Maailmanhistorian suurin huijaus?

Sosiaalipsykologi Jorma Anttila ja tekniikan tohtori Heikki Kurttila ovat vakuuttuneita siitä, että yleisesti tunnettu selitys syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskuista on valhetta.

Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen virallinen selitys herättää yhä laajempia epäilyjä eri puolilla maailmaa. Suomessakin on perustettu 11.9. -toimintaryhmä, joka tuo esiin iskujen virallisen selityksen mahdottomuuteen viittaavia seikkoja. Ryhmä pitää yllä internet-sivuja ja on järjestänyt muun muassa keskustelutilaisuuksia sekä aiheeseen liittyviä elokuvaesityksiä.

Kriittisten tutkijoiden ja asianharrastajien mukaan on vahvoja syitä epäillä, että Yhdysvaltojen hallinto oli etukäteen tietoinen terrori-iskuista, eikä ainoastaan passiivisesti sallinut niiden tapahtua, vaan suorastaan organisoi ne itse. Virallisen selityksen valheellisuus näyttää kriitikoiden mukaan varmalta, vaikka tuskin kenelläkään on esittää valmista teoriaa siitä, miten kaikki tapahtui ja ketkä tarkkaan ottaen olivat iskujen takana.

Heidän mukaansa World Trade Centerin teräsrakenteisten tornien romahtaminen väitetyllä tavalla lentokoneiden törmäyksestä aiheutuneen tulipalon seurauksena on fysikaalinen mahdottomuus. Ainoa uskottava selitys olisivat hallitut räjäytykset. Pentagonin seinään syntynyt aukko on puolestaan sen kokoinen ja muotoinen, ettei se ole voinut syntyä lentokoneen törmäyksestä, kuten virallinen selitys väittää, vaan rakennukseen on törmännyt pienempi lentävä laite, esimerkiksi ohjus.

Kriitikoiden lista yleisesti hyväksytyn selityksen epäjohdonmukaisuuksista ja ilmeisistä valheista on pitkä ja vakuuttava. Kuitenkin vain harvat tietävät niistä, koska suurilla viestimillä ei ole ollut kiinnostusta tai uskallusta tarttua aiheeseen.

Luonnonlakien vastaista

Kulttuurivihkot kutsui kaksi suomalaisen toimintaryhmän jäsentä, sosiaalipsykologi Jorma Anttilan ja tekniikan tohtori Heikki Kurttilan, kertomaan näkemyksistään Helsingin World Trade Centerin kahvilaan.

"Terrori-iskut vaikuttavat suurelta pyrotekniseltä spektaakkelilta, jonka tarkoituksena oli kääntää ihmisten mielet sodan kannalle ja muuttaa Yhdysvaltojen politiikkaa", Kurttila sanoo.

Kurttilaa voi luonnehtia todelliseksi asiantuntijaksi, sillä hän on turvallisuusinsinööri Turvatekniikan keskuksessa ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa paineastiaonnettomuuksien tutkiminen. Toimintaryhmässä hän on keskittynyt tornien romahtamisen selvittämiseen.

"Mitä enemmän olen tutustunut aiheeseen, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että tornit räjäytettiin alas", Kurttila sanoo.

"Seismologisen mittausaseman tärinämittaukset osoittivat, että etelätorni putosi alas 10 sekunnissa ja pohjoistorni 8 sekunnissa. Vapaapudotus tornin huipulta kestäisi tyhjiössä 9,2 sekuntia. 8 sekuntia on luonnonlakien vastaista! Sitä paitsi tornit eivät voineet tulla alas väitetyn painovoimaisen sortumisen mukaisesti, koska alapuolisten rakenteiden murtamisen olisi täytynyt jarruttaa putoamista. Räjähdykset ovat ainoa selitys näin nopealle romahtamiselle."

Räjähdysteoriaa tukee myös rakennusten lattioiden ja hissikuilujen betonin mureneminen jauhoksi.

