Onko Euroopan viisasta seurata Yhdysvaltain hallituksenvaihtopolitiikkaa Iranissa, kun maa on hitaasti liikkumassa kohti demokratiaa?
Epävarmuus ydinsovusta riivaa Iranin taloutta
Iranin uudistusmielisen presidentin Hassan Rohanin talouspolitiikka perustuu pitkälti hänen vuonna 2010 kirjoittamaansa kirjaan Iranin kansallinen turvallisuus ja talousjärjestelmä.1 Hänen hallituksensa on ajanut erittäin uusliberaalia talouspolitiikka. Rohani suosii muun muassa minimipalkkojen poistamista sekä työntekijöiden oikeuksien kaventamista. Hän painottaa talouskasvun riippuvan pääomasijoittajien toimintavapaudesta ja luottamuksesta siihen, että sijoitukset tuottavat voittoja.
Rohanin näkemyksen mukaan paremmat suhteet länsimaihin ovat talouden elpymisen avain. Vuonna 2013 hänen suurin vaalilupauksensa oli parantaa suhteet länsimaihin ja saavuttaa talouspakotteet purkava ydinsopu. Ydinsopimus solmittiin Iranin ja suurvaltojen välillä vuonna 2015.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinto on kuitenkin johdonmukaisesti pyrkinyt estämään ydinsovun toimeenpanon. Valkoinen talo on myös säännöllisesti uhannut repivänsä ydinsopimuksen pelotellen retoriikallaan ulkomaiset sijoittajat Iranin markkinoilta. Tuoreen tutkimuksen mukaan 57 prosenttia yritysjohtajista ei uskalla sijoittaa Iraniin, koska pelkäävät Yhdysvaltain mahdollisia pakotteita. Vastaavasti vain 11 prosenttia koki Iranin markkinoiden puutteet ongelmaksi.2
Tämä kaikki on johtanut Iranin talouden ongelmalliseen elpymiseen. Ydinsovun myötä öljynvienti on elpynyt, mikä on kasvattanut valtion budjettia. Inflaatio on puolestaan laskenut noin 40 prosentin huippulukemista yksinumeroiseksi. Samalla kuitenkin tuloerot ovat kääntyneet kasvuun ja vähävaraisten elintaso on heikentynyt.
Rohanin hallituksen suunnitelmat työpaikkojen luomisesta ontuvat pahasti ulkomaisten sijoitusten puutteen vuoksi. Trumpin presidenttikauden alkutaipaleella Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) varoitti Iranin talouden ”esimerkillisen elpymisen” olevan vaarassa ydinsovun ympärillä vallinneen ”ulkoisen epävarmuuden” vuoksi.3
Poliittinen tilanne: Leikkausbudjetti johti protesteihin
Rohanin vanhoillinen vastaehdokas Ebrahim Raisi kampanjoi kevään 2017 presidentinvaaleissa hyvin populistisella retoriikalla. Raisi ajoi köyhien asiaa ja lupasi kolminkertaistaa valtion maksamaa perustuloa.
Rohani voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella, haalien melkein 24 miljoonaa ääntä. Kuitenkin Raisi oli tuntemattomana altavastaajana saanut lähes 16 miljoonaa ääntä. Äänestysvilkkaus oli hieman yli 73 prosenttia.
Vanhoilliset ovat kokeneet ydinsovun nöyryytyksenä. Heidän diskurssissaan Iran luopui kansainvälisestä oikeudestaan kehittää ydinteknologiaa, suostui ennennäkemättömiin rajoituksiin ja tarkastuksiin eikä saanut vastineeksi juuri mitään.
Tämän taloudellisen ja poliittisen tilanteen taustalla joulukuussa 2017 Rohanin hallitus esitti seuraavan vuoden budjettiluonnoksensa Iranin eduskunnalle.4 Siinä esitettiin lukuisten maksujen ja tasaverojen korottamista sekä monien tukiaisten ja perustulon leikkaamista.
Rohanin hallituksen ajaman läpinäkyvyyden lisäämisen vuoksi budjettiluonnos tehtiin julkiseksi. Siitä ilmeni, miten uskonnolliset instituutit saavat toimia verovapaasti suurilla budjeteilla. Jotkin uskonnolliset järjestöt saivat melkein yhtä paljon rahaa valtiolta kuin maan suurimmat yliopistot.
