Väkivaltainen eläin

Ihminen ei ole ainoastaan mytologinen ja traumaattinen eläin vaan myös väkivaltainen eläin.

Ihmisen väkivaltaisuuden torjumiseen on pyritty monilla eri tavoilla mutta huonolla menestyksellä. Eniten tähän on vaikuttanut se, että ihminen kuuluu eläimenä kaikkeen muuhun elolliseen luontoon vaikka usein tosin kuvitellaan.

Myös nationalistinen ja regionalistinen kirjallisuus ruokkii heikkoa itsetuntoa, rasismia ja väkivaltaa.

Sitä vastoin universaalilla ajattelulla ja taiteella on paljon sanottavaa ihmisen harjoittamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa vastaan.

*

Jean-Jacques Rousseau on kirjoittanut filosofisen mietelmänsä Yhteiskuntasopimus alkuun (suomennos J. V. Lehtonen, 1988): ”Ihminen on syntynyt VAPAAKSI ja kaikkialla on hän KAHLEISSA”.

Mihin Rousseau viittasi termillä kahle?

Vapautta ylistäessään Rousseau uskoo ihmisen hyvyyteen ja juuri siinä kohtaa hän tekee isoimman virhearvioinnin. Ihmisen hyvyyteen uskominen on aiheuttanut maailmanhistoriassa kaikista eniten pahaa (esimerkiksi ristiretket ja nationalistinen valtio).

Voisiko Rousseauta pitää eräänlaisena ”esieksistentialistina”, joka taisteli jo varhain ei ainoastaan sivistämiseen liittyviä ongelmia vastaan. Myös Kierkegaard, jolle oli tärkeintä se miten uskoo (eikä se mitä uskoo), sai ehkä vaikutteita Rousseaun ”alkuvoimaisesta ajattelusta”.

Jean-Paul Sartren eksistentialismissa liikutaan kuitenkin toisilla ”aallonpituuksilla”.

*

Suomalaisen kirjallisuuden historian professori V. J. Tarkiainen on sanonut, Ilmari Kiannon romaanin Punainen viiva tekijästä (lähde: Kiannon ”Punainen viiva”, Suomalaisia mestareita -sarjan takakannen teksti, 1960), että ”Kiannolla on syvä kiintymys koskemattomaan luontoon sekä yksinkertaisiin, välittömiin kansantyyppeihin…hän on tehnyt (heistä, JP:n lisäys) kauneimmat psykologiset löytönsä ja…rehevästä kielestään saanut parhaan mehun esitykseensä”.

Sanataideteoksen tekeminen ja yhteiskunnallisen valtapelin organisoiminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa.

Kaikki viisaus on yksilöllistä. Ei pidä kuvitella, että ”luonnonmukainen kansalla” on hallussaan suurempi viisaus kuin esimerkiksi ”akateemisilla ihmisillä”.

*

Eikä kansansaarnaaja ole yhtään syvällisempi uskovainen kuin teologisessa tiedekunnassa uskonsa omaksunut ihminen.

Eikä kansanrakentajalla ole yhtään korkealuokkaisempia ”rakentamistietoa ja kädentaitoa” kuin rakentamiskoulutuksen saaneilla insinööreillä ja arkkitehdeilla.

*

Poliitikkojen usein käyttämä iskulause ”kyllä kansa tietää” on täyttä valtapelipropagandaa.

Tuota huudahdusta käyttävät hyväksi ne, jotka pyrkivät kohoamaan itse ylimpään valtaan.

Poliittista puolueistamme maatalousvaltaisen Etelä-Pohjanmaan lapuanliike (sisällissodan jatkosota) sekä Maalaisliitto/Suomen Keskusta (1), SMP (2) ja PS (3) ovat tästä parhaat esimerkit.

Noissa populistisissa organisaatioissa on tiivistynyt joka kerta äärimmilleen ”kansanomaisella uskonkäsityksellä maustettu alkuvoimainen kansanluonteen kaikkivoipaisuus”.

Mutta sen pohjalta ei ole syntynyt koskaan asiallista rauhanomaista yhteiskunnallista valtapeliä.

Myös Karl Marxin tarkoittaman teollisen köyhälistön valtaannousussa (kommunismi ja sosialismi) on viisainta kuunnella myös kaikkia muita maapallon köyhiä ja sorrettuja.

*

Ei ole mikään sattuma, että Suomen pääministerinä toimii parhaillaan kristitty liikemiesmiljonääri. Eikä pääministerin ulkoministerinä toimi sattumalta turvonnut, hyppyrinokkainen, silmiään kaiken aikaa räpsyttelevä kristitty tohtorismies.

Soini esiintyy tietoisesti epäsiistinä ja parta ajamattomana ”kansanmiesvaltapelurina”.

Timo Soinin nationalistisen valtapelin perusta on ”herravihassa”.

Mutta Suomen EU-erokaan ei pelastaisi enää hänen patavanhoillista nationalistista puoluettaan romahdukselta.

*

Ihmiset syntyvät yksilöinä, ja vapaa yksilö on sama asia kuin on maailmassaoleminen.

Ihmisiä ei voi eikä pidä luokitella lahjakkaisiin ja lahjattomiin, viisaisiin ja tyhmiin tai esimerkiksi parempiin ja huonompiin. Tärkeintä on se, että kaikki ihmisyksilöt saavat olla ja elää vapaina yksilöinä ja tehdä vapaina olentoina omia valintoja ja ratkaisuja.

Sitä vastoin nationalistinen yhtenäistämispyrkimys ja kansan massoittaminen johtaa pahaan.

Tärkeintä elämässä on kuunnella aina omaa sisäistä ääntä ja vaalia ”itselleen olemista”.

Alistumalla kuuntelemaan yhteiskunnallisen vallan kehotuksia ja käskyjä menettää kyvyn kuulla omaa ääntä sekä kyvyn elää vapaana yksilönä, joka tekee elämässä ainoastaan omia valintoja ja ratkaisuja.

*

Mutta jos ”ajattelee liikaa” voi käydä kuten minulle kävi, että valta vetäisee kynällä ruksit jokaisen juuri kirjoitetun tekstin päälle ja kehottamalla kiusaa ja pakottamalla pakottaa tekemään siten kuin valta organisaatiossaan haluaa.

*

Kirjoitin ”vanhojen myyttien murtajana” sanomalehti Ilkkaan viimeksi tämän mielipiteen (mielipiteeni julkaistiin Ilkassa 11.9.2016):

 

Härmänmaan Hakola-myytistä

Alahärmässä 1704 syntynyt Antti Hakola tunnetaan härmäläisenä kirkonrakentajana.

Hän aloitti kirkkojen rakentamisen vasta 45-vuotiaana. Sitä ennen hän oli luultavimmin työskennellyt ruotsinkielisellä rannikolla laivanrakennustöissä (ilmeisesti Uudessakaarlepyyssä). Tähän viittaavat hänen kirkkojensa rakenneratkaisut.

Myös hänen veljensä Matti Hakola toimi kirkonrakentajana.

Helsingin yliopiston taidehistorian professori Lars Pettersson, joka on ollut suomalaisen puukirkkoarkkitehtuurin parhaita asiantuntijoita, on kirjoittanut, että Keuruun, Alahärmän (palanut 1898) ja Kauhavan (palanut 1921) puukirkot muodostavat ”Hakaloiden luoman ja ehkä hyvinkin itsenäisen ryhmän. Todellisuudessa ryhmän peruspiirteet olivat lähes valmiina jo Uudenkaarlepyyn kirkossa” (Abacus, Suomen rakennustaiteen museon vuosikirja 1979, sivu 18).

Petterssonin mukaan vanhoista kirkoistamme ei voi erottaa kansallista ja kansainvälistä ainesta.

Alahärmän ja Kauhavan seuraavat ”kansallisromanttiset” kirkot suunnitteli rakentamistieteeseen syventynyt arkkitehti ja insinööri Josef Stenbäck (syntynyt 1854 Alavudella). Hän oli perehtynyt jugendin ja kansallisromantiikan lisäksi myös varhaiseen modernismiin ja käytti siksi betoniakin parissa kirkossaan.

Rousseau (1742-78) ylisti aikoinaan sivistystyöllä tuhoamatonta (tiede ja taide) ”luonnollista ihmistä” ja ”luonnollisia vapauksia” mutta Voltaire piti Rousseaun ”kansanromantisoinnin ja naturalismin” kyllästämää ajattelua typeränä.

Voltairen (1694-1778) mielestä ihmisen ei pidä palata takaisin ”neljälle jalalle”, hänen mielestään kansaa pitää sivistää ”kahdella jalalla” ennen kuin kansaa voi esimerkiksi edustaa.

Esimerkiksi kansankirkkoon ja kansanrakentamiseen sisältyy ajatus ”luonnollisista kansanihmisistä”. Lähemmässä tarkastelussa tuo ajatus osoittautuu kuitenkin myytiksi.

Samaan myyttiin sisältyy myös kuvitelma puhtaasta suomalaisesta ja paikallisregionalistisesta ”kansanuskosta ja kansanrakentamista”.

Kaikki on tällä roduttomassa ihmismaailmassa vuorovaikutusta, lainaa ja vaikutteita. Ihmiskunnan elämä on ollut kautta aikojen jatkuvaa vaeltelemista suuntaan ja toiseen maapallolla.”

 

1. Sota ja väkivalta

Ennen nykyisiä teknisesti pitkälle kehitettyjä sotavälineitä länsimaissa käytiin sotaa ennen kaikkea sotilaiden (voimakkaiden ihmisten) välisenä väkivaltaisena yhteenottona. Tuolloin sovittiin usein etukäteen yhteenoton ajankohta ja paikka (esimerkiksi laaja peltoaukea) ja yhteenotto käytiin siviiliväestön asuinpaikkojen ulkopuolella.

Tämän 2000-luvun ”kuoleman- ja vankileiri” on kaupunkisota. Siinä sekoittuu sodankäynti ja siviilielämä. Siviiliväestön kaupungista pakeneminen on nykyisin kaupunkisodassa usein mahdotonta ja jos se onnistuu, siitä seuraa paenneille siviileille uusia suuria ongelmia muissa valtioissa.

Uudessa turvapaikkakeskuksessa ja asuinpaikassa siviiliväestö joutuu kokemaan rasimia ja kyseinen valtio saa pakottaa pakolaisia myös palaamaan takaisin sotaa käyvään maahan.

Fasismi ja natsismi ei ole hävinnyt mihinkään, sen muoto ja tyyli on vain vaihtunut.

*

”Kirjoitettu maailmanhistoria on suurelta osin sodankäynnin historiaa, koska ne valtiot, joissa me elämme, syntyivät useimmiten valloitusten, kansalaislevottomuuksien tai vapaussotien tuloksena ”(John Keegan, katso hänen kirjoittamansa kirja ”Sodankäynnin historia”, 2005).

Nykyisin sodankäynti ja sotaan liittyvät muut tapahtumat (kuten juutalaisvainot) ovat tapahtuneet väkivaltaisena massiivisena tappamisena ja rakennetun ympäristön totaalisena tuhoamisena.

Mutta niin ei ollut aina. Nykyaika on siksi hyvin huolestuttava.

Politiikka on kilpailua vallasta mutta sodankäynti ei ollut aina politiikan jatke. Esimerkiksi jotkut Pääsiäissaaren heimot ovat käyneet keskenään sotaa jopa yhden linnunmunan vuoksi. Ja toisten kulttuurien sotajoukot ovat vierastaneet länsimaisen armeijan kurinalaisuutta ja ovat olleet valmiita myös pakenemaan kesken sotilaallista yhteenottoa tai sitten he ovat olleet valmiit palkkaamaan sodankäyntiä varten erikseen muukalaisia.

Parhaillaan käynnissä oleva Ukrainan ja Syyrian sota voi pahimmassa tapauksessa johtaa kolmanteen maailmansotaan. Se merkitsisi uusinta maapallon laajuista kaaosta, massiivista verenvuotoa ja miljöötuhoa.

*

1939-1945 käyty toinen maailmansota oli ensimmäinen maapallonlaajuinen valtioiden välinen aseellinen konflikti ja ihmiskunnan massiivisin, tuhoisin ja julmin sota.

Ensimmäistä maailmansotaa 1914-1918 seurannut toimen maailmansota johti teollistumisen ja koneellistumisen kasvamisen ja tehostumisen sekä uusien keksintöjen käyttöön oton johdosta ihmisen väkivaltaisen käyttäytymisen maksimoimiseen.

Länsimainen sodankäyhti oli organisoitu tuolloin aiempaa tehokkaammaksi. Uudet sodankäyntimuodot kuten ”ilmasota” perustuivat aiempaa selvästi kehitetympiin sodankäyntivälineisiin. 


Suuria sotajoukkoja saatettiin siirtää hetkessä isoina joukkoina alueelta toiselle sodankännin kohteisiin.

Hyökkäys alkoi tavallisesti ennalta arvaamatta ja sodankäynti eteni ”salamasotana”.

Noin 40–50 miljoonaa ihmistä menetti henkensä ja lukemattomia rakennettuja paikkoja tuhottiin maan tasalle.

Esimerkiksi Pietarin kaupungin saartorengas oli kaupungin ympärillä 900 päivää ja tuona aikana Pietarissa kuoli lähes miljoona ihmistä ja piirityksen aikana asukkaat joutuivat repimään tapettejakin seiniltä voidakseen keittää niitä kattiloissa irrottaakseen tapettiliimassa ollutta syötävää ainesta.

Saksan kansallissosialistien rotuoppien pohjalta alkanut juutalaisvaino johti noin 5-7 miljoonan juutalaisen kuolemaan. Kyseinen ”rotusiivous ja -puhdistus” kohdistui myös muihin väestöryhmiin kuten ala-arvosina ihmisinä pidettyihin romaaneihin sekä kommunisteihin ja homoseksualisteihin.

Kaikki tämän tyyppinen väkivalta johti yhteensä noin 11–17 miljoonan ihmisen kuolemaan.

Koska ihmiset oli tuolloin rekisteröity, heidät oli helppo luokitella ja löytää. Uudet joukkokuljetusvälineet (koneet) mahdollistivat sen jälkeen ihmisten siirtämisen massoina teollisille ihmistuhoamisleireille. Ihmismassojen siirtämiseen käytettiin tavallisesti junien karjavaunuja.

Sodan loppuvaiheessa amerikkalaiset pudottivat Hiroshimassa ja Nagasakissa lentokoneesta ensimmäisen kerran myös YDINPOMMEJA. Yhteen pommiin päättyi muutamassa sekunnissa noin 100 000 ihmisen ihmishenki. Uusimmat atk-pohjaiset sotavälineet ovat nykyisin vieläkin tehokkaampia.

Keksinnöt kuten tietokone ja ydinase on kehitetty toisen maailmansodan aikana. Tämäkin todistaa ihmislajin väkivaltaisuudesta.

*

Ranskan suuren vallankumouksen ja sitä seuranneiden vallankumousten kuviteltiin johtavan aiempaa inhimillisempään yhteiskuntaan ja terveeseen demokratiaan. Uuden modernin valtion uskottiin tulevan paremmaksi kun sen pohjalla olisi kansalaisten valta.

Mutta kävikin täysin päinvastoin. Tämä on antanut aiheen pohtia sitä, mitä uusimmassa kehityksessä meni pieleen.

Maailmansodan jälkeen laajeni myös rauhanaate sekä lisääntyi aseistakieltäytyminen. Pasifismi ei saanut kuitenkaan riittävän laajaa ja vahvaa asemaa yhteiskunnissa.

Sodankäynti jatkuu tänä päivänäkin eri puolilla maapalloa ja samalla entistä tehokkaimmin atk-pohjaisella suunnittelulla ja aseistuksella.

