Ota meidät kyytiin

23.7.2006

Liftauksen puolestapuhujat eivät usko yhteiskuntaan, jossa kaikkia kannattaa pelätä kaikkialla. Luottamus lisääntyy muiden kanssa eläen, ei muita ihmisiä karttaen.

Peukkukyytiläiset ovat kadonneet miltei kokonaan teidenvarsilta. Kesän festivaalikaupunkien nurkilla näkee nykyään eniten kyytiä kaipaavia, mutta arkisissa miljöissä näky on harvinainen. Ohi ajavien ilmeet kertovat paljon: autojen ikkunoista pilkistää yllättyneitä, nauravaisia katseita. Niiden perusteella voisi luulla, että tienposkessa seisookin jöngleeraava hirvi tavallisen suomalaisnuoren sijaan. Toiset kuskeista säikähtävät näkyä niin paljon, että kääntävät katseen toisaalle ja vaihtavat kaistaa aivan kuin liftari saattaisi pyrkiä vauhdissa kyytiin.

Liftareiden intoa seistä tien varrella on ihmetelty viimevuosina julkisuudessa asti. Pienimuotoisesta mutta äkillisestä mediajulkisuudesta voi syyttää vuonna 2003 perustettua liftarikerhoa, joka sai kerhotilakseen pian perustamisen jälkeen liftari.org-nimisen nettisivuston. Aktiivisimmat liftarit kävivät lehdissä, radiossa ja televisiossa jakamassa liftauksen ilosanomaa. He kertoivat, että liftarit ovat aivan tavallisia ihmisiä, joista saattaa saada mukavaa matkaseuraa. Lisäksi he kannustivat muitakin kokeilemaan onneaan teiden varsiin.

Liftarit ovat yleensä 18-30-vuotiaita nuoria, jotka valitsevat matkustustavan rahanpuutteessa, ekologisista syistä tai seikkailunhalusta. Liftaaminen on esimerkiksi vähävaraiselle opiskelijalle hyvä tapa säästää suhteellisen kalliin junalipun hinta. Yhä useammin on kuitenkin kyse toisenlaisesta valinnasta: miltei tyhjinä kaupunkien väliä seilaaviin henkilöautoihin mahtuisi nykyistä liftarikantaa suurempi määrä matkustajia. Matkaa taittaessa tapaa ihmisiä, joiden kanssa ei olisi muuten koskaan tullut vaihtaneeksi ajatuksia.

Kuka ottaa kyytiin?

Päätimme lähteä toukokuun lämpimänä lauantaina kyselemään kuskeilta, miksi he ottavat ventovieraita kyytiin. Ajatuksena oli liftata Helsingistä Tampereelle syömään ja palata samoin keinoin takaisin pääkaupunkiin. Liikkeellä oli siis kaksi suhteellisen siististi pukeutunutta nuorta naista. Kyydit tulivat nopeasti. Emme ehtineet odottaa Helsingin "Vaarallisessa risteyksessä" kymmentäkään minuuttia.

Henri pysäytti Toyotansa empimättä eteemme. Mies oli matkalla Tampereelle tyttöystävänsä luokse. Samainen itse liftaava tyttöystävä on opettanut Henrille, että liftarit on otettava kyytiin. Mies ei muista itse juurikaan liftanneensa.

Mukava kyyti olisi vienyt meidät Tampereelle saakka, mutta koska reissumme tarkoitus ei tällä kertaa ollut joutuisa eteneminen, pyysimme päästä Hämeenlinnassa pois kyydistä. Liftauspaikoissa on eroja, ja kokenut liftari valitsee peukutuspysäkkinsä huolella. Esimerkiksi Hollannissa parhaat paikat on merkitty virallisilla liftauskylteillä.

Pälkäneelle ajava rouva pysähtyi pian kysymään määränpäätämme, mutta koska hän oli jatkamassa suoraan ja me halusimme alas rampille ja Tampereelle, kiitimme kauniisti ja jäimme paikoillemme. Liian kauan ei tarvinnut odottaa, kun kaksi vaasalaispoikaa Volvoineen jo noukki meidät mukaan.