Iranilaisessa mediassa käytiin kiivaita keskusteluja siitä kuinka valtio käyttää rahaa. Esimerkiksi eräs perinteikäs uudistusmieliseksi luokiteltu sanomalehti Jomhouri Eslami julkaisi artikkelin5, missä vaadittiin valtiota lopettamaan uskonnollisten instituutioiden rahoittaminen. Lehden mukaan uskonnollisten järjestöjen tulisi olla itsenäisiä ja kerätä rahansa seuraajiltaan, ei valtiolta.
Joulukuun lopulla 2017 Mashhadin pyhässä kaupungissa puhkesi mielenosoituksia Rohanin hallituksen talouspolitiikkaa vastaan. Ne levisivät maantieteellisesti laajalle alueelle, vaikka osallistujamäärät jäivätkin alhaisiksi.
Iranilaisilla on talouden lisäksi paljon muutakin, mistä olla tyytymättömiä; korruptio, lukuisat ympäristöongelmat, tehoton virkakoneisto ja mittava byrokratia.
Uskottavin analyysi Iranin mielenosoituksista on ollut, että vanhoilliset aloittivat mielenosoitukset painostaakseen Rohanin hallitusta, mutta pian levottomuudet osoittautuivat heille mahdottomiksi hallita.6
Muutaman päivän päästä mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi. Rohani ja hänen hallituksensa edustajat kommentoivat tapahtumia suhtautumalla ymmärtäväisesti kansalaisten tyytymättömyyteen ja oikeuteen osoittaa mieltä rauhanomaisesti. ”Shaahi menetti valtaistuimensa, kun ei kuunnellut kansaa”, totesi Rohani. Samalla ilmoitettiin, ettei väkivaltaa ja mellakointia hyväksytä.
Väkivaltaisuuksien yhteydessä kuoli ainakin 21 ihmistä ja yli 1000 pidätettiin. Kolme pidätetyistä kuoli vankeudessa. Väkivaltaiset toimijat hyödynsivät mielenosoitusten aiheuttamaa heikentynyttä turvallisuustilannetta. Terroristijärjestö Ansar al-Furqan räjäytti Khuzestanin maakunnassa öljyputken.7 Najafabadin kaupungissa ammuskeltiin kohti poliiseja, minkä seurauksena kolme poliisia loukkaantui ja yksi kuoli. Dorudin kaupungissa mielenosoittaja varasti tuleen sytytetyn paloauton ja kolaroi sen henkilöautoon aiheuttaen kaksi kuolonuhria.8
Sotapolku – Libyan ja Syyrian jäljet pelottavat
Mikään riippumaton taho ei ole tapahtumien kulkua pystynyt tutkimaan. Harvat Iranissa paikanpäällä olleet länsimaiset asiantuntijat kommentoivat mielenosoitusten saaneen suhteettoman paljon huomiota. Esimerkiksi EU:n ulkopoliittisen edustajan Frederika Mogherinin neuvonantaja ja italialaisen Kansainvälisten suhteiden instituutin johtaja Nathalie Tocci totesi, että omien havaintojen ja kansainvälisen uutisoinnin välillä vallitsi häiritsevä ero.9
Jälkeenpäin voi havaita länsimedian toistaneen Iranin kohdalla samat virheet kuin Libyaa ja Syyriaa koskevassa uutisoinnissa: luotetaan toisen käden tietoon, hämärille marginaaliryhmille annetaan liikaa ääntä ja luotetaan liikaa länsimaisiin valtiollisiin toimijoihin.10
Esimerkiksi moni media ja asiantuntija siteerasi muutaman mielenosoittajan iskulauseita koko Iranin kansan tahtona. Iskulause ”Ei Palestiina, ei Syyria, ei Libanon, henkeni Iranin puolesta” nähtiin todistuksena sille, että iranilaiset eivät kannata hallituksensa ulkopolitiikkaa ja toimia Lähi-idässä. Toisaalta iskulauseet presidentti Rohania, ja maan uskonnollista johtajaa Ali Khameneita vastaan esitettiin mediassa ikään kuin valtaosa iranilaisista toivoisi uutta vallankumousta.
