|
Törkyhuumoria vai nerokasta satiiria? Brittikoomikko Sacha Baron
Cohenin tulkitsema kazakstanilaistoimittaja Borat Sagdiyev on saanut
"maanmiehensä" kazakit ärtymään aina maan ylintä johtoa myöten. Boratin
on valitettu esittävän Kazakstanin harhaanjohtavasti peräkylänä, missä
sukurutsa on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja naisten sekä vähemmistöjen
oikeudet olemattomia. Boratin Kazakstan vaikuttaa myös olevan vähintään
parikymmentä vuotta jäljessä kaikesta läntisestä kehityksestä. Niinpä
uusinta teknologiaa siellä edustuvat kasettisoittimet ja VHS-nauhurit,
ja maan hittilistojen kärjessä komeilevat C & C Music Factoryn ja
Terence Trent D'Arbyn kaltaiset eilispäivän suosikit.
Tämän lisäksi Borat itse on mielipiteiltään äärimmäisyyksiin asti
epäkorrekti hahmo: antisemitisti ja sovinisti, joka halveksii myös
mustalaisia ja naapurikansa uzbekkeja. Kazakstanin poliitikot ja
viranomaiset ovatkin olleet huolestuneita hahmon vaikutuksesta valtion
julkisuuskuvalle. Heidän päänsärkyään on lisännyt tv-sarja Ali G:n
sivuhahmona tunnetun Boratin oma elokuva, suuren mediahuomion
saattelemana ensi-iltansa nyt saava Borat: Cultural Learnings of
America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan. Sen varsin
ohuessa tarinassa Borat ja tuottajansa Azamat Bagatov (Ken Davitian)
saavat toimeksiantona Kazakstanin hallitukselta matkustaa
Yhdysvaltoihin tekemään opintotarkoituksessa dokumenttia sikäläisestä
tapakulttuurista. Alkuperäisistä matkasuunnitelmista poiketaan kun Borat
näkee hotellihuoneen televisiossa Pamela Andersonin ja päättää
ottaa tämän vaimokseen.
Kazakstanin päättävät tahot ovat osoittaneet tiettyä
huumorintajuttomuutta lähettäessään taannoin Cohenille jopa virallisen
valituskirjeen saadessaan tietää tämän valmistelevan elokuvaa. Mies ei
kuitenkaan häkeltynyt asiasta, vaan vastasi kylmänviileästi Boratin
suulla, ettei hänellä ole mitään tekemistä kyseisen Mr. Cohenin kanssa,
ja että tukee täysin kaikkia hallituksensa suunnitelmia haastaa
oikeuteen "se juutalainen". Cohen onkin osoittanut olevansa osaava
mainos- ja markkinamies, sillä hän onnistunut kääntämään saamansa
kritiikin positiiviseksi voimaksi, niin että kaikki se on vain
kasvattanut Boratin ympärillä olevaa hypetystä. Samalla uusi elokuva saa
ilmaista mainosta. Harvat kazakstanilaiset ovat sen sijaan ymmärtäneet,
että huonokin julkisuus voi olla hyvästä. Ehkä ääni kellossa muuttuu
siinä vaiheessa jos ja kun maahan alkaa virrata Borat-ilmiöstä
innostuneita turisteja. Borat-satiirin todellinen piikki on siksi
toisekseen suunnattu pikemminkin yhdysvaltalaisten suuntaan, mutta ehkä
nämä ovat liian yksinkertaisia tajutakseen koko asiaa.
Cohenin muiden hahmojen, Jamaikan englantia vääntävän hip-hoppari Ali
G:n ja itävaltalaisen homon muotitoimittajan Brunon tavoin Boratin
huumori perustuu pitkälti provosointiin. Utelemalla typeriä kysymyksiä
äärikonservatiivisen ja umpitollon ulkomaalaisen hahmossa Cohen saa
ihmisistä helpommin esiin näiden todellisen karvan. Hänen
tarkoituksenaan on luoda Boratista mahdollisimman typerä kuva
haastateltavilleen, jotta nämä eivät turhaan viitsi puntaroida kovin
tarkkaan mitä mielipiteitä suustaan päästävät. Cohen on pyrkinyt
vahvistamaan Boratin aitoutta jättämällä tämän vaatteet pesemättä. Näin
hänen mukaansa hahmo jopa haisee "ulkomaalaiselle". Ainakin yhden
porsaanreiän Cohenin sinänsä nerokkaasta menetelmästä voi löytää: osa
hänen tapaamistaan ihmisistä saattaa nimittäin myötäillä huonosti
englantia puhuvan haastattelijansa mielipiteitä pelkkää
vieraskoreuttaan, vaikka eivät aina aivan samaa mieltä itse olisikaan.
No, ainakin katsojilla on hauskaa.
