1. ”AUTOKONE”
Kirjoitin neljännesvuosisata sitten valtakunnalliseen Aluesuunnittelu-lehteen kirjoituksen ”Kaupunkikone” ja sen jälkeen julkaisemattoman kirjoituksen ”Katukone”. ”Kaupunkikoneesta” sain palautteen filosofi ja akateemikko Georg Henrik von Wrightiltä. Se oli lyhyt kirje, jossa hän kehui kirjoitustani ”tendenssiltään oikeaksi”.
Tässä kirjoituksessa ”AUTOKONE” esitän uusimpia ajatuksiani ”koneliikkumisesta”.
Autolla voi liikkua nopeammin paikasta toiseen kuin ihmisen pystyy luonnonmukaisella liikkumistavallaan (kävellen ja juosten).
”Tieto on valtaa” synnytti ihmiselle myös käden jatkeen eli pyörivän pyörän ja edestakaisin liikkuvan akselin. ”Kiitos” kellokoneuskovaisen Descartesin!
Kirjoitukseni ”kaupunkikone” kuvasi modernin yhteiskunnan ”epäihmisellisiä konemaisuuksia”, epäinhimillisyyttä ja ekologisen luonnon (evoluution) vastaisuutta.
Tautinen yhteiskuntakoneemme on sairas ja epäeksistentialistinen.
Vaikka äänen antaminen vaalissa tulee olla yksilön vapaa valinta (ehtona demokratialle), yksilöillä ei ole yhteiskuntakoneessamme konkreettista vapautta omaan valintaan. Me elämme massadiktatuuria, emme demokratiaa.
Autoon ei liity ”itselleen olemisen” kaltaista vapausilmiötä. Auto on kone ja kone syytää tänne tavaroita, ”jotka vieraannuttavat” meidät myös omasta itsestämme (Marx).
Auto on vieraannuttamislaite. Auto ja katu vieraannuttavat meidät itsestämme ja luonnosta.
”Katu- ja autokoneen” tutkiminen auttaa ymmärtämään, miten moderni teollinen yhteiskuntakone toimii sisäisellä tasolla.
Ilman omaa autoa ei voi osallistua ”tasavertaisena alamaisena” koneyhteiskunnallisen järjestelmän tuottamien palvelujen kuluttamiseen.
Suomen suurkuntauudistus lisää autokoneriippuvuutta, Suomi tukehtuu kohta päästöihinsä ja pakokaasuihinsa. Suurkunta-aluerakenteen autoriippuvuus ja koneliikkumisen kasvaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja koko ihmislajin kuolemaa maapallolla. Puhe suomalaisesta eko-osaamisesta on uusinta kusetusta vanhan kusetuksen perään.
Auto on tavara ja rahaa. Autokauppa kiihottaa ostamaan. Autot on suunniteltu ja muotoiltu huomioiden estetiikkaan ja semiotiikkaan (värit, muodot jne.) ja jopa seksuaalisiin intohimoihin liittyviä seikkoja (punainen urheiluauto).
”Pikku pikku bikinit” ja punainen urheiluautobemari.
Autokoneen ja ihmisen välinen ”mukavuussuhde” (pelkkää istumista jne.) pakottaa ihmiset erikseen liikuntaharrastukseen. Dopingaineita tarvitaan ainoastaan rotuopillisen kansakuntamyytin keinoruokkimisessa.
Nyky-yhteiskunta pakottaa autojen käyttäjät ihmisen ja muun elollisen luonnon välisiin konfliktitilanteisiin. ”Luonnon seuraaminen” (ainoa inhimillinen luontosuhde) ei ole enää mahdollista, sillä autolla liikkuessa olosuhde merkitsee utilistiseen luontosuhteeseen kasvamista (luonnon totaalinen hyväksikäyttö).
Vuosittain kuolee autojen alle lukematon määrä eläimiä (ihmisiäkin). Eläimen väistelemisen katsotaan vaarantavan koneliikkumisen sujuvuutta ja ihmisen omaa liikenneturvallisuutta.
