Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix´lla 17.7.2021 palkittu Juho Kuosmasen ohjaama Hytti nro 6 (Suomi, Venäjä, Viro, Saksa 2021) vie unohtumattomalle junamatkalle arktisten neuvostomaisemien halki.
Sydänsurujaan Moskovasta Murmanskiin pakeneva Laura (Seidi Haarla) saa hyttikaverikseen kovapintaisen kaivostyöntekijän Ljohan (Juri Borisov). Alun yhteentörmäyksen jälkeen eriparinen kaksikko alkaa löytää toisistaan jotain yhteistä ja odottamatonta. Hienovaraisen huumorin värittämä kohtaaminen täyteenahdetun junan erikoislaatuisessa maailmassa saa heidät näkemään myös itsensä uusin silmin. Elokuva on syntynyt Rosa Liksomin Finlandia-palkitun samannimisen romaanin (WSOY 2011) innoittamana.
”Ensimmäisenä kirjassa kiinnostuksen herättivät henkilöt, maisema ja tunnelma. Kirjassa ollaan jatkuvassa liikkeessä, usein aika melankolisissa tunnelmissa, mutta kaiken yllä leijuu outo lohdullisuuden tuntu. Luulen, että se liittyy valtavaan mittakaavaan ja elämän hetkellisyyden hyväksymiseen. Aiheeseen tarttumista saattoi myös edesauttaa, että samana vuonna ilmestyi Peter von Baghin kirja Junassa (WSOY 2011), jossa käydään läpi junaelokuvien klassikoita ja julistetaan rakkautta sekä elokuvaa että junia kohtaan”, Juho Kuosmanen kertoo.
Ratkaisevia hetkiä
”Luin Rosa Liksomin romaanin, kun se ilmestyi. Siinä on paljon elokuvallisia elementtejä, mutta kirja-adaptaatio epäilytti minua, ja vähän pelottikin alkaa suunnitella elokuvaa Finlandia-palkitusta romaanista. Ajatus elokuvasta ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, ja palasin romaaniin aina uudestaan. Aina kun olin päättänyt, etten ala tekemään siitä elokuvaa, alkoi harmittaa ja tartuin siihen jälleen. Kun tapasin Rosan, pelkoni hävisi, sillä hän suhtautui elokuvahankkeeseen hyvin positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Rosa antoi minulle vapaat kädet. Tapaamisen jälkeen en enää tuntenut epävarmuutta. Se rohkaisi aloittamaan elokuvan teon.”
Seidi Haarla valikoitui rooliin jo hyvissä ajoin.
”Kaarina Hazard vinkkasi minulle, että kannattaa tavata Seidi. Näyttelemisen lisäksi halusin henkilön, jonka kanssa voin keskustella elokuvasta. Keskustelimme Seidin kanssa paljon muun muassa käsikirjoituksesta, ja huomasin, että käsityksemme kohtaavat ja yhteistyömme sujuu. Seidi kommentoi omaa henkilöään ja käsikirjoitusta sen viimeistelyvaiheessa. Elokuvan kanssani käsikirjoittaneiden Andris Feldmanisin ja Livia Ulmanin kanssa olimme puhuneet paljon päähenkilö Laurasta, siitä miltä hänestä tuntuu. Tarvitsin Seidin apua myös siksi, koska vaikka koen, ettei välillämme ole isoa sukupuolesta johtuvaa eroa, oli selvää, että hänellä on tietoa, jota ilman en voisi sitä henkilöä kirjoittaa.”
”Kun näin Juri Borisovin elokuvassa, jossa hän näytteli, kiinnostuin hänestä. Kirjan Vadim on paljon päähenkilöä vanhempi, ja sellainen hän oli käsikirjoituksessakin, kunnes tapasin Jurin. Se oli monella tavalla ratkaiseva hetki. Olin aina ajatellut, että elokuvassa on kaksi hyvin erilaista henkilöä, jotka jakavat saman hytin, mutta nähdessäni Seidin ja Jurin ensimmäisen kerran yhdessä, koin katsovani kahta hyvin samankaltaista ihmistä, kuin sisaruksia. Myöhemmin tajusin, että siitähän myös elokuva kertoo. Kun näin heidän keskinäisen kemiansa, se vahvisti ajatustani heistä päähenkilöinä, ja se vahvisti myös luottamustani elokuvaan ylipäänsä.”
