0. Kun seuraan kulttuureihin ja myytteihin liittyviä tapahtumia, kirjoitan usein sanomalehtiin mielipidekirjoituksia.
*
Kuulin muutama vuosi sitten, että eräässä valtiossa maksetaan avioliitosta ulkomaalaisen kanssa, koska kyseinen valtio haluaa vahvistaa kansansa DNA-rakennetta.
Suomalaisten solmimista avioliitoista esimerkiksi syyrialaisten ja somalialaisten kanssa tulisi maksaa myös täällä sievoinen summa rahaa. Vahvempi DNA tehostaisi myös valtiomme kilpailukykyä.
*
Kirjoitin Etelä-Pohjanmaalla ilmestyvään seinäjokilaiseen maakuntalehti Ilkkaan viimeksi (13.6.2017) seuraavan mielipidekirjoituksen. Kirjoitukseni julkaistiin Ilkassa 14.6.2017.
Mielipiteen ilmaisemisen rajoittaminenkin kiinnostaa minua koska ”ajatuksen kieltäminen” edustaa yhtä hyvin huomion arvoista kulttuurin osa-aluetta.
”DNA JA LIIKKUVUUS
Halla-aholaisten tiukka kansallinen sisäänpäinkääntyneisyys on johtamassa siihen, että Suomen kunnissa kierretään kohta päivittäin yhtä ja samaa kehää.
Toinen ajankohtainen Suomea koskeva ongelma koskee pyrkimystä ylläpitää ”ikuisesti” vanhaa suomalais-kansallista maaseutukulttuuria tämän päivän ylikansallisesta arjesta ja citykulttuurista välittämättä.
Ihmisen vanhoja luita selvittänyt ”DNA-arkeologia” on osoittanut kansojen katkeamattomana jatkuneen liikkumisen ja laajan ”DNA-sekoittumisen”.
Jos poliittinen ja maatalouskulttuurinen liikkumattomuus jatkuu Suomessa vielä pitkään suomalaisten DNA-perimä heikkenee ja suomalaiset pärjäävät huonosti kansainvälisessä kilpailussa.
Monikulttuurisuus tekisi hyvää Suomen DNA:lle (väestörakenteelle) ja taloudelliselle menestymiselle.
Liikkuvuuden vastakohta on paikalla pysyminen.
Siihen sisältyy ajatus ”eristäytymisestä ja itseellisestä elämästä paikassa”.
Muusta maailmanmenosta eristäytyminen ja yhteen ja samaan paikkaan sulkeutuminen on kuitenkin vierasta ihmiskunnan historialle ja nykytodellisuudelle.
Viime päivien huomion arvoisin tapahtuma ei ole tämänhetkinen hallituskriisi vaan sunnuntaina 11.6.2017 pidetyn Ranskan parlamentinvaalin ensimmäinen kierros sillä siinä tapahtui ennen näkemätön poliittinen vallankumous.
Vastaava ”postmoderni uusvallankumous” tarkoittaisi Suomessa sitä, että äskettäin perustettu uusi poliittinen puolue saisi yli puolet Suomen kansanedustajapaikoista.
Ranskan uusimmasta vallankumouksesta todistaa parhaiten Ranskan mediassa nähty vaalikyltti: ”All you need is love”.
Vanha poliittinen puhe, kulttuuri ja valtapeli on hautautumassa.”
(JÄLKIMAININTA:
Noin kuukausi tuon kirjoitukseni jälkeen Ylessä (yle.fi 8.7.2017) oli uutinen, jossa kerrottiin, että sukulaiset lisääntyivät 1500-luvulla pienissä kylissä keskenään ja syntyi 40 vaikeaa tautia, joita ilmenee nykyisin eri puolilla Suomea.
Ongelma sai alkunsa kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsi rannikkoväestöä muuttamaan sisämaahan sisäseutujen asuttamisen ja maanviljelemisen takia.)
*
Macron-ilmiö merkitsee suuntautumista kohti ”uutta todellisuutta”, siinä on syntymässä kokonaan uusia valtaan nousevia puolueita.
Ranskan parlamenttivaalin toinen kierros meni Macronin postmodernin valtaannousun suhteen vieläkin paremmin kuin ensimmäinen kierros.
Samaan aikaan Suomen hallituskriisi sivuutettiin historiamme härskimmällä tavalla valtapuolue Suomen keskustan toimesta.
Tuossa postmodernin ajan ”puolue-eduskuntavaltapelissä” jätettiin avoimeksi maan hallitukseen hyväksytyn mutta kesken kaiken hajonneen puolueen välinen sopimus.
*
Vanhalla puoluevallalla on nyt iso hätä päällä. Sen merkit näkyvät jo lähes kaikessa.
Parhaillaan on myös yleistymässä ”postmoderni kansan edustaminen” painamalla samanaikaisesti kyllä- ja ei-nappia äänestystilanteessa.
Mutta Timo Soinillakin on tulossa kivenkova seinä eteen. Valtapelurin narsistinen itsensä korostaminen kostautuu aina.
*
Nyt vallitseva yhteiskunnallispoliittinen hallitustilanne on Suomen perustuslain vastainen.
Koska nyt Suomen hallituksessa istuvat PS-ministerit, eivät edusta uudistunutta PS-puoluetta, he eivät tue kansalaisten ja kannattajiensa tahtoakaan.
*
Etelä-Pohjanmaalla ylistetään valitettavasti vieläkin ”sisämaan lakeuksilla paikkaan pysähtymistä sekä kirjoittamatonta sisäpiirilakia”.
”Tyhjästä” valtaan noussut presidentti Macron on esittänyt viimeksi, että Ranskan lähes tuhannen kansanedustajan lukumäärää pitää pienentää noin kolmanneksella.
Suomessakin riittäisi puolet pienempi eduskunta (noin sata kansanedustajaa), eikä vain rahallisista syistä (säästäminen).
Ja nationalistisesta maakuntasuunnitelmasta pitää luopua sillä se ei edusta nousemassa olevaa uutta valtaa.
*
Arkkitehti Alvar Aalto (1898-1976) olisi modernistina outo ja vieras ”uudessa todellisuudessa”. Sekin kuuluu lakeuden ”kulttuuriseen onaniaan”, että Alvar Aaltoa halutaan juhlia ”omana poikana” kesällä 2017.
Etelä-Pohjanmaalla syntynyt Aalto uskoi 1900-luvun alun nuorukaisena nationalistis-regionalistisesti ”suomalaiseen renessanssiin” ja ”Jyväskylä-Firenzeen” (kts. Göran Schildt, Nykyaika, 1985, sivu 11). Tuolloin arkkitehtiopiskelijana omaksumastaan kaavoihin kangistumisesta (arvomaailmasta ja asenteesta) hän ei onnistunut irtaantuman täysin koskaan.
Vilkaisemalla esimerkiksi Rolf C. Wirzin kirjaa Firenze vuodelta 2005 (taide ja arkkitehtuuri) niin ymmärtää, että noiden ajatusten taustalla on nationalismiin perustuva yli-innostuksellinen kiihkomielisyys, siis suomalaisuutta korostaneen kansallisuusaatteen synnyttämät utopistiset ja suuruudenhullut ajatukset.
Niillä ei ole pienintäkään ”todellisuuspohjaa”.
Aalto uskoi myös modernistina klassismiin ja nationalismiin yhtä vakaasti kuin korkeakulttuureista tietämättömät kauhavalaiset uskovat tänä päivänäkin ”Koskolanmäen klassismin” olevan heidän esi-isiensä nerokasta kädenjälkeä ja samalla ”nykyaikatodellisuutta”.
*
Syvällisemmin tulkittu ”antiikin perintö ja uusin postmoderni todellisuus” on kuitenkin lakeuden suomalaiselle kansalle tuntematon seikka.
Aalto jätti jälkiä lakeudella omaksumistaan ”ylevistä nationalismiajatuksista” Seinäjoen puurakenteiseen suojeluskuntataloon sekä heti sodan jälkeen rakennettuun (huomaa: postmodernin syntymän jälkeen rakennettuun!) Seinäjoen vitivalkoiseen monumentaalikeskustaan.
*
Alvar Aalto oli aikuisena kaikkea muuta kuin ”tuppukyläeteläpohjalainen”. Aalto ei olisi yltänyt koskaan modernismiin asti ilman jatkuvaa matkustelua ja liikkumista ulkomailla maailman suurissa kansainvälisissä kaupunkikeskuksissa.
Mutta Aallon modernismista ei tullut koskaan ”harmoonista kulttuuritekijää”. Kävikin täysin päinvastoin.
Aallon modernismista tulikin pelkkää ”kansallisen edistyksen myyttiä”. Ja uutta arkkitehtuuria, jota seinäjokilainen rahvas vierastaa eniten.
”Klassistis-nationalistis-narsitinen” suojeluskuntatalo on seinäjokilaisten suosikki.
Heimo- ja maakuntauskovaisella kansalla ei ole postmodernismista minkäänlaista käsitystä. Se menee Seinäjoella yli hilseen.
*
Kaikki unelmat ”maailmassaolemisen varmuudesta” lyötiin säpäleiksi ”postmodernilla kulttuurilla”. Ja ”todellisuuden loppua” seurasi ”uusi todellisuus”. Se ei rakennu vähääkään ”modernin romukoppaan”.
*
”Maapallon suurimpiin uusien sähköautojen varaosien valmistukseen erikoistunut kansainvälinen japanilaisyritys on ostanut koko entisen Kauhavan lentosotakoulualueen.
Myynnissä on ollut iso teollisuustontti, johon sisältyy yrityksen oma kansainvälinen lentokenttä.
Yritys rakennuttaa alueelle useita teollisuusrakennuksia ja niihin on syntymässä monta tuhatta uutta työpaikkaa.
Alueesta tulee yhtä merkittävä työpaikka-alue Suomelle kuin on ollut tähän asti Uudenkaupungin autoteollisuus sekä Turun telakkateollisuus.”
*
Kun tämä (tässä kuvitteellinen) uutinen muuttuu todellisuudeksi, haihtuu unholaan tähänastinen ajatus siitä, että Kauhavan kasarmi myytiin ”omille”, maatalouselinkeinon harjoittamiseen liittyvän tuotejalostuksen harjoittajille.
Lentosotakoulun muistovitriinitkään eivät elätä Kauhavalla ketään ja uusien Kangas-Annaloiden rahallinen arvo on nolla.