Autoilu ja muu koneliikkuminen aiheuttaa ympäristökriisin syventymistä ja anteeksiantamattomia muutoksia ilmastossa (ilmakehän pakokaasut jne.). Suurkunnista ei käydä ruokakaupoissa polkupyörillä.
Autolla ajamisessa tapahtuu eri tasoisia koneen ja ihmisen välisiä suhdeilmiöitä.
Niissä on kyse myös yhteisöllisestä tapahtumasta, vain ani harvoin voi ajaa autolla ilman, että ”katukoneessa” on liikkeellä myös muita autolla liikkuvia. Autoilu on luonnoton ”saatanallinen yhteispeli”.
Auton moottori (koneisto) koostuu erillisistäosiojärjestelmistä muodostamatta ihmisen ja luonnon kaltaista evoluutiossa kehittynyttä kokonaisuutta.
Auton ja koneen välinen suhde voi tapahtua psykologis-sosiaalisessa suhteessa ”saman kemian” tai ”tökkivän suhteen” pohjalta (vrt. atk ja somehullut).
Luotu auto- ja katujärjestelmä merkitsee yhteen ja samaan pakottamista ilman, että yksilölle annetaan vapaus omiin eksistentialistisiin valintoihin.
Ihmisen pitäisi uskoa enemmän kaikkeen evoluution kautta syntyneeseen, ei ”kullattuun konevasikkaan” (kirjoitin aikoinaan Nokia-hullujen ”netti-kärkiverkostoon” hermeneutiikan pohjalta samannimisen kriittisen kirjoituksen nokiahullujen hurmoksesta herättämiseksi)
Esimerkiksi öljyjen käyttö ja asvaltointi koneliikkumisen yhteydessä johtaa ongelmalliseen raaka-aineiden käyttämiseen ja aiheuttaa yhteiskunnalle suuria taloudellisia kustannuksia (jo ennalta epäonnistumaan tuomitut suojeluyritykset).
Vapaus liikkua autolla nopeasti paikasta toiseen ei ole ”luonnollista vapautta”, koska siitä puuttuu konkreettisesti vapaa ”Itselleen oleminen”.
Liikennemerkit (symbolikieli) on laitettu tien varteen yhteisöllisen toiminnan konemaisen säätelemisen sekä fyysisen turvallisuuden takia (kolareiden ja onnettomuuksien minimointipyrkimys).
Liikennemerkki voi ilmoittaa esimerkiksi etuajo-oikeuden ja pakollisen pysähtymisen. Liikennevalo määrää pysähtymään (punainen valo), ilmoittaa annetun määräyksen vaihtumisen toiseksi (keltainen valo) ja antaa kolmanneksi luvan edetä (vihreä valo). Tämä ilmenee loputtomana konemais-pakkomielteisenä sarjana.
Jos on esimerkiksi kiihtynyt ja pohdiskelee maailmassa olemisessaan syvällisiä, on parasta ettei lähde ajamaan autolla, koska ihmisen ja koneen suhde muodostuu tuolloin ongelmalliseksi (onnettomuusvaara).
Poliisi valvoo liikennettä ja rankaisee antamalla esimerkiksi sakot. Oikeus voi määrätä liikennerikkomuksen takia ajokortti hyllylle (esimerkiksi rattijuopumus). Kovin tuomio merkitsee yksilöllisen vapauden totaaliriistämistä (vankeustuomio).
Valvonta ja rankaiseminen yhtenäistää yksilöiden elämäntapaa (massoittaminen ja subjektin kuolema).
Ensimmäinen asia, mitä autoa ajavan (luonnottoman vauhdikkaassa koneliikkumisessa) ihmisen täytyy muistaa, on se, että katsoo ja ”tuijottaa” koko ajan tiukasti auton etuosaan suoraan eteen sekä vilkuilee samaan aikaan silloin tällöin sekunnin murto-osan ajan peilejä.
