KULTTUURIVIHKOT
Tilaa 
Kulttuurivihkot!

Muukalaisena Amerikan ihmemaassa

3.11.2006

Törkyhuumoria vai nerokasta satiiria? Brittikoomikko Sacha Baron Cohenin tulkitsema kazakstanilaistoimittaja Borat Sagdiyev on saanut "maanmiehensä" kazakit ärtymään aina maan ylintä johtoa myöten. Boratin on valitettu esittävän Kazakstanin harhaanjohtavasti peräkylänä, missä sukurutsa on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja naisten sekä vähemmistöjen oikeudet olemattomia. Boratin Kazakstan vaikuttaa myös olevan vähintään parikymmentä vuotta jäljessä kaikesta läntisestä kehityksestä. Niinpä uusinta teknologiaa siellä edustuvat kasettisoittimet ja VHS-nauhurit, ja maan hittilistojen kärjessä komeilevat C & C Music Factoryn ja Terence Trent D'Arbyn kaltaiset eilispäivän suosikit.

Tämän lisäksi Borat itse on mielipiteiltään äärimmäisyyksiin asti epäkorrekti hahmo: antisemitisti ja sovinisti, joka halveksii myös mustalaisia ja naapurikansa uzbekkeja. Kazakstanin poliitikot ja viranomaiset ovatkin olleet huolestuneita hahmon vaikutuksesta valtion julkisuuskuvalle. Heidän päänsärkyään on lisännyt tv-sarja Ali G:n sivuhahmona tunnetun Boratin oma elokuva, suuren mediahuomion saattelemana ensi-iltansa nyt saava Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan. Sen varsin ohuessa tarinassa Borat ja tuottajansa Azamat Bagatov (Ken Davitian) saavat toimeksiantona Kazakstanin hallitukselta matkustaa Yhdysvaltoihin tekemään opintotarkoituksessa dokumenttia sikäläisestä tapakulttuurista. Alkuperäisistä matkasuunnitelmista poiketaan kun Borat näkee hotellihuoneen televisiossa Pamela Andersonin ja päättää ottaa tämän vaimokseen.

Kazakstanin päättävät tahot ovat osoittaneet tiettyä huumorintajuttomuutta lähettäessään taannoin Cohenille jopa virallisen valituskirjeen saadessaan tietää tämän valmistelevan elokuvaa. Mies ei kuitenkaan häkeltynyt asiasta, vaan vastasi kylmänviileästi Boratin suulla, ettei hänellä ole mitään tekemistä kyseisen Mr. Cohenin kanssa, ja että tukee täysin kaikkia hallituksensa suunnitelmia haastaa oikeuteen "se juutalainen". Cohen onkin osoittanut olevansa osaava mainos- ja markkinamies, sillä hän onnistunut kääntämään saamansa kritiikin positiiviseksi voimaksi, niin että kaikki se on vain kasvattanut Boratin ympärillä olevaa hypetystä. Samalla uusi elokuva saa ilmaista mainosta. Harvat kazakstanilaiset ovat sen sijaan ymmärtäneet, että huonokin julkisuus voi olla hyvästä. Ehkä ääni kellossa muuttuu siinä vaiheessa jos ja kun maahan alkaa virrata Borat-ilmiöstä innostuneita turisteja. Borat-satiirin todellinen piikki on siksi toisekseen suunnattu pikemminkin yhdysvaltalaisten suuntaan, mutta ehkä nämä ovat liian yksinkertaisia tajutakseen koko asiaa.

Cohenin muiden hahmojen, Jamaikan englantia vääntävän hip-hoppari Ali G:n ja itävaltalaisen homon muotitoimittajan Brunon tavoin Boratin huumori perustuu pitkälti provosointiin. Utelemalla typeriä kysymyksiä äärikonservatiivisen ja umpitollon ulkomaalaisen hahmossa Cohen saa ihmisistä helpommin esiin näiden todellisen karvan. Hänen tarkoituksenaan on luoda Boratista mahdollisimman typerä kuva haastateltavilleen, jotta nämä eivät turhaan viitsi puntaroida kovin tarkkaan mitä mielipiteitä suustaan päästävät. Cohen on pyrkinyt vahvistamaan Boratin aitoutta jättämällä tämän vaatteet pesemättä. Näin hänen mukaansa hahmo jopa haisee "ulkomaalaiselle". Ainakin yhden porsaanreiän Cohenin sinänsä nerokkaasta menetelmästä voi löytää: osa hänen tapaamistaan ihmisistä saattaa nimittäin myötäillä huonosti englantia puhuvan haastattelijansa mielipiteitä pelkkää vieraskoreuttaan, vaikka eivät aina aivan samaa mieltä itse olisikaan. No, ainakin katsojilla on hauskaa.

