Välimeren muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset vaikuttivat myös Pyreneitten niemellä, nykyisen Espanjan alueella.
Islamilaisen kulttuurin levittyä alueelle 700-luvun jälkeen (jKr.) islamilaista aikakautta kesti noin 600 vuotta.
Se vaikutti Pyreneitten niemellä ihan kaikkeen.
Kristityt perustivat niemen koillisnurkkaan Kataloniaan valtion. Katalonialaiset elivät vuorovaikutuksessa monen eri kulttuurin ja kieliryhmän kanssa. Katalonialaisilla on nykyisin oma kieli ja kirjallisuus, ne poikkeavat suuresti Espanjan kielestä ja espanjalaisesta kulttuurista.
*
Katalonialaiset ovat taistelleet (toisin kuin suomalaiset) vuosisatoja itsenäisyytensä puolesta.
IImari Leiviskän kirjoittamassa kirjassa (I EUROOPPA) Maailman maat ja kansat (1930) sanotaan, että ”Espanjan pääväestönä ovat espanjalaiset, jotka käsittävät 97% maan koko väestöstä – – katalonialaisten ahkera työteliäisyys ja LEVOTON KINASTELEVAISUUS osoittaa ETELÄRANSKALAISTEN (suurennokset JP) sukulaisuutta…” (sivulla 481).
Kyseinen kirja pohjautuu oman aikakautensa ”tietämiseen ja käsittämiseen”. Esimerkiksi rotuoppiin.
Mainitsemani kirjan sivulla (481) sanotaan, että ”– – Pyöreä kelttiläiskallo – – eroaa jyrkästi Etelä-Espanjan yleisestä kapeakasvoisesta tyypitä, joka on arabialaista perua – –”.
Tämän tyyppinen ajattelu on vaikuttanut nationalistisen filosofiaan.
Suomalaisten ulkonäössä on nähty myös mongolisia piirteitä. Kirjassa Maan tavoille (Matkailijan käytösopas, 2006) sanotaan, että ”Älä loukkaannu, jos suomalainen pysyy viisikin minuuttia vaiti”.
*
1700- ja 1800-luvulta lähtien yksilöstä ja kokonaisesta kansasta oli nykyajan käsityksiin verrattuna aivan kummallisia käsityksiä.
DNA oli tuolloin tuntematon seikka.
Nuo käsitykset eivät koskeneet ainoataan johonkin kansaan ulkonäköä (”pallomaista pääkalloa” jne.) vaan myös kyseisen kansan ”henkistä luonnetta ja tyyppiä”.
Hegelkin uskoi aikoinaan tuon tyyppisiin stereotypioihin (kaavoittumiin).
Katalonian presidentti murhattiin ennen toista maailmansotaa.
Myös tämän tyyppiset kansallissankariksi tulemiseen liittyvät tapahtumat liitetään ”kansallisromantiikkaa koskevaan filosofiaan ja myytistöön”.
Niiden tarkoitus on vahvistaa ihmisten uskoa kansallisuusideologiaan.
*
Espanjalaisesta ”kattovalta-kansalaisuudesta” innostunut Espanjan hallitus määräsi poliisit keskeyttämään katalonialaisten autonomisella alueellaan 1.10.2017 järjestämät vaalit, koska siinä kysyttiin katalonialaisten mielipidettä itsenäistymisestä.
Espanjan valtiovalta halusi estää vaalin pitämisen. Poliisi käytti siksi Espanjan hallituksen käskystä väkivaltaa katalonialaisia äänestäjiä vastaan. 800 katalonialaista loukkaantui poliisioperaation takia vakavasti vaalitilaisuuksissa.
Katalonian alueparlamentti äänesti tuon jälkeen Katalonian itsenäisyysjulistuksesta 27.10.2017.
Katalonian parlamentti julisti äänestyksen jälkeen Katalonian itsenäiseksi tasavallaksi (vrt. Suomen senaatti 1917).
Espanjan hallitus ryhtyi tuon jälkeen perustuslaillisiin oikeustoimiin (lain pykälä 155) siten, että Katalonia ei voisi irtaantua Espanjasta omaksi valtioksi.
Katalonialaisia itsenäisyysaktivisteja pidätettiin ja alettiin laittamaan vankilaan.
*
Katalonian ylintä valtaeliittiä vaadittiin tulemaan espanjalaisen oikeuden kuultavaksi.
Katalonian vaikuttajia pakeni lentokoneella Belgian Brysseliin.
Marraskuun alussa 2017 kymmenkunta katalonialaista vaikuttajaa pantiin Espanjassa tutkintavankeuteen.
Viimeksi espanjalainen oikeus on antanut kansainvälisen pidätysmääräyksen Belgian Brysseliin paenneesta viidestä katalonialaisista vaikuttajasta.
