1. Ennen kuin muutimme vuoden 2011 alussa Turusta Kauhavalle, kokosimme Turussa tavaroitamme monesta eri paikasta (asuin- ja työpaikoista jne.).
Tavaraa kerääntyi tuolloin niin suuri määrä, että meidän piti tilata kaksi kertaa muuttoauto Turusta Kauhavalle.
*
Kauhavalla meillä oli onneksi kaksi suurta rakennusta (vanha navetta ja riihi), joihin saatoimme varastoida kyseiset tavarat.
Ennen sitä minun piti kuitenkin tyhjentää uuden asuinpaikkamme vanhoja rakennuksia aiempien asukkaiden tavaroista.
Asumme nyt vanhassa maatilakeskuksessa.
Löysin tontiltamme myös paikan aiempien sukupolvien käyttämiä vanhan tyyppisiä tavaroita. Niitä löytyi maan sisältä ja maan päältä.
Käytin löytämiäni vanhoja esineitä (kuten vanhoja vesureita) myös dadaistisissa teoksissani. Tämä seikka johtui siitä, että olin kerännyt Turussa vuosikausia vanhoja maan alta löytämiäni tavaroita.
*
Olen kysynyt viimeksi itseltäni sitä, miksi kyseinen tavaraläjä piti ottaa mukaan Kauhavalle asti?
Kuuluvatko ihminen ja hänen tavaransa jotenkin yhteen? Miksi kuljetan mukanani vanhoista asioista muistuttavia tavaroita, sillä sehän on myös henkisesti raskasta?
Vanhojen tavaroiden hävittäminen nuotiolla on herättänyt minussa vapauttavan tunteen. Olen hävittänyt elämäni aikana tavaroitani myös aiemmin useita kertoja.
Jos kaikki vanhimmatkin tavarani olisivat tallella niiden pohjalta voisi kirjoittaa monenlaisia tarinoita maailmassa olemisesta. Itsestä, tutuista, ihmissuhteista, arjesta.
Noiden kertomusten pohjaksi tulisi valita aivan tietyt tavarat, valtaosa tavaroista olisi kuitenkin kertomusten tekemisen kannalta ehkä vähempiarvoisia.
Esimerkiksi vanhat kirjoitukset (kirjeet, postikortit jne.) olisivat havainnoinnin ja kirjoittamisen kannalta hyvin arvokasta aineistoa.
Minua satuttavimpia vanhoja tavaroita ovat vanhat sanomalehdistä saksilla irti leikkaamani valokuvat, mitkä kiinnitin aikoinaan Turun Raunistulassa vanhaan hirsiseinään nuppineuloilla.
Vanhoista tavaroista käy se, että maailmassa olemiseni on ollut eri aikoina ja eri paikkojen ja ihmisten muodostamissa suhteissa hyvinkin erilaista.
*
Vanhojen tavaroiden pohjalta voi pohdiskella myös maailmassa olemista.
Lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa maailmassa olemiseni oli ”itsestäänselvyys”, oleminen ei herättänyt tuolloin kovinkaan paljon kysymyksiä.
Mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän irtaannuin niistä suhteista, joissa kasvoin (varsinkin perhe ja suku). Merkit tästä näkyivät pukeutumisestani lähtien.
Yhteiskunnallinen valta pyrki samaan aikaan sitouttamaan minut erilaisiin yhteisöllisiin toimintoihin (urheilu, koulunkäynti, työssäkäynti jne.). Mutta minutkin ”yhteisölliseen ”univormuun” pukeminen ei onnistunut.
Valtaosa ihmistä (ns. ”massa”) mukautuu kuitenkin sitouttamiseen ja elää koko elämänsä sen pohjalta.
Mutta osa ihmisistä jatkaa koko elämänsä ajan irtaantumista myös yhteiskunnallisista suhteista päästäkseen kohti omaa vapaata yksilöllistä maailmassa olemista, ”itselleen olemista”.
*
Koin teini-iässä perhe- ja sukuyhteyden usein rasittavana ja kurinalaisena. Perniön ja Lapinjärven aika oli usein juuri sitä.
