Kansalaisjärjestöt aktivoituvat puolustamaan demokratiaa

Suomeen on syntymässä uudenlainen demokratialiike. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien väheneminen ja vallan keskittyminen yhä pienemmän piirin käsiin on saanut kansalaisjärjestöt laajalla rintamalla reagoimaan. Helmikuussa ne päättivät perustaa Pro Demokratia -verkoston niiden hyvien tulosten vauhdittamana, joita muun muassa yksityistämispolitiikkaa vastustanut Pro Koskenkorva -liike oli saavuttanut. Verkoston perustamisesta päätettiin alustavasi Suomen Sosiaalifoorumi -tapahtumassa, jossa nykyisen maailmanmenon ongelmakohtia pohdittiin hyvin monesta eri vinkkelistä.

Helmikuisena viikonloppuna Helsingin Vanhalle Ylioppilastalolle on kokoontunut monisatapäinen, kirjava joukko ihmisiä, jotka haluavat muutosta. Suomen sosiaalifoorumi kokoaa yhteen nykyisenkaltaista globaalia kapitalismia vastustavia ryhmiä samalla tavoin kuin Brasilian Porto Alegressa viikkoa aikaisemmin kokoontunut Maailman sosiaalifoorumi. Suomen sosiaalifoorumi järjestettiin tunnuksella Pro Demokratia, ja tapahtumassa päätettiin alustavasti myös pysyvämmän Pro Demokratia -verkoston perustamisesta. Sen on tarkoitus toimia väljänä yhdyssiteenä niiden monien tahojen kesken, jotka ovat huolissaan vallan karkaamisesta yhä kauemmas tavallisista kansalaisista.

"Tämä on yhden ein ja monen myöntymisen liike. Se, mille sanotaan ei, on uusliberalistinen demokratiaa kaventava kehitys. Yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei kuitenkaan esitetä, vaan ollaan valmiita hyväksymään hyvin monenlaisia vaihtoehtoja", linjaa hankkeen keskeinen vaikuttaja, kansalaisaktivisti Jaana Airaksinen.

Perustamisen taustalla ovat Airaksisen mukaan ne myönteiset kokemukset, joita saatiin Pro Koskenkorva -liikkeestä ja Kemiran yksityistämistä vastustaneesta liikkeestä. Kuten näissä, myös Pro Demokratia -liikkeessä on mukana väkeä hyvin monenlaisista piireistä: ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja poliittisten liikkeiden edustajia, taiteilijoita ja kulttuuriväkeä sekä tietysti ihan "tavallisia" ihmisiä.

Airaksinen valittiin tapahtumassa Pro Demokratia -tietotoimiston päätoimittajaksi Tietotoimiston tarkoituksena on muun muassa internetissä välittää liikkeessä mukana olevien järjestöjen kannanottoja ja tuoda esiin jo ennalta päätöksenteon vaihtoehtoja. Yhtenä demokratian kannalta keskeisenä ajatuksena on seurata, ovatko kansanedustajat toimineet ennen vaaleja antamiensa lupausten mukaisesti.

Tapahtuman alussa Maailman Sosiaalifoorumissa olleet aktivistit kertovat Porto Alegren tunnelmista. Paikalla oli ollut yli 50 000 ihmistä 131 maasta. Sosiaalinen skaala oli huomattavasti laajempi kuin samaan aikaan New Yorkissa kokoontuneessa Maailman Talousfoorumissa, jonka vastapainoksi Sosiaalifoorumi on perustettu.

"Osanottajat intiaaneista teollisuustyöläisiin nauttivat yhteisistä keskusteluista ja filosofoinnista", kertoo Suomen Attacia foorumissa edustanut Mikael Böök.

Suomalaisten aktivistien mukaan tapahtuma oli erittäin onnistunut. Sadoissa eri työryhmissä selvennettiin kuvaa maailman tilasta ja pohdittiin ratkaisukeinoja. Täydellistä yksimielisyyttä ei tietenkään ollut: esimerkiksi globaalien utopioiden sekä kansallisten ja paikallisten painotusten kesken esiintyi kitkaa. Kaiken kaikkiaan koko monenkirjava vaihtoehtoväki sai kuitenkin foorumista uutta tuulta purjeisiinsa.