Belgiaan pakeni myös Katalonian entinen aluejohtaja.
Belgiassa oleskelevasta entisestä aluejohtajasta on tehty myös etsintäkuulutus (yle.fi 4.11.2017). Espanjan hallitus harkitsee kuitenkin vielä etsintäkuulutusta ja pidätysmääräystä.
Aluejohtajan ehdotusta videoyhteydestä oikeuden kuulustelumuotona ei hyväksytty. Tuomarit ovat myös Espanjassa tietoisia fyysisen läheisyyden merkityksestä kun ihmisiä rangaistaan, Espanja haluaa iskeä nyt oikein kipeästi ”isänmaan pettureita”.
Katalonian entinen aluejohtaja ei aio hakea Belgiasta turvapaikkaa. Hänen pitäisi mennä Espanjaan oikeuden eteen kuultavaksi.
Belgiaan paenneet pidätysmääräyksen saaneet katalonialaiset itsenäisyysaktivistit ilmoittautuivat Belgian poliisille kuulusteltaviksi (yle.fi 5.11.2017).
Belgia kielsi katalonialaisia poistumasta Belgiasta, Belgia aikoo selvittää vielä katalonialaisia itsenäisyysaktivisteja koskevia Espanjan määräyksiä.
Kahdensadan katalaanin karvalakkilähetystö toi terveiset Brysseliin – mutta EU ei lämpene (yle.fi 7.11.2017). Lähetystö oli katalonialaisia pormestareita.
*
Helsingin Sanomat hyökkäsi taas uudestaan Katalonian vähemmistökansaa vastaan ilkeällä artikkelilla (hs.fi, 5.11.2017, Tommi Hannula). Kirjoituksen otsikossa sanottiin:
”Katalonian johtajat valmistautuivat kovaan peliin Espanjaa vastaan kuin salaiset agentit, mutta päätyivät riitoihin ja vankilaan – näin Puigdemontin voitonvarmuus vaihtui pakomatkaan ja toverien hylkäämiseen”.
Samoihin aikoihin ”Naamioitunut joukko piiritti Jussi Halla-ahoa Turussa” (Turun Sanomat 5.11.2017, Halla-ahon hotelli oli Skandic Platza).
Samaan aikaan Saksan Bonnissa valmistauduttiin uuteen ilmastonmuutoskokoukseen. Yhtenä aiheena kokouksessa on ”ilmastomatematiikka” sekä se, että maapallon ilmaston lämpeneminen on tapahtumassa paljon nopeammin kuin tähän asti on arvioitu. Ilmastonmuutos tulee iskemään dramaattisesti myös kaupunkien slummeihin (maapallo kaupungistuu räjähdysmäisesti).
Samoihin aikoihin luin: ”Unicef: Rohingya-lapset joutuvat kohtaamaan ’helvetin maan päällä'” (etniset puhdistukset, alueella on noin miljoona lasta, yle.fi 20.10.2017) ja ”YK tuomitsi Myanmarin väkivallan rohingya-muslimeja vastaan” (yle.fi 7.11.2007).
Minä itse en jaksa taistella enää uusien dadaististen töiden luomiseksi, ajattelen ”todellisuuden loppua” ja ”tietämisen loppua”.
Tämä aikakausi on murrosten ja murtumien aikakausi.
Maapallon tähänastinen kansallisvaltiojärjestys pitää hävittää kokonaan sillä kansallisvaltiot suojelevat itserakkaina aina ainoastaan ”omia”.
*
Katalonia. Kansainvälinen ja eurooppalainen pidätysmääräys liittyy siihen, että ”etsitty oman kansallisvaltion jäsen” (jota edustaa lakeja säätävä ”kansakunnan oma eduskunta”) voidaan pidättää toisessa kansallisvaltiossa ja luovuttaa poliisin toimesta ”oman kansan oikeusviranomaiselle”.
Tällä ”sopimuskulttuurilla” jaetaan eri kansallisvaltioiden jäsenet ”omiin sisäpuolisiin jäseniin ja ulkopuolisiin ihmisiin”.
*
Jos Pariisissa ravintolasta ulos astunut paksulompakkoinen humalainen suomalainen turisti kaatuu kadulla ja iskee päänsä kadun reunakiveen niin pahasti, että hän pyörtyy ja jää makaamaan kadulle aivan lähellä paikkaa, jossa on tapahtunut hetkeä ennen islamistien terrori-isku ja pariisilaismedia tekee tuosta kadulla maanneesta suomalaisesta maininnan lehdistölle sen jälkeen Suomen media uutisoi samasta suomalaisesta paljon useammin kuin samaan aikaan (Myanmarissa, Burmassa) tapahtuneesta miljoonaa pikkulasta koskevasta etnisestä puhdistuksesta. Tärkeintä Burmassa on YK:n mukaan se, että raja on auki, että lapset pääsevät karkuun paikallisten poliittisten valtapelureiden tappajasotilaita.