Suuntauduin siksi jo varhain esimerkiksi luontoharrastukseen, taiteeseen ja rauhanaatteeseen (pasifismiin). Halusin irtaantua sukuyhteydestä ja olla moderni ihminen omissa maailmoissa.
Kauhavalla modernilla taiteilijalla ei ole ”käsityökauhavalaisuudelle” mitään sanottavaa. Ja arkkitehti tämän kunnan virkamiehenä olisi kunnan vallankäyttäjille yhtä kiusallinen henkilö kuin oli muinoin paikan nimismies ”Kauhavan herra”.
*
Keräsin Kauhavalla asuinpaikkamme huoneista aiempien asukkaiden tavaroita ensin yhteen paikkaan, jotta aiempien asukkaiden oli mahdollisuus käydä noutamassa tuosta tilasta joitakin niistä itselleen.
Mutta koska kukaan ei niitä noutanut siirsin seuraavaksi niitä ulos ja poltin niitä myös nuotiolla.
Sen jälkeen kun olin saanut tyhjennettyä ja siivottua tonttimme rakennukset aiempien asukkaiden tavaroista aloin siirtämään rakennuksiin omia tavaroitamme.
*
Kun oli tyhjentänyt jonkun huoneen vanhoista tavaroistamme (joita emme olleet enää käyttäneet) huomasin, että muutaman kuukauden päästä kyseinen tyhjentämäni tila oli taas täynnä tavaroita.
Koska tämä ”kierre” (uusien tavaroiden katkeamaton kerääntyminen) tuntui jatkuvan loputtomiin, aloitin kaikkien vanhojen tarpeettomiksi katsomieni tavaroiden määrätietoisen tuhoamisen.
*
Nykyisen tavaratulvan ”etupäässä” uusia tavaroita tulee koko ajan lisää. Sen jälkeen tavarat vanhenevat. Tavaratulvan ”jälkipäässä” käynnistetään tuon jälkeen usein vanhojen tavaroiden hävittäminen.
*
Luen tavaroihin myös kaikki pienimmätkin esineet kuten esimerkiksi napit, kynät ja naulat.
Mutta mistä kaikesta tavarassa on kyse?
Ensinnäkin ihmisen käyttämä tavara on eräänlainen ”käden jatke”. Ihminen käyttää eri tilanteissa erilaisia tavaroita suorittaakseen voidakseen suorittaa tiettyjä toimintoja.
Esimerkiksi nuotion tekeminen puupalasista ja tulen sytyttäminen on ollut muinoin ihmiseläimen menestymisen ja lisääntymisen kannalta ratkaisevan tärkeä taito. Tuon jälkeen ihmisen käyttämien tavaroiden määrä on lisääntynyt ja monipuolistunut suuresti.
Toiseksi tavara voi olla myös pelkkä ”katseen tai ajatuksen jatke”. Tällöin ei ole kyse ”konkreettisesta esinesuhteesta” vaan ”abstraktista ja symbolisesta esinesuhteesta”. Se voi liittyä samalla esimerkiksi magian tai uskonnon harjoittamiseen.
*
Kun ihminen toimii näissä kahdessa mainitsemassani tavarasuhteessa, tavaroiden lukumäärä nousee hyvin suureksi. Koneellinen tavaratuotanto (teollistuminen) on lisännyt tavaroiden määrää viimeksi räjähdysmäisesti.
Kapitalistinen talous, teollinen yhteiskunta ja teknologinen elämäntapa lisäsi tavaroiden tarvetta ja kiihdytti niiden tuottamista ja levittämistä.
Tavaroita on ollut tuon jälkeen maapallolla niin paljon, että siitä on aiheutunut luonnon ja ihmisen pahoinvointia.
Ihminen on alkanut myös vieraantua itsestään ja ”subjektin (minän) kuolemasta” on tullut myös vakava yhteiskunnallinen ongelma.
*
Modernin teknologisen elämäntavan mukaisen asunnon suunnittelu on asuntoon sisältyvien teknisten laitteiden, välineiden ja tavaroiden kannalta hyvin haastava seikka.
