Hyökkäys Yhdysvaltoihin (11.9.2001)

Tänään [11.9.2001] tapahtuneet terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan olivat valtavia hirmutöitä. Ne eivät ehkä olleet yhtä tuhoisia kuin monet muut terrori-iskut, kuten esimerkiksi Clintonin Sudaniin ilman mitään uskottavaa veruketta toteuttama ohjusisku, jossa puolet maan lääketuotannosta tuhoutui ja tuntematon määrä ihmisiä kuoli (kukaan ei tiedä kuinka moni, koska USA blokeerasi YK:n tutkimuksen asiasta, eikä ketään kiinnosta tutkia asiaa). Puhumattakaan paljon suuremmista rikoksista, joita muistuu helposti mieleen. Mutta epäilemättä tämä oli hirvittävä rikos.

Kuten tavallista pääasialliset uhrit olivat työtätekeviä ihmisiä: siivoojia, sihteereitä, palomiehiä ja niin edelleen. On myös todennäköistä, että hyökkäys osoittautuu murskaavaksi iskuksi palestiinalaisia ja muita köyhiä ja sorrettuja ihmisiä vastaan. On todennäköistä, että se johtaa ankariin turvallisuustoimiin ja sillä on monia kielteisiä vaikutuksia kansalaisoikeuksiin ja vapauteen USA:n sisällä.

Nämä tapahtumat alleviivaavat dramaattisella tavalla Yhdysvaltojen "ohjuspuolustushankkeen" typeryyttä. On koko ajan ollut itsestäänselvää - ja strategiset analyytikot ovat huomauttaneet toistuvasti - että jos joku haluaisi aiheuttaa valtavaa vahinkoa Yhdysvalloille, hän tuskin käyttäisi ohjuksia, jolloin hän takaisi välittömän tuhoutumisensa. On paljon helpompia keinoja, joita ei käytännössä voida estää mitenkään. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että tämän päivän tapahtumia tullaan käyttämään lisäämään painetta ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämiseksi. "Ohjuspuolustus" on pelkkä veruke avaruuden militarisoinnille, ja neuvokkaalla suhdetoiminnalla naurettavimmatkin argumentit saattavat tehota pelokkaaseen väestöön.

Lyhyesti sanoen terrori-isku oli kuin lahja USA:n kovan linjan oikeistolle, joka toivoo voivansa käyttää väkivaltaa valtapiirinsä kontrolloimiseen. Erillinen huoli ovat USA:n välittömät vastatoimet - ja teot, joita ne ehkä vuorostaan provosoivat: mahdollisesti lisää tämän tapaisia hyökkäyksiä tai jopa pahempia. Tulevaisuus näytää paljon pahaenteisemmältä nyt kuin ennen viimeisimpiä hirmutekoja.

Me voimme valita, miten reagoida. Me voimme ilmaista oikeutettua kauhua ja pyrkiä ymmärtämään, mikä johti näihin rikoksiin. Se merkitsee, että meidän on yritettävä päästä selville tekijöiden ajatuksista. Jos valitsemme tämän reaktion, meidän olisi mielestäni syytä kuunnella kokeneen Lähi-idän-kirjeenvaihtajaa Robert Fiskiä, jonka tieto ja ymmärrys alueen asioista on vertaansa vailla. Fisk kuvailee sitä "pahuutta ja uskomatonta julmuutta, johon nöyryytetty kansa kykenee". Hän kirjoittaa, että "tämä ei ole demokratian sota terroria vastaan, toisin kuin maailmalle tullaan seuraavina päivinä uskottelemaan. Kysymys on myös amerikkalaisista ohjuksista, jotka iskeytyvät palestiinalaisten koteihin, amerikkalaisista sotilashelikoptereista, jotka ampuivat raketteja libanonilaiseen ambulanssiin vuonna 1996, amerikkalaisista ammuksista, joita satoi Qana-nimiseen kylään, USA:n israelilaisen liittolaisen kouluttamasta libanonilaisesta miliisijoukosta, jotka viiltelivät, raiskasivat ja murhasivat tiensä pakolaisleirien läpi". Sekä monesta muusta vastaavasta tapauksesta.

Jälleen kerran voimme valita: voimme joko yrittää ymmärtää tai voimme kieltäytyä ymmärtämästä. Jälkimmäisessä tapauksessa lisäämme todennäköisyyttä, että tulevaisuus tuo mukanaan vielä pahempia katastrofeja.