Donald Trump on asettanut amerikkalaisten tavoitteeksi ryhtyä uudestaan valloittamaan avaruutta uuden tiedon ja tekniikan luomiseksi (tämän taustalla on kaiken hallitsemisen kulttuuri).
Trump julisti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja suututti koko islamilaisen maailman. Jerusalem on myös pahan kaupunki.
Jerusalemin ”maailman navan” vaakunassa on ”Suomen leijona”.
Hitler haastoi Jerusalemin tuhatvuotisella Germaani-Berliinillä.
Amerikka on uusimman maailman Rooma, joka tukee ”oikeaa länsimaista kulttuuria ja uskoa”.
Tämä on väärin kaikkia muita uskovaisia kohtaan.
Jerusalem on kolmen suuren kulttuurin risteämiskohta (Aasia, Afrikka ja Eurooppa), Jerusalem ei ole kuitenkaan kaiken napa kuten juutalaiset ja kristityt sanovat.
”Juutalaisen ja kristityn Jerusalemin” taustalla on myös esimerkiksi kreikkalaista, roomalaista ja uusinta länsimaista kulttuurivaikutusta. Islamilaista maailmakaan ei saa väheksyä, palestiinalaisille kuuluu oma valtio ja Itä- Jerusalem.
Suomessa ”rahalle haiseva” Kittilän ”klaanikulttuuri” on paljastunut rahavallan ja poliittisen vallan taudiksi.
”Kittiläläisen parturoinnin” voi pysäyttää ainoastaan Suomen valtiosta irrotettu Saamenmaa.
*
Taideteoksen arvo liittyy teoksen lukijan, katsojan ja kuuntelijan vapauden ja toisinajattelun mahdollistamiseen (”vastakohtaisuus- tai/ja vastaavuussuhdedialektiikka”).
Siinä ”katsojan minä” ylittää todellisuuden” ja sukeltaa pinnalta ”syvyyteen itselleen olemiseen”.
*
Se mikä näkyy ”todellisesti” päältä ei ole sama kuin se ”mitä on syvällä sisällä”.
Moderni abstrakti taide liittyy ihmisenä olemiseen (oleminen) ei ihmisen jonkun näköiseksi tekemiseen (olemus).
Ensimmäisen abstraktin taideteoksen tehnyt Wassily Kandinsky (yksilö) oli kiinnostunut ”itselleen olemisesta”.
Kandinsky sukelsi rohkeasti pinnalta (olemuksesta) pinnan alle (perinteisen näköiskuvan maailmasta) ”syvyyteen” ja teki ”syvyyden näkyväksi”.
Kandinsky sukelsi ”transsendenssin hengessä” pinnan maailmasta ”minän sisimpään”.
Tämä tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikaan kun murtui siihenastinen käsitys maailmassa olemisesta ja ”todellisuudesta”.
Ensimmäisen maailmansodan aikana ihmismassat oli valettu yhdeksi ”valtaeliitin ohjailtavaksi mössöksi”, jotta eliitti saattoi toteuttaa vallan kasvattamista väkivallan avulla.
*
Ortodoksien kuvan, ns. ikonin, maalaaminen tapahtuu ennalta määriteltyjen periaatteiden mukaan. Siinä ennalta on annettu asetelma, muodot ja värit. Tässä uskovaisen kuva toimii lähellä uskovaisen sanan käyttöä.
Sinä missä läntinen luterilaisuus on ”ainutta oikeaa yhteiskuntapolitiikkaa” itäinen ortodoksisuus on valtapeli kansan orjamoraalittamiseksi maallisen valtaeliitin ”tykinruuaksi”.
Ortodoksipapisto antaa sanalla ja kuvalla tietyn ennalta muotoillun ”uskonohjeiston” siitä mitä ja miten pitää uskoa. Se miten ja mihin itse tahtoisi uskoa on pahuutta.
*
”Maallisessa taidemaailmassa” korostetaan sitä vastoin yleensä ”ei-tietämisen kauneustunnetilaa” (vastakohtana järjen käytölle). Mutta kun luovutaan uskosta, että ihminen on ”tietävä olento” jäljelle jää vain taiteen sisältyminen ”maailmassa olemiseen”. Siinä ihmiselle annetaan vapaus.
Vapaus voidaan kieltää monella tavalla. Siinä missä luterilaiset maalasivat kirkon sisätilojen kuvien päälle valkoista väriä, ikonimaalarit ovat panneet kuvan monimerkityksellisyyden pakkopaitaan, he sallivat vain uskoa vahvistavan kuvan käytön (ennalta: sommittelu, muodot ja värit).
Uskova ei saa ”katsoa, nähdä ja etsiä” ikonissa ”maanpäällisen lailla” kuvan kauneutta, vaan uskovan tulee nähdä ja kokea ikonin edessä kristitylle lahjoitetun kristuskuvan pyhyys.
Samalla ikoni lohduttaa ja antaa kristitylle uskovalle ”haltuun otetulle yksilölle” voimaa jatkaa maailmassa olemista.
*
Minä teen itse dadaistisia teoksia ”maallisen maailmassa olemisen” pohjalta, nuo kuvateokseni liittyvät samalla eksistentialistiseen ”itselleni olemiseen”.
Esimerkiksi teokseni ”musta valu” on tehty ”heittäytymällä johonkin aistimistilaan”. Siinä asuu aavistus tähänastisen maailmassaolon järkkymisestä.
*
Luterilaisuus arvostaa sanaa koska sana antaa yksiselitteisen ohjeen ja käskyn: ”kävele oikealle, ei vasemmalle”.
Mutta ”maallinen kuva” on monimerkityksellisenä äärettömän tulkinnanvarainen, siksi uskovaisten mielestä ”maallinen kuva” on ”syntiä”.
*
”Eteläpohjalaisessa kansankirkollisessa korttiolemisessa” ei ihmetellä ja kysellä sanan ja kuvan maailmoja seikkaperäisemmin.
Eteläpohjalaisuudessa kaikki on ”valmiina annettua” ja ”itsestään selvää (todellisuutta).
*
Kun lakeuden identiteetissä kaikki on ”komiaa ja ylypiää”, keskitytään ”omiin” (”lähimmäisiin”). Mutta jos tuon ”ympyrän” sisälle ilmestyy ”ulkopuolinen”, hänet heitetään heti ulos.
Kauhavalaiset ovat sanoneet myös pakolaisten vastanottokeskukselle ”EI”.
*
Suomessa perussuomalaiset hajosivat kahtia ja parhaillaan Suomessa pyritään estämään äärioikeistolaista väkivallankäyttöä.
Saksassa on, esimerkiksi Leipzigissa, ”valkoisesta Euroopasta” unelmoivaa pakolaisvastaista liikehdintää.
Euroopan unioni on samaan aikaan jähmettynyt paikoilleen, siinä mikään ei liikahda enää mininkään suuntaan. Unioni on hajoamassa ja uudistumassa.
*
Teollisessa kapitalismissa ylläpidetään ”tieten tahtoen” tilannetta, jossa ihminen pysyy ikuisesti ”viluisena, nälkäisenä ja janoisena” kuluttajana ja hyväksikäytön kohteena.
Sotapakolaisten tie kulkee siksi sodan kauhuista kohti uusia helvettejä.
Ensin sotapakolaisia rahastettiin siitä, että he pääsevät kumiveneillä yli meren Euroopan mantereelle, seuraava helvetti tuli heitä vastaan turvapaikkamaassa (paikallisen kantaväestön rasismi ja pakolaisten palauttaminen).
Kolmas (kakista uusin) helvetti johti orjakaupan uhriksi joutumiseen, Algeriassa hyvinvointikansallisvaltioissa palautusmääräyksen saaneita kaupataan jo rahallista maksua vastaan orjina (valokuvista selviää että myynnissä on myös naisia miesten seksiorjiksi).
Tämän kaiken annetaan tapahtua (muka) ”sivistyneellä maapallolla” villisti. Valta sen kun vain yskii.
Amerikka panee rajoja kokonaan kiinni. Kiina rakentaa Pohjois-Korean rajalla monia pakolaisleirejä, koska tuon kulman kriisi saattaa laueta milloin tahansa isoksi pakolaisvirraksi.
*
Koska noiden vanhojen ja uusien helvettien annetaan pysyä myös kansainvälisten ihmioikeussopimusten vastaisina, on julistettava taistelu rajansa ”ulkopuolisilta” sulkevaa yksipuolista kansallista suojeluvaltaa vastaan.
Uutena tavoitteena pitää olla eksistentialistis-marxilainen monikulttuurinen maailmanvalta, jossa kunnioitetaan ihmistä universaalisena olentona.
Ihmisen koti on koko maapallon pinta. Terveisiä kaikkiin tuppukyliin.
*
Edustuksellista valtaa käyttävä taho voi pakottaa lainsäädännön avulla valtion, kunnan, yksityiset yritykset sekä kansalaiset uusiin suhteisiin.
Mutta nuo kulttuuriset suhteet voivat muodostua hetkessä hyvin erilaisiksi.
Kulttuurissa esimerkiksi kirkko ja seurakunta voi kietoutua maalliseen vallankäyttöön. Kunnan päällysmieheksi voi paljastua seurakunnan kirkkoherra tai paikallinen kiinteistöpomo.
*
Viimeksi näin kuinka valtiovallan ja kuntavallan välisessä suhteessa hiekkaa tuli rattaisiin Kauhavan koulubussikuljetusten kohdalla.
Tämän taustalla on laajempi taloudellinen ja yhteiskunnallinen ilmiö ja muutos. Nyt syntyy vallankäytön suhteissa kokonaan uusia kulttuurimuotoja.
Kauhavalla konfliktin kolmas osapuoli, bussifirma, joutui odottamaan (syyttömänä) kesken koulunkäynnin julkisen vallan (valtio ja kunta) juridisten ja rahallisten velvoitteiden täyttämistä. Kysymys oli ilmastonmuutoksessa liukkaaksi tulleiden jäisten teiden hiekoittamista.
Hiekoitusta pääteillä ja pienemmillä teillä (yksityisteistä puhumattakaan) tarkastellaan eri tavalla. Pikkuteiden hiekoittamiseen on nyt vähiten varaa, samalla liikenneturvallisuus heikkenee ja se koskee yleensä köyhintä väestöä. Velkaantuneella Suomella ei ole varaa nykyiseen ”hyvinä aikoina” rakennettuun laajaan koneliikkumisverkkoon. Samaan aikaan valtiovalta on innostunut ”robottitiekoneista”.
*
Kirjoitin tästä syystä Ilkkaan 15.12.2017 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”HIEKKAA PIKKUTEILLE
Ilkan pääkirjoituksessa ”Kaupunginosakeskuksissa rasittaa toinen raskas aalto” (Ilkka, 11.12.2017) kiinnitettiin huomiota ”suurkuntien syrjäseutujen” palveluihin ja tiestöön. Viimeksi Ilkan nettiuutisessa 14.12.2017 kyseltiin ”Mutta mitä voi tehdä jos koululaiset eivät pääse kouluun”.
Hyvien aikojen vauhtihurjastelun pohjalta mitoitetut, kurveissa kovasti kallistelevat maantiet ovat pääkalloliukkaina ja hiekoittamattomina ihmisille vaarallisia.
Yleistä kehitystä aineellisista ja konkreettisten suhteiden pohjalta tarkasteltuna suurin muutos koskee kansantalouksien (kansallisvaltiot) ja ylikansallisen talouden välistä muuttunutta suhdetta. Tuon ilmiön jäljet näkyvät nyt entistä selvemmin kansallisvaltioiden sisällä uusina valtasuhteina. Onko demokratiaa enää olemassa?
”Mitä demokratiaa” nyt eletään, monet ovat kyllä tehneet tästä kysymyksestä hyviä huomioita. Globaali talouselämä ja siihen kytköksissä oleva poliittinen valtapeli hallitsee maapallon uusinta kehitystä armottomin ottein. Raha kasautuu maailmalla pääomina ja pikkuvaltiot velkaantuvat vauhdilla yli varojensa eläessään. Lukekaa Karl Marxia.
Kansallisvaltioissa kansaa edustava valtiovalta on alkanut siirtämään siksi ”julkisen vallan demokratiakriisissä” taloudellisia ja muita vastuita yhä enemmän kansalaisille ja yrittäjäsektorille.
Ensinnäkin valtaeliitti on jo ”istahtanut olohuoneisiimme” lausahtamalla ”toimikaa itse”. Toiseksi uusien automarkettien, rahavallan sekä tavarabisnekseen kytketyn asuntorakentamisvallan, taustalla on myös ”edustuksellinen valta” eli puoluevalta, koska marketeissa on kyse suuresta kuluttamis- ja rahastamiskoneista.
Markettien sijoittamispaikka on aina isojen valtaväylien kyljessä, paikassa johon täytyy tehdä tieltä liittymä, josta ihmisiä pääsee joustavasti ja turvallisesti kuluttamaan.
Marketrakentamista rahoittavien, yrittäjätahojen ja ”puoluekoneiden” sekä teistä vastaavan valtion välillä on ollut liittymistä jatkuvasti kädenvääntöjä mutta lopuksi valtion rahaa on laitettu liittymän rakentamiseen koska julkisen rahakirstun käyttöä on pidetty tuossakin yhteydessä ”yleisen kehityksen ja kasvun” edistäjänä.
Laki on demokratiassa ylin. Koulunkäynnin idea on mainittu kansallisvaltion perustuslaissa. Kun koulua käydään, lapset tulee päästä luvattuun kouluopetukseen. Valtion ja kunnan on otettava vastuu siitä että koulubussit voivat liikkua turvallisilla hiekoitetuilla teillä.”