Kauhavalla näkee nykyisin kaikesta sen, että suurkuntauudistuksen ja lentosotakoulun loppumisen jälkeen seudun tähänastinen valtaeliitti yrittää tärkeimpänä asianaan säilyttää itsellään tähänastinen valta.
Kauhavan eliitti on pysähtynyt paikoilleen. Sillä ei ole halua uudistua eikä sillä ole ”kauaskantoisia visioita” tulevaisuuteen koska tähänastinen valtaeliitti pelkää menettävänsä tuolloin nykyisen valtansa uusille valtapiireille.
Kauhavankin ”vanhan yksivärisen valtaeliitin” pitää luopua valastaan uuden paremman monivärisen Kauhavan luomisen mahdollistamiseksi.
Macronilla olisi paljon töitä myös Kauhavalla.
*
Vaikka ihminen ei voi tietää koskaan mitään tulevaisuudesta ihmisellä on kyky pyrkiä uudistumaan ja pyrkimys suuntautumaan uuteen suuntaan. Esimerkiksi pyrkimyksen luonnon hallitsemisesta voi vaihtaa pyrkimykseksi seurata luontoa.
Kuntaorgaanin toiminta ei voi olla kuin hetken tähänastisten toimintojen, rakenteiden ja rakennusten purkamista. Kunnan toiminta ei saa sisältää pelkkiä akuutteja menoja, pitää olla myös ”uuden huomisen” luomista ja tuloja.
Maaseutumaisuutta ja maatalouselinkeinoja yksipuolisesti suosiva Suomen keskusta (valtapuolue) on saamassa Kauhavallakin ”selkäänsä” oikein kunnolla.
*
Maatalousvaltaisille tuppukylille tyypillinen maa- ja metsätalousyrittäjyys on vaihtumassa myös Kauhavalla uusimman teollisen aikakauden muotoihin ja tyyleihin.
”Uutta kauhavalaista todellisuuttakin” tulee leimaamaan kansainvälistyminen.
Myös poliittinen valta on pakko vaihtaa Kauhavalla. Entinen maalaisliittolaisuus (nykyisin Keskustapuolue), SMP-läisyys ja perssuomalaisuus ovat nykyisin kriisissä myös Kauhavalla, sillä maailmalla on tapahtumassa parhaillaan valtavia uusia mullistuksia.
Vanhassa vallassa jääräpäisesti roikkuminen hävittää ensimmäiseksi itse roikkujan.
*
Luonnonarvokin pitäisi voida mitata nykyisin rahassa. Se ei kuitenkaan pelasta luonnonmiljöötä ja ihmiskuntaa sukupuuttoon kuolemiselta.
Ikivanha ajatus siitä, että ihminen voi tulla kaikkitietäväksi ja -hallitsevaksi, on ihmisen erehdyksistä suurin.
Koska kristityt uskovat kuitenkin siihen Kauhavallakin vaikka ”kaikkitietävyydestä” varoitetaan myös kansanuskovaisten Raamatussa
Kristittyjen uskonnolliset harhakuvat eivät ole mitään ”totuuksia”, vaan ne paljastavat ihmisenä ”olemisen hataruuden”.
*
Mitään ”kaikille yhteistä todellisuutta” ei voi olla olemassa.
”Todellisuuden aistiminen” ponnistaa aina yksilöllisyydestä.
Jos T-paidan selkäpuolella lukee ”yhdessä läpi harmaan kiven”, se pitää vaihtaa paitaan jossa lukee etupuolella ”yksin läpi harmaan kiven”.
”Kaikille yhteinen yhteisö ja kansakunta” on pelkkä nationalistinen ja regionalistinen harha.
Nyt myös ”nationalismin täytyy kuolla”. Yksilön ”vankeus ja orjuus nationalismissa” täytyy päättyä, jotta ihminen voisi olla lopultakin vapaa.
*
”Maailmassa oleminen” on kaikessa äärimmäisen yksilöllistä.
Siksi on tärkeintä taistella jokaisen ihmisyksilön ainutkertaisen yksilöllisen vapauden puolesta. Esimerkiksi sotaa paenneiden pakolaisyksilöiden puolesta. Huudahdus ”ensin suomalaiset” on entistä nationalismia.
Ihmisen rakentama ”yhteisöllinen viisauden silta” ylitse yksilön tielle ilmestyvien esteiden on pelkkä kuvitelma.
*
Ainoa mikä tässä maailmassa voi kestää kaikessa murtumatta on ”vapaan yksilön itselleen oleminen”.
Ihmisen voi kuitenkin tulkita myös mitä kummallisimmilla tavoilla. Esimerkiksi eräästä hyvin tuntemastani henkilöstä on kirjoitettu: ”…yllättäen ULUT koholla 152, MY 58, ALFOS…normaalit…viitealueella…”.
*
Paras tapa selvittää ihmisenä olemiseen ja toimimiseen liittyviä ilmiöitä ja prosesseja on seurata pienen paikkakunnan kuten Kauhavan arkea ja paikallisia myyttejä yksityiskohtia myöten.
Taajamaakaan ei saa lukea yksinkertaisesti ”järkikoneena, infrastruktuurina ja rahana”.
*
Parhaiten paikan kulttuuria koskevaa ”selvitystyötä” edistää dadaistinen taide. Seuraamalla kansainvälistä taide-elämää pääsee parhaiten selvyyteen siitä, mitä kulloinkin on tapahtumassa. Valtiojohtoiset TV-uutiset ovat siihen verrattuna pelkkää valtapeliä.
”Tietäminen ja tiede” ei auta – tiede yrittää vain todistella vieläkin sitä kuinka järkevä ja älyllinen ihminen on.
*
Turun ajan ahdistuksessa kiinnostuin viimeksi erityisesti pilakuvasta ja sarjakuvasta, täällä Kauhavalla minulle tuli rakkaaksi dada.
Kun ostin Turussa ennen Kauhavalle muuttoa kirjan Sarjakuvantekijän oppikirja (Ilpo Koskela, 2010) en saanut ”henkisessä dadavireessäni” siitä irti mitään minua kiinnostanutta.
Koko tämä (ihmiskunnan) maailma näyttää aina vain hullummalta. Ei pilakuvien tekijäksikään voi opettaa ketään.
*
Meidän länsimaisten ihmisten on palattava takaisin Kreikkaan, siellä yli 3000 vuotta sitten vallinneeseen yhteiskuntaan.
Girgio Collin teos Filosofian synty (suomennos Jussi Vähämäki, Tutkijaliitto 1997) sisältää kappaleen ”HULLUUS on viisauden lähde”, sen mukaan ”…meidän filosofiamme, ei ole muuta kuin PLATONIN esittelemän kirjallisen muodon jatkamista ja kehittämistä ja kuitenkin filosofia syntyi RAPPION ilmiönä…” (sivu 14. tekstisuurennos JP).
Oman ymmärtämykseni mukaan kirkkoisät omaksuivat Platonin ”järkipelin” ja Descartes syvensi 1600-luvulla äärimmilleen sen ”tieto-viisastelun” mistä Platon aloitti.
Ihmisen pyrkimys tulla tietäväksi ja yhteiskuntaa hallitsevaksi ei merkitse mielestäni kaiken tietotuotannon ja yhteiskunnan organisoimisen kieltämistä vaan ennen kaikkea ”kaikenlaiseen tietämiseen ja hallitsemiseen” liittyvien rajoitusten ja rajojen tunnistamista.
Kirjan takakannessa sanotaan, että filosofoinnissa ennen filosofiaa oli myytin ja filosofian suhde tärkein kysymys.
Siis kulttuurisen myytin ja ´”järkiviisastelun” (Platon) suhde.
Ennen Platonia antiikissa vallitsi ”myyttien myllerrys”.
Ihminen on tänä päivänäkin pelkkä ”mytologinen eläin”.
Ihminen ei ole vähäkään muusta elollisesta luonnosta poikkeava ”tieto-olento”.
*
Ihminen alkoi vieraantua Platonista lähtien itsestään ja luonnosta.
Ja nyt tuo vieraantuminen on kostautumassa koko ihmiskunnalle.
*
Kristityt erehtyivät liittämään uskonoppinsa Platonin rationalistista filosofiaa. Nyt se on kostautumassa koko ihmiskunnalle.
Faktatieteet alkoivat tehdä ensin ihmisistä ”faktaihmisiä” (Husserl).
Ja nykyinen tietokoneyhteiskunta synnyttää ”keino-olemista” elävää ”konekansaa”.
Nyt rakennetaan kokonaista koneiden täyttämää ”kauhuyhteiskuntaa”.
Kauhavan nimeen sisältyvä ”kauhukulttuuri” on siinä ”kauhu keskellä kauhua”.
*
Kauhavan väestön ”kulttuuri– ja myyttiarjen” lisäksi seuraan kissamme ”maailmassaolon arkea”.
Mustasta nuori kissastamme olen oppinut viimeksi sen, että koska kissalla on samanlaiset henkiset (esimerkiksi pelkotila) ja aineelliset tunnot (esimerkiksi kipu ja särky) sekä ongelmat kuin ihmisellä (esimerkiksi ravinnon etsiminen), kissa ja ihminen eivät ole ”kahdesta eri maailmasta” vaan samasta ”evoluutiosta ja maailmassaolosta”.
Kissa ”muistaa ja on muistamatta” (tapahtumia ja asioita”, ei tee aina kaikkea samalla tavalla, osaa oivaltaa ja löytää uutta jne.
Kissoillakin on oma (kissojen maailmassaolemiseen liittyvä) olemisen aistimus.
Eläinten oleminen on osa kaikkea muuta elollisen elämänhimossa olemista.
*
Kesäinen luonto työntää parhaillaan vauhdilla elämänhimoa elinympäristöömme.
Luonnon ”elämänhalun luonnollinen vapautuminen” sekä ihmisten itsensä keinotekoinen ja orjamoraalinen tukahduttaminen (yksilöinä) ”yhteisen hyvän hyväksi” pysyvät aina vastakohtina.
Se mikä on ihmisen luomassa ”keinokulttuurissa” positiivista on luonnonmukaiselle elämälle negatiivista. Maapallon elolliseen luonnossa on kuitenkin oma voimakas elämänhimo, mikä synnyttää evoluutiossa koko ajan uutta positiivista.