Kaikki uusimmat ”asumistyylihienoudet” eivät ole tarpeen, mutta kaikki tehdään kaupallisessa maailmassa asumisenkin kohdalla tarpeelliseksi. Esimerkiksi asuntomessut palvelevat eniten tavarabisnestä. Asuntomessujen alkuperäinen tarkoitus on hylätty jo kauan sitten.
Monet rakennuttavat nykyisin tavaroitaan varten (esimerkiksi isoja mönkijöitä ja veneitä varten) kokonaisia uusia varastorakennuksia.
Asuntoalueiden varastorakentamisen bisneksellä näyttää olevan edessään kokonainen renessanssi.
*
Olen suunnitellut arkkitehtinä myös itse kyseisiä varastorakennuksia. Minusta on tuntunut turhauttavalta suunnitella ”asuntoaluetta tavaroille”.
Tavaratilojen yhteen laskettu pinta-ala on ylittämässä asuinpinta-alan pientalotontilla. Tähänastinen ”asumismitoitus” on kääntymässä päälaelleen.
Suunnittelun päämäärä ei ole enää pyrkimys luoda parempaa maailmaa.
2. Näistä ”tavaratulvakokemuksista” on ollut se hyöty, että olen alkanut viimeksi ymmärtämään paremmin myös tavaroiden paljouteen (tavaratulvaan) liittyvät ongelmat ja uhat koko maapallon elolliselle elämälle.
Teollis-kapitalistinen yhteiskunta on aiheuttanut parissa sadassa vuodessa aina vain nopeammin kasvavan tavaratulvan.
Ihmiskunta on hukkumassa itse itselleen tuottamiinsa tavaroihin.
Tavaratulva uhkaa omalta osaltaan ihmiskunnan olemassaoloa tällä maapallolla
*
Tässä ilmiössä ole kyse pelkästä ”ympäristökriisistä”, tässä on kyse teollis-kapitalistisen kehityksen aiheuttamasta maapallonlaajuisesta katastrofista.
Kapitalismi ei aiheuta ainoastaan eriarvoisuutta (kahtiajakoa: rikkaiden yltäkylläisyys ja köyhien jatkuva puute) vaan myös monia muita vakavia uhkia ja ongelmia. Tavaratulva on eräs niistä.
*
Nykyisin puhutaan hometalo-ongelmasta. Kyseisiä ”ongelmataloja” puretaan Suomessa EU:n direktiivin pohjalta.
Ihminen on tässäkin ongelma. Ei ”sairas talo” ole ongelma vaan seuraus ihmisen tekemästä perusvirheestä.
Mainitsemani direktiivin mukaan 70 % ”ongelmatalon” purkujätteestä täytyy kierrättää.
Kierrättämiseen ja unionin neuvoihin uskotaan Suomessa kuin taikaan.
Kuinka paljon luonnonaroja, työtä ja rahaa menee tulevien ”huomisen hometalojen” suunnitteluun ja valmistamiseen. Tästä (esimerkiksi uusien talojen kosteusongelmista) puhutaan paljon vähemmän.
*
Kun nykyisin esimerkiksi homekoulua puretaan rautaputkesta tehtyjen 1970-luvun koulupenkkien ja -pöytien ”terveet puuosat” revitään irti ja kalusteiden rauta pannaan samaan rautaromuläjään (kierrätykseen) kuin esimerkiksi murskatun betonin raudoitus.
Parempi vaihtoehto on rahdata laivoilla ja lahjoittaa koululaisten penkit ja pöydät ”kehitysmaihin”.
*
Homekouluista ja rakennusjätteen kierrättämisestä puhuminen on kuitenkin modernia rakentamista koskevan pääongelman peittelemistä.
Koska nyt halutaan hävittää myös kokonaisia epäonnistuneina pidettyjä sosiaalisia ja kulttuurisia yhdyskuntia purkaminen kohdistetaan suuriin aluekokonaisuuksiin kuten BETONILÄHIÖIHIN asti.
