Parhaat ensi-iltaelokuvat
Turkka Ylinen
1. Laitakaupungin valot (Laitakaupungin valot, Suomi)
Aki Kaurismäki varioi tuttuja teemojaan täysin vastaansanomattomasti.
Elokuvassa kuvataan vavahduttavalla tavalla yhteiskunnassa yleisesti
vallitsevaa kylmyyden ja tunteettomuuden ilmapiiriä, mutta kuten
tavallista Kaurismäen maailmassa on aina myös oleellinen ripaus toivoa.
Teoksen viimeisiin sanoihin on ladattu sellainen tunnevyöry, että polvet
tutisevat teatterista poistuttaessa.
2. The Proposition (The Proposition, Australia/Iso-Britannia)
John Hillcoat ohjasi ja rokkari Nick Cave käsikirjoitti voimakkaan
Australiaan sijoittuvan lännenelokuvan, jonka kaltaista ei olla nähty
sitten Sergio Leonen ja Sam Peckinpahin viimeisten teosten.
Western-mytologiasta lauluihinsakin ammentava Nick Cave on kiinnostunut
väkivallasta, ja se näkyy myös elokuvan brutaaliudessa. Teos ei
kuitenkaan jää pelkäksi genrerevittelyksi, vaan siitä kasvaa liki
raamatulliset mittasuhteet saava lojaalisuuden kuvaus. Cave teki yhdessä
viulisti Warren Ellisin kanssa elokuvaan myös sykähdyttävän musiikin.
3. Match Point (Match Point, Iso-Britannia, USA, Luxemburg)
Woody Allen kierrättää Rikoksia ja rikkomuksia -elokuvastaan tuttua
teemaa: aviollista uskottomuutta, joka johtaa murhaan. Tällä kertaa
tapahtumat sijoittuvat Manhattanin sijasta yläluokkaiseen Englantiin.
Allen osoittaa hienoa brittiläisen intohimodraaman tajua ja esittää
katsojille haastavan moraalisen kysymyksen.
4. The Departed (The Departed, USA)
Martin Scorsese tekee sitä, minkä parhaiten taitaa: kovaotteista ja
miehistä gangsterielokuvaa. Tällä kertaa fokuksessa on Bostonin
amerikanirlantilaisen yhteisön poliisit ja rosvot. Elokuva tarjoaa
taitavaa ja koukuttavaa elokuvallista ilmaisua ja yhden Jack Nicholsonin
uran hienoimmista roolisuorituksista. Elokuva on uusintaversio
hongkongilaisen poliisielokuvan modernista klassikosta Infernal Affairs
(2002).
5. Tristram Shandy: Herrasmiehen paljastukset (Tristram Shandy: A
Cock and Bull Story, Iso-Britannia)
Postmoderni metaelokuva 1700-luvulla kirjoitetusta postmodernista
metaromaanista on haastava lähtökohta, mutta ohjaaja Michael
Winterbottom hallitsee elokuvan langanpätkiä virtuoosimaisesti. Steve
Coogan näyttelee niin Tristram Shandya kuin tämän isääkin vankalla
brittihumoristin ammattitaidolla, mutta parhaan roolisuorituksen hän
tekee esittämällä armottomasti itseään. Sivuosiin on saatu brittiläisten
nykynäyttelijöiden parhaimmisto, muun muassa Stephen Fry, Kelly
Macdonald ja Rob Brydon.
6. Kätketty (Caché, Ranska/Itävalta/Saksa/Italia)
Tyytyväistä ja itseensä käpertynyttä keskiluokkaista perheidylliä on
terveellistä ravistella silloin tällöin, ja tässä Michael Haneken
elokuva on parhaimmillaan. Haneken tapa ajoittaa kohtauksensa on
poikkeuksellinen ja toimiva.
7. Unelmista totta ? jos luoja suo (Om Gud vill, Ruotsi)
Ihastuttava kesäelokuva Ruotsista. Ohjaaja ja miespääosan esittäjä Amir
Chamdin pyrki autenttiseen 1960-luvun uuden aallon tyyliin, minkä vuoksi
elokuva on kuvattu 30 vuotta vanhalla välineistöllä mustavalkofilmille.