Sivuilla olevia maisemia (esimerkiksi lintua ja värejä) ei voi vilkaista kuin sekunnin. Samaan aikaan kun havaitsen ajavani itse, minun on tehtävä havaintoja myös siitä, miten muut tiellä liikkuvat ajavat ja miten jalankulkijat ja polkupyöräilijät etenevät.
Autolla ajaessa täytyy olla koko ajan olla selvillä myös siitä, missä toiset autot ovat ja liikkuvat. Autossa on siksi peilit, joista näkee vilkaisulla myös takaa lähestyvät. Autoilu kasvattaa yksilöitä muuttumaan massaksi.
Kun tulee risteykseen, täytyy olla selvillä jokaisessa suunnassa vallitsevasta tilanne eli onko autoja tulossa autoni lähelle edestä, takaa tai sivuilta (havainto ”koko tilasta”). Autoilu pakottaa joukkouskoon.
Jos käännyn oikealle, laitan vilkun päälle, jotta toiset autot näkevät mihin suuntaan aion mennä. Jos en ole katsonut tuota ennen pelistä kaikista suunnista mahdollisesti tulevia autoja, olen tehnyt virheen. Jos olen katsonut jokaiseen suuntaan ennen omaa ajaraatani siirtymistä, olen tehnyt oikein.
”Oikein ja väärin” vuorottelevat koko ajan ihmisen ajaessa. Eniten vaikuttaa kaikkeen sattuma. Ihmisen ja koneen suhteessa ”sattuman valta” johtaa jatkuvasti kolareihin.
2. PAIKALLISTAUTEJA JA MAAN TAPA
Ei pidä olla niin hölmö, että kuvittelee yhteiskunnallisen vallan puuhastelevan kulissien takana pelkästään ”kaikkea hyvää”.
a. Turun tauti.
Turun tauti liittyy poliittisen vallan ja bisnesvallan väliseen kulttuuris-rakenteelliseen korruptioon.
Turun tauti on vuosisatoja vanha. Mauri Kustaa Armfelt kutsui Turkua 1800-luvun alussa ”ruton pesäksi” ja pilkkasi turkulaisia epäluotettaviksi. Eräässä 1900-luvun alun sanomalehdessä tauti nimettiin ruotsiksi ”Åbo smitta”.
Turun taudin merkit ovat vaihdelleet jonkin verran Turun historian eri vaiheissa mutta taudissa on kyse kulttuurisesta jatkuvuudesta. Tauti puhkeaa nykyisin kuukauden välein.
”Uusin Turun tauti” selviää kirjoittamastani 1991 ilmestyneestä omakustanteesta. Siihen voi tutustua ainakin Turun kaupunginkirjastossa (julkaisussa ei ISBN-nmeroa). Tuolloiseen (1980-luvun lopulta eteenpäin) ”uusimpaan Turun tautiin” sisältyi esimerkiksi se, että ”Kun totuuden etsintä vaihtuu vilpillisyystottumuksiin – – kun hallitsemiseen rahan ja vallan käyttöön sekoitetaan poikamainen hauskanpito – – kun niin sanotuksi lain kuuliaiseksi ja kunnialliseksi kansalaiseksi pyrkiminen tehdään naurettavaksi, on syntynyt postmodernin kulttuurin kypsyttämä uusin Turun tauti” (tämä on mainittu heti kirjoitukseni alussa).
Turun uusi dynaamiseksi kehaistu poikamainen uusliberalistinen ”yrittäjäkaupunginjohtaja” Juhani Leppä oli paras esimerkki uusturuntautisesta vallankäytöstä.
Hänellä oli tapana käveleskellä keskusvirastossa rennosti kravatti toisen hartian päällä.
