Vuoden 2005 elokuvahuiput

Eero J. Hirvenoja

Listoilla on huomioitu vuoden 2005 aikana Suomessa virallisen teatteriensi-iltansa saaneet pitkät elokuvat. Suomenkielisen nimen jälkeen suluissa mainitaan elokuvan alkuperäinen nimi sekä tärkeimmät valmistusmaat (kotimaisista elokuvista vain jos kyseessä yhteistyöelokuva).

TOP 15 ulkomaiset:

1. Moolaadé - suojelus (Moolaadé, Senegal/Ranska/Burkina Faso)

Yli 80-vuotias senegalilainen pitkän linjan yhteiskuntakriitikko Ousmane Sembene on tällä kertaa tarttunut jatkuvasti mieliä kuohuttavaan aiheeseen, tyttöjen ympärileikkaukseen. Yksi burkinafasolaisen kylän naisista uskaltaa kyseenalaistaa vanhat uskomukset saaden samalla perinteistä järjestystä puolustavien kyläläisten vihat päälleen. Tärkeä puheenvuoro naisten oikeuksien puolesta kertoo myös yleismaailmallisemmin uskonnollisuuden kaapuun puetusta suvaitsemattomuudesta.

2. Paradise Now (Paradise Now, Palestiina/Ranska/Saksa)

Ajatuksia herättävä erinomainen kuvaus Lähi-idän poliittisesta tilanteesta. Kaksi nuorta palestiinalaismiestä valitaan tekemään itsemurhaisku Israelin puolelle. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitellusti, ja miehillä on aikaa pohtia todellisia vaikuttimiaan. Elokuva tuo esiin israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktista sen puolen, joka yleensä jää länsimaisessa mediassa vähälle huomiolle.

3. Broken Flowers (Broken Flowers, USA/Saksa)

Kaurismäkien kaveri Jim Jarmusch on palannut vuosien jälkeen tie-elokuvien pariin ja ohjannut yleisöystävällisimmän elokuvansa. Näyttelijäntyöstään vasta nyt vanhemmalla iällään laajemmin tunnustusta saanut Bill Murray tekee vähäeleisen, mutta vakuuttavan roolityön elämälleen suuntaa (ja siinä sivussa poikaansa) etsivänä naistenmiehenä.

4. Crash (Crash, USA/Saksa)

Käsikirjoittajana aikaisemmin ansioituneen Paul Haggisin ohjaama sukellus keskelle Los Angelesin jokapäiväisiä rotuongelmia. Rasistiset mielipiteet iskostuvat meihin nuoresta iästä lähtien, mutta ennakkoluulot on mahdollista kyseenalaistaa, tuntuu ohjaaja haluavan sanoa. Suorapuheista dialogia todellisista ongelmista. Haggis osoittaa taitonsa hallita useita eri kertomuksia kokonaisuuden sisällä.

5. Reikä sydämessäni (Ett hål i mitt hjärta, Ruotsi/Tanska)

Alemman sosiaaliluokan ihmiset kuvaavat halpispornoa rähjäisessä kerrostaloasunnossa ja ovat henkisesti ruvella. Ruotsalaisen Lukas Moodyssonin inhorealistinen näkemys hyvinvointi-Pohjolasta, joka sai sekä yleisön että kriitikot kääntämään selkänsä entiselle suosikkiohjaajalle. Elokuva on myös pirullisen tarkka kuvaus ajastamme, jolloin yhä useampi haluaa tulla kuuluisaksi keinolla millä hyvänsä. Viime vuosien ehdottomimpia elokuvia.

6. Rautakolmonen (Bin-jip, Etelä?Korea/Japani)

Palkitun korealaisohjaajan Kim Ki-dukin eksentrinen tarina vaiteliaasta nuoresta miehestä, joka murtautuu ihmisten koteihin viettäen niissä aikaansa. Mukaan lyöttäytyy väkivaltaisessa avioliitossaan kituuttava nainen, ja pian kaksikko rakastuu toisiinsa. Mies vangitaan, mutta lopussa hän opettelee liikkumaan täysin ääneti, jotta voisi olla aina rakastamansa naisen lähellä. Hieno yhdistelmä mietiskelevää draamaa, väkivaltaisia tuokioita ja suurta rakkauselokuvaa.