The Cardigans-yhtyeen laulaja Nina Persson tekee kenties vuoden
naispääosan suomalaisena(!) tangolaulajana. Perssonin suomeksi
elokuvassa esittämästä "Oriental Love" -tangosta tuli pieni hitti.
8. Miami Vice (Miami Vice, USA/Saksa)
Jos katsoja vain pystyy sopeutumaan ohjaaja Michael Mannin harjoittamaan
häikäilemättömän tyylikeskeiseen tapaan tehdä elokuvaa, Miami Vice
tarjoaa täydellisintä valtavirran toimintaelokuvaa, mitä kuvitella
saattaa.
9. Grizzly Man (Grizzly Man, USA)
Maanisen fiktioelokuvan mestari Werner Herzog on viime vuosina
profiloitunut yhä enemmän dokumentaristina. Herzogin tapauksessa ero
näytelmäelokuvan ja dokumentin välillä on kuitenkin häilyvä, sillä
Grizzly Manin päähenkilö, karhututkija Timothy Treadwell, on
höyrypäisyydessään aivan kuin Klaus Kinski Herzogin ohjauksissa.
Traagisen ja kompleksisen elokuvan ytimessä on luonnon ja ihmisen
olemus.
10. Leonard Cohen: I'm Your Man (Leonard Cohen: I'm Your Man,
USA)
Dokumentti ei pyri juurikaan purkamaan Leonard Cohenin ympärille
muodostunutta myyttiä, vaan se pikemminkin voimistaa sitä. Elokuvan
parhaat ansiot ovatkin musiikkiesityksissä, joissa muun muassa Nick
Cave, Jarvis Cocker, Beth Orton ja Rufus Wainwright esittävät mestarin
lauluja enemmän tai vähemmän raikkaina tulkintoina.
11. Borat (Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit
Glorious Nation of Kazakhstan, USA)
Vuoden kiistatta hauskin elokuva ja koomikko Sacha Baron Cohenin
todellinen voimannäyte. Oma lukunsa on Kazakstanin valtion ymmärrettävän
nuiva suhtautuminen teokseen.
12. The Science Of Sleep (La Science des rêves, Ranska/Italia)
Musiikkivideo-ohjaajana paremmin tunnettu Michel Gondry on mieltynyt
toden, unen ja alitajunnan sekoittelemiseen. The Science Of Sleep on
herttainen kuvaus miehestä, jolla on suuri rakkaudenkaipuu, taiteellisia
ambitioita ja pahoja vaikeuksia erottaa unta todesta.
13. United 93 (United 93, USA/Iso-Britannia/Ranska)
Hyytävällä tavalla autenttisen tuntuinen kuvaus siitä, mitä saattoi
tapahtua syyskuun 11. päivä 2001 Unitedin lennolla 93. Elokuva ei
demonisoi terroristeja eikä sorru liikaan sentimentaalisuuteen tai
paatoksellisuuteen. Ei suositella lentopelkoisille.
14. Aidosti outoa (Stranger Than Fiction, USA)
Oivallinen ja aidosti koskettava draamakomedia, jossa
kaunokirjallisuus kohtaa oikean elämän. Will Ferrell tekee ?vakavan?
roolinsa antaumuksella ja myös sivuosaesittäjät on valittu nappiin.
15. Alaston totuus (Where the Truth Lies,
Kanada/Iso-Britannia/USA)
Atom Egoyanin pieteetillä tehty murhamysteeri jäi syyttä vähemmälle
huomiolle kuin ohjaajan tunnustettu mestariteos The Sweet Hereafter
(1997). Elokuva avaa salaisuuttaan pikkuhiljaa ja tunnelma pysyy yllä
loppuun saakka.
16. Colour Me Kubrick (Colour Me Kubrick A True...ish Story,
Ranska/Iso-Britannia)
Käsittämättömältä tuntuva tositarina miehestä, joka vietti vuosia
tekeytyen Stanley Kubrickiksi. John Malkovich näyttelee hengästyttävän
upeasti ja elokuvan kreisi puvustus ja lavastus miellyttävät, vaikka
jossain vaiheessa vitsi alkaakin vanheta.