"Aina otan tytöt kyytiin", kuski hymyili. Sama syy kelpasi paluumatkallamme Klaukkalasta Vantaalle ajaville kyyditsijöille.

"Eikö se ole vaarallista?"

Tampereelta lähtiessä kävi säkä. Saimme kyyditsijäksi edellisen sukupolven ex-liftarin Jarkon. Nykyään ammatikseen valokuvaava mies liikkuu autolla paljon ja ottaa liftareita kyytiin aina kun mahdollista. Hänen mielestään liftarit ovat vähentyneet vuosien saatossa. Liftaamisesta tuli Jarkolle tapa nuorena maalla, kun linja-auto jätti silloin tällöin myöhästelijän. "Minusta se on hauska tapa liikkua", Jarkko summaa.

Jarkko kertoi tapaamistaan liftareista. Juttu keskeytyi kuitenkin ennen aikojaan, koska Lempäälän risteys tuli eteen. Hyppäsimme ulos ja toivotimme hyvät jatkot.

Tarkkailtuamme hetken olematonta liikennettä totesimme, että kukaan ei käänny Helsinkiin päin. Päätimme palata Tampereelle paremmille liftausapajille ja saimme heti kyydin. Marianne on ikäisemme nuori nainen, ja hänen autossaan haisi koira. Syypää hajuun oli takapenkin läähättävä uimaretkeläinen Zen.

Marianne otti meidät kyytiin, koska häntä kiehtoo ajatus liftaamisesta. Hän ei ole juurikaan liftannut, mutta haluaisi lähteä reissuun peukkuperiaatteella. "Mutta haluaisin lähteä koiran kanssa, enkä tiedä onnistuuko se. Ottavatko ihmiset koiria kyytiin?" Vakuutin, että ottavat. Olen kuullut lukuisia menestystarinoita eläinten kanssa liftaavilta. Jopa kuskit ovat silloin tällöin myöntäneet, että koira saattaa olla jopa plussaa. Seikkaa ei ole vaikea ymmärtää. Sekä kyytiin ottavat että eläinrakkaat ovat usein avarakatseista porukkaa.

Marianne esitti tutun kysymyksen: "Onko liftaaminen vaarallista?" Heti seuraavassa lukiolaisikäisten autossa meiltä kysyttiin sama, varsin yleinen kysymys. Kysyjät tarkoittavat harvoin liikennevaaroja. Heille ventovieraan kohtaaminen on kynnyskysymys. Onkin nurinkurista, että kysyjä on usein juuri liftarin kyytiinsä poiminut henkilö. Kysymykseen on siis helppo vastata vastakysymyksellä: "Miltä näyttää?" Nytkin saatoimme hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, että kaikista läähättäjistä Zen-koira oli reissun pahin.

Todennäköisimmin hankalista paikoista, mikäli sellaisiin joutuu, pääsee ilmaisemalla itseään selkeästi. Luultavinta kuitenkin on, että liftarin matka sujuu jouhevasti ja murheitta. Toisinaan odottavan aika on pitkä, mutta Tampereen ekskursiomme ei ainakaan tällä kertaa tukenut tätäkään väitettä. Kuuban kyytiinottotiheyksissä ei sentään olla - saarella on laitonta ohittaa liftari, mikäli autossa on tilaa.

Nopean reissumme perusteella on mahdotonta sanoa, kuka Suomessa ottaa peukkukyytiläisen kyytiin. Kokemus kuitenkin kertoo, että kyseessä on joukko hyvin erilaisia, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joita yhdistää jonkinasteinen avoimuus tai solidaarisuus. Tapasimme muutaman tunnin aikana kymmenen ihmistä ja saimme tietää heidän kaikkien elämästään jotakin. Muutama tunti baarissa tai junassa olisi tuskin tuottanut samaa tulosta.

Heidi Laine

Artikkeli on ilmestynyt lyhentämättömänä Kulttuurivihkojen numerossa 3/2006.

Lisätietoja: http://liftari.org

etusivu : juttuarkisto