*
Kulttuurisissa suhteissa kansalaiset voivat olla ”laumana rähmällään” esimerkiksi kirkon tai poliittisen valtapuoluevallan edessä (kuten Kauhavalla keskustapuolueen puolueosaston edessä).
*
Sartren mielestä kirjailija ei saa sitoutua yhteen puolueeseen, vaan kirjailijan on oltava eksistentialistina aina universaalinen.
Sartre ymmärsi senkin, että ”kansakuntaan” sitoutuminen on pahasta.
Eikä ”äänestäjien edustaminen” ole koskaan ongelmatonta koska esimerkiksi puolueiden ryhmäkuri kumoaa ajatuksen ”kansalaisen edustamisesta” (siinä yhdelle henkilölle annettu ääni menee kankkulan kaivoon koska puolueen ryhmäkuri hoitelee loput).
Demokratia ei ole konkreettisesti sitä kuin tavallisesti luullaan.
Demokratia on jatkuvasti villi muutos ja arvoitus.
*
Nyt herättää kysymyksiä myös bitcoin, nyt kun siihen kuuluu myös oma raha (konkreettinen purtava virtuaalivaluutta).
Kirjailijan täytyy taistella aina täysillä kaikkea paikalleen jämähtänyttä vanhaa valtaa vastaan. Hänen on kiinnostuttava myös uuteen talouselämäajatteluun ja uusiin yhteiskuntapohdintoihin liittyvistä ilmiöstä.
Kirjailijan täytyy taistella kaiken paikallaan pitävää vanhaa valtaa vastaan.
*
Etelä-Pohjanmaalla uskotaan, että ihmisen syntyessä koko maailma on ”valmiina annettuna” ja että koko luonto on ihmisen vapaasti käytettävissä.
Mutta myös eläimille kuuluu oikeus hyvään ja turvalliseen elämään.
On hyvä asia, että turkistarhauksen kieltoa yritetään taas kerran. Nyt on kerätty 80 000 allekirjoitusta, jotta tarhauskielto toteutuisi.
Ilmajoen ja Maalaisliiton (keskustan) Seinäjoen historiaan kannattaa perehtyä kansikuvasta lähtien Kytösavut-sarjan IX osaa tarkastelemalla. Maaseutukaupunki Seinäjoella puolustetaan tänä päivänäkin poliittisista syistä kaikenlaisia muitakin ”landeiljettävyyksiä” kuin vain turkistarhausta.
*
Lakeuden Joulun (Jeesuksen syntymäjuhlan) perinteeseen kuuluu körttien Etelä-Pohjanmaalla tänä päivänäkin se, että vapaaehtoiset työntekijät pakkaavat (tekevät vapaaehtoisesti työtä) köyhille tarkoitettuja lahjapaketteja.
Maaseutukaupunki Seinäjoella autoilijat eivät käytä aina vilkkua (kts. Ilkka 10.12.2017, mielipidekirjoitus ”Autossasi on vilkku”) – maaseudun yhteiskartanollahan kaikki tuntevat kaikki ja tietävät automaattisesti jokaisen liikkumistavat.
Miksi käyttää vilkkua ”valmiissa maailmassa”?
Seinäjoen asemakeskuksen lähistöllä näkee silloin tällöin likaisia ”ilmajokilaisia landeäijiä” vanhojen ruostuneiden polkupyöriensä kanssa.
Pienen oluttölkin juominen ja pissaaminen rentouttavasti tuottaa Seinäjoella tuskaa koska paikalle tunkee heti joku ”rönsyleinkki” tai joku muu ”opastaja”. Seinäjoen keskustan vanhat hitaasti kohti maankamaraa kaatuvien maaseutu-ulkorakennusten takaseinät eivät ole kuseskelijoita varten.
Tässä muutamia valaisevia neuvoja landelakeuden maaseutukaupunkien kulttuureihin tutustuville.
*
Mutta ilman palveluja ja maanteitä kaikki eivät voi saada demokratian ja tasa-arvon mukaisesti yhteiskunnallista palvelua.
Vuoden 2017 lopulla eteläpohjalaisten ”todellisuuteen heräämisen” iskulauseeksi tuli ”suurkuntien osa-aleisiin saatava palveluja ja kunnon teitä” (vrt. Ilkan pääkirjoitus 11.12.2017).
Ilmastonmuutos kaljuunnutti tiet jäisiksi, mutta hiekkaa niihin ei tuntunut löytyvän heti tarpeeseen lakeuden valmiiksi kuoppaiseksi tongitusta seudusta.
*
Ei ihminen synny valmiiseen maailmaan eikä maapallon luontoa ei saa käyttää rajattomasti. Ja köyhät tarvitsevat jatkuvaa organisoitua tukea tullakseen toimeen. Uskovaisten armopaloilla ”köyhyyttä vastaan” taisteleminen on enemmän ”oman uskon vahvistamista” kuin mitään muuta.
Maailma on jatkuvassa muutostilassa. Kaikki pitää tehdä tuota muutosta ajatellen.
*
1865 vanha pitäjänhallinto lakkautettiin, kirkollinen ja maallinen hallinto erotettiin nyt toisistaan. Ylimmäksi vallankäyttäjäksi tuli kunnissa kirkon sijasta maallinen kuntakokous.
Viimeksi myös Suomen arkkipiispa on oppinut arvostamaan myös maallista hallintoa kaikessa siinä, mitä tulee luonnon tilan ja ilmastonmuutoksen kurjistuvaan kehitykseen.
Arkkipiispa pitää noista kriiseistä huolestuneina puhuvia ”asiantuntijoita” nykyajan profeettoina. Mutta olla ”profeettamainen varoituksen herättäjä” ja ”tietävä ihminen” ovat kaksi eri asiaa.
Ei tietämisen korkeimmalle pallille nostetut professoritkaan tiedä mitään. Mutta heillä on maailman tapahtumista usein osuvia aavistuksia.
Kun tökkii ja kokeilee sitä sun tätä voi päästä hivenen perille jostakin, ties mistä?
Tähän aiheeseen voi perehtyä lukemalla esimerkiksi ”Edistyksen Päivillä” vuonna 1987 pidettyjä esitelmiä (Tieteen kirot ja siunaukset, toimittanut Jaana Venkula, 1988, Edistyksellinen tiedeliitto ry:n julkaisuja).
*
Poliittiset puolueet syntyvät muutoksessa, suhteessa uudistumassa olevaan historialliseen ja yhteiskunnallisen olosuhteeseen.
Esimerkiksi marxilainen työväenliike syntyi 1800-luvulla teollistumisen johdosta. Atteen ja liikkeen synnytti suuret työläismassat.
Suomen vihreä puoluepolitiikka syntyi Helsingissä 1970-luvulla vallinneiden vaikeiden kaupunkisuunnittelukysymysten yhteydessä sekä kansainvälisten ”vihertämisesikuvien” pohjalta.
*
Ajatus paluusta ”aitoalkiolaiseen” maalaisliittoon (kuten uskovaisuuteen sekä nuoriso- ja raittiusaatteeseen) on nykyaikana mieletön (kts. Ilkan päätoimittajan Satu Takalan kolumni 10.12.2017 ”Äänestäjille liikkuva poliitikko, Väyrynen”).
Maalaisliitto-keskustasta on eronnut ”kivenä kengässä” omaksi puolueeksi organisoituneita poliittisia ryhmiä (kuten SMP ja PS). Koska tuohon irtiottoon on ollut historiallisen ja yhteiskunnallisen muutoksen johdosta aineetonta ja konkreettista tarvetta.
Aidon luonnonmukaisen muutoksen vähättely johtaa vanhan nationalistisen puoluevaltaorganisaation kuolemaan. Keskustapuolue on nyt kuilun partaalla.
Myös esimerkiksi ajatus nykyisten sosiaalidemokrattien palaamisesta alkujuurilleen kirkkaanpunaiseen marxilaisuuteen tai marxilais-leniniläiseen kommunismiin on järjetön.
Demarit ja vasemmistoliitto voivat kuitenkin liittyä tänä päivänä vallitsevassa kansainvälisessä muutoksessa uutta ylikansallista (globaalia) eksistentialistis-marxilaista maailmanvaltaa ajatellen perustettavaan monikulttuuriseen universaaliseen ja internationaaliseen maailmanvaltavaltaliikkeeseen.
Siinä korostetaan uusliberalistisen kapitalismin vastaisen marxilaisen ajattelun rinnalla yksilövapautta ja vähemmistökulttuurien oikeuksia ”kulttuuriseen yhteisöllisyyteen”.
*
Köyhiä ja varakkaita syntyy aina kaikissa ihmisyhteisöissä joku suhde. Tarve puolustaa sorrettuja ja köyhiä ihmisiä jatkuu siksi ikuisesti. Ja samalla uusin haastein eri aikakausien uusissa suhteissa ja muodoissa.
Miksi punaiset ajavat usein valkoisella mersulla?
Suomalaista vasemmistoliittoa rasittaa ”keskustapuolueen tyyppinen uudistumishaluttomuus”. Vasemmistoliitto on ”pysähtynyt” uusliberalistisen teollisen kapitalismin kädenväännöissä valtapelinappulaksi muiden valtapelinappuloiden joukkoon.
Yli-innokkaasti kompromissivalmiina vasemmistoliiton kannatus pysyy jatkuvasti alhaisella tasolla. Vasemmistoliitonkin täytyy toimia rohkeasti konkreettisena yhteiskunnallisena vaihtoehtona.
Lopettakaa jo tuo ”nippelilässynlää”.
*
Mutta jopa (ehkä) keskustan piirissäkin ollaan heräämässä ajan hermolla ravisteluun.
Keskilinjaa pitkin liikkuminen on päättynyt. Nyt liikutaan rohkeasti valtatien molemmilla reunoilla. ”Keskusta-aate” oli ja eli aikansa.
Kansallisvaltiointoilijoiden pitäisi hellittää Jumalan kaikessa korostamisessa. Onhan valkoinen Mannerheim Suomen nationalismiuskovaisten ylin Kristus (kts. Matti Hurmeen mielipidekirjoitus ”Geneettinen luonne määrää kohtalon”, Ilkka 10.12.2017).
Mutta kun kansallisvaltiot katoavat kartalta, Mannerheimiäkään ei palvo enää kukaan.
*
Kansallisvaltioiden sisäisestä pirstaleisuudesta todistaa myös se, että minun ja eteläpohjalaisten välillä vallitse yhtä syviä näkemyseroja ilmiöistä ja asioista kuin vallitsee Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaisalueen sekä etelän nationalistisen suomalaisvallan välillä.
Eläköön kauan hyväksikäytettyjen ja orjiksi painettujen kansallisvaltioiden ”vähemmistökulttuurit”. Myös Pohjolan saamelaiskulttuuri.
*
Hajanaisen Saksan yhdistämistä vasten syntynyt hegeliläinen filosofia perustuu ”kattorakennevallan korostamiseen” sekä ”kansakunnan” henkikorosteiseen (keinotekoiseen) yhtenäistämiseen ja massoittamiseen.
”Kansakunta-ajattelu” on täydellistä kuvitteellisuutta.
Esimerkiksi Suomen kansa koostuu kuitenkin ”Suomen kansallisvaltion” sisällä vaikuttavista vähemmistöyhteisöistä ja -kulttuureista sekä lukemattomista erilaisista alueellisista ja paikallisista kulttuureista.
Yhtenäinen ”kansakunta” on kuolemaa tekevä myytti.
Yksinapaista ”kansakuntaa” korostavan nationalismivallan korvaa uusi konkreettinen monikansainen kansainvälinen valtapeli.
*
Hegeliläiselle nationalismille tulee loppu.
Seuraavakin Suomen satavuotisjuhla on jo juhlittu.
Tuhatvuotinen Suomi on harhanäky.
On ollut luonnonmukaista (ihmislajin yhteisöllisyyteen liittyvää) se, että palestiinalaiset ovat asettuneet asumaan niin kutsuttuun ”Israeliin”. Mikään paikka ei ole tällä planeetalla ”pyhä” niin ettei sinne saisi tulla kuka tahansa.
Ei ”henki” eikä mikään muukaan ole varannut Israelin seutua ja Jerusalemin kaupunkia ainoastaan juutalaisille.
Röyhkeintä on yrittää ajaa muut (esimerkiksi uskovaiset kuten kristityt ja islamistit) pois ”Israelin” alueelta.
Jos Israelista onnistutaan tekemään pelkästään juutalaisten alue, tapahtuu luonnotonta. Mutta niin ei voi tapahtua.
Hegeliläisten nationalistien on syytä sulkea nyt turpansa kokonaan.
*
Huomispäivän yhteiskunta on organisoitava siten, että maapallon lukemattomat vähemmistökulttuurit saavat täydellisen vapauden ”harjoittaa ja jalostaa” omaa kulttuuriaan ja elämäntapaansa maapallonlaajuisen universaalin monikulttuurisen maailmanvaltion sisällä.
*
Uusliberalismikaan ei jatku ikuisesti. Kun jatkuvasti paisuvasta talouskasvusta aiheutuu ongelmia, niiden korjaaminen lisäkasvulla on rahvaanomaisesti lausuttuna ”kana-aivoajattelua”.
Maapallon laajuinen uusliberalistinen valtapeli on kääntynyt jo kauan sitten ”yrittäjärahavaltana” ihmisten organisoimia (julkishallinnollisia) yhteiskuntia ja ”ihmisen hyvää” vastaan.
*
Uusliberalismi on pahasta.
Uusliberalistinen valtapeli ei ole palvellut koskaan köyhiä. Uusliberalismi johti rikkaimpien rikastuttamiseen entisestään.