*
Katselin ruokakaupassa kuin ”ulkomaalaisen työntekijän” päällä oli paita, jossa luki (selän puolella) ”tutustumassa kaupassa työskentelemiseen”.
Mieleeni juolahti tuona hetkenä: ”ulkopuoliseksi merkitty juutalainen”.
Olikohan paidassa kyse viestistä ”omalle paikalliselle kantaväestölle”.
Miksi rauhoittaa ”omaa kantaväestöä”, jos se ei päästäisi ”ensimmäistäkään ulkopuolista” asuinseudulleen.
Noiden ”paitojen puolustajien” kannattaa lukea Pasi Mäenpään kirjoitus ”Varmaa on vain epävarmuus” (Ilkka 25.3.2017).
Kansallisvaltiossa maahanmuuttaja kuuluu moraalisesti ja juridisesti ”ulkopuolisiin”, hän on (muka) turvattomuutta aiheuttava ”paperiton pakolainen” tai ”raiskaaja”.
*
Rasismi on kansallisvaltioissa rakenteellinen, ei ”sattumien lipsahdus”.
Rasistinen valta rauhoittaa aina ja kaikkialla ”omaa kansaa” rasismilla, valtaeliitin omaksuma ”nationalismiaate sivistää” orjamoraalisia ja rasistisia asenteita ”omassa rasistisessa kansassa”.
*
Katalonian tapahtumiin liittyy espanjalaisten harjoittamaa patavanhoillista moraalista ja juridista valtapeliä.
Käytännölliset (politiikka) ja juridiset (lait) seikat eivät kuitenkaan avaa koko sitä perustaa, mistä nämä kansallisuusfilosofiaa koskevat ikävät ilmiöt pulpahtavat esiin.
Espanjassa tapahtuneisiin ilmiöihin ei ole sisältynyt kestäviä kansainvälisiä piirteitä.
*
Valistukseen ja kansallisuusaatteeseen rakentuva filosofia on ”kaiken pahan alku”.
Kansainvälisesti toimiva ”maailmanyhteiskunta” toimisi päinvastaiselta arvopohjalta, siinä kaikki ihmiset olisivat ilman leimaamista ja luokitteluja yhtä arvokkaita.
*
Aleksanteri I julisti Porvoon valtiopäivillä 1809 Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
Myytin mukaan keisarin päällä oli valkoinen puku, ”Suomen neitokin” kuvataan valkohameiseksi.
Myytti on myytti.
Suomelle myönnettiin 1809 autonomia (vrt. Katalonian itsehallinto) Venäjän monikansallisen valtapiirin yhteydessä.
*
”Tiedemiehet” palaavat aina puoluepoliitikkojen kanssa yhteistä valtapeliä. Heistä pahimpiin kuuluvat historioitsijat.
Turun yliopiston poliittisen historian professorin Timo Soikkasen toimittama kirja Taistelu autonomiasta (2009) sisältää yhden uuden vihamielisen näkökulman autonomisen Suomen perustamiseen.
Samasta tapahtumasta on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja.
”Historiatieteen” pohjalta ei voi päästä yksimielisyyteen mistään.
*
Suomesta tuli itsenäinen valtio vasta 1917. Se ei olisi onnistunut ilman Leninin kommunistien suostumusta.
Suomalaisen kansallisromantiikan peruskivi Kalevala (kansan runokokoelma) pantiin kasaan useista lähetistä ja koottiin ”kokonaistarinaksi” monessa eri vaiheessa. Kalevala on täysin ”keinotekoinen kertomus”, mutta runoilijathan eivät piittaa koskaan ”todellisuudesta”.
Nationalismi on runoilijoiden taikauskoa.
Suomalaista nationalismia leimaa myös väkevä ”kansanviisaus” eli ”valtakuvitteellisuus”. Se ruumiillistuu ”kyllä kansa tietää” -iskulauseessa, viimeksi näin on tapahtunut SMP:n ja PS:n puoluepolitiikassa.
Kansalla ei ole kuitenkaan kaikille yhteistä ”viisautta ja tietoa”. Ymmärtämistä (merkitysten tulkitsemista) voi tapahtua ainoastaan yksilötasolla.