7. Meri sisälläni (Mar adentro, Espanja/Ranska/Italia)

Tositapahtumiin pohjaava espanjalaiselokuva nuorella iällä halvaantuneesta keski-ikäisestä miehestä (Javier Bardem), joka hakee oikeutta päättää päivänsä laillisesti. Elokuvassa kysytään, kuinka pitkälle ihmisillä on lopulta oikeus päättää omasta elämästään. Ohjaaja Alejandro Amenábar on onnistunut lähes tyystin kiertämään tyypillisimpien sosiaalidraamojen karikot.

8. Innocence (Innocence, Ranska/Belgia)

Suomessa Rakkautta & anarkiaa -festivaalien aikana vieraillut ranskalainen Lucile Hadzihalilovic on onnistunut luomaan pitkään esikoisohjaukseensa salaperäisen, kauhuelokuvista muistuttavan ilmapiirin. Tarinassa nuoret tytöt saapuvat syrjäiseen sisäoppilaitokseen arkuissa, tanssivat balettia ja kasvavat naiseuteen.

9. Lord of War (Lord of War, USA)

Faktoihin perustuva huippukyyninen kuvaus globaalin asekaupan kieroista kuvioista. Nicholas Cagen esittämä nilkki kohoaa häikäilemättömyydellään nopeassa tahdissa pikkutekijästä yhdeksi maailman johtavaksi laittomien aseiden kauppaajaksi. Andrew Niccolin ohjaama ja kirjoittama satiirinen draama on yksi osoitus uudesta, poliittisesta ja kantaaottavasta Hollywood-elokuvasta.

10. Sideways (Sideways, USA)

Pienellä rahalla tuotettu yllätyshitti. Kaksi kaverusta lähtee viikonloppuajelulle viinejä maistellen ja samalla viettäen heistä toisen polttareita. Paul Giamatti ja Thomas Haden Church muodostavat mainion kaverusparin, joiden luonteiden erilaisuus täydentää toisiaan. Hyvän mielen tarina on ehkä hieman turhankin yksinkertaisesti toteutettu.

11. Million Dollar Baby (Million Dollar Baby, USA)

Edellisen vuoden Oscar-suosikki. Clint Eastwoodin mietteliäs, näyttelijäkeskeinen draama ikääntyneestä nyrkkeilyvalmentajasta (Clint itse) ja tämän naissuojatista (Hillary Swank), joka yrittää löytää uuden suunnan elämälleen. Pääparin välille muodostuu erikoinen isä?tytär-suhde. Heidän näyttelijätyötään tukee ex-nyrkkeilijää esittävä Morgan Freeman, jolle myönnettiin sivuosa-Oscar hänelle liiankin tyypillisestä mukavan ja viisaan miehen roolista. Eastwood on kasvanut vähitellen vakavastiotettavaksi ohjaajaksi, mutta miehen näyttelijäntaitojen ei voi sanoa kehittyneen.

12. Mene, näe, elä (Va, vis et deviens, Ranska/Belgia/Israel)

Ranskalais-romanialaisen Radu Mihaileanun 1980- ja -90-luvuille sijoittuvassa tarinassa falasha-juutalaiseksi tekeytyvä etiopialaispoika kuljetetaan Israeliin nälänhädän keskeltä. Kulttuurishokki iskee uudessa ympäristössä, jossa kaikki eivät hyväksy tulokkaan ihonväriä. Jos ohjaaja olisi suostunut hieman tiivistämään pursuilevaa kerrontaa, kyseessä voisi olla todella huomattava teos.

13. Wallace & Gromit: kanin kirous (Wallace & Gromit in the Curse of the Were-Rabbit, Iso-Britannia)

Ensimmäinen kokopitkä Wallace ja Gromit -elokuva, vauhdikas ja peribrittiläistä huumoria tarjoava vaha-animaatio. Kaverukset ovat perustaneet menestyvän firman puutarhojen tuholaisista kärsiville, mutta tulevat luoneeksi hirviökanin. Tarina kierrättää nokkelasti kauhuelokuvien kliseitä. Ilmeikkäiden hahmojen ääninä kuullaan alkuperäisversiossa muun muassa Ralph Fiennesia ja Helena Bonham Carteria.