Akateemisten tutkimusten valossa median voisi kuitenkin väittää harjoittaneen poliittista toiveajattelua. Iranilaisten enemmistö ylivoimaisesti tukee hallituksensa ulkopolitiikka. Peräti 89 prosenttia kannattaa uskonnollisten pyhättöjen vartiointia Syyriassa, ja 87 prosenttia Iranin sotatoimia terroristijärjestö Isisiä vastaan.11 Marylandin yliopiston tekemästä, mielenosoitusten jälkeen suoritetusta tutkimuksesta käy ilmi, että 77 prosenttia iranilaisista ei koe tarvetta perustavanlaatuiseen muutokseen maan poliittisessa järjestelmässä.12
Iranin mielenosoitusten uutisoinnissa käytettiin usein kuvia Mojahediin-e-Khalq (MEK) järjestön jäsenten Euroopassa järjestämistä mielenilmauksista.13 Iranin sisälläkin nähtiin muutamassa tapauksessa Yhdysvaltain ja EU:n terrorilistalla olleen MEK:in johtaja Marjam Rajavin kuvia mielenosoituksissa. MEK:in entiset jäsenet kuvaavat järjestöä usein kulttina. Nykyään Euroopassa toimiva MEK on historiansa aikana ottanut vastuun lukuisista terrori-iskuista Iranin maaperällä ja toiminut Irakin entisen presidentin Saddam Husseinin väkivaltaisena kätyrinä. Nykyään järjestö on Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian tukema hallituksenvaihtoa Iranissa ajava ”oppositiojärjestö”.
Yhdysvallat ja sen Lähi-idän liittolaiset, ensisijaisesti Israel ja Saudi-Arabia, eivät ole piilotelleet pyrkimyksiään horjuttaa Iranin hallitusta väkivaltaisesti.
Yhdysvalloilla liittolaisineen on pitkä historia Iranin epävakauttamisessa. Aina pääministeri Mohammad Mossadeqin syrjäyttämisestä sotilasvallankaappauksessa 50-luvulla nykyaikaan; Stuxnet kyberhyökkäykseen ja tiedemiesten salamurhiin. Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman totesi kuukausia ennen Iranin levottomuuksia, että ”aiomme viedä sodan Iranin maaperälle”.
Mielenosoitusten yhteydessä Yhdysvaltalaiset14 ja israelilaiset15 ajatushautomot peräänkuuluttivat avoimesti mellakoitsijoiden aseistamista ja väkivallan tukemista Iranissa. Länsimaista käsin toimivat tahot yllyttivät sosiaalisessa mediassa iranilaisia väkivaltaan, minkä vuoksi Telegram-viestintäsovelluksen perustaja Pavel Durov ilmoitti henkilökohtaisesti erään kanavan sulkemisesta.
Kun Yhdysvallat kutsui YK:n turvaneuvoston koolle käsittelemään Iranin levottomuuksia, sille käännettiin selkä Euroopassa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron torjui Yhdysvaltain, Israelin ja Saudi-Arabian retoriikan sodan lietsomisena.
Johtopäätökset: Seuraako Suomi Trumpia?
Iranissa on paljon ongelmia ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Maa on vuosikymmeniä jäljessä länsimaiden kehitystä monella mittarilla. Alueellisesti Iran on kuitenkin edelläkävijä näillä samoilla mittareilla. YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä Iran sijoittuu paremmin kuin Turkki ja Egypti. Tämä on huomionarvoista ei vain siksi, että Iran on ollut kauppasaarrossa melkein 40 vuotta, vaan myös siksi, että Iranin naapurimaat kuten Irak ja Afganistan ovat maailman turvattomimpia.
Suomen on aika päättää, haluaako se seurata Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa Lähi-idässä.
Yhdysvalloille ihmisoikeudet ovat vain veruke millä painostaa tiettyjä valtioita.16 Liittolaisten ihmisoikeusrikkomukset eivät aiheuta moraalista paheksuntaa. Yhdysvallat tukee Israelia sen miehittäessä Palestiinaa kansainvälisen lain vastaisesti. Yhdysvallat tukee Saudi-Arabiaa ja Arabiemiraatteja – valtioita joissa ei ole minkäänlaisia vaaleja – heidän sodassa Jemeniä vastaan, mikä on aiheuttanut YK:n mukaan maailman vakavimman humanitäärisen kriisin.
Yhdysvaltain hallituksenvaihtopolitiikan vaikutukset Lähi-idässä ovat kaikkien arvioitavissa. Afganistanissa on sodittu Suomen avulla kohta toistakymmentä vuotta, ja tänä päivänä afgaanien elämää hankaloittaa Talibanien lisäksi Isis. Irakissa on käyty sisällissotaa toisensa jälkeen. Libyassa on palattu ajassa taaksepäin orjakauppaan asti.