Tämä ”Uusin Turun tauti” houreili kokonaisen urheiluhullujen Turkuhallin.
b. Kauhavan syndrooma
Tämä tauti juontaa yhden puolueen diktatuurimaiseen yksinvaltaan (Suomen keskusta). Siinä koko kunnan virkakunta ja puoluepoliitikkojoukko sitoutuu omaksuttuun lakeuden äärimmäisen yhtenäiseen hallintokulttuuriin, josta poikkeava toiminta johtaa valmistelijan ja päättäjän hyllyttämiseen.
Kunnan asukkaille ei anneta Kauhavan syndroomassa muuta roolia kuin seurata sitä miten päätökset etenevät esteettömästi loppuun asti.
Kauhavan valtaeliitti on pystyttänyt syndroomansa muistomerkiksi 20 km pitkän monumentin, Kangas-Annala tien ja sillan. Ne on rakennettu valmiiksi mutta liikennöintilupa puuttuu.
Kauhavalainen syndrooma ”poweroireyhtymä”synnytti Suomen pisimmän ympäristötaideteoksen (tyhjä maantie ja tyhjä yli sata metriä pitkä betonisilta).
Vaikka Kauhava tunnetaan vanhan myytin mukaan korkealuokkaisesta käsityönäppäryydestä tämä kauhavalaisen valtapelin muistomerkki muistuttaa napolilaista kulttuuria.
Napolista (Italia) kerrotaan, että ”Technische Vorrichtungen sind in Neapel grungsätzlich kaputt: – – alle schon in kaputtem Zustand hergestellt wird – –” (Jukka Paason suomennos: Napolissa tekniset laitteet (kuten ikkunat ja ovet) eivät toimi vaan ovat aivan rempallaan (ovet ovat irrota saranoistaan) – – myös kaikki uusi rakennetaan Napolissa rikkinäiseksi, Alfred Sohn-Rethel ”das Ideal des Kaputten”, 1992).
”Kauhavan taudin muistomerkki” tie on tehty uutena ja muutoinkin toimimattomaksi (utilistinen luontosuhde).
Napoli tunnetaan myös lahjomisen ja mafian keskuksena (gomorra).
c. Maan tapa
Suomen valtakunnalliseen hallintoon sekä väliportaan hallintoon (ely-keskukset, oikeusistuimet jne.) liittyvää valtaeliitin tautitoimintaa kutsutaan komeasti ”Maan tavaksi”.
Sinä on kyse läpimädän suomalais-nationalistisen valtakulttuurin kulttuurisesta jatkuvuudesta perseestä.
Etelä-Pohjanmaan keskustan (entinen maalaisten Maalaisliitto, nyt sss-äärioikea Bisneskeskusta) toiminnanjohtajana 1994–2006 sekä keskustan puoluesihteerinä 2006–2010 toimineen Jarmo Korhosen kirja Maan tapa (2015, peräti 776 sivua, tautioppikirja on paksu ja mustakantinen kuin Raamattu) paljastaa tapaan liittyviä tartuntoja, tulehduksia ja oireita. Suosittelen joka kotiin.
Korhosen mukaan puoluesihteereiden oma mielenterveyskin on vaarassa oman puolueen valtariitoja sihteerinä ratkoessa.
Maan tavan korruptiivista toimintaa harjoitetaan eduskunnassa, valtioneuvostossa (hallituksessa) sekä poliittisten puolueiden kunta- maakunta ja valtiovaltapeileissä.
”Maan tapaa” kutsutaan ”hienostuneeksi korruptioksi” sekä ”Hyvä Veli -järjestelmäksi”. Siinä ylin eliittivalta ruokkii epäeettisesti ja rikollisesti kulissien takana omaa ja muiden valmiiksi tahrittua poliittista valtaa ja rahavaltaa.
Ja kaikki tietysti kansalaisilta visusti salattuna. Oi donna sentään.
Suurten kauppakeskusten rakentaminen nationalistisen kuluttamisvimman kiihdyttämiseksi liikemiesten ja puoluepoliitikkojen kabinettiyhteistyönä (Vanhanen, Kanerva jne.) on hyvä esimerkki rahanahneesta Hyvä Veli –järjestelmästä ja sen aiheuttamasta suuresta haitasta vapaalle yksilölle ja yhteiskunnalle. Kohta Suomella on tyhjien luonnonläheisten hallien maailmanennätys.