Suomen keskustapuolue suosii yksipuolisesti ja avoimesti rikkaita. Mutta häviävä puolue ei pääse kaatamaan ikinä Suomen metsiä.
Uusliberalistinen porvarivalta on alkanut viimeksi heiketä ja punainen valta vahvistua. Dialektiikka toimii sittenkin.
*
Valkoisen nationalismin perinnettä on lääpitty ja palvottu Suomessa viime päivinä enemmän kuin koskaan.
Sinivalkoinen ”Suomi 100” on valkoisen Suomen juhlaa.
Syy ylitsepursuavaan satavuotisjuhlintainnostukseen on nyt se, että porvarieliitillä on ”kusi sukassa”. Ja kohta siltä pääsee myös ”paska housuihin”.
*
”Suomi 100” kehtasi kiittää jopa itse itseään (6.12.2017). Suomihan on valkoinen valtaeliitti.
Siinä kaiken yläpuolella on poliittisten puolueiden ja rahavallan järjestelmät.
Kauhavan kasarmin kiitoratavalotkin olivat päällä juhlinnan huipentuessa 6.12.2017.
Mutta ilmatilassa ei näkynyt enää yhtään korvia repivää sotilaskonetta.
Tässä ylitsepursunneessa Suomi 100 -juhlinnassa oli kyse ”Suomi-myytin” uudistamisesta ja markkinoinnista. ”Positiivisesti”.
Mutta kansallinen ei käy kohta enää lainkaan kaupaksi.
*
Sain itsenäisyyspäivänä kännykkääni valtiolta viestin, jossa onniteltiin Suomea.
Sinivalkoisia ympäristövalotaideteoksia on alettu pystyttämään joka puolella maapalloa. Satavuotisjuhla on yhtä juhlaa vielä pitkään 6.12.2017 jälkeenkin.
Ei kiitos.
*
Koko universumi pitää valaista valotaideteokseksi Mutta ei missään nimessä sinisen ja valkoisen värin yhdistelmänä vaan kaikilla väreillä.
Minä valaisin kirjoituksillani säkkipimeään yöhön ”SUOMI-DADAN”.
*
KONEHULLU SUOMI – se toinen dadateokseni.
Helsingin Sanomain liitelehti ”Teema 6/17” todistaa myös suomalaisten konehulluudesta.
Koneet ja keksinnöt kiinnostavat juuri nyt koska Suomi elää yli varojen kansainvälisellä velkarahalla.
Suomalaisten konehulluutta ylläpidetään nyt ”tietoisesti”.
Kone on teollisen kapitalismin aikaista ilmatilaa kuumentava dinosaurus.
*
Kiinnostuin koneesta jo 1980-luvulla. Yhdyskuntasunnittelu-lehdessä julkaistu kirjoitukseni ”kaupunkikone” sai myös filosofi von Wrightin kohdalla huomiota. Kirjoitin ”kaupunkikoneen” jälkeen myös ainakin ”katukoneesta” (lähinnä psykologisen tutkimuksen pohjalta, käsikirjoitus valmistui perinteisellä kirjoituskoneella).
Minua kiinnosti jo 1970-luvulla Marxin filosofia. Marxin Pääomassa pohditaan ”koneen olemusta” (teollinen kapitalismi). Koneet korvaavat ihmistyötä ja edesauttavat kapitalistisen pääoman maapallonlaajuista kasautumista.
Koneen hissit haisevat vieläkin rahalle ”kaupunkikoneen pilvenpiirtäjäarkkitehtuurissa”.
*
Kysymys koneesta on kiinnostanut minua ihmisen ja koneen välisen erikoisen suhteen johdosta. Olin samaan aikaan kiinnostunut ympäristökriisin takia ihmisen ja luonnon suhteesta.
Minua huolestutti elollisen luonnon kurjistuminen ja ympäristökriisi.
Koneiden keksiminen ja toiminnot liittyvät suoraan luonnontieteen sekä matemaattisen ajattelun pohjalta tehtyihin keksintöihin. Tuo loogis-empiristinen ajattelu on vastakohta hermeneuttiselle filosofialle. Kone on eniten kemiaa ja fysiikkaa.
Koneen (esimerkiksi auto) rakenteeseen ja toimintoihin tutustumalla oppii ymmärtämään se, että ihminen toimii eri tavalla kuin kone. Ihminen on fyysisesti ja ”henkisesti” saumaton kokonaisuus, jossa ”kaikki liittyy kaikkeen”. Ihmisen rakenne ja toiminnot ovat syntyneet äärettömän pitkän evoluution aikana keskellä universumia.
Kone muokkaa ihmisestä, yhteiskunnasta ja maailmassa olemisesta konemaista. Koneiden monipuolinen ja massiivinen käyttäminen on keskeinen osa ihmisen ”huonoa uskoa”.
*
Auton ja tietokoneen rakennetta ja funktioita tarkastelemalla selviää monta ihmisenä ”maailmassa olemiseen” liittyvää seikkaa.
Auto on ”kemiaa fysiikkaa matematiikkaa ja silmänräpäyksellistä sorminäppäryyttä”.
Mistä todistaa se, että mytologinen eläin (ihminen) samaistuu usein koneeseen?
Miksi toisilla ihmisillä vaikuttaa olevan ”sama kemia” kuin ”tietokoneella”?
Siksi koska he (ihminen ja ohjelmoitu robotti) ovat ”rakastuneet” toisiinsa.
*
Yhteiskunnallisesti ajateltuna koneen ja ihmisen suhde on helppo ymmärtää. Auto mahdollistaa ihmisen nopean fyysisen liikkumisen, tietokoneen nopean ja laajan ”tietoliikkumisen” eli datan liikkeen laajalla alueella.
Auto saattaa kulkea eteenpäin vaikka ”kaikki sen ympäriltä” on pudonnut tielle. Tietokone rikkoutuu käyttökelvottomaksi, jos koneen tuuletuskoneisto menee rikki.
Miksi ihminen kuitenkin ”uskoo koneeseen”?
Auto on ”täydellinen amen”.
*
Suomalaiset ovat omaksuneet saksalaisesta kulttuuripiiristä ”edistysuskon”, jossa kuvitellaan, että oma elämä ja yhteiskunnallinen järjestys tulee täydellisesti kuntoon järjen ja tiedon avulla muotoiltuna organisaatiolla sekä hiotulla tekniikalla.
Ja tietysti joka kerta ”positiivisesti”.
Täällä Suomessa ja Saksassa ei kuitenkaan ymmärretä sivistyksestä kuten ”nepalilaisesta tekniikasta”, jossa kaikki tehdään negatiivisesti alun perin rikkinäisenä.
Samanlaista on ihmisenä ”maailmassa oleminen”.
Ihminen on ennen kaikkea rähjäinen romukasa.
(En ole nähnyt kiiltokuvassa mitään yhtä inspiroivaa kuin on romukasa)
(Katso tästä aiheesta kirjasta: Alfred Sohn-Rethel, Das Ideal des Kaputten (über neapolitanische Technik, Herausgegeben von Carl Freytag, Verlag Bettina Wassmann, suomeksi painettuna noin vuodelta 1992, julkaisun sisältämä ajattelu on alun perin 1920-luvun Italiasta, sain kyseisen pienen kirjan lahjaksi beremeiläiseltä ystävältäni Turussa 1992).
*
Katselin 6.12.2017 televisiosta, kun Suomen valtaeliitti juhli kullatussa linnassa satavuotisjuhlaa.
Eliitti hehkutti yhtä yhteistä hymyä ja Saulin possumaiset nappisilmät pyörähtelivät siinä välissä.
Tuo näky muistutti rahvaalle suunnattua ”Kyläkaupan kullattua meininkiä”. Sekä hetkeä ennen Ranskan suurta vallankumousta (mestauskoneiden eli giljotiinen loksutuksen alkamista) suurjuhlaa, jossa ensimmäinen sääty (papisto) ja toinen sääty (aatelisto) ”pani parastaan”.
Siis hetkeä ennen hirmuhallinnon käyntiin räjähtämistä.
Onneksi nuokin juhlat jätti varjoonsa se kun USA:n Trump tunnusti sosalla kahtia jaetun Jerusalamin ainoastaan Israelin kansan pääkaupungiksi.
Katalonialla on Espanjassa oma Israel.
Saamelaiset ovat ”Suomi-Israelin palestiinalaisia”.
Suomen eduskunta kaataisi valtion velan takia Lapin metsät, parturoisi tunturit turisteille laskettelurinteiksi ja pystyttäisi joka nurkkaan Lappia uusia tuulivoimaloita.
Trump herätti Jerusalem-uskontunnustuksellaan myytin hyvästä lännestä ja pahasta idästä (Itä-Israelissa palestiinalaiset).
Palestiinalaisten ensimmäinen vastareaktio oli se, että torstaiksi 7.12.2017 julistettiin yleislakko. Seuraavaksi tapahtuu palestiinalaisten kansannousu, terrorismia ja sota.
Sota on jatkunut Lähi-idässä katkeamatta koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Viimeksi Israelin sodankäynnistä 1967 lähtien.
Kolmatta (eli toista) maailmansotaa käyty jo nuokin vuosikymmenet?
*
USA:n ja Pohjois-Korean välinen ydinsotauhittelu kiristyy. Venäjä on karkottanut Isisin Syyriasta. Turkin diktaattori neuvottelee parhaillaan Kreikan johdon kanssa myös pakolaiskysymyksistä.
*
Ympäristöpakolaisuusaalto ei ole räjähtänyt vielä Euroopan yllä.
Saksassa demarijohtaja Martin Schulz tahtoo, että EU on vuoteen 2025 mennessä Euroopan yhdysvallat. Euroopan liittovaltiota perustamista vastaan sunnattu vastarinta tulee murskata. Schulz tempaisi kovan vedon, siitä käynnistyy Saksan Merkelin ja demarien hallitusneuvottelut.
Ranskan Macronillakin on valmiina suunnitelma Merkelin tähän asti johtaman ”unionin uudistamiseksi”. Merkelin unioni murenee jauhoksi.
Unionista on eroamassa pitkä rivi vähemmistökansoja, mutta Merkel (CDU) vastustaa ajatusta Euroopan liittovaltion perustamisesta.
Unionin pakolaisvastaiset ”nationalismiräksyttäjät” ovat saamassa ”turpiinsa”.
Saksan oikeisto hehkutti liittovaltioajatusta jo 1970-luvun alussa.
Länsi-Saksan tuolloisten uutisten mukaan (esimerkiksi Der Spiegel -lehti) ainoastaan Euroopan liittovaltio tekee Euroopasta USA:takin mahtavamman valtajärjestelmän.
Uusin kansainvälinen poliittinen kädenvääntö on jo käynnistynyt. Maailmanvaltio lähestyy.
*
Demokratia toimii Suomessa huonosti mutta valtiollinen Yle ei kerro siitä mitään.
Ilkka julkaisi 5.12.2017 mielipidekirjoitukseni ”Kenen toimeksianto”, ihmettelin siinä sitä miksi ”Sipiläsoinin hallituksen” niin kutsutut ”siniset” (kyselyjen mukaan prosentin kannatus) saavat toimia Suomen ministereinä?
Uudet eduskuntavaalit pitää järjestää heti. Suomen hallitussopimuksessahan lukee ”perussuomalaiset”. Ketä ne ”siniset” on?
Seuraavasta uudesta hallituksesta tulee kokoomuksen, demarien ja vihreiden hallitus.
Korruptiivisen keskustapuolueen kannatus on romahtaa pohjamutiin (katso Jarmo Korhonen kirja Maan tapa, 1915). Markka siitä hyvästä Väyryselle.
*
Kun taitoin teininä loviisalaisessa kirjapainossa ensimmäisen julkaisun (1966), kyseinen lehti sensuroitiin välittömästi. Seinäjokilaisella Ilkalla on myös hyvin herkkä sensurointisormi.
Lukion rehtorin mielestä lehtemme oli yksipuolisen pasifistinen. Lehtemme sensuroiminen sai myös valtakunnallista huomiota, lehti saatiin jakeluun vasta kun siihen oli liitetty armeijan upseerin kirjoitus.
Kokemani sensuuri enteili myöhemmin eteeni pulpahtaneita uusia ”eliittivallan ahdisteluja”.
Koska Turussa valta tiesi liian hyvin ”totuuden Turun kaupungin menneisyydestä ja nykyajasta” kirjoitin ja kuvitin vaihtoehtoisia Turun historioita ja nykyaikakuvauksia (kts. julkaisusarja ”Turun kuva”, Jukka Paaso, ensimmäinen osa ”Muinais-Turun historia” on ilmestynyt 2005).
Ensimmäiset omakustanteeni (1990-luvun alusta lähtien) käsittelivät paljon ”Turun tautia”.
”Maan tapa” ei ole hellittänyt tuon jälkeen Suomessa vähääkään. Nyt koko eduskunta on korruptoitunut ja kansanedustajat ovat menettäneet kokonaan uskonsa konkreettisesti parempaan huomiseen.
Suomea trimmataan siksi täysillä positiiviseksi.
*
Olen käynyt Turussa ja muualla Suomessa samaa kädenvääntöä myös mediavallan kanssa (lehdistö ja radio).
Nykyisin ”kaikkitietävä media” syyttää USA:n uutta johtajaa Trumpia ihan kaikesta.
Media ruokkii teeveekatsojia nyt joka hetki sillä, ”mikä on konkreettisesti hyvää oikein ja todellista”.
Mutta valtamedia ei tiedä mistään mitään paremmin kuin muut. Kaiken kukkuraksi media usein myös kieroilee ja valehtelee päin kansalaisten naamaa.