Kauhavalla puretaan nyt koko entisen Kanta-Kauhavan KESKUSTAA ja rakennetaan uutta keskustaa kokonaan toiselle puolille jokea. Tälle ilmiölle löytyy hyvä selitys, siinä vanha paikallinen yksinvaltius on kääntynyt sitä itseään vastaan.
Yhteiskunnallinen valtaeliitti (rahallisesti köyhtynyt puoluevalta) suosii tuota tavoitetta kroonisen rahakriisinsä ratkaisemiseksi.
Jos puolueelta loppuu rahat, siltä menee valta. Liikemies Sipilä pelasti siksi Keskustan maksamalla puolueen velat, nyt hän on koko maan pääministeri.
Kokonaisten alueiden (ja kokonaisten valtioiden) purkamista käynnistetään, jotta kapitalistinen talouselämä ja työllisyyspolitiikka alkaisi ”rullata” paremmin.
*
Turussa ilmestyvä Rakennussanomat 8/2004 (Pelipeitto Oy, Harri Kumpulainen) on julkaissut kirjoitukseni ”Päinvastoin” (sivut 10-11), josta käy ilmi tähän moderniin ”hävittämisvimmaan” liittyviä seikkoja.
Turussa lähiöiden uudistamisen lopettamista alettiin harjoittaa jo 1990-luvun puolivälissä, tärkein tavoite siinä oli tuolloisen asukasvaikuttamisen (vuokrataloyhtiöt jne.) murtaminen edustuksellisten valtaelinten toimesta. Ja lähiörahoja alettiin tarvita aivan muissa hankkeissa.
*
Kaupunki on nähty koko teollisen aikakauden eräänlaisena kellonkoneistona ja kulutustavarana. Nyt tuo vanha romuttunut kone haluttaisiin hävittää ja sen tilalle tahdottaisiin rakentaa ”talouskasvusyistä” kokonaan uusi koneisto.
Kansalaisten osallistumisesta puhuminen on ollut sen yhteydessä pelkkää teatteria (kts. ”Paaso puun ja kuoren välissä, Osallistumisasiamies auttaa turkulaisia kaavoitusasioissa”, Turun Sanomat 12.9.1999).
Maailma ei ole sellainen miltä sen kansan silmissä näyttää.
*
Myös esimerkiksi rakennusten ihmisille aiheuttamista allergiaongelmista ollaan tällä hetkellä vaiti. Monien rakennukseen liittyvien allergiareaktioiden syistä ei ole edes ”tietoa”.
Pahinta on se, ettei vallitsevan ”rakennustauti-ilmiön” perimmäistä taustaa (syy ja seuraus – suhdetta) haluta avata kansalaisille.
”Rakennustauti” ulottuu moderniin kaupunkikokonaisuuteen asti.
Voimme puhua nykyisin hyvällä syyllä ”sairaan kaupungin” suosimisesta.
*
Myös rakennukset kootaan niin sanotuista ”rakennustarvikkeista” eli tavaroista. Suunnitteluun ja rakennustarvikkeisiin liittyvät seikat ja ilmiöt muodostavat oman lukunsa.
Rautakauppa on nykyrakentamisen tavarafetismitemppeli. Rakennusteollisuus tuottaa miljoonia erilaisia tavaroita ja suuri osa siitä on monella tavalla ongelmallista.
Nuoret parit etsivät rautakaupoissa rakastuneina rakennustarvikkeita talohankkeeseensa tajuamatta sitä millaisia terveydellisiä ja muita ongelmia niistä on aiheutumassa heille itselleen.
*
Kun tavaroiden lukumäärä kasvaa räjähdysmäisesti ja kun tavaroiden muodin mukainen ”muoto” vaihtuu, tällä kehityksellä on monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luontoon.
Vaikutukset yhteiskuntaan ja ihmisyksilöihin ovat tavallisesti konkreettisia ja fyysisiä, usein pelkästään psykologisia.
