Kulttuurivihkot on käsitellyt Turun tautia (5/2014) ja Turun (tautista) urheilukulttuuria (6/2014) sekä natsien taidevaltapelejä (6/2014). Kyseisten valtaan, tietoon ja taiteeseen liittyvien ilmiöiden taustalla on ihmislajille ominainen kulttuuri.
Vallan intressi on tunkeutunut viimeksi syvälle ”vapaan taiteen” alueelle. Miksi valtaa kiinnostaa juuri nyt viivojen (muoto), värien (valo) ja sanojen (runous) taide? Vastaus tähän löytyy systeemivallan uusimpia valtapelejä tarkkailemalla.
Arkkitehtuuri ja kulttuuriympäristö (vanhat ja uudet rakennetut alueet) ei liity ainoastaan tietoon ja taiteeseen, ne liittyvät myös vallankäyttöön. Arkkitehtuuri poikkeaa ”vapaasta taiteesta”, koska arkkitehtuuriin sisältyy myös moraali ja vastuu tilojen käyttäjistä.
Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun kohdalla aikaisemmin vallinnut suunnitteluoptimismi ja edistysusko on vaihtunut viimeksi vallitsevien valtapelien takia suunnittelupessimismiin.
Turun taudissa ja natsien taidevaltapelissä ei ole kyse vain tiettyyn ajankohtaan, historialliseen vaiheeseen liittyvästä ikävästä irrallisesta ilmiöstä vaan moderniin länsimaiseen systeemivaltaan ja kulttuuriin sisäänrakennetusta jatkuvasta pysyvästä ilmiöstä.
Vapaan taiteen ongelma ei liitty yksinkertaisesti epäonnistuneisiin taiteilijoihin. Taiteilijoiden luokitteleminen onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin ei ole mielekästä. Foucault vastusti ihmisten luokittelemista, mutta kannatti yhteiskunnalliseen vallankäyttöön kohdistettua kritiikkiä.
Miksi 11. suuskuuta 2001 terrori-iskun jälkeen New Yorkissa pystytettiin taivasta vasten samanlaiset uhmakkaat ”klassistiset valopylväät”, mitkä tunnetaan Hitlerin suosikin arkkitehti Albert Speerin luomuksina suurellisia massatapahtumia varten? USA:n valot toimivat sortuneen torniparin vertauskuvana sekä vallan läsnäolon näyttäjänä.
”Orjamoraalisen klassisismin” palvonta kukoistaa Etelä-Pohjanmaalla (klassistinen fooninkitalo, Jussi-paita jne). Siitä todistaa sekin, että yksityinen Lönnrot-yliopisto on myöntämässä konservatiivisen eteläpohjalaisen taidekäsityksen tukipilarille taidemaalari Juhani Palmulle kunniatohtorin arvon. Hatun hinta on 20 000 euroa (Ilkka 31.12.2014).
Koska Turun ja Seinäjoen tauti on kulttuurinen ja mytologinen ilmiö, tauti jatkuu ja oireilee sinnikäästi. Seinäjoen taulukiista sekä Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 (aineeton kulttuurituotanto raha- ja imagopelinä) ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Taiteen arvoa mitataan nyt ennen muuta rahassa ja arvopapereissa. Vapaa taide ei ole kuitenkaan tavara. Jos taiteesta tulee tavara, myös ihminen, yksilö muuttuu vallan silmissä ja kädessä leluksi.
Saksan valtiota ja kansaa ei pidä syyllistää ”pahuuden symboliksi”. Saksan historia on natsivalta mukaan lukien osa länsimaailman historiaa.
Natisikulttuurin piirteitä voi havaita rasismista lähtien kaikkialla tänä päivänäkin. Ukrainassa jatketaan parhaillaan vanhaa lännen väkivaltaperinnettä. Systeemivallan rauhanajan valtapeli on myös ”sotaa”.
Turkuhallin parvi systeemivallan silmänä
Sisällissodan 1918 aikainen valtapoliittinen kahtiajako valkoisiin ja punaisiin näkyy tänä päivänä Turun urheilukulttuurissa ”TPS-TuTo”. Valtapoliittinen konsensus, ”isoveliakseli KOK-SDP” ei tuota kahtiajakoa muuta miksikään.
Turussa käytiin aikoinaan jääkiekon maailmanmestaruuskisojen takia kova kädenvääntö ns. Turkuhallin rakentamiseksi Turun Artukaisiin. Hallin sunnittelijaksi valittiin arkkitehti Benito Casagranden arkkitehtitoimisto, koska muut toimistot eivät halunneet ottaa suunnittelutehtävää vastaan ylikireän aikataulun takia (tästä kuulin mm. arkkitehti Ola Laiholta). Koska olin Turun virassa rakennulupia tarkastaneen tarkastustoimikunnan jäsen, näin näköalapaikalta koko hallivaltapelin.
