Yleisradion Ykkösaamun kolumnissaan (5.9.19) ”filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija” Jari Ehrnrooth motkottaa tuttuun tyyliinsä valtion suuntaan ja voivottelee, etteivät yksityisyritykset ole enää mukana sote-hankkeessa. Ja tuttuun tapaansa vanha tuttumme toistaa tutut juttunsa: ”Yksilön vapauden ja vastuun kannalta on viheliäistä, että meillä julkinen valta haluaa sanella, missä, miten ja kuka ketäkin hoitaa.”
Pilliin pitäisi oikeastaan viheltää jo tässä. Minä ja Ehrnrooth voimme aivan mainiosti hakeutua yksityislääkärille, julkisen terveydenhuollon puolelle tai vaikkapa jäädä kotiin kirjoittamaan kolumneja valtion pahuudesta. Ei meitä kukaan pakota tai painosta, ei edes ”hallitus”.
Ja jotakin holhousta on kuulemma sekin, että hallitus ”haluaa määrätä, kuinka monta hoitajaa vanhukset tarvitsevat”. Eikö hoitajamitoitus perustunut siihen, että terveysalan yksityisyritykset fuskasivat näissä kuvioissa? Hallitus on kuulemma sitäkin mieltä, etteivät ihmiset ”itse osaa valita lääkäriään tai hoitolaitosta, jolta haluavat palvelua ostaa”. Kuka tällaista on sanonut? Missä ja milloin?
Äkkiväärää sotkua ei selvennä sekään, että Ehrnrooth sotkee asiaan ”oppimisvertailuissa hyvin menestyvän kansamme”, jota ”hallitus” siis holhoaa. PISA-tutkimuksissa suomalaisten oppilaiden lukutaitotulokset ovat kuitenkin laskeneet vuodesta 2006 lähtien. Matematiikassa rappio on ollut vielä lukutaitoakin tuntuvampaa. Koulutuksellinen ja alueellinen tasa-arvo on heikentynyt, erot tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet ja sosioekonominen tausta vaikuttaa yhä selvemmin oppilaiden tuloksiin. Mutta ehkä tämäkin johtuu ”hallituksen” holhoamispolitiikasta?
Mikä siis ratkaisuksi? ”Filosofisesti suuntautuneella” Ehrnroothilla on vastaus plakkarissaan: sote pitää tehdä Hollannin tapaan, ja sosiaaliturva on uudistettava tanskalaisittain. Unohdetaan tanskalaiset hetkeksi (tai kahdeksi), ja katsotaan, mitä Alankomailla on tarjottavanaan.
Hollannissa kansalaisten on otettava yksityinen sairausvakuutus (noin 1 500 euroa vuodessa). Terveydenhuoltojärjestelmä uudistettiin vuonna 2006, ja siitä lähtien tulppaanitkin ovat kukkineet aivan uudella innolla. Sama konsepti meillekin, Ehrnrooth ehdottaa. Ehkä kannattaisi pysähtyä jo tässä. Alankomaissa kansalaisten on pakko ottaa yksityinen sairausvakuutus. Se siitä vapaudesta. Lisäksi tutkimustulokset kertovat jotakin muuta – ja aivan jostakin muusta.
Eline Altenburg-van den Broek ja Ryan Lynch laativat vuonna 2010 The Heritage Foundationille raportin, joka on uusliberaalillekin kylmäävää luettavaa. Sen mukaan Alankomaiden uudistus vähensi kilpailua sairausvakuutusmarkkinoilla. The Heritage Foundation? Nettisaittinsa mukaan se on ajatushautomo, joka on luvannut auttaa Trumpia ”kuivaamaan suon” (lue: Washington). The Heritage Foundation edistää ”konservatiivista politiikkaa, joka perustuu vapaaseen yritteliäisyyteen, valtion roolin vähentämiseen, yksilönvapauteen, perinteisiin amerikkalaisiin arvoihin ja vahvaan kansalliseen puolustukseen”.
Koska järjestelmä on yksilölle kallis (1 500 euroa vuodessa), valtio on joutunut kompensoimaan vakuutusmaksuja verovähennyksillä ja varmistamaan sääntelyllä, etteivät yksityisyritykset syrji sairaita. Tämä on monimutkaistanut järjestelmää. Sairausvakuutusmarkkina on erittäin keskittynyt. Vuonna 2010 neljän suurimman vakuutusyhtiön yhteinen markkinaosuus oli 88 prosenttia. Voidaan siis puhua oligopolista. Hintakilpailukin on ollut tyrehtymään päin. Vakuutusmaksut kylläkin ovat nousseet vuosittain. Lisäksi vakuutusyhtiöt saavat vaihtaa lääkärin määräämät lääkkeet toisiin. Vakuutusyhtiötä voi vaihtaa vain kerran vuodessa.
Kun vielä vuonna 2006 neljäsosa hollantilaisista vaihtoi vakuutusyhtiötä, vuonna 2007 näin teki enää kuusi prosenttia ja vuonna 2009 vain kolme prosenttia. ”Hollannin mallissa” ihmiset eivät siis käytä ”valinnanvapauttaan”. Vuonna 2013 Altenburg-van den Broek ja Lynch ilmoittivat, että Hollannin sairausvakuutusmarkkina on keskittynyt vielä entisestäänkin.
Raportissaan helmikuussa 2016 Alankomaiden kilpailuviranomainen (ACM) ilmoitti, että 70 prosenttia kansalaisista ei ole vaihtanut kertaakaan sairausvakuutusyhtiötään. Fuusiot yleistyivät heti uudistuksen jälkeen. Neljä suurinta vakuutusyhtiötä hallitsee edelleen jokseenkin koko markkinaa. Anne Fleur-Roosin väitöskirjan (2018) mukaan myös Alankomaiden sairaanhoidon puolella keskittyminen on ollut erityisen voimakasta.
Onko tämä se ”Hollannin malli”, jota ”filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkijamme” kaihoaa meillekin? Olkoon oligopoli johtotähtemme! Vähemmän kilpailua, kiitos.
Kirjoittaja on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.
Lähteitä
Jari Ehrnrooth: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli. https://yle.fi/uutiset/3-10953997
Tanja Kirjavainen & Jonna Pulkkinen: Pisa-tulokset heikentyneet huippuvuosista – kuinka paljon ja mistä se voisi johtua. Talous ja yhteiskunta, 45 (3), 8–12. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55549/ty32017kirjavainenpulkkinen.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Eline Altenburg-van den Broek & Ryan Lynch: The Drawbacks of Dutch-Style Health Care Rules: Lessons for Americans. https://www.heritage.org/health-care-reform/report/the-drawbacks-dutch-style-health-care-rules-lessons-americans
Erik Schut, Stéphanie Sorbe & Jens Høj: Health Care Reform and Long-Term Care in the Netherlands. OECD Economics Department Working Papers No. 1010 (11.1.2013). https://www.oecd-ilibrary.org/docserver/5k4dlw04vx0n-en.pdf?expires=1568123265&id=id&accname=guest&checksum=9991BE568B13AEAD1FE5D0AFE4D33812
Authority for Consumers & Markets: Competition in the Dutch health insurance market. Interim report. February 2016. https://www.acm.nl/sites/default/files/old_publication/publicaties/16129_competition-in-the-dutch-health-insurance-market.pdf
Anne-Fleur Roos: Mergers and Competition in the Dutch Healthcare Sector (2018). https://www.eur.nl/sites/corporate/files/2018-06/WEB_112375_Proefschrift_Anne_Fleur_Roos.pdf