*
Ihmisen toiminta on vaurioittanut teollisen kapitalismin vaikutuksesta ”luonnon elämänhimoa ja -iloa” niin täydellisesti, että koko ihmiskunta on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Ihmiskunta ei voi antaa anteeksi yhdellekään ihmislajin synnyttämälle uskonnolle, kulttuurille, yhteisölle tai yhteiskunnalliselle vallalle tai valtaorganisaatiolle sitä, mikä vaarantaa maapallon elollisen elämän, ”luonnon elämänhimon”.
Koko ihmiskunnan täytyy herätä nyt ”uuteen todellisuuteen” ennen kuin kaikki on liian myöhästä.
Ihmiskunnan on omaksuttava uusi, maapallon elollisen luonnon seuraamiseen perustuva ihmis– ja maailmankuva, miltä pohjalta voi kasvaa uusi maapallon laajuinen valtapoliittinen valtapeli.
Kotimme on koko maapallo ja kaikki kansat ovat siinä veljiä ja sisaria keskenään.
Kotinamme ei voi toimia koskaan pelkästään joku planeettamme nurkka.
*
Omiin nationalistisiin ahtaisiin ympyröihin sulkeutuneista valtioista kasattu kansainvälinen länsimainen kulttuuri on kaapannut siirtomaaherruudesta lähtien maapallon muita kansoja ja kulttuureja valtansa alle niin, että koko ihmiskunta on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Maapallon elollisen luonnon ja ihmiskunnan perusta on hyvin voivassa luonnossa. Mutta länsimaisen kulttuurin luontosuhde perustuu maapallon elollisen luonnon syömiseen.
Sitä mukaan kuin eläinlajeja (ihmislaji mukaan lukien) on kuolemassa sukupuuttoon kukaan ei ole pyytämässä eikä antamassa anteeksi koko ihmiskunnalle käynnissä olevaa pahuutta.
1. Tein taas kerran matkan Kauhavalta Turkuun.
Edellisen matkani aikana heräsin 1977 suunnittelemani Lapinjärven hotellin hotellihuoneessa selälläni. Katselin huoneeni puista lakattua aaltoilevaa paneelikattoa. Muistan sen, että noihin aikoihin sain vaikutteita arkkitehti Reima Pietilän ”syvähenkistä ja orgaanista arkkitehtuuria” korostaneesta opetuksesta.
Ajattelin, että tämä huone on minun itseni luomaa avaruutta ja maailmassa olemista.
Ja että minun jälkeeni on onnistuttu luomaan kiinnostavaa lähi-informaatiota hotelli huoneen pintoihin sekä saatu käytännön kokemuksen kautta asiallisia parannuksia huoneeni funktioihin.
*
Kun tarkkailin tämän uuden etelänmatkani aikana viittä suomalais-nationalistista paikkakuntaa (Kauhava, Helsinki, Turku, Tampere ja Seinäjoki), tein havainnon, että koko nykyinen ”pirstale-Suomi” on päästään ”aivan sekaisin”.
Tämä on merkki käynnissä olevasta ajan hengestä, länsimaisen kulttuurin postmodernista murroksesta, jossa murenee pieniksi kappaleiksi kulttuurimme tähänastinen ihmis- ja maailmankuva.
Toivottavasti tämä havaitsemani uusi ilmiö ei saa konkreettisia vallankäytön muotoja esimerkiksi väkivaltauhkailuina ja uusina sotina.
*
Niin kutsuttu ”kierrättäminen” on samanlaista ”jälkipyörittelyä” kuin on se, että tekee ensin koko ajan ”syntiä” ja saa sen jälkeen syntinsä anteeksi voidakseen jatkaa loppuun asti samalla härskillä tavalla.
”Alkupään pyörittelyn” suosioon tulemisen kuuluisi oikaista terveeksi ensin ihmisen kiero luontosuhde sekä synnyttää ymmärtämystä pakolaisia ja kansainvälistymistä kohtaan mutta niin ei haluta tapahtuvan.
Sukupuuttoon kuolemisen vaarassa olevien eläinten takia äskettäin perustetut pelastusjoukot eivät pysty pelastamaan yhtikäs mitään, ne vain pahentavat ihmiskunnan kurjaa tilannetta entisestään.
Noiden ihmislajin perustamiin pelastusjoukkoihin sisältyy sama ”kuoleman kulttuuri” kuin kaikkeen muuhunkin nykymenoon.
Tätä aikaa leimaa eniten luonnoton ”keino-oleminen ja -toiminta”. Sen muodot voi vääntää parhaiten ”keinomuovista”.
*
Postmodernia valtaa nyt kaikkea.
Saksan liittokansleri Merkel on ottanut äsken kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon liittyneessä asiassa lausahtamalla ensin ”kyllä” ja heti sen jälkeen ”ei”.
Tämä parhaillaan nyt yleistymässä olevan uuden valtapelin poliittinen kulttuuri vallitsee nykyisin myös Suomessa.
Ketä kansan edustaja edustaa nykyisin? Ainoastaan edustajaa itseään, valtaorganisaation valtaeliittiä ja omaa puoluettaan. Ja viimeksi kansaa, mieluiten ei kansaa ikinä.
*
USA ja Venäjä kilpailevat parhaillaan Itä-Syyrian haltuunotosta ja ovat ehkä ottamassa samalla sotilaallisesti yhteen. Sama sodan uhka vallitsee Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välisellä linjalla.
Aseet paukkuvat entistä kovemmin ja raketit lentävät nyt entistä nopeammin.
Kommunistinen Kiina on sopinut lukemattomien kapitalististen maiden kanssa kauppasopimuksia.
Viimeksi myös Suomen kanssa vientisopimuksia mutta noiden kommunistisen valtion kanssa tehtyjen kapitalististen sopimusten vaikutus Suomen valtionvelan takaisin maksamiseen on täysin eri asia.
*
Tampereen ja Turun välinen suora ja nopea yhteys on nyt mennyttä. Sitä ei ole eikä tule enää koskaan.
Kun olin matkalla Kauhavalta Turkuun, ”juna (kone) pakotti” minut menemään ensin Helsinkiin (metropoliin).
Jouduin tunniksi Helsingin keskustaan odottelemaan Turun junaa. Turussa tunsin olevani täydellisesti jumissa.
Helsingin kaupunkiseutu todistaa vakuuttavasti siitä, että entinen maatalousvaltainen Suomi on haihtunut ilmaan ja sen tilalle on tullut kansainvälinen citykulttuuri.
Käynnissä olevaa väestön kaupunkeihin kasautumista ei voi pysäyttää.
Väestön kasautuminen paikkoihin ja kansainvälistyminen on yritys pelastaa luonto. Nationalismi ja väestön ripotteleminen kaikkialle merkitsee elollisen luonnon kuolemista.
*
Helsinki vetää magneettina muuta Suomea puoleensa ja Keskustapuolueen taistelu tuota käynnissä olevaa ilmiötä vastaan merkitsee entisen ”maalaisliiton lopullista loppua”.
Suomen valtiolaitoksen kohtalonhetket luetaan kansainvälisesti ja kaupunkikulttuurisesti suuntautuneessa Metropoli-Helsingissä.
Ja viimeksi ilmajokipohjaisella Seinäjoella.
Turullakaan ei ole tähän mitään sanottavaa (vertaa: Saksan Ruhrin alueen, Pariisin sekä Lontoon seudun yhteinen ”eurooppalainen kolmio” sekä suomalainen ”kärkikolmio” Helsinki, Tampere ja Turku).
*
Kohta yksikään juna ei pysähdy Kanta-Kauhavalla. Tämän taustalla on se, että Alahärmän pikkuruinen rautatieasema Power Parkin lähellä on kovassa kasvussa.
Suurkunta-Kauhava on aiheuttamassa tämän lisäksi koko joukon isoja ikäviä muutoksia varsinkin Kanta-Kauhavan kannalta.
Suurkuntia perustetaan kysymättä väestöltä mitään ja puoluevaltainen maakuntahallinto syrjäyttää koko perustuslaillis-demokraattisen menettelyn, jossa kaiken keskipisteenä on kansalainen.
*
1990-luvun puhe kärkikolmiosta (Suomen kansainvälisenä pääkasvualueena on siinä Helsinki, Tampere ja Turku) on loppunut, koska Turku on vetäytynyt viimeksi täydellisesti ”kulttuurituppukylänä” omaan itserakkaaseen pikkuympyräänsä.
*
Rahan ja vallan liitto (postmoderni kapitalistinen uusliberalismi) synnytti 1980-luvulla Turun Hansan ja Tampereen Koskikeskuksen.
Joustavan valon ja kullan kimalluksen haluttiin korvaavan ”siihenastisen jäykän nykertelyn”.
Aurajokisuun perinteinen merimiljöö ja Tampereen vanha teollinen punatiiliympäristö kuskattiin uuden bisneksen ja uusien tyylien tieltä kaatopaikalle.
Hansa pysäytti minut nyt näkemään sen, että ainoastaan pikkuliikkeet ja niiden tavarakokoelmat ovat olleet viime vuosina jatkuvassa muutostilassa (tavaratulva ja bisnes) mutta itse ”Hansan (paikan) juhlallinen arkkitehtuuri” on täysin sama kuin alun perin.
Turun Hansan ja Tampereen Koskikeskuksen rahastus- ja kuluttamiskoneiden lähellä on ”tieto on valtaa” -periaatteella pyöritettäviä ”tietotuotantotehtaita”.
Kaikkialla näkyy nyt ”todellisuuden loppu”.
Voi maapallon luontoparka.
Ja sotien vaara kasvaa koko ajan sillä ihminen ei osaa ratkaista rauhanomaisesti riitojaan.
*
Täällä Suomessa vaikuttaa pilalle hemmoteltu ja syleilty pikkuruinen rutiköyhä kansakunta.
Suomi on aivan liian suuri maa tälle pienelle väestölle, tämän
valtiokoneen infrastruktuuri nielee koko ajan aivan liikaa rahaa.
Rakentaminen ja ylläpito käy tällä aivan lian kalliiksi.
Suomalaisten synnynnäinen konehulluus auttaa siinä sekoittamaan ihmisten päät täysin.
2. Lapuanliikkeen syntysijan pohjoispuolella, Lapuanjoen laaksossa, nykyisen Härmän ja Kauhavan suunnalla asuneen sekä erä- ja maatalouselinkeinoa harjoittaneen barbaarimaisen suomenkielisen väestön kulttuuria ja myytistöä on pidetty eteläpohjalaisen heimo- ja maakuntaidentiteetin syntyjuurena.