TPS:n pelipaikana toimivan hallin sokkelit valettiin ennen kuin valtuusto oli ehtinyt tehdä rakentamispäätöksen. Tiiliverhottua hallia (punainen) kutsuttiin valmistumisen jälkeen ”baskeripäiseksi tynnyriksi”, sillä talon sisätiloista puuttui luonnonvalo (vrt. Tukholman Globen, nykyiset ”lasilaatikot” on tehty jälkikäteen) ja koska hallin katto oli mustaa huopaa. Valaistus perustui keinovaloon. Turku Energia (sähkölaitos) tuli noihin aikoihin tunnetuksi ylihinnoittelusta (= piiloverotuksesta).
Hallin pohjasta tuli niin lyhyt, ettei hallissa voitu järjestää sisäyleisurheilukisoja. Naisille tarkoitetut WC-tilat oli alimitoitettu. Palo- ja turvallisuusmääräyksten noudattaminen hipoi lain rajoja. Rakennuksen perustamiseen ja sunnitteluun liittyi muitakin kummallisuuksia.
Pelikentän ja katsomon yläpuolelle, pääaulan ylimpään nurkkaan sijoitettiin eliitille tarkoitettu suljettu parvi. Kyseisen katsomon etuosa tehtiin tummasta lasista. Parvelta näkee hyvin alas kentälle, mutta alhaalta ei voi nähdä ylös parven sisälle.
Turun johdolla oli tapana lahjoittaa bisnes- ja virkamiehille sekä kaupungin vieraille ilmainen pääsylippu jääkiekko-otteluun parvelle, jossa oli myös oma viinatarjoilu. Tämä arkkitehtoninen ratkaisu on täydellisesti Michel Foucaltin valtateorian mukainen. Halli oli myös nykyisen systeemivallan aikainen uusi rakennustyyppi.
Parvelta valtaeliitti saattoi tarkkailla peliä ja kansaa, mutta elämismaailmaansa viettävä yleisö ei saattanut nähdä, kun eliittivalta seurasi sitä ja peliä (voitosta ja vallasta).
Asetelma oli kuin Rooman valtakunnasta ennen hajomista. Kun sähköt katkesivat, halli oli sisältä säkkipimeä. Alkoholin käyttö parvella kuvasi puolestaan hyvin sitä kuinka Turun taudin valtapeli on ollut aina myös hauskanpitoa (samalla korruptiivista).
Kiinteistö- ja rekennutoimen lautakunta rakennutti entiseen vesilaitokseen oman ”lautakuntabaarin”, johon pääsi joustavasti kokoussalin lattia-aukosta kierreportaita pitkin.
Turun entisen kaupunginjohtajan Juhani Lepän lempipeli oli sähly. Nykyisin hän pelaa virasta potkut saaneena, tuomionsa kärsineenä ja valtuustoon palanneena valtapelisählyä Turun isoimman lautakunnan puheenjohtajana.
Turun lähiökehä epäonnistuneen sosiaalivaltion kuvana
Turkuhalli sijoituu kauas Turun historiallisesta keskustasta. Hallin sijoittamisesta keskustan yhteyteen käytiin väittelyä. Halli sijoitettiin kuitenkin Turun lähiökehälle.
Turun lähiökehä syntyi toisen maailmansodan jälkeen kolmessa eri päävaiheessa (ks. professori Harri Anderssonin tutkimukset). Kehät kuvaavat Turun kulloistakin yhteikunnallista tilannetta.
Turun taudin kulttuuri syntyi ja kasvoi sodan jälkeisen lähiöiden massarakentamisen aikana isojen rakennusliikkeiden ja puolueiden yhteistyönä (kehän kolmas vaihe). Bisnesvalta maksoi puolueille salaa omertan (vaikenemisen) periaatteella päätöksenteosta rahallisen palkkion ja romutti samalla paikallisen demokratian.
Kaupunkien lähiökehät kertovat modernin keskiluokkaisen sosiaalivaltion rakentamisesta. Vuokra-asumisen järjestämisellä oli siinä keskeinen rooli. Yhteiskunta ja koko sosiaalivaltio on ajautunut viimeksi syvään kriisiin.
Kriisi on aluerakentamiskauden rahapelejä ja ”tieto on valtaa” -valtapelejä pelanneiden aiheuttama. Tuossa epäonnistumisessa on perimmältään kyse siitä, että ihminen luotti taas kerran liikaa ihmisjärjen mahdollisuuksiin.
Eliitin arvoihin kasvanutta puoluepoliittista valtaa ei kiinnosta tänä päivänä asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen perustuva lähiöuudistus. Ensin lähiöitä ”parannettiin” (lähiönparannus), sitten niitä alettiin ”uudistamaan”.
Viimeksi lähiöt on leimattu syrjäytyneiden ja ”ulkopuolisten” (kuten maahanmuuttajien) sammuneiksi asuinalueiksi.
Matka proletariaatin lähiöstä eliitin linnaan on nyt todella pitkä.
Aurajokisuun meri- ja telakkahistorian lopettaminen toteutettiin puolestaan eliitin asumistarpeiden tyydyttämiseksi periaatteella ”raha ratkaisee”.
Jukka Paaso
Turun yleissunnitteluarkkitehti 1987-2010
Eläkkeellä Kauhavalla
