Postilaatikkomme on rikkoutunut Kauhavalla kahden viime vuoden aikana kaksi kertaa puiden kaatamiseen tarkoitettua monitoimikonetta metsään kuljetettaessa. Kolmannen kerran postilaatikkomme rikkoutui lumiauran iskusta. Laatikkomme on kahden yksityistien varrella.
Tein 8.3.2017 ELY-keskukselle ehdotuksen tämän ongelman ratkaisemiseksi. ELY siirsi asian Kauhavan kuntaan, kunta neuvoi minua ottamaan yhteyttä tiekuntiin (huomaa termi ”kunta”).
Asia koskee metsätalousyrittäjyyden (1) ja lumiaurauksen (2) lisäksi myös Postia (3) sekä koulukuljetuksia (4, lapset odottavat koulubussia tien sivustalla). Kirjoitin tästä aiheesta myös lyhyen mielipidekirjoituksen mutta sitä ei julkaistu.
Maa- ja metsätalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla teiden rikkoutumisen syyt tiedetään hyvin. Sanomalehdissä arvostellaan tuon tuostakin maanteiden rikkoutuneisuutta.
*
Julkisen vallan (valtio ja kunta) perinteinen tehtävä on ollut koordinoida kokonaisuuksia ristiriitatilanteissa. Viimeksi siihen liittyviä tehtäviä on alettu jakamaan eri tahoille mutta kukaan ei ota enää vastuuta kokonaisuuksista. Kaikista ei pidetä enää huolta.
Tämä pirstaloitumiskehitys alkoi 1980-luvulla kansallisvaltioiden kroonisen talouskriisin syvetessä ja uusliberalismin yleistyessä.
Julkisen (1) ja yksityisen (2) sektorin rinnalle kohosi amerikkalaisittain myös kolmas sektori (3, yhteiskunnallinen vapaaehtoistyö). Luin ihmeissäni sanomalehdestä, että asukkaat tuottavat tulevaisuudessa Turun Halisten lähiön palvelut.
Samaan aikaan alettiin pirstaloida aiempaa nationalistisen valtion funktionalistista kokonaisuutta monella muullakin tavalla. Viimeksi tähän on liittynyt ns. ”kiky”.
Kun kaiken haluttiin tapahtuvan jatkossa nopeasti ja joustavasti, muotiin tuli ns. ”tapauskohtainen suunnittelu” (esimerkiksi Turun Aurajokisuu ja Tampereen Tampella ja Koskikeskus).
Kapitalismin mukainen ahneus alkoi vallata alaa yhä enemmän ja kun NL-kommunismi romahti, alkoi puhe kapitalismin lopullisesta voitosta ”historian lopusta”.
*
1980-luvulla alettiin luopua myös maankäytön kokonaisvaltaisesta suunnittelusta eli yleiskaavoituksesta. Tuota ennen oli vallinnut optimistinen usko yleiskaavoituksen kaikkivoipaisuuteen, siinä ihminen uskoi tietävänsä ja hallitsevansa kaikkea mutta kyseinen myytti romahti 1970-luvun alun öljykriisissä. Tuolloin sammutettiin hetkeksi katuvalotkin mutta yhteiskuntakone pantiin hetken päästä taas täysillä päälle.
Yleispiirteistäkin maankäytön suunnittelua tarvitaan kuitenkin 2000-luvullakin alueiden ”kantavaan runkoon” liittyvän kokonaisuuden ymmärtämiseksi ja rakentamiseksi.
Kiperin kysymys tässä yhteydessä on se, että vastaako ”nykyinen suomalainen demokratia” enää lainkaan alkuperäistä kansallisuusaatekäsitystä? Puhe yhtenäisestä ”kansakunnasta” ja ”maakunnasta” oli jo alun perin myytti. Alkuperäinen nationalistinen valtio on jo kauan sitten loppunut. Suomi on tänään aivan muuta kuin eilen.
Nyt yhteiskunnastamme ja demokratiastamme puuttuu kokonaan kokoava aatteellinen ”kantava runko”. Juha Siltalan uusin kirja Keskiluokan nousu, lasku ja pelot (2017) viittaa myös tähän.
Tämän päivän ”kansallisvaltio” on globaalin rahavallan hirttonarussa roikkuvana sätkyhyrrä.
*
Elämä on kehittynyt maapallolla evoluution ja luonnonilmiöiden mukaan. ”Eläimen oleminen” on siksi täydellisesti ”todellista (konkreettista) olemista”.
Maapallon eläimistä ainoastaan ihmisellä on taipumus myös ”kuvitteelliseen olemiseen”.