Viimeksi on onneksi käyty väittelyä ”valeuutisista”.
*
Valeuutisten sanotaan saaneen alkunsa ns. ”sosiaalisesta mediasta” (internet).
Viimeksi harjoittani kirjoittelu ”todellisuuden lopusta” ja ”tietämisen lopusta” ei syntynyt ”valeuutisväittelyn” pohjalta vaan aivan muista lähtökohdista.
Kun kuvitteellisuudessa elävä valtaeliitti syyttää kansaa valehtelusta, sillä on itsellä sormi suussa.
*
”Valeuutisten” laatiminen ilhduttaa minua sillä kun valta puhuu Suomesta (valtiona ja kansakuntana) tuo puhe on kuvittelua ja valehtelua, ei ”totta” eikä ”todellista”.
Ei Suomi ole ”oleminen” eikä ”todellisuus”. Suomi on keinotekoinen organisointikeksintö ja pienen eliitin ikioma valtapeli.
Eduskunta edustaa puoluevaltaa. Ja Suomi ja suomalaisuus on ”paha usko” (Sartre).
Suomen valtaeliitillä on nyt iso hätä (”kusi sukassa”), koska se pelkää Suomen hajoamista kappaleiksi. Mutta Suomihan on ollut aina kulttuurisesti hyvin pirstaleinen.
*
Saarimaa ja Saamemaa kirkuu vapautta. Italiassa on ainakin kaksi maakuntaa on irtaantumassa Italiasta. Ranskaan kuuluva Korsika (aikoinaan Italiaan kuulunut saari) hakee Kataloniasta mallia itsenäisyyspyrkimyksille (Ilkka, 6.12.2017).
Ja lukemattomat muut ”maapallon kansalliset vähemmistöt” ovat parhaillaan irtaantumassa kansallisvaltioista.
Isointa valtaa maapallolla käyttää kansallisvaltiot ja teollis-kapitalistinen pääomakasautuma.
*
Tarvitaanko valeuutiskehityksen hallitsemiseksi ”nettipoliisia tai ”tosipoliisia”? Ja ”mielipidepoliisia” ja ”merkitysten tulkintapoliisia”?
Valtaeliitti uskoo, että ”kyllä kansan voi panna tietämään oikein”.
”Totuuden ja tiedon” kaapanneille valtaeliiteille ei riitä mikään. Eliitin vallanhimolle ei ole rajaa.
Elämme modernin valistuksen diktatuuria.
*
Liian monet ihmiset kuvittelevat, että uudet kojeet ja laitteet pelastavat meidät.
Ja että ”ihmisen olemassaolo” tapahtuu valmiin maailman sisällä. Kaikki ”totuudet” sisältyvät siihen niin, ettei ihmisten tarvitse kysellä itse yhtikäs mistään mitään. ”Maailmassa oleminen” on (muka) itsestäänselviö.
Mutta mikään ei pyöri ”mailmassa” itsestäänselviönä kuin kellonkoneisto.
Kuvitelma valmiista maailmasta on ”paha usko”.
Maailma ei ole kone.
*
Tämän maailman ”ihmisenä olemisessa” kaikki tapahtuu katkeamattoman muutoksen sisällä. Mitään ei ole täällä valmista tai valmiina annettua.
Ihmisen pitää vain jaksaa kysellä väsähtämättä merkityksiä, ”mikä on todellista?” ja että ”missä nyt ollaan menossa?”.
Mikään ei ole itsestäänselvää. Suomikaan ei ole kone.
Suomi ei ole myöskään henki. Vaikka uusnatsit niin väittävät.
*
”Tietävän ja kaikkivaltiaan ihmisen” ns. ”todellisuudentaju” on onneksi alkanut horjahdella viimeksi kuin humalaisen huojuva askel. Sitä tiuhemmin mitä pitemmälle maapallon ilmastonmuutos ja elollisen luonnon kurjistuminen on edennyt.
Eliitin hommassa mikään ei ole toiminut ikinä.
Horjahtelu on hyvä asia.
Juopunut eliitti huojuu tyhjän päällä.
Ihmiset alkavat lopultakin aavistamaan sen, että ihminen vain kuvittelee olevansa ”viisas ja tietävä olento”.
Ihminen on ”mytologinen, kuvitteleva ja uskova kulttuurieläin”. Ei sen kummempaa.
*
Länsimaisen kulttuurin vallankäyttäjät ovat kuitenkin päättäneet ”tietää” ja jatkaa elämää kierossa luontosuhteessa ja tasapainottomassa yhteiskunnassa periaatteella
”emme tunnusta”.
Ihminen on laittanut nyt kaikkensa peliin eikä aio antaa periksi.
Pahalta näyttää.
*
Mytologisen ihmisen kulttuureissa on ilmennyt viimeksi myös aivan uusia outoja käyttäytymismuotoja. Tämä johtuu nykyajan mielettömyydestä.
Esimerkiksi pienet lapset ovat alkaneet oireilemaan kouluissa ”kiusaamis- ja häirintävireessä” niin paljon, että usein on jouduttu soittamaan koulutappelujen takia paikalle poliisit ja ambulanssit.
Valtapelejä kilpaa käyvä valtaeliitti jaksaa kuitenkin kehua itseään ja tekojaan väsymättä.
*
Ilmastonmuutoksen rinnalla tapahtuva sodankäynti sekä toistuvien pakolaisaaltojen vyöry kohti pikkunippeleitä myöten organisoituja rikkaita yhteiskuntakoneita eli ”hyvinvointivaltioita” sekä kapitalistisen talouselämän katkeamaton epävarmuus (suhdanteet) on parhaillaan panemassa ihmisten päät ihan sekaisin.
Rikkaassa lännessä kullalle kimaltelevien supermarkettien elintarvikehyllyt notkuvat kissojen ja koirien ruokaa. Lännessä ”lemmikkimaailmaan heittäytyminen” on tärkeämpää kuin elävän ihmisen auttaminen, köyhässä etelässä miljoonat lapset etsivät nälkäkuoleman partaalla rutikuivasta maasta toukkia ja muuta vastaavaa suuhun pikaisesti pantavaa.
Lännessä ihmiset ”väistelevät todellisuutta” ja vaativat aina vain lisää ”namukkaa” kuluttaen aikaansa ”hanhenmaksapalleroita” viihteen keskellä popsien.
Tämä ilmiö heijastuu teollis-kapitalistiseen pankki- ja talouselämään konjunktuurien ”ryppyisinä kuplina” ja talousromahduksina.
*
Teollisen kapitalismin puitteissa itsekkäästi ja rasistisesti toimivat kansallisvaltioiden kansat eivät tunne kuin pienen murto-osan niiden parlamenteissa säädettyjä lakeja ja määräyksiä.
Surkeimmin kansallisvaltioiden rahvaat kansat ovat perillä teollisen kapitalismin toimintaperiaatteista. Raha ilmestyy ”huonossa uskossa” tähän maailmaan kuin vesi hanasta.
Parhaiten kansa osaa vihata vaihtoehtoisia yhteiskunta- ja talousmalleja. Kaikki pitäisi tulla valmiina eikä mitään saisi muuttaa, ei edes käsityksiä.
Kun lakeja ja määräyksiä on käsittämätön määrä valtaeliitti voi käyttää entistä ”joustavammin valtaa”.
Laki on halpahintainen temppu käyttää valtaa eliitti-itsekkäästi.
*
Tietäväksi ja hallitsevaksi olennoksi tulemisessa ei auta ”itsetunnon kohottaminen”.
”Räksyttäminen” on eläimellisen ihmisen tapa ilmaista uskomus ”minä tiedän”.
Jos ihminen huomaa, että ”räksytys ei tehoa” ihminen alkaa käyttäytyä seuraavaksi väkivaltaisesti. Näin syttyy sota.
Ja kun kaikki on lyöty säpäleiksi käynnistyy uusi ”yleinen räksytys”.
”Ihmisen tietämisuskomukseen” kuuluva ”räksytys” (”räksyttäessään” ihminen tuntee siis tunnetta ”minä tiedän”) on ”todistettavissa” kokeellisesti ylimpien opinahjojen ”laboratorioissa” (haastattelut ja empiristinen tietämisajattelu).
*
Teollisen kapitalismin tärkeimmät työkalut ovat nimeltään kone ja raha
Koneet tuottavat tavaroita myytäväksi, tehdyt sekä myydyt tavarat muuttuvat rahaksi. Sen jälkeen pääomia alkaa kasautua kapitalistisen maailman suuromaisuudeksi.
Noiden korkeiden rahavuorien alle jää pitkä rivi ”tuskissaan vikiseviä persaukisia kansallisvaltoita”.
*
Tällä maatalousvaltaisella Kauhavalla kaikki on ”yhtä konetta ja tonkimista”.
Viimeksi tein uuden yllättävän havainnon tämän paikan kulttuurista kun ostin paikallisesta maatalouskaupasta muovipullon valmentajan ”Treenimenttiä”. Tuota ainetta käytetään hevosten lihaskipujen lievittämiseen mutta myös monet ihmiset käyttävät sitä.
Eiköhän ihmisen asperiinikin kelpaa eläimelle.
*
Nykyaikana, tietoteknisen teollisen kapitalismin aikana tehtaiden koneet tuottavat myös tietoteknisiä koneita
Myytävänä on katkeamatta uusiutuvia atk-laitemerkkejä.
Uusimpia ylimonimutkaisia koneita ei voi korjata usein lankaan.
Koneliikkuminen laajenee ja saastunutta maata ja ilmakehää aina vain vakavammin. Mutta ”räksyttävä ihminen” ei välitä vaan tahtoo lisää pitkiä rentouttavia kaukomatkoja.
Kohta alkaa ihmisen viimeinen matka koti ”helvetin pätsiä”.
*
Tietoteknisen järjestelmän yhdessä ääripäässä ovat atk-koneita tuottavat ja atk-konepalveluja tarjoavat yritykset (esimerkiksi Google).
Toisessa ääripäässä on atk-laitetta käyttävä ihminen.
Noiden ääripäiden välillä voi olla langaton tai langallinen yhteys (massaton ja kiinteä yhteys).
Ääripäiden välissä vallitsee kapitalistinen kilpailu taloudellisen hyödyn ja voiton saavuttamiseksi.
*
Toiseksi tässä järjestelmässä syntyy uusia ihmisen ja koneen väliseen suhteeseen liittyviä muotoja. Siinä ihmisten välinen luonnollinen kommunikointi kutistuu ja uusi ”konekommunikointi” laajenee kun kapitalistinen kilpailu kiristyy ja teollis-kapitalistinen pääoma kasaantuu. Ja kansallisvaltiot kuolevat.
Atk:n keksimisen ja soveltamisen taustalla on periaate ”tieto on valtaa”. Ihminen on alkanut uskoa tähän uusimpaan atk-keksintöön kuin taikaan. Ihminen uskoo voivansa ratkaista tällä uudella systeemillä kaikki nykyisin vallitsevat ongelmat.
Kone on korvaamassa myös ihmisen (ihmisestä on tulossa tarpeeton ja haitallinen). Ihmistä tehdään tarpeettomaksi.
Ihminen on ”konemaailmassa” tarpeeton ja haitallinen tekijä.
*
Atk-järjestelmän keksiminen johti kuvitelmaan uudesta uljaasta ”tietoyhteiskunnasta”. Siitä tulee kuitenkin kovaa vauhtia ”uusi helvetti” keskelle ”vanhaa helvettiä”.
Mitä pitemmälle atk-laitteiden ja -koneiden valmistus ja käyttö leviää, sitä selvemmäksi tulee se, että ihan kauniit kuvitelmat ja lupaukset ”kaikkivoivasta tietoyhteiskunnasta” muuttuvat ”ontoksi höpinäksi”.
Filosofi Jürgen Habermasin ennakoimaa ”harmonista atk-yhteiskuntaa” ei tule ikinä.
Saksa tulee todistamaan tämän ensimmäisenä.
*
Sähköpostin piti pysyä salaisena yksityisasiana, mutta myös sähköposti paljastui murrettavaksi.
Kaikki muukin on alkanut vaihtua internetissä ”läpinäkyväksi julkiseksi ja usein myös läpinäkymättömäksi piilorahastamiseksi”.
*
Seuraavaksi loppuu kaikille ”vapaa” ja avoin internet sekä ”tietoliikenteen verkkoneutraliteetti”.
”Tietotekniikan sanakirjakin” on paisumassa käsittämättömän paksuksi.
Myös ”konepuhe” on yleistymässä.
Suomessa panostetaan ”persaukisena valtiona” kaikessa uusimpaan tekniikkaan ja keksintöihin.
”Konehullu Suomi” saa sen minkä ”hullu perussuomalainen kansa” ansaitsee.
*
Talouselämän suhdannevaihtelut (nousukausi ja lama jne.) alkoivat vaikuttaa Suomessa ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä. Kakista uusin talouskehitys on johtanut pääoman ennen näkemättömään kasaantumiseen globaalisti.
Elämme parhaillaan maapallonlaajuisen pääomakauden kukoistuskautta. Siinä on karannut ”Nokian kansallinen rahasampokin” keskelle kansainvälistä rahamaailmaa.
Eikä Nokiaa saa ikinä takaisin Suomeen.
*
”Tietoyhteiskunta” on paljastumassa utopiaksi. Vapauden sijasta ihmiskunta saa ”tietoteknisessä koneellistumisessa” ikiomia ”kansavankiloita”.
On erehdys kuvitella, että puoluevaltaa ja rahavaltaa edustava itserakas itsekäs valtaeliitti olisi valmis luovuttamaan ihmisille epäitsekkäästi lisää vapauksia.