Tuohon vanhaan suomalaiseen maaseutukulttuuriin sisältyi myös miehistä uhoilua ja väkivaltaa mutta romanttiset ja myyttiset kansanlaulut ovat kääntäneet siihen liittyneen pahan (puukkojunkkariuden) hyväksi (sankariudeksi).
Näin on tapahtunut kaikkialla. Niissä kaikissa on kyse kuvitteellisista myyttitarinoista.
*
Suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan keskus on Ilmajoen sivukylästä kasvanut 1960 kaupunkioikeudet saanut Seinäjoen kaupunki.
Seinäjoki on tyypillinen ”keskiluokkainen omakotitalotaajama” ja sen asukkaat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin ovat muut suomalaiset tässä valtiossa.
*
Jos seinäjokilaisissa näkee eteläpohjalaisten myyttikertomusten mukaista heimoidentiteettiä, se on mielikuvituksen tuotetta. Seinäjokilainen heimoidentiteetti on ”nykyajan kansanlaulua”, mikä liittyy ennen muuta paikkojen väliseen imagokilpailuun.
Kilpailu rahasta ja vallasta kiristyy maailmalla koko ajan.
”Seinäjoen superkesä 2017” (Visit-Seinäjoki) on sillisalaattimainen soppa, johon sisältyy samanaikaisesti ”farmari (kone), rock, tango, urheilu ja vauhti”.
Tällä ”päähänpistolla” ei ole mitään tekemistä vanhan eteläpohjalaistyypistön ja ”maakuntaidentiteetin” kanssa vaikka maakuntalehti Ilkka toisin ”kansanlaulaa” (päätoimittaja Satu Takala, ”Heimoerot suosivat eteläpohjalaisia”, Ilkka 15.3.2017).
3. Miksi suomalaiset vihaavat ruotsalaisia ja miksi eteläpohjalaiset ovat (muka) parempia ihmisiä kuin muut suomalaiset. Siksi koska tässä on kyse yhdestä ja samasta ”perussuomalaisesta” myytistä.
Jos autonomisen Suomen raja olisi vedetty toisin suomalaisesta nationalismista nyt innostuneet eteläpohjalaiset olisi ruotsalaistettu. Eikä eteläpohjalaisesta heimoidentiteetistä olisi tuolloin edes puhetta. Tuolloin olisi vain seutu, jonka ruotsalaiseen väestöön olisi ”sulautunut” viimeksi myös suomalaisia sekä maahanmuuttajia ja pakolaisia.
Kun perussuomalaisuus murenee koko maassa, maaseutuvaltaisella Kauhavalla tuon aatteen ja puoluevallan kannattajat tiivistyvät kasaan. Tämä johtuu siitä, että seudun vanhat perinteet elävät vieläkin.
4. Suomen valtiovelka (yli sata miljardia euroa) kasvaa koko ajan. Ja maan edustuksellisesta valtaeliitistä on tullut ”läpimätää puuta” (korruptio).
Velan suhteen ei pidä olla ”sinisilmäinen”.
Nationalismi, kansallismielisyys ei pelasta Suomea, päinvastoin. Kansainvälisyyteen pohjautuva ”yhteinen maailmanjärjestysraha” voisi pelastaa Suomenkin.
Kapitalistinen rahavallan peto on syöksymässä hirviönä Suomenkin kimppuun mutta ainoastaan ”yhteinen ylikansallinen raha” voi pelastaa myös Suomen.
*
Perussuomalaisuus merkitsee omaan kansalliseen kuoreen sulkeutumista. Se toimii uutta yhteiskunnallista avautumista vastaan (kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen).
Uuskansallismielisyys on kääntymässä HIRVIÖNÄ Suomea vastaan. Sitä ei voi seurata muuta kuin ”Suomen loppu”.
Suomi ei tarvitse uutta ”TIMOSOINIA”.
Amerikkakin on saanut hetkeksi oman Soininsa.
”Britanniankin soinismi” on parhaillaan murenemassa.
Uunituoreen HS-gallupin mukaan perussuomalaiset ovat harjoittaneet Suomessa huonoa hallitustyöskentelyä (yle.fi 5.7.2017).
*
Mutta onneksi Macron-ilmiö kummittelee jo täälläkin eli ”vanha on murtumassa” ja ”uusi todellisuus” on korvamassa ”todellisuuden lopun”.
Viimeksi vantaalainen virkamies (hän toimi viimeksi Vantaan kaupunginjohtajana) Jukka Peltomäki sai käräjäoikeudessa tuomion korruptiivisesta toiminnasta (2017). Sama Peltomäki komeilee kirjassa Kun kulissit kaatuivat (Risto Hietanen, 1996, sivu 18) Vantaan aiempana valtuuston puheenjohtajana, valtapuolueen poliitikkona.
*
Alun perin entistä SMP-läisistä koottu perussuomalaisuuskin on paljastunut ”läpimädäksi puuksi”. Turussa oli monia korruptiivisia SMP-aktivisteja.
Myös Timo Soinin perussuomalaiset ovat harjoittaneet suurille puolueille tyypillistä korruptiivista valtapeliä ja muuta toimintaa rahan hankkimiseksi puolueelle (tukisäätiöt jne.).
Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että KESKUSTAPUOLUE otti ensin perusuomalaiset, ”timosoinilaiset” syliinsä (hallitukseen) ja halasi sen jälkeen puolueen sylissään kappaleiksi.
”Jytkyperussuomalaisuuden” päättyminen (eräs ”todellisuuden loppu”) on Keskustan ja Timo Soinin ansioita.
*
Tämäkin kannattaa huomata: ”Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole” (Yrjö Rautio, Helsingin Sanomat 23.6.2017).
Heitto ”kaunoluontoisista” suututtaa perussuomalaisia: ”Soini on täydessä paniikissa” (Uusi Suomi 25.6.2017).
Eräs vaihtoehto Soinin alassyöksylle on se, että Timo Soini kirjoittaa elämänkertateoksen tai viettää lopun elämäänsä Turun torilla muiden kaikkitietävien toriäijien seurassa ja pääsee lopuksi Markku Heikkilän kirjasarjaan Uutissi Turust, ei virallissi mut torellissi.
*
Historiateoksista löytyy lukemattomia kertomuksia siitä kuinka valta tekee vallankäyttäjän sokeaksi ja panee ”miehen pään sekaisin”. Hitler nielaisi myrkkykapselin heti kun hän tajusi hävinneensä maailmansodan. Suomessa presidentti Kekkonen harjoitti valtapeliään elämänsä viimeiseen hengenvetoon saakka.
Turussa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Ruola jäi kesällä 2008 kiinni rattijuopumuksesta, erosi tuosta tehtävästä ja kirjoitti sen jälkeen 592 sivua pitkän elämänkertateoksen Intohimona Turku (2011).
5. Hetken kukkinut perussuomalaisuusinnostus oli käynnissä olevan kansainvälistymisen vastaista mutta nyt se on pelkkää eilispäivän ”postsuomalaisuutta”.
Tätä käsitystäni vahvistaa eteläpohjalaisessa Kytösavut-kirjassa näkemäni (muodollisesti) kubistisesti tehty kuva ”eteläpohjalaishäät (maalaus)” sekä Alvar Aallon lasinen ”aalto- tai järvimaljakko”.
Arkkitehti Aallon lasimaljakoita voi katsella myös Seinäjoen Aaltokeskustassa.
Eteläpohjalaisille on tärkeintä se, että kansainvälisesti tunnettu Aalto on ”lakeuden oma poika”.
Taiteen ”ismit” ovat osa ”uutta nykyajan todellisuutta”. Taiteessa ei voi palata ”ismittömään paikkakorostukseen”. Tuppukyläkulttuuri on muuttumattomuutta ja ismittömyyttä.
*
Alvar Aalto oli monessa suhteessa konservatiivi. Hän ei päässyt ”modernismissaan” koskaan irti klassismista ja nationnalismista.
”Postmodernista todellisuuden lopusta” hän ei ymmärtänyt vanhoilla päivillään mitään.
Aallon suunnittelema ”järvimaljakko” syntyi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Sen syvin alkuperä ei ole suomalainen järvimaisema kuten nationalistit kuvittelevat.
Suomalais-kansallisen nationalismin korostaminen Aallon maljakon yhteydessä on erehdys. Aallon maljakko ei olisi voinut syntyä ilman kansainvälisyyttä. ”Päältä vapaana viivana mutkittelevaa lasimaljakkoa” pitää katsoa kansainvälisyyden näkökulmasta.
Suurin erehdys on katsoa sitä regionalistisesta (pelto-eteläpohjalaisesta) näkökulmasta.
Perussuomalaistenkin tulisi ymmärtää se, että tämän päivän maailmassa ei voi pärjätä ilman suvaitsevaisuutta kansanryhmien kesken ja kansainvälistymistä.
*
Christer Bodénin kirjassa Modern arkitektur 1989/1991) on kappale ”Den internationella stilen” (kts. sivulta 30 eteenpäin, ”Kansainvälinen tyyli”).
Kirjan mukaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyi rauhanaate ja pyrkimys kansallisvaltioiden yhteistyöhön. Tämä liike syntyi 1920-luvulla ja se sain vastineen arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun alueella.
Tuossa ”ajan hengessä” syntyi myös ”ny internationell konstnärlig kultur” (”uusi kansainvälinen taidekulttuuri”).
Kaikille yhteisiä arvoja ja käsityksiä sisältänyt kansainvälinen kulttuuri liittyi esimerkiksi kauneuteen, standardisointiin ja talouteen.
Syntymässä oli kaikille yhteinen kansainvälinen identiteetti.
Arkeologian yhteydessä tehdyt DNA-selvitykset todistavat vakuuttavasti siitä, että ihmislaji on vaihtanut jatkuvasti asuinpaikkaa (liikkuminen ja ”kansojen sekoittuminen”) mutta yhteen paikkaan jääminen ja samaan ”heimon” tukeutuminen on ihmislajille luonnotonta.
*
Toisen maailmansodan jälkeen on syntynyt vastaavaa kansainvälistä liikehdintää. Vastakohtaan pyrkiminen (dialektiikka) vaikuttaa kuitenkin tässä vieläkin.