*
Kun yhden teknologista elämäntapaa elävän ihmisen elämänsä aikana käyttämien tavaroiden lukumäärä on esimerkiksi ”miljoona” tämä herättää kysymyksen siitä kuinka paljon luonnonvaroja ja energiaa kuluu maapallon kaikkien tavaroiden tuottamiseen.
Miten nuo tavarat ”muokkaavat” ihmiskuntaa ja mihin nuo tavarat päätyvät.
Mitä ovat seuraukset tästä kaikesta? Kun tavaratulvaan liittyviä ilmiöitä pohditaan, esiin saattaa pulpahtaa myös esimerkiksi termi ”entropia”.
Teen nuotion hävittääkseni vanhoja tavaroitani.
Näen, että palavassa sanomalehtiartikkelien läjässä vilahtaa otsikko ”Hiljaisuuden merkitys”. Näen sanomalehtikirjoitusten joukossa oman mielipidekirjoitukseni, jossa kehotan kuuntelemaan ”purojen solinaa”.
Nappaan nuotiolla palamattomasta päästä paperiläjää Pentti Malaskan kirjoituksen ”Luonnosta mallia tekniikkaan” (Tiede 2000, 7/1990, tässä Malaskan kirjoituksessa mainitaan myös termi ”entropia”) sekä Helsingin Sanomien uutisen ”Luonnonvarojen tuhlaukselle löytyy puntari” (MIPS-mittari, HS 16.9.1998).
Helsingin Sanomain uutisessa kerrotaan MIPS-mittarista, uutisessa sanotaan, että ”yksi ainoa saksalainen panee liikkeelle 80 tonnia materiaalia vuodessa”.
Maapallon väestönräjähdykseen sekä teknologisen elämäntavan yleistymiseen liittyvä massiivinen materiaalinen kulutus johtaa nopeasti raaka-aineiden loppumiseen.
Lopetan omien havaintojeni ja johtopäätösteni tekemisen ja annan kaiken palaa nuotiolla. Kaikki on jo liian myöhäistä.
Minäkään en tajunnut arkkitehdin työssäni heti sitä, että edistys on myytti myös rakennus- ja aluesuunnittelun kohdalla.
Kapitalistinen talousjärjestelmä ja talouskilpailu pitää huolen siitä, ettei luonnosta tulla ottamaan yleistä mallia tekniikassa eikä luonnonvarojen rajaton hyväksikäyttöä lopeteta.
*
Teollis-kapitalistisen yhteiskunnan tavaratulvan koko sisältöä ja laajuutta ei osattu teollistumisen alkuvaiheessa edes aavistaa.
Karl Marx pohti teollisesti tuotettuihin tavaroihin liittyvää kysymystä jo 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Ja hän keksi jo nuorena uudet termit ”tavarafetismi” ja ”vieraantuminen”.
Marxin kuvaamaan ”vieraantumiseen” voi perehtyä tutustumalla nuoren Marxin Taloudellis-filosofisiin käsikirjoituksiin (1944, ns. ”Pariisin käsikirjoitukset).
Kyseessä on kertomus ihmisestä, joka vieraantuu omasta olemuksestaan. Ja siinä ihmisen tuottama maailma astuu mahtina ihmistä vastaan.
Tämä Marxin havainto niveltyy mitä suurimmassa määrin nykyisen liberalistisen kapitalismin synnyttämään tavaratulvaan.
Kapitalismi on ”tukehtumassa tavaratulvassa omaan pullaansa”. Kapitalismin jättiläisen pitää kasvaa ensin oikein suureksi ja vahvaksi ennen kuin se muuttuu itsensä viholliseksi, hirviöksi mikä lopettaa itse itsensä.
*
Marxilaisessa filosofiassa on materialistinen lähtökohta. Aineelliset suhteet ”määräävät” kaikki muut suhteet. Tämä ilmenee myös esimerkiksi vieraantumisena ja taidekäsityksenä.
Toiseksi marxilaisuudelle on tyypillistä dialektinen ajatus kehityksestä (vrt. Sartren harjoittama ”dialektisen järjen kritiikki”). Kolmanneksi marxilaisuudelle on ominaista ajatus filosofian kytkeytymisestä yhteiskunnalliseen toimintaan ja tuolloin keskeistä on ”köyhälistön vapauttaminen”.