17. Musta Dahlia (The Black Dahlia, USA/Saksa)
Ohjaaja Brian De Palman yksi vahvuus on siinä, että hän todella
tietää tekevänsä elokuvaa, ja hän myös tietää, miten sitä tehdään. Musta
Dahlia on puutteistaan, esimerkiksi pökkelömäiset roolisuoritukset,
huolimatta täyteläistä elokuvaa ja hieno sovitus James Ellroyn
yönmustasta romaanista.
18. Marie Antoinette (Marie Antoinette, USA/Ranska/Japani)
Sofia Coppola onnistuu yhdistämään moderneja esteettisiä konventioita
kuten viileätä uuden aallon rokkia pukudraaman perinteisiin. Elokuva ei
varmastikaan ole historiallisesti kovin tarkka, mutta se kertoo
kiehtovaa ja ilmavaa tarinaa puitteinaan 1700-luvun Ranskan hovi.
19. A Good Year ? Mainio vuosi (A Good Year, USA)
Peter Maylen kirjoja on filmatisoitu yllättävän vähän ottaen huomioon
niiden viihdearvon. Ridley Scott teki kuitenkin Mainiosta vuodesta
mukavan ja harmittoman aikuisten satuelokuvan. Elokuvassa romantisoidaan
häikäilemättömästi ?eurooppalaista elämäntapaa?, mutta sen
elämänmyönteisyys ja aistillisuus tekevät hyvää.
20. Casino Royale (Casino Royale, USA/Saksa/Iso-Britannia,
Tshekki)
Ian Flemingin ensimmäiseen James Bond ?romaaniin perustuva Casino
Royale uudistaa kaivatulla tavalla Bond-mytologiaa, vaikka
ylilyöntejäkin tapahtuu. Anteeksiantamatonta on esimerkiksi se, että
elokuvan kokoavassa kohtauksessa pelataan pokeria eikä baccaratia, kuten
asiaan kuuluisi.
|
Maailma TOP 20
Eero Hirvenoja
1. Lapsi (L´Enfant, Belgia/Ranska 2005)
Belgialaisten Dardennen veljesten Jean-Pierren ja Lucin syystä Cannesin
Kultaisella palmulla 2005 palkitussa draamassa pikkurikoksilla itsensä
elättävä nuori mies (Jérémie Renier) myy kroonisessa rahapulassaan
vastasyntyneen poikavauvansa ihmiskauppiaille. Ulkoisesta rujoudestaan
ja rankasta aiheestaan huolimatta kaunis elokuva osoittaa, että myös
päähenkilönsä kaltainen kanssaihmisistä täysin piittaamaton nilkki voi
tehdä elämässään uudenlaisia valintoja.
Veljesparin ei ole suotta sanottu tekevän maailman demokraattisimpia
elokuvia, ja tälläkin kertaa he onnistuvat kuvaamaan elämän kovalla
kädellä kolhimia sekä kovettamia ihmisiä lämmöllä ja ymmärtäen kuin
Vittorio De Sica aikanaan. Liikuttava tarina kerrotaan ilman
turhanaikaista osoittelevuutta ja sentimentaalisuutta, mikä on
harvinainen taito nykypäivänä.
Ensi ilta 24. 3/Future Film.
2. Brokeback Mountain (Brokeback Mountain, USA 2005)
Kahden lehmipojan (Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal) ystävyys kehittyy
heidän vuoristossa leireillessään uudelle tasolle. Ympäristön paine
pakottaa pitämään suhteen salassa, ja niinpä tahoillaan naimisissa
olevat miehet joutuvat viettämään vuosikymmenten ajan kaksoiselämää
voiden tavata toisiaan vain yhteisillä »kalareissuillaan». Ohjaaja Ang
Leen viisas sovitus E. Annie Proulxin novellista.
Ensi-ilta 27.1/Sandrew Metronome.
3. Little Miss Sunshine (Little Miss Sunshine, USA 2006)
Yllätyshitiksi osoittautuneessa indie-helmessä hieman eriskummallinen,
keskiluokkaisuuden kulissistaan kiinni pitävä amerikkalaisperhe lähtee
vaiherikkaalle automatkalle Kaliforniaan, missä perheen tytär aikoo
osallistua pikkutyttöjen missikisaan. Mustaa huumoria ja syvällisempää
elämän arvojen pohdintaa viihdyttävässä paketissa.