Esimerkiksi puheella tulevaisuuden ”tähtien sodasta” ei ole moraalisesti kestävää pohjaa. Kyseinen ajatus todistaa vain siitä, että ”väkivaltainen maailmanpoliisi” USA haluaa sanoa, että ”minä määrään tällä” (maapallolla).

Amerikkalaisten käynnistämän Irakin sodan käynnistämistä USA:n armeijan toimesta saattoi seurata ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa suoraan televisiolähetyksenä. Irakin sota käynnistettiin tuolloin tekosyillä ja syttynyt sota jatkuu alueella vieläkin.

Samaan aikaan kun eri puolilla maapalloa käydään sotia ympäristökriisi ja ilmastonmuutos pahenee entisestään.

Ympäristökriisin ja sotien seurauksena miljoonat ihmiset ovat nykyisin koko ajan liikkeellä etsimässä turvapaikkaa (pakolaiset).

Vallankäyttöä ja yhteiskunnan organisoimista on tästä johtuen alettava tarkastelemaan aivan uudelta pohjalta.

Enää ei esimerkiksi auta uskontoihin sisäänrakennettu ajatus estää ihmisen väkivaltainen käyttäytyminen esimerkiksi kiellolla ”älä tapa”.

*

Ihmisen, mytologisen ja traumaattisen eläimen ominaisuuksiin sisältyy myös väkivaltaisuus.

Maapallolla on organisoitava kokonaan uudenlainen uusi ylikansallinen organisaatio hillitsemään ihmislajin pohjatonta luonnonvarojen riistämistä ja väkivaltaisuutta.

Ihmislaji on kahminut pitkään mielivaltaisesti maapallon alueita ja ”luonnon antimia” suihinsa. Se täytyy voida estää tähänastista paljon määrätietoisemmin luonnon ja ihmiskunnan takia.

*

Huolestuttavin mytologisen, traumaattisen ja väkivaltaisen eläimen ominaisuus on sodankäynti.

Aseiden ja väkivallan käytöstä kieltäytymistä täytyy voida siksi lisätä tuntuvasti.

Kun seuraa Syyrian ”sisällissodasta” silloin tällöin julkaistavia karttoja havaitsee, että sodan osapuolia on runsaasti. Sodan osapuolet ja vallatut alueet vaihtuvat vain koko ajan. Syyrian sota ei näytä päättyvän.

Nykyajan ”kaupunkisodassa” sekoittuu entistä tiiviimmin siviilielämä ja sodankäynti. Eikä siviiliväetön siirtäminen pois sota-alueita turvaan toimi riittävän tehokkaasti.

Syyrian ja Ukrainan sodan taustalla on eniten ylikansallinen toiminta (EU, Nato jne.). Sodissa ei ole kyse vain paikallisesta yhteenotosta vaan entistä selvemmin myös suurten valtakulttuurien yhteenotosta.

 

2. Kristillisen kirkon väkivalta

Aluksi teologiaa opiskelleen Hegelin idealistinen historianfilosofia pohjautuu jumalallisen hengen vaikutukseen kaikissa historiallisissa prosesseissa.

Vasta ”valtiohenkeen” sitoutuminen tekee yksilöstäkin vapaan.

”Ristiretkissä” oli kyse oman aikakautensa kansainvälisestä valtapolitiikasta, ei ”kristillisen armon ja hyväntekeväisyyden levittämisestä” (lähetystyöstä) kuten asia tavallisesti kuvataan.

Nuo väkivaltaiset sotaretket toteutettiin Rooman maallisen maailmanvallan ja sen perillisten sekä (germaanit) sekä kristillisen kirkon yhteisenä projektina. Ristiretket johtivat ennen näkemättömään väkivaltakierteeseen.

Sotiin osallistuneille luvattiin synninpäästö ja autuus (esimerkiksi ”lasten ristiretki” ja saksalaisen ritarikunnan Baltian valloittaminen).

Tämän päivän näkökulmasta käsin läntisen ristin ja miekan voimalla uskonasiaansa ajaneita ristiretkiläisiä kutsuttaisiin yksinkertaisesti ”terroristeiksi”.

Naisten ja lasten lisäksi myös barbaarien karja tapettiin ja yhteenoton aikana kokonaan. Siitä saatiin myös liharuokaa ristiretkiarmeijalle. Luultavasti välillä syötiin myös tapettujen barbaarien ihmislihaa. Ja tehtiin myös seksuaalista väkivaltaa.

*

Nationalistinen historiankirjoitus ei kuvaa konkreettisen prosessin (kuten maa-alueen valloittamiseen liittyvän sotaretken) konkreettista alkuperää vaan ”tempaisee” historiallisen prosessin kuten ”Suomen synnyn” konkreettisen lähtökohdan suoraan henkimaailmasta.

Nationalistis-idealistisen päättelyn mukaan ”Suomen synnyllä” on ollut ”pyhä tarkoitus”.

”Suomen synnyn” konkreettinen tapahtumasarja eli Ruotsin itälaajentumisen takia tehtyä aluevalloitusretkiä (tuolloisten barbaarien asuttamille itäisille seuduille, nykyinen eteläisin Suomi) alettiin myöhemmin pitämään myyttisenä ”henkien sotana”, niitä alettiin kutsumaan oikeaan oppiin sitoutuneiden projekteina ”ristiretkinä”.

Nationalististen historiankirjoittajien mukaan tuossa ”henkien sodassa” on ollut keskeisintä osoittaa se, että ”tarkoitus” saapui tänne lännestä. Ja että itä (Venäjän valtapiiri, jonkan kanssa Ruotsi kävi jatkuvasti sotaa) merkitsee lännen vastakohtaa.

Kun Suomenniemen alueita oli vallattu pala kerrallaan lännestä itään, seuraavaksi vedettiin ensimmäinen rajalinja lännen (Ruotsin) ja idän (Venäjän) valtapiirin väliin (Pähkinäsaaren rauha 1323 jKr.). Satoja vuosia myöhemmin Venäjän keisarikunta valtasi Ruotsilta koko Suomenniemen (1808).

Vaikka suomalaisen valtion perustaminen alkoi häämöttää vasta tuon vaiheen jälkeen nationalistisen historian” kirjoittajat väittävät, että ”Suomen synnyn tarkoitus” alkoi pihistä Suomenniemellä jo 1000-luvun alussa.

Suomen ensimmäiset piispat eivät kuitenkaan voineet edes aavistaa, että barbaareilta voimankäytöllä valloitetulle (Ruotsin Itämaalle) tullaan perustamaan aikanaan oma valtio (Suomi). Suomen valtion historian ensimmäisiä askeleita alettiin astumaan kuitenkin vasta vuoden 1809 jälkeen kun Venäjä oli antanut Itämaan väestölle autonomian.

Tämän mukaan väkivallan käyttö voi olla enemmän ja arvokkaampaa kuin pelkkää väkivallan käyttöä. Se ei ole kuitenkaan mahdollista konkreettisessa maailmaolossa.

Jumalallisessa ”henkivaltiossa” ennalta organisoitu voimankäyttö johtaa aina konkreettiseen väkivaltaan.

Väkivallan käyttöä ei voi oikeuttaa missään suhteessa. Ja puhe siitä, että länsi on hyvä ja itä paha, on puhdas myytti.

*

Noin kaksi tuhatta vuotta sitten syntynyt kristillinen usko on vaikuttanut antiikin Kreikan rationaalisen kulttuuriperinteeseen yhdistettynä pitkään länsimaisen kulttuurin suurimpiin muutoksiin.

Kristillisen uskon levittäminen (ns. lähetystyö) tapahtui ensin nykyisen Israelin alueelta lähialueille Välimeren (tuolloin tunnetun ”maailman”) suuntaan.

Rooman maailmanvallan ja kristillisen kirkon toiminta perustui aluksi Välimeren piirin valtaamiseen. Myöhemmin kyseinen maallis-henkinen valloitusretki laajeni yhä kauemmas Välimeren alueelta. Kyseinen valloitusretki on ollut viimeksi maapallonlaajuinen.

*

Myös kansainvaellukset olivat uhanneet Rooman valtakuntaa ja myös syrjäseutujen barbaarit haluttiin siksi maailmanvallan komentoon. Kaikki kansat haluttiin samalla yhtenäistää.

Varhaiskristillinen kirkko otti Rooman poliittiseen vallan suosioon päästyään (Konstantinus Suuri, vallassa 325–337 jKr.) käyttöönsä suurten ihmismassojen maallisia kokoontumistiloja kuten kauppahalleja ja muita roomalaisen insinöörirakentamisen isoja rakennustyyppejä.

Myöhemmin kirkko rakennutti itse yhä suurempia kirkkoja ja pyrki valtaamaan myös kokonaisia kaupunkeja ja syrjäseutuja kristillisen vallan alaiseen elämänharjoitukseen.

Liittoutumalla barbaarien asuttaminen syrjäseutujen kuninkaiden ja kristillisen kirkon kanssa Rooman ei tarvinnut lähettää omaa armeijaa Rooman rajan taakse syrjäseuduille.

Kristillisestä kirkosta tuli Rooman maallisen vallan ja sen perijöiden vallankäytössä merkittävä avustaja.

*

Orjamoraalista itsensä tukahduttamista ja kristillistä synninpäästöä markkinoinut kristillinen alkuseurakunta liittoutui (Paavalin lähetystyön kautta) Rooman maallisen vallan kanssa, sulautti kristillisen uskonjulistuksen maallis-poliittiseen järkiviisauteen ja roomalaiseen maailmanvallan käyttöön (kristillisen uskon ja Platonin filosofian yhdistäminen, kirkkoisien toiminta jne.).

Kristillinen kirkko kohosi vuosisadoiksi maapallon laajuiseksi uskonnolliseksi valtatekijäksi. Roomalaisen maallisen vallan peri ensin germaanit (Kaarle Suuren jälkeläiset, saksalaiset ja ranskalaiset). Nykyisin vastaavana ”maailmanpoliisina” toimii ennen muuta valtameren takainen USA.

Kristillinen kirkko siunaisi läntisen hengellisen elämän yksinvaltaisena johtajana maallisen vallan ja pyrki kohoamaan myös itse maailmanvaltaan levittämällä kristillistä uskoa yhä kauemmat Välimeren alueelta. Se tapahtui käyttämällä aktiivisesti myös väkivaltaa.

Kirkollisen ja maallisen vallan yhteinen projekti ”ristiretket” kuuluvat maailmanhistorian julmimpiin tapahtumiin. Noilla retkillä tapettiin armotta usein myös ”barbaarikansojen” naiset ja lapset.

*

Ennen Ruotsin Österlandin ”ristiretkiä” Rooman varhaiskirkko jakautui valtariitojen takia kahtia 1000-luvun puolivälissä. Tuolta pohjalta syntyi itäisen ja läntisen kristillisen kulttuurin ja maallisen vallankäytön suuret valta-alueet, läntinen (roomalaiskatolinen) ja itäinen (ortodoksinen) valtapiiri.

Idästä kehittyi ortodoksisen kirkon yhteydessä tulevan suurvallan Venäjän varhainen valta-alue. Länsipuolen roomalaiskatolinen kirkollinen valta ja roomalainen maailmanvalta käynnistivät idän kirkon länteen laajentumisen estämiseksi väkivaltaisen käännytys- ja sotaretkisarjan (ristiretket).

Esimerkiksi Suomeen ja Tsekkeihin ensimmäiset kristilliset vaikutteet tulivat idän kirkon ja kulttuuripiirin kautta ja vasta sen jälkeen lännestä (Unto Salo).

*

Saksasta pohjoiseen suuntautunut varhaisin läntinen lähetystoiminta tapahtui alun perin ehkä Bremenin roomalaiskatolisen piispanistuimen kautta kun Kaarle Suuri oli valinnut Bremenin 780 jKr. piispanistuimeksi.

1000-luvulle tultaessa pohjoisista käännytystyöalueista huolehti Hampuri Bremenin arkkihiippakunta ja sitä kautta läntinen kristinusko alkoi kulkeutua Ruotsinkin suuntaan ja seuraavaksi 1100-luvulla läntinen kristinusko kulkeutui Ruotsin itäsivustalle Österlandiin eli Suomenniemelle (ensimmäinen ristiretki Ruotsin kruunun hallinnoimaan Österlandiin).

Ainakin Saksan Magdeburg toimi puolestaan läntisen kirkon yhtenä itälaajentumisen keskuksena. Novgorodin Sofiankirkon ovetkin valmistettiin 1100-luvulla Magdeburgissa.

 

*

Kahden suuren, läntisen ja itäisen kristillisen kulttuurialueen, yhteenotot ovat heijastuneet nykyaikaan saakka. Toisen maailmansodan jälkeinen ”rautaesirippukin” juontaa siihen ja samalla myös tämänhetkinen Ukrainan sota.

Syyrian sodan taustalla on puolestaan kolmen suuren kulttuuripiirin eli läntisen ja itäisen kristillisen sekä islamilaisen kulttuurin yhteenotto noiden kolmen kulttuurialueen polttopisteessä Lähi-idässä.

*

Kimmo Lapintien sanoo kirjoituksessa ”Dialektinen tila” (Arkkitehti 4/1988), että

”Kun uusi rakennus sisältää vanhan ja pienemmän rakennuksen, sen sisätilasta tulee ulkotilaa. Toisaalta pienemmän rakennuksen sisätila on samalla suuremman sisätilaa, joten sinne astuessaan voi kokea olevansa ”kaksinkertaisesti sisällä.”

Dialektiikalla viitataan eri argumenttien (perustelut ja todistelut) asettamiseen korostetusti vastakkain. Dialektiikasta on ajateltu eri aikakausina erilaisin painotuksin (antiikki, keskiaika jne.). Dialektiikassa ilmenee joku ristiriita.

Lapintie käsittelee kirjoituksensa mainitun alussa suurta vanhaa kirkkoa, minkä sisällä sijaitsee pieni vanha rakennus, jossa on asunut muinaisen veljeskunnan kristittyjä munkkeja.

Toiseksi Lapintie johdattelee kirjoituksellaan lukijaa pohtimaan myös moderniin arkkitehtuuriin sisältyvää ”dialektista tilaa”.

Lapintien tilasta toiseen ristiriitaisesti siirtymisen esimerkkinä on myös esimerkiksi Turun Hansakortteli. Korttelin sivulta livahdetaan (julkisesta katutilasta) Hansan valoisiin ja kimalteleviin sisätiloihin kuin salaa ”komeron kautta”. Tässäkin näkyy ”Turun taudin mafia ja henkisen väkivallan” ilmentyminen.

Termi ”tila” on (termin ”valo” ohella) arkkitehtien suosituin ilmaisu arkkitehtuuritarkastelussa. Varsinkin järkipohjaisessa analyyttisessä arkkitehtuuripohdinnassa.

Kun samaa arkkitehtonista kysymystä tarkatellaan ihmisenä olemisen (eksistentialismin) ja kulttuurismyyttisten uskomusten pohjalta Lapintien kuvaama näkökulma alkaa näyttää toisenlaiselta.

Kulttuurisen pohdinnan ja myyttien tarkastelemisen pohjalta olisi mahdollista luoda myös kokonaan toisenlainen arkkitehtuuriterminologia.

*

Sanalla ”pyhäinjäännös” viitataan uskonnolliseen esineeseen (esimerkiksi ihmisen luunkappaleeseen) sisältyviä salaperäisiä voimia (esimerkiksi sairaudesta parantavia voimia).

Varsinkin marttyyrikuolemaan kuolleisiin henkilöihin (kuten Lallin surmaamaan piispa Henrikkiin) on uskottu sisältävän noita voimia.