*
”Pehr Edvind Svinhufvudin johtama lähetystö – – saapui 30.12.1917 entisen tyttökoulun päärakennukseen hakemaan maamme itsenäisyyden tunnistamista – – Smolna – – kansliapäällikkö sentään löytyi. Hän otti Suomen senaatin kirjelmän vastaan kehoittaen palamaan takaisin kello 20.30 – – kirjelmä olisi pitänyt osoittaa Kansankomissaarien neuvostolle eikä Venäjän hallitukselle – – takaisin Smolnan kylmään odotushuoneeseen – – Smolnan kolmannessa kerroksessa on monelle viralliselle vieraalle esitelty Vladimir Leninin työhuone, jossa signeerattiin suomalainen itsenäisyys – –
– – ovi aukeni ja suomalaisille tuotiin kaivattu paperi – – Lenin kysyi, olivatko suomalaiset tyytyväisiä – – keskustelu tapahtui päällystakit päällä ja kalossit jalassa” (tekstilainaus Jarmo Nirosen kirjasta Suomalainen Pietari, 1999, sivuilta 126-127).
Näitä Venäjän ja Suomen välisiin suhteisiin liittyviä tapahtumia kannattaa verrata Espanjan ja Katalonian väliseen kädenvääntöön juuri nyt.
*
”Taistelu autonomiasta” -kirjan sivulla 74 on nelikenttäkaavio, josta näkyy eri historiatutkijoiden suhtautuminen Porvoon valtiopäiviin ja helmikuun manifestiin. Sitä näkyy esimerkiksi se, että Matti Klinge suhtautuu Suomen ja Venäjän suhteisiin eri tavalla kuin monet muut suomalaiset historioitsijat.
Tässä ilmenee kansallisen kulttuurin ja myytistön sekä valtapelien eroja.
Matti Klinge on venäläisten ja pietarilaisten ystävä toisin kuin monet muut historioitsijat.
Perinteisen kansallisen myytin mukaan keisarin Porvoossa 1809 antama hallitsijavakuutus rajoitti keisarillista yksinvaltaa Suomessa ja vuoden 1809 tapahtumia pidettiin pitkään ”hyvän tahdon eleenä”.
Keisaria ihailtiin älykkäänä ja myös kauniina ihmisenä ja häneen liitettiin myös rakkaustarina (18-vuotias Ulrika Möllersvärd, lahjaksi rintasolki sekä hovineidoksi nimittäminen).
Historiatulkinnat sisältävät aina kulttuurisen myytin. Historiaa ei voi kirjoittaa ”tietämisen” ja ”rationaalisen tieteen” pohjalta.
Historiasta tulee aina kirjoittajan arvomaailmaa heijastava sepitelmä.
*
Myös Espanjan ja Katalonian välisestä konfliktista vuonna 2017 tullaan kirjoittamaan monta erilaista historiaa. Ja jo nyt on varmaa, etteivät ne tule olemaan samanhenkisiä.
Menneisyydestä ja tulevaisuudesta ei voi kirjoittaa ikinä ”tietopohjaista faktaa”, sillä ihminen ei ole vähääkään ”tietävä olento”.
Ihminen pystyy sanomaan ”varmaa” ainoastaan siitä, mitä tapahtuu juuri nyt.
*
Muutto Turusta (asuin Turussa noin 30 vuotta) Kauhavalle uuden perheeni kanssa keväällä 2010 merkitsi täysin uudenlaisiin olosuhteisiin siirtymistä. Muuttoon sisältyi isoja haasteita.
Koska olen käyttänyt teininuoruudestani asti kuvaa ja sanaa samanaikaisesti ne heijastavat samanaikaisesti maailmassa olemistani.
Hetkiä joissa olen kokenut ”itselleni olemista”.
Katselen noita ”dadaolioita” ja ajattelen, että ”minäkin olin”.
*
Vietin nuoruuteni Lapinjärven Sjökullassa sijaitsevassa vanhassa kartanorakennuksessa. Talossa oli kaksi maanpäällistä kerrosta sekä maanalainen kellari toisessa päässä taloa.
Talossa oli kolme asuntoa. Harjakattoisessa ullakkokerroksessa, ”haaveiden ja unelmien tasolla” (asuntomme yläpuolella) asui kolme eri perhettä, joidenka elämään liittyi myös kuvataiteeseen.
Ullakkokerros oli henkisesti lämmin paikka ja käväisin siellä siksi usein.
Ullakkokerroksen alapuolella sijaitsi kotimme, ”arjen ja sanan kerros”. Isäni kirjoitti tuossa kerroksessa usein fiktiivisiä tarinoita. Minäkin kirjoitin paljon. Ja tein kuvia.
Kylmässä ja kosteassa kellarikerrokseen, ”arjen taloustilaan” varastoitiin perunoita ja marjoja. Tila on kostea ja kylmä. Siellä tuntui hetken inhottavalta.