"Syyskuun terrori-iskujen jälkeen kansalaisliikkeet olivat hetken alennustilassa. Hyvät vastaan pahat -asetelmassa ne yritettiin sijoittaa pahojen puolelle. Tämä tapahtuma lopetti alennustilan", Böök sanoo.

Veropaneeli sähköisti tunnelmia

Kuten Porto Alegressa, myös Suomen sosiaalifoorumissa jakauduttiin useisiin työryhmiin, joissa pohdittiin muun muassa veroparatiiseja, yliopistojen ahdinkoa, työelämän ongelmia, kunnallisten ja valtion palvelujen yksityistämistä sekä Suomen natottamista ja sotilaallisen liittoutumattomuuden puolustamisstrategioita ­ kaikki asioita, joissa globaali kapitalismi ja demokratian kaventuminen konkreettisesti näkyvät.

Yliopistoväki oli huolissaan yliopistojen yksityisen rahoituksen vaikutuksista tutkimuksen riippumattomuuteen. Sen pelättiin johtavan "tiedon omistavan luokan" syntymiseen, kun yhä useampi tutkimus salataan rahoittajan vaatimuksesta.

"Vuorovaikutuksen lisääminen muuhun yhteiskuntaan on tärkeää, mutta jos sillä tarkoitetaan vain yritysmaailmaa, näkökulma on kapea. Yliopistojen pitäisi edelleen pitää yllä yhteiskuntakriittistä rooliaan ja tehdä yhteistyötä sekä julkisen ja yksityisen että myös kolmannen sektorin kanssa", painotti Suomen Ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Kati Isoaho.

Yliopiston henkilökunnan pääluottamusmies Kerttu Pellinen kertoi, että myös työntekijät ovat kokeneet nahoissaan lisääntyvän yksityisen rahoituksen ja tulosvastuullisuuden: väkeä on vähennetty, ja määräaikaisten työsuhteiden määrä on lisääntynyt.

"Olisi pidettävä mielessä yliopiston kasvatustehtävä: on kasvatettava nuoria palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Monelle nuorelle yliopisto on ensimmäisiä työpaikkoja, joihin tutustuu. Hallinnon ja työntekijöiden tasa arvoisuuden olisi siksikin oltava esimerkillisellä tasolla", Pellinen sanoi.

Verotusta käsittelevässä paneelissa mielipiteet menivät ristiin ja tunnelma oli välillä sähköinen. Teemu Lehtinen Veronmaksajain Keskusliitosta puolusti verotuksen jatkuvaa alentamista.

"EU:n piirissä verokilpailua pidetään myönteisenä asiana, eikä sitä pyritä rajoittamaan. Pääomaverotuksen alentaminen Suomessa oli menestyksellistä verokilpailua, jonka ansiosta valtio sai lisää tuloja. Ei ole realistista asettaa minimiverokantoja globaalilla sääntelyllä. Pitää luottaa siihen, että ihmiset maksavat vapaaehtoisesti veronsa, jos vastine on riittävä", Lehtinen sanoi.

Kansanedustaja Susanna Rahkonen (sdp) oli toista mieltä.

"Tutkimusten mukaan kansalaiset eivät pidä verotusta ongelmana, vaan maksavat mieluummin veroja kuin tinkivät julkisista palveluista. Viime aikoina tämä mielipidesuuntaus on vain vahvistunut."

Veroasioista vastaava ministeri Suvi-Anne Siimes (vas) piti tietoa ja moraalia keskeisinä aseina yritysten veronkiertoa vastustettaessa. Hänestä valtioiden ja yritysten pyrkimykset hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat myönteinen esimerkkinä kansalaisten painostuksen voimasta.

"Vipusin, jolla veroparatiiseihin päästään käsiksi, on moraalinen paheksunta. Olennaista on äänestäjien luoma kysyntä sille, että poliittinen valta puuttuu esimerkiksi veronkiertoon", Siimes sanoi.

"Vallanpitäjät eivät pidä kulttuurista"

Valta ja eliitti -paneelissa kuultiin myös urheilun ja kulttuurin asiantuntijoiden puheenvuorot. Urheiluetiikan yliassistentti Kari Ilmonen Jyväskylän yliopistosta totesi, että vallanpitäjät ovat kautta aikojen käyttäneet urheilua valtansa pönkittämiseksi. Tuore esimerkki oli tietysti Salt Lake Cityn olympialaisten avajaiset, jossa presidentti George W. Bush puhui ja kansallishenkeä kohotettiin myös nostamalla salkoon World Trade Centerin raunioista löydetty Yhdysvaltain lippu .