Kirkollinen valta on kohottanut kannattajiaan suojeluspyhimyksiksi ja painanut vastapuolen jalkojensa juureen pysyäkseen itse vallan huipulla.

”Pyhiä luunkappaleita” halutan nykyisin kirkkoihin myös rahan takia (turismi).

Kyseisiä kristillisiä palvontaesineitä on säilytetty muinoin esimerkiksi pienissä pyörörakennuksissa (rotunda) sekä lippaissa.

Uskonnollisen rakennuksen pyöreä muoto viittaa maapalloon.

Rotundan muotoisella rakennuksella on ainakin antiikkiin asti juontava historia. Kyseisiä pyöreitä rakennustyyppejä on käytetty myös hautoina (esimerkiksi Roomassa).

Monet ajattelijat ovat pitäneet marttyyrien ja pyhänjäännösten palvomista pakanallisena. Myös Rooman paavin ”yli-ihmispalvontaa” pidetään nykyisin monien kristittyjen yhteisöjen piirissä pahana.

*

Pakanallinen luidenpalvonta keskellä kristillisen kirkon sisätilaa on monessa suhteessa ristiriitainen tilanne.

Pienen (maailman pahuutta julistavan) hämärän pyhimyspalvontatilan ja ”Jumalan hyvyyttä” julistavan suuren ja valoisan kirkkosalin välisessä suhteessa ilmenee kaksikerroksinen ristiriitaisuus (”dialektinen tila”).

*

Suuren vanhan kirkollisen rakennuksen ja sen sisällä sijaitsevan pienen vanhan rakennuksen välinen ”dialektinen suhde” (ja sen merkityssisältö) selittyy parhaiten uskonnollisen kulttuurin ja myytistön pohjalta.

Esimerkiksi Prahan Vituksen katedraalin kohdalle oli rakennettu noin 925 jKr. romaanien pyörökirkko (rotunda). Sitä seurasi pieni romaaninen kirkko ja vasta kolmannessa vaiheessa samalla paikalle rakennettiin suuri goottilaistyylinen kirkko ja kellotorni. Neljännessä vaiheessa kirkkoon rakennettiin nationalismi-innostuksessa suuri laajennus (nykyinen ylikomea läntinen sisääntulopuoli).

Vanhasta pyörökirkosta ja romaanisesta kirkosta ei löydy nykyisen Vituksen katedraalin sisätilassa kokonaisvaltaisia merkkejä koska kyseiset rakennusjäänteet on hävitetty jossakin aiemmassa varhaisessa.

*

Vituksen kahdessa ensimmäisessä kirkkorakennuksessa on ollut pienet ikkunat ja hämärä sisätila. Hämärällä viitattiin romantiikan aikana ”maailman pahuuteen”. Suurella valoisalla (väririkkaalla) goottilaisen kirkon sisätilalla on viitattu sitä vastoin ”Jumalan hyvyyteen”.

Kirkollinen valta käytti valtansa huipulle noustessaan suureellista ja valoisaa arkkitehtuuria markkinoidakseen vallankäyttöään suurimpana hyvyytenä. Mutta samaan aikaan kirkko palvoi pakanallisesti ja barbaarimaisesti vanhoja luita ja käytti ”barbaarikansojen” keskuudessa myös väkivaltaa ”ainutta oikeaa uskoa” levittäessään.

Kyseinen muutos (vastakohtaisuus: hämärä ja kirkas) kuvaa kirkon uskonnollisen filosofian muutosta. Tuo jännite koveni kun kirkon valta kasvoi.

Mutta kirkko on palannut viimeksi takaisin ”hämärään”. Uusimmista kirkoista ei aina tiedä edes sitä, onko kyseessä kristillinen rakennus vai esimerkiksi kauppakeskus.

Ja kun kirkko on menettänyt kaiken valtansa, kirkon sisätila on säkkipimeä.

*

Rooman varhaiskristityt nousivat uskonnolliseen valtaan maallisen roomalaisvallan poliittisten tavoitteiden ansiosta. Maallinen valta löysi orjamoraalisissa itsekurisissa kristityissä pelastajansa (maallinen Rooma oli tuolloin hajoamassa).

Kun kansa alkaa tukahduttamaan itse itseään sellaista kansaa on helppo hallita. ”Nationalistinen henkivaltiokin” pohjautuu tähän ajatukseen.

Varhaiskristityt olivat ottaneet massakokoontumisia varten käyttöön suuria roomalaisten insinöörien halleja. Nuo hallit muuttuivat vähitellen kristillisiksi kirkoiksi. Keskiajalla suuret goottilaiset kirkot kohosivat kohti taivasta kaapaten kokonaisen kaupungin suihinsa.

Koko arkielämä pohjautui lopulta kristilliseen uskonhartauteen.

Kyseinen kehitys päättyi siihen kun maallinen järjen käyttö (Descartes jne.) ”korvasi” kirkon uskonnollisen vallankäytön.

Tuon jälkeen kirkon valta on perustunut tiiviimmin uskonnollisen ja maallisen vallan yhteistyöhön. Tästä käy esimerkkinä myös ”jumalalis-nationalististen valtioiden” perustaminen (valtiokirkko).

Uusin kehitys johti aiempaan tehokkaampaan maallisen ja kirkon yhteiseen vallankäyttöön ja samalla myös tehokkaampaan pahan tekemiseen. Nyt itää ja ryssää piti oppia piispojenkin mielestä vihaamaan koko sydämensä pohjasta.

2000-luvun alussa kirkon suosio romahti ja kirkko menetti valtansa (kts. omakustanteeni ”Kirkon loppu”, ISBN 978-952.6675-00-8, 2012, siinä on kuvattu myös ”hengellisen toiminnan pahuutta”).

 

3. Nationalistisen valtion väkivalta

Aleksis Kiven romaanissa ”Seitsemän veljestä” kuvataan sitä kuinka korvatessa ”villieläimenä elävästä seitsemästä veljestä” kasvaa nationalistisen ideologian mukaisesti itseään sivistäviä ja omaa minää (subjektia) vahvistavia yksilöitä.

Eerosta, veljeksistä nuorimmasta, tulee romaanin loppuvaiheessa pitäjän toimekas ja viisas jahtivouti, jota myös nimismies käyttää käskyläisenänsä läänissä.

Mutta ei tullut Suomen kansasta sivistynyttä ja yhtenäistä joukkoa. Saatiin vähän väliä infarkteja saaneen Spede Pasasen ”Uuno Turhapuro -valtakunta”.

Ja kun Hilja-äitini ”seitsemästä pojasta” tuli lukeneita miehiä heistä tuli ulospäin maailman pyörtesiin suuntautuneita ihmisiä mutta ei Kiven veljessarjan tyyppistä joukkoa.

*

Mutta ei tullut nationalistisesta Suomesta ”suoraselkäisyyden mallivaltiota”.

Yhteiskunnallista rikollisuutta tutkinen professori Ahti Laitisen kirjan Vallan rikokset (1989) takakannessa sanotaan, että ”Kansalaisten keskuuteen näyttää – – (1980-luvun lopulla, siis viimeistään postmodernin uusliberalistisen valtapelin alkuvaiheessa, lisäys JP) – – vakiintuneen käsitys, että yhteiskunnassa johtopaikoilla olevat saavat tehdä miltei mitä tahansa – rikoksiakin – eikä siitä ole sen kummempia seurauksia – –”.

Nationalistisen valtion ylimmän päättävän elimen ns. ”eduskunnan” tärkeimpänä tehtävänä on säätää koko maassa noudatettaviksi tarkoitettuja lakeja.

Ylimmän valtaeliitin toiminta on suojattu juridisesti niin tehokkaasti, ettei kansa voi käsittää sen oikeutusta. Sallitun ja kielletyn rajaa pidetään ylimmällä portaalla tahallaan hämäränä.

Eduskunta ja oikeuslaitos eivät saa Suomen perustuslain mukaan puhaltaa samaan hiileen mutta käytäntö on todistanut sen, että erilaisiin epäeettisiin ja rikollisiin toimiin syyllistyneet voivat jatkaa häiriöttä eduskunnassa kansaedustamistehtäväänsä vaikka kansa odottaa heidän saavan oikeuslaitoksen toimesta ”potkut”.

Ylintä yhteiskunnallista valtaa käyttävä eduskunta ja oikeuslaitos puhaltavat yhteen ja saamaan hiileen. Tästä valtapelistä on kirjoittanut mm. ranskalainen Michel Foucault.

*

Vallan tärkeimpinä lähteinä on J. K. Galbraithin mukaan (Vallan anatomia, 1984) persoonallisuus (a), omaisuus (b) ja organisaatio (c).

Galbraith piti näistä keskeisimpänä organisaatiota (kts. Ahti Laitinen , Vallan rikokset, 1989). Organisaatioon on koottu parasta vallankäytön ainesta (henkilöitä, välineitä jne.) ”voimankäytön” maksimoimiseksi.

Organisaatiopohjaisen vallankäytön pohjalta voi päätellä, että epäeettistä ja rikollista toimintaa on komea päätyppiä: yksilörikollisuutta (1), valkokaulusrikollisuutta (2)

sekä yhteiskunnan nationalistisista valtarakenteista aiheutuvaa yhteiskuntarikollisuus (3).

Yksilörikos tapahtuu tavallisesti ilman ennalta laadittua suunnitelmaa ja organisaatiota. Valkokaulusrikollisuuden ehtona ei ole ainoastaan esimerkiksi yksityinen yritys vaan myös organisaatio. Siinä ”organisaatio toimii itseohjautuvana systeeminä” eli organisaatio sanelee itse esimerkiksi päämääränsä ja samalla myös työntekijät on sosiaalistettu ja yhtenäistetty itse.

Yhteiskuntarikollisuuden ehtona on yhteiskunnallinen organisaatio kuten nationalistinen puolue tai kunnanvaltuusto. Valta on sen yhteydessä käytännössä vastuussa vain itselleen.

Moni seikka mitä yhteiskunnallinen valta kuten nationalistinen puolueorganisaatio harjoittaa vallan huipulle nostaakseen pysyy kansalaisilta jatkuvasti piilossa. Paras esimerkki tästä on julkisuudelta salassa tapahtuva ”pimeä puoluerahoitus”.

Puoluetoiminnan laiton rahoittaminen tapahtuu esimerkiksi kaavoitukseen ja kauppakeskusrakentamiseen liittyvän poliittisen päätöksenteon yhteydessä.

Yhteiskuntarikollisuus voi tapahtua poliittisen siunauksen (oikeutuksen) saaneessa organisaatiossa suoraan tai välillisesti. Hyvään tähtäävä yhteiskunnallinen toiminta muuttuu siinä pahaksi.

Siitä kuinka pahuus saa voimansa aina hyvyydestä on kirjoittanut hyvän kirjoituksen Sven Krohn kirjaseen Pahuuden perinne (puheenvuoroja pahan olemuksesta, toimittanut Hannu Laaksonen, Turun yliopiston historianlaitos, 1989).

Esimerkiksi ”subjektin (minän) kuolema” on välillisesti tapahtuva yhteiskuntarikos, mikä aiheutuu hyvään tähtäävän toiminnan ”sivutuotteena”.

”Subjektin (minän) kuoleman” yhteydessä tapahtuu yksilön minän heikkenemistä ja loppumista (kts. ”subjektin kuolemasta” myös Liisa Saariluoman kirjallisuustutkimus ”Postindividualistinen romaani”, 1992).

Kirjoitin yhteiskunnallisen vallankäytön aiheuttamasta ”subjektin (minän) ahdingosta” varsinaisesti ensimmäisen kerran Kauhavalla omakustanteeseeni ”Ikkuna” (Kauhavan kuva 5. osa, 2012, ISBN-978-952-67631-4-9).

Täsmensin väitettäni myöhemmin omakustanteessani ”Yksilön loppu” (ISBN 978-952-67631-6-3, 2012). Julkaisuni sivulla 11 sanoin, että

”Yksilön tuhoutuminen modernin valtakoneiston rationaalisissa hampaissa selittyy parhaiten fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja eksistentialismiin juontavan filosofian pohjalta”.

Ehdolliseen vapauteen (vapaaksi pääsee nationalistisessa valtiossa vain sitoutumalla valtion tahtoon) sekä ”kansakunnaksi yhtenäistämiseen” pyrkivä nationalistinen ideologia ja valtiosysteemi, jossa valtiota pidetään jumalaisena henkeen liittyvänä ilmiönä, aiheuttaa eniten ”subjektin (minän) kuolemaa”.

Nationalismin nimissä kansaa kiihotetaan uskomaan ”totena” kuvitteellisia asioita. Esimerkiksi puhe ”kansakunnasta” sekä ”maakuntahengestä” on kuitenkin satujen sepittelyä ja rasismia.

Kun sota-alueelle ja kuolemanleireille siirretään ihmismassoja, kyse on jo kuolleiden (”subjektin kuolema”) viemisestä ”kuoleman kentille”. Tämä selittää jo käytyjen maailmansotien totaalisen tuhon.

Voi olla myös niin, että maapallon elollinen luonto ja ilmakehä ei kestä missään olosuhteissa uusinta tehokasta teollista yhteiskuntakonetta.

Ihmiskäden jatkeeksi luotu, kaikkia toimintoja kiihdyttävä ja tehostava kapitalistinen nykyjärjestelmä koituu varmimmin pelkästään pahaksi.

 

4. Kansan orjamoraaliseksi sivistäminen ja väkivallan käyttöön kouluttaminen

Länsimainen kulttuuri on rakentunut jo puoli vuosituhatta järjenkäytön ”tieto on valtaa” pohjalle. Tuon järjenkäytön pohjalta ja samalla kuvitteellisuuden pohjalta perustettu nationalistinen valtio on osoittautunut monessa suhteessa vakavaksi ongelmaksi.

Vaarallisinta nationalismissa on ”pahan perinteeseen” sisältyvän väkivaltaisen käyttäytymisen suunnitelmallinen ja organisoitu hyväksikäyttö kansallisvaltion eduksi.

*

Ensimmäiset kansakoulut perustettiin länsimaissa nationalistisen ajattelun lisääntyessä. Kouluissa penkkirivit sijoitettiin tuolloin siten, että ne ovat suorissa riveissä mutta selvästi irti toisistaan.

Koulunkäyntiä seuraavassa sotilaallisessa varusmieskoulutuksessa eli armeijassa varusmiehet komennetaan seisomaan ns. ”sulkeisissa” (sulku) suorissa riveissä ja aivan tiiviisti kiinni toinen toisissaan.

Yksilöiden yhdeksi massaksi tiivistäminen on viety äärimmilleen väkivaltaiseen joukkokäyttäytymiseen tähtäävässä sotilaskoulutuksessa. Siihen on pyritty nationalistisissa valtioissa kansakunnan kaikkia miehiä koskevalla yleisellä asepalveluksella ja kansallisella armeijalla.

Armeijassa on pyrkimyksenä häivyttää joukosta yksilöllisyys ja ”täyttää kaikki välit” komennoilla ja käskytyksillä. Se merkitsee samalla täydellistä ”subjektin (minän) hävittämistä”.

Liityin jo teininuorena pasifisteihin (Helsingin Sadankomitean jäseneksi). Kävin kuitenkin armeijan Helsingin Santahaminan jääkäripataljoonan kranaatinheitinkomppaniassa (1971) koska olisin muutoin joutunut sotilaallisesta toiminnasta kieltäytyneenä nuorisovankilaan.

*

Koulun tarkoitus on opettaa ja sivistää lapsia ja nuoria jotta heistä tulisi hyviä kansalaisia yhteiskuntaan (”kansalaisvalmiuksien” opettaminen).