Tämä ”avaruus, kokonaisuus” vaikutti kehitykseeni.
Maailmassa olemisessani tuli yhtä tärkeäksi kuva ja sana. Ymmärrän ja puhun samanaikaisesti sana ja kuvan avulla.
Sanan ja kuvan käyttäminen korvaa elämä ”tietämisen”.
*
Viimeksi tekemäni ”dadaistiset teokseni” (kuva) kertovat viime vuosien aikaisesta eksistentialistista vapausajattelusta ja ”itselleni olemisesta”.
Yhdistävä tekijä noissa ”dadaistisissa olioissa” on pelko ja ahdistus.
Uusimmat teokseni on tehty Kauhavalla löytämistäni esineistä sekä valuttamalla esimerkiksi punamultaa ”sattuman symbolina” tekeillä olleen teoksen päälle.
”Itselle olemiseeni” on sisältynyt viimeksi jatkuvasti rahahuolia sekä yrityksiä saada aikaan nykyiseen korpiasumiseemme ”suunnitelmallisuutta ja järjestystä”.
*
Kauhavan Kantolan kylän asuinpaikkaamme on pitänyt siivota ja peruskorjata monta vuotta. Yhteys ”täältä kauppoihin” on pysynyt jatkuvasti haasteena.
Täällä asumiseeni on sisältynyt eläköitymistäni sekä siihen liittyviä henkisiä ja fyysisiä muutoksia itsessäni.
Siihen on sisältynyt myös pelkoa suursodan syttymisestä (”musta valu”). Ja siihen on sisältynyt monia muita asioita, joita kaikkia en osaa enää aina edes hahmottaa.
*
”Dadailuni” on herättänyt minussa ajatuksia siitä, että kuva on korvaamassa tulevaisuudessa tiedon. ”Tieto on valtaa” korvataan iskulauseella ”taide on valtaa”.
Maailma etenee ikuisesti ”sattumien vyöryssä”.
Ei järkiviisaasti ja hallitusti kuten ihminen tavallisesti kuvittelee.
Taidetta tutkitaan nykyisin tieteellisesti mutta ”mitä taide on” siihen ei ole osattu vastata ikinä ”järkitutkimuksen” pohjalta.
*
Katalonian kriisistä on uutisoitu 2017 ymmärtämättä kriisin perimmäistä taustaa eli sitä sairasta ja taikauskoista maailmaa, mistä rakentuu kansallisvaltioaate.
Monet vahvoiksi kuvitellut ”katto-organisaatiot ja keskusvallat” (esimerkiksi Neuvostoliitto ja Jugoslavia) ovat kaatuneet myös viimeksi kuluneina vuosikymmeninä.
Espanjakin voi hajota seuraavaksi.
”Nationalismivaltiolliset kokonaisuudet” paljastuvat nyt aikansa eläneiksi järjestelmiksi.
Kaikki pitää uudistaa nyt täydellisesti.
*
Viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet minussa kysymyksiä siitä, ”missä yhteiskunta nyt menee” sekä ”mitä taide on”.
Kirjoitin siksi 3.11.2017 sanomalehti Ilkkaan seuraavan ”ylipitkän mielipidekirjoituksen”:
”TAIDE LIITTYY IHMISENÄ OLEMISEEN
Perinteisen taidekäsityksen mukaan taideteos liittyy ”kauneuteen”. Taideteos heijastaa samalla ”tietoa” kaikille yhteisestä ”todellisuudesta”.
Mutta taideteoksen ”kauneus” ja ”todellisuustodistus” ei ole sama asia kuin ”taide”.
Taidehistorioitsija Amy Dempseyn kirjassa Moderni taide (2008) kuvataan modernin ja nykytaiteen tärkeimmät taidesuuntaukset, niitä on yhteensä jo noin 300. Siirtyminen NYKYTAITEESEEN tapahtui 1960-luvun puolivälistä lähtien.
”Käsitetaiteesta” Dempsey sanoo (sivulla 243), että ”Käsitetaiteen ideat ovat edelleenkin paljossa aikamme taiteen perusta”. ”Käsitetaidetta kutsutaan joskus myös idea- tai informaatiotaiteeksi”.
Käsitetaiteessa ”rumakin voi olla kaunis”. Tai jos tekee omakuvan, jossa on ”kuollut ihminen”, tuokin teos voi olla ”kaunis”.
Sana ”käsitetaide” sisältää termit ”käsite ja taide”.
Termillä ”käsite” viitataan filosofiassa ”tiedon sisältöön ja tiedon tunnusmerkkeihin” sekä se liittyy pyrkimykseen vastata siihen ”mikä on todellista” (”todellisuus”).
”Tieto” liittyy ilmaisuihin ”tietää ja tiede”. ”Mikä on todellista” siihen voi vastata monin tavoin.