*
Esimerkiksi kissan käyttäytymisessä korostuu ravinnon hankkiminen (hengissä pysyminen). Kissa ei kuitenkaan ”toimi konemaisesti” vaan eri tilanteissa hyvinkin eri tavalla.
Tämä viittaa omalta osaltaan siihen, että myös eläimillä on ”olemiskokemus” (”eläimenä oleminen”). Eläimen näkeminen ”olemattomuutena” on ihmislajin itsekeskeisyyttä.
Eläimen ja ihmisen yhteinen ominaisuus on kykyä aistia ”oleminen”. Meissä jokaisessa ihmisessä asuu samalla myös kissa.
*
Ihmislaji ei ole muusta elollisesta luonnosta poikkeava ”tieto-olento” (”tietävä olento”). Myös ihminen on eläinlaji keskellä kaikkea muuta maapallon eläinkuntaa.
Ja tulevaisuudesta ihminen ei voi tietää mitään eikä ihmisellä voi olla myöskään ”varmaa tietoa” jo tapahtuneesta maailmassa olemisesta (historiasta).
Ihmisenä oleminen tapahtuu ainoastaan tässä hetkessä, vain siinä ”nyt on nyt”. Historia ja tuleva kehitys pysyy ihmiselle ikuisesti arvoituksena.
*
Ihmislajilla on toisin kuin muilla eläimillä myös monimutkainen ”sosiaalinen ja kulttuurinen oleminen”.
Ihmisyhteisissä on erotettavissa konkreettisia vuorovaikutustasoja kuten ”perhe, suku, ja klaani (sukujen välinen vuorovaikutus)”.
Sitä vastoin ”kansakunta” ja ”maakunta” ovat kuvitteellisia, keinotekoisesti organisoituun nationalistiseen valtiomuodostukseen liittyviä keksittyjä vallankäyttötasoja.
*
Tulevaan kuvitteelliseen Suomen maakuntahallinto-organisaatioon valitaan (2017) ainoastaan kuntien valtuustoihin valittuja henkilöitä.
Koska maakuntavaltuutetut ovat alun perin puolueiden asettamia kuntavaaliehdokkaita, maakuntahallinto edustaa poliittisten puolueiden vallankäyttöä.
Myös puolue on keinotekoinen vallankäyttömalli.
Maakuntahallintomalli on joka suhteessa ”kuvitteellinen demokratia”.
*
Ihminen on oppinut organisoimaan elinympäristönsä isoiksi monimutkaisiksi keinotekoisiksi rakenteiksi kuten valtioiksi.
1700-luvun lopun valistuksen vallankumousaate ja sitä seurannut 1800-luvun alun kansalliseen romantiikkaan liittyvä Hegelin ”nationalistinen valtiofilosofia” johti ihmislajin luomaan keinotekoiseen vallankäytön organisoitumismalliin, nationalistiseen valtioon.
Nationalistinen valtio on aiheuttanut äärettömän paljon kärsimystä ihmiskunnalle.
*
Ensin teologiaa opiskellut saksalainen filosofi Friedrich Hegel esitti oman aikakautensa henkiuskon, valistuksen (järki- ja sivistämisuskon) ja kansanromantiikan (kuvitelma kansan ja ihmisen alkuvoimaisesta hyvyydestä) pohjalta oman nationalistis-valtiollisen organisoitumismallin.
Hegelin yhteiskuntamalliin sisältyi kolme päätasoa: perhe, porvarillinen yhteiskunta (”kansalaisyhteiskunta”) ja valtio. Hegelin päätavoite oli ”pakottaa kasaan” pirstaleinen Saksa.
*
Hegelin valtiomallin toteuttamista seurasi yksilövapauden hävittäminen ja kuvitteellisen ”kansakunnan” ylläpitäminen ja ”subjektin kuolema”.
Hegelin malli johti kokonaisen kansan samaan paikkaan sitouttamiseen ja pyrkimykseen kyseisen alueen laajentamiseen.
Tämä on uusimman ylikansallisen ja universaalisen ajattelun vastaista.
*
Vaikka nationalistisessa valtiossa ei ole kyse evoluution mukaisesta luonnollisesta yhteiskunnasta ihmiset kuvittelevat, että nationalistiseen valtioon sisältyy myös ”yliluonnollisia voimia” (henkiusko).
Nationalismin keinotekoisuus on ihmiskunnalle pelkkää myrkkyä.
*
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ”maakunnan” maatalouskulttuurin on kuviteltu syntyneen maataloutta harjoittaneiden lakeuden ”omien suomenkielisten talonpoikien” toimesta Kyrön suunnalta käsin. Siinä on kuitenkin kyse nationalistisesta myytistä.