Armeijan tarkoitus on kasvattaa valmiuksia valtiollisen väkivaltakoneiston käyttöön ottamiseksi. Ennen vanhaan armeija koski vain miehiä, nykyisin sotilaskoulutukseen osallistuu myös naisia. Uusimman militarismiajattelun taustalla on myös ”nationalistinen tasa-arvoajattelu”.

Koulun ja armeijan kohdalla kuvitellaan, että yksilö voi olla samalla kertaa yksilöllisesti oma itsensä ja samalla osa joukkoa (ihmisyhteisöä).

Tämä on kuitenkin pelkkä kuvitelma ja myytti.

Kun koulussa ja armeijassa olevat ovat omaksuneet nationalistisen ajatuksen ”vain meille suomalaisille kuuluvasta jumalallisesta valtiosta” koulujen oppilaat ja kasarmien varusmiehet omaksuvat yhteiskunnalliseen kuriin alaistumisen ja orjamoraalisen käyttäytymisen ja luopuvat sitä kautta omasta yksilöllisestä minästään (”subjektin (minän) kuolema”).

*

Nationalistisen valtion sisällä ilmenevä paikalliskulttuurinen pirstaleisuus ja samanaikainen myyttisissä paikalliskulttuureissa ilmenevä ”minän loppu” todistaa siitä, että valtiollisen nationalismi-ideologian mukainen tavoite yhtenäisyyteen, yhteen ”mieleen ja kieleen” pyrkiminen ei ole toteutunut käytännössä.

Koulussa ja armeijassa ihmiset luokitellaan myös eri tavoin eriarvoisiin (arvokäsitys) ryhmiin. Koulussa tuohon luokittelemiseen sisältyy esimerkiksi oppilaiden erotteleminen lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin oppilaisiin.

Armeijassa luokittelu ilmenee militarististen toimijoiden ryhmittelemiseen periaatteella ”upseeristo-aliupseeristo-miehistö”.

Koulu ja armeija muodostavat organisaatioita. Organisaatioita muodostamalla maksimoidaan ihmisryhmän suorituskyky. Se on suurimmillaan yhdistämällä kaikki organisaatiot yhdeksi kokonaisuudeksi.

Koulussa jyvät erotellaan akanoista kun lahjakkaimmista yksilöistä tulee ennalta suunniteltuun ja organisoituun yhteiskuntaan esimerkiksi tiedemiehiä, valtapoliitikkoja ja kansanjohtajia.

Armeijan tehtävä on organisoida sotilaskoulutus siten, että sotilaat ja heidän käytössä olevat välineet muodostavat yhdessä väkivaltakonfliktin aikana (sotatilassa) maksimaalisesti toimivan ”väkivaltakoneen”.

Koulun ja armeijan opetus- ja organisointijärjestely on kytketty yhtenäistämiseen pyrkivään nationalistiseen valtio-organisaatioon. Sotatilassa koko kansa, myös esimerkiksi siviilipalvelukoulutuksen saaneet, laitetaan osallistumaan sotatilan aikaisen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tämän vastakohta on tilanne, jossa yksilö on valinnut koulukurin ja militarismin sijasta ”ehdottoman yksilövapauden” sekä ”pasifistisen asenteen” tosin sanoen eksistentialistis-pasifistisen ajattelun, jossa yksilö on ”itselleen olemisessa” vapaa ja ainoastaan omia yksilöllisiä valintoja ja ratkaisuja tekevä inhimillinen olento.

Tämän asenteen omaksuminen syvällisesti ja laajasti nuorison keskuudessa johtaa nationalistisen ideologian ja myös esimerkiksi nationalistisen puolueen ja historiankirjoituksen loppua.

 

5. Väkivalta politiikassa

Ihmisen väkivaltainen käyttäytyminen voi tapahtua myös valtapolitiikan yhteydessä. Tuolloin se voi olla henkisen väkivallan lisäksi myös fyysisen väkivallan toteuttamista.

Myös esimerkiksi terrorismin yhteydessä käytetään noita molempia väkivallan muotoja. Ennen fyysistä iskua voi tapahtua esimerkiksi uhkailemista ja ahdistelemista.

*

1990-luvun Turussa syntyi uusi äärioikeistolainen valtapeli, jossa alettiin tietoisesti käyttämään hyväksi perinteisestä ”sovinnaisesta (sivistyneestä) valtapelistä” poikkeavaa ”likaista käytäntöä”, jolla tähdättiin valtapeliin osallistuvien henkilöiden julkiseen tahrimiseen.

Tuo uusi valtapeli pohjautui vastapuolen (henkilön) ”kunnian loukkaamiseen” tai esimerkiksi ”ruumiillisuushäväisemiseen” tai uhkailemiseen (Jukka Paason omakustanne, jossa ei ole ISBN-numerointia nimeltä ”Ensin on häväisy?”, 1998).

Tuon alkupamauksen jälkeen saattoi henkilö (häväisemisen kohde) saattoi kuvitella tapahtuvan jotain vieläkin kamalampaa.

Kyseisen valtapelimallin esikuva löydettiin luultavasti Itävallasta (Heiderin puolue).

Poliisi suojeli tuolloin mustapuseroisten skinheadien maahanmuuttajavastaisia mielenosoituksia saattamalla poliisiautojen vilkut päällä kyseisen nuorisojoukon valtuustorakennuksen vierestä Turun Kauppatorille.

Torilla nähdyissä nuorten kylteissä saattoi lukea esimerkiksi, että ”afrikkalaisista voi saada aidstartunnan”.

Turun poliisi ei ollut noihin aikoihin halukas tekemään rikostutkintaa ja -syytettä vaikka tapahtuneessa ”mielenosoituksessa” oli selvästi kyse rasistisesta toiminnasta. Turun median mielestä oli hyvä, että turkulaisilla on edes joku kanava purkaa maahanmuuttajien Turkuun ilmestymisestä aiheutunutta henkistä ahdistusta.

Osallistuin lähiöuudistajan usein maahanmuuttajien järjestämiin tilaisuuksiin ja olin perustamassa Turkuun maahanmuuttajien ja suvaitsevien turkulaisten ”Yhdessä yhdistystä”. Mutta vanha ongelma on jatkunut esimerkiksi Varissuolla. Tuosta maahanmuuttajarikkaasta suurlähiöstä on noustu viimeksi maahanmuuttajavastaisuudella myös vallan huipulle eduskuntaan.

*

Vaikka uutisessa raportista ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” (”Näin Suomi voi vastata Venäjän uhkiin”, Ilta-Sanomat 31.8.2016) puhutaan Venäjän (tarkoittaen ”Venäjän federaation”, tätäkään ei uutisessa mainittu) Suomelle aiheuttamista riskeistä ja uhkakuvista ja annetaan neuvoja sekä toimenpide-ehdotukisia noiden uhkien varalta, uutisessa ei mainita tarkkaan raportin tilaajaa. Venäjä kuvattiin uutisessa aggressiivisena Suomen naapurina.

Tämä kaltaiset uutiset eivät vaikuta mitään siihen, että minulla on jatkuvasti hyvät välit jo 1980-luvulla tutustumiini venäläisiin ihmisiin. Olin myös Turun Pietari-seuran puheenjohtajana 2001–2004 ja tuona aikana suhteeni venäläisiin syveni entisestään.

 

6. VÄKIVALTA ARKKITEHTUURISSA

”Vapaan taiteen” ja arkkitehtuurin ero liittyy ehkä eniten moraaliin sillä moraalinen vastuun ottaminen ja kantaminen kuuluu arkkitehtuurin ja aluesuunnittelun kohdalla jokaiseen suunnitelmaan ja toteutukseen (rakennettu talo ja ympäristö).

Arkkitehtuurin yhteydessä paljastuu samalla myös ”pahan perinne ja muoto”.

*

Henrik Lilius kertoo esitelmässään ”Arkkitehtonisten muotojen merkitykset” (Arkkitehti 4/1978), että ”Arkkitehtuuri ilmaisee merkitysarvonsa tai merkitysarvojensa välityksellä tarkkailijalle jotain olemuksestaan ja tämä ”jotain” on muuta kuin on luonteeltaan muuta kuin esteettistä.

Lilius puhuu esitelmässään arkkitehtuurin arkkityyppisestä merkitysarvosta (1), arkkitehtuurin tilapäisistä assosiaatioista (2), arkkitehtuuri-ikonografiasta (3) ja arkkitehtonisen muodon hierarkiasta (4).

Esimerkiksi naisvaratalon muotoiseen maljakkoon sekä naisen sukupuolielimen muotoiseen rakennuksen ulko-oveen sisältyy kohdun arkkityyppinen symboliarvo (1). Esimerkiksi asuntoarkkitehtuurin muoto, mikä viittaa autolla liikkumiseen herättää monissa katsojissa epäviihtyvyyden leiman (tilapäinen assosiaatio 2). Antiikin Rooman keisaripropagandassa ja vanhassa kristillisessä taiteessa arkkitehtuuri-ikonografia palveli maallista ja hengellistä valtaa (arkkitehtuuri-ikonografia 3). Yhteiskunnan hierarkinen rakenne ja vallankäyttö ilmenee (arkkitehtonisen muodon hierarkia 4).

Sisältyykö myös ”vapaaseen taiteeseen” vastaavantyyppisiä merkitysarvoja, joilla ei ole yhteyttä taideteoksen tähänastiseen esteettiseen ”kauneustarkasteluun”.

Jos sisältyy niin mitä ne olisivat?

Tätä seikkaa on mahdollista selvittää ainakin semiotiikan (yleisen elekielen) pohjalta.

Kun taide ymmärretään liittyvän olemiseen eikä estetiikkaan, tuolloin taideteoksissa voi nähdä aivan uusia ja merkkejä (esimerkiksi sattuman varainen esineen löytäminen ja värin valuminen). Myös ”itselleen olemisen taidetta” tulisi tulkita aivan uudelta pohjalta.

Käsitteet ”luovuus” ja ”taide” tulee ymmärtää ja tulkita siinä aivan uudelta pohjalta.

*

Juhani Pallasmaa kertoo kirjoituksessaan ”Ahdistuksen ja alistamisen tilat, Piilevä väkivalta arkkitehtuurissa” (Arkkitehti 6/2007) siitä kuinka

”…rakennuksissa piilee potentiaali inhimillisen olemisen tukahduttamiseen. Tämä arkkitehtoninen väkivalta on usein niin salakavalaa, etä se jää helposti huomaamatta”.

Pallasmaa kertoo kirjoituksessaan, että ”Arkkitehtuurin klassinen kieli on kiteyttänyt rakentamisen humanistisen perinteen (kursivointi JP:n). Samalla tämän – – varaan – – totaalisen alistamisen kulissit – – Klassisoiva arkkitehtuuri on otettu keskitetyn ja totalitaarisen vallan puolestapuhujaksi sekä kansallissosialismin Saksassa että Stalinin Neuvostoliitossa – –”.

*

Kun tein Turussa nuorena aloittelevan asuntoaluesuunnittelijana siten kuin virkavalta ja poliittinen valta halusi minun tekevän turkulainen runoilija Markku Into arvosteli minua eräässä runossaan aiheellisesti.

Vaikka kyseinen köyhien ja syrjäytyneiden ihmisten asuttama ja pitkälle slummiutunut Turun puutalokohde eli Lontinen oli ollut väkivaltarikollistenkin pahin pesä kohteen ”kaavoituksella jalostamisella” alueesta tuli muussa suhteessa vieläkin pahempi paikka. Kaiken lisäksi rakennuslupia myönnettiin kaavasta (kv) rakennustapaohjeesta (kh) poiketen. Kyseisen kohteen jokirantakorttelit on rakennettu ehdotukseni pohjalta.

*

Hitlerin ”hoviarkkitehti” Albert Speer teki klassismin pohjalta luonnonkivien käyttöön pohjautuneita suunnitelmia natsien ”tuhatvuotista valtakautta” varten.

Natsien kuolemanleirit suunniteltiin ”ruutukaava-alueina” tehokkuuden takia. Myös betonilähiöt on istutettu lähes järjestään Suomessa ihaillun ruutukaavaperinteen pohjalta. Tämä todistaa siitä, että Suomen kansalla on taipumus alistua orjamoraaliin.

*

Suomen kansan edustamisen ”pääkallonpaikka” eli ”eduskuntarakennus” on rakennettu heti itsenäistymisen (1917) jälkeen 1927-1931. Kyseisen rakennuksen arkkitehtuuria pidetään Suomessa 1920-luvun klassismina

Mutta ulkomaalaiset tarkkailijat ovat havainneet sen, että eduskuntatalon graniittiarkkitehtuuri vaikuttaa nationalismi-innostuksen ilmentymänä suuruudenhullulta ja fasistiselta.

Eduskuntatalon korkea portaikko painaa kadulla kävelevän kansan muurahaiseksi. Portaikon yläpuolinen pylväsrivi on pelkkä ”säleikkö” (kyseisiin pylväisiin ei kohdistu kuormaa).

Ja rakennuksen sivustojen ”Egyptityyli” on mahtipontisuudessaan varkaus suuresta maailmasta. Muinaisella metsäsuomalaisuudella ei ole mitään yhteyttä tuon muinaisen suurkulttuurin historian suhteen.

*

Pohjois-Saksassa (Rugenin hiekkarannalla) sijaitsee natsi-Saksan mammuttimainen lomakylä ”Pora”. Paikan modernilla ”funkkistyylisellä” hotellilla on pituutta peräti viisi kilometriä.

Lomakylä syntyi natsien iskulauseen ”Voimaa ilosta” (”Kraft durch Freude”) pohjalta.

Suurten kaupunkien ympäri kiertää nykyisin massiivinen teollisilla elementeillä kasaan koottu kerrostalovaltainen lähiökehä. Kehä liittyy modernin aikakauden ”hyvinvointituotantoprojektiin” mutta käytännössä siitä aiheutuu paljon pahoinvointia ja väkivaltaa.

 

7. Väkivalta taiteessa

Myös ”vapaan taiteen” kohdalla on usein aiheellista tarkastella taidetta myös moraalinäkökulmasta käsin.

Juhani Pallasmaa sanoo esitelmässään ”Ahdistuksen ja alistamisen tilat” (Arkkitehti 6/2007, Väkivallan estetiikka -seminari 15.10.2004, Helsingin yliopiston Elokuvatutkimuksen laitos), että ”Julmuus on yhtä lailla taiteen todellisuutta…”.

*

Miksi taidettakin tutkinut filosofi Martin Heidegger innostui aikoinaan natsivallasta?

Miksi myös runoilijat ovat tunteneet usein suurta kiinnostusta kovimpia valtapelejä ja valtapelureita kohtaan?

*

Turkulainen runoilija Jorma Aaltonen, joka on lahjoittanut runokirjojaan minulle ”TÄRKEÄLLE INNOITTAJALLEEN” (Aaltosen omistuskirjoitus hänen minulle antamassa runokirjassaan ”Vaeltajat”, 1998).

Minulle on kerrottu, että Aaltonen on lisännyt erään vallankäyttäjän poliittisiin teksteihin runoilijana ”siipien havinaa”.

*

Poliittinen vallankäyttö pitää pohjautua aina mahdollisimman konkreettiseen puheeseen ja toimintaan.

Poliitikot käyttävät kuitenkin valtapelissään usein myös ”taiteellista puhetta”.

Viimeksi julkisuudessa on kuultu esimerkiksi ilmaisu ”pelastusrengas” (Ilkka Kanerva mahdollisesta Suomen EU-eroesityksestä Timo Soinille) sekä ilmaisu ”hillotolppa” (Timo Soini).