Marx ymmärsi, että tavaratulva vaikuttaa ihmiseen aineellisella ja henkisellä tasolla.
Kun alkaa ymmärtämään sen, että kapitalistisen talouskilpailun rasittama planeettamme on tukehtumassa tavaroihin fyysisesti, ihminen on murtumassa myös henkisesti.
*
Sanalla ”fetismi” viitataan palvomiseen. Termi ”tavarafetismi” voitaisiin tämän mukaan määritellä tarkoittamaan jokapäiväistä vuorovaikutusta ihmisen ja tavaran välillä.
Kun lääketeollisuus myy jotain pilleriä markkinoimalla sitä sillä, että kyseinen uusi pilleri (esimerkiksi kahdesti vuorokaudessa otettuna) tekee ihmisen elämässään ”iloisemmaksi kuin koskaan”.
Ja kun kauneustarviketeollisuus kauppaa jotain ihovoidetta ja väittää sen muuttavan ihmisen ihon ”lapsen ihon kaltaiseksi” kyse on propagandan levittämisestä taloudellisen voiton saamiseksi ja ihmisen (ostajan) ”kuvitteelliseen olemiseen” vaikuttamisesta.
Ja kun muotiteollisuus markkinoi jotain vaatetta ”sinut aurinkoisemmaksi kuin viimeksi nähty kevät tekevänä” siinäkin on kyse ihmisen kuvitteellisuustaipumuksen kiihottamisesta taloudellisen hyödyn ja voiton saavuttamiseksi.
*
Blogikirjoituksessani ”Transsendenssi” (Kulttuurivihkot) kuvaan sitä kuinka olen kokenut abstraktia maalausta maalatessa elämyksen ”minä olen olemassa”.
Tuota ennen syventyneen ”olemattomuuskokemukseni” taustalla oli yhteiskunnallinen ilmiö (Turun tauti), mikä ahdisti minua niin paljon, että minun oli paettava Turusta punaiseen mummonmökkiin entiselle kotiseudulleni, jossa olin kokenut nuoruudessani väkevää ”itselleni olemista”.
3. Kun ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa tavaratulvan kanssa, ihminen etääntyy omasta olemisestaan. ”Itsestään etääntyminen” on vastakohta eksistentialistiselle ”itselleen olemiselle”?
Konkreettisen (”todellisen”) ”itselleen olemisen” aistiminen ja ”kuvitteellisen olemisen”yleisyyden havaitseminen masentaa.
Taistelu tavaratulvaa vastaan tuntuu usein toivottomalta.
Eksistentialistit tarvitsevat masentavan elinympäristön vastapainoksi myös ”konkreettisia ilonaiheita”?
*
Kun varhaisnuoret koskettelevat tavarataloissa uusimpia muotivaatteita ja näpläävät älypuhelimia siinä on kyse ”kuvitteellisesta olemisesta”.
Heillä ei ole tuossa elämäntilanteessa käsitystä siitä mihin kaikkeen tavarat ja rahankäyttö ”maailmassa olemisessa” liittyy.
Elämä kuitenkin opettaa irtaantumaan ”kuvitteellisesta katselemisesta ja olemisesta”.
*
Elämä tavaroiden keskellä jatkuvassa ”kuvitteellisessa olemisessa” johtaa ”subjektin (minän) kuolemaan”.
”Kuvitteellinen oleminen” tekee ihmistä pelkää ”systeemimassaa”.
”Kuvitteellinen oleminen” johtaa kansallisvaltioiden muureilla aitaamiseen sekä maailmansotiin, joissa menehtyy lukemattomia ihmisiä.
Teollis-kapitalistisen yhteiskunnan aikana tapahtuneen tavaratulvan ja väestöräjähdyksen sekä maailmansotien välillä on joku suhde mutta sitä ei vielä tunneta?
*
Kapitalistinen yhteiskunta ja talous perustuu tavaroiden tuottamiseen ja niiden ”kuluttamiseen”. Siinä tavaroita viedään ulkomailla myytäväksi ja tuodaan ulkomailta maahan ostettavaksi ja ”kulutettavaksi”.