Ensi-ilta 24. 11/FS-Film.
4. Kätketty (Caché, Ranska/Itävalta 2005)
Hyvin toimeentulevan ranskalaisperheen turvallinen porvariselämä natisee
liitoksistaan kun joku alkaa terrorisoida heitä nimettömillä
uhkauskirjeillä. Lisäksi perheen isän kipeät lapsuuden muistot nousevat
pintaan vuosikymmenten jälkeen. Vähäeleisyydessään erittäin
ammattitaitoista työtä ohjaaja Michael Hanekelta, sekä pääparilta Daniel
Auteuil ja Juliette Binoche. Synkkyydestään huolimatta valopilkku hieman
aneemiselta vaikuttavan ranskalaisen nykyelokuvan joukossa (ohjaaja
onkin itävaltalainen).
Ensi-ilta 20. 1/Future Film.
5. The Proposition ?ehdotus (The Proposition,
Australia/Iso-Britannia 2005)
Hienon laulaja-lauluntekijä Nick Caven käsikirjoittama 1800-luvun
lopulle sijoittuva aussiwestern, jossa kovaotteinen lainavartija (Ray
Winstone) on lähetetty emämaa Englannista tuomaan länsimaista
?sivistystä? Australian kesyttämättömille takamaille. Uusi sheriffi
alkaa lähes pakkomielteenomaisesti jahdata lähialueita terrorisoivan
veljessarjan raakalaismaista vanhinta veljeä (Danny Huston).
Cave ja ohjaaja John Hillcoat ovat loihtineet raa´an runollisia kuvia
karujen olojen keskelle. Caven klassikkolevyn Murder Ballads (1996)
elokuvallinen vastine.
Ensi-ilta 31. 3/Cinema Mondo.
6. Tristram Shandy ?herrasmiehen paljastukset (A Cock and Bull
Story, Iso-Britannia 2005)
Michael Winterbottomin mainiossa metaelokuvassa kuvausryhmä kohtaa
lukemattomia vastoinkäymisiä yrittäessään työstää elokuvaa Laurence
Sternin monitahoisesta kulttiromaanista. Taiteellisia kompromisseja ei
voida välttää, kuten ei kuvausryhmän yhteishenkeä nakertavia
ihmissuhdedraamojakaan. Steve Coogan esittää kovasti itsensä oloista
itsekeskeistä koomikkoa, joka haluaisi tulla arvostetuksi vakavasti
otettavana draamanäyttelijänä. Hän saa kuitenkin huomata, ettei vanhasta
maineesta pääse noin vaan eroon.
Ironisena metaelokuvana Tristram Shandy on korkeaa tasoa, vaikka
komedia ei sinällään olekaan Winterbottomin ominta aluetta. Elokuvan
huumori nojaa ensisijaisesti vaivaannuttaviin tuokioihin, ei niinkään
verbaaliseen tai fyysiseen komiikkaan.
Ensi-ilta 30. 10/Future Film.
7. Palindromes ?nyrjähtänyt rakkaustarina (Palindromes, USA 2004)
Arkoja aiheita ja erikoisia ihmiskohtaloita ennenkin käsitelleen Todd
Solondzin elokuvissa ihmiset tavoittelevat jälleen turhaan onnellista
elämää. Peräti kahdeksan eri näyttelijän esittämä varhaisteini-ikäinen
Aviva-tyttö unelmoi omasta vauvasta. Kun vanhemmat eivät ole suopeita
ajatukselle, tyttö karkaa kotoaan sopivaa isäkandidaattia etsimään.
Karkumatkallaan hän kohtaa muun muassa lapsiensekaantujia sekä
kristillisiä fundamentalisteja. Mustan huumorin sävyttämä, sopivan
»nyrjähtänyt» pieni elokuvahelmi.
Ensi-ilta 10. 3/Bio Rex Distribution.