Yleinen kehitys on edennyt Etelä-Pohjanmaallakin aivan eri tavalla.
*
Etelä-Pohjanmaa, lakeuden ”maakunta”, on saanut alkunsa Ruotsin kuningaskunnan harjoittamasta (maakauppaa vastustaneesta) merellisestä kaupasta ja kulttuurista. Siinä suosittiin myös kaupunkien perustamista Merenkurkun edustalle.
Korkeamman kulttuurin tuotteet (hallinto, kauppa jne.) levisivät noista rannikon ruotsalaiskaupungeista myös sisämaahan.
1700-luvun ”klassismin kaupungissa” katu oli kapea ja sivuilta korkea (kaksikerroksiset hirsitalot). Maaseudun suomenkieliset talonpojat ottivat ruotsalaiskaupunkien palasia omikseen.
Pohjalaistalo, fooninki, tuotiin ensimmäisen kerran lakeudelle (Ilmajoelle) Vaasasta 1700-luvun puolivälissä Vaasassa koulua käyneiden talonpoikien toimesta.
Rivi pohjalaistaloja molemmin puolin tietä (esimerkiksi Alahärmän Knuuttilan raitti) on suora laina rannikon ruotsalaiskaupungista.
Samoin pelkästään tien toisen sivun viereinen talorivi (lähellä ”jokiraittia”) juontaa samaan kaupunkimalliin.
*
Nationalismin ja regionalismin mukainen ”nerokkuusitsekohotus” on helppo osoittaa monilla eri tavoilla ”huuhaaksi”.
Myös pohjalaistalon sisustus, esineet (kuten huonekalut) sekä vaatekappaleet (kuten ryijyt ja ”Jussi-paidat”) sekä erilaiset tekniset laitteet (kuten kaappikellot ja tuulimyllyt) juontavat alun perin yleiseurooppalaisiin esikuviin.
Lakeudella niiden lähimmät esikuvat löytää ruotsinkieliseltä rannikolta.
Lakeuden suomenkielisellä väestöllä ei ole voinut olla omasta takaa monikerroksellista yleiseurooppalaista tietotaitoa ja osaamista.
Esineiden muodoista ja värinkäytöstä lähtien.
*
Nationalismi- ja regionalismi-innostuksen sekä rotuopillisten uskomusten vallassa kyseinen jälki kuviteltiin kuitenkin eteläpohjalaisten talonpoikien jälkeensä jättämäksi.
Myös kauhavalainen myytti korkealuokkaisesta ”käsin tekemisen näppäryydestä” (puukko jne.) kohotti väestön itsetuntoa, mutta yhteiskunnan uusimmassa murroksessa tuostakin myytistä on täytynyt luopua kokonaan.
Kauhavalla eletään nyt syvää murrosjaksoa.
*
Merellinen kulttuuri ja kaupunki on ollut kautta aikojen kulttuurisesti korkeammalla tasolla kuin maaseutukulttuuri.
Seinäjoen kaupungin perustaminen uuden liikkumistekniikan vaikutuksesta (rautateiden risteyskohtaan) vasta toisen maailmansodan jälkeen, 1960 todistaa väkevästi siitä, että lakeus on lämmittelemässä teollisen yhteiskunnan ja kaupunkikulttuurin mukaista elämää.
Kaupungissa asuu iso monipuolinen väestö pienellä alueella, maatalouden varassa elävällä maaseudulla asuu pieni yksipuolinen väestö (suku) jokaisessa pienessä maatilakeskuksessa.
Kaupunki on organisoitu ja hallittu monimutkaisesti, maaseututilat taas yksinkertaisesti.
Kaupungissa on monipuolisesti tavaroita ja tyylejä, maaseutukulttuurissa eletään sitä vastoin alkutuotantoasteella.
*
Koska elämä nationalistisen valtiossa ei liity ”todelliseen (konkreettiseen) olemiseen”, nationalistinen valtiomalli voidaan korvata milloin tahansa jollakin toisella uudella valtiomallilla.
”Oikeasta yhteiskunnallisesta vallankäytöstä” voi luoda lukemattomia erilaisia organisointimalleja. Mitään yhtä ainoaa oikeaa demokratiaa ei voi olla olemassa.
*
Ihmistyöhön pohjautuneessa yksipuolisesti maatalousvaltaisessa yhteisöissä maailmassa oleminen koettiin liittyvän oman asuinpaikan, maatilan yhteydessä tapahtuneisiin seikkoihin ja ilmiöihin.
