Norsunluutorni puolustaa tiedettä

Yksi kamelin selkä katkesi jälleen. Tällä kertaa karavaanissa olivat yliopistojen ja korkeakoulujen tutkijat sekä monet tiedeyhteisön jäsenet. Tuloksellisuutta ja tehokkuutta painottava valtion uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) on herättänyt harvinaisen äänekästä vastarintaa korkeakoulumaailmassa. Järjestelmä on tarkoitus toteuttaa vielä tämän vuoden aikana, mutta Helsingin yliopiston professorien esittämä kritiikki saattaa vielä vaikuttaa prosessiin. Palkkauudistus on osa valtionhallinnon yleistä nuorennusleikkausta. Valtion palkkaluokat aiotaan poistaa, sillä niiden ei uskota kannustavan työntekijöitä. Tehoton julkinen sektori halutaan tehokkaaksi, onhan julkinen sektori kaiken hyvän ­ kasvun, tehokkuuden ja kilpailukyvyn ­ vihollinen. Vanha virsi ­ uudet kujeet. Tällä kertaa kujeilun kohteena vain on ylin koulutus ja tutkimus.

Lyhytnäköisimmät kommentaattorit ovat leimanneet kritiikin yläluokan kapinaksi. Heidän mukaansa virassa olevien yliopistolaisten tulisi ymmärtää, että maailma on muuttunut. Uudistuksista ei ole syytä valittaa, koska viranhaltijoilla asiat ovat kuitenkin paremmin kuin työttömillä, pätkätyöläisillä ja syrjäytetyillä. Pidemmälle tähyävät taas kokevat, että maailman muutoksiin saa ja pitääkin reagoida. Heidän mukaansa on arvokasta, että norsunluutornista kuuluu kerrankin kriittisiä ääniä.

UPJ:n taustalla oleva logiikka on vieras niin tiede- kuin kulttuurielämällekin. Tieteen ja taiteen vanhat mestarit tuskin tuottivat tasaiseen tahtiin jotain uutta ja hyödyllistä. Vai heräsikö Galileo Galilei aamuisin UPJ-pistetykset mielessään? Nyt kysymys siis kuuluu, pitäisikö näiden ajattelemista työkseen tekevien ammattikuntien hyväksyä tulosohjauksen ja tulospalkkauksen periaatteet? Ulkopuoliset näyttävät vaativan tällaista sopeutumista, kun taas tiedemiehet pitävät sitä tuhon alkuna.

Monet kokevat, että vaivalla rakennettuja hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksia ollaan jälleen kerran purkamassa. Tiedemaailman rahoituspohjaa halutaan muuttaa, ja uusi malli on päätetty ottaa yritysmaailmasta. Uudessa järjestelmässä palkka muodostuu osittain tuloksellisuuden mukaan ja jokaisen työntekijän palkkaa pohditaan vuosittain. Alaisen ja esimiehen välinen hierarkia tulee näin selkeäksi: alainen pyytää, esimies päättää ­ jopa silloin, kun alainen on omalla alallaan esimiestään pätevämpi.

Monet UPJ:n puolustajat uskovat uudistuksen tuovan meille huippuyliopistoja. Korostamalla tuloksellisuutta UPJ tuottaa meille nipun harvardeja ja oxfordeja. Kaunis ajatus, mutta vertaus ontuu kriittisimmässä kohdassaan. Harvat huippuyksiköt nimittäin vaativat työntekijöiltään tulosta. Monet maailman johtavat yliopistot tarjoavat huipuilleen vuosien rahoitusta ilman vastineita. Tällaista rahoitusta ovat nauttineet myös monet suomalaiset tieteen huippunimet.

UPJ:tä voi pitää vain yhtenä uudistuksena muiden joukossa, tai sitten sen voi katsoa olevan pitkän kehityksen viimeinen pisara. Järjestelmän logiikka kuitenkin paljastaa, mihin Suomea halutaan viedä. Kaikki yhteiskunnan osa-alueet pyritään alistamaan saman periaatteen alle: työntekijän on kyettävä todistamaan tuloksellisuutensa aina kysyttäessä. Näin Suomi uskoo voivansa kaapia kerman kakun pinnalta. UPJ:n kannattajien mielestä on tärkeää osata laskea resurssit, kannustaa tuottavuuteen ja korjata hedelmät ­ joka vuosi.

Hanna Kuusela
Kulttuurivihkojen pääkirjoitus 2/2005.