8. Transamerica (Transamerica, USA 2005)
Sukupuolenvaihdosleikkausta ja uutta elämää naisena odotteleva Bree
(erinomainen Felicity Huffman) saa kuulla ensi kerran pojastaan. Hän
matkustaa New Yorkiin tapaamaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa
jälkikasvuaan, joka haaveilee urasta homopornoelokuvien näyttelijänä.
Duncan Tuckerin kirjoittamassa sekä ohjaamassa riemukkaassa ja
estottomassa road moviessa Bree on matkansa päätteeksi vain entistä
vakuuttuneempi tekemästään valinnasta.
Ensi-ilta 17. 2/Nordisk Film.
9. The Departed (The Departed, USA 2006)
Martin Scorsesen vahva rikoselokuva kertoo irlantilaistaustaisten
gangstereiden hallitsemasta Bostonin alamaailmasta ja näiden kissa ja
hiiri ?leikistä poliisin kanssa, mutta ennenkaikkea huomio kiinnittyy
kahden lain eri puolilla peitetehtävissä toimivan miehen (Matt Damon ja
Leonardo DiCaprio) henkien taisteluun.
Scorsesen teos on uudelleenversio varsin tuoreesta
hongkongilaiselokuvasta Mou gaan dou/Infernal Affairs (2002), johon
verrattuna juonta on onnistuttu hieman terävöittämään ja henkilöhahmot
ovat saaneet lisää syvyyttä. Erityisesti The Departedin loppuselvittely
on intensiivistä seurattavaa, ja tältäkin osin se on toimivampi kuin
alkuperäisversio. Scorsese ei kuitenkaan tunnu olevan aiheen parissa
aivan omimmillaan, ja elokuva tuo paremminkin mieleen Michael Mannin
urbaanit rikosdraamat. Kaikesta huolimatta ohjaajalegendan onnistunein
elokuva sitten Casinon (1995).
Ensi-ilta 10. 11/Sandrew Metronome.
10. Panin labyrintti (El Laberinto del Fauno, Meksiko/Espanja 2006)
Meksikolainen tyylitaiturin Guillermo del Toron ylisanoja keränneessä
pessimistisessä fantasiaelokuvassa tapahtumapaikkana on Espanja toisen
maailmansodan loppuvaiheilla. Nuori tyttö ja tämän raskaana oleva äiti
muuttavat asumaan metsän keskelle äidin uuden miehen, sadistisen
francolaisen upseerin luo. Tasavaltalaiset vasemmistosissit piileksivät
metsän pimeydessä, ja sen kätköistä tytölle avautuu uusi maailma
antiikin tarinoista tutun Panin (Faunin) hahmossa.
Tarinan ilmeisimpiä esikuvia ovat satuklassikot Liisa ihmemaassa ja
Ihmemaa Oz, mutta siitä puuttuu niiden lämpö ja huumori. Paljolti
kauhuelementtien varaan rakentuvaa elokuvaa hallitsee surumieleinen
lohduttomuus: kärsimyksiään voi paeta vasta tuonpuoleisessa. del Toron
luoma maailma on kieltämättä kiehtova, joskin tarinan pikkutytön
mielikuvituksen tuotteeksi (jos se sitä on) se tuntuu varsin
monimutkaiselta.
Ensi?ilta 22. 12/Cinema Mondo.
11. C. R. A. Z. Y. (C. R. A. Z. Y., Kanada 2005)
Kanadanranskalaisessa perhedraamassa seurataan kahden vuosikymmenen
ajanjaksolla Zachary ?pojan kasvua vaativan isän silmäterästä
itsenäiseksi nuoreksi mieheksi. 1960-luvulta 80-luvulle ulottuvassa
elokuvassa muuttuvia aate- ja muotivirtauksia kuvataan hauskasti, mutta
tarinan keskeinen teema on oman identiteetin löytäminen. Tragedia ja
komedia ovat tasapainossa Jean-Marc Valléen jouhevassa ohjaustyössä.
Ensi-ilta 28. 7/Future Film.
12. Muiden elämä (Das Leben der Anderen, Saksa 2006)
DDR:n historian ruodinta kiinnostaa edelleen Saksassa. 1980-luvulle
sijoittuvassa elokuvassa virkaintoisena tunnettu Stasin agentti alkaa
tuntea myötätuntoa salakuuntelemaansa kirjailijaa kohtaan, ja alkaa
pimittää esimiehiltään tämän länsikontakteihin liittyviä tietoja.