Kansainvälinen kapitalismi ja ”maan tapa” synnytti myös Suomen pääministeriksi keskustalaisen miljonääri Sipilän. Käynnissä on (talousromahduksesta 2008 lähtien) globaali ja kansallinen rakennemuutos, jossa häviäjäksi tulee natonalismi. Keskustapuolue on hehkuttanut silti ennen vaaleja maaseudun ”kyliä ylös” ja ”ay-liikettä alas”. Nyt seinä on edessä.
Sipilän mukaan digitalisaation avulla (atk/data) Suomi voidaan pitää asuttuna. Konehullu.
Sipilä on esittänyt, että kilpailuetua on haettava keskittämisen sijasta digihajauttamisesta. Asiantuntijoiden mukaan asia on päinvastoin (HS 25.4.2016). Siis hyvästit metropoleille. Sipilän hajauttamisajatuksille tuli heti tyrmäys, asiantuntijoiden mukaan ”tiiviin talouselämän” hyödyt häviävät kun hajautetaan ja etäytetään (HS 26.4.2016).
Kepulaisesta taktikoinnista johtuen nykyisestä hallitusohjelmasta puuttuu aluepolitiikka ja maankäytön kehittäminen. Meillä on täällä Kauhavan Kantolan syrjäkylällä auto rikki (ruokakassiliikkumisongelma), kännykkä ja tietokoneen reistailee, taksit tuovat mummoille 20 kilometrin päästä 300 euron maksua vastaan ruokakasseja (kyllä Kela maksaa kunnes rahat loppuu) ja läheinen 1970-luvun koulu suljetaan homevaurion takia.
”PA-Suomi” on kohta täynnä uusia Hyvä Veli –kouluja ja veroparatiisiterveysasemia. Sellainen on suomalainen (vielä hetken).
Koulumatkat uusiin kuluihin kohoavat sataan kilometriin ja työmatkat kolmeensataankilometriin asti. Lisäksi on muitakin vastaavia ”hajauttamisongelmia”.
Ei yksikään persaukinen valtio (Suomen valtionvelka on nyt noin 63 % bruttokansantuotteesta) voi toimia näin (katso myös omakustanteeni ”Suomen loppu”, Suomen kuva 1. osa, 2012, ISBN 978-952-67631-8-7).
Katso tuorein tilanne ”Analyysi: Suomi meinaa, Eu-komissio odottaa” (Yle uutiset netissä 3.5.2016).
Sipilä on itserakas maalais-alkiolais-narsistinen diktaattori. Hän haluaa edistää kristittynä ”uuslandelaisuutta” (oman kepupuolueensa valtaa), Keskustan kannatushan on ”mössömäisimmäksi massoittuneinta” maaseudulla.
Sipilä toivoo, että kaikki jatkuu (perussuomalaisittain) kuten aina ennenkin, oman puolueen santeri-alkio-nationalismikruunu päässä.
Tämän Nokia-hurmoksen surutyön jälkeisenä aikana suomalaisia odottaa nurkan takana iso polttava helvetti (talouden ja valtion romahdus). Sen sytykkeenä on länsimaisen kulttuurihegemonian mukainen uskomus ”tieto on valtaa”.
Nationalistiset puolueet tulee kieltää ihmiskunnan yhteisen intressin vastaisina. Ainoastaan teräksenkovat KIELLOT auttavat enää ympäristöpolitiikassakin.
3. TOTAALIKAPITALISMI JA KAIKEN YKSITYISTÄMINEN
”Mikä ihmeen mörkö yhtiöissä nähdään? Yhtiöittäminen ja yksityistäminen menevät täysin sekaisin. Me tarvitsemme julkisen vallan monopoliyhtiöitä”, sanoo Juha Sipilä.