Meistä jokaisen täytyy kaapata vapaus itse itselle.
*
Nappasin kirjahyllystä käteeni julkaisun ”Narodni muzeum Praha” (saksakielinen Museumsfuhrer eli museo-opas). Luin kyseisen julkaisun saksankielistä tekstiä ”Bewertung de Gebäudes als Gesamtkunstwerk” (rakennuksen arviointi kokonaistaideteoksena) ja katselin julkaisun värivalokuvia kunnes kyllästyin koko hommaan koska julkaisussa ei annettu tyydyttäviä vastauksia minua kiinnostaneeseen kysymykseen 1800-luvun tsekkiläisen nationalismi-innostuksen juurista.
*
Kun olin lukenut jostakin kirjasta Marxin elämästä minussa heräsi ajatus siitä, oliko Marx ”mieleltään” ja kulttuuriltaan enemmän ranskalainen kuin saksalainen.
Marxhan vietti koko lapsuuden ja nuoruusvuodet Trierin kaupungissa Reininmaalla (lounaassa, kaukana entisestä Preussista).
Roomalaiset perustivat Trierin kaksi tuhatta vuotta sitten, seutu on kuulunut välillä Ranskaan välillä Saksaan. Kyseinen alue on saksalais-ranskalaista kulttuuriseutua.
Trierin jälkeen Marx asui Bonnissa, Berliinissä, Kölnissä, Pariisissa, Brysselissä ja Lontoossa ja hänestä tuli samalla kansainvälinen. Marxin (antiikin filosofiaa käsitellyt) väitöskirja hyväksyttiin Jenassa.
Pariisissa Marx tapasi Friedrich Engelsin ja runoilija Heinrich Heinen.
Marxin aikana ihmisten liikkuminen tapahtui pienellä alueella koska tuolloin ei tunnettu esimerkiksi lentoliikennettä ollenkaan.
*
Mitähän Marx sanoisi ”bitcoin (bit-coin) – huumasta”? Vilkaisen asiaa netistä (yle.fi 10.12.2017). Tuleeko virtuaalivalutta? Tuleeko vaihtoehtoinen talousjärjestelmä? Onko bitcoinissa kyse ”absurdista rakennelmasta”? Pitääkö sijoituksen kohteen olla uskon sijasta konkreettinen realistinen kohde (tavara, teollinen tuotanto, osaaminen jne.)?
*
Kun talous romahtaa maailmanlaajuisesti valtaan nousee joka puolella maapaloa diktaattoreita.
Otin ruokakupan hyllyltä käteeni Tieteen kuvalehden (Extra historia, 2017) ”Kolmas valtakunta”. Avasin sen sivun 52, jossa poseerasi ruskeissa natsipuvuissa Saksan natsijohto Hitleristä lähtien. Natsi-Saksasta ei kuitenkaan tullut uutta Roomaa, maailmanvaltaa.
En ostanut tuossa vaiheessa tuota lehteä mutta kyseinen ”elävä valokuva” jäi kaivelemaan mieltäni niin paljon, että minun oli pakko ostaa jälkikäteen kyseinen julkaisu voidakseni perehtyä lehden sisältöön tarkemmin. Se olikin antoisa kokemus.
*
Avasin kotona HS-teemalehden 3/2009 ”Vesi”.
Olin ajatellut, että ensin lähti täältä Kauhavalta lentosotakoulu (LSK), seuraavaksi lähtee Kauhavallakin ”kolmannen säädyn maataloustuet”.
Sen jälkeen päättyy Kauhavankin maatalousvaltaisuus. Lakeudella henkiin jää ainoastaan kaupungistuva Seinäjoki.
Olin ajatellut, että huomenna maataloustuet lopetetaan koska Suomen ilmasto soveltuu huonosti peltotalouden harjoittamiseen (Suomessa on ylipitkä jäätävän kylmä ja märkä ajanjakso) ja että unionin tuet siirtyvät kokonaan etelän pitkään lämpöön.
HS-teemalehden Suomi-ennustekartoissa oli jopa vuosiluku 2085. Uskomatonta, noin pitkälle ulottuva ”räätälöinti” ei voi olla muuta kuin huuhaata (utopiaa).
*
Ei pidä vetää joka narusta nationalistiseen Suomeen päin ”herra keskustan tukipoika Tiilikainen”, metsien avohakkuut ja metsämaan muokkaaminen johtaa hiilivarastojen ilmaan palautumiseen ja avohakkuu satuttaa joka kerta jokaisen luonnonystävän sydäntä.
Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2017 yhtenä otsikkona oli ”Ilmasto liikkeelle”, ylenpalttinen rutikuivuus ja pitkäaikainen läpimärkyys valtaa maapallon eri osat järisyttävinen seurauksineen (ympäristöpakolaisuus jne.).
Sivulla 9 sanottiin, että ”Talviruokinta pelasti merikotkan” (vuonna 1973) mutta ihminen ei voi pelastaa luontoa mutta luonto voi hävittää ihmislajin maapallolta.
*
Vilkaisin kotona ”Kauhavan joulua 2017” ja havaitsin siinä eteläpohjalaisen ”laulualuekartan” sekä tekstin kohdan jossa sanottiin, että ”Laulualueen keskisenä piirteenä on omalaatuiset häjyilylaulut” (sivu 73).
*
Noudan potin postilaatikosta, laatikko tuoksahtaa rahalle, postilaatikossa on ainoastaan mainoksia ja pari ilmaisjakelulehteä.
Lapsivaltuutetun Tuomas Kurttilan mukaan yksinäisyys ja kiusaaminen ovat lasten ja nuorten kipukohdat…pysähtymistä ydinkysymysten äärelle (Ilmaisjakelulehti Ykköset, 7.12.2017).
*
Ilmaisjakelulehti Ykkösessä on usein valokuvia kullatusta ”kansanpalatsista”. Nyt jutun otsikko kuului ”Kyläkauppa palvelee pidennetyin aukioloin”. Siis ennen pyhää Joulua ”raha haisee ja isäntä punottaa” enemmän ja aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Valkoinen Jeesus-lapsi turpoaa läskeissään supermarketeissa mutta ”musta vauva” käpristyy autiossa erämaassa nälkäisenä ja likaista kuravettä juoneena kasaan.
*
Muistin virkistämiseksi vilkaisin välillä ”Ranskan matkatulkin sanastoa”, esimerkiksi sanaa ”silvuplee” (S´il vous plait = olkaa hyvä) oppiakseni jotain Ranskan kielestä.
Osaksi korkeasta iästäni johtuu se, ettei jokainen ”vieraskielinen” (nykyihmisen käyttämä puhe on täynnä rasistisia merkityksiä) sana tartu hyvin muistiini.
Mutta minua lohduttaa se, että olen havainnut elämäni aikana lukemattomia kertoja kuinka haitallista on hyvä muistaminen luovalle ihmiselle. Päähän pänttääminen, hyvä muistaminen ja ”tietäminen” sopii tämän nationalistisen yhteiskuntasysteemin orjalle, mutta ei vapaalle luovalle ihmisyksilölle.
Nationalistien harjoittama ”kansalaisten valistaminen” on usein ”ihan peestä”.
*
Täällä Kauhavalla eletään ”omassa yksinapaisessa todellisuudessa”.
Keskustapuolueuroksen kanssa naimisissa oleva Härmänmaan akkavaltainen paikallislehti KOMIAT kehui: ”Kauhava satsaa kouluihin”.
Uusistakin homekouluista tulee ongelmataloja, koska niiden ulkoseinä on rakenteeltaan samanlainen kuin tähän asti rakennetuissa kouluissa.
Lehden pääkirjoituksessa kiljuttiin ”Kulttuuria kaamokseen”. Kauhavan puukkomuseon ja kirjaston välisestä luovaa ihmismieltä ahdistavasta hiostavasta kapeikosta on pitkään ja hartaasti ”galleriaa” – paikan katonrajasta loistaa pikkasen valoakin.
”Pukkila” tunnetaan kauhavalaisena puukkojunkkarina (väkivaltarikollisena). Nyt Kanta-Kauhavan keskustaan valmistuu (jo kolmantena terveystalona) ”Mehiläisen Villa Pukkilanhovi”.
Siis aateloitu Pukkila kirkon ruumishuonetta myöten.
”Kauhavan yrittäjähenkisessä maaseutukaupungissa” kaikki on suurta ja komiaa, viimeksi Kauhavalla juhlittiin ”POP-Areenan” avajaisia, POP on paikallinen pankki (Aviisi 30.11.2017).
*
Minä en tullut tästä kaikesta ”hullua hurskaammaksi”.
Tässä vaiheessa turkulainen parkaisisi että ”tommottos”.
On ne turkulaisetkin ihan outoja.
Kun kirjakielen opettaja neuvoi Turussa kantaturkulaista poikaa että ”ei saa sanoa simmotos ja tommottos”, niin poika kysäsi: ”kummottos mää sit sano?”.
Kauhavalla vallitsee joka hetki sama ongelma.
*
Kanta-Kauhavalla kohta kymmenen vuotta asuttuani olen tehnyt havaintoja paikan maatalousvaltaisesta kulttuurista ja paikan väestöstä.
Lähiympäristöön, perheeseen ja sukuun sitoutuminen on kauhavalaisille yhtä keskeisiä kuin on ”sen ainoan oikean puolueen talutusnuorassa kulkeminen” sekä ”sen ainoan oikean ryhmätahdon” noudattaminen.
Kauhavalaiset ovat kulttuurisina eläiminä orjamoraalisia kuvittelijoita.
Kauhavalaisessa kulttuurissa ja identiteetin muodostumisessa yksilöt kuvittelevat, että ihmisen olemassaolo tapahtuu ”tietoisena prosessina minässäni” (”tositajuisen” ihmisen sisimmässä) ja että tällä seudulla vallitsee samaan aikaan ”meille kaikille omille yhteinen tietoisuus ja todellisuus”.
*
Yksilön ja yhteisön muodostamassa agraariumpisolmussa ihmisten identiteetti heijastuu ympäristöön suvaitsemattomuutena, pakolaisten kauhistelemisena sekä pyrkimyksenä karkottaa ”ikiomalta maaseutu- ja maatalousalueelta kaikki ulkopuoliset”.
Omalta kartanolla sitä olla pitää.
Nationalismin, maakuntahengen, militarismin ja perussuomalaisuuden suosiminen on kuitenkin hyvin vaarallista. Nykyaika on valtaosin avointa kaupunkikulttuuria.
*
Ihmisen oleminen tapahtuu kuitenkin aina ”minän ja meidän ulkopuolisessa maailmassa” ilmiönä ja prosessina jota kutsutaan ”minän transsendenssiksi”.
Eksistentialisti ajattelee ”ihmisenä olemisesta, tietoisuudesta ja todellisuudesta” päinvastoin kuin esimerkiksi täällä Kauhavalla ajatellaan.
Minä arvostaa ihmisenä olemista ainoastaan vapaana yksilönä.
*
Olin kiinnostunut ajan hermossa eläneenä teininuorena modernista musiikista, olin 1960-luvun pitkätukkainen hippinuori ja pasifisti sekä vasemmistolainen ”ikirokkari”, anarkisti.
Olen inhonnut tuosta lähtien perinteisiä tyylejä.
Inhosin aina sitäkin kun kirkkojen eteen pystytettiin (uhrilahjana) joka joulu seudun komein vuoden aikana löydetty kuusi kaadettuna.
*
”Lapuanliikkeen alkuhetket roolipelataan uudelleen Lapualla” (yle.fi 2.12.2017). Tapahtuma filmataan videokameralla ja esitettään osana ”Suomi 100: kriittinen kartta -taidenäyttelyssä” 18.12.2017. Samoihin aikoihin Espanjan ”kansakunnan kattovalta” järjestää ”Kataloniavaalin”. Siitä tulee seurauksineen hyvin konkreettinen tapahtuma.
Oliko Lapuan työväentalon valtaaminen noin kahdeksankymmentä vuotta sitten (1929) ja kiinni naulaaminen ei ollut kyseisen liikkeen alkuhetki olenkaan. Se ei ollut syy vaan seurausilmiö jo tapahtuneesta.
Miten taideopiskelijoiden rekonstruktio toteutetaankin? Rekonstruktio on joka kerta mielikuvitusta.
Kerran elettyä ja konkreettisesti tapahtunutta ei voi ylläpitää ikuisesti ”alkuperäisenä” muuten kuin kuvittelemalla.
Eikä tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään, vähinten voi antaa huomispäivälle suuntaa menneisyyden pohjalta. Onko historiaa edes olemassa.
Mutta ”imagopeli nyt” on konkreettista. Siis ”Lapua maailmankartalle”.
Taideopiskelijat ja Lapuan kunta pelaavat tässä julkisuus- ja imagopeliä.
Ovat tekemässä tempun saada huomiota julkisuudessa, kapitalistinen kilpailu kovenee.
Pitäisikö natsien polttouuninäytöksiäkin rekonstruoida. Miksi?
Tämän päivän ihmisellähän on omia ”natsismeja” kuten ”utilistinen luontosuhde” järkyttävine seurauksineen.
Suurinta viisautta on se, että vaikenee menneisyydestä eikä sorru ”eilisen nyt-kuvitteluun”.
Eikö pitäisi keskittyä nykyajan kysymyksiin ja ongelmiin eikä ”ennallistaa eilispäivän hetkiä”.
Ennaltamisen valtapelissä pintaan nousee arvaamattomalla tavalla moraaliset intohimot, mitkä muokkaavat vallankäyttöä suuntaan tai toiseen?