Ilmiantokulttuurin leimaamassa yhteiskunnassakin saattoi siis löytyä
pilkahduksia inhimillisyydestä. Florian Henckel von Donnersmarckin
ohjaamassa hallitussa draamassa valotetaan itäsaksalaista todellisuutta
astetta kriittisemmässä valossa kuin taannoisen ns. ostalgia ?aallon
aikana tehdyissä elokuvissa.
Ensi-ilta 27. 10/Sandrew Metronome.
13. Babel (Babel, USA/Meksiko 2006)
Ohjaaja Alejandro González Iñárritun ja käsikirjoittaja Guillermo
Arriagan Amores perrosilla (2000) komeasti alkanut yhteistyö jatkuu
tutusti useasta rinnakkaisesta tarinasta koostuvalla, ajatuksia
herättävällä elokuvalla. Ratkaisevan elämänmuutoksen edessä olevia
ihmisiä tavataan eri puolilla maailmaa: Meksikossa, Marokossa ja
Japanissa. Ihmissuhteiden selvittelyn lomassa tehdään osuvia huomioita
nykypäivän ongelmista ja ilmiöistä, kuten siirtolaisuudesta ja
terrorismista, toisaalta länsimaissa sekä läntistyneessä maailmassa
avoimesti näkyvillä olevan seksuaalisuuden vaikutuksesta nuorten
käyttäytymiseen. Paljon puhuttu globalisaatio ulottaa vaikutuksensa
ihmisten jokapäiväisen elämän pienempiinkin yksityiskohtiin, olimme
asiasta tietoisia tai emme.
Ensi-ilta 17. 11/Nordisk Film.
14. Suusta suuhun (Mun mot mun, Ruotsi 2005)
Ruotsalainen kansankoti paljastaa rumemmat kasvonsa synkän realistisista
ohjaustöistään tunnetun Björn Rungen elokuvassa. Teini-ikäinen Vera
(Sofia Westberg) on karannut kotoaan alati riiteleviä vanhempiaan, ja
seurustelee nyt itseään huomattavasti vanhemman hampuusin kanssa. Tyttö
kuvittelee löytäneensä todellisen onnen, mutta miehen painostuksen
alaisena hän ajautuu huumenistiksi ja osa-aikaiseksi prostituoiduksi.
Vavahduttava kurkistus porvarillisen lähiöelämän kulissien taakse.
Ensi-ilta 27. 10/Cinema Mondo.
15. Volver ?paluu (Volver, Espanja 2006)
Naisilla on synkkiä salaisuuksia omallatunnollaan Pedro Almodóvarin
mustassa draamakomediassa, jossa Penélope Cruzin näyttelemä kotiäiti ja
tämän teinitytär piilottelevat jälkimmäisen itsepuolustukseksi tappaman
miehenrontin ruumista pakastearkussa päätyen sattumalta
ravintolanpitäjiksi. Kuolleeksi luultu isoäitikin (Carmen Maura) palaa
maisemiin vuosien poissaolon jälkeen. Elokuva on siistimpi ja kiltimpi
kuin ohjaajan parhaat työt, mutta se huokuu positiivista naisenergiaa.
Naispuolinen näyttelijäkaarti tekee kautta linjan hyvää työtä, ja
Almodóvar osoittaa jälleen kykynsä käsitellä rankkoja aiheita
hirtehisessä hengessä.
Ensi-ilta 1. 9/Sandrew Metronome.
16. Match Point (Match Point, Iso-Britannia/USA 2005)
Tasan eivät käy onnen lahjat. Miksi tuntuu, että tuuria tuntuu piisaavan
eniten juuri niillä kaikkein kusipäisimmillä tyypeillä? Woody Allenin
Englantiin sijoittuvassa elokuvassa entinen keskinkertainen
tennisammattilainen (Jonathan Rhys Meyers) pääsee ulkonäkönsä ja lipevän
käytöksensä avulla hyviin naimisiin ja sitä kautta seurapiireihin.