Paras keino tukea ihmisoikeuksien ja demokratian kehittymistä Iranissa on hylätä Yhdysvaltain, Israelin ja Saudi-Arabian militaristisen linja.
Kaikkien osapuolien on noudatettava Iranin kanssa solmittua ydinsopimusta, koska se on osa kansainvälistä lakia, mihin osapuolet sitoutuivat allekirjoituksillaan ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa talouspakotteiden aitoa purkamista ja kaupankäynnin rajoitteiden poistamista. Olisi Suomen intressien mukaista panostaa parempiin kahdenkeskeisiin kauppasuhteisiin ja lisätä vuorovaikutusta tieteen, urheilun ja kulttuurin saroilla Iranin kanssa. Näin parantaisimme tavallisten iranilaisten elämää ja saisimme painoarvoa sanoillemme, kun nostamme ihmisoikeuskysymykset pöydälle.
Lähteet
1 Rohani, H | Strategisten Tutkimusten Keskus, Iran (2010). Iranin kansallinen turvallisuus ja talousjärjestelmä. Sivu 336-337.
2 International Crisis Group (16.1.2018). Iran Nuclear Deal At Two: A Status Report.
https://www.crisisgroup.org/middle-east-north-africa/gulf-and-arabian-peninsula/iran/181-iran-nuclear-deal-two-status-report
3 International Monetary Fund (2017). IMF Country Report No. 17/62.
https://www.imf.org/~/media/Files/Publications/CR/2017/cr1762.ashx
4 Motavelli, G. | Bloomberg (10.12.2017). Rohani’s New Budget Focuses on Creating Jobs, Fixing Banks.
https://www.bloomberg.com/news/articles/2017-12-10/Rohani-s-new-iran-budget-focuses-on-creating-jobs-fixing-banks
5 Jomhouri Eslami (16.12.2017). Pääkirjoitus.
http://jomhourieslami.net/?newsid=157491
6 Keath, L. | Associated Press (6.1.2018). Iran’s working class, facing dim prospects, fuels unrest.
https://apnews.com/feaf4d7a5ee945bfabaa181e161d1827/Iran’s-working-class,-facing-dim-prospects,-fuels-unrest
7 Associated Press (30.12.2017). Sunni jihadists claim they blew up Iran oil pipeline.
https://finance.yahoo.com/news/sunni-jihadists-claim-blew-iran-151600578.html
8 Sanchez, R. | The Telegraph (1.1.2018). Iranian protester shoots dead police officer, government says.
http://www.telegraph.co.uk/news/2018/01/01/iranian-protester-shoots-dead-police-officer-government-says/
9 Kham, M. | Financial Times (11.1.2018). Iran comes to Brussels.
https://www.ft.com/content/1c238ab8-f69d-11e7-8715-e94187b3017e
10 Bahmanpour, H. | Kulttuurivihkot (18.2.2017). Syyria-uutisoinnin kiemurat.
https://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/artikkelit/905-syyria-uutisoinnin-kiemurat
11 Mohseni, E., Gallagher, N., Ramsay, C. | University of Maryland (2016). Iranian Attitudes in Advance of the Parliamentary Elections: Economics, Politics, and Foreign Affairs.
http://cissm.umd.edu/publications/iranian-attitudes-advance-parliamentary-elections-economics-politics-and-foreign
12 Gallagher, N., Mohseni, E., Ramsay, C. | University of Maryland (2018). Iranian Public Opinion after the Protests.
http://cissm.umd.edu/publications/iranian-public-opinion-after-protests
13 Johnson, A. | FAIR (11.1.2018). Coverage of Iran Protests Illustrated With Protests Not in Iran – Organized by Fringe Cultists.
https://fair.org/home/coverage-of-iran-protests-illustrated-with-protests-not-in-iran-organized-by-fringe-cultists/
14 Baker, S. | Lawfare Institute (3.1.2018). Best Served Cold: Responding to the Iranian Protests.
https://www.lawfareblog.com/best-served-cold-responding-iranian-protests
15 Frisch, H. | Begin-Sadat Center (9.1.2018). US Should Arm Iranian Protestors.
https://besacenter.org/perspectives-papers/arm-iranian-protesters/
16 Toosi, N. | Politico (19.12.2017). Leaked memo schooled Tillerson on human rights.
https://www.politico.com/story/2017/12/19/tillerson-state-human-rights-304118
