Avain kirjallisuudentutkimukseen

Kirjallisuudentutkimuksen seura (KTS) alkaa julkaista Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avainta. Avain jatkaa vuodesta 1929 ilmestyneen Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosikirjan perinteitä tieteellisen aikakauslehden muodossa. Lehtiuudistuksen myötä Kirjallisuudentutkijain seuran julkaisutoiminta siirtyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta (SKS) KTS:n omalle vastuulle. Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti on alan ainoa edustaja Suomessa, ja sen tavoitteena on lisätä kirjallisuudentutkimuksen informaatioarvoa ja ajankohtaisuutta. Vuosikirja ei useinkaan tavoittanut ajankohtaista kirjallisuuskeskustelua, mihin taas aikakauslehti voi ainakin pyrkiä.

Myös yliopistojen tulosvastuu on osaltaan johtanut lehden syntyyn: julkaisujen määrä saadaan aikakauslehden avulla nousemaan, mikä vastaa samalla myös oppialan kasvua. Lehden lukijakunnaksi kaavaillaan erityisesti tutkimuksesta kiinnostunutta yleisöä. Pyrkimyksenä on myös nostaa kirjallisuudesta käytävän keskustelun tasoa tiedotusvälineissä. Avaimen päätoimittajakunta vaihtuu vuoden tai kahden välein sekä teemojen mukaan. Lehden ensimmäisen numeron päätoimittajina ovat Klaus Brax ja Kai Mikkonen. Sen pääkirjoituksessa todetaan kirjallisuudentutkimuksessa olevan jälleen käynnissä tuottelias murrosvaihe.

Lehti pyrkii selvästi myös nostamaan kirjallisuudentutkimuksen ja teorian asemaa, joka on aika ajoin asetettu kyseenalaiseksi. Päätoimittajien mukaan on esimerkiksi "huvittavaa, että niin monet kirjailijat suhtautuvat julkisuudessa kriittisesti kirjallisuudentutkimukseen, vaikka heistä valtaosa on nykyään opiskellut yliopistojen kirjallisuusaineita". Päätoimittajat korostavat kirjallisuudentutkimukselle tärkeitä peruskysymyksiä:

"Mitä tarkoittaa se, että jotain runoa pidetään hyvänä tai huonona? Miksi on olemassa romaani? Miksi ihmiset tarvitsevat fikktiota? Miksi ja miten ihmiset lukevat?" Heidän mukaansa tällaiset kysymykset voivat rikastuttaa niin kirjallisuutta kuin siitä käytyä keskusteluakin. Nähtäväksi jää, miten Avain onnistuu rikastuttamisprosessissa.

Hanna Kuusela