14. Kylläisyyden päiväsi ovat luetut (Die Fetten Jahren sind vorbei,Saksa/Itävalta)

Kolme vasemmistonuorta kidnappaa suurikapitalistin, joka paljastuu entiseksi nuorisoradikaaliksi. Mies alkaa pelata psykologista peliä, jotta saisi nuorten välisen ystävyyden rakoilemaan. Hyvin rakennettu käsikirjoitus ei tarjoa helppoja vastauksia, ja antaa lisäksi katsojille mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Jälleen voidaan pohtia vastausta siihen, mihin nuoruusajan radikaalit ajatukset niin usein iän karttuessa katoavat.

15. Manderlay (Manderlay, Tanska/Ruotsi/Alankomaat)

Lars von Trierin uusin elokuva jatkaa siitä, mihin Dogville (2003) jäi, vaikka päähenkilö Gracen esittäjä onkin vaihtunut Nicole Kidmanista Bryce Dallas Howardiin ja tämän gangsteri-isää esittää James Caanin sijasta Willem Dafoe. Tällä kertaa Grace haluaa pelastaa plantaasin orjuutetut mustat, ja alkaa pakkosyöttää näille demokratian oppeja. Vertailukohdaksi löytyy nykypäivästä Yhdysvaltojen maailmalla harrastama demokratiaan pakottaminen. Ei ohjaajansa parhaita, eli pienoinen pettymys, mutta silti ilman muuta kiinnostava psykologinen ja yhteiskunnallinen tutkielma.

TOP 5 kotimaiset:

1. Paha maa

Tolstoin novellin filmatisointi, synkkä kuvaus nyky-Suomesta, jossa huonoa oloa siirretään itsekkäästi lähimmäiseltä toiselle järkyttävin seurauksin. Dramaturgisesti ei aivan aukoton, mutta yhtä kaikki taiteellisesti kunnianhimoinen teos ohjaaja Aku Louhimieheltä. Useita hyviä roolisuorituksia. Elokuva palkittiin peräti kahdeksalla Jussi-pystillä.

2. Valo (Suomi/Ruotsi)

Taiteilijanero Aleksanteri Ahola-Valon lapsuuden päiväkirjoihin pohjautuva kertomus lapsien noususta kapinaan aikuisten mielivaltaa vastaan. Pikkukylän koulu suljetaan, mutta lapset eivät jää toimettomiksi, ja perustavat oman opinahjon. Alkaa taistelu aikuisten virkakoneistoa vastaan. Kaija Juurikkalan elokuva eroaa useimmista muista kotimaisista lapsikuvauksista realistisuudellaan.

3. Äideistä parhain (Suomi/Ruotsi)

Ensimmäinen suomalaisten sotalapsien kohtaloa käsittelevä fiktioelokuva perustuu Heikki Hietamiehen omaelämäkerralliseen romaaniin. Koskettava tarina satojen tuhansien ihmisten elämään vaikuttaneista tapahtumista, ja kaikkiaan huolellista työtä ohjaaja Klaus Häröltä. Sentimentaalisuutta olisi voinut paikoin karsia.

4. Eläville ja kuolleille

Tunteet halutaan kätkeä, vaikka pinnan alla kuohuu Kari Paljakan draamaelokuvassa lapsensa menettäneen avioparin surutyöstä. Tämän hetken kenties suitsutetuimman suomalaisnäyttelijän Hannu-Pekka Björkmanin sekä Katja Kukkolan roolisuorituksiin nojaava, tunteet pintaan nostava elokuva, jossa ei valitettavasti ole aina pystytty välttämään luisumista sosiaalipornon puolelle.

5. Koti-ikävä

Petri Kotwican elokuvassa teinipoika (Julius Lavonen) hakeutuu vapaaehtoisesti nuorten turvataloon, muttei halua avautua ongelmistaan kenellekään. Tarinassa on tiettyä räjähtävyyttä, ja nuoruuden angsti on autenttisen tuntuista. Lopulta tekijät ovat kuitenkin tyytyneet melko konventionaalisiin ratkaisuihin.

etusivu : juttuarkisto