Koko elämä eteni maatiloilla oman perheen ja oman suvun puitteissa.
Jos joku henkilö tai ryhmä joutui maatilakeskuksen ulkopuolelle (vrt. keskiajan kaupunki) se koettiin ihmisenä olemisen tarkoituksellisuuden menettämisenä.
Nuorten puukkojunkkareiden riehumista 1800-luvun puolivälin härmänmaalaisessa maatalousyhteisössä voi selittää tällä ilmiöllä.
*
Suomen valtio syntyi 1917-1918 maatalousvaltaisella seudulla hyvin ristiriitaisissa olosuhteissa, sillä osa tilojen väestä oli siirtynyt köyhälistönä tilan ulkopuolelle (torpparit).
Maatilakeskusten rengit ja piiat olivat joutuneet kärsimään jo ennen valtiollista itsenäistymistä jatkuvasti puutetta ja tekemään töitä maatilan omistajan mailla maksaakseen vuokratontistaan vuokran.
Heidän ahkeruutensa työntekijänä ja osaamisensa (työn arvo) oli heidän ihmisarvonsa ainoa mitta.
Tuosta ”unesta herättyään” ja marxilaisen aatteen omaksuttuaan heidän arvonsa laski pohjalukemiin isäntäväen keskuudessa sillä maatilojen omistajasuvuista tuli siihenastisen vallan, yhteiskunnallisen valkoisen vallan edustajien selkäydin (Suomen sisällissodan syttyminen 1918).
*
Nationalistisen valtioajattelun kuihtumista on jo tapahtunut, sillä viimeksi tapahtunut kaupungistuminen ja tietoteknistyminen on jo muuttanut nationalistisen aivan valtion toiseksi.
Teollistuminen ja kapitalismi (pääomien ylikansallinen kasautuminen) johti siihen, että ylikansallinen rahavalta (talous) otti niskaotteen kaikista kansallisvaltiosta niin, ettei pelkästään ”oman kansan hyvinvoinnin puolustamiseen” perustuvilla kansallisvaltioilla ole enää mahdollisuutta selvitä yksin ylikansallisen vallan paineessa.
Kansallisvaltioiden on ollut viimeksi pakko liittoutua muiden valtioiden kanssa (EU jne.). Valtioiden liittoutuminen uudeksi valtarakenteeksi merkitsee nationalistisen otteen heikkenemistä.
Elämme parhaillaan kyseistä vaihetta.
*
Tämä aikakausi ei ole pelkästään globaalin rahavallan (pääomakasautumisen) kasvua ja kukoistusta. Tämä aikakausi on myös antidialektisten nationalististen voimien ylittämisen aikakausi, siinä murtuvat liikkumattomana ja muuttumattomana tähän asti pysyneet yhteiskunnalliset voimat (kts Sartren Dialektisen järjen kritiikki, Leena Subran tulkinta Sartren alkuperäistekstistä, 1981).
*
Nationalismi edustaa aikansa arvoja, muuttumattomaan yhteiskuntaan pyrkiviä vanhakantaisia voimia.
Nationalismin aatteeseen rakentuvan perussuomalaisten (puolueen) Suomen hallitukseen nousu (ministeripakoille) tapahtui muutaman vuoden takaisen äänivyöryn ja suuren kansanedustajaosuuden ansiosta.
Hallitukseen pääsy pohjautui tämän mukaisesti ennen muuta ”matemaattiseen yhtälöön”.
Mutta dialektinen muutos jatkuu uusien isojen yhteiskunnallisten muutosten mukaisesti. Nationalismipohjaisilla pikkuasioilla näpertely ei johda mihinkään.
Sisäisten ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien (dialektiikan) pohjalta tapahtuva ”yleisen todellisuuskäsityksen muuttuminen” viittaa siihen, että seuraavaksi perussuomalaisen kannatus murtuu. Perussuomalaiset (puolue) on luultavasti häviämässä Suomen kartalta kokonaan.
Tähän viittaa se, että Suomen ”tolkuton kansa” on jakautunut viimeksi jyrkästi kahtia esimerkiksi rasisteihin ja ”suvakeihin” sekä köyhiin ja rikkaisiin.
*
Tämän päivän suomalaisetkin ovat käyneet turisteina vieraissa maissa ja oppineet ymmärtämään kansainvälisyyttä.
Suomalaisetkin ymmärtävät jo sen, että omaan kansalliseen kuoreen sulkeutuminen ei voi jatkua enää.
*
Pahimmat rasistit ovat täälläkin niitä, jotka eivät ole käyneet ”ulkomailla” koskaan.