Kauniin vaimon lisäksi miehellä on myös rakastajatar, joka kuitenkin
alkaa käydä turhan rasittavaksi jatkuvine vaatimuksineen. Perheonnen
säilyttämiseksi hankalasta naisesta onkin syytä hankkiutua eroon.
Nokkela juoni on osittain velkaa Allenin vuoden 1989 mestariteokselle
Rikoksia ja rikkomuksia. Joka tapauksessa miehen paras ohjaustyö
vuosikymmeneen, ja paras Allen ?elokuva, jossa tämä ei itse esiinny.
Ensi-ilta 20. 1/Scanbox.
17. Borat (Borat. Cultural Learnings of America for Make Benefit
Glorious Nation of Kazakhstan, USA 2006)
Sacha Baron Cohenin luoma umpikonservatiivinen kazakstanilaisreportteri
matkaa läpi Yhdysvaltojen tullen samalla paljastaneeksi jotain aivan
oleellista sikäläisen asujaimiston tietämättömyydestä ja
ennakkoluuloista. Tarina ei kanna aivan pitkän elokuvan verran, mutta
yhtä kaikki kyseessä on aivan tappohauska komedia. Lisäksi on ihailtava
Cohenin äärimmilleen vietyä omistautumista roolilleen.
Ensi-ilta 3. 11/FS-Film.
18. Laitakaupungin valot (Laitakaupungin valot, Suomi 2006)
Aki Kaurismäki tekee varmaa työtä lipsumatta tutun turvalliselta
linjaltaan karun melankolisessa elokuvassa, jonka sosiologinen teema on
yksinäisyys. Työpaikallaan hyljeksitty yövartija Koistinen (Janne
Hyytiäinen) rakastuu kohtalokkaaseen naiseen (Maria Järvenhelmi), ja
tulee vedetyksi mukaan rikolliseen toimintaan. Koistinen on yksin tässä
maailmassa, mutta osittain kyse on hänen omista valinnoistaan, mies kun
ei halua vastata häntä kaukaa ihailevan nakkikojun myyjän (Maria
Heiskanen) tunteisiin. Kaikki juonikuviot ja henkilöhahmot eivät ole
loppuun asti niin hiottuja kuin esimerkiksi Akin edellisessä elokuvassa.
Ensi-ilta 3. 2/Sandrew Metronome.
19. Pianistin sivunkääntäjä (La tourneuse de pages, Ranska 2006)
Hillityssä ranskalaistrillerissä luotetaan toiminnan sijaan taiten
rakennettuun tunnelmaan. Nuori nainen (Déborah Francois) maksaa vanhoja
kalavelkoja entiselle pianonopettajalleen tunkeutumalla tämän elämään.
Suuri tunteita kuvataan vähin elein ? niin kuin vain ranskalaiset
elokuvantekijät osaavat ? mutta sen sijaan tarina ei täysin vakuuta:
naisen ilmeisesti kypsyteltyä kostoiskuaan vuosikaudet hän luottaa
suunnitelmansa toteutumisessa lähinnä sattumaan.
Ensi-ilta 1. 12/Cinema Mondo.
20. Tie Guantanamoon (The Road to Guantanamo, Iso-Britannia 2006)
Ahkerasti elokuvia tekevä Michael Winterbottom tarttui Tristram Shandyn
jälkeen edelleenkin ajankohtaiseen poliittiseen aiheeseen tarjoten
puolidokumentaarisessa näytelmäelokuvassaan malliesimerkin siitä, miten
Yhdysvaltojen hallitus käy terrorismin vastaista sotaansa
ihmisoikeuksista piittaamatta. Tarinassa neljä brittiläistä
musliminuorukaista joutuu matkallaan Pakistaniin terrorismiepäilyjen
vuoksi USA:n armeijan pidättämiksi hieman syksyn 2001 WTC-iskujen
jälkeen. Miehet kuljetetaan Kuubaan Guantanamon sittemmin
pahamaineiselle vankileirille, missä vankeja kohdellaan kuin saastaa.
