Ihminen voi vain kuvitella maailmassalon moninaisia ja ristiriitaisia tilanteita, sitävastoin ”tietäminen” (”tosi”) on kristilliseen Jumala-uskoon juontava filosofoinnilla luotu väärinkäsitys.
Kenelläkään ei voi olla hallussaan lopullista ajatusta ja sanaa.
Menneisyys, historia on olettamista ja kuvitteellisen tarinan kertomista sillä ”menneisyys-tosiasioita” ei voi olla olemassa.
Vähiten ”kollektiivista muutos-kehitystä” koskevia ”tosia”.
Tulevaisuudesta on turha edes keskustella.
Siitä mistä ei voi tietää mitään pitää olla vaiti.
Ainoa ”varma” on tässä ja nyt tuoreena tapahtuva yksilöllinen ”itselleen oleminen”.
Ihminen ei voi tajuta nyt-hetken aistimusta ja ajatusta enempää.
Menneisyyttä ja historiaa koskevia lukemattoman monia ja erilaisia käsityksiä voi käyttää hedelmällisesti hyväksi ainoastaan pohdittaessa eksitentialistisesti ”itselleen olemisen” ja maailmassaolon kysymyksiä.
Kuten teen esimerkiksi tässä.
Nykyinen länsimaisen kulttuurin teollinen vaihe (keskipisteenä kone ja konemaisuus, viimeksi atk) on ollut toistuvaa eteenpäinmenon ja takaisinvedon (vastavedon) välistä kamppailua (edestakaisliikettä vanhan ja uuden välillä).
Tapahtuvalle menolle on on ollut tyypillistä nimenomaan edestakainen liike ja se, että vastaveto on jäänyt joka kerta häviölle koska kaikki valuu länsimaisessa kulttuurissa kokonaisuutena eteenpäin.
Menneeseen ei voi pysähtyä ”itselleen olemisessa”, ollutta ja tapahtunuta ei voi elää toista kertaa, mennyt on mennyttä.
Traditiolla Saksan kansaa ruokkinut länsimainen kiihkonationalistisen ja -rasistisen natsipuoluen hakaristiarmeija hävisi idässä kokonaisvaltaista uudistusta yhteiskunnassa toteuttaneen modernin valtiokokeilun puna-armeijalle.
Sodan voittajavalta, itäisen valtiokokeilun johto istutti hävityn sodan jälkeen yhteiskuntakeilunsa myös Saksaan.
Noin puoli vuosisataa sen jälkeen saksalainen valtiokokeilu DDR purettiin ja sen alue liitettiin vanhaan konservatiivis-kapitalistiseen Saksaan. Sodan raunioista raatamalla nopeasti nouseesta Saksasta tuli eurppalaisen kansallisvaltoliittouman (EU) rikas johtava mahtitekijä. Saksa alkoi taas pullistella yli reunojen.
Neuvostoliiton valtiokokeilun romahtamisen jälkeen puhuttiin Euroopassa suurten ”tarinoiden päättymisestä” ja Yhdysvalloissa ”historian lopusta” (nyt mukamas länsi voitti idän eli Venäjän).
Konkreettinen (läpinäkymätön) kehitys kulki kuitenkin päinvastaiseeen suuntaan.
NL:n perillinen Venäjän federaatio vapautti kapitalismin ja alkoi kasvaa länsivaltoja pelottavaksi maailman mahtitekijäksi.
Kiinan kommunistnen johto säilytti valta-asemasa samaan aikaan kun NL romahti. Kiinan kommunistit alkoivagt hyödyntää globaalia kapitalismia niin paljn, että Kiina ohitti taloudellisena ja sotilallisena mahtina myös Yhdysvallat.
Lännessä kapitalistis-liberalistinen talous ja postmoderni kulttuuri kaappasi nyt johtoaseman. Koska länsi ei kuitenkaan pystynyt juoksemaan yhtä kiintyvällä vahdilla kuin Kiina ja Venäjä sekä arabiaainen kulttuuri akoi pelottaa länttä.
Seurasi kapitalismin ylikuumeneminen ja julkisen vallan romuttaminen (yksityistäminen) länsimaisssa yhteiskunnassa.
Länsi tarttui siksi taas kerran hädissään aseisiin.
Mediassa parhallaan vyöryvä sokea ja pohjaton ryssävihaan kiihottaminen on kansojen sotaan valistautumisen opettamista.
Konservatiisilla nationalismivaltioilla loppuvat rahat.
Suomikin on saamassa Kreikkansa.
Gobaali valta on vyörymässä nationalistisen vallan yli kuolettavasti. Saman aikaan pienten nationalismivaltioiden poliitikot vikisevät tuskissaan.