Perussuomalaisuudesta on tulossa seuraavaksi pieni maahanmuuttajavastainen ääriliike, vastaava mustapuseroinen ”räksyttäjäryhmä” kuin on esimerkiksi tämän päivän Unkarissa.
Nationalistista propagandaa harjoittaa Suomessa nykyisin monet muutkin äärinationalistiset liikkeet. Niilläkään ei ole kuitenkaan tulevaisuutta.
*
Suomalaisen perussuomalaisuuden romahtaminen on osa käynnissä olevaa yleistä kansainvälistä muutosta.
Maapallo kansainvälistyy nyt hyvin nopeasti ja tehokkaasti.
Siinä ylikansallinen ideologia on jo ylittänyt kansallisen aatteen.
*
Karl Marxin materialismipohjaisen historiakäsityksen (historiallisen materialismin) mukaan yleinen kehitys kulkee tosiaan seuraavien yhteiskuntamuotojen ja niiden vaihtumiseen liittyvien vallankumouksellisten muutosten kautta.
Tuohon ”lainalaiseen prosessiin” vaikuttaa Marxin mukaan materialismi ja järki mutta ei henki, Marx omaksui dialektiikan Hegeliltä.
Marxin mukaan esimerkiksi maatalousyhteiskunta murtuu ja häviää uuden teollisen yhteiskunnan laajetessa ja voimistuessa.
*
Eksistentialismin mukaan ”järjen käyttö” ei ”hallitse” ihmisenä olemista. ”Itselleen oleminen” ei liity ”järkeilyyn ja tietämiseen”.
Koska Sartren kirjoituksesta ”Dialektisen järjen kritiikki” (Leena Subra, 1981) ei ole käsittääkseni julkaistu Suomessa alkuperäistekstiä (käännöstä) kaikilla ei ole mahdollisuutta perehtyä seikkaperäisemmin Sartren marxismikritiikkiin.
Marxismin ja eksitentialismin suhteen lisäksi tässä yhteydessä tulisi voida ratkaista monta muuta hankalaa suhdekysymystä.
*
Michel Tournierin mukaan myytti on tarina, jonka kaikki tuntevat.
”Tämä perustuu sille, että JOKAINEN pystyy HETI soveltamaan MYYTTISTÄ TARINAA, jonka KAIKKI TUNNISTAVAT. Tämä perustuu sille, että jokainen pystyy heti soveltamaan myyttistä tarinaa omaan tai ympärillä näkemänsä elämään. Myytit ovat perustavanlaatuisia MALLEJA” (Liisa Saariluoma, Postindividualistinen romaani, 1992, sivu 68).
”Tournierismin” mukaan myös FILOSOFISET oppijärjestelmät ovat myyttejä. ”Tournier ottaa näihin oleellisesti modernin RATIONAALISUUSUKON KIISTÄVÄN, post-lyotardilaisen kannan.
Mutta toisin kuin Lyotard Tournier ei katso, että meidän aikamme olisi luopunut tai että sen olisi luovuttava suurista filosofisista järjestelmistä niiden rationaalisen perustelun osoittauduttua kestämättömäksi. Hän katsoo, että kulttuurimme ei tule toimeen ilman myyttejä – –” (lähde: mainittu teos, sivu 70).
Se, että rationalistifilosofien systeemit eivät ole totuuksia vaan supermyyttejä, liittyy ihmisenä olemiseen.
Filosofia ei ole kaiken muun yläpuolella olevaa ”ihmisen korkeampaa tietämistä”.
*
Jos jonkun kuvantekijän ”abstrakteissa taideteoksissa” toistuu horisontaalinen viiva, kyse on vanhan regionalistisen myytin ruokkimisesta. Siinä ei ole kyse myytin uudistamisesta.
Taiteilijoiden tärkein tehtävä on kuitenkin uudistaa vanhoja, aikansa eläneitä myyttejä, luoda kokonaan uusia myyttejä.
*
Millainen on ”tournierismin ja eksistentialismin” suhde?
Mitä on ”todellinen (konkreettinen) oleminen”? Onko ihmisenä oleminen kauttaaltaan myyttien varassa tapahtuvaa ”kuvitteellista olemista”?
*
”Todelliseen (konkreettiseen) olemiseen” syventyminen tekee modernin aikakautemme ”tutkijatietäjistä ja poliittisista valtapelureista” kääpiöitä.
”Julkisen vallan” valtapeli on alkanut näyttämään viimeksi ”teatterilta”. Vastenmielisintä on kuunnella ”kansallisia uutisia”. Niissä oman maan asiat ovat joka kerta tärkeämpiä kuin miljoonien ihmisten kuoleminen nälkään toisella puolella maapalloa.