Tärkeä aihe ilman muuta, ja elokuvalla on ansionsa, mutta
yhteiskunnallinen ja historiallinen konteksti on jäänyt jossain määrin
jäsentelemättömäksi. Tämän tekijät ovat kuitanneet yksinkertaisesti
sijoittamalla draamajaksojen väliin uutispätkiä. Kenties
dokumenttielokuvan tekeminen näinkin tuoreesta aiheesta olisi ollut
parempi vaihtoehto.
Ensi-ilta 12. 5/Sandrew Metronome.
Suomi TOP 5
1. Laitakaupungin valot (Suomi/Saksa)
Odotetusti vuoden kirkkaasti paras kotimainen näytelmäelokuva. Ks.
elokuvan esittely edellä.
Lisättäköön vielä, että koska elokuva ei ole kaikin puolin onnistunut,
pistävät siinä paikoin tavallista enemmän silmään muutamat seikat, joita
tämän kirjoittaja olisi valmis pitämään yleisemminkin Kaurismäen
tuotannon miinuspuolina:
a. Perinteiset sukupuoliroolit
b. Henkilöhahmot yleensä kategorisesti joko hyviä tai pahoja
c. Rakkaustarinoista puuttuu seksuaalinen jännite
2. Valkoinen kaupunki
Ohjaaja Aku Louhimies kunnostautuu jälleen suomalaisen angstin
kuvaajana. Kehutun Irtiottoja ?sarjan pohjalta tehdyssä pitkässä
elokuvassa on keskiössä on Janne Virtasen esittämä, kovasti Travis
Bicklen oloinen taksisuhari. Elokuva on koostettu erityisesti ulkomaista
levitystä silmälläpitäen, ja se toimineekin paremmin niille, jotka eivät
tunne tv-sarjaa.
Mukana on hätkähdyttäviä kohtauksia aina marsun tappamista myöten,
mutta ne eivät kannattele koko elokuvaa. Vankilaan miestaposta
passitettava päähenkilö hakee lopulta sovitusta kristinuskosta.
Uskonasiat ovat esillä myös Louhimiehen toisessa viime vuoden aikana
teattereihin tulleessa, lähes tyystin epäonnistuneessa Riisutussa
miehessä.
Ensi-ilta 17. 11/Buena Vista.
3. Jadesoturi (Suomi/Kiina/Viro/Alankomaat)
Kalevalaisia kansantaruja ja itämaista mystiikkaa yhdistelevä
toimintaelokuva, jossa Seppo Ilmarisen pojaksi paljastuva, nykyaikaan
uudestisyntynyt seppä (Tommi Eronen) saa toimeksiannon takoa Sampo
uudelleen. Elokuvan taistelukohtaukset ovat suorastaan tylsiä, ja
käsikirjoitus sisältää vain niukasti hyviä oivalluksia. A. J. Annilan
ohjaama kansainvälinen yhteistyöfilmi on kuitenkin positiivinen yllätys
alhaisiin ennakko-odotuksiin nähden.
Ensi-ilta 13. 10/Sandrew Metronome.
4. Matti
Nostalginen, puolifiktiivinen elämäkertaelokuva kertoo mäki- ja
lööppikuningas Matti Nykäsen tarinan ? muutamine takautumineen ?
Oberstdorfin MM ?hiihdoista (1987) eteenpäin. Rutiininomaisessa
Selin/Mäkelä ?tuotannossa on pyritty Matin henkilöä analysoidessa
katsomaan piirun verran juorulehtien otsikoita syvemmälle. Ennen kaikkea
kyse on totta kai puhdasverisestä viihde-elokuvasta, ja sellaisena se
onkin aivan mukiinmenevä.
Ensi-ilta 13. 1/Buena Vista.
5. Suden arvoitus (Suomi/Ruotsi)
Raimo O. Niemen luontoelokuva ihmisten ja villieläinten kohtaamisesta,
jossa koululaistyttö ja naapurin poika ottavat suojelukseensa
metsästäjien jahtaamat sudenpennut. Juonta enemmän huomio keskittyy
elokuvassa luontokuvaukseen sekä tietenkin susiin, noihin maassamme
käsittämättömän vihattuihin luontokappaleisiin. Elokuvan maisemat ovat
tarkoituksellisen postikorttimaisia, lähes tylsyyteen asti.
Ensi-ilta 15. 12/Nordisk Film.
| |