Myös Suomen perussuomalainen aate ja liike taistelee kansainvälisyyspyrkimyksiä vastaan ja aiheuttaa repiviä kansallisia riitoja ja uuden (jo kolmannen) maailmansodan uhkaa.
*
Ja jos aikoo suuntautua eteenpäin huomiseen, ei pidä torkkua nationalismissa ja regionalistisessa maakuntainnostuksessa.
6. Kuudella eri kielellä julkaistulla kirjalla Etelä-Pohjanmaa (Kalevi A. Manninen ja Antti Tuuri, 2000) kerrotaan, että Pohjanmaa muodostuu neljästä maakunnasta ja että asutukseltaan niistä vanhin on Etelä-Pohjanmaa ”…ehkäpä selkeimmin oman kulttuuri-identiteetin omaava maakunta”.
Kirjan valokuvista näkyy se, että Etelä-Pohjanmaan nykyaikaa ei voi kuvitella ilman teollisen kulttuurin vaikutusta (uusimman ajan laitteet, pukeutuminen, tapahtumat jne.).
Seudun kuvitteellisen menneisyyskäsityksen ja tulevaisuusvision välillä vallitsee valtava jännite.
Eteläpohjalaiset elävät seudun vanhan kulttuurin ja myytistön pohjalta kuvitteellisessa eilispäivän suuruudessa ja voimassa (”power-kulttuuri”).
Koska eteläpohjalaisten identiteettiin sisältyy virheellisiä käsityksiä lakeuden menneisyydestä tuon konservatiivisen käsityksen varassa ei voi rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Parempaa tulevaisuutta ei voi rakentaa myöskään perustamalla äärinationalistisen puolueen puolueosastoksi ”Perusnaiset” (ry). Se edustaa eniten miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta.
*
Maaseutu- ja maatalouskulttuuria ylistävää keskustalaista puoluevaltaa (”alkiolaista kartanokulttuuria”) ei pidä yrittää myydä maailmalla suomalaiskansallisena tietotaitona ja osaamisena uuden globaalin maailmanjärjestyksen rakentamiseksi.
Maaseudulle tyypillisen tuppukyläläisyyden pohjalta ei voi luoda ylikansallista kulttuuria eikä perustaa kansainvälistä globaalia puoluetta.
Sitä vastoin eksistentialistisesti vapaiden yksilöiden yhdessä muodostaman uuden yhteisöllisyyden pohjalta se voi muodostaa toimivia marxilais-sosialistisia yhteisöjä ja puolueita.
*
Maaseutuhenkinen ja maatalousvaltainen lakeus on minulle outo kummajainen koska olen kasvanut aivan toisenlaisissa kulttuuriympäristöissä.
Itse synnyin Pohjois-Pohjanmaalla mutta kasvoin teininuorena (Turun seudulta itään Pietarin suuntaan siirtyneen) Suomenniemen aateliston tiheimmällä kartanoalueella Itä-Uudellamaalla.
Myös Helsinki tuli minulle jo nuorena tutuksi kaupungiksi. Helsinki on citykulttuurisena paikkana Suomen ylivoimainen kärki.
Muutama vuosi Länsi-Saksassa teki minusta kansainvälisen ihmisen.
7.
Niin kutsutut kantakauhavalaiset eivät ymmärrä mistä viime vuosina Kanta-Kauhavalla tapahtuneet muutokset johtuvat.
Kun suurkuntasopimus solmittiin ja sen uudeksi nimeksi sovittiin ”Kauhava”, se ei merkinnyt sitä, että siihenastinen ”Kauhava” vain suurenee entisestään.
Suurkuntauudistus aiheutti suuren valtariidan, jonka voittajaksi on tulossa Härmien ja Kortesjärven päättäjät uudessa suurkuntavaltuustossa.
Siinä ”kurvit suoraksi vetävät” ja ”virrat koskiksi muuttaneet” menettävät valtansa.
Uudella kunnanjohtajalla ei ole mitään tekemistä Kanta-Kauhavan romahtamisen suhteen.
*
Maatalousvaltainen Kauhava on Suomessa yhtenäiskulttuuriykkönen.
Samaan aikaan kun Etelä-Suomessa pesäpallo ja raviurheilu on sammahtanut uusien tyylien tieltä, Kauhavalla pesäpallo ja hevosharrastus on nousussa.
Maatalousvaltaisella Kanta-Kauhavalla on vain muutama luonnonsuojelusta innostunut ja muutama moderneja abstrakteja taideteoksia ihaileva yksilö.
Lukemalla maakuntalehti Ilkassa (9.7.2017) oleva mielipidekirjoitus ”Korkeaa ja matalaa kulttuuria” ymmärtää sen kuinka voi ymmärtää monella eri tavalla maailmassa olemisen ”nykytodellisuuden”.
*
Eksistentialismista (ykslövapaudesta), marxilaisuudesta (kommunismista), luonnonsuojelusta (eläinsuojelusta jne.) sekä modernismista pitää Kauhavalla turpa kiinni.
Valtaosa paikan väestä on innostunut militarismista, metsästyksestä sekä ”palmumaisesta näköistaiteesta”.
Puukko on korvattu viimeksi Kauhavalla koneilla.
*
Kauhavalaiset uskovat, ettei maapallolla ole mitään muuta ”kunnon eläväistä” kuin on kristitty uskovainen kansanihminen. Vapausajattelulle ja yksilövapauksille ”kauhavalaaset sanoo ei”.
Kauhavan pikkuruisessa keskustassa on kolme kirkkoa.
Niistä kaksi on kansankirkkoja. Yhden kansankirkon sisääntuloon on sijoitettu kansatajuinen puukarhu (maalattu mustalla), toinen kansankirkko herättää mielikuvia keskiluokkaisten ihmisten omakotitalosta (”vapaakirkko”).
Keskustan kolme kirkkoa sisältävät myös uskonoppia koskevan riidan. Tärkeintä on kuitenkin se, miten kukin uskoo ”itsessään”.
*
Kauhavalla eletään nykyhetkeä 2017 ikään kuin siten, että toissapäivänä ”suomalaiset jääkärit” lähtivät Saksasta Lockstedtin leiriltä. Ja eilen syttyi sisällissota, eikä missään olisi näkynyt koskaan punaisia.
Kaikki oli (muka) jo tuolloin pelkkä ”Mannerheim ja iso joukko valkoisia talonpoikia”.
*
Tämä paljastaa Kauhavan vanhoillisen arvomaailman ja asenneilmapiirin. Tämän muulle Suomelle vastakkaisen kulttuurin pohjalla on äärimmäisen yhtenäiseksi kehittynyt maatalousvaltainen maaseutukulttuuri. Taloudellisen toiminnan perustana on siinä raamatullinen lupaus siitä, että kaikki elollinen elämä, koko luonto on luovutettu ihmiselle rajatonta hyväksikäyttöä varten.
Siinä ei suvaita toisinajattelua, kaiken täytyy tapahtua ”arjen yhteispelin” pohjalta.
*
”Kauhavalaista hämäläisyyttäkään” ei voi olla huomaamatta.
Kielitutkija professori Kalevi Wiikin mukaan vanhimmat turkulaiset puhuvat vanhaa lounaissuomea mutta nuoret puhuvat täyttä hämettä (Jukka Paaso, Turun nykyaika ja tulevaisuus, Turun kuva 5. osa, 2007).
Myytin mukaan turkulaisten ja tamperelaisten välillä vallitsee ikuinen kilpailu. Erään tarinan mukaan tamperelaiseen poikaan tutustunut turkulainen tyttö olisi kysäissyt tamperelaispojalta: ”kuin sul on noin isot kädet, mulkku on niin pienet”.
Ei ihme, että monet turkulaisnuoretkin erehtyvät joskus samoilemaan Seinäjoen Provinssirokin alueen postmoderneilla (keinotekoisilla) vesirannoilla.
*
”Pahin peto” on kuitenkin seudun oma ”valtapuolue”, Kauhavalla se on Suomen keskusta.
Valtapuolueen suurin intohimo on syödä kitaansa ihmiset ja koko elollinen luonto.
Suomen keskusta on keksinyt viimeksi ajatuksen Suomen metsien kaadosta (puuntavaran rikkaille rahaksi muuttaminen) Suomen valtion taloudellisen kriisin takia.
Kauhavan perusuomalaiset haluaisivat, että tämän maan johtoon saataisiin ”Reichspresident Halla-aho” (myös presidentti, ei vain uusi pääministeri).
(Kts. Iltalehti 1.-2.7.2017, IL-gallup, ”Mitä Suomessa tapahtuu? Halla-aho suosikki pääministeriksi”, näin toivovat juuri nyt suomalaiset 18–49-vuotiaat nuoret).
*
Samaan aikaan kun luonto ”kirkuu suurta elämänhimoa”, maatalousvaltaisella Kauhavalla koneiden kidoissa (pyörien puristuksessa, teillä ja pelloilla) ja myrkkysuihkujen alla kuolee vähän väliä lintuja ja muita eläviä olentoja.
Kuolleita lintuja lojuu maassa joka puolella Kauhavaa.
Teillä makaa siellä täällä linnunraatoja. Ja useiden mielipidekirjoitusten mukaan haukat haluttaisiin hävittää ”riistalintujen määrän kasvattamiseksi”.
Joka päivä voi kuulla sen kuinka lintuemot huutavat pelloilla ja maanteillä hysteerisinä varoitusääniä poikasilleen, poikasille joita ei ole enää elävänä.
*
Kangas-Annalan tien asvaltointi on jo aloitettu.
Kun kävin viimeksi Kangas-Annalan tie- ja silta-alueella (9.7.2017), en nähnyt alueella yhtään lintua enkä yhtään autoa.
Nopeusrajoitus tuolla tiellä on 50 km/t.
*
Menin Kanta-Kauhavalla ruokakauppaan.
Pullonpalautusautomaatin vieressä oli valkoinen keräyslaatikko. Vapaaehtoisjärjestö keräsi siihen palautuspulloja ”köyhien kauhavalaisten perheiden auttamiseksi”.
Amerikkalaisen kulttuurin ihaileminen näkyy täällä kaikessa.
*
Suorastaan järkytyin läheisessä kaupassa kun näin sen eteisessä painetun julisteen jossa oli valokuva Kangas-Annalan betonisillasta yli Lapuanjoen.