Moskovasta kotoisin oleva Juri Borisov on näytellyt aktiivisesti vuodesta 2010. Borisov on nähty sekä suosituissa tv-sarjoissa että elokuvissa, ja palkittu pääroolistaan muun muassa AK-47 Kalashnikov -elämäkertaelokuvassa (Venäjä 2020) Venäjän kansallisen elokuvataiteen ja tiedeakatemian myöntämällä Golden Eagle Award -palkinnolla.
Ulkopuolisuuden kokemukset hyödyksi
Seidi Haarla on ensimmäisessä pitkän elokuvan pääroolissaan.
”Tulin mukaan tähän elokuvaan vuonna 2018, kun tapasin Juho Kuosmasen. Yhteinen tuttavamme Kaarina Hazard tutustutti meidät. Juho kertoi elokuvasta ja suunnitelmistaan.
Roolihahmoni Lauran kehittelyssä Rosa Liksomin romaani oli minulle tärkeässä osassa. Olin lukenut sen heti tuoreeltaan. Hyödynsin myös omia kokemuksiani siitä, kun päälle parikymppisenä asuin Pietarissa puoli vuotta ja elin siellä kielettömän ulkopuolisen elämää ja katsoin kaikkea siitä näkökulmasta. En ymmärtänyt ympäristöstäni paljon mitään, en kieltä enkä kulttuuria, kaupungin kokoa ja mittasuhteita ja jouduin joka päivä harjoittelemaan sitä kaikkea. Tunnistin sen romaanista, löysin siitä paljon samankaltaisuutta”, Haarla kertoo.
Haarlalla oli venäjän kielen perusta hallussaan. Hän opiskeli sitä intensiivisesti vuoden ennen kuvausten alkua. Yksityisopettaja oli ruotsinkielinen, oppimateriaali oli ruotsiksi ja venäjäksi. Haarlan äidinkieli on suomi.
”Kielen kääntämistä oli ollut todella paljon, ja tiesin että se jatkuu, kun kuvaukset alkavat. Kun lisäksi lopullinen dialogi valmistui vasta juuri ennen kuvauksia ja kun kuvausten aikana siihen tuli vielä muutoksia, tämä kaikki oli minulle tärkeä haaste, mutta hyvin antoisa. Venäjän kieli on niin rikas. Näyttelin mielelläni sitä puhuen.”
Seidi Haarla on työskennellyt näyttelijänä teattereissa jo toistakymmentä vuotta. Hän on opiskellut Pietarin teatteriakatemiassa ja Suomessa Teatterikorkeakoulussa, josta hän valmistui 2015. Hän on näytellyt tv-sarjoissa sekä laajaa yhteiskunnallista keskustelua herättäneessä Tottumiskysymys-elokuvassa (Suomi 2019).
Kovat kuvausolosuhteet
”Kuvasimme Venäjällä lopputalvella 2020 juuri ennen koronapandemian maailmanlaajuista leviämistä. Kuvaukset olivat hyvin haasteelliset, mutta samalla hyvin mielenkiintoiset. Se oli parin kuukauden kunnon seikkailu. Junien päiväkohtaukset kuvattiin liikkuvassa junassa, mutta yökohtaukset lavastimme isoon varastohalliin, jossa pystyimme valaisemaan junaa myös ulkoapäin. Junan alle rakennettiin hydraulinen pumppu, joka heilutti junaa. Ikkunan takana oli savukone, kaksi erilaista lumikonetta sekä sadetus, jolla teimme ikkunaan osuvan ja sulavan lumisateen.
Junassa oli ahdasta ja happi meinasi loppua. Työskentely oli erittäin hidasta, sillä jokainen osasto joutui työskentelemään eri aikoina, koska hyttiin ei mahtunut kerralla kuin pari henkilöä.”
