Lehtiverkko 6/2004

Arabinainen - uhri vai subjekti?

Ulkoasiainministeriön Kehitys-lehdessä (3/2004) Susanne Dahlgren esittelee professori Amira El-Azhary Sonbolin tutkimuksia arabinaisten oikeuksista. Sonbol on paitsi tunnustuksellinen muslimi myös feministi ja islamilaisen perhelain tuntija. Hänen viimeaikaiset työnsä käsittelevät Jordaniaa. Laajoissa tutkimuksissaan Sonbol osoittaa, ettei naisten alistamiselle löydy perusteita Koraanista, jota hän pitää ainoana todel- lisena islaminuskon auktoriteettina. Usein naisia alistavissa laintulkinnoissa ja käytännöissä vedotaan Muhammadin esimerkin (sunna) kirjanneeseen perimätietoon (hadith) tai islamilaiseen lakitieteelliseen kirjallisuuteen. Näitäkin auktoriteetteja venytetään tulkinnoissa niin pitkälle, että ne vastaavat paikallisia tapoja.

Jordaniassa nainen on asetettu "isän, aviomiehen tai muun miespuolisen sukulaisen holhouksen alaiseksi, vaille omaa päätösvaltaa". Tätä käytäntöä ei voi perustella sen enempää Koraanilla kuin myöhemmälläkään kirjallisuudella. Islamilaisen lain (sharia) mukaan naisella on oikeus itse päättää tuloistaan ja omaisuudestaan. Sen sijaan nainen luovuttaa avioliitossa oman seksuaalisuutensa ja lisääntymiskykynsä miehelleen, elatusta vastaan.

Jordanian perustuslaki takaa sukupuolten tasa-arvon, ja lisäksi koulutettujen naisten määrä kasvaa jatkuvasti. Vallitsevan tavan mukainen "naisten suojelu" kuitenkin rajoittaa heidän osallistumistaan ja monien ammattien harjoittamista. Kyse on kuitenkin paikallisesta tapaoikeudesta, ei kirjallisista auktoriteeteista.

Jordanian lainsäädäntö suhtautuu niin sa- nottuihin kunniamurhiin varsin ymmärtäväisesti. Ne rinnastetaan lähinnä äkkipikaistuksissa tehtyihin intohimorikoksiin ja luokitellaan siten lievennetyn rangaistusasteikon piiriin. Sonbol kuitenkin osoittaa, että perheen kunnian palauttavat "kunniamurhat" ovat useimmiten suunnitelmallisia ja perustuvat lisäksi huhuihin. Islam kuitenkin kieltää jyrkästi huhuihin perustuvan väkivallan. Jordanian kuningas Abdullah kannatti vuonna 2000 rikoslain uudistusta, jossa perheen sisäisiä veritekoja käsiteltäessä olisi poistettu kaikki lieventävät tekijät. Parlamentin alahuone on kuitenkin koottu maaseudun heimojärjestelmän mukaiseksi ja siten tapaoikeuteen perustuva käytäntö jäi voimaan.

Avioero tekstarilla

Kumppanissa (5/2004) Marko Juntunen puolestaan raportoi Lähi-idän islamilaisia uskonoppineita ja poliitikkoja kuumentanutta kiistaa "online-talaqista". Sharian mukaan mies voi erota vaimostaan yksipuolisesti vain ilmoittamalla asiasta (talaq). Käytäntö ei siis vaadi vaimon kuulemista tai edes läsnäoloa. Eri koulukunnat kiistelevät nyt siitä, onko eron ilmoittaminen vaimolle sähköpostitse tai tekstiviestillä sharian mukaista vai ei. Kiista ei kuitenkaan ole pelkästään akateeminen, sillä se perustuu käytännön esimerkkitapauksiin. Erään egyptiläisen auktoriteetin mukaan sähköposti tai tekstiviesti on pätevä ilmoitusmuoto, jos eroavat saavat asiasta lisäksi virallisen asiakirjan, joka osoittaa asiain kulun. Toisaalta sähköisiä välineitä on kritisoitu epäluotettavuutensa vuoksi. Samoin on korostettu sitä, että alunperin talaq oli nimenomaan suullinen ilmoitus, jolla oli todistajia. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat puhekykynsä menettäneet.

Kuwaitissa sharian toteuttamisesta vastaavan neuvoston puheenjohtaja on ilmoittanut, että "online-talaq ei lainopillisessa mielessä eroa suullisesta ilmoituksesta". Toisaalta osa kuwaitilaispoliitikoista vastustaa kiivaasti online- avioeroja juuri todistajien puuttumiseen vedoten. Dubaissa Ulema-neuvosto puolestaan on hyväksynyt online-talaqin, "kunhan ilmoitus tulee todistettavasti aviomieheltä, mies tekee ilmoituksen harkitusti ja omasta tahdostaan eikä viestin kulussa ilmene teknisiä ongelmia".

Kiina-ilmiö on kiva juttu!

Sosiaalivakuutus-lehdessä (5/2004) Tanja Heikkinen haastattelee historioitsija Juha Sihvolaa, joka on huolissaan Suomessa asuvien ulkomaalaisten ja ulkomailla syntyneiden vähäisyydestä. Sihvola kaipailee maahanmuuttajia sekä työvoimaksi että monikulttuurisuuden lähteeksi. Ilman tällaista moniarvoisuutta Suomen on vaikea pärjätä maailmalla, kansakuntien ja valtiontalouksien kietoutuessa yhä tiukemmin yhteen. Tosin Sihvolakin myöntää ongelmaksi sen, missä määrin maahanmuuttajien on integroiduttava valtaväestöön ja toisaalta säilytettävä oma siitä eroava identiteettinsä - joka puolestaan on Sihvolan peräänkuuluttaman moniarvoisuuden välttämätön ehto.

Hyvinvointikeskustelut ovat vieneet harha- poluille. Missään ei Sihvolan mukaan käydä kunnon keskustelua siitä, mitä "hyvinvointi" oikeastaan on. Sen sijaan keskitytään menojen ja resurssien laskeskeluun ja ihmisten mielialojen ja tyytyväisyyden utelemiseen. Kiina-ilmiöstä kysyttäessä hän suorastaan riehaantuu: "Tehdastöiden siirtyminen muille maille on Suomelle positiivinen asia! Kuka täällä enää edes haluaa mennä töihin tehtaaseen. Kivaa, jos suomalaiset voivat ryhtyä tekemään haastavampia ja tekijälleen mielekkäämpiä töitä." Melkoista puhetta mieheltä, joka sentään julkaisi taannoin teoksen nimeltään Maailmankansalaisen etiikka. Ilmaan jää, muuttuuko tehdastyö haastavaksi, mielekkääksi ja kivaksi, kun se siirretään jonnekin muualle.

Jouni Avelin