Kyseinen uusi maantie- ja silta-alue on myös lakeuden tulvatorjunta-aluetta
Kaikki viittaa täällä luonnon hyväksikäyttöön ja hallitsemiseen.
Siltatapahtumakyltin otsikossa luki:
”PENKKVEISUUT”.
Veisaamisella viitattiin uskonnolliseen yhteislaulamiseen Lapuanjoen penkereellä.
Kyseisen sillan viereisellä jokipenkereellä halutaan laulaa 30.6.2017 siioninvirsiä. Kyseisellä hartaudella halutaan käsittääkseni palvoa seudun omaa kulttuuriperintöä.
*
Kangas-Annalan ympäristökiistasta on tehty viimeksi Kanta-Kauhavalla periaatteellinen arvovaltakysymys.
Ajatuksen keksijä on paikallinen keskustaeliitti, mikä pelkää valtansa hupenemista.
Tämän tyyppistä arvomaailma- ja oikeustajupuolustautumista ei saa tarkastella nykyisessä maapallon laajuisessa ilmasto- ja ympäristökriisissä sinisilmäisesti.
*
Kristilliseille uskovaisille tarkoitetun virsitilaisuuden järjestää julisteen mukaan yhdessä valtiokirkkomme seurakunta ja kansanheränneet. Näin vaikka valtiovallan ja kirkollisen vallan yhteistyöhön sisältyy myös luonnonarvojen suojeleminen.
Tuota ennen Kanta-Kauhavalla on kesytetty myös kokonaista koskea häjyroudeolla.
*
Ajattelin, että ”herätkää heränneet lopultakin maapallon ”uuteen todellisuuteen”.
Ilman uutta ihmis- ja maailmankuvaa koko luonto on kuolemassa sukupuuttoon.
*
Linnut ovat minulle tänä päivänäkin ”hyvyyden enkeleitä”.
Tuo tunteeni voimistuu joka kerta kun näen ”luonnon elämänhimon heränneen”.
*
Seudun media on jättänyt viimeksi poliittisista valtapelisyistä johtuen huomiotta yhden huomion arvoisen seikan.
Kun Kangas-Annalan tie avattiin (ilman juridista lupaa) ja kun tie vihittiin käyttöön paikallisen valtaeliitin toimesta laajalla pelolla keskellä kansainvälistä IBA-aluetta, tuossa yhteydessä ei ole mainittu kansainvälisestä lintusuojelusta ja luonnonsuojelusta mitään.
Uuden moottoriajoneuvoväylän vihkimistilaisuudessa vain kehuttiin sitä kuinka kyseinen kiista on ratkaistu lopullisesti kauhavalaisen arvomaailman mukaisesti. Kyseinen arvomaailma on protestanttisuutta, yrittäjyyttä ja keskustalista maatalouselinkeinoporvarillisuutta.
Kangas-Annalan IBA-alueen vaiheista on tullut iso periaatteellinen kysymys. Kauhavalaiset haluavat nyt todistaa koko maailmalle, että ”me olemme oikeassa” ja muut ovat väärässä.
*
Pienessä tyypillisessä maatalousvaltaisessa eteläpohjalaisessa yhteisössä, kuten perhe- ja sukukorosteisella kanta-Kauhavalla, eletään ”äärimmäisen tiivistä yhteisöllistä elämää”.
Puhe eteläpohjalaisten korkeasta voimasta ja energisyydestä ei pidä paikkansa koska jatkuva paikallaan pysyminen (maatilakeskuksissa) aiheuttaa seudun väestön DNA-rakenteen heikkenemistä. Ainoastaan liikkuvuuden ja kansainvälisyyden lisääminen voisi auttaa tuota seutua tässä asiassa.
Mutta kun perussuomalaisten kannatus kuihtuu koko Suomessa Kauhavalla perussuomalaisten kannatus sen kun kasvaa.
Tässäkin asiassa kauhavalaiset luisuvat ojasta allikkoon.
*
Perussuomalaisten hajoaminen ei ollut ainoastaan tuon nationalistisen puolueen ja Timo Soinin tragedia.
Nationalismin sytyttäminen tapahtui Vaasan suuntaisella suomenkielisellä maaseudulla. Tuo seutu toimi maatalousvaltaisena ilman ”teollisia punaisia työläisiä”.
Kauhavalla palvotaan vieläkin aktiivisesti jääkäriliikettä ja valkoisen vallan voittoa.
*
Perussuomalaisen puolueen äskettäisessä hajoamisessa oli kysymys pirstaloitumisesta ja tähänastisen nationalistisen ”todellisuuden lopusta”.
Kuvitelma yhdestä yhtenäisestä kansakunnasta romahti hetkessä.
Nationalistinen ajattelu ja aate on tullut tiensä päähän.
Mikään ”kulttuurinen yhtenäisyys” (olipa se kuinka laajaa ja vahvaa tahansa) ei pysty kokoamaan noita palasia kasaan.
Maaseutu- ja maatalousvaltaisuutta yli sata vuotta korostanut keskustapuolue on ollut aina rähmällään rikkaisen ja hyväosaisimpien edessä.
”Suomen keskustan loppu” voi olla lähellä.
*
Turkistarhojen kieltäminen on perusteltua koska turkiseläimen arvoa ei voi mitata rahassa.
Uusien tuulivoimapuistojen pystyttäminen ja uusien turvealueiden perustaminen pitäisi myös kieltää sillä se palvelee eniten valtatahojen rahastamista.
Ja metsissä elää muutakin elämää kuin vain puunkasvua.
*
Teollinen tuotantotoiminta on ollut maatalousvaltaisella Kanta-Kauhavalla jatkuvasti huonossa huudossa.
Moni teollista palkkatyötä edistänyt yrittäjä on lähtenyt siksi Kauhavalta.
Ja lähtee jatkossakin jos Kauhavan vanha maatalousvaltainen valtapeli jatkuu.
*
Maatalousvaltainen Kanta-Kauhava tunnetaan parhaiten käsityönä tehdystä puukosta.
Kauhava-Härmänmaalla puukon historia tunnetaan parhaiten paikallisten puukkojunkkarien väkivaltateoista.
”Puukkopalvonnan” pohjalla on seudun kommunikointi- ja vuorovaikutuskyvyttömyys sekä ikivanha perinne, jossa erimielisyydet ratkaistaan ”kirjoittamattoman lain pohjalta ” puukkoväkivallalla.
Kauhava on myös (muka) elokuvakaupunki.
Sitä ei kuitenkaan kukaan tiedä täällä miksi ja miten.
*
Kauhavan nimi tulee kulttuurisen tarkastelun pohjalta sanasta ”kauhu”. Kyseisellä seudulla ratkaistiin kiistat ennen kirjoitettua lakia jatkuvasti väkivaltaisesti ja samalla käyttäen puukkoa.
Vuorovaikutuskykyjen heikkous ja toisinajattelusta ärsyyntyminen ovat aiheuttaneet Kauhavalla pitkään vakavia ongelmia ja väkivaltaista käyttäytymistä.
Kauhava on ollut kautta aikojen pelottava paikka.
Näin vaikka kauhavalainen kulttuuri ja arki on ollut mitä suurimmassa määrin ”nynnyilyä ja näpertelyä”.
*
Lapuanjokilaakson hämäläistaustaiset (Kyrön suunnalta Lapuanjokilaaksoon saapuneet) erämaabarbaarit vetäytýivät 1600-luvun alussa Kauhajärvelle asti ulottuneen ”Kauhajoen” (eli Kauhavan) varteen.
Syntyneiden riitojen taustalla oli usein se, että joku oli tuntenut joutuneensa syrjäytetyksi ”paikallisesta Kauhavakodista”.
Jotakin henkilöä ei toivottu esimerkiksi hääjuhlaan. Tai sitten joku oli pettänyt miehisen lupauksensa ”. Kauhavalaiset ovat ajatelleet että ”akkoottelu ja miehinen sopiminen ovat eri asioita”
*
Kauhavan nimi liittyy kulttuuria ja myytistö kokevan tarkastelun pohjalta sanaan ”kauhu” mutta ei sanaan ”kauha”. Kauhoja kerrotaan yhden tarinan mukaan tehdyn myös Kauhajärven suunnalla tervanpolton yhteydessä.
Kauhavan alkuperäisen kulttuurin ydin on lausuttu Timo Pietiläisen kirjoittamassa Kauhavan historian kakkososassa (1998) sivulla 24 seuraavasti:
”…ainakin osa kauha-alkuisista vesistönnimistä on peräisin murresanasta KAUHA, mikä merkitsee KAUHUA…tuonen kauha (=kuoleman kauhu, kuoleman pelko)”.
Samassa historiassa on sanasta ”kauhava” myös muita teorioita mutta niiden epäkohta on se, että ne ovat lähtökohdiltaan usein hyvin ”maallisia ja järkipohjaisia”
*
Kauhavan kuuluisa ”herra” eli nimismies Adolf Hägglund ei sijoitettu sattumalta paikan kauhukeskukseen (Kauhavan Pukkilaan) ja hänen ”apupoliisinsa” Härmään.
Kun kauhuudesta tunnettu kauhavalainen barbaarikulttuuri ja ruotsalainen barbaaria eli viikinkikulttuuri (juuriltaan suomenruotsalainen uuskaarlepyyläinen Antti Isotalo eli Storgård) sulautuivat kulttuurisesti yhteen, syntyi Lapuanjokilaakson väkivaltainen ”häjyilykulttuuri”.
*
Kauhavalaissyntyinen historian professori Heikki Ylikangas (Kauhavan Kankaan kylästä, läheltä Ylihärmää) on esittänyt sosiaali- ja talousteoreettisesta näkökulmasta oman selityksen Kauhava-Härmänmaan kirjoittamattomasta laista.
Tuon ”raitionaalisen historiaselityksen” mukaan seudun nuorten miesten riehuminen ja puukkoväkivalta syttyi kun kaikille isojen maatilakeskusten pojille ei riittänyt jaettavaksi palaa yhteisestä kakusta.
*
Suomen maatalousvaltaisimmalla ydinalueella, Kauhavalla juhlitaan tänä päivänäkin väkivaltaperinteitä (jääkäriliike, valkoista valtaa sekä lapuanliike) ja tämä liittyy paikallisen yhteisöperheen ikivanhaan ”kauhuperinteeseen”.
Puukko komisti Kauhavan kunnan vaakunaakin ennen suurkuntaliitosta.