”Konkreettisen olemisen” mukainen havainnointi paljastaa valistuksen järki- ja tieto- ja valtauskon uskomukset (vrt. Nietzschen kulttuurikritiikki) sekä maailmansodan syttymisen uhan (kansan massoittumisen).
*
Puhe ihmisen kyvystä ymmärtää ”maailmassaolon todellisuus” (se mikä on ”todellista”) on pelkkää kuvittelua. Ihmisellä voi olla ainoastaan kyky aistia se ”mikä on konkreettista”.
Ihmislaji on ”kuvittelukykyinen eläin”. Ihmisen ”evoluutioperimäperusta” on samalla sama kuin on maapallon muilla eläimillä.
Ihmisen ”kuvittelukyvystä” johtuu myös se, että ihmistä viehättää ”kaikki kiiltävä”, esimerkiksi viihde, muoti ja taide. Ihminen on eläin, joka kerää koko ajan ympärilleen lukemattoman määrän tavaroita.
*
Nationalistinen valtiovalta kehottaa talouskasvuun vedoten tuon tuostakin omaa kansaa ostamaan ja ”kuluttamaan” tavaroita entistä enemmän.
Inhimillinen elämä tapahtuu jatkuvasti uusiutuvien tavaroiden keskellä.
Koska vanhat ja uudet tavarat muodostavat siinä valtavan tavaravuoren, samaan aikaan kun uusia tavaroita syntyy, vanhoja tavaroita täytyy hävittää pois muiden tavaroiden alta.
Kaikkia tavaroita ei voi kierrättää koska niille ei ole enää käyttöä.
Vanhat tavarat ovat pudonneet muodista ja koska niiden tekniikkakin on vanhaa.
Ihmislajin aiheuttamasta ”modernista tavaratulvasta” on tullut ei ainoastaan jatkuvasti elämäntyylejä muuttava seikka (vieraantuminen jne.) vaan myös luonnonvaroja nielevä ja ympäristökriisiä syventävä ympäristöongelma.
Tätäkään Karl Marx ei osannut aikoinaan aavistaa.
Ihmisen räjähdysmäinen väestönkasvu maapallolla kiihdyttää ihmislajin vahingollisuutta elollisen luonnon kannalta ongelmallisena ”tavaraeläimenä”.
*
Nationalistisesta Suomesta tehdään parhaillaan ”koneuskovaisten valtiota”. Saasteettomien ekoautojen liikenneympäristöä ei kuitenkaan tule koskaan.
”Kuvittelukykyiselle ihmiseläimelle” on ominaista ”kietoa yhteen” inhimillisiä tunne-elämyksiä ja tietotekninen järjestelmä. Siinä ihminen kuvittelee maailmassa olemisen olevan tulossa joka suhteessa valmiiksi.
Myös sen ainoan ”todellisen rakkaan” tietokoneella löytämisen muodossa. Tämän on kuitenkin utopia.
Tietotekniikkausko vie ”konehullua valtiotamme” suon pohjalle.
*
Ihminen on ”kuvittelukykyinen” mutta ei ole ”tietävä ja hallitseva” olento. Ihminen ei ole ”kaikkitietävä ja kaikkivoipa”.
Tämän mukaan ihmislajin yleinen kehitys (historia) ei ole ”marxilaisittain lainalainen” vaan ”sattuman vyöryssä” etenevä prosessi.
Yleinen kehitys yllätti aikanaan myös itse Marxin.
Mutta Marxin havainto käynnissä olleesta yhteiskunnallisesta muutoksesta oli kuitenkin tendenssiltään oikeansuuntainen.
Eksistentialismin pohjalta voi tehdä nyt havaintoja siitä, että maapallolla parhaillaan on käynnissä ”maailmanvallankumouksen esivaihe”.
*
Siinä on kyse samasta valistukseen, nationalismiin, teollistumiseen ja kapitalismiin liittyvästä ylikansallisen vallan muutoksesta johon myös Marx viittasi.
”Kapitalismin (pääoman) kasvu ja voimistuminen” jatkuu nyt aiempaa nopeammin ja rajummin.
Se synnyttää siksi koko ajan myös ristiriitaisia vastavoimia.
Nationalistiset kansallisvaltiot eivät ole haastamassa nyt globaalia kapitalismia siten kuin monet kuvittelevat sillä ylikansallinen ideologia on jo ylittänyt kansallisuusaatteen.