Eilisiin takertuminen paisuttaa nykyongelmia.
Vanhojen haavojen avaaminen on vaarallista (vrt. Ukrainan sota 2014). Tieto ei avaudu rekonstruktioilla. Ei aukene tieto ja viisaus taiteen ”elävällä videokuvalla” eikä millään muulla.
Tyhmintä on rekonstruoida nationalismin nimissä.
Ajatus, että ”henki olisi puhaltanut muinoin suunnitelman” Suomen kansallisvaltion perustamiseksi 1917 on pelkkää hölynpölyä. Ja jos kirjoittaa tuolta pohjalta ”historiaa” siitäkin tulee pelkkää kuvittelua ja huuhaata.
Ihminen on maailmaan heitetty ja kunkin minä asuu maailmassa, ei psykologien osittamassa ”ihmisvartalon sisätilassa”.
Ajatus siitä mikä on samanaikaisesti ”tietoista ja todellista minussa ja meissä” ei voi olla koskaan mitään muuta kuin kuvittelua. Turkulaisuus ja kauhavalaisuus ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Käsitteet kuten ”henki”, ”tieto/tietää”, ”taide”, ”todellisuus”, ”menneisyys” ja ”tulevaisuus” ovat avoimia (kts. Ludwig Wittgenstein) ja pysyvät ikuisesti sellaisina rationaalisessa ajattelussa.
*
Mikä tekee ”aitosuomalaisesta” paremman ihmisen kuin on pakolainen tai maahanmuuttaja?
Hyvä mielikuvitus tietysti.
*
Tänä päivänä on tärkeintä auttaa hädässä olevia miljoonia ihmisiä.
Nyt täytyy kysyä ”mitä on ihmisenä oleminen?”.
Olemista voi olla vain ”tässä ja nyt”. Mitä oli eilen ja tulee olemaan huomenna, siitä pitää olla vaiti.
Myös taide liittyy olemiseen, siksi taiteestakin pitää olla vaiti.
Jos kuitenkin tekee esimerkiksi Lapuan liikkeestä elokuvaesityksen todistaa ”tietämisen lopusta”.
*
”Lapualaisten liikehdintä pääsi taas kerran parrasvaloihin” (Ilkka 4.12.2017).
Tuossa uutisessa kerrottiin Lapuan nuorisotalolla sunnuntaina 3.12. 2017 (1970 palaneella työväentalolla) vuonna 1939 toteutetusta esityksestä ”punapaitojen päältä repimisestä”. Punaiset viettivät tuolloin Lapuan työväentalolla ns. haastejuhlaa.
Lapualla kuvattiin 3.12.2017 lapuanliikkeen syntymiseen (1929) liittyvää videoteosta, ”historian kertaukseen” osallistui noin 50 vapaaehtoista. Alun perin esitykseen oli tarkoitus saada 150 vapaaehtoista lapualaista.
Samaan aikaan 3.12.2017 nähtiin Kauhavan Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuralla klo 18.00 alkaen näytelmä ”Jääkärin äitee”. Kortesjärvellä on jääkärimuseo.
Marraskuun lopulla junalla Härmän asemalle tulijoita otti vastaan ”Antti raudoissa” ja ”myytin uudeksi vääntäjät”.
Näissä tapahtumissa (Lapua, Kortesjärvi ja Härmä) on kyse myytin uudistamisesta ja markkinoinnista. Siinä ”Pahan Antti” kääntyy hyväksi.
*
Olen koittanut laittaa kirjat sanankäyttöhuoneessani järjestykseen siten, että eri aihesektoreita käsittelevät teokset olisivat omissa kohdissa hyllyä. Mutta kirjoillakin on taipumus sekoittua.
Kun katselin hyllyä, katseeni osui turkulaisen runoilijan ja kirjailijan Jarkko Laine kirjaan Runon suku (1991).
Nappasin tuon kirjan käteeni ja aloin tutkimaan sitä. Kirja herätti minussa monenlaisia uusia ajatuksia.
Kaksisataa vuotta sitten Ranskassa tapahtuneesta voi ehkä sanoa ”varmaa” ainoastaan muutamasta seikasta kuten vuosiluvuista, jolloin jotain tapahtui. Kaikki muu tuolloin tapahtunut on tulkinnanvaraista.
Tästä nykyhetkestä käsin ajateltuna mennyt on ikään kuin runo, jota ei voi koskaan täysin ymmärtää koskaan ja johon runoon on palattava aina uudestaan ja uudestaan.
Vähiten voi kertoa vieraalla kulttuurilla ja kielellä puhutusta ”sisäisestä maailmasta”.
Laineen kirjan alussa (Saatteeksi) Laine sanoo, että ”Kun runoilija kirjoittaa runoa…käyttää siksi kaikkia KIELEN (suurennos JP) suomia mahdollisuuksia…TEORIASSA (suurennos JP) sen (runon, lisäys JP) kääntäminen toiselle kielelle on mahdotonta…kumminkin käännetään koko ajan…alkuteksti…tulkitsemalla”.
Menneisyydessä Ranskan kielellä tehdyn runon kääntäminen suomeksi tekee tuosta runosta kääntäjän oman runon (vrt. historiankirjoitus), joku toinen ”kielenkääntäjä kääntää” saman runona aivan tosin.
Ludwig Wittgensteinin mukaan filosofia on turhaa ja turhanpäivästä koska kaikki yritykset ylittää kielen looginen rakenne on turhia.
Toiseksi Wittgenstienin mukaansa (ehkä) useimmat käsitteet ovat avoimia.
Eksistentialisti tulkitsee aina itse kaikki merkitykset. Tuolloin häntä kiinnostaa ainoastaan alkuperäiset tekstit. Eksistentialisti ei ”syö” toisten tekemiä tulkintoja ja muiden ”tosia ja totuuksia”.
Lyhyen runonpätkän ja pitkän fiktiivisen sanakuvauksen (ns. ”romaanin”) ero ei ole siinä, että romaanista voi kääntää toiselle kielelle (ehkä) jotakin ”alkuperäisestä puheesta”. Mutta tämänkin ”todellisuutta” on syytä epäillä.
*
Jos sana ”novel” tarkoittaa englannin kielessä ”romaani” siinäkin on kyse tulkinnasta.
Miksi ”runous on lyriikka”? Mikä ihmeen ”essee”, ”epiikka”, ”eepos” ja ”eetos”?
Tietouskoisuushöpinää.
Mutta minä kirjoitan ”itselleen olemisessani” siten kuin minusta kulloinkin tuntuu. Hälläväliä kaikelle muulle.
*
Runoilijat eivät välitä todellisuudesta (Heidegger). Niinkö?
Mutta eihän Heideggerkaan tiennyt mitään todellisuudesta. Kaikki oli hänenkin päässä kuvittelua.
Ihminen ei voi edes aavistaa sitä mistä paperilapulle kirjoitettu runo on syntynyt (se vain pulpahtaa pintaan jostakin syystä ja aina yllättäen ihmisen sisältä).
Ihminen on mykkä puhumaan vieraskielisen runokulttuurin hengessä omalla kulttuurisella runokielellä.
*
Ihminen ei ole ”tietävä olento” vaan myyttien, uskomusten ja kuvittelun varassa elävä eläin.
Hyvin raaka eläin. Aina kun ”ihmisapina” sattuu sille päälle.
”Taide” asuu ja muuttuu ”ääneksi” ihmisenä ”itselleen olemisessa”.
Ihminen ei kykene puhumaan ja kirjoittamaan ”taiteesta” ”tietämisen ja tieteen” pohjalta yhtikäs mitään.
”Tietäminen ja tieto” ei ole mitään.
Jokainen meistä on ”itselleen olemisen” taiteilija ja taideteos keskellä evoluutiota ja luontoa.
*
Kun runoilija kirjoittaa runoa hän sekoittelee luovasti kielen ja kulttuurin väyliä ja kanavia kuten viittauksia, monimielisyyksiä, tihentämisiä.
Jukka Koskelaisen suomeksi kääntämässä Paul Cealnin runokirjassa, jonka nimeksi on laitettu ”Niin kuin kivelle puhutaan” (1993) kerrotaan, että
Celan (syntyi 1920 ja kuoli 1970 tekemällä itsemurhan, hän hukuttautui Pariisissa Seineen) kuului saksankielisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin vaikka hän syntyi Romaniassa eikä asunut koskaan Saksassa, Celan on itse sanonut, että ”Jokainen runoilija on juutalainen”.
”Itselleen olemisessa” tehtyä saksankielistä ”monikulttuurirakeista runoutta” on mahdotonta ”kääntää” jonkun toisen ”kielen ja kulttuurin monikulttuurisuussekotteiselle runopuheelle”.
Koska runouden tutkija ei voi päästä ikinä selvyyteen alkuperäisen runon syntyprosessista, tämä osoittaa, että taide liittyy ”itselleen olemiseen” sekä että ihminen on ei-tietävä olento.
*
Ihminen kykenee vain kuvittelemaan mutta ei ”tietämään”. Ihminen ei voi olla muuta kuin mytologinen kulttuurieläin.
”Maailmankirjallisuus kautta aikojen” syntyy hetki hetkeltä ihmisen, mytologisen eläimen, ”itselleen olemisessa”, josta ei voi olla minkäänlaista ”tietoa”.
Kirjallisuutta syntyy koko ajan äärettömän paljon. Siitä jää eloon yleensä vain kirja. Mutta ei kirjan kirjoittaja. Valtaosa kirjailijoista on nimeltä tuntemattomia.
Tämän ilmiön seikkaperäisemmäksi ymmärtämiseksi pitää omaksua eksistentialistinen ajattelu.
*
Kaikista pahin erehdys tapahtuu, kun omaan suljettuun pikkuympyrään sulkeutuvat nationalistit ja regionalistit kuvittelevat ja uskovat porukalla, että ”tämä on todellista”.
”Yhteistä todellisuutta” ei voi olla olemassa. Tuo ajatus on aina uskomus. Eikä kukaan pysty sanomaan koskaan sitä mikä ”tieto” on.
Nationalistinen kansallisvaltio ja regionalismi on ”paha usko”.
*
Kuitenkin ”kansallinen valtio-orgaani” kasvattaa kululaitoksella pikkulapset ”tietäviksi” koska ”edustuksellisen” vallankäyttöorganisaation eliitin tärkein sen valtaa paisuttava työkalu on ”tieto on valtaa”.
Valtio tekee ”lapsimössöstä vallankäytön aikuismassaa”, ”tykinruokaa valtioaseen”.
Nationalistinen valtio on eliitin valtapelin takia aivopesu, väkivalta ja uhripalvonta.
*
Puukkoväkivaltarikollisesta Antti Isotalosta (alunperin Storgård) on ollut jo pidempään valmis uusi myytti
Alahärmäläisetkään eivät kestäneet ajatusta, että Isotalo oli paha. Hänessä on uskottu olleen ”jotain korkeampaa”. Näin lipsahtelee körttien maailmassaolousko.
Kirjakauppojen kirjahyllyt alkavat olla ”kiltistä Antista” notkollaan uusia kansanlaulukirjoja.
*
Uuden Antti-myytin mukaan verinen puukko kädessä humalassa riehunut rikollinen (linnajätkä) Antti Isotalo olikin kaikkivaltiaan kansanhengen johdattama mukava, kiva ja kiltti,
”oikee landekörttien jessusmies”.
*
Lakeuden ikioma laki (kaikilla raiteilla) kuuluu uudistetun myytin mukaan:
”Eläköön nuijasodan talonpoikainen kollektiivinen miesmuisti ja -muisto jääkärien ja valkoisen vallan 1918 palvonta, ”maailmansodan sankariuhrit” sekä agraarikansan ”häjyily- ja powerpäällikkö alahärmäläinen landepomo Antti Isotalo!”
Seuraavaksi tuohon uuteen myytistöön sisältyy myös Lapuanlikkeen johtaja landejätkä VIhtori Kosolan palvonta hyvyytenä.
*
Seuraavaksi lakeuden talonpoikaisen kansan kiihottaa 1930-luvun ”Suomen diktaattorista” lapualaisesta (maalaisliittolaisesta) maanviljelijä Vihtori Kosolasta uudistetun myytin.
Siinä”pyhän alkuvoimaisen kansanhengen kohottaja” Kosola saa aikaan ”dialektisen törttöilyn kautta tuhatvuotisen Suomen”.
Lapualaisesta kulttuurikaukalosta kuuluu tuon jälkeen ideologinen kirkuna ”Eläköön Suomi 1000”.
”Heil Hitler” – Sieg Heil!
*
Nykyajan ammattitaiteilija kumartaa orjamoraalisesti nationalismia, ”sen lauluja laulat kenen leipää syöt”. Taiteen tukijärjestelmä sisältyy ”kansallisen eliitin” valtapelitemppuiluun.
”Suomen Katalonia” eli ”Saamemaan” pyhä tunturi (Saana) valaistiin satavuotisjuhlinnan aikana ammattitaiteilijan toimesta valotaiteella sinivalkoiseksi.
Suomi haluaa esiintyä saamelaisten ”päällysmiehenä”.
Mutta mitä tulee omaan uskooni ”suomalaisuudesta” minä uskon ”Turhapurodynastian” voimaan.
Eniten arvostan ”suomalaisuudessa” sitä, kun miss Suomi Armi Kuusela (missikilpailumyytillä markkinoitiin rotuopillisesti ”kaunista valkoista Suomi-valtaa”) avioitui monikulttuurisuutta suosivasti Kaukoidän miehen kanssa.
Armi pysyi hetken nationalismilinjalla mutta vaihtoi lopuksi kohti kansainvälisyyttä.