Kauhavan ilmasotakoulun kiitorata makaa maassa kuin valtava puukko.
*
Maatalousvaltaisen Kauhavan arjessa kaikki liittyy omien sukulaisten ja tuttujen, oman perheen sekä pienten ”omien kyläyhteisöjen” ympärille.
Koko Kauhava on yhtä ja samaa perhettä. Ja pysyen tietysti ”paikallaan”.
Kauhavaa, maatalousvaltaista kansanuskovaista yrittäjäseutua, leimaa ihmisten välinen suhde jossa ”jyvät erotellaan jyrkästi akanoista”.
On erikseen ”Yli-valtalaiset” ja ”Vähä-valtalaiset”.
Seudun väestön luontosuhde merkitsee luonnosta kaiken mahdollisen ”irti ottamista”.
*
Välimatka esimerkiksi kauhavalaisen Pertun ja Kantolan kylien välillä on vain muutama kilometri mutta paikalliselle väestölle tuo etäisyys on iso ja merkittävä. Lappalaisille kymmenen kilometrin matkakaan ei tunnu pitkältä.
Kaikenlaiset etäisyydet ovat ihmisten korvien välissä.
Kauhavalla tunnistetaan ”joka hetki kuka on kukin” ja seurataan toistensa pieniäkin liikahduksia ja tekoja sekä jaellaan jatkuvasti tuomioita ja palkintoja toinen toisille.
Perheeseen kuulumattomia pidetään ”ulkopuolisina”.
Vieraat uudet tyylit ja ajatukset torjutaan ihmissuhteissakin.
*
Kauhava on täynnä pikkureviirejä. Paikan henki on Kanta-Kauhavalla se, että ”minä määrään täällä”.
Syyrian pakolaisten turvapaikalle kauhavalaiset lausahtivat ”kauhavalaaset sanoo – ei!”.
Vuosisatoja sitten kauhavalaiset karkottivat seudulta mustalaisia ruoskimalla heitä usein moneen kertaan.
Sanonta ”me emme tarvi muita” sisältyy myös kauhavalaiseen puheeseen. Monesta seikasta kuitenkin huomaa, että kauhavalaisetkin tarvitsisivat muitten neuvoja ja osaamista.
Kauhavalaiset ovat kestäneet vuosikymmeniä napisematta paikallisen lentosotakoulun vauhdikasta korvia repivää ja väestön sydänten hyvinvoinnille vaarallista melua, koska se liittyy paikan vuosisataiseen perinteeseen.
*
Kun olen pohdiskellut kauhavalaista kulttuuria, olen oppinut ymmärtämään ”kuvitteellista olemista” ja historiankirjoituksen harhoja .
Kauhavan historia on monessa suhteessa vielä arvoitus.
*
”Maailmassa oleminen” on kauhavalaisessa yhtenäiskulttuurissa järjestyksessä kun kaikkialla näkyy tuttuja ”omia ihmisiä” ja kaikki toimii liikahtaa ja rullaa ”siten kuin aina ennenkin”. Siinä jokainen toisenlainen liikahdus järkyttää.
Kauhavan kulttuurin perusta on patavanhoillisessa ”kuvitteellisten myyttien sisältymisessä maailmassaoloon”. Siihen liittyy nykyisin samalla kristillinen usko ja protestanttinen arvomaailma eli kapitalistisen riistoyrittäjyyden ja kristillisen kansanuskon harjoittamisen yhdistelmä.
*
Tämä maatilojen yhteydessä tapahtuva tuppukyläkulttuurinen ”kartano-oleminen” on vakava yhteiskunnallisena ongelmana.
*
Maatalousvaltaisella Kauhavalla palvotaan myös sinivalkoisesti juhannusta. Kansanuskovainen ”Kauhavan joulu” oli minulle täällä viimeksi hyvin raskainta aikaa.
Lakeudella vietetään keväällä ”valakiat”-perinteen (juhannuskokkomaisen peltotulen) lisäksi kesäinen juhannusjuhlaa.
Juhannusta vietetään Kauhavalla uskonnollis-isänmaallisena juhlana (jatkuva ”hyvää juhannusta”-toivotusta ja liputusta) vaikka alun perin juhannuksella on pakanalliset juuret.
Menin juhannuksena kävelylle läheiseen metsään ja törmäsin keskellä luonnon ihailemista kauhavalaiseen ”minä määrään täällä”-rajaan.
Sammalmättäisen maan sisällä oli piikkilanka-aita, johon kompastuin verisesti mutta onneksi en saanut verenmyrkytystä ruosteesta kuten sain kerran lapsena.
*
Nuoruuteni juhannuksen viettäminen Etelä-Suomessa oli oman aikansa ”todellisuutta”, mutta sillä ei ole enää mitään tekemistä tämän nykyisen ”eksistentialistisen todellisuuteni” kanssa.
Juhannuksen ajassa on tärkeintä ihailla keskikesän valoa ja luontoa.
Erilaisten juhlapyhien viettämisen (kuten juhannuksen) taustalla on aina paksu kerros eri aikakausien kulttuurisia aineksia sekoittuneena.
*
Tärkeintä on se ”miten uskoo”, ei ”mitä uskoo”. ”Hyvin uskova islamilainen” on yhtä hyvä ihminen kuin ”hyvin uskova kristitty”.
Kauhavalaisille on kuitenkin tärkeintä se, että on ”protestanttinen maalaisliittolainen ja kristitty kansanuskovainen (herännyt)”.
*
Kansanuskon taustalla oli alun perin usko siihen, että luonnossa vaikuttaa erilaisia henkiä. Kristillinen usko istutti niiden paikalle yhden ”ison hengen” eli kristilllisen Jumalan.
Tästä kasvoi kansanuskovaisuudessa ”uusi sekausko” eli vanha ”pakanakulttuurinen usko” sekoittui uuteen kristilliseen jumaluususkoon.
Luterilaisuus teki saksalaisittain jääkylmällä järjellä ja teräksisellä vallankäytöllä uskomisesta ”arjen siveysopin”.
Viimeksi viihde ja ”moderni magia” (”uustaikausko”) on hävittänyt perinteisen uskomisen perustan kokonaan.
Kohta kaikki ovat eronneet yhteiskunnallisen vallan luterilaisesta valtiokirkostamme.
*
Lakeuden kulttuurin vastakohta on kulttuurista moninaisuutta ja erilaisuutta suvaitseva miljoonakaupunki ”metropoli/city”, jossa asuu runsaasti ”tuntemattomia” erilaisia väestöryhmiä ja puhutaan lukuisia eri kieliä.
Nykyajan citykulttuuri pohjautuu kaikkialla teolliseen kulttuuriin, se ei perustu vähääkään maaseudun kulttuuriin.
8. Vilkaisin kauhavalaisessa kirjakaupassa minua kiinnostanutta kirjaa. Siinä kerrottiin pariisilaisuudesta ja kirjan takakannessa luki, että
”Missään muussa kaupungissa en ole kokenut samaa seikkailun hurmaa ja tunnetta, että osallistun kaupungin elämään VAIKKEN TEKISI MITÄÄN. Se johtuu ihmisistä: TUNTEMATTOMAT KATSOVAT KADULLA SILMIIN, OVAT OLEMASSA MINULLE JA MINÄ HEILLE…(Leena Rantanen, Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista, 2016, tekstisuurennokset JP).
Miljoonakaupungissa törmää ani harvoin tuttuun ihmiseen ja juuri siksi miljoonakaupunkilaiset ovat onnellisia.
Jos ei ole täysin vapaa ei voi olla onnellinen.
*
Suurkaupungin kulttuurinen arki ei lähde oman kulttuurin ja minulle ”tutun ja turvallisen” korostamisesta vaan kaikenlaiseen uuteen syöksymisestä sekä tuntemattomaan ihastumisesta.
*
Eteläpohjalainen ja pariisilainen kulttuuri ovat täydellisiä vastakohtia.
*
Minua on mietityttänyt jo pitkään myös saksalaisen ja ranskalaisen kulttuurin ero.
Pariisilaisella miljoonakaupunkikulttuurilla ja eksistentialistisella yksilövapausajattelulla (Sartre) on yhteyttä. Sartren edustama eksistentialismi ei syntynyt sattumalta keskellä miljoonakaupunkia, keskellä ranskalaisen kulttuurin Pariisia.
Tämä selvisi minulle kun luin Rantasen kirjasta kappaletta ”Naisen paikka?” (kts. Rantasen kirjan sivu 104-).
*
Saksassa olin tutustunut saksalaisen miehen ja naisen elämään lukemalla esimerkiksi kirjailija Ester Vilarin kirjoja.
Sartren natsi-Saksan ajasta tiesin jo tuolloin. Luin tuolloin siitä kun Sartre oli tullut tapaamaan BM-terroristeja mutta ei tiennyt tuolloin tarkemmin syytä siihen.
Mutta ranskalainen kulttuuri oli tuolloin minulle arvoitus.
*
Rantanen opetti minua ymmärtämään myös Sartren naisystävän Simone de Beauvoirin merkityksen radikaalin feministisen filosofian luomisessa keskellä Pariisia.
Naisen paikka on ollut perinteisesti Ranskassa samalla tavalla kuin Saksassa kotona (tarkemmin sanottuna keittiössä).
Ranskalainen ”emäntäkin” voi olla eräänalainen ”aviomiehen kotiemakko”.
Saksassa ja Ranskassa on ollut aina teräksenkovaa vastarintataistelua vallitsevan patavanhoillisen porvarillisen kulttuurin murskaamiseksi.
Saksassa ja Ranskassa on nykyisin kaikkien onneksi lukemattomia erilaisia kulttuurisuuntauksia.
Siinä jokaiselle löytyy jotakin.
*
Sartren eksistentialismi syntyi kapitalistis-porvarillisen vallan ja nationalismiin sulkeutumisen tuhoamiseksi.
Sartren ”suuri vapaustaistelu”” ei syntynyt pelkästään maailmansotien välisen, kaiken kansan yhtenäistämiseen tähdänneen saksalaisen natsivallan johdosta.
*
Pariisissa voi siis kohdata samalla hetkellä ”jäätävän kylmää ja tulikuumaa”.
Suomessa kaikesta on väännetty yhtä ja samaa ”haaleeta rautaa”.
Monivärisyys ja vastakotaisuus koetaan Suomessa yhteiskunnallisena uhkana mutta ei uutta rakentavana voimana.