*
Kun harjoitin 2000-luvun alussa Turussa, Lounais-Suomen keskuksessa, nationalistisen historiakäsityksen kritiikkiä keräsin siihen liittyvää aineistoa (kirjoituksia).
Jokainen historiateos on sen kirjoittajan sepitelmä. Esimerkiksi Turun historiasta voi tehdä lukemattomia erilaisia kuvauksia. Minä tein Turun menneisyydestä omia johtopäätöksiä ja sepitelmiä.
Mutta jos esittää yhdenkin toisenlaisen kuvauksen Turun historiasta sekin herättää ärtymystä paikallisten valtaryhmien keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että ”paikallinen yhteiskuntajärjestys” (poliittinen valtapeli) pohjautuu noiden valtaryhmien käyttöön ottamaan omaan historiasepitelmään.
*
”Vanhan Suomen pääkaupunki” oli Viipuri.
Turkulaiset nationalistit kuvittelevat kuitenkin, että Turku on ollut kautta ”Suomen todellinen pääkaupunki”, Viipurilla ei olisi sen mukaan ollut koskaan mitään merkittävää keskusasemaa.
Suomenniemen eteläosan sekä Viron ja Venäjän välinen vuorovaikutus oli rautakaudelta lähtien hyvin aktiivista, sen merkit näkyvät Turun Koroisten (piispanistuimen) rahalöydöissäkin.
Keskiajan kirkotkin rakennettiin valtaosin Lounais- ja Etelä-Suomeen.
Merenkurkun edustaa lukuun ottamatta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa on ollut kautta aikojen periferia. Lakeuden nykyinen maatalouskulttuuri merkitsee aikansa eläneen kulttuurimuodon pakanallista palvomista.
Eteläpohjalaiset eivät rakasta eniten ainoastaan ajan hermolta putoamista vaan siinä pysymistä.
*
Nationalismin aate on uuden kansainvälisen maailmanjärjestyksen luomisen pahin este.
Yleisen historian professorin Aira Kemiläisen kirjoituksessa ”kansallinen identiteetti Ruotsissa ja Suomessa 1600–1700-luvuilla” (Tietessä tapahtuu 8/2004, sivu 30) sanotaan, että ”…nationalismin tutkimussuunta syntyi aikana, jolloin internationalismia ihannoinut marxismi vaikutti tieteen maailmassa myös lännessä. SE VASTUSTI KANSALLISUUSAATETTA (suurennos JP). Se näki kansallismielisyyden aristokraattien ja porvarillisen keskiluokan yrityksenä hallita työväkeä (MASSOJA, suurennos JP) vetoamalla kansallistietoisuuteen, joka todellisuudessa on ”kuvittelua”.
Nationalistisesti suuntautunut marxismi on revisionistista sosiaalidemokratiaa muistuttava erehdys. Puolueeksi organisoituneet nationalistimarxistit kutistuvat lopuksi pikkupuolueeksi, jolla ei ole mitään sanottavaa missään asiassa.
*
”Todellista olemista” korostava eksistentialismi hyökkää tätäkin terävämmin kansallisuusaatetta ja kansakuntauskomusta vastaan. Yhtä yhtenäistä kansakuntaa ei ole olemassa missään valtiossa ja kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan yksilöllisinä.
Kansakunnan kautta eläminen ja nationalistisen kansallisvaltion valvonnassa ja käskytyksessä eläminen ei merkitse ”todellista vapautta” vaan se merkitsee vapaina tänne syntyvien yksilöiden orjuuttamista.
Siinä omien yksilöllisten valintojen ja ratkaisujen tekeminen ja omaehtoinen vastuun kantaminen ei ole mahdollista sillä nationalistit elävät yksilöinä muun ja muiden kautta.
”Kuvitteelliseen olemiseen” perustuvaan ”nationalistiseen olemiseen” alistuminen merkitsee konkreettisesta vapaudesta luopumista.
Sartre korosti eksistentialistina aina universaalista. Hänelle ei kelvannut koskaan esimerkiksi jonkun ”kansakunnan omasta kirjallisuudesta” kertovat teokset.
Eksistentialistit ymmärtävät sen, että me ihmiset olemme pohjimmiltaan kaikkialla maapallolla täysin samanlaisia.
*
Aira Kemiläinen kertoo mainitsemassani kirjoituksessa Jonas Nordin väitöskirjasta, jossa käsitellään Ruotsin kansallista identiteettiä kuningasvallan aikana 1600- ja 1700-luvuilla. Modernin käsityksen mukaan nationalismi syntyi vasta valistuksen ja industrialismin aikakaudella.