Ludwig Wittgenstein on sanonut (kts. George Dickie, Estetiikka, 1990, sivu 82), että (ehkä) useimmat käsitteet ovat ”avoimia” ja että monet filosofit ovat ollet hakoteillä yrittäessään keksiä ”käsitteille määritelmiä” (kts. filosofiassa käytettyjen ”sanojen selityskuvaukset”).
Koska termi ”käsite” on yhdistetty termiin ”tietäminen”, ”käsitetaide” ei myöskään valaise kysymystä ”mitä taide on?”.
”Mitä taide on?”.
Onko ”taide” niin sanottu ”avoin käsite” (Wittgenstein”)? ”Järkipohjainen tietämisfilosofointi” on turhaa puuhaa koska ”filosofit kuvittelevat itsestään liikoja” ja ylittävät myös ”kielen rajat”. ”Totuus” ei sisälly filosofin käyttämään kieleen eikä ”kauneus” ole sama ilmiö ja asia kuin ”taide”.
*
Taide liittyy ihmisenä olemiseen, mutta ei kauneuteen. Taide ei liity ”ihmisen tietämiskykyyn” eikä ”ihmislajin todellisuustajuntaan”?
Luovuus ja taide sisältyy ihmisen elämään mutta tietäminen ja tiede ei.
Taide kätkeytyy itsemme, jokaiseen meistä.
Taide sisältyy myös yhtä lailla löydettyyn esineeseen kuin ihmisen tekemään ”taideteokseen” (artefaktiin).
Koska taiteesta ei voi tietää eikä tehdä tiedettä, taideteoksia ei pidä myöskään luokitella (arvioida teosten rahallista arvoa) ”tieteen” pohjalta taidekauppaa varten.
Taiteesta ei saa tehdä bisnestä eikä poliittisen vallankäytön iskuvälinettä.
Koska jokainen meistä luonnostaan kuvittelee ja on luova olento, jokainen meistä on ”taiteilija”.
On väärin ajatella, että toiset osaavat tehdä taideteoksia ja ymmärtävät taidetta paremmin kuin muut.
*
Me olemme ihmisinä kaikki yhtä arvokkaita.
Taide on tarkoittanut muinoin ”sääntöjen mukaista toimintaa” mitä voitiin myös opettaa. Siihen ei kuulunut vaistonvarainen ja intuitiivinen toiminta sekä ”jumalainen inspiraatio”.
Taide oli pitkään ”käsityötä kauniin esineen tekemiseksi”.
*
Seuraavaksi lyhensin kirjoitustani, jotta se olisi maakuntalehdelle julkaisukelpoinen. Postitin tämän 4.11.2017 laatimani kirjoituksen Ilkkaan Seinäjoelle.
Lyhyemmästäni tuli tällainen kirjoitus:
TAIDE LIITTYY IHMISENÄ OLEMISEEN
Perinteisen taidekäsityksen mukaan taideteos liittyy ”kauneuteen” (estetiikkaan). Taideteoksen on väitetty heijastavan samalla ”tietoa yhteisestä todellisuudesta”.
Mutta taideteoksen ”kauneus” ja ”todellisuus” ei ole sama asia kuin ”taide”. Mitä ”taide” on?
Taidehistoroitsija Amy Dempseyn kirjassa Moderni taide (2008) kuvataan modernin ja nykytaiteen tärkeimmät taidesuuntaukset (300 tyyliä). Siirtyminen modernismista nykytaiteeseen tapahtui 1960-luvun jälkipuoliskon aikana.
Nykytaiteen ”käsitetaiteesta” (eli ”idea- ja informaatiotaiteesta”) Dempsey sanoo (sivulla 243), että ”Käsitetaiteen ideat ovat edelleenkin paljossa aikamme taiteen perusta”.
Käsitetaiteessa ”rumakin voi olla kaunis” ja myös se mitä ei perinteisesti liitetä ”taiteeseen” voikin olla (yllätyksellisesti) ”taidetta”.
Termi ”käsite” yhdistetään länsimaisessa filosofiassa termiin ”tietämiseen”. ”Käsitetaidetutkimus” ei vastaa kysymykseen ”mitä taide on” koska ”taide” liittyy ihmisenä olemiseen mutta ei kauneuteen, ei ”tietämiskykyyn” eikä ”yleiseen todellisuuskäsitykseen”?
”Taide” kätkeytyy itsemme ja luontoon. ”Taidetta” löytyy yhtä hyvin löydetystä esineestä kuin ihmisen tekemästä ”taideteoksesta” (artefaktista kuten öljyvärimaalauksesta).
