Avoin tapaus

Kulttuurivihkojen haastattelussa kysymykseen perehtyneet Jorma Anttila ja Heikki Kurttila todistavat, että World Trade Centerin rakennusten sortuminen väitetyllä tavalla tulipalojen seurauksena on fysikaalinen mahdottomuus. Heidän mukaansa hallitut räjäytykset ovat ainoa uskottava selitys.

Tästä ei vielä loogisesti seuraa, että räjäytykset olisivat olleet Yhdysvaltojen hallinnon toimeenpanemia. Moni muu seikka kuitenkin vahvistaa käsitystä, että iskut olivat huolella suunniteltu mediatempaus, jossa syyllisetkin olivat jo etukäteen tiedossa. Oudolta tuntuu esimerkiksi se, että lentokoneiden äärimmäisen hyvin suojattujen mustien laatikkojen sanotaan tuhoutuneen, mutta päätekijäksi väitetyn Muhammed Attan passi löytyi ehjänä kaikesta hävityksestä huolimatta. Tosiasioiden ja virallisen selityksen välinen kuilu on niin ilmeinen, että medialla olisi moraalinen velvollisuus käsitellä sitä. Suuret viestimet ovat kuitenkin laiminlyöneet tämän velvollisuuden, ja tehtävä on jäänyt riippumattoman, niin sanotun vaihtoehtolehdistön kapeille harteille.

Jorma Anttila toteaa haastattelussamme, että ihmiset eivät mielellään usko väitteisiin Yhdysvaltojen hallinnon osallisuudesta terroritekoihin. Väitteet joko antavat maailmasta liian synkän kuvan tai eivät sovellu heidän ideologiseen maailmankatsomukseensa. Esimerkiksi suomalaisissa vasemmistopiireissä ja kansalaisliikkeissä terrori-iskujen kriittisestä penkomisesta ei ole juurikaan innostuttu. Sen pelätään johtavan arvaamattomiin poliittisiin seurauksiin tai vievän uskottavuutta liikkeiden muilta pyrkimyksiltä. Anttilan huomautus, että totuudellisuus on perustavanlaatuinen itseisarvo, tuntuu postmodernissa mediayhteiskunnassamme virkistävältä.

Syyskuun yhdennentoista tapahtumat käynnistivät militarisoitumisen hyökyaallon. Afganistanin ja Irakin sodissa on kuollut ja haavoittunut ihmisiä monin verroin enemmän kuin itse terrori-iskuissa. Yhdysvaltojen jo ennestään muhkea puolustusbudjetti (tai pikemminkin hyökkäysbudjetti) on paisunut noin kolmanneksella neljässä vuodessa. Samaan kehitykseen liittyy myös Venäjän kasvava asevarustelu ja Euroopan unionin kiihtyvä militarisoitumiskehitys, johon Suomikin innolla osallistuu.

Ketkä iskuista sitten ovatkaan vastuussa, heidän tarkoituksenaan on todennäköisesti ollut juuri syventää maailmanpolitiikan vastakkainasetteluja ja lisätä luottamusta sotilaallisiin keinoihin ristiriitojen ratkomisessa.

Rauhanliikkeen ja siihen lukeutuvan vasemmiston ensisijainen tehtävä on haastaa militarismin logiikka ja pitää rauhan liekkiä yllä riippumatta siitä, ketkä ovat syyllisiä yksittäisiin terroritekoihin. Tämän ei pitäisi estää nousemasta barrikadeille myös totuudellisuuden ja asioiden perinpohjaisen selvittämisen puolesta.

Elias Krohn
Kulttuurivihkojen pääkirjoitus 1/2005.

Lue Kulttuurivihkot 1/2005 PDF-tiedostona (tiedoston koko 4,3 megatavua)