*
Rahvaan suosikkipoika ”uusien kullattujen postmodernien salien entinen landekyläkauppias” on käynyt lakeuden Seinäjoella saakka mutta huonolla menestyksellä.
Kyläkauppiaasta väännetään nyt rautalangalla kansan myyttisankaria.
Tästä todistaa sekin, että Vesa Keskisestä ilmestyi äskettäin kirja ”Vesa Keskinen – veitikka ja visionääri” (kirjoittanut Tapio Eräheimo, Ykköset 7.12.2017).
Keskismyytin kultainen nousu ja ”armoton krapulanaama” ovat samalla kertaa vastakkain ja sopusoinnussa keskenään.
*
Ensimäiset dadaistit pettyivät aikakautensa ihmiseen ja ”tieteelliseen taide-estetiikkaan”. DADAISTIEN mukaan taidetta ei ole ainoastaan kaikki ihmisen tekemä vaan myös ihmisen luonnosta löytämä esine.
Kun dadaistit pitivät yhteisnäyttelyn vuonna 1922 se suljettiin.
Sattumaa, piilotajuntaa ja vaistonvaraisuutta korostaneet dadaistit leimattiin hulluiksi.
Dadaismin pohjalta voi tehdä johtopäätöksen, että vapaan yksilön maailmassa olemisen pohjalta tarkasteltuna kaikki meistä ihmisistä ovat ”itselleen olemisen taiteilijoita”.
Perinteiset ”kauneuden tekijät ja tietäjät” eivät elä ajan hermolla vaan tukeutuvat vanhaan tietouskoon.
Vapaalle luovalle yksilölle antaa nyt elämässä sisältöä ”itselleen oleminen” sekä dadaistinen nihilismi ja viha sodankäyntiä sekä rahalle löyhkäävää uusliberalistista teollista kapitalismia kohtaan.
Eläkään ajan hermon anarkia.
*
Ihmiskuntaa odottaa uusi kirkkaanpunainen vallankumous. Leniniläisyys ja maolaisuus ottivat 1960-luvulta lähtien yhteen mutta nyt ovat uudet vieläkin punaisemmat ajat.
Marxin ja Sartren filosofia on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
*
Ihmiskunta ei voi elää enää pidempää teollisen kapitalismin, uusliberalismin sekä ”amerikkalaisen demokraatti- tai republikaanikommunismin” varassa.
Ennen koneellistumista työvoima oli ihmis- ja eläinvoimaa. Maatalouskulttuurin aikana käytettiin sitä sekä ykinkertaisia työkaluja.
Koneellistumisen ja teollistumisen tapahduttua ”kaupunkien likaiset mökkialueet ja maaseudun rähjäiset törpit” vaihtuivat pienyrittäjyydeksi. Entiset rengit ja piiat omaksuivat kapitalistisen yrittäjyyden ja muodostivat sosiaalisesti keskiluokan. Pienet autonkorjaamot, putkifirmat ja palveluammatit yleistyivät.
Yhteiskunnallinen valankäyttö organisoitui samaan aikaan uudella tavalla. Suomessa esimerkiksi ”maalaisliittolaiset” omaksuivat ”valkoisen yrittäjyyden” ja kokoomus alkoi puhumaan porvarillisesta valtapolitiikasta vasemmistolaisuutena. Samaan aikaan sosiaalidemokraatitkin porvarillistuivat. Demareille tuli tärkeimmäksi ammattiyhdistysliikkeen puitteissa toimiminen. Vaihtoehtoiset puoluesuuntaukset kutistuivat aina vain pienemmiksi, kun julkinen valta ja markkinavalta kietoutuivat yhteen yhdeksi ja samaksi vallaksi.
Kaikki vaihtui uusliberalistiseksi kapitalismiksi.
Nykyaikana kaikki suhteet ovat ”kapitalistisia konesuhteita”, ilman autoa, kännykkää ja tietokonetta ja muita koneita on vaikea elää.
Myös pienimmät arkiset asiat (kuten hampaiden harjaus jne.) tapahtuvat nykyisin ”konemaailmassa”.
Nyt ei riitä pelkästään se, että tuntee rakennuksen, nyt pitää tuntea myös auto yhtä hyvin kuin rakennus ja kaikki siihen liittyvät ilmiöt ja seikat.
Tekniset ratkaisut ovat tulleet kuitenkin niin monimutkaiseksi, että koneita ei voi usein korjata muut kuin alan erikoisasiantuntijat.
Valtaeliitti on marssinut viimeksi olohuoneestamme makuuhuoneisiimme vaatien meitä entistä kireämmin ”tekemään kaikki itse” niin ettei meitä edustavalle eliitille jäisi mitään tekemistä.
*
Kirjoitin 3.11. 2017 Ilkkaan mielipiteeni taiteesta mutta Ilkka ei julkaissut sitä (lisäsin jossain vaiheessa kirjoitukseeni ajatuksen ”todellisuus/suhde”). Kirjoitukseni oli tämä:
”TAIDE LIITTYY IHMISENÄ OLEMISEEN
Perinteisen taidekäsityksen mukaan taideteos liittyy ”kauneuteen”. Taideteos heijastaa samalla ”tietoa” kaikille yhteisestä ”todellisuudesta”.
Mutta taideteoksen ”kauneus” ja ”todellisuus” ei ole sama asia kuin ”taide”.
Taidehistorioitsija Amy Dempseyn kirjassa ”Moderni taide” (2008) kuvataan modernin ja nykytaiteen tärkeimät suuntaukset, niitä on yhtensä jo noin 300.
”Käsitetaiteesta” Demsey sanoo (sivulla 243), että ”Käsitetaiteen ideat ovat edelleenkin paljossa aikamme taiteen perusta”.
”Käsitetaidetta kutsutaan joskus myös idea- tai informaatiotaiteeksi”.
Käsitetaiteessa ”rumakin voi olla kaunis”. Tai jos joku tekee omakuvan, jossa on ”kuollut ihminen”, tuokin teos näyttää ”kauniilta”.
Sana ”käsitetaide” sisältää termit ”käsite ja taide”.
Termillä ”käsite” viitataan filosofiassa ”tiedon sisältöön ja tiedon tunnusmerkkeihin” sekä pyritään antamaan vastaus siihen ”mikä on todellista” (”todellisuus”).
”Tieto” liittyy ilmaisuihin ”tietää ja tiede”. Siihen ”mikä on todellista” voi vastata monin tavoin.
Ludwig Wittgenstein on sanonut (kts. George Dickie, Estetiikka, 1990, sivu 82), että (ehkä) useimmat käsitteet ovat ”avoimia” ja että monet filosofit ovat ollet hakoteillä yrittäessään keksiä ”käsitteille määritelmiä”.
Koska termi ”käsite” on yhdistetty termiin ”tietäminen” myöskään ”käsitetaide” ei valaise kysymystä ”mitä taide on?”.
(Kun alkaa kuvaamaan mitä jokin käsite merkitsee pyrkii samalla todistamaan sen ”mikä on todellista”.) (JP:n lisäys)
Onko ”taide” ns. ”avoin käsite”? Ja onko järkiperäinen ”tietämisfilosofointi” turhanpäiväistä koska sillä (filosofoinnilla ylitetään kielen looginen rakenne sekä/lisäys JP) ”käsitteen kieli” rajat (Wittgenstein)?
*
(”välitähti”/JP:n lisäys)
Entä mitä jos taide liittyy ihmisenä olemiseen, mutta ei kauneuteen, tietämiseen ja ”todellisuuteen”?
Taide kätkeytyy tuolloin jokaiseen meistä. Toiseksi taide sisältyy yhtä hyvin löydettyyn esineeseen kuin ihmisen tekemään ”taideteokseen” (artefaktiin).
Koska taiteesta ei voi tietää eikä tehdä tiedettä, taideteoksia ei pidä myöskään luokitella ”tieteellisesti” taidekauppaa varten.
Koska jokainen meistä kuvittelee ja on luova, jokainen meistä on samalla ”taiteilija”.
Me kaikki olemme ihmisinä yhtä arvokkaita.
On väärin kuvitella, että toiset osaa tehdä taidetta tai ymmärtää taidetta mutta muut ei.”
*
Kirjoitin 5.12.2017 seuraavan mielipidekirjoituksen ja tarkoitukseni (ajatus) oli lähettää se mielipidekirjoituksen seinäjokilaiseen Ilkkaan:
TAIDE HEIJASTAA IHMISENÄ OLEMISTA
Mitä ”taide” on?
1700-luvun lopun ns. ”valistuksen” aikana ihailtiin tietoa, moraalia ja taidetta eli totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Niistä uskottiin saatavan ”tietoa” edistyksellisesti ”käytännöllisen järjen” pohjalta (huomaa sana edistys). Tuossa ajattelutavassa korostettiin ihmisen tietämistä (tieto) sekä esimerkiksi kauneuskäsitystä (tietopohjaista estetiikkaa).
Ihminen on kuitenkin myös taantumuksellinen ja raaka (ruma). Tästä todista parhaiten rasismi ja sodankäynti.
Niin kutsuttu ”dada” puhkesi taiteessa 1916–1924 ensimmäisen maailmansodan syttymisen johdosta. Tuo uusia taidekäsitys heijasti taiteilijoiden pettymystä ihmisen kykyyn toimia inhimillisesti ja järkevästi.
Kun dadaistit pitivät ensimmäisen yhteisnäyttelyn 1922, näyttely suljettiin ja dadataiteilijat leimattiin mielenvikaisiksi (hulluiksi).
Jos tänä päivänä väittää, että taide ei liity kauneuteen (estetiikkaan) vaan olemiseen käy helposti samalla tavalla. Tuonkin taidekäsityksen esittäjät leimataan luonnevikaisiksi.
Käsitys taiteesta ”ihmisenä olemiseen” liittyvänä ilmiönä poikkeaa radikaalisti valistuksen aikaisesta ”järkipohjaisesta taidekäsityksestä” sillä ”olemisen taidekäsityksessä” ei uskota ainoastaan ihmiseen ”hyvänä ja viisaana” olentona. Ihmistä ei ihailla tuolloin yksinomaan edistyksellisenä olentona.
”Taide olemisprosessin tarkasteluna” merkitsee sitä, että korostetaan (ristiriitaista/lisäys JP) eksistentialistista yksilön ”itselleen olemisen” merkitystä.
Siinä tapahtuu ilmiöiden ja asioiden konkreettista tulkitsemista sekä yksilöllisen vastuun kantamista.
Tämän vastakohta on ”yhteisömassa”, yhtenäinen ihmisjoukko, jossa ilmiöiden merkitysten uskotaan olevan ”ennalta annettuja ja valmiita”.
*
Seuraavana päivänä (6.12.2017) kirjoitin samasta aiheesta (seuraavan) uuden kirjoituksen:
TAIDE LIITTYY IHMISENÄ OLEMISEEN
Ennen Ranskan suurta vallankumousta (1700-luvun loppu, ns. ”valistus”) yhteiskunnallisiin luokkiin (säätyihin) jaetun yhteiskunnan etuoikeutettuja olivat papisto (kirkko) ja aatelisto (kuninkaalliset) vaikka heitä oli vain muutama prosentti koko väestöstä.
Ylimystövallan oman kriisin jälkeen syntyi ”patrioottien” (ns. kolmannen säädyn) kapina. Vallankumouksen puhjettua (kumous 1792–1802) kapina laajeni taisteluksi ”tasa-arvon ja kansanvallan (ns. ”demokratian”)” puolesta.
Nationalistinen valtioajattelu puhkesi kukkaan vasta valistuksen vallankumouksen jälkeen.
Tämä yhteiskunnallinen murros ilmeni myös taide- ja kauneuskäsityksen sekä arkkitehtuurikäsityksen muutoksina. Siihenastinen taide- ja arkkitehtuurikäsitys uusiutui osana kaikkea muuta vallankäyttöä.
Vallankumouksen iskulauseena oli ”järki ja vapaus”. Totuutta (tietoa), hyvyyttä (moraalia) ja kauneutta (taidetta) tarkasteltiin nyt ”puhtaan järjen” (ei uskomisen, Immanuel Kant) pohjalta.
Niin kutsuttu ”dada” puhkesi taiteessa 1916–1924 ensimmäisen maailmansodan syttymisen johdosta. Tuo uusia taidekäsitys heijasti taiteilijoiden pettymystä ihmisen kykyyn toimia inhimillisesti ja järkevästi.
Kun dadaistit pitivät ensimmäisen yhteisnäyttelyn 1922, näyttely suljettiin ja dadataiteilijat leimattiin mielenvikaisiksi (hulluiksi).
Jos tänä päivänä väittää, että taide ei liity kauneuteen (estetiikkaan) vaan ”ihmisenä olemiseen” käy helposti samalla tavalla. Tuon taidekäsityksen esittäjät leimataan myös luonnevikaisiksi.
Käsitys taiteesta ”ihmisenä olemisena” poikkeaa täysin valistuksen aikaisesta ”järki- ja tietopohjaisesta taideajattelusta”. ”Olemisen taidekäsityksessä” ei uskota ainoastaan ihmiseen ”hyvänä ja viisaana” olentona, ihmistä ei ihailla siinä yksinomaan edistyksellisenä olentona.
Dadaismi on taas ajankohtainen sillä suursodan uhka kasvaa taas.”
*
Kolmannella säädyllä viitattiin omistajaluokkaan eli ”porvaristoon ja talonpoikiin”. Yhteiskunnan köyhimpiä kutsutaan usein ”neljänneksi säädyksi”. Marxin materialistinen filosofia syntyi köyhimpien kansalaisten etujen ajamiseksi.