Kun tavaroita myydään, osa tavaran arvosta muuttuu verotuloksi, poliittinen valta on siksi kiinnostunut lisäämään tavaratulvaa. Valta kehottaa siksi kansaa tuon tuostakin ”kuluttamaan” enemmän.
Suurista tavarataloista ja kauppakeskuksista on tullut modernin aikakautemme ylimpiä ”temppeleitä”. Niiden rakentamisen toteuttaa yhteiskuntamme yksityinen rahavalta yhdessä ”julkista valtaa” käyttävien poliitikkojen kanssa.
Suuret kauppakeskukset muistuttavat viihdekeskuksia. Ihmiset viettävät niissä aikaa seurustellen ja pelaten pelejä tavaramassojen keskellä.
Monipuolisin ihmisen viihdekeskus on kuitenkin kaupunki. Kaupungissa ihminen vieraantuu alkuperäisen luonnon seuraamisesta ja tulee luonnon hyväksikäyttäjäksi.
*
Ihmislaji kehittyy ”hitaasti ja vaiheittain” lapsesta aikuiseksi ja muuttuu vähitellen vanhukseksi.
Jos ihmiselämä jaetaan lapsuuden ja nuoruuden kohdalla esimerkiksi kolmen vuoden välein jaksoihin, jokaiseen jaksoon sisältyy oma kehitysvaiheen mukainen tavarakokoelma.
Se on esimerkiksi kolmevuotiaalla ja viisitoistavuotiaalla aivan erilainen.
Nykyinen kapitalistis-teollisen aikakauden tavaratulva liittyy keskeisesti käsitteeseen ”teknologinen elämäntapa”. Se ”kukkii” täydellisimmin vasta aikuisena.
*
Kapitalismi synnytti koneen ja aiheutti teollisen tavaratuotannon yleistymisen jälkeen modernin tavaratulvan. Nykyisin suuri osa tavaroista on teollisuusrobottien tekemiä.
Tämä merkitsi ihmisen jo puoli vuosituhatta sitten keksimän uuden ajattelutavan omaksumista (Descartes).
Ihminen luopui tuolloin vanhoista auktoriteeteistä ja alkoi uskomaan voivansa tietää kaikesta järkiperäisesti ja voivansa hallita kaikkea valtapeleillään.
Ihminen halusi tulla jumalalliseksi kaikkitietäväksi ja kaikkivoivaksi olennoksi.
Tämä on kuitenkin johtanut nykyiseen ”mielettömyyden maailmaan”. Siinä koko ihmisen olemassaolo maapallolla on uhattuna.
4. Eksistentialismin mukaan ihminen (yksilö) ei ole ”ulkopuolinen tarkkailija” vaan ”oleva itsessään” eli kokee maailmassaolon ”itselleen olemisessa”.
Eksistentialistinen filosofiassa korostetaan yksilöllistä vapautta ja konkreettista ”itselleen olemista” (vrt. ”kuvitteellinen oleminen”.
Tämä auttaa näkemään ”tietouskoon” ja yhteiskunnalliseen vallankäyttöön liittyvät kuvitelmat ja harhat.
*
Eksistentialistinen ajattelu auttaa paljastamaan esimerkiksi käsityksen siitä, että Suomen kunnat toimivat hallinnollisesti siten kuin yhtenäisyyteen pyrkivä valtion lainsäädäntö edellyttää. Tämä on kuitenkin pelkkä kuvitelma.
Suuri osa kuntien itsehallinnosta tapahtuu vastoin valtakunnallista lainsäädäntöä paikallisen kulttuuriperinteen pohjalta.
Suomenkaan kansallisvaltion pirstaleisuutta ei voi muuttaa koskaan ”kansallisyhtenäiseksi”. ”Maan paikalliset valtapelitavat” säilyvät ikuisesti.