Työskentelykieli oli englanti, vaikka junassa puhuttiin myös paljon venäjää, jonkin verran viroa ja suomea. Apulaisohjaaja Ralf Siig puhui sujuvasti näitä kaikkia kieliä ja oli korvaamaton apu kommunikoinnissa. Näyttelijöitä Juho Kuosmanen ohjasi englanniksi.
”Vaikka en varsinaisesti osaa venäjää, ymmärsin kuitenkin dialogin ja opin seuraamaan, mitä milloinkin puhuttiin. Koin sen jopa helpottavaksi. En ollut niin neuroottinen kielen suhteen kuin suomeksi ohjatessa. Suurin pelkoni oli, että käsikirjoituksen dialogi olisi huonoa, mutta se sai kaikilta näyttelijöiltä niin paljon kehuja, että pelko oli turhaa. Suomeksi ohjatessa usein muutan dialogia, jos näyttelijä kompastelee sen kanssa. Huonoa dialogia ei voi näytellä hyvin.”
Kuosmanen nautti junakuvauksista, vaikka oli niiden päättyessä helpottunut.
”Olen tyytyväinen, ettemme kuvanneet studiossa, koska silloin elokuvasta puuttuisi esiin tuleva poikkeuksellinen tunnelma, joka on keskeinen elementti.”
”Kun junassa oli ahdasta ja kamera tuli lähelle, sillä oli näyttelemiseeni – joka mielestäni on paljolti suhdetta tilaan ja toisiin ihmisiin ja sen energian liikuttamista – suuri merkitys. Saimme Juri Borisovin kanssa yhteyden toisiimme myös katseidemme ja kehojemme kautta, ja uskon, että se välittyy elokuvasta. Hänen kanssaan oli helppo olla. Tunsimme että tulimme ymmärretyiksi toisillemme ja muille”, Seidi Haarla sanoo.
Elokuvaa kuvattiin lisäksi Pietarissa, Petroskoissa, Olenagorskissa, Murmanskissa ja Teriberkassa. ”Olosuhteet olivat kovimmillaan Teriberkassa, jossa menetimme myrskyssä ruokailukatoksen. Mutta se oli onnekas sattuma. Paluumatkalla Teriberkasta Murmanskiin jouduimme saarroksiin lumen keskelle ilman ruokaa ja puhelinyhteyksiä. Onneksi lumiaura tai pikemminkin rekka tuli muutaman tunnin jälkeen avaamaan tien”, Kuosmanen kertoo.
Korona tuli Venäjälle vasta kuvausten loppuvaiheessa.
”Isoin vaikutus sillä oli henkisesti, koska oli epämiellyttävää olla ulkomailla kun raja suljettiin. Tuotantoyhtiö antoi mahdollisuuden keskeyttää kuvaukset, mutta työryhmämme äänesti jatkamisen puolesta. Olimme lähinnä keskenämme, joten koimme olomme turvatuksi.”
Kuvausten loppupuolella he saapuivat Pietariin, jossa he viettivät yöt kaupungin ulkopuolella hotellissa ja kuvauspaikalla välttäen ihmiskontakteja. Konkreettisin menetys oli Moskova, jonne kuvausten piti päättyä. Moskova metroineen oli kuitenkin jo suljettu, joten he etsivät Moskovaan sijoitetuille kohtauksille kuvauspaikat hyvin nopealla aikataululla Pietarista.
”Kaiken kaikkiaan olimme hyvin onnekkaita koronan suhteen. Säästimme jopa rahaa, koska Moskovan kuvaukset peruuntuivat ja ruplan kurssikin notkahti.”
Mitä paljastuu kuoren alta?
”Tämä on tarina sielunkumppaneista, jotka kohtalo saattaa hetkeksi yhteen. Alussa he ovat hyvin erilaisia, mutta kun tarpeeksi pitkään toista tuijottaa, niin alkaa nähdä sen kuoren läpi, johon toinen piiloutuu ja jota omat ennakkoluulot pitävät yllä. Kuoren alta paljastuu ihminen, joka ei olekaan niin erilainen kuin sinä. Ihmisiä pikemminkin yhdistävät asiat kuin erottavat, ennakkoluuloista ja odotuksista huolimatta”, Kuosmanen valottaa.
