Fuller on yhä ykkönen

Ranskankielinen elokuva näytti jälleen kynsiään Sodankylässä.

Monipuolisen uran niin Titanicin tarinan kuin eroottisten vampyyrien parissa tehnyt veteraaniohjaaja Roy Ward Baker (s. 1916) ja belgialaiset ohjaajaveljekset Jean-Pierre (s. 1951) ja Luc Dardenne (s. 1954) olivat Sodankylän elokuvajuhlien päävieraat. Festivaaleilla katsotaan elokuvia yötä päivää ja herätään aamuksi kuuntelemaan tekijävieraiden ja taiteellisen johtajan Peter von Baghin keskusteluja. Kesä oli jo elokuvajuhlien kahdeskymmenes.

Dardennen veljesten fiktiiviset elokuvat ammentavat heidän kokemuksestaan dokumentintekijöinä. He siirtyivät sepitteiden pariin vain, koska halusivat enemmän vapauksia.

Le Fils (Poika, 2002) on pienieleinen kertomus opettajasta, oppilaasta ja kuolemasta. Kerronta on pelkistettyä, kameratyöskentely selkeää, ja näyttelijät noudattavat lähes turkkalaista kuria. Kuvitellusta syntyy ikään kuin pieni kuvaus todellisuudesta. Tiivistys saa aikaan illuusion.

Vaikka Le Filskin käyttää perinteiset draaman kaaren elementit tyhjiin ja sen teemat ja tilanteet ovat kertomusten aiheista ikuisimpia, Dardennejen uusin L'Enfant (Lapsi, 2005) on paljon perinteisempi elokuva. Sen esikuvina voidaan hyvinkin nähdä Jean Vigon L'Atalante (1934), Jean-Luc Godardin A bout de souffle (Viimeiseen hengenvetoon, 1959) ja ehkä vielä Francois Truffaut'n Jules et Jim (Jules ja Jim, 1961).

Mutta L'Enfant panee enemmän tai vähemmän vastuuttomien tai elämän heittelemien ihmisten kuvauksen askelen rakkautta raadollisempaan suuntaan iskemällä kaluttujen teemojen keskelle sokkiefektin: lapsikauppaa. Miten parisuhteen käy, kun mies myy vauvan? Kunnoton, elämän roskapusseista elävä mies, hulttio.

Elokuva on erittäin hyvin toteutettu, mutta aiheen käsittely on konservatiivista.

Tunisiassa syntyneen, lapsena Ranskaan muuttaneen Abdellatif Kechichen (s. 1960) kaksi ensimmäistä hyvää elokuvaa oli syystä poimittu ohjelmistoon. La Faute a Voltaire (Syyttäkää Voltairea, 2000) palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaana esikoispitkänä elokuvana. Se käsittelee ranskalaisen yhteiskunnan muuttumista ja ihmisen vastarintaa; miten kasvoton valta yrittää selittää muutoksen pois ja säilyttää vanhan.

L'Esquive (Väistö, 2004) sai tänä vuonna pinon Ranskan César-palkintoja. Elokuvan henkilöt ovat teini-ikäisiä siirtolaislähiön lapsia, joiden elämän täyttää toisaalta periranskalaisen koulusivistyksen omaksuminen, toisaalta oma vahva yhteisöllisyys ja sen piirissä syntyvät ristiriidat. Virheet ovat ihmisen rakennusainesta.

Juhlien kohokohta oli Samuel Fullerin (1911 - 1997) The Big Red Onen (Voittamaton ykkönen, 1980/2004) restauroidun ohjaajan version esitys. Ensimmäinen teatteriversio oli leikattu raa'asti. Rekonstruktio on 40 minuuttia alkuperäistä pidempi ja saatavana myös dvd:nä.

Fuller oli ensimmäisten elokuvajuhlien vieraana, ja hän on jäänyt monien mieleen legendaarisena hahmona. Muisteluksia 20 vuodelta on koottu tämän kesän ohjelmakirjaan.

Vuoden 2005 Canal plus -palkinto annettiin Sodankylän Kitisenrannan koulun rehtorille Lauri Yli-Tepsalle, joka on työssään edistänyt elokuvakasvatusta.

Festivaali järjestettiin 15.­19. kesäkuuta. Ensi vuonna päivät ovat 14. - 18.6.

Johan Alén

• Sodankylän elokuvajuhlien 20-vuotisjuhlahaastattelut myös verkossa (linkki elokuvajuhlien omaan verkkosivustoon)

Videoreportaasi

Katso Kulttuurivihkojen videokertomus Sodankylän elokuvajuhlilta.

Sodankylä 2005 (n. 9 min):
MPEG4 100kbps (8 MB) | MPEG4 512kbps (20 MB) | Quicktime (20 MB)

Quicktime-muoto vaatii oman toisto-ohjelmansa. MPEG4 on suhteellisen uusi muoto. Varmistathan, että käytössäsi on sopiva toisto-ohjelma.

MPEG4-tiedostot on valmistettu siten, että ne voidaan katsoa samaan aikaan kun niitä ladataan. Tämä säästää aikaa. Kaikki selaimet eivät tue tätä ominaisuutta. Tiedostojen kbps-luvut ilmaisevat suositeltavaa yhteysnopeutta (pienempään riittää jopa ISDN-linja, suurempi suosii laajakaistaa).

toimittaja: Johan Alén
tuotanto: KULTTUURIVIHKOT