Kulttuurivihkojen köyhyys-teemanumeron (2/2018) lisäantina nuori työtön kertoo tilanteestaan ja ottaa kantaa työttömien kohteluun.
21-vuotiaan muunsukupuolisen Valon (nimi muutettu) vähäiset tulot koostuvat työmarkkinatuesta, asumistuesta ja kunnallisten luottamustoimien palkkioista.
”Valmistuttuani ylioppilaaksi kuvittelin, että pääsisin aloittamaan yliopisto-opinnot varsin pian. Aivan niin ei käynyt ja löysin itseni tyhjän päältä kaupungista, joka kärsi ja kärsii edelleen kovista työttömyysluvuista. Tilanteeni on siis sekoitus oman henkilökohtaisen elämäni, mutta myös politiikan ongelmia”, Valo kertoo.
Pelko osana arkea
”Vaikka olenkin keskivertoa rutkasti osallisempi yhteiskuntaan ja tiedän olevani varsin taitava, pelkään sairastumista, koska se tietää menojen kasvamista. Pelkään arjen sujuvuuden ja viihtymisen kannalta olennaisten asioiden, kuten tietokoneen, rikkoutumista. Tilitietojen katsominen tai Kelasta tulleen kirjeen avaaminen aiheuttaa aina sydämentykytystä. Minulla ei juuri ole varaa harrastaa ja pienikin odottamaton menoerä keikuttaa arjen sujuvuutta”, Valo miettii.
Ennen kaikkea Valo kuitenkin pelkää, että hänen elämänsä on pysähtynyt.
”Enkä saavuta koskaan sitä, mitä jotkut kutsuvat tavalliseksi arjeksi. Oikeistopoliitikot pyrkivät kyykyttämispolitiikallaan vakuuttamaan köyhät siitä, että tilanne on heidän oma vikansa. Se ei tee hyvää ihmisen itsetunnolle, vaan lannistaa yhä enemmän.”
Hän on joutunut venyttämään muun muassa tarpeellisia lääkeostoja ja lääkäri- ja hammaslääkärikäyntejä.
”Terveydenhuollon kustannukset ovat jo nyt suuret. Pelkään kustannusten nousevan yhä entisestään, jos hallituksen sote-uudistus menee läpi, vaikka Suomessa on jo nyt Pohjoismaiden korkeimmat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut.”
Turhauttava byrokratia
Valo kokee äärimmäisen turhauttavaksi byrokratian rattaisiin joutumisen, joissa ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, vaan sitä arvioivat ulkopuoliset, joilla ei ole todellista käsitystä tilanteesta.
”Minua on velvoitettu kahdesti työhön tai niin kutsuttuun työllistymistä edistävään palveluun juuri keväällä, kun ensisijainen pyrkimykseni oli opiskella pääsykokeisiin, jotta saisin opiskelupaikan ja pääsisin tilanteestani eteenpäin. Kun olen ilmoittanut pyrkimyksestäni, minua on uhattu työttömyyskorvauksen katkaisemisella, koska ’en ole käytettävissä kokopäivätyöhön’”.
”Syynä on varmasti myös TE-palveluiden pyrkimys saada minut lopullisesti pois työttömyyskortistosta”, Valo toteaa. ”Erityisen absurdiksi tilanteen tekee se, että velvoite johtuu nuorisotakuusta, jonka pyrkimys käsittääkseni on tukea nuoria.”
Tulevaisuuteen on haastavaa uskoa
Tärkeintä Valolle olisi, että tulot pysyisivät vakaina ja arki ennakoitavana.
”Lyhyiden työpätkien vastaanottaminen ei kannata, sillä se saattaa sekoittaa tulot pahimmillaan kuukausiksi. Tukibyrokratia on haasteellista pyöritettävää jopa minulle, vaikka puhun suomea äidinkielenäni, olen tottunut toimimaan virastojen kanssa, tiedän oikeuteni ja seuraan aiheesta tehtäviä poliittisia päätöksiä.”
Hallitus linjasi kehysriihessä, että perusturvan indeksijäädytykset pysyvät voimassa.
”Talouskasvu on kuitenkin vahvaa ja jättimäisistä yritystuista oli varaa olla leikkamatta. Sipilän hallituksen on turha enää yrittää väittää, että köyhiä kyykyttämällä saadaan Suomen talous nousuun, vaan tämä tilanne osoittaa ilmiselvästi, että kyse on arvovalinnasta, jossa eriarvoisuudella ei ole mitään merkitystä.”
Hallitus haluaa myös mahdollistaa määräaikaisten työsopimusten tekemisen ilman minkäänlaisia perusteita alle 30-vuotiaille yli kolme kuukautta työttömänä olleille.
”Sen perustellaan helpottavan nuorten työllistymistä, mutta seurauksilla ei näy olevan väliä. Meidän nuorten näkökulmasta työelämä vaikuttaa jo nyt todella epävakaalta ja silppuiselta, eikä tämä lisää uskoani tulevaisuuteen lainkaan”, hän harmittelee.