Seidi Haarlan mukaan elokuvasta voi löytää muun muassa uudenlaista merkityksellisyyttä.
”Elokuvan alussa roolihahmoni Laura kokee ulkopuolisuutta ja haluaa kuulua johonkin. ’Minne kuulun? Mikä on minun paikkani?’ hän pohtii. Matka, jonka hän tekee, saa hänet löytämään paikkansa, näkemään itsensä uusin silmin. Uskon, että tähän voi samastua. Joku sanoi minulle tämän elokuvan nähtyään, että hänestä tuntuu, että kaikki on hyvin. Se on mieltä lämmittävää ja lohdullista. Olen hyvilläni roolisuorituksestani ja koko elokuvasta.”
Haarla palkitiin roolistaan keväällä Berliinin elokuvajuhlilla European Promotionin (EFP) Shooting Stars -palkinnolla yhtenä vuoden lupaavimmista elokuvanäyttelijöistä.
”Hytti nro 6:n ansiosta uskon työssäni yhä enemmän kokonaisvaltaisiin kokemuksiin ja haasteisiin. Kun tekee elokuvaa kovissa olosuhteissa, se on mieleenjäävää ja siitä saa paljon, ammatillisesti ja muutenkin. Sitä haluaa jatkossa hyödyntää. Kun vapauttaa itsensä alttiiksi uudelle, saa myös moninkertaisesti takaisin”, Juho Kuosmanen toteaa.
”Cannesin Grand Prix -palkinto ja sen myötä tämän elokuvan saama huomio ja kaikki muu on merkinnyt valtavasti.”
Maailmanlaajuinen levitys ja Oscar-ehdokkuus
Hytti nro 6 saa merkittävän maailmanlaajuisen levityksen. Yhdysvaltalainen elokuvayhtiö Sony Pictures Classics, yksi merkittävimpiä elokuvalevittäjiä Yhdysvalloissa, osti elokuvan esitysoikeudet paitsi Pohjois-Amerikassa myös Latinalaisessa Amerikassa, Itä-Euroopassa, Kaakkois-Aasiassa ja Lähi-idässä. Aiemmin yhtiö on ottanut levitykseen Suomesta vain Aki Kaurismäen elokuvan Mies vailla menneisyyttä (Suomi 2002).
Hytti nro 6 on nyt myyty 100 maahan.
”Sony Pictures Classics uskoo elokuvan mahdollisuuksiin.”
Se on valittu Suomen ehdokkaaksi parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkintoon. Se on yhdysvaltalaisten elokuvalehtien The Hollywood Reporterin ja Varietyn ennustelistojen kärkisijoilla parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Se mainitaan molemmissa julkaisuissa myös mahdollisena ehdokkaana parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkaaksi. Oscar-palkinnot jaetaan 27.3.2022.
Hytti nro 6:tta on esitetty ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla, ja se on saanut palkintoja. Myös festivaalikiinnostus on suurta.
Kiinnostavin ja kansainvälisesti kysytyin
Juho Kuosmasta pidetään kiinnostavimpana suomalaisohjaajana. Hytti nro 6:n Cannesin Grand Prix ja edellisellä elokuvallaan Hymyilevä mies (Suomi, Ruotsi, Saksa 2016) voitettu Cannesin Un Certain Regard -sarjan pääpalkinto ovat nostaneet hänet nopeasti kotimaiseen ja kansainväliseen tietoisuuteen. Kuosmanen on yksi kysytyimmistä suomalaisohjaajista maailmalla.
Hänen seuraava työnsä on Khadar Ayderus Ahmedin ja Siiri Halkon kanssa ohjaama tv-sarja Zone B. Se esitetään alkuvuodesta 2022.
Hytti nro 6, Suomen ensi-ilta 29.10.2021.