Kuningasvallan aikana (ennen valistusta ja industrialismia) ja sen jälkeen (Ranskan suuri vallankumous ja kuningasvallan hävittämien) vallinnut ”kansakunta” ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.
*
Nationalismin alkuperää ei pidä etsiä ennen vallankumousta vallinneesta aikakaudesta. Mutta jos niin tehdään, sen avulla pyritään ”todistamaan todeksi” sellaista mikä ei ole ”totta”. Israelin kansakaan ei saisi perustella nykyistä itsekkyyttään ”hengen pyhillä lupauksilla”.
Nationalismin ideologia on keinotekoinen (ei evoluution ja luonnon mukainen) seikka. Esimerkiksi Pyhä Henrik ei voinut edes aavistaa noin tuhat vuotta sitten Suomen nationalistisen valtiolaitoksen syntymistä jonain päivänä.
Nationalistinen historiankirjoitus väittää sellaista mitä ei ole ”tosi” vaan uskomus.
*
Kahden viimeksi käydyn maailmansodan ja valistuksen aikaisen ”järki- ja kansanvaltaohjelman” välillä on yhteys. Toiseksi valistusta seurannut nationalistis-kansanromanttinen valtioajatus liittyvät toisiinsa tiiviisti.
Tämän mukaan käytössä oleva nationalistinen valtiomalli on epäonnistunut yhteiskuntamalli koska sen aikana on nähty maailmanhistorian verisimmät sekasorrot ja sodat.
Sartren ja ranskalaisten jälkistrukturalistien huoli ”subjektin kuolemasta” on perusteltua. Ilman eksistentialistista ajattelua vapaana syntynyt yksilö painettaisiin nyky-yhteiskunnan toimesta vieläkin syvemmälle helvettiin.
*
Ilmastomuutoksesta johtuva ympäristöpakolaisuus on jo käynnissä mutta ihmiskunta on vielä pelastettavissa.
Ihmislaji on lisääntynyt maapallolla viimeksi aivan liikaa. Siitä aiheutunut väestönräjähdys on pysäytettävissä (globaali väestöpolitiikka).
Kun väestömäärä on saatu puolittumaan muulla elollisella luonnolla alkaa paremmat ajat maapallolla.
Sen jälkeen kun ihmiskunnan väestömäärä on puolittunut, ihmiskunnan täytyy asettua vertikaalisiin megatorneihin. Siihen on olemassa kaikki tietotaito ja osaaminen. Elollisen elämän selkärankaa eli maan tasoa valtaava itsekäs pientalorakentaminen lopetetaan.
Kun ihmiskunta asuu megatorneissa tavaratulvaan (tavarafetismiin ja vieraantumiseen) liittyvät ongelmat ratkaistaan uudella tavalla kaiken muun uuden hyväksi.
*
Valtaosa maapallon ihmistä haluaa auttaa jo tänä päivänä puutetta ja hätää kärsiviä ihmisiä.
Lähimmäisenrakkaudesta ei ole puutetta maapallolla nytkään.
Myös rahaa ylikansallisten avustusten organisoimiseen löytyy maapallolta riittävästi.
Kansainvälisten auttajien on vain päästävä sinne heti nyt sinne, missä hätää eniten kärsitään (sota-alueet jne.).
*
Pahin este tämän unelman toteuttamisessa on kuoreensa linnoittautunut vanha ”tuppukyläkulttuuria” suosiva nationalistinen valtioinstituutio.
Halla-aholainen ”konttipolitikointi” on vaarallista ”uushelvettiä”.
Nationalistit ovat tehneet viimeksi valtiostaan itselleen ja ”ulkopuolisille” ”elävää kuolemanleiriä”.
*
Ihmiskunta ei voi jatkaa enää siten, että yksipuolisesti omaa etua ajavat nationalistiset kansakunnat ja valtiot saavat pirstaloida itsekkäästi ihmiskunnan yhteisen maapallon pieniksi suljetuksi saarekkeiksi.
Ihmiskunnan on toimittava päinvastoin. Uusi universaali maailmanvalta voi olla myös liittovaltiotyyppinen. Siinä maapallon kaikki uudet ”universaalit suurmaanosavaltiot” liittoutuvat yhteen estääkseen vanhanaikaisten suljettujen nationalististen saarekkeiden muodostumisen.
Mitään muutosta parempaan ei tässä suhteessa voi tapahtua ennen kuin kulttuurimme koko perusta on arvioitu kokonaisuudessaan uudelta pohjalta.
Nykykulttuuri näyttää tänä päivänä paljon enemmän epäonnistuneelta kuin onnistuneelta.