Regionalistien rakastama paluu valkoisen lahtari-talonpoikaisarmeijan voittoväylälle on pelkkää tuskaa lievittävää muistelua ja sielun onaniaa. Uuslapuanliike elää onneksi enää hetken.
Lapuan Simpsionvuoresta, mustapaitaisen fasismiperinteen keskuksella Lapualla (Kosola) ja hiippakunta-Lapualla ei kerrota uusimmassa kirjallisuudessa mitään, koska mäki oli taikauskon ja synnin pesä.
Simpsionvuoren on vallannut nyt paksu lompakko ja mäen utilistinen parturointi pois ihmismielistä. Se ei voi kuitenkaan onnistua sen paremmin kuin Nova-turuntauti-groupin siivoaminen.
Maailmanvalta Rooman merentakainen jatkotarina Amerikka on romahtamassa samalta pohjalta kuin muinainen Rooma (taustalla USA:n sisäpoliittinen sekoilu).
Uuden modernin ”raha ja tieto on valtaa” -yhteiskuntasysteemin pyörittäminen jatkuvan taloudellisen kasvun ieologian ja edistysmyytin pohjata on tullut tiensä päähän.
Oravanpyöräkierre ja länsimainen kultturin vastavetokierre pysähtyy.
Käynnissä oleva uusi suunta merkitsee modernismin valtaan paluuta sekä uusien taloudellisten ja yhteiskunnallisten käytäntöjen käyttöön ottoa.
Ukrainan sota
Saksan yhdistämisen jälkeen littokansleriksi valittiin, valtiokokeilu DDR:n kouluttama kakara, Itä-Saksan kommunismikulttuurissa aikuistunut Angela Merkel.
Ukrainan kriisi ja sota syttyi ”DDR-Merkelin” ollessa Euroopan unionin mahtijohtajana.
Ukraina oli tapetilla jo ensimmäisen maailmansodan aikana, siinä vaiheessa kun idän ja lännen väliselle vyöhykkeelle syntyi pitkä rivi uusia kansallisvaltioita, Suomi mukaan lukien.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan valtataistelukierteen jatkuminen vanhalta pohjalta on alkanut jo häämöttää.
Kosken (vesimassan) kohina muistuttaa tuulen (ilmatilan) kohinaa. Eri oliot (esimerkissä vesi ja ilmatila) saattavat puhua samaa kieltä. Samalla tavalla sodan ja rauhan välinen ero voi häipyä kokonaan.
Tällä hetkellä tätä tapahtuu selvästi. Elämme arjessa jokapäiväistä sotatilaa.
Viimeksi käydyn sodan jälkeen syntynyttä ja saksoja yhdistettäessä purettua ”rautaesirippua” on alettu rakentamaan uudestaan. Siitä on tulossa aiempaa kovempi ”titanik-esirippu”.
Yhdysvaltojen panssarivaunujen tuominen nyt itärajalle ja odotettavissa oleva Venäjän federaation vastaveto, jossa itäinen suurvalta siirtää entistä enemmän rautaa (ydinaseita) länsirajalleen on tämän kehityksen konkreettisuudesta vakuuttava merkki.
Venäjän nykyinen mahtimies Vladimir Putin on entien Pietarin kommunistijohdon apulaiskaupunginjohtaja. Merkelillä ja Putinilla on sama kommunitiseen valtiokokeiluun liityvä tausta. Nyt ei ole kysymys pelkästään siitä, kumpi on kovempi?
Arkkitehtuuri
Arkkitehtuuri on syntynyt ihmisen OLEMISEEN liittyvän suojan tekemisenä (Martin Heidegger).
Arkkitehtonisen rakennuksen suunnitteleminen on moninaista ja ristiriitaista integroimista, johon sisältyy ajatus saada aikaan jotain parempaa. Rakennuksen analysoiminen on sitä vastoin arkkitehtuurin purkamista osiin.
Moderni arkkitehtuuri tekee ongelmalliseksi ”modernin idean” (Georg Henrik von Wright).
Koska moderni arkkitehtuuri on keskeinen osa jatkuvan taloudellisen kasvun, edistyksen ja poliittisen valtapiirin ideologiaa, se pysyy ikuisesti ongelmallisena kysymyksenä ja käytäntönä.
Kulttuurinen perinne modenissa arkkitehtuurissa on huipentunut viimeksi nähdyssä postmodernissa arkkitehtuurissa ja uusliberalistisessa talous- ja yleispolitiikassa.
Vastavedon valu on tehnyt tehtävänsä: arkkitehtuurin filosofialle ja filosofian arkkitehtuurille on tullut loppu.
