Etnon ja klassisen juhlaa Helsingin Juhlaviikoilla

Helsingin Juhlaviikot on muodostunut jo tavaramerkiksi taatun laadukkaan klassisen musiikin ja kevyemmänkin tarjoajana elo - syyskuussa.

Juhlaviikot avasi juhlallisissa tunnelmissa helkkyvä-ääninen sopraano Soile Ilokoski, jonka ohjelmistoon kuului muun muassa Hugo Wolfin rakastamisen problematiikkaa kaihoisin liedsävelin valottava Italienisches Liederbuch ja Aarre Merikannon suomalaisten runoilijoiden (muun muassa Hellaakoski ja Vuorela) teksteihin sävellettyjä yksinlauluja.

Oopperan juhlaa jatkoi lauantainen Huvila-teltan Monica Groop -konsertti yhdessä Helsingin Kaupunginorkesterin kanssa. Tummaääninen Groop esitti Bizet'n Carmenin tunnetuimpia aarioita niin vaikuttavalla dramatiikalla höystettynä, ettei yleisö voinut muuta kuin ihastua.

Oopperaryhmä Taite loihti hovisäveltäjä Jean-Féry Rebelin (1666-1747) unohdetusta Ulysse-oopperasta ammattilais-ja amatöörivoimin varsin nautittavan oopperaillan, jossa Odysseuksen, Penelopen ja Kirken kolmiodraama näytteli pääosaa. Helsingissä nähty esitys on historiallinen siinäkin mielessä, että kyseessä saattaa olla jopa Ulyssen ensimmäinen uudelleenlämmitys sitten 1700-luvun.

Klassisen musiikin Juhlaviikko-tarjonnasta ei sovi unohtaa myöskään Nuoret virtuoosit -sarjaa, jossa esiteltiin tulevaisuuden suuria taiteilijanimiä, jo tämän hetken suvereeneja virtuooseja. 28-vuotias mezzosopraano Jenny Carlstedt, joka sijoittui 1999 toiseksi Lappeenrannan laulukilpailuissa, vakuutti olevansa erityisesti romanttisten teosten tulkitsija. Yleisö osoitti varauksetonta hyväksyntää nuorelle laulajattarelle, joka epäilemättä kirjoittaa nimensä suurin kirjaimin suomalaisen oopperamusiikin historiankirjaan.

Myös Lappeenrannan laulukilpailuissa menestyneeseen Herman Walléniin kohdistettiin suuria odotuksia, joita hän ei aivan vielä täyttänyt. Wallénin ääni kypsynee täyteen loistoonsa tulevina vuosina, mutta romanttisen ohjelmiston ja erityisesti Robert Schumannin tulkkina hän osoitti olevansa omimmillaan.

Raita teltan täydeltä

Juhlaviikkojen populaarimusiikillisen tarjonnan huippua edusti rai-musiikin kummisetä Khaled, jonka musiikissa fuusioituvat niin länsimaisen populaarimusiikin vetävimmät piirteet kuin puhdasverinen pohjoisafrikkalainen etnoperinne. Koko keikan ajan kunnioittavasti ylhäällä seisonut yleisö valloitti artistin niin, että tämä heitti erikoispitkän encoren.

Ranskassa asuvan Khaledin bändi koostui asiansa osaavista ammattimuusikoista, sen verran tukevaa oli bändin yhteissointi. Unohtaa ei sovi myöskään itse laulusolistin hunajaisena soljuvaa ääntä, joka ei jättänyt epäilyksen varaa siitä tosiasiasta, kuka on rai-musiikin kiistaton kuningas.

Pari päivää myöhemmin Huvila-teltassa esiintynyt kapverdeläinen Simentera-yhtye jatkoi Cesaria Évoran aloittamaa portugalinkielisten artistien esittelyä. Yhtye ei esittänyt mitään mahtipontista yleisöön vetoavaa show'ta vaan luotti oman musiikkinsa voimaan. Repertuaarista löytyi niin hitaita balladeja kuin latinalaisamerikkalaisia rytmejä esiin loihtivia rytmipaloja.

Musiikki oli paitsi varsin riisuttua ja akustista myös erityisen hyvin a cappella -laulantaa hyödyksi käyttävää. Kapverdeläisiä artisteja inspiroi erityisesti heitä ympäröivä luonto, meri, kuu ja tähdet, jotka näkyvät taivaalla iltaisin. Tämänvuotiset etniset artistit jatkoivat Juhlaviikkojen kunniakasta linjaa uusien musiikkityylien esittelijänä suomalaiselle yleisölle.