Ilmosen mielestä urheilu palvelee vallanpitäjien päämääriä muillakin tavoin: "Se on hyvä keino pitää ihmiset pois kamppailemasta omista eduistaan." Kamppailua tarvittaisiin hänen mukaansa toisaalta myös pienimuotoisemman urheilun ja liikunnan puolustamiseksi, joka kärsii muun muassa kuntien rahoja ja palveluja leikattaessa.

Tamperelaisen Teatteri Telakan johtaja Juha Hurme näki merkkejä poliittisen taiteen noususta. Tämä on seurausta nykyisestä markkinahenkisestä arvomaailmasta, jossa oma etu on on tärkein ja muut koetaan uhkina ja vihollisina.

"Kulttuuri ja taide ovat aina kytkeytyneet moraaliin, filosofiseen ihmiskuvaan ja ihmisten välisten suhteiden pohdintaan. Tasa-arvo on sisään kirjoitettu kulttuuriseen järjestelmään: on olemassa muitakin kuin minä ja oma viiteryhmäni. Markkinamiehelle tämä kaikki on roskaa. Hänen ajattelussaan ihmistuntemuksen korvaa kuluttajatutkimus."

Valtaeliitin kanta aitoon kulttuuriin on Hurmeen mukaan kielteinen, koska taide ei tuota mitään ja lisäksi se herättää kysymyksiä ja kritiikkiä.

"Nykyään taidekoulutus tuottaa karjaa olemassaoleviin kuvioihin. Järjestelmää ei uskalleta kyseenalaistaa. Tämä kaikki on kulttuuriministeri Suvi Lindénin mieleen, koska hän ei pidä taiteesta ja kulttuurista", Hurme letkautti.

Kiilaa yhden totuuden muuriin

Tapahtumassa annettiin puheenvuoro myös poliittisten nuorisojärjestöjen edustajille. Paikalla olleet vasemmistoliittolainen, sosialidemokraattinen ja keskustalainen nuori olivat yksimielisiä tarpeesta puolustaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

"Suomessa vallitsee yhden totuuden politiikka. Kriittisille äänillä ei ole tilaa. Ne jotka uskaltavat kyseenalaistaa, törmäävät nopeasti yhden totuuden muuriin", totesi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Valopilkkuina hän näki Pro Koskenkorva -liikkeen ja Kemiran yksityistämistä vastustaneen liikkeen onnistuneen toiminnan. "Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten voidaan lyödä kiilaa yhden totuuden muuriin. On muistettava, että jokainen vaihtoehdottomana esitetty ratkaisu on kuitenkin arvovalinta", Arhinmäki korosti.

"Poliittinen päätöksenteko ei liiku alhaalta ylös, kansasta poliitikkoihin, vaan poliitikoista kansaan päin. Kansa on turhan herkkää uskomaan, että kyllä herrat tietää. On lähdettävä joukolla kyseenalaistamaan", säesti Keskustanuorten Antti Kaikkonen.

Kaikkosen mielestä olisi myös järjestettävä enemmän kansanäänestyksiä, muun muassa Natosta, EU:n liittovaltiokehityksestä ja ydinvoimasta.

Demarinuorten Osku Pajamäen mielestä yksi ongelma on eliitin suuntavaiston katoaminen. "Samat ihmiset, jotka toimivat 1970-luvulla EEC-vastaisessa liikkeessä, ovat edelleen vallassa ja toimivat täysin vastakkaisin prinsiipein. On vaikea ottaa sellaista vakavasti", Pajamäki sanoi.

Pro Demokratia -verkoston perustamista koskeneessa laajassa keskustelussa painotettiin verkoston sitoutumattomuuden merkitystä ja hiukan kiisteltiin siitä, miten löyhä tai tiivis verkoston tulisi olla. Verkoston ja tietotoimiston perustamisesta päätettiin lopulta kuitenkin yksimielisesti. Verkoston seuraava tapaaminen pidetään maaliskuussa, jolloin suunnitellaan lähemmin tulevaa toimintaa.

Työ kansanvallan puolesta siis jatkuu.