Valtapelurin ”vihjaileva puhe” on liittynyt myös väkivaltaan.

Tämäkin todistaa mytologisen eläimen taipumuksesta puhua valtapelin yhteydessä myös järkipohjaisesta ”tieto on valtaa”-periaatteesta täysin poiketen.

Mitä taitavampi satujen sepittäjä valtapeluri on, sitä suuremmat mahdollisuudet hänellä on nousta politiikassa valtaan.

Toisaalta ilman anarkistista asennetta (esimerkiksi ilman pilkkarunoja ja pilapiirroksia) monet valtapelimuodot eivät aukene lainkaan suurelle yleisölle.

Valtapelurin runollisesta puheesta voi kuitenkin aiheutua myös vakavia seuraamuksia. Viisaampaa olisi kertoa heti myös asiallisesti ( ei vain vihjaillen) se mitä valtapeluri erikoisella viittauksella tarkoittaa.

*

Härmänmaan väkivaltaista puukkojunkkarimyyttiä on alettu hyödyntämään lakeudella monesta eri syytä johtuen. Taiteessa runoilusta lähtien.

Ensio Aallon sarjakuvataide (”Ei saa laulaa Rannajärvestä”) teoksessa ”Rannajärvi on kuallu” kuvaa Rannajärven kuolemaan 1800-luvulla johtanutta väkivaltaista tapahtumasarjaa sekä Härmä-Kauhavan väkivaltaista puukkojunkkariaikaa.

Siinä on kyse seudun vanhan paikalliskulttuurisen väkivaltaperinteen purkautumisesta, ei vain esimerkiksi tilattomaksi jääneiden nuorten miesten julmasta riehumisesta.

Kuvateoksen lopussa on (sivulta 41 lähtien) ”Historia ja tarinaa Häjyistä, kerrotaan linnaan pantujen puukkojunkkarijohtajien Isontalon Antin ja Rannajärven Antin vaiheista (Tekstitys Eija ja Jukka Kuusisto sekä Ensio Alto ja avustajat)

Aallon väritetyn sarjakuvakirjasen alussa kuvataan sitä kuinka ”Rannajärvi ajoo joukkonsa kans Rytinevan pellon laitahan, niin korjuuväki sanoo, notta tappelu taitaa tulla”. Renki Prännin Erkki iskee puukon Rannajärven rintaan ja ”Trenkipoijan puukkoohin se Rannajärvi päätyy”. Ja sarjan loppuvaiheessa häjyt toteavat, että:

”RANNANJÄRVI ON KUALLU”

Sarjakuvan paras taiteellinen anti sisältyy kirjan sanattomiin piirrettyihin ja väritettyihin piirrosruutuihin.

”Rannajärvi kun tapettihin niin härmälääset itki” sanotaan esityksen yhdessä ruudussa.

Näihän ne myytit aina kasataan. Konkreettiset tapahtumat (kaikkia pelottanut Härmänmaan väkivaltakierre) käännetään samalla täysin ympäri. Paha väännetään hyväksi.

*

Vuonna 1986 ilmestyneessä filosofi Georg Henrik von Wrightin 70-vuotispäivän kunniaksi julkaistussa juhlakirjassa ”Tulevaisuus” (toimittanut Ilkka Niiniluoto ja Heikki Nyman) Johan Wrede, Helsingin yliopiston ruotsalaisen kirjallisuuden professori kysyy kirjoituksessaan ”Taide, taiteellinen arvo ja ihmisenä oleminen”, että

”Mitä merkitsee tämä taidehallin lattialla, sidottuna, verissään ja ulostuksissaan kierivä mies?”. *

*

Jos eteläpohjalainen ”komia ja ylypiä sielunmaisema” avautuu koko komeudessaan Lapuan Simpsiön vuorelta näky todistaa samalla maakunnan muinaisesta barbaarikulttuurista.

Arkeologeja ei vain ole päästetty vielä kyseiselle seudun ”pakana-ajan” kukkulalle tutkimustyöhön koska bisnestä arvostetaan Lapualla eniten ja koska Simpsiön kyljessä seisoo seudun kristillinen hiippakuntakeskus.

*

Härmä-Kauhavan puukkojunkkarialueella sekä talonpoikaisen lapuanlikkeen seudulla eli Lapualla vuonna 1967 syntynyt kuvataiteilija Teemu Mäki tunnetaan parhaiten vuonna 1988 filmaamastaan kissantappovideosta. Hän selvisi kissan tappamisesta oman kertomuksensa mukaan kolmella kirveeniskulla. Tapon jälkeen Mäki masturboi kissan päälle (itsetyydytys).

Oliko kissantappo oikeutettu (vertaa ajatustani ”eläinontologiasta”).

Mäki toimi 2008-2013 Taideteollisen korkeakoulun professorina. Hänen väitöskirjansa ”Näkyvä pimeys” sivuilla 76-102 kuvataan kyseinen kissantappo.

Väitöskirjan takakannen lopussa sanotaan, että ”kirja pyrkii lisäämään tietoa siitä miten taidetta tehdään, tutkitaan, nautitaan ja mitkä ovat taiteilijan tarkoitukset, toisaalta luomaan taiteen avulla tietoa maailmasta ja ihmisestä.

Seinäjokilainen nuorten taiteilijaryhmä ”duutsonit” on saanut selvästi vaikutteita ”moderniin viihdesekoiluun” eteläpohjalaisesta ”uhoilureinteestä”.

Jossain päin maailmaa on tehty performanssiesityksen aikana jopa itsemurha.

Taiteessa kuvataan nykyaikana ymmärrettävästä syytä hyvin usein väkivaltaa.

 

8. Kansallinen ja maakunnallinen väkivaltaperinne (Etelä-Pohjanmaa)

Suomalaisten itsemurhaluvut sijoittuvat maapallon kärkeen. Ruotsinruotsalaiset tuntevat suomalaiset parhaiten puukosta. Sana ”puukko” viitataan ainoastaan Suomessa samalla kertaa ”työkaluun ja aseeseen (pistimeen)”. Muualla maailmalla puukkoa kutsutaan ”veitseksi” ja sen käyttö liitetään leikkaamiseen (ruuanlaittoon jne.).

*

Suomalaisesta väkivallasta riittää loputtomiin esimerkkejä. Ilmiön taustalla on suomalaisia kulttuurimuotoja ja myyttejä.

Esimerkiksi suomenruotsalaisen Gunnar Mattsonin humoristisessa tarinoinnissa ”Suomalaiset myötätuulessa” (1964, sivulla 36) kerrotaan, että ”Muuan mies iski maanantaina Pielisjärvellä vaimonsa kuoliaaksi ja yritti surmat myös tyttärensä. Veriteko sattui päiväsaikaan Kaukas Oy:n metsätyömaalla”.

Samassa teoksessa kerrotaan Turussa ilmestyvän sanomalehden otsikosta ”Suomalaisten voimistelijain mahdollisuudet paranivat – EM-ehdokas Blume kuoli lento-onnettomuudessa”. Turkulaiset urheiluhulluja, ei vain kiihkonationalisteja.

*

Eteläpohjalaiseen maakuntahenkikulttuuriin voi perehtyä tutkimalla esimerkiksi maakunnan historiasarjaa sekä heti toisen maailmansodan jälkeen (isänmaallisuusinnostuksessa) syntyneitä regionalistisia Kytösavut- ja Kyrönmaa-kirjasarjoja sekä Etelä-Pohjanmaan historiasarjaa.

Huomion arvosta noissa kirjasarjoissa on se, että ne liittyvät toisen maailmansodan kokemiseen uhkana Suomen itsenäisyyden säilymiselle. Samalla on syytä huomata se, että mainitut kirjasarjat syntyivät suuren väkivaltaprosessin yhteydessä.

Suomalais-nationalistinen ja regionalistinen propaganda sisältää usein suomalais-kansallisen nationalismin väärin käsittämistä ja vääristelemistä satuja sepitellen.

Eteläpohjalaisten historiakäsityksiin on vaikuttanut suuresti kansakoulunopettaja ja käsityönopettajana toiminut kansanperinteen kerääjä ja tallentaja Samuli Paulaharju (1875-1944) sekä kaupallisen alan koulutuksen kauppakoulussa saanut kansanperinteen kerääjä ja tallentaja Väinö Tuomaala (1916-1975). Maakunnan kuvataidekäsitykseen on puolestaan vaikuttanut suuresti aluksi Härmässä uskonnonopettajana toiminut kuvataiteilija Juhani Palmu, joka myös korostaa taiteessa eteläpohjalaista miljöötä samalla tavalla kuin alajärveläinen kuvataiteilija Eero Nelimarkka.

Yhteistä kyseisille ”harrastajatutkijoille” on se, että he ovat suuntautuneet aikanaan nationalistisesti ja regionalistisesti isänmaallis-myyttiseen kansakunta- ja heimokunta-ajatteluun.

Kyseisen ajattelutavan vastakohta on eri kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen pohjautuva historiaselitys. Sen mukaan esimerkiksi pohjalaistalon lähin alkuperä löytyy rannikon ruotsalaisasutuksen käyttämästä talotyypistä. Kun Paulaharjun ja Tuomaalan löytämät ja tutkimat ”suomalais-kansalliset esineet” tutkitaan uudestaan yksi kerrallaan, niiden alkuperäksi paljastuu lukemattomia ilmansuuntia maapallolla.

*

Puhe ”maakunnasta” on nationalismiin liittyvä myytti.

Aulis J. Alasen kirjoituksessa ”Maakuntaperinteitä” (Kytösavut 1, 1945) sanotaan, että ”Historiassa on itsenäisyyteemme vankin turva…SUURSODAN AATTONA syntynyt Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto perustettiin (1939, JP:n lisäys) ylläpitämään ja elvyttämään sitä HENKEÄ…Ei ole vanhoillista pitää perinteitä kunniassa, ei ole nurkkaisänmaallisuutta lujittaa henkistä ja aineellista perustaansa, koko kansakunnan kehitykselle myönteisiä HEIMOpiirteitä ja ROTUominaisuuksia edelleen kehittämällä…”.

Eteläpohjalaisten suurin ylpeydenaihe liittyy NUIJASOTAAN. Se on liittynyt Ruotsin kruunun sisäpoliittiseen riitaan jolla ei ole mitään tekemistä ”Suomen synnyn” kanssa.

Huomion arvoista eteläpohjalaisessa ylpeydenaiheessa eli nuijasodassa on se, että se liittyy VÄKIVALTAAN.

Nuijasodassa surmattiin Ruotsin kruunuun kuuluneen Suomenniemen eteläosan ruotsinkielisen aateliston toimesta tuhansia aseettomia eteläpohjalaisia talonpoikia.

Nuijasotavaihe on tulkittu lakeuden maakunnassa nationalismin näkökulmasta käsin. Siinä samalla kyse ”väärin ymmärretystä nationalismista”.

*

Mainitussa Kytösavut 1:sasä on myös Ilmari Turjan kirjoitus ”Isonkyrön omalaatuisuudesta” (s. 47-52). Turja sanoo, että isokyröläinen on ”luonteenlaatunsa puolesta erilainen kuin muut eteläpohjalaiset…” ja että isokyröläinen on ”vanhoillisempi kuin muut”.

Kyseinen kirjoittelu liittyy lakeuden kansa alkukodin todistelemiseen. Se uskotaan sijainneen Kyröjokilaakson Isossakyrössä, jossa on vanha kristillinen kivikirkkokin.

Suomen kansan alkukodin on uskottu sijainneen Uralin vuoriston suunnalla Volgan mutkassa Venäjällä. Myös lakeuden heimo olisi kuulunut alun perin siihen mutta Suomenniemelle Venäjältä muun Suomen kansan mukana vaellettuaan ja Hämeestä pohjoiseen siirryttyään tuo heimoryhmä olisi päätynyt ensin Isoonkyröön ja siitä Etelä-Pohjanmaan kuntiin kuten Ilmajoelle ja Lapualle. Etelä-Pohjanmaan rajakin on ehtinyt muuttua moneen kertaan mutta se ei ole vaikuttanut tähän nationalistisen historiankirjoituksen sepitelmään.

*

Piirsin Turussa omakustanteeseeni ”Turgu eilen ja tänään” (Turun kuva 10. osa, ISBN 978-952-67175-1-7, 2009) pilakuvan alkuturkulaisesta. Annoin sille nimeksi ”Turguensis peculiaris” (erikoinen turkulainen). Kyseinen hahmo on mm. hyvin pitkänenäinen (viittaus uteliaisuuteen).

Turusta Kauhavalle muutettuani piirsin vastaavan piirroksen alkueteläpohjalaisesta (Kauhavan kuva, ISBN 978-952-67631-0-1, 2011) . Annoin uudelle hahmolle nimeksi ”Muinaisnuijapää”. Piirtämäni uusi hahmo seisoo piirroksessani pörrötukkaisena Ryssänmaalla Uralin vuoristossa käsissään puunuijat (viittaus nuijasotaan) ja päällä hänellä on Jussi-paita.

Suomen, Turun ja Kauhavan väestöä koskeva konkreettinen historia on kuitenkin aivan muuta. Suomalaiset, turkulaiset ja eteläpohjalaiset ovat DNA-kartan pohjalta sekoitus ”sitä sun tätä väkeä” (turkulaisissa on erään veriryhmätutkimuksen mukaan itäistä veriryhmääkin eniten). Toiseksi Suomen kansakin on tullut Suomenniemelle ”sieltä sun täältä tiputellen”.

Siis voimme unohtaa koko perussuomalaisuuden.

Puhe rakentamisen yhteydessä ”hyvää tehrään mutta primaa pakkaa tulemaan” merkitsee leuhkimista, luokittelemista ja syrjimistä. Ja puhe ”maakuntahengestä” on rasimia.

*

Etelä-Pohjanmaalla kuvitellaan usein, että lakeuden maatalousvaltaista kulttuuria elävällä talonpoikaiskansalla on tervein ja luonnonmukaisin elämäntapa Suomessa.

Maakunnan historia todistaa kuitenkin täysin päinvastaisesta. Siihen on sisältynyt jatkuvasti mielivallan ja väkivallan käyttöä (lapuanliike jne.). Nainen on seudulla B-luokkaa.

Eteläpohjalaisessa kulttuurissa näkyy vieläkin päällimmäisenä patriarkaalinen kulttuuri ja valtapeli. Ensimmäinen turvakotikin perustettiin maakuntaan vasta äskettäin.

Ukkovalta jyrää pohjanmaalla, mies ei tiedosta äänestävänsä miestä, naisten osuus Etelä-Pohjanmaan kunnanvaltuustoissa on ainoastaan 20–30 % valtuutetuista (Ilkka 11.9.2016). Tämä johtuu luonnollisesti seudun maatalouskulttuurisesta patriarkaalisuustraditiosta.

*

Väkivalta on kansainvälinen ilmiö mutta siihen sisältyy kulttuurista johtuvia paikallisia erityispiirteitä.

Esimerkiksi eteläpohjalaista väkivaltaperinnettä on mahdollista selvittää tutkimalla seudulla vallinnutta erämaa- ja maatalouskulttuuria sekä siihen liittyneitä ilmiöitä kuten taikuutta, riitatapauksia ja niiden ratkaisemista (ilman nykyaikaista tutkintaa ja oikeuslaitosta), alkoholinkäyttöä, seksuaalisuutta, kansanherännäisyyttä (uskosuhdetta), kirkkoa ja sen (usein alkoholisoitunutta ja väkivalta) papistoa, kansanopetusta, nuorisotyötä sekä virkavaltasuhdetta.