"Jauhon partikkelien koko on vain millimetrin osia. Ainoa tapa, jolla voi kerralla saada tällaista jauhoa aikaan, on voimakas räjähdys."

Kolmas osoitus räjähdyksestä on sortumisen symmetrisyys.

"Valokuvissa, joissa tornit tulevat alas, pölypilven alareuna on ihan vaakasuora. Näyttää siltä, että tornit on räjäytetty alas kerros kerrokselta, vain sillä lailla ne saadaan näin kauniisti alas."

Erityisen uskottavasti räjähdysteoria sopii kolmannen toimistorakennuksen, WTC-7:n sortumiseen, joka tapahtui vasta yli 8 tuntia kahden ensimmäisen tornin sortumisen jälkeen. Siihen ei törmännyt yksikään lentokone, ja sen sortuminen on virallisenkin tutkimusraportin mukaan arvoitus.

Kurttila ihmettelee myös Yhdysvaltojen hallinnon vähäistä panostusta iskujen selvittämiseen. Siihen käytettiin 600 000 dollaria, kun esimerkiksi Suomi ja Ruotsi sijoittivat Estonia-tutkimuksiin noin kuusinkertaisen summan.

"Ja presidentti Clintonin seksuaalielämää tutkittiin 40 miljoonalla dollarilla!", Kurttila innostuu vertaamaan. Liittovaltion hätätilaministeriön FEMA:n tutkimukset tehtiin osittain vapaaehtoisvoimin ja ne lopetettiin, vaikka tutkimusraporttiin jäi suuria aukkoja.

Tutkimusta vaikeutti melkoisesti sekin, että tutkijoiden pääsyä onnettomuuspaikalle rajattiin ja torneista jäljelle jääneet teräsrakenteet vietiin kiireesti pois maasta, Kiinaan ja Intiaan.

"Todistusaineiston hävittäminenhän on Yhdysvaltojen lakien vastaista", Kurttila huomauttaa.

Omia kansalaisia murhattu ennenkin

On helppo ymmärtää, että terrori-iskut olivat hyödyllisiä George W. Bushin hallinnon ulkopoliittisille suunnitelmille. Uuskonservatiivien strategiapaperissa todettiin vuonna 2000, että tarvittaisiin "uusi Pearl Harbor", jotta siinä esitetyt imperialistiset suunnitelmat voitaisiin nopeasti toteuttaa. Jo valmiiksi suunnitellulle hyökkäykselle Afganistaniin saatiin terrori-iskujen ansiosta sekä Yhdysvaltain omien kansalaisten että kansainvälisen yhteisön lähes rikkumaton tuki. Irakin miehitykseenkin ryhdyttiin osittain terrorismin vastustamisen verukkeella ja Yhdysvaltoja kohtaan tunnetun sympatia-aallon siivittämänä, vaikka osa sympatiasta tuolloin menetettiinkin.

Kurttilan mielestä kaiken tämän taustalla on viime kädessä maailman öljyvarojen hupeneminen, joka uhkaa lähitulevaisuudessa nostaa rajusti öljyn hintaa.

Vaikeammin sulatettava suurelle yleisölle on ajatus, että Yhdysvaltojen hallinto voisi kylmäverisesti murhata omia kansalaisiaan. Anttila ja Kurttila muistuttavat, että sellaista on tapahtunut ja suunniteltu maailmassa aikaisemminkin, vaikkakin yleensä pienemmässä mittakaavassa. Kaikkihan muistamme ainakin Mainilan laukaukset ja Berliinin valtiopäivätalon tuhopolton.

"Vuonna 1898 amerikkalaiset ampuivat Kuuban rannikolla oman sotalaivansa ja 300 merimiestä hukkui. Yhdysvallat syytti siitä Kuubaa silloin hallinnutta Espanjaa ja miehitti Kuuban", Kurttila tietää. Jorma Anttila jatkaa, että 1960-luvulla Yhdysvalloilla oli suunnitelmia muun muassa matkustajalentokoneen, tai sellaiseksi väitettävän toisen koneen, räjäyttämisestä Kuuban yllä. Räjäyttämisestä olisi syytetty Kuubaa ja aloitettu sillä perusteella sota.