Uusi taidevalta sisältyi taideopetuksen organisoimiseen , taiteen tieteelliseen tutkimiseen sekä ”arvotaiteen julkisuuteen”, arkkitehtuurivalta ilmeni esimerkiksi uusien rakentamismääräysten säätämisessä.
*
Lähetin kirjoitukseni taiteesta 6.12.2017 Ilkan mielipidetoimitukselle, Ilkka julkaisi tämän taidetta koskevan kirjoituksen sunnuntaina 10.12.2017.
Tuota ennen Kauhavan ”torpit”-segregaatiota kuvannut kirjoitukseni oli pari viikkoa sitten alimpana kapean nauhana, nyt kirjoituksen oli Ilkan mielipidesivulla aivan yläreunassa oikealla. Valta puhuu näinkin.
Köyhyyden tulkitseminen sekä ”kartanon apukoneiden” eli renkien ja piikojen elämästä puhuminen on lakeudella nykyisin kielletty puheenaihe. Nyt monitoimikoneet hoitelevat koko homman niin, että isännän ei tarvitse väitellä enää kenenkään muun kuin landekartanon emännän kanssa.
*
Yritys kääntää ranskankielinen runo suomeksi ei voi johtaa muuhun kuin ”käännöserehdykseen” ja kääntäjän omaan ”runouteen”.
Kääntäjä on samalla tavalla kuin kuka tahansa yksilö katsoja, lukija ja kuuntelija. Ja samalla merkitysten tulkitsija.
Arto Haapala kyselee sitä, onko ns. ”taidekritiikki” tiedettä vai taidetta, kriitikotko taiteilijoita? (katso kirjaa ”Taiteen kritiikki, toimittanut Arto Haapala, 1990).
Taidekriitikot ja taidetutkijat tekevät taiteesta tiedettä ja muuta ”kuuman perunan käsissä pyörittelyä”.
Mutta jokaiselle meistä kuuluu oikeus olla itse itselleen taiteilija (vrt. kultturivinkojen nettiblogin kirjoitukseni ”Itselleen olemisen taide”).
Jos itsensä ylentää se ”korkeuksista alennetaan”. Tämä koskee minuakin.
Runon kirjoittajan maailma ja runon lukijan sekä tulkitsijan maailma ovat omia maailmojansa. Toisen toisenlaiseen maailmaan ei pidä puuttua noin vain.
Vaikka maailmoja on äärettömän monia, ne ovat kaikki erilaisia. Erilaisuuden suvaitseminen on aina hyvä asia.
*
Lähetin Ilkkaan 9.12.2017 taas kerran uuden mielipidekirjoituksen luettuani Ilkasta, että Lapualla on pidetty ”rekonstruktioesitys” Lapuan työväentalon valtaamisesta ja sulkemisesta vuonna 1929 (nyt 50 vapaaehtoista valtausesiintyjää ja taideopiskelijoiden videointi).
”MENNEISYYS JA TODELLISUUS?
Ilkan uutinen (Ilkka 4.12.2017) Lapuan nuorisotalolla filmatusta videosta oli otsikoitu Ilkan kanteen ”Lapualaisten liikehdintä pääsi taas parrasvaloihin” sekä lehden sisäosaan ”Riisukaa ne paidat, tai me riisutaan ne”.
Turkulainen kirjailija Jarkko Laine on sanonut kirjassa ”Runon suku” (1991), että runon kääntäminen toiselle kielelle on teoriassa mahdotonta. Runon kääntäjähän joutuu tekemään tulkintoja vaikka ne saattavat poiketa alkuperäisen runon ”runouskulttuurista”.
Ihmisen suhde menneisyyteen on samantyyppinen. Valtaosasta historiaan liittyvistä tulkinnoista voi olla täysin eri mieltä. Minäkin uskallan olla monista niistä täysin eri mieltä.
Marraskuun 24. päivänä vuonna 1939 tapahtui Lapuan työväentalolla häiriköinti, johon osallistui lapuanliikkeen johtaja ja muita lapualaisia. Tästä voimme olla yksimielisiä.
Mutta kaikesta muusta tuohon tapahtumaan liittyvästä voimme olla täysin eri mieltä. Myös siitä oliko lapuanliike sisällissodan 1918 ”jatkosota”.
Nyt (2017) tehty videoteos merkitsee ainakin imagopeliä ”Lapua maailmankartalle” sekä prosessia, jossa tähän asti huonossa maineessa ollut myytti ”lapuanliike” käännetään nykyajan hengessä oikeaksi”. Ja samalla Suomen satavuotisjuhlintaa tukevaksi. Suomesta tuli (muka) talonpoikasäädyn ansiosta valkoinen. Mitä tuohon ajatteluun olisi hyvä suhtautua?
Presidentinkin muiluttanut Vihtori Kosola alkaa olla nyt yhtä suuri rahvaan ihanne kuin oli ja on puukkojunkkari Antti Isotalo (kts. Härmänmaan paikallislehti Komiat 5.12.2017, sivu 4).
Ehkä lapuanliikkeen koko ”esineperintö” on tulossa myyntiin. Lapuan työväentalon valtausvideota esitettään ”elokuvakaupunki Kauhavalla” sen jälkeen yötä päivää.
Ihminen on maanpäällinen kulttuuris-mytologinen eläin, ei taivaallinen Jumalan kuva. Sanoivatpa ”lakeuden körtit” täällä mitä tahansa muuta.
Minä en usko ”puukkoon ja fooninkiin”, koska olen kasvanut aivan muissa kulttuuripiireissä.
*
1700-luvun valistuksen läpimurron aikana alettiin uskomaan vanhan autoritäärisen auktoriteettivallan sijasta uuteen yhteiskuntaan, jossa korostuu ”järjen käyttö ja vapaudet”.
Kansallisromantiikan ja muiden 1800-luvun alun uusien vaikutteiden täydentämässä ”uusvalistuksessa” eli ”hegeliläisessä nationalismissa” alettiin uskomaan ”uudenlaiseen kansa-ajatteluun” sekä kansallisen valtion demokratiaan ja se pohjalla toteutettuun barbaarirahvaan sivistämiseen.
Sivistämisessä oli keskeistä lakien säätäminen sekä kouluissa toteutettu ”tiedon ruokkiminen kansalle”. Väkivaltainen rankaiseminen korvattiin nyt väkivallattomalla vankilalla. Kansan tarkkailemista ja rankaisemista alettiin toteuttaa uudessa ”pehmeän fasismin yhteiskunnassa” jatkuvana prosessina.
Samaan aikaan yhteiskunnissa vaikutti yhteisöllisiä organisoitumisia mitkä eivät perustuneet valitukseen ja hegeliläisyyteen vaan vanhoihin perinteisiin ja ”kirjoittamattomaan lakiin”. Tätä ikivanhaa kulttuuria ihaillaan vieläkin agraarisella Etelä-Pohjanmaalla.
Lapua-Härmänmaa-Kauhava -alueella syntyi 1800-luvun alussa vakava konflikti uuden nationalistisen sivistysvaltioajattelun ja paikallisen erätalous-agraarisen ”itsesääntelykulttuurin” välille. Konfliktissa korosti agraaristen kartanonherrojen rooli uuden ”sivistyneen vallankäyttöperiaatteen” vastakohtana.
Härmän häjyjen ja Kauhavan herran (ensin venäläiset sotilaat ja sitten organisoidummin seudun oma nimismies) välinen yhteentörmäys liittyy tähän.
Ilmajokilaisella ”maaseutukaupunki Seinäjoella” (entisellä Ilmajoen syrjäkylällä) autot ajavat tästä samasta syytä tänä päivänä ”pitkin provinssicityä” (kuten jo opastin) ilman vilkkua.
Jokainenhan tietää omalla ”kaupunkikartanolla” itse sen mitä kulloinkin pitää sanoa ja miten pitää eri tilanteissa liikahtaa.
Alahärmässä asunut ”nationalistifilosofi, kansallinen sivistäjä ja arvostettu senaattori” Johan Vilhelm Snellmania ei ole arvostettu hyvin tunnetusta syytä tänä päivänä Härmänmaalla.
Alahärmän on koko erätaloustaustaisen ja maaseutuvaltaisen Härmänmaa-barbarian sydänpaikka.
*
Tukholmassa syntynyt hegeliläistä henkifilosofiaa ihaillut Snellman valmistui filosofian kandiksi vuonna 1835.
Snellman kannatti ”puukotonta ja väkivallatonta” sivistystoimintaa sekä suunnitelmallisesti organisoitua yhteiskuntaa.
Sen jälkeen, kun Snellman oli törmännyt perheen ”Härmän mökillä” paikalliseen maaseutuperinnekulttuuriin, hän ryhtyi (senaattorina) määrätietoiseen vastarintaan paikallisen ”erätalous-agraaisen perinnekulttuurin” hävittämiseksi.
Autonomian ja Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen valtiojohtoinen sivistysvaltioperiaate korostui entisestään. Mutta samaan aikaan Suomessa vaikutti lukemattomia ”kirjoittamattoman lain kulttuureja” kuten ”Härmänmaan agraarikulttuuri”.
Tähän vastakohtaisuuteen sisältyy kysymys oikeudesta käyttää väkivaltaa ja oikeus ihailla väkivallan käyttöä. Vain nationalistista valtiota edusta ”sivistysvalta” saa käyttää poliisia ja armeijaa. ”Kirjoittamattoman lain kulttuurin” sisällä ihaillaan kuitenkin avoimesti tänä päivänälin väkivaltaa. Tämä ilmenee esimerkiksi puheessa ”häjyily” ja ”power”.
Kauhavalla ylläpidetään aktiivisesti nuijasotaperustaan, jääkäriliikkeeseen, valkoisen vallan liikkeeseen sekä nationalistiseen sotaveteraaniaatteeseen liittyviä perinteitä. Samaan aikaan alueella suositaan raamatullis-utilistista luontosuhdetta sekä esimerkiksi eräharrastusta, metsästystä, vapaaehtoista maanpuolustusta sekä raviurheilua (eläinten taloudellista hyötykäyttöä) ja pesäpalloa (”graanaatinheittoa”).
Vuodesta 1929 vuoteen 1914 toiminut lentosotakoulu ei häirinnyt koskaan paikallista asujaimistoa vaan päinvastoin. Armeija heijasti täydellisesti paikan väestön arvoja ja synnytti heissä turvallisuuden tunnetta. Seudun perussuomalaiset ovat hyödyntäneet tätä seikkaa enkä eniten.
Suomen edustuksellinen valtiovalta on viimeksi ryhtynyt lakkauttamaan lakikeinoin äärijärjestöjä. Perussuomalaisen puolueen jäsenenä aloittanut Suomen valtion puolustusministeri (nyt ”sininen”) esiintyi jokin aika sitten ”propagandistisen sooloilevana kovana kundina” suursotaharjoituksen käynnistämiseksi. Hän haluaa esiintyä ihailtuna ”kovana jätkänä”-
Suur-Kauhavalla perussuomalaisten kannatus on kohonnut vaikka muualla maassa se on laskenut. Pakolaisvastaisuus on seudulla jyrkkä. Myös koulujen oppilaat ovat alkaneet reagoimaan oudosti pakolaisvastaisessa ilmapiirissä.
Viimeksi Ilkassa oli uutinen (Ilkka 9.12.2017) Vaasan valtuuston toisen varapuheenjohtajan perussuomalaisen Jukka Mäkysen käräjäoikeudessa saamasta tuomiosta mikä liittyi rajun väkivallan käyttämiseen siviilioloissa. Uhri sai hyvin vakavia vammoja.
Perussuomalaisten uuden puheenjohtaja Halla-ahon suku on (kuulemma) Etelä-Pohjanmaalta ja tuonkin kulttuurin vaikutus näkyy.
Pitäisikö eteläpohjalaisten perustaa itselleen oma valtio? Ja tietysti korkealla massiivisella betonimuurilla aidattuna. Ja lakeuden rajavyöhyke ilmasotakouluvartioituna.
*
Esimerkkini ”todistavat” siitä, että ”kirjoittamattomaan lakiin” pohjautuvaa väkivallan ihailemista ylläpidetään tänä päivänäkin.
Patriarkaalisuus on maatalousvaltaisella lakeudella valttia.
Miehisen väkivallan ihaileminen on johtanut pahaan kytketyn myytin (esimerkiksi lapuanliike) uudistamiseen hyvyytenä. Siinä väkivalta alkaa näyttää hyvältä ja kauniilta asialta.
*
Huhujen mukaan lapuanliikkeen mustia puseroita on jo myynnissä Lapualla, ”Kosolahan oli hyvä mies”.
Saksassa natisen ruskeiden paitojen ja ”perinne-esineiden” kaupallinen tuottamine ja myyminen on vankeusrangaistuksella rangaistava teko (rikos).
*
Nationalismiperinteen arvostamisen yhteydessä saa ihailla myös väkivaltaa, kunhan se tapahtuu ”oikean ja hyvän asian” eduksi?
Onko tässä kyse ”veteen piirretystä viivasta”?
Jos on niin, seuraus on ”yleisesti hyväksytty mielivalta”.
*
Parhaillaan on syntymässä uusi konflikti ”kirjoitetun ja kirjoittamattoman systeemin” välille. Se ei koskisi seuraavaksi ainoastaan Suomen valtiota vaan koko Euroopan unionia.
Unionivallan vaihtaminen liittovaltiovallaksi panisi unionijoukot tiukkaan järjestykseen ja myös härmänmaalais-agraarisen ”kirjoittamattoman lain kulttuurin”.
Sen jälkeen metsä- ja maatalous ei ole enää seudun pääelinkeino.