Lapua tunnettiin jo 1800-luvulla häjyilevistä puukkojunkkareistaan. Sen on täytynyt olla elimellinen osa seudun muuta ikivanhaa kulttuuria. Aulis J. Alanen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjoituksen Lapualla vallinneesta noituusperinteestä (Lapuan ”noidat”, Kytösavut 3, 1947, sivut 143-196). Kirjoituksensa lopussa hän tulee maininneeksi myös alkoholikulttuurista kun kertoo tästä maailmasta lähteneestä uskovaisesta miehestä, joka naapureiden mukaan oli kehottanut poikiaan: ”Ryypätkää pojat, jottei aika vahrates tuu pitkäksi”. Papiston juopottelusta ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä on myös säilynyt vanhoja tietoja.

*

Lapuan suurpitäjän alajuoksun metsiin piiloutuneet häjyt (vrt. Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä”) tunnettiin myöhemmin Härmän ja Kauhavan häjyinä. Siihen liittyvää 1800-luvun väkivaltaisuutta ei ole selitetty aikaisemmin kulttuuritarkastelun pohjalta.

Rautakauden erämaakulttuurin aikana ei tunnettu ”organisoitua oikeutta”. Syntyneet riidat ja väkivaltaiset yhteenotot ratkaistiin välittömällä vastaiskulla, siis suoralla väkivallalla suoraa väkivaltaa vastaan.

Eteläpohjalaisen Härmänmaan paikalliskulttuuriseen väkivaltailmiöön liittyi 1800-luvun alusta lähtien uutta julkista valtiovaltaa edustaneen virkavallan ja paikallisen väestön rajuja yhteenottoja.

*

Häjyjen tausta on liittynyt Kyröjoen alueelta Lapuankin suuntaan muuttaneesta väestä. Sen alkuperä on ollut yli tuhat vuotta sitten eräreittejä pitkin Etelä-Suomen Hämeestä kohti pohjoista siirtyneessä liikkuvassa eränkäyntiväessä.

Kauhava ja Härmä sai alueen ensimmäisen valtiovaltaa edustaneen nimismiehen ja ”Kauhavan herran” (Adolf Hägglund) vuonna 1864. Härmän häjyjen ja nimismiehen välille syntyi samaan aikaan rajuja väkivaltaisia yhteenottoja (Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1, 1999, kts. nimismiehestä sivulla 313). Nimismies hoiti tuolloin myös poliisin tehtäviä.

*

Puukkojunkkarien väkivaltaperinteeseen on sisältynyt myös ikivanha ”esinemyytti”. Siinä omaan sukuun, klaaniin ja heimoon uskottiin sisältyvän jo alun perin omatekoisiksi kuviteltuja korkeatasoisia esineitä kuten vaatteita (Jussi-paita jne.), helavöitä ja puukkoja.

Tuota perinnettä on ryhdytty hyödyntämään nykyaikana juhlaviikolla, minkä aikana laustitaan häjyistä jopa runoja. Juhlan tausta liittyy häjyilyn oikeuttamiseen osana seudun väestön identiteettiä. Väkivaltaista häjyilyä on verrattu myös ”villiin länteen” vaikkei sillä ole pienintäkään yhteyttä amerikkalaiseen siirtomaavalloituskulttuuriin.

Paikan väkivaltaperinteen heijastusvaikutuksena on tulkittavissa myös muutama vuosi sitten alueen eräässä koulussa sattunut koulukiusaaminen, puukotus ja itsemurha.

*

Kauhavalle oli perustettu 1600-luvun alussa kristillinen kappeli ja seuraavaksi paikkaan saatiin myös oma seurakunta ja puinen kirkko. Nyt vallan työkaluksi väkivaltaista käyttäytymistä vastaan tuli myös ”Herran (Jumalan) pelko”. Kirkkoherrathan olivat ”henkisenä ojentajana ja kurittajana” pitkään eräänlaisia nimismiehiä.

Kauhavan kirkko sijoitettiin paikallisen joen ylittäneen sillan eteläpäähän. Myöhemmin sillan pohjoisreunaan sijoitettiin ”valtiovallan tukikohdaksi” alueen ensimmäisen varsinaisen nimismiehen toimipaikka (1864-).

Kauhavalle oli lähetetty ennen nimismiehen tuloa venäläisiä kasakoitakin rauhoittamaan riehuvia puukkojunkkareita. Kauhavan, Ylihärmän ja Alahärmän nimismieheksi (Kauhavan piirin nimismiehenä 1864-1902) nimitetty Adolf Hägglund oli toiminut aikaisemmin myös lääninhallituksen kanslistina.

Suomen metsissä piileskelleitä kaikkialla pieniä ”villejä ja barbaarimaisia ihmisryhmiä” ja heitä alettiin alistamaan valtiovallan komentoon jo autonomian aikana (1809-1017). Kyseisen toiminnan taustalla oli nationalistiseen valtiofilosofiaan sisältynyt ajatus ”kansan kurinpidollisesta ja orjamoraalisesta yhtenäistämisestä” autonomisen valtiovallan hyväksi.

Venäjän keisarikunta rakensi nyt suomalaisille pohjaa oman valtiolaitoksen perustamiseen (autonomisen alueen valtiollinen itsenäistyminen 1917). Suomi ei olisi itsenäistynyt ilman tsaarinvaltaa 1809-1917 eikä ilman kommunisti Vladimir Leninin suostumusta 1917.

*

Nimismiehellä oli asuintalonaan Kauhavan Pukkilassa, pitkä yksikerroksinen fooninki. Siitä tehtiin myöhemmin Kauhavan Viinikan kansakoulu koska nimismies tunsi hyvin myös KANSAN SIVISTÄMISEN merkityksen vallankäyttövälineenä (kts. Kyrönmaa XI, Vanhaa ja uutta Kauhavaa, Etelä-Pohjanmaan osuuskunta, 1958). Mutta 1900-luvun ja 2000-luvun koulukiusaamisesta sekä ”subjektin kuolemasta” Kauhavan herra Adolf Hägglund ei voinut tietää mitään.

*

Myös kauhavalainen Pukkilan Jaska kului häjyilykauden tunnetuimpiin puukkojunkkareihin (kts. Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1, 1999, sivu 312). ”Isoo Antti oli ensimmäinen ja Rannajärvi toinen, Pukkilan Jaska Kauhavalta oli kolmas samanmoinen”.

*

Kauhavan Viinikan kansakoulun hirsirunko oli siirretty jossain myöhemmässä vaiheessa Pernaasta Viinikkaan.

Nimismiehellä saattoi olla aluksi erikseen asuinpaikka Pukkilassa ja virkatoimipaikka Kauhavanjoen ylittäneen sillan pohjoissivustalla tai sitten kyse on samasta hirsirakennuksesta. Ehkä nimismies muutti alakerrasta asumaan toimipaikkarakennuksen toiseen kerrokseen.

Puukkojunkkareiden epäonnistunut yritys tappaa pistoolilla yläkerrassa majaillut nimismies tapahtui nimismiehen toimipaikalla (kts. Heikki Ylikangas, ”Härmän häjyt ja Kauhavan herra”, 1973).

Härmän häjyistä on tehnyt parhaan selvityksen kauhavalaistaustainen professori Heikki Ylikangas, hänen lapsuudenkotinsa oli Kangas-nimisessä kylässä (kyseinen kylä sijaitsee uuden luotisuoran Kangas-Annala maantien eteläpäässä).

*

Nimismies oli kuulustellut väkivaltaa käyttäneitä puukkojunkkareita kuten Antti Isotaloa hevospiiskalla (kts. Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1, 1999, sivu 316, valokuva vastaavasta ”ratsupiiskasta”).

Kyseinen nimismiehen rakennus kuitenkin purettiin myöhemmin, luultavasti vuonna 1960. Samalla paikalla on toiminut myös Kauhavan Säästöpankki (kts. Kauhavan historia 1, sivu 211, valokuva nimismiehen toimipaikasta ennen purkamista Kauhavan keskustassa).

Kyseinen purkaminen on tapahtunut luultavimmin ilman juridisesti pätevää purkulupaa eikä purkuaikeesta ole luultavasti kysytty edes lausuntoja esimerkiksi museolta. Museon lausunto olisi ollut joka tapauksessa kielteinen koska kyseinen suojelukohde oli kulttuurihistoriallisesti ja kansallisesti hyvin arvokas.

Kulttuurihistoriallisesti erittäin huomattava suojelukohde olisi myös kasakoiden 1800-luvulla majapaikkanaan pitämä ja ainakin 1990-luvulle saakka säilynyttä rakennusta (kts. Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1, 1999, sivu 301, valokuva kyseisestä rakennuksesta vuodelta 1997).

Vuonna 1921 palaneen Kauhavan klassistisen ”Hakola-hirsikirkon” ulko-ovea on pidetty ehkä ”häjymielessäkin” NAVETAN ulko-ovena vaikka sen oikea paikka olisi konservoituna museon lasikaapissa (kts. Kauhavan historia 1, 1999, sivu 393, valokuva kirkon ovesta navetan ovena).

*

Modernissa valtiossa ainoastaan julkista valtaa edustavalla viranomaisella (kuten poliisilla ja armeijan sotilaille) on oikeus käyttää ”virallista väkivaltaa yksityistä villiä väkivaltaa” vastaan.

”Suoraa väkivallan käyttöä” tehokkaampi keino ennalta ehkäistä ”villiä ja mielivaltaista väkivaltakäyttäytymistä” on ”orjamoraalinen tottelevaisuuskouluttaminen” kuten koulunkäynti (valvonnan ja kurin pohjalta) ja nuorisokasvatus (juopottelun vastainen raittiustyö jne.).

Tuolloin nuorista uskotaan kasvavan ”kunnon kansalaisia” uuteen valtiokoneeseen.

Kyseisestä sivistämis- ja valittamisprosessi aiheuttaa kuitenkin uuden entistä vakavamman ongelman (yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle).

Uudet ongelmat alkavat kun nuoret oppivat kapinoimatta ja anarkistista vastarintaa tekemättä tottelemaan ja alistumaan virallistetun julkisen vallan organisoimaan valvontaan ja kuriin sekä muihin vastaaviin seikkoihin kuten uskomaan nationalistista valtiopropagandaan.

Nuoret muuttuvat tuossa prosessissa yhtenäisesti käyttäytyväksi vallan alamaismassaksi. Siihen tottuessaan ja kristillis-orjamoraalisen itsekurin omaksuessaan nuoret luopuvat omasta tahdosta ja minästä sekä vajoavat lopuksi oman ”subjektin (minän) hautaan”.

Nuoret alkavat myös uskomaan vahvan valtiojohtajan yksinvaltiaana julistamaan ”todelliseen vapauteen” (vrt. Hitler ja Stalin sekä heidän koulutuksella, valvonnalla ja kurinpidolla orjamoraalittamat kansanjoukot).

Tämä moderni valtasysteemi johtaa tehokkaimpaan ja kovimpaan vallankäyttöön. Ja ”haitallisten roskaihmisryhmien” vainoamiseen sekä maailmansotiin.

*

Tämän uuden ”pehmeäksi kuvitellun ja markkinoidun systeemin” vastakohta on se, että jokainen yksilö on konkreettisesti vapaa tekemään itse valintoja ja ratkaisuja (eksistentialistinen vapaan yksilön ”itselleen oleminen”). Siinä yksilö ei kasva istuimeen kiltisti pulpettirivissä eikä seisomaan luotisuorana ja yhtenä massana armeijan sulkeissa.

 

9. YHTEEN KASVAMINEN JA VÄKIVALTA

Eksistentialismin vastainen ”toisen kautta oleminen ja eläminen” merkitsee yhteiseen arvomaailmaan ja suhderiippuvuuteen kasvamista ja ”yhteiseen olemiseen” yhtenäistymistä.

Kyseisestä riippuvuussuhteesta aiheutuu usein myös väkivaltaa (taustalla esimerkiksi mustasukkaisuus).

Toiseksi ihmisten väliseen yhteen kasvamiseen vaikuttaa myös ”paikkaan kiinnittyminen ja paikan kautta oleminen ja eläminen”

Tämä on aiheuttanut väkivaltaan ja militarismiin kasvamista (armeija ja sodankäynti).

Kolmanneksi yhteen kasvamiseen (ei vain vieraantumiseen ja ”subjektin kuolemaan”) vaikuttaa ”tavaroiden kautta oleminen ja eläminen”.

Tässä yhteydessä ”omistaminen” on aiheuttanut usein myös väkivaltaisia yhteenottoja.

Neljänneksi yhteen kasvamiseen vaikuttaa ”suvun ja klaanin sekä kuvitteellisen heimon kautta eläminen”.

Tähän liittyy esimerkiksi ”perhe- ja lähipiiristä” sekä ”maakuntahengestä” puhuminen.

Talonpoikaisen lapuanliikkeenkin harjoittama väkivalta on liittynyt osaksi tähän ilmiöön.

Pahinta jälkeä tulee ”suvun kautta elämisestä”.

Esimerkiksi maatilan itseellisenä pitämisen ja omistamisen takia solmitut sukulaisavioliitot (”mitä serkumpi sen herkumpi”) aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia. Kuten mielisairasta ja väkivaltaista käytöstä.

Sukulaisten kanssa solmittujen avioliittojen iso koko on ollut yleistä pitkään Etelä-Pohjanmaalla. MS-taudin (keskushermostotauti) esiintymisluvut ovat Etelä-Pohjanmaalla maailman korkeimmat. Kyseinen ilmiö johtuu ehkä myös ympäristöstä mutta varmimmin perinnöllisten geenien vaikutuksesta.

Kyseiseen ongelmaan voi vaikuttaa lisäämällä seudulla massiivisesti ulkomaalaisavioliittoja (uutta geeniperimää alueelle). Niistä tulisi myös maksaa rahallinen hyöty.

*

1800-luvun puolivälin eteläpohjalaisten puukkojunkkareiden riehuminen oli villiä ja rikollista väkivaltaa.

Siihen liittynyttä häjyilyä ja uhoilua ei saisi ihailla missään tilanteessa.

Häjyjen väkivallasta ja barbaarimaisesta uhoilusta runoilemista ei voi pitää oikeutettuna. Julkinen kuntavaltakaan ei saa ryhtyä rahastamaan ja kohottamaan imagoaan häjyjen väkivaltahistorian pohjalta.

Jos kuntaoraagi alkaa kuitenkin ”runoilemaan väkivallasta”, julkinen valta tulisi haastaa oikeuteen.

 

10. Tavara ja vieraantuminen sekä ”uusivieraantuminen” ja siitä aiheutuva subjektin kuolema ja henkinen väkivalta

Karl Marx tutki eri tavoin 1800-luvun teollistuvaa yhteiskuntaa. Valtaosa hänen havainnoista liittyvät kapitalistiseen talouteen. Hän arvioi myös edessä olevan teollisen tavaratulvan vaikutusta ihmiseen.

Marx havaitsi, että tavaran ja ihmisen välisessä suhteessa ihminen alkaa vieraantua myös itsestään (tavarafetisismi ja vieraantuminen). Siinä on kyse varhaisesta ”subjektin (minän) kuolemaa” koskevasta havainnosta.

*

Marx ei voinut kuitenkaan tietää millaisia tavaroita uusi teollinen yhteiskunta tulisi myöhemmin kehittämään ja tuottamaan markkinoille. Hän ei voinut siksi tietää teollisen yhteiskunnan kaikkia vaikutuksia ihmiseen.

Tässä suhteessa ajankohtainen puheenaihe on uusin ”tietotekninen” keksintö ”tietokone” (laite jossa on keskusyksikkö, emolevy, prosessori, keskusmuisti jne.).

Uuden tietotekniikan käyttöönoton isoin kysymys ei liity mahdollisiin terveyshaittoihin kuten syöpään. Ison kysymys on se, että tietotekniikkaa on ryhdytty soveltamaan kaikkeen mahdollisen teolliseen tavaratuotantoon.