Taiteesta ei voi ”tietää” eikä tehdä ”tiedettä”. Eikä taideteoksia pidä luokitella (arvioida teosten rahallista arvoa) ”tieteen” pohjalta taidekauppaa varten.
Koska jokainen meistä luonnostaan kuvittelee ja on luova, jokainen meistä on ”taiteilija”. Kuvan katsoja luo taideteoksia katsoessaan omia tarinoitaan.
On väärin ajatella, että toiset osaavat tehdä taideteoksia ja ymmärtävät muita paremmin taidetta.
Me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita ”taiteilijoina” ja ihmisinä.”
*
Kirjoitin pian tämän jälkeen (7.11.2017) Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen, koska Venäjän vallankumouksen 1917 uutisoinnin yhteydessä paljastui muita erikoisia uutisia:
”VANHAAN PALAAMINEN EI ONNISTU
Lapuanliikkeen kulttuuri, myytistö ja kuvasto syntyi maailmansotien välisessä kansainvälisessä ilmapiirissä.
Lapuankin kulttuuri on uudistunut tuon jälkeen? Esimerkiksi Lapuan moderni kulttuurikeskus Paukku todistaa siitä, että lapualaisetkin ovat pysyneet uusimmassa kehityksessä.
Vaikka yleinen kehitys on uudistunut 1930-luvun jälkeen moneen kertaan toiset näkevät vieläkin Euroopassa samoja uhkakuvia kuin ennen vanhaan.
Lapualla aiotaan herättää ”haastejuhlalla” 2.–3. joulukuuta 2017 henkiin se kun koulupojat ja aikuiset kävivät 1929 osoittamassa mieltä Lapuan työväentalolla (Ilkka 7.11.2017, ”Pian repeävät taas punapaidat”).
Työväentalon ikkunat haluttaisiin ”naulata uudestaan kiinni”, pitäisikö julkisivumaalitkin raapia samalla alas?
Uusimaan kehitykseen on sisältynyt kaupungistuminen, kansainvälistyminen ja yksilönvapauden korostuminen.
Ilkan liitelehdessä ”Katse menoihin” (7.11.2017) sanotaan, että ”Tapahtumakaupunki syntyi ”Törnävänsaaressa”, tuolloin (Provinssirock 1978) myös Seinäjoelle ulottui eräs uusimman liberaalin citykulttuurin muoto.
Vanhojen lapuanliikkeen ”mustien paitojen” uusina kauppaaminen ei edistä ihmisten, kulttuurin ja yhteiskunnan uudistumista.”
*
Kommunistit olivat kokoontuneet 1929 Lapuan työväentalolle ”herätejuhlille”. ”Jumalattomat rähinät” punaisten ja valkoisten kesken alkoivat tuon jälkeen. Taideakatemian kuvataideakatemialla on näpit kiinni tulevassa joulukuisessa ”muistiin palauttamisen toiminnassa”.
Siis taidetta vai/ja politiikkaa?
*
Valistuksen modernisuuden (”klassinen moderni” ja Ranskan suuri vallankumous) ”puhtain edustaja” on Immanuel Kant (1724-1804).
Sitä vastoin Rousseun ja Hegelin ajattelutyö merkitsee Kantin jälkeen ”tummenevia pilviä” (kts. Von Wright, Tieto ja ymmärrys, 1999, sivu 237).
Tuo ”raskas hämärä” paistaa nyt Espanjassa.
*
Immanuel Kantin ajattelutyö huipentui von Wrightin mukaan hänen ”kolmeen suureen kritiikkiinsä” joidenka kohteena oli puhdas käytännöllinen järki ja se, mitä Kant kutsui ”arvostelukyvyksi”.
”Arvostelukyky” liittyi auktoriteeteista vapautumiseen ja irtaantumiseen.
Nuo kolme ”suurta kritiikkiä” koskivat tietoa (eli totuutta, irtaantua konservatiivisista kirjailijoista ja kirkon Raamatusta) moraalia (eli hyvyyttä, irtaantua esivallan määräyksistä) ja taidetta (eli kauneutta, irtaantua taiteessa yleisön viihdyttämisestä ja valtaeliitin ylistämisestä).
*
1700-luvun lopun vallankumouksen (valistuksen) iskulauseina oli ”järki ja vapaus”.
Mutta jo tuota ennen osattiin uudistaa usein yhteiskuntaa perusteellisesti. Pietari Suuri (1672-1724) on tästä paras esimerkki.
Hän ymmärsi uudistaa yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti ja samalla myös kulttuuria (kts. Arto Luukkanen, Hajoaako Venäjä, 2001).
Rousseau arvosteli valistusaatetta väittämällä, että ihmisen järkipohjainen sivistäminen on ihmisen alkuvoimaisuuden (luonnon) säilymisen kannalta paha asia.
