Päätoimittaja Johan Alén Toimitussihteerit Laura Honkasalo, Jani Saxell Julkaisija Kulttuurivihkojen kannatusyhdistys ISSN 0356-3367

Teatterikirjoa Liivinmaan tienoolta

Baltialaista teatteria meilläpäin harvemmin nähdään. Niinpä toimittajakin meni katsomaan Helsingin Juhlaviikkojen tämänvuotisena teemana ollutta baltialaista teatteria vailla sen suurempia ennakkokäsityksiä. Yllätys oli iloinen: baltilaisen teatterin kirjo näytti oikein lupaavalta. Tarjolla oli niin kokeellisuutta kuin syvää minimalismiakin.

Tämänkertainen vierailu oli vieläpä vasta esimakua tulevasta, sillä kulttuurivuoden 2000 tammikuussa Helsingin kulttuurikaupunkisäätiö ja Q-teatteri tuovat Suomeen puolentoista viikon pituisen katselmuksen baltialaisesta teatterista.

Symbolista teatteria

Liettualainen Vilnan Pieni Teatteri toi ohjaajansa Rimas Tuminasin johdolla nähtäväksi metaforisen kertomuksen kolmen juutalaisen matkasta kohti Liettuan "Jerusalemia", Vilnaa. Vaikka miehet kohtaavat matkalla erilaisia ihmiskohtaloita, näyttämöllä eletään voittopuolisesti staattisessa tilassa. Muutokset tapahtuvat ainoastaan henkilöhahmojen sisäisessä sielunmaisemassa.

Tuminasin esitys luo näyttämölle lavastuksellisesti pelkistetyn version, joka laajenee symboliseksi kertomukseksi ihmisen elämän kulusta. Hymyile meille, Luojani perustuu kolmeen Grigorijus Kanoviciusin romaaniin.

Esityksen keskeisenä sanomana on julistaa kaikkien kansojen samanarvoisuutta: juutalaisten kohtalona on ollut kokea mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä mutta tämä ei tee heistä yhtään muita kansakuntia arvottomampia. Tämän yleishumanitäärisen sanoman lisäksi ihmisyyden arvo asetetaan laajemmin kyseenalaiseksi: yksi matkalaisista kysyy, olisiko sittenkin parempi muuttua puuksi.

Tuminas on tehnyt Kanoviciusin romaaneista filosofisen näytelmäsovituksen, jossa esitetyt kysymykset eivät kosketa vain juutalaisia vaan kaikkia ihmisiä. Mistä saamme voimaa koettelemuksien keskellä? Kuka ohjaa kohtaloamme?

Klassikkoja uusiksi

Latvialaisen Riian Uuden Teatterin Räätälin juhannus ja liettulaisen Oskaro Korsunovo Teatrasin Kesäyön unelma eivät juuri eronneet juonensa puolesta: molemmissa esityksissä erilaisten juonenkehittelyiden seurauksena todelliset rakastavaiset saavat toisensa.

Rudolfs Blaumanisin (1863 - 1908) kirjoittama Räätälin juhannus (1902) on Latvian suosituin näytelmä. Riian Uuden Teatterin versio siitä oli astetta liettualaisia perinteisempää teatteria; tosin vauhtia esityksessä todella riitti. Oikean parin etsinnän ohella esityksessä loihdittiin esille etnisiä sävyjä paikallisten juhannusriittien avulla. Niiden myötä uustulkintaan limittyi ripaus maagisuutta.

Oskaro Korsunovo Teatrasin Shakespeare-versio rikkoo kaikkia perinteisen teatterin sääntöjä: kyytiä saavat niin balettioppilaiden pas de deux't kuin kuuluisat pop- tai klassiset melodiat. Esityksessä ei ollut tulkkausta joten Kesäyön unelman juonikiemuroiden oli hyvä olla entuudestaan selvillä. Näytelmälavastus oli äärimmäisen minimalistinen. Tulkinta klassikosta oli erittäin kokeileva, ja kielimuurista huolimatta yleisö oivalsi nauraa vitseille.

Rita Dahl

Etusivulle