Ja kouluissa opetetaan nykyisin lapsiakin käyttämään uutta ”tietotekniikkaa”. Koululaiset käyttävät samanaikaisesti kännyköitään myös koulukiusaamisen välineinä.

Tietotekniikkaa käytetään nykyisin kaikissa arjen askareissa sekä tietotekniikka on lisätty esimerkiksi liikkumisvälineisiin kuten autoihin ja juniin. Tietotekniikka on otettu käyttöön myös esimerkiksi lelutuotannossa (lasten leikkiminen).

Nykyinen arki sekä rakennettu miljöö sekä alue- ja kaupunkirakenne on atk:n johdosta entistäkin konemaisempi, haavoittuvampi ja epäinhimillisempi.

Tulevaisuuden autoliikenne pyörii automaattisilla robottiautoilla. Valtapoliitikot ovat puhuneet usein innoissaan uusien atk-sovellutusten käyttöönotosta (vanhusten palveluroboteista jne.).

Tämä ”uusvieraantuminen” eli tavara ja siihen liitetty atk (yhdistelmä) syventää ja kiihdyttää ”subjektin (minän) kuolemaa” ja lisää myös ”henkistä väkivaltaa”.

Kapitalismi on parhaillaan hävittämässä kalliiksi tulevan ja mielenlaadultaan hankalan palkkatyöläisihmisen.

Työläinen pyritään nyt korvaaman tietototeknisillä roboteilla niin pitkälle kuin se on suinkin mahdollista. Olemisen tarkoitus ei ole kuitenkaan kone.

*

Nyt kun ihmisellä on käytössä äärettömän suureen data-aineistoon perustuva tietokone, ihminen uskoo tulleensa lopultakin jumalalliseksi ”kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi” olennoksi.

Nyt on mahdollista taltioida meistä kaikista ihmisistä niin kutsuttu ”TOTAALIDATA” (historiat kuten valokuvat, tekstit ja asiakirjat).

Siihen kootaan aineisto jokaisen yksilön kaikista mahdollisista elämäntilanteista ja -vaiheista ja kun se on kasassa, se analysoidaan tietokoneroboteilla.

Kyseinen tiedosto ja kokonaisanalyysi käsittää koko ihmiskunnan.

Seuraavaksi koko maapallon väestö luokitellaan erilaisiin ryhmiin. Sen yhteydessä ”jyvät erotellaan akanoista”. Lahjakkaat erotellaan lahjattomista, rikkaat köyhistä ja luotettavat epäluotettavista ihmisistä.

Ja sen jälkeen ihmisiä aletaan siirtelemään, käännyttämään ja palauttamaan aleilta toisille niin, että maapallolle muodostuu kokonaan uusi ”kansainjärjestys”.

Tuon maapallon laajuisen dataprosessin jälkeen meitä hallitsee yksi ainoa ”Datamaailmaherra” siten kuin hän kulloinkin parhaaksi näkee.

Mytologisen, traumaattisen ja väkivaltaisen ihmislajin maailma on hävitetty ja korvattu uudella tietokoneiden varassa toimivalla ”tieto-olentoihmiskunnalla”.

Tästäkään ”uudesta jumaluudesta” ja epäeksistentialistisesta maailmasta (skenaariosta) Marx ei voinut tietää mitään.

*

Käynnissä olevaa ”uutta tietoteknistä tavarafetisismiä” eli ”syventävää vieraantumista” (”uusvieraantumista”) voi pitää eksistentialismin pohjalta täydellisimpänä ”tavaroiden kautta ja kanssa elämisenä”.

Kun tavaraan on liitetty ”tietotekniikka” tavaran ja ihmisen suhteessa tapahtuva vieraantumisprosessi nopeutuu ja tehostuu ja samalla syvenee ihmisyksilöiden ”subjektin (minän) kuolema”.

”Tavara ja atk-kone” ottaa nyt ihmisen täysin hallintaansa ja hermeneuttinen ihminen menettää kyvyn kommunikoida luonnollisella tavalla toisten ihmisten kanssa.

Siitä aiheutuu ”masennusta ja häiriökäyttäytymistä” ja ”pahuusapuvoima” kansalaisia väkivaltaan yllyttävälle valtaeliitille.

*

Kotitietokone otettiin ensin käyttöön 1970-luvun alun USA:ssa. Tietokoneen psykologisia ja muita vaikutuksia on selvitetty eniten Yhdysvalloissa. Jatkuvasti tietokonetta käyttävien lasten luonnonmukainen kehitys haavoittuu tietokoneen ja ihmisen suhteessa.

Esimerkiksi filosofi Juhani Pietarinen kirjoitti tästä aiheesta jo vuosikymmeniä sitten ajankohtaisia kirjoituksia esimerkiksi Helsingin Sanomiin.

Järkyttävintä käynnissä olevassa ”tietoyhteiskuntaprosessissa” on se, että prosessi muokkaa ”kuolleiden subjektien ihmismassoista” täydellisintä ”tykinruokaa” uusimpiin rakennemuutoksiin sisältyviiin sotiin.

Enää ei tarvita konfliktissa ensimmäistäkään valtionrajan ylittävää panssarivaunua. Nyt kokonaisen valtion infrastruktuurin voi murskata atk-hakkereiden avulla ja sen jälkeen on mahdollista vallata kokonainen valtio ampumatta ensimmäistäkään laukausta.

*

Uusin tietotekninen kehitys on johtanut siihen, että kännykkää käyttävän ihmisen arjessa lisääntyy robottien yhteydenotot mutta noihin ”yhteydenottoihin” ei kysytä vielä edes henkilön lupaa.

Kyseinen koneen ”datasyöttö” loukkaa yksilön oikeutta itsemääräämiseen. Samalla estyy mahdollisuus vapaan yksilön eksistentialistiseen ”itselleen olemiseen”.

Jos jätetään kysymättä lupa kyseisiin robottiyhteydenottoihin, kyse on ”henkisestä väkivallasta” sillä siinä ulkopuolinen voima pakottaa ihmisiä luonnottomiin vuorovaikutusprosesseihin.

Nyt kun uusi yhteiskunta on tehnyt jo puoli vuosituhatta ”kaikkea hyvää” periaatteella ”tieto on valtaa” viimeksi on tultu kehitykseen, jossa ihminen polvistuu ”koneen orjaksi”.

Nykyisen kone- ja datahulluuden alkuvaiheessa luvattiin, että sähköposti pysyy jokaisen yksilön omana asiana. Mutta heti tuon jälkeen selvisi, että valtio- ja valvontavalta osaa murtautua myös sähköposteihin. Ja myös ihan kaikkeen muuhun.

”Konemaailman” yhteydenottoihin ja tietoteknisten koneiden ja tavaroiden aiheuttamaan ”vuorovaikutuspakkoon” kuluu ihmisten aikaa päivittäin yhä enemmän. Samalla mielensä jatkuvasta pahoittamisesta on tullut kokonainen uusi elämäntapa.

Kännykän kanssa eläminen alkaa olla jatkuvaa piippausta, saapuviin viesteihin heräämistä ja niihin vastaamista.

Uusimman teknisen kehityksen vaikutusta yhteiskunnan ja ihmisenä olemisen muutoksiin ei ole haluttu edes kysyä kansalaisilta. Tämäkin todistaa siitä kuinka yhteiskunnallinen valtaeliitti on alkanut kaapata kapitalismissa kaiken valtaansa.

*

Ennen kännykkää oli käytössä vain lankapuhelin. Se käyttö tapahtui paikassa ja yleensä vain päiväsaikaan mutta nyt ”aluksi puhelinta” pidetään mukana kaikkialla yötä päivää.

Kännykkääni on alkanut soitella tiuhaan mitä minkinlaisia palveluja myyviä firmoja. Sitä on seurannut vieläkin rasittavampi uusi vaihe. Kyllä kapitalistinen bisnesmaailma keksii ja osaa kaikenlaista päittemme menoksi.

Maksoin eräänä viikonloppuna tietokoneellani muutaman päivän myöhässä olleen puhelinlaskuni. Viikonlopun jälkeen, maanantai-iltapäivällä kännykkääni tuli tietoteknisen robotin lähettämä viesti, jossa kone ilmoitti minulle:

Datatietojemme mukaan olette jättäneet maksamatta erääntyneen puhelinlaskun ja jos maksatte kyseisen laskun heti, säästytte maksukehotusmaksulta.

En ole antanut lupaa kyseisten viestien minulle lähettämiseen.

Siis kone muistutti minua ja teki ehdotuksen ongelman ratkaisemiseksi (lisämaksun välttämiseksi). Mutta minä en halua ”seurustella” missään muodossa koneen kanssa.

Robotin viesti aiheutti minussa ikäviä inhimillisiä reaktioita kuten huolestumisen. Huolestuin siitä, olenko unohtanut asian eli maksaa puhelinlaskun tai vai muistinko väärin (kone ei unohda eikä ole huolimaton).

Tietoteknisen konesysteemin aiheuttamat masennustuntemukset loukkaavat ihmisyyttä, vaikka niiden aiheuttaminen olisi robotin suorittamana tahatonta (dataa).

Minulla on kaikki laskut aina asiallisesti hyvässä järjestyksessä kirjahyllyn pankkilaskumapissa. Huolehdin jatkuvasti sitä, että mappini ei ole epäjärjestyksessä.

Maksamattomia laskuja etsittyäni havaitsin, että maksamatonta laskua ei löydy. Tuon asian tutkimiseen kului paljon aikaani.

Ajattelin soittaa kännykällä robotille mutta ymmärsin, ettei robotti osaisi edes vastata puheluuni, mutta puhelinyhtiöni osaisi laskuttaa puhelustani toisella robotilla.

Oikean numeron tiedusteleminen numerotiedustelun palvelunumerosta tulee sekin kalliiksi.

Vapaan yksilönä ”itselleen oleminen” ja uusin ”datatekninen pakkoruokailu” ovat täysin vastakkaisia prosesseja. 


*

Isoin ongelma ei liittynyt tässä tapahtumasarjassa siihen, että pankkiyhteyden data-aineisto ei ollut siirtynyt puhelinyhtiön laskutusrobotille maanantai-iltapäivään mennessä.

Tuota ennen puhelimeeni oli alkanut saapua joka päivä automaattinen asuinpaikkamme säätiedotus ja muutakin ”nykyarjessa pärjäämisen kannalta tärkeää infoa”.

Esimerkiksi ”korjauta peltikattosi ja uusi talosi ikkunat”. Muutaman vuoden päästä noita viestejä on kännyköissämme kymmeniä. Kapitalistinen bisnes pitää siitä huolen.

Vaikka konehullut eivät onnistu tekemään minusta ikinä orjaansa uusin tietotekniikka onnistuu tekemään minulle henkistä väkivaltaa ja loukkaamaan vapauttani ”itselleen olemiseeni”.

Robotti on nostanut jo aivan liian monta kertaa ”karvani pystyy” ja herättänyt minussa ”datakonemaailman” vastaisen vihan.

Valtaeliitin täytyy taipua keskustelemaan helvetiksi paisuvasta uusimmasta ”tietoyhteiskuntavillityksestä”.

 

11. Muita havaintoja ja johtopäätöksiä militarismista

Suomen militaristinen jääkäriliike syntyi yliopistossa koulutetun, sivistetyn sekä isänmaallisuuteen kasvatetun ja nationalistina radikalisoituneen yliopistonuorison keskuudessa (ajankohdan kansainvälinen muoti-ilmiö).

Vuosia sitten joku eteläpohjalainen vasemmistolainen mies kertoi käyneensä Kauhavan lukion militaristisessa jääkäriteatterissa. Näytelmän aikana ei kuitenkaan edes mainittu punaisista.

Kyseinen seikka todistaa tämän päivän ”valkoisen vallan” käyttöön ottamasta kapitalistis-porvarillisesta valtapelistä eli historian tahallisesta vääristelemisestä.

Suomi ei ole ollut koskaan myöskään eräänlainen ”villi länsi” vaikka monet eteläpohjalaiseen häjyilyyn ja uhoiluun samaistuneet usein niin väittävät.

*

Nationalistisen jääkäriliikkeemme historia on tutkittu tarkkaan. Mutta kuinka moni suomalainen sai ennen toisen maailmansodan syttymistä koulutusta Saksan Hitler-Jugendissa tai oli muulla tavalla yhteydessä Saksan natseihin (maailmansotien välinen germanismi)?

Suomalaisten hitlerjugendiin osallistumista luultavasti tapahtui. Suomen ja Saksan väliset sotilaalliset suhteet eivät ole rajoittuneet vain jääkäriliikkeeseen. Suomi ja Saksa harjoittivat militaristista yhteistyötä myös toisen maailmansodan aikana.

Suomen ja Saksan natsivallan militaristisen yhteistyön laajuus on alkanut tulla julkisuuteen vasta äskettäin. Uutta siihen liittyvää käänteentekevää tietoa siitä löytyy esimerkiksi Oula Silvennoisen tutkimuksesta Salaiset aseveljet, Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisin yhteistyö 1933-1944 (2008).

*

Myös suomalaisten osallistuminen Pietarin saartorenkaan militaristiseen muodostamiseen ja ylläpitämiseen on myös avoin kysymys.

Pietarissa äskettäin paljastetun Mannerheimin muistolaatan tahriminen punaisella värillä ”verellä” viittaa siihen, että suomalaisilla ei ole kyseisen natsien saartorenkaankaan kohdalla täysin puhtaita papereita. Suomen Kuvalehtikin oli nimitellyt saarron aikana venäläisiä torakoiksi (Olavi Paavolaisen havainto kirjassa ”Synkkä yksinpuhelu”).

 

12. Jälkikirjoitus 1 (Minä ja uusi ”julkiyksityinen palvelu”):

a. Luin sanomalehdestä asiallisen mielipidekirjoituksen ”Hallituksemme kantaa huolta varakkaista” (Sini Hirvonen, Ilkka 8.9.2016).

Mutta onhan se näinkin: Hallituksemme kantaa suurinta huolta yritysten menestymisestä (kansainvälisen rahavallan omistamien ja voittoa tavoittelevien kapitalististen terveydenhuoltoyritysten menestymisestä ”uudistuvassa uusliberalistisessa Suomessa”).

Terveyspalveluiden yksityistäminen on myös polttavan korruptiivinen alue.

b. Kerroin tässä kirjoituksessani atk-robotin minulle (hermeneuttiselle ihmisolennolle) aiheuttamasta henkisestä väkivallasta (kts. kohta 10, loppuosa). Siinä robotti (kone) onnistui tekemään minut (ihmisen) huolestuneeksi kun se oli viestittänyt minulle kännykkääni (atk-kone), että ”datan mukaan” olen jättänyt maksamatta puhelinyhtiölle eräpäivään mennessä puhelinlaskuni. Muistin kuitenkin heti maksaneeni kyseisen laskun viikonloppuna (jo ennen eräpäivää).

c. Seuraavaksi jouduin nykyaikaisen terveydenhuollon kohdalla ”minua johdattelevan ja puolestani asioistani päättävän näkymättömän vallan kouraan”.

Terveydenhuolto kaappasi minulta yksilövapauteeni sisältyvän ”oikeuden itsemääräämiseen”, viritti minussa ”subjektin (minän) kuolemaa” ja onnistui aiheuttamaan minua kohtaan myös ”henkistä väkivaltaa”.

Olin nostanut postilaatikostani kirjeen, jossa sanottiin, että minulle on varattu aika peräsuolen tähystämiseen erään yksityisen lääkäriaseman vastanotolle.