Koulujen ”päähän pänttäys” ei todellakaan tiedä yksilölle ja yhteiskunnalle hyvää.
Hegel päätteli, että voidakseen tulla vapaaksi yksilön täytyy alistua valtiokoneistolle. Hän loi samalla uuden auktoriteetin – kansallisvaltion. Ja häviitti samalla ”yksilön aidon konkfreettisen vapauden”.
Yhteiskunnasta tuli 1900-luvulla kone ja aggressiivinen organisaatiohelvetti.
*
Ajatus kansan hyvyydestä ”kansallisromanttisesti” ja ”kansakuntavaltiona” sisältää hyväksymisen alistaa ”kansakunnan kansanryhmäkatolle” vähemmistökansoja (esimerkiksi Suomessa saamelaiset).
”Kansakuntakansa” asettuu aina sen sisällä olevien vähemmistökansojen yläpuolelle ja painaa ne jatkuvasti alleen. Tämä on äärimmäisen vakava ongelma. Ja saman virheen tekivät Saksan natsit kuvitellessaan olevansa maailmaa hallitsemaan luotu arjalaiskansa.
Valistuksen ”älyllistä valoa” seurannut ”kansakuntafilosofia” johti koko ”kansakunnan” yhtenäistämiseen ja massoittamiseen ja siitä subjektin (yksilön) kuolemaan, totalitarismiin ja maailmansotiin.
Kansallisvaltioiden maapallon laajuinen järjestelmä pitää siksi hävittää.
”Kansallisvaltioiden maapallon” tilalle on rakennettava yksiövapauksiin ja vähemmistäkulttuureihin perustuva monikulttuurinen maailmanvalta. Siihen ei sisälly minkäänlaista taikauskoa.
*
1900-luvun modernin filosofian pääsuuntaukset ovat marxilaisen (materialismin) ja loogis-analyyttisen filosofian (”virheetön järkitietäminen”) lisäksi (yksilövapautta korostava) eksistentialismi.
Yhdistämällä marxilainen ja eksistentialistinen filosofia modernin filosofian pääsuuntauksia on kaksi. Toinen niistä, loogis-analyyttinen suuntaus) liittyy selkeästi ”rationaaliseen tietouskoon” ja ihmistä pidetään siinä pohjimmiltaan ”tietävänä olentona”.
Toinen niistä, eksistentialistis-marxilainen ajattelusuuntaus toimii parhaiten uuden vähemmistökulttuurien monikulttuurisen universaalisen maailmanvallan perustakivinä.
*
Musta tyttökissamme on tullut viimeksi ”keinoraskaaksi”. Se on nyt ”raskaana ja saamassa pennut”. Näen, että eläin kärsii elää ”luonnon luonnollisista suhteista vieraantuneena”.
Kymmenvuotias koululaisemme pitää nukeilleen musiikkikoulua. Yksi hänen nukistaan on musta.
*
”Todellisuus” ei ole sitä mitä ihminen ajattelee. Ihmisenä oleminen on hyvin arvoituksellista: kun olen arvostellut toista, olen joutunut jälkikäteen usein tunnustamaan, että olen moittunut itseäni.
*
Ilmastonmuutoksen nopeus (lämpeneminen) on yllättänyt viimeksi kaikki. Siksi huoli huomisesta kasvaa nopeasti.
Saharan istuttaminen (puilla) ”hiilinieluksi” ilmastonmuutoksen ”korjaamiseksi” on sairas ajatus. Mutta onneksi se ei mihinkään, ei varsikaan suomalaisten toivomaan ”istuttamisbisnekseen”. Keskustapuolueen kannatuksen harmiksi.
Samaan aikaan yli 100 miljoonaan nälkäistä ympäristöpakolaista lähestyy Eurooppaa. Kohta kaatuvat Euroopassa kansallisvaltioiden rajoilla pitkät rivit piikkilanka-aitoja luotivingahtelujen säestämänä.
Ja ”kauhavalaaset sanoo ei!” Ei ensimmäisellekin ”ulkopuoliselle”. ”– – käsittääkseni kukaan ei ole jäänyt Kauhavalle…miksi turvapaikanhakijoiden lapsia ei opeteta vastaanottokeskuksessa vaan Kauhavan kouluissa samoissa luokissa paikallisten kanssa – –” (Komiat 1.11.2017, ”Kysymyksiä ja vastauksia maahanmuutosta – – huoli turvallisuudesta”).
Turun kaupungissa tällaista puhetta maahanmuuttajista ja pakolaisista ei hyväksyttäisi alkuunkaan.
*
Kansainväliset ihmisoikeudet sijoittuvat kansallisten lakien yläpuolelle.