Borat-elokuvassa ei aina edes tarvittaisi nimihenkilöä
osoittamaan kuinka uskomatonta porukkaa USA:ssa oikein asuu. Näin
esimerkiksi punaniskojen rodeonäytöksessä tai paikallisten hihhuleiden
kokouksessa. Rodeoesityksen alussa esiintyvä Borat ilmoittaa maansa
tukevan täysin Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa ("we support your war of
terror!"), ja laulaa lopuksi Tähtilipun sävelin mukamas
Kazakstanin kansallislaulun saaden yleisön raivoihinsa.
Ei voi kuin ihailla Cohenin taitoa pysytellä roolissaan ja pitää
kasvonsa peruslukemilla, oli tilanne kuinka vaivaannuttava tahansa. Ei
Borat toki mikään tosikko ole, hän vain tuppaa nauramaan sopimattomissa
paikoissa. Todella taitava koomikko onkin sellainen, joka ei naura
omille vitseilleen. Cohenin omistautuminen hahmoillensa on aina ollutkin
erittäin huolellista, mutta jonkin verran hän on periaatteistaan vuosien
varrella luisunut. Aikaisemmin mies nimittäin esiintyi julkisuudessa
vain hahmojensa kautta, mutta nykyään hän myöntää haastatteluita myös
omana itsenään.
Tietenkin on helpompi käyttäytyä epäkorrektisti tai puhua törkeyksiä,
jos ei tarvitse esiintyä itsenään. Tilanne on hieman sama kuin
vatsastapuhujalla, joka voi huoletta laukoa lähes mitä tahansa
mielipiteitä nukkensa suulla.
Provokaation mestarit
Borat on niin taitavasti provosoiva hahmo, että vertailukohtaa voi hakea
ehkä vain Andy Kaufmanin (1949-84) elämäntyöstä. Cohenin tapaan
myös Kaufman oli valeasujen mestari. Hänen tunnetuimpia alter egojaan
olivat yökerholaulaja Tony Clifton sekä itäeurooppalainen automekaanikko
Latka Gravas. Viime mainittua Cohen lienee tutkinut tarkkaan
kehitellessään Borat-hahmoaan (jonka alkumuoto oli muuten
albanialainen). Kaufman oli itse asiassa vähintään yhtä paljon
performanssitaiteilija kuin koomikko.
Tai ainakin miehellä oli erikoinen huumorintaju, sillä hänen muistetaan
muun muassa lukeneen yleisön edessä F. Scott Fitzgeraldin
Kultahatun alusta loppuun ja laulaneen vanhan levysoittimen
säestyksellä suositun piirroshahmon Mighty Mousen tunnussävelmää.
Kaufman osasi hämätä yleisöään taitavasti, ja osa hänen esitystensä
viehätystä oli, ettei kukaan voinut tietää varmasti oliko mies tosissaan
vai ei. Niinpä esimerkiksi hänen kuuluisa ottelunsa
ammattilaispainija Jerry Lawleria vastaan paljastui myöhemmin
ennalta sovituksi mediatempaukseksi. Kaufmanin sairastuttua syöpään
80-luvun alussa monet epäilivätkin kyseessä olevan taas yksi tämän
tempauksista. Boratia katsoessakaan ei voi olla aina varma, ovatko
kaikkien siinä esiintyneiden ihmisten reaktiot aitoja, vai onko kyse
joissain tapauksissa ennalta käsikirjoitetusta aineistosta. Aika
näyttää, onko Cohenista Kaufmanin tapaiseksi legendaksi, josta joku
vielä tulee tekemään elämäkertaelokuvan. Hyvällä tiellä hän ainakin on.
Cohenin huumorista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakaan se ei ole
helposti pureksittavaa viihdettä. Kazakstanilaisten lisäksi monet
muutkin tahot ovat arvostelleet Boratia, ja väittäneet tämän edustaman
rasismin vain vahvistavan vähemmistöjä kohtaan tunnettuja
ennakkoluuloja. Tähän tuskin voi sanoa muuta kuin että satiiri on
tunnetusti vaikea taitolaji, eikä se avaudu kaikille. Vaikka
Borat sisältää älyllisemmän huumorin lisäksi myös runsaasti
alapäävitsejä, eivät ne ole kokonaisuuden kannalta
itsetarkoituksellisia. Siksi Boratin edustamaa huumoria onkin turha
verrata johonkin Jackass/Duudsonit -tyyliseen aivottomaan
hölmöilyviihteeseen. Tarinaltaan tai puhtaasti elokuvallisilta
arvoiltaan elokuva ei sinänsä ole kehuttava, ja ovathan muutamat siinä
käytetyistä vitseistä pohjimmiltaan tuttuja jo tv-sarjasta. Se on
kuitenkin varmaa, että kyseessä on hulvattomin komedia vuosiin,
takuuvarma naurupommi.
Boratin ensi-ilta 3.11.2006
Arvio: * * *
Eero Hirvenoja
| 