Borat-elokuvassa ei aina edes tarvittaisi nimihenkilöä osoittamaan kuinka uskomatonta porukkaa USA:ssa oikein asuu. Näin esimerkiksi punaniskojen rodeonäytöksessä tai paikallisten hihhuleiden kokouksessa. Rodeoesityksen alussa esiintyvä Borat ilmoittaa maansa tukevan täysin Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa ("we support your war of terror!"), ja laulaa lopuksi Tähtilipun sävelin mukamas Kazakstanin kansallislaulun saaden yleisön raivoihinsa.

Ei voi kuin ihailla Cohenin taitoa pysytellä roolissaan ja pitää kasvonsa peruslukemilla, oli tilanne kuinka vaivaannuttava tahansa. Ei Borat toki mikään tosikko ole, hän vain tuppaa nauramaan sopimattomissa paikoissa. Todella taitava koomikko onkin sellainen, joka ei naura omille vitseilleen. Cohenin omistautuminen hahmoillensa on aina ollutkin erittäin huolellista, mutta jonkin verran hän on periaatteistaan vuosien varrella luisunut. Aikaisemmin mies nimittäin esiintyi julkisuudessa vain hahmojensa kautta, mutta nykyään hän myöntää haastatteluita myös omana itsenään.

Tietenkin on helpompi käyttäytyä epäkorrektisti tai puhua törkeyksiä, jos ei tarvitse esiintyä itsenään. Tilanne on hieman sama kuin vatsastapuhujalla, joka voi huoletta laukoa lähes mitä tahansa mielipiteitä nukkensa suulla.

Provokaation mestarit

Borat on niin taitavasti provosoiva hahmo, että vertailukohtaa voi hakea ehkä vain Andy Kaufmanin (1949-84) elämäntyöstä. Cohenin tapaan myös Kaufman oli valeasujen mestari. Hänen tunnetuimpia alter egojaan olivat yökerholaulaja Tony Clifton sekä itäeurooppalainen automekaanikko Latka Gravas. Viime mainittua Cohen lienee tutkinut tarkkaan kehitellessään Borat-hahmoaan (jonka alkumuoto oli muuten albanialainen). Kaufman oli itse asiassa vähintään yhtä paljon performanssitaiteilija kuin koomikko.

Tai ainakin miehellä oli erikoinen huumorintaju, sillä hänen muistetaan muun muassa lukeneen yleisön edessä F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun alusta loppuun ja laulaneen vanhan levysoittimen säestyksellä suositun piirroshahmon Mighty Mousen tunnussävelmää. Kaufman osasi hämätä yleisöään taitavasti, ja osa hänen esitystensä viehätystä oli, ettei kukaan voinut tietää varmasti oliko mies tosissaan vai ei. Niinpä esimerkiksi hänen kuuluisa ottelunsa ammattilaispainija Jerry Lawleria vastaan paljastui myöhemmin ennalta sovituksi mediatempaukseksi. Kaufmanin sairastuttua syöpään 80-luvun alussa monet epäilivätkin kyseessä olevan taas yksi tämän tempauksista. Boratia katsoessakaan ei voi olla aina varma, ovatko kaikkien siinä esiintyneiden ihmisten reaktiot aitoja, vai onko kyse joissain tapauksissa ennalta käsikirjoitetusta aineistosta. Aika näyttää, onko Cohenista Kaufmanin tapaiseksi legendaksi, josta joku vielä tulee tekemään elämäkertaelokuvan. Hyvällä tiellä hän ainakin on.

Cohenin huumorista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakaan se ei ole helposti pureksittavaa viihdettä. Kazakstanilaisten lisäksi monet muutkin tahot ovat arvostelleet Boratia, ja väittäneet tämän edustaman rasismin vain vahvistavan vähemmistöjä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Tähän tuskin voi sanoa muuta kuin että satiiri on tunnetusti vaikea taitolaji, eikä se avaudu kaikille. Vaikka Borat sisältää älyllisemmän huumorin lisäksi myös runsaasti alapäävitsejä, eivät ne ole kokonaisuuden kannalta itsetarkoituksellisia. Siksi Boratin edustamaa huumoria onkin turha verrata johonkin Jackass/Duudsonit -tyyliseen aivottomaan hölmöilyviihteeseen. Tarinaltaan tai puhtaasti elokuvallisilta arvoiltaan elokuva ei sinänsä ole kehuttava, ja ovathan muutamat siinä käytetyistä vitseistä pohjimmiltaan tuttuja jo tv-sarjasta. Se on kuitenkin varmaa, että kyseessä on hulvattomin komedia vuosiin, takuuvarma naurupommi.

Boratin ensi-ilta 3.11.2006
Arvio: * * *

Eero Hirvenoja

etusivu : juttuarkisto

JUTTUARKISTO>

VIDEOARKISTO>

LEHTIARKISTO>

ASIAKASPALVELU>

MEDIAKORTTI>

AVUSTAJILLE>

YHTEYSTIEDOT>

LINKIT>

Tilaa 
Kulttuurivihkot!

Valaan kasvot | Lehden esittely | Luku-urakka | Asiakaspalvelu | Yritysesittely | Mediakortti