Pari vuotta sitten oman puolueenkin ostanut miljonääri pääministeri Sipilä ei kuitenkaan yksityistäisi maanteitä ja rautateitä (HS 21.4.2016). Niidenkin ostajat odottelevat jo oven takana.
Tasa-arvoon pyrkivän julkisen vallan sekä yksityisen vallan välinen raja on viimeksi paljon enemmän kuin hämärtynyt.
Kun kaikki julkista valtaa käyttävät elimet on yhtiöitetty (Oy), tiedon saannin estyminen (lainsäädäntö, Oy) hävittää koko tähänastisen julkisen demokratian.
Kun eliittivalta on sulkeutunut totaalisesti kuoreensa ”jukista valtaa” ei ole enää.
Totaalikapitalismin läsnäolon tunnistaa parhaiten postmodernista arkkitehtuurista ja uusliberalistisesta aluesuunnittelusta (strategiasuunnittelu ja kaavoitus).
Kannattaa tutustua arkkitehti Kaarin Taipaleen kaupunkipolitiikkaa käsittelevään väitöskirjaan sekä hänen kirjoittamaansa kirjaan Kaupunkeja myytävänä sekä arkkitehti professori Kaj Nymanin kirjoihin.
*
Suomen sss-hallituksen pääministerin ”pragmaattisen oikeistolaisen” (Ann Selin) Juha Sipilän mielestä eduskunnan opposition täytyy ryhtyä kriitikosta ”äänettömäksi yhtiömieheksi” (Ville Niinistö). Vastamielipide tulee muka liian kalliiksi Suomen taloudelle. Siis ”turpa kiinni”.
Kansan keskellä seisomista rakastavalla Sipillä on diktaattorin taipumuksia. Yrittäjä, yhtiömies, miljonääri sekä nykyinen pääministeri Juha Sipilä suosii totaalikapitalismia.
Elämä on Sipilälle uutta atk-teknikkaa, rahaa ja kristillistä rukoilemista.
Keskustalisen Sipilän ”yhteiskuntasopimusta ja ”kapitalisaatiosopimista” vastaan eduskunnassa esitetty kritiikki on ollut Sipilän mielestä enemmän ”ei-asento” kuin ”asiallinen kritiikki” (HS 21.4,2016).
Rahanahneena atk-alan yrittäjänä toiminut ”Nokia-hullu” lestadiolainen diploomi-insinööriukovainen Sipilä uskoo koneisiin ja rahaan. Sipilä on tyypillinen ”nationalistis-maalaisliittolainen protestantti”, hän ei osaa ymmärtää luonnon seuraamista eikä osaa kunnioittaa teollisen aikakauden palkkatyöläistä (vrt. Karl Marxin kirjoitukset).
Sipilä ei halua tunnustaa sitä, että vastakkainasettelu ja dialektiikka on sisältynyt kautta aikojen länsimaiseen demokratiaan. Jatkuva väitteleminen oli jo antiikissa sääntö ja ainoa seikka mikä yhdisti idealisti Hegeliä (nationalismi) ja materialisti Marxia (kommunismi) oli dialektiikkaa koskeva pohdinta.
Pääomaa hallussa pitävä kapitalismi ja työläisköyhälistö pysyvät ikuisesti vastakohtina. Työnantajan ja työntekijä (ay-liikkeen) välillä on dialektiikan mukaan ikuinen vastakkainasettelu. Eikä kokoomus ole ajanut koskaan työväen asiaa kuten kommunistinen liike tekee.
Proletariaatin asialla on ainoastaan marxilaisuuteen pohjautuvat poliittiset liikkeet ja puolueet.
Maalaisliittolainen Juha Sipilä on väärässä. Samoin toinen porvari ja kiihkonationalisti Timo Soini (SMP-Perussuomalaiset). Sekä tietysti PA-ministeri Stubb (kok).