Toinen yleinen vasta-argumentti kriittisten tutkijoiden väitteille on se, että iskujen toteuttamiseen tarvittaisiin niin suuri määrä ihmisiä, ettei totuuden pysymiseen julkisuudelta piilossa voisi luottaa. Tähän Anttila ja Kurttila vastaavat, että kokonaisuuden hallinta ja hahmotus operaatiossa on todennäköisesti ollut vain muutaman ihmisen käsissä.

"Luulen että suurin osa ihmisistä, jotka olivat tässä mukana, eivät tienneet, mistä oli kyse. Ihmiset tekivät oman osuutensa eivätkä tienneet kokonaisuudesta", Kurttila sanoo.

Toisaalta julkisuuteen on jo vuotanutkin monenlaisia virallista selitystä vastaan puhuvia tietoja. Esimerkiksi New York Times -lehti sai oikeusprosessin jälkeen haltuunsa nauhan, jossa kaksi etelätorniin kiivennyttä palomiestä keskustelee paloesikunnan kanssa lentokoneen törmäyskohdan tuntumassa, 78:nnessa kerroksessa, vain pari minuuttia ennen tornin sortumista.

Palomiehet kertovat nauhalla, että siellä on kaksi palopesäkettä ja pyytävät avuksi kahta letkulinjaa. Mikään ei viittaa väitettyyn teräsrakenteet sulattaneeseen tulihelvettiin. New York Times ei kuitenkaan rohjennut tehdä tätä päätelmää, vaan lehti tyytyi ihmettelemään, "miksi nauhat olivat kateissa ja miksi toisen tornin palomiesten keskusteluista ei ole nauhaa jäljellä."

"Totuudellisuus on itseisarvo"

Jorma Anttila myöntää, että hänen ja muiden virallista selitystä kritisoivien tehtävä ei ole helppo.

"Ihmiset sulattavat tätä hyvin varovasti. Monien Yhdysvaltojen vastustajienkin näkökulmasta asia on liian kimurantti. Ei tästä kukaan oikein innostu, tämä antaa liian synkän kuvan maailmasta."

Yhdysvalloissa teoria maan oman hallinnon osuudesta iskuihin on suositumpi patrioottisten, eristäytymispolitiikkaa kannattavien ja liittovaltion valtaa vastustavien oikeistolaisten kuin vasemmiston keskuudessa. "Yhdysvalloissa on vahva salaliittoteorioiden perinne, ja vasemmistolaiset ovat hyvin nihkeitä kaikkeen, mikä sisältää mahdollisuuden salaliittoteoriaan. He pyrkivät selittämään asioita rakenteellisesti, eivätkä halua antaa yksittäisille tapahtumille liikaa selitysvoimaa", Anttila analysoi.

Maallikolle voi olla hankalaa omaksua kriitikoiden väitteitä jo asian monimutkaisuuden vuoksi ja siksi, että tarina arabikaappareista ja lentokoneiden törmäysten seurauksena sortuneista torneista on tullut meille itsestäänselvyydeksi. Anttila uskoo, että tiedot virallisen selityksen valheista leviävät silti, vaikkakin hitaasti.

"Monet viisaat ihmiset, jotka suhtautuvat hyvin kriittisesti Yhdysvaltojen politiikkaan, ovat sanoneet minulle, että tämä ei koskaan selviä. Minä koen sen valmiiksi luovuttamisen asenteena."

"Totuudellisuus on perustava itseisarvo. Jos ilmenee, että Yhdysvaltojen johto on valmis äärimmäisen häikäilemättömiin tekoihin pyrkimyksissään yksipuoliseen maailmanvaltaan, tämä on tiedettävä ja tuotava esiin sen sijaan että työnnetään pää pensaaseen", Jorma Anttila toteaa.

Elias Krohn

Aiheesta enemmän: www.11syyskuu.org