Minä en ollut tehnyt itse kyseistä varausta (päivä ja kellonaika) vaan joku muu tai jotkut muut puolestani.

(Kts. myös filosofi Juhani Pietarisen johdolla terveydenhuollolle tehtyä julkaisua Oikeus itsemääräämiseen (1994/1998).

d. Näistä esimerkeistä (a, b, c) käy ilmi nykyinen yhteiskunnallisten asioiden ylimonimutkaistuminen, postmoderni sekoittuminen ja puuroutuminen sekä vallitseva käsittämättömien olosuhteiden postmoderni diktatuuri.

Tavallisen kansan on nykyisin mahdotonta päästä käsitykseen siitä miten nykyinen ”terveydenhuolto” liittyy demokratiaan, vallankäyttöön ja talouteen ja samalla esimerkiksi virkavaltaan ja politiikkaan.

Sama ongelma vallitsee nykyisin yhteiskunnan kaikilla muilla toimintosektoreilla sekä yhteiskuntamme toiminnallisen kokonaisuuden kohdalla.

Nyky-yhteiskunta on monessa suhteessa ”epäonnistunut kone”. Sen erilaisten mittareiden sääteleminen suuntaan ja toiseen ei korjaa vähääkään itse aiheutettua ongelmia.

Yhteiskuntamme perusta on murentunut totaalisesti. Käynnissä oleva rakennemuutos purkautuu parhaillaan esimerkiksi sotina ja talouspakotteina.

*

Olin käynyt ensin ”julkisen vallan” terveysasemalla maksamalla yli 20 euron terveyskeskusmaksun saadakseni lääkärin lähetteen laboratoriokokeeseen (verikoe).

Joissakin tapauksissa lähete tarvitaan esimerkiksi isossa kaupungissa toimivan korkeampiluokkaisen terveydenhuoltopisteen (kuten yliopistollisen keskussairaalan) toimenpidettä varten.

Tätä ilmiötä voi kutsua terveydenhuollon palveluhierarkiaksi.

Kyseisessä 1970-luvulla rakennetussa terveysasemassa on todettu ihmisten terveydelle vaarallinen homeongelma ja aseman purkamistakin on siksi harkittu. Toiseksi aseman hallinnolla on ollut suuria vaikeuksia täyttää aseman lääkärinvirkoja. Nykyisin lääkärit menevät myös mieluiten töihin yksityisiin lääkärintaloihin.

Kun olin saanut lääkäriltä lähetteen minusta otettiin verikoe ja muutaman päivän päästä minulle ilmoitettiin, että minulla on havaittu laktoosi-intoleranssi. Tuon jälkeen olen etsinyt kaupoista yksinomaan ruokatarvikkeita, jossa on maininta ”laktoositon”.

Olisin halunnut heti terveysasemalla käyntini jälkeen myös muutaman uuden verikoetuloksen, joista olisi näkynyt esimerkiksi se olenko allerginen kissalle (olimme juuri hankkimassa kissapoikasta kotiimme). Oman käsitykseni mukaan minulla oli aikaisemmin allergisia reaktioita kissalle.

Menin siksi uudestaan terveysasemalle. Mutta koska lääkärin lähetteen laboratorioon kirjoittaisi toinen lääkäri minulta otettiin uudestaan yli 20 euron suuruinen terveyskeskusmaksu.

Kun pääsin tuon toisen lääkärin vastanotolle, hän ei ollut lainkaan halukas uusien verikokeiden ottamiseen. Ajattelin, että hänet oli ehkä ohjeistettu säästösyistä.

Kerron samassa yhteydessä lääkärille myös tuonhetkisestä vatsani turvotuksesta.

Lääkärini tutki käyntini aikana tietokoneellaan tietoja aiemmista lääkäri- ja hoitokäynneistäni Turussa (jalkani suonenvetokohtauksista lähtien) ja ehdotti minulle paksusuolen jälkitähystystä, koska ”meillä on täällä tähytyspalvelu” ja sinne voi mennä suoraan ilman lääkärin lähetettä.

Minulta oli tehty vuosia sitten paksusuolen tähystys ja leikattu paksusuolesta polyyppi, mutta ei ollut käynyt tuolloin jälkitarkastuksessa. Polyyppi paljastui kansanterveydellisessä seurantatutkimuksessa.

Julkinen ja yksityinen kuulostivat lääkärin puheessa yhdeltä ja samalta asialta, kaikki alkaa jo olla ”julkiyksityistä”.

Kuvittelin, että kyseinen paksusuolen tähystyspalvelu on (julkisen vallan omistamalla ja hallinnoimalla) terveysasemalla, mutta jälkikäteen ymmärsin, että lääkäri oli tarkoittanut samalla paikkakunnalla toimivaa yksityistä terveydenhuoltopistettä.

Ajattelin terveysasemalla käytyäni, että onkohan joku (tai jotkut) ohjeistanut joitakin?

Aikaisemmin minulle oli sanottu, että ”mitä sä siitä (vaivoista) välität, mene vaan taksin kotiisi” mutta kun luin internetistä Ylen uutisen 14.9.2016 (”Potilailta pääsy kielletty” – lääkäri arvostele kovin sanoin hoitoonpääsyä) ajattelin, että taidankin ymmärtää tämän jutun ihan oikein.

*

Miksi ihmiset käyvät tästä kaikesta huolimatta vaaleissa äänestämässä?

Kansalaisethan joutuvat antamaan äänensä ”käsittämättömyyden tilassa” ikään kuin silmät ummessa ja täysin ilman omaa valintaa ja ratkaisua.

Yhteiskunnallinen eliitti ei tiedä yhteiskuntamme nykyisessä postmodernissa kulttuurissa miten ja mihin suuntaan yhteiskuntaa tulisi kehittää. Tämänhetkinen tilanne, samanaikaisesti kahteen eri suuntaan pyrkiminen (julkiseen ja yksityiseen) on repäisemässä parhaillaan kaiken tähän asti rakennetun kappaleiksi.

Islamilaisen kulttuurin leviäminen länteen ja sen yhteydessä tapahtuva väkivalta ei ole Euroopan isoin ongelma. Myös Syyrian sodan ”voittaminen” läntisten armeijoiden iskuvoimalla todistaisi eniten läntisen kulttuurin kyvyttömyydestä nähdä pintaa syvemmälle.

Länsi-Euroopan isoin ongelma nyt on saman tyyppinen kuin se oli juuri ennen muinaisen Rooman hajoamista. Rooman valta mureni omiin sisäisiin ristiriitoihin ja näköalattomuuteen.

Suuret kulttuurit eivät kukoista koskaan ikuisesti. Seuraavaksi on edessä idän suurten kulttuurien valtanousu. Yksittäiset sodat eivät heikennä sitä vähääkään.

 

Jälkikirjoitus 2 (Datadada)

Kun aloitin vuoden 1987 alussa Turun kaupungin ensimmäisenä apulaisasemakaava-arkkitehtina (virkanimikkeeni muutettiin myöhemmin ”yleissuunnitteluarkkitehdiksi”) Turun kiinteistö- ja rakennustoimen apulaiskaupunginjohtajana toimi Pekka Aalto.

Hän oli hankkinut työhuoneeseensa myös tietokoneen ja hän pyrki edistämään tietokoneiden käyttöönottoa Turun hallinnossa. Aalto antoi minulle myös uuteen tietotekniikkaan liittyviä tehtäviä.

1980-luvun alusta lähtien hallintotehtäviin sisältyi myös esimerkiksi kiinteistö-ja rakennustoimen atk-järjestelmä, paikkatietojärjestelmä sekä kuntatietojärjestelmä. Tietotekniikkaa organisoitiin hallinnollisesti ja myös atk-työvoiman osalta.

Tietokoneiden käyttö alkoi koskea 1980-luvun lopulla myös rakennus- ja aluesuunnittelua. Myös työpaikallani kaavoitusosastolla valmistauduttiin tietokonepohjaiseen työskentelyyn (kaavoituksen tietojärjestelmä, ”numeerinen kaavoitus” jne.).

Aikaisempi tapa valmistaa asiakirjoja ja suunnitelmia käsin vaihtui 1990-luvun aikana tietokonepohjaiseksi työskentelyksi ja data-aineistoiksi.

*

Tässä yhteydessä on huomionarvosta kysyä, paransiko tietokoneiden käyttö suunnittelun laatua (A).

Filosofisesta käsiteanalyysistä Informaatio, tieto ja yhteiskunta (Ilkka Niiniluoto, 1989) käy ilmi se, että ”tietoyhteiskunta” on merkinnyt teknisen datan jatkuvaa lisääntymisestä mutta ei tietämisen lisääntymistä, viisaudesta puhumattakaan (B).

Turun kaupunginhallituksen tietohuoltotyöryhmän jäsenenä olin kiinnostunut siitä kuinka kalliiksi koko hallinnon tietokoneistaminen tulee, millainen hyöty tietokonejärjestelmästä saadaan (panostukset ja hyödyt) ja miten uusi systeemi vaikuttaa modernin demokratian muutoksiin.

Kyselin myös sitä, onko yhteiskunnassa tapahtumassa uuden tietotekniikan ansiosta edistystä ja yleisen optimismin lisääntymistä?

Vai onko käymässä täysin päinvastoin?

*

Georg Henrik von Wright, Juhani Pietarinen, Jaana Venkula (kts, Jaana Venkula, ”Tietoyhteiskunta – miksi se ei tule?”, Tietopalvelu 3/1987) ja monet muut humanistisesti suuntautuneet ajattelijat kyseenalaistivat käynnissä olleen ”konehurmoksen” eli puheet tulevasta ”tietoyhteiskunnasta”.

Valtiovallan ja Nokian sinisilmäinen luottamus ”konetiedon voimaan” johti myös vastakkainasetteluihin. Uuden uljaan tietoyhteiskunnan arvostelemisesta tehtiin usein kielletty puheenaihe. Kriitikoita arvosteltiin usein häiriköiksi.

Tietokoneen käytön yleistyminen ja puhe ”tietoyhteiskunnasta” herätti onneksi julkisuudessa myös keskustelua.

Esimerkiksi kirjailija Leena Krohn kirjoitti ”synteettisestä evoluutiosta” (”Synteettinen evoluutio on alkanut”, Helsingin Sanomat 5.7.1998) ja kertoi kirjoituksessaan ”elektronisten aivojen” kehittelystä, kuinka se on herättänyt kysymyksen siitä, pitäisikö kyseisten koneiden kehittelyä jatkaa.

Keijo Mäkelä ja Heikki Stenlund kirjoittivat siitä kuinka ”Verkostotalos pirstoo työnajaon” (HS 15.10.1997). EVA:n varatoimitusjohtaja Jyrki Haikonen kirjoitti siitä kuinka globaalistuminen ja informaatioyhteiskuntaan siirtyminen kuuluvat yhteen (”Maailman ymmärtäminen on käynyt vaikeaksi”, Turun Sanomat 14.4.1998). Tietotekniikan käytön sanottiin jakavan ihmiset A- ja B-luokkaan (Media muuttuu, muututko mukana? HS 8.5.1998).

Nokiavillityksen aikana Manuel Castells ja Pekka Himanen kohosivat suomalaisen tietoyhteiskuntavillityksen ylimmiksi guruiksi. Itse kirjoitin Nokian kärkiverkostoon (internet) kriittisesti ”tietoyhteiskunnasta” vertaamalla tietokonetta ”kullattuun vasikkaan”.

Koska olin suuntautunut kriittisesti tietoyhteiskunta-ajatukseen ja sen sisältämään uuteen suunnittelukulttuuriin sain Turussa työkäyttööni ensimmäiseksi käytöstä poistetun vanhan tietokoneen. Minun ja tietokoneen välinen KEMIA ei toiminut alkuunkaan.

Muille osaston työntekijöille oli hankittu samaan aikaan uudet koneet.

Kyseinen toimenpide oli tyypillistä organisaatiovallan käyttöä. Siinä kaikki organisaation jäsenet pakotetaan toimimaan samojen uskomusten ja arvojen pohjalta.

Se ei kuitenkaan takaa hyvää tulevaisuutta edes kyseiselle organisaatiolle.

Kun Nokia karkasi Suomesta, Helsingin Sanomat ehdotti kansallista surutyötä. Seuraavaksi filosofi Pekka Himanen sai täällä potkun pyllylleen. Nationalistinen usko suomalais-kansalliseen tietotaidolliseen atk-nerouteen oli ajanut pahasti karille.

Organisaatiovallan sisällä tapahtuva toisinajattelu huipentuu usein henkisen väkivallan, kuten työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumiseen.

*

Vasta nyt kun ”tietokoneen” käytöstä on tullut elimellinen osa uusinta arka (ei vain osa työelämää ja valtapelejä) on mahdollista arvioida sitä millaisia seurauksia käynnissä olevalla yhteiskunnallisella kehityksellä saattaa olla tulevaisuudessa konkreettisesti.

Nyt kun myös arjen, asumisen ja vapaa-ajan toiminnot alkavat olla ympäri vuorokauden ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta jälki siitä näkyä monella tavalla.

Itse olen valinnut pakenemisen takaisin luontoon. Evoluution mukainen elollinen luonto merkitsee minulla samaa kuin ”todellisuus” ja se on minulle sama asia kuin on vapaan yksilön ”itselleen oleminen”.

*

Puhe 1700-luvun lopun valistuksesta ja 2000-luvun ”tietoyhteiskunnasta” muistuttavat suuresti tosiaan.

Uusimmassa konevillityksessä kootaan taas kerran kasaan kaiken maailman viisauksia avaavaa ”dataa” (ensyklopedia ja tietokonepalvelimet).

Valistus- ja tietokonehulluudessa uskotaan optimistisesti ihmisjärjen käytön mahdollisuuksiin yhteiskunnallisten ongelmien voittamiseksi (”tieto on valtaa” ja edistysusko).

Noiden kuvitelmien mukaan meitä odottaa kokonainen moderni paratiisi.

Valistus ja informaatioyhteiskunta liittyvät kapitalistis-teollisen yhteiskunnan historiaan (uusin tiede ja tekniikka sekä teknologinen optimismi). Molemmissa tapauksissa uskotaan siihen, että ihminen voi irtaantua järjen käytöllä luontoyhteydestä, eläimellisyydestä sekä myyttien maailmoista (uskomuksista, kuvitelmista ja tarinoista).

Molemmissa tapauksissa ihminen uskoo voivansa muuttua Jumalan kaltaiseksi kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi (hallittu kehitys ja hallitut rakennemuutokset).

Valistuksen piti johtaa uuteen aiempaa parempaan yhteiskuntaan mutta sitä seurasi verisiä vallankumouksia ja viimeksi myös maailmansotia.

Kun tietoyhteiskunta ymmärretään ”valituksen jatkokertomuksena” edessämme häämöttää vieläkin suurempi helvetti.

Oman käsitykseni mukaan tästäkään tarinasta ei aukene uusi harmonisesti organisoitu onnellinen yhteiskunta vaan entistä isompi kärsimys.

*

Älkää naurattako. Konehan ei tiedä mitään eikä aisti ”olemista”.

Järkeen ja tietämiseen uskominen pohjautuu loogis-analyyttiseen ja materialistiseen filosofiaan.

”Oleminen” ei ole kuitenkaan järkijuttu.

Vapaa yksilö voi päästä ulos järjenkäytön häkistä ainoastaan ”itselleen olemisella” ja omien yksilöllisten valintojen ja ratkaisujen tekemisellä.

”Itselleen oleminen” alkaa siitä, että luopuu tietouskosta ja valitsee taiteen.

Tietoyhteiskunta on siinä pelkkää ”DATADADAA”.

 

Jukka Paaso