”– – Jos loistoon meitä saatettais vaikk` kultapilvihin – – ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin – –” (Maamme, Runeberg). Sipilää ja Soinia ei näy renkien ja piikojen täyttämässä tuvassa?
”Sipiläläinen yrittäjäkapitalismi” (raha on valtaa) ja ”soinilainen suomalaisuusintoilu” (suomalaisuus on valtaa) ei meitä pelasta. Ne tuhoutuvat viimeistään heti kun ympäristökriisi (elollisen luonnon kurjistuminen ja ilmastonmuutos) on tehnyt myös meistä (länsimaiseen kulttuuriin kasvaneista) maailmankansalaisina maailmanpakolaisia.
Uudet nousevat valtakulttuurit käännyttävät meidät lännen itserakkaat kansalaiset muulle ihmiskunnalle vaarallisina takaisin luomaamme ikiomaan ”lakitieto- ja konehelvettiin” (vrt. äärioikeiston tämänhetkinen huudahdus ”kuolema arabeille”).
Uusi 2000-luvun Karl Marx todistaisi siitä, että tämänkertainen rakennemuutos merkitsee elollisen luonnon kipujen syvenemistä sekä kansantalouksien romahtamista yksi toisensa perään ja loputon rivi nationalististen valtioiden loppuja. Ja ilmastokansainvaellukset tulevat olemaan jatkuvia. Kapitalistiset hypyt ei nyt auta.
4. SAMA PALKKA (naiselle ja miehelle)
”Betty Friedan perusti feministisen naisjärjestön – – Se oli lähtösysäys kulttuurivallankumoukselliselle feminismille, jossa ei ole kyse pelkästään – – vaan myös kulttuuristen symbolijärjestelmien – – tarkistamisesta – – Tuolla feministit tarkoittavat patriarkaalisesti leimautuneita – – kuten kielellisiä luokittelujärjestelmiä, ajattelutapoja ja tiedostamattomia arvotuksia, joiden seurauksena miehisyys menee naiseuden edelle – – muistuttaa psykoanalyysia (Ditrich Schwanitz kirjassa Sivistyksen käsikirja, 2004, sivulla 428).
Pääministeri Juha Sipilän porvarillis-kapitalistisen sss-hallituksen uusliberalistinen yhteiskuntasopimus on johtamassa siihen, että palkkatyötä tekevät naiset, joille maksetaan kulttuurisen perinteen pohjalta samasta työsuorituksesta pienempää palkkaa kuin miehelle, joutuvat kaikista isoimmiksi maksajiksi pyrittäessä kohottamaan hyppysopimuksella Suomen kansantaloudellista tasoa.
Yhteiskunnallinen sopiminen sortaa taas kerran enemmän naisia kuin miehiä.
Sipilä on sopimusajattelussaan tyypillinen konservatiivinen ”maalaisliittolais-patriarkaalinen isäntä tuvassaan”. Hän pitää piikaa renkiä vähemmän arvokkaana.
Naisten kannalta on syytä tehdä vallankumouksellinen teko, saman tyyppinen kuin oli vuonna 1966 alkanut Kiinan kulttuurivallankumous (katso Helsingin Sanomat 24.4.2016). Kiinan nykyinen velkaantuminen herättää myös globaalin talouskriisin pelkoa (HS 26.4.2016).
Naisten kulttuurivallankumouksessa ovat vastakkain palkkatyöläisnaiset ja ne, jotka eivät ajattele enää eniten mitään muuta kuin omaa hyötyä.
Kansainvälistyvässä maailmassa vanha nationalistis-patriarkaalinen kulttuuri sekä vahat kansalliset tottumukset joutavat roskakoriin muutenkin kuin vain naisen palkkaa koskevan eriarvoisuuden kohdalla.
Naisen tekemän työn arvon arvostaminen edellyttää sitä, että ”laadittavassa varsinaisessa uudessa yhteiskuntasopimuksessa”
Naisen palkka on nostettava ylöspäin miehen palkan tasolle.