Yhtenäiskulttuurinen harha-askel on Suomessa leveimmillään maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla.
*
Michel Foucaultin Tarkkailla ja rangaista (Ranskan suuri vallankumous ja valistus) jättää vieläkin jälkiään yhteiskuntaamme.
Viimeksi tuohon ”ranskalaiseen kansanvaltasoppaan” on liittynyt myös ”maahanmuuttofasismia” (pakolaisten epäinhimillinen kohtelu) ja ”postmoderni äärinationalismia”.
*
Pariisissa saa kuitenkin olla ja elää vapaasti omana itsenä.
Olla toisinajattelija ja erilainen, sellaista ei sallita pienissä maaseutuvaltaisessa tuppukylässä kuten Kauhavalla.
Oman itsenä orjamoraalisesti tukahduttaminen on kuitenkin suuri erehdys ja vääryys.
Vapaus pitää viedä aina äärimmilleen.
*
Yksilöllistä vapautta ”itselleen olemiseen” puolustanut Sartre opetti irtaantumaan myös kokonaisesta kansakunnasta.
Nationalismi (kansakuntausko) on taikauskoa. Myös suomalainen nationalismi on sitä.
*
Helsingin Sanomain mukaan Pariisissa asuvan kirjailija Leena Rantasen ”lyhytproosa” on ajasta ja paikasta riippumatonta tarinointia (katso mainitsemani kirjan takakantta).
Maaseudun yhtenäiskulttuurissa sidotaan kuitenkin ”oma minä” ajan ja paikan pakkopaitaan.
*
Rantasella on kyky kytkeä yhteen erilaisia asioita uusiksi yllättäviksi kokonaisuuksiksi.
Tämän tyyppinen ajattelu ja kerronta on läheistä sukua Sartren eksistentialismille.
Maaseudun yhtenäiskulttuurissa ei kuitenkaan sallita minkäänlaisia yllätyksiä.
*
Tämän päivän kansallisvaltiossa kuten Suomessa eletään arkea kansakunta-nationalismin pohjalta ja samalla yhteiskunnallisena ihmisenä.
”Yhteiskunnallisena ihmisenä olemisen” suhteen ei pidä ”jäädä ikinä koukkuun”.
*
Pitää irtaantua yhteiskunnallisena ihmisenä olemisesta ja pitää tulla vapaaksi ihmisyksilöksi.
Tuon jälkeen pitää liittyä vapaana yksilönä inhimillisenä ihmisenä olemiseen ja yhteisöllisen vapauden puolesta toimimiseen.
*
Me emme saa erehtyä seuraamaan ”nationalistis-yhteiskunnallisia valtapelejä” sillä ne aiheuttavat jatkuessaan yksilössä jatkuvan ahdistuksen ja tuskan tunteen.
Pahimmassa tapauksessa ”minän kuoleman”.
*
Tärkeinä elämässä on jokaisen yksilön vapaus itselleen olemiseen.
Tärkeintä elämässä ei ole ”vauhti ja melu”.
”Vauhti ja melu” on vaarallisinta yhtenäiskulttuurisen ”yhteisöllis-kansakunta-pakkososiaalisen vuorovaikutuksen” sisällä.
9. Jokaisen meistä ihmistä täytyy irtaantua yhteiskunnallisena ihmisenä olemisesta ja aloittaa koko elämä ja ”maailmassa oleminen uudelta inhimillisenä ihmisenä olemisen pohjalta.
Vain siten syntyy uusi parempi ”uusi todellisuus”.
*
Koska tähänastinen ihmisenä oleminen on pohjautunut ”yhteiskunnallisena ihmisenä olemiseen” se on perustunut väärään vapauskäsitykseen.
Siinä ihmisyksilön vapaus on ollut sidottuna ”yhteiskunnallisena ihmisenä” olemiseen ja toimimiseen.
”Uusi todellisuus” täytyy perustua ”inhimillisenä ihmisenä” olemiseen.
Siinä yksilölle annetaan täydellinen vapaus itselleen olemiseen. Se on ”maailmassa olemista” ilman yhteiskunnan tai minkään muun tahon asettamia ehtoja.
*
”Todellisuuden loppu” tapahtui ihmisen omaksuman ”tieto on valtaa” -erehdyksen takia.
Taiteen merkitys ”inhimillisen puheen äänenä ja inhimillisen suunnan antajana” kasvaa siksi nyt koko ajan.
Kun piirtää kuvan tai maalaa taulun ”kaikki tuon prosessin aikana sisältyy asiaan”, myös piirustuksen ohuet luonnosteluviivat sekä maalauksen ”värivalumiset” (johtuen esimerkiksi siitä, että on ”laittanut liikaa” tärpättiä väriseokseen).
Ihmiselämässäkään mikään ei tapahdu ”joka kohdin” hallitusti vaan esimerkiksi ”mielivaltaisuus” ja sattuma sisältyy jokaiseen elämään.
*
Kun olen tehnyt kuvateoksia ”dadan hengessä” se on liittynyt ”yhteiskunnallisena ihmisenä olemiseen”.
Sitä vastoin ”inhimillisenä ihmisenä oleminen” liittyy kaikkeen herkkään mieltä koskettavaan, tunteelliseen ja ”kauniiseen”.
Tässä (jälkimmäisessä tapauksessa) mieleeni tulee jokin aika sitten ostamani piirustuskirja, jossa on monipuolisesti herkkiä ja mieltä koskettavia lyijykynäviivoja ja sommittelullisia kokonaisuuksia.
”Dadailu” on aivan muuta.
10. Luin 1990-luvun alussa suurella mielenkiinnolla Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professorin Juhani Pietarisen kirjoituksia mitä liittyvät ihmisen luontosuhteeseen ja tietotekniikkaan.
*
”Inhimillisenä ihmisenä olemisen” pohtimisen yhteydessä mieleeni tulee myös Juhani Pietarisen kirjoitukset Benedicht de Spinozasta (1634–1667) ”Ilon filosofina”. Spinozan filosofiasta voi olla kuitenkin montaa eri mieltä. Ja samalla myös Spinozan ajatteluun sisältyvästä ilosta.
*
Esa Saarisen kirjoittamassa kirjassa Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin on myös Spinozasta (1985, kirjasta puuttuu jostakin syystä Sartren eksistentialismi/huomautus JP).
”Spinozan älyllinen ryhti ja rehellisyys synnyttivät hänen elämässään sarjan henkilökohtaisia katastrofeja” (Esa Saarinen, kirjansa sivulla 138).
Spinozan pohdintoihin on vaikuttanut paljon uskontoon (ja kristilliseen uskoon) liittyvät näkökulmat.
Spinoza eli elämänsä samassa kulttuuripiirissä ja samaa aikakutta kuin Descartes.
Spinozan ajattelutavalla on yhteyttä Descartesin pohdintoihin.
Esimerkiksi: ”Spinoza haluaa murskata kaikki SATUNNAISUUDET…” (Esa Saarinen, teoksensa sivulla 149, tekstisuurennos JP).
Kappaleessa ”Spinozan tunneteoria” (sivulta 150 lähtien) Esa Saarinen kirjoittaa, että ”Ihmisen ”parempi puoli” – kuten Spinoza sitä kutsuu – eli järki, ei asetu niinkään ruumiin vastakohdaksi vaan enemmänkin tunteiden…”.
Spinoza tekee myös ”tunteiden analyysia” mutta tuota ajattelutapaa voi arvostella esimerkiksi taiteellisen ajattelun ja työskentelyn näkökulmasta, varsinkin DADA-suuntauksen pohjalta.
Ajatus esimerkiksi ”itselleen olemisen taiteesta ja taiteilijoista” on hyvin kaukana Spinozan filosofiasta.
*
Etelä-Pohjanmaalla kaikki on toisin kuin ”postmodernina nykyaikana”.
”Lakeuden salonki” (taidekäsitys) on sitä, että on nähnyt ”suurta käsityövaivaa” ja on saanut aikaiseksi omasta lähipiiristä ja ”itselle rakkaasta kotiseudusta” näköiskuvan.
11. ”Todellisuuden loppu” liittyy descarteslaisen ”järki- ja hallitsemisajattelun” päättymiseen. Tähänastinen ”todellisuus” merkitsi ihmisen kykyjen, mahdollisuuksien ja rajojen räikeää ylittämistä.
Siinä ihmistä pidettiin ”tieto-olentona”.
Mutta ihmisellä ei ole kykyä hankkia ”kaikille yhteistä tietoa” eikä kykyä ”hallita kaikkea”.
*
”Uusi todellisuus” merkitsee uuden ”ihmis- ja maailmakuvan” syntymistä ja yleistymistä.
Myös yhteiskunnallinen vallankäyttö muutetaan ”uuteen todellisuuteen” pohjautuvan arvopohjan ja ajattelutavan pohjalta.
*
”Uusi todellisuus” pohjautuu nationalismin jälkeiseen universaaliseen suvaitsevaisuuteen, kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen.
Yhteiskunnallinen valta pelastaa siinä kaikki pakolaiset, jotka joutuivat ”omien suojelemiseen” perustuneen nationalismin aikana kerjäämään rakkautta.
*
”Uuteen todellisuuteen” liittyy myös uusi luontosuhde.
Siinä on tärkeintä luonnon kunnioittaminen. Se tapahtuu ”eläinten olemisen ja puheen” seuraamisena ja kuuntelemisena.
”Uudessa todellisuudessa” koko vihreän maanpinnan annetaan kukoistaa.
Kukkien katselu ja ihaileminen luonnossa on myös osa ”uutta todellisuutta”.
*
”Uuteen todellisuuteen” sisältyy myös naisen väheksymisen ja miehen ”parempana sukupuolena” pitämisen päättyminen.
Naisen arvostamisesta tulee keskeinen osa ”uutta todellisuutta”.
*
Ihmisellä ei voi olla mitään muuta kotia kuin maapallo ja elollinen luonto.
Eikä tuossa ”uudessa maailmankodissa” ei ole perhettä, ei isää, ei äitiä, ei sisaruksia.
12. ”Todellisuuden loppu” ja ”uusi todellisuus” aukenee äärettömän monien erilaisten ”ajattelutapapolkujen” kautta.
Noita polkuja on yhtä monia kuin on ollut ja on parhaillaan ihmisiä maapallolla.
Kuva (ylhäällä):