Kun katselee eksistentialistina maailmaa ilman mitään ennalta annettua mallia ja pelkästään oma yksiöllisen maailmassaolon kautta oma henkilökohtainen elämän mielekkyys saattaa menettää merkitystä.
Maailma saattaa alkaa näyttää mielettömältä ja ahdistavalta. Kaikki voi alkaa tuntua siltä, että olen täysin yksin.
*
Eksistentialistisessa ajattelussa (arvot ja merkitykset) on keskeistä tiedostava minä (”itselleen oleminen”).
”Tiedostaminen” on eri asia kuin ”tietäminen”. Tieteellinen asenne pohjautuu ”tietämisuskoon”. Sartren mukaan ”tieteellinen asenne” on itsepetoksellista ”huonoa uskoa”.
”Tiedostava minä” ja ”huonon uskon” vastaisuus on yhteiskunnallisten vallankäyttäjien kannalta hankala asia, koska ne synnyttävät ”vaikeita kansalaisia”, joita valtapiirit eivät saa alistumaan ”alamaisiksi”.
*
”Tiedostavan minän” vastakohta on ”tiedostamaton minä”. Tämän pohjalta voimme puhua myös ”subjektin kuolemasta”.
Mutta mitä ”inhimillinen tiedostaminen” on? Entä mitä on ”todellisuus” (”mikä on todellista”)?
Puhe ”tiedostamisesta ja todellisesta” on hyvin hankala kysymys. ”Tietämiseen” vastaaminen on siihen verrattuna helppoa.
Inhimillisen tajuamisen suhdetta ”tiedostettuun ja todelliseen” on pohdittu paljon.
Nyt tuntuu siltä, ettei siihen voi olla olemassa yhtä vastausta. ”Tiedostettu ja todellinen” on eri näkökulmista käsin katsottuna aina erilainen (vrt. kolmiulotteinen veistos eri suunnista katsottuna).
*
Esimerkiksi materialistisessa ja eksistentialistisessa filosofioissa ”tiedotettu ja todellinen” näyttävät hyvin erilaisilta.
Vallankäyttäjät haluavat kuitenkin, että ”tiedostettu ja todellinen” on aina yksi ja sama.
Valta suosii ajattelussa samanlaisuutta ja yhtenäisyyttä, ei erilaisuutta ja moninaisuutta.
*
Onko ihmislajille ominaista ”tiedostamattoman ja tiedostamisen” samanaikaisuus (vaikutus)?
Kun maalaa abstraktia maalausta modernin maalauksen ”luomisprosessi” ei perustu pelkästään ”tiedostamiseen”.
Pelkän ”tietoisen ja tietavan minän” pohjalta ei voi tehdä tunne-elämyksiä herättävää taideteosta.
Kun aloittaa ekspressiivisen maalauksen tekemisen tuo alkuvaihe voi perustua ”tiedostavaan minään” mutta kun luova prosessi etenee pitemmälle, se on kaikkea muuta kuin ”tiedostamista ja tietoista”. Tämä on taiteessa merkittävintä.
*
Jean-Paul Sartre oli filosofian ammattilaisena itselleen ”armoton”.
Sartren elämänkumppani Simone de Beauvoir on kirjoittanut Sartresta: ”Hän ei piilotellut tarkastelunsa kohdetta myyttiin, sanaan, vaikutelmaan, ennakkokäsitykseen vaan katsoi sitä; eikä päästänyt irti ennen kuin oli ymmärtänyt sen syyt ja seuraukset lukuisat merkitykset” (Simone de Beauvoir, Perhetytön muistelmat, suomennos 1958, sivu 417).
*
Kerroin Karl Marxin tekemästä kuvauksesta jossa ”tukehdutaan itse luotuun pullaan”. Kyseisen tyyppinen tapahtuma voi tapahtua monessa eri yhteydessä.
Sen merkit voi havaita yksinvaltaan pyrkimisessä. Siinä yksinvaltias kahmii kaiken vallan itselleen ja karkottaa muut valtaa käyttävät kunnes yksinvaltiaan kasaama valta kääntyy yksinvaltiasta vastaan ja tekee hänestä lopun.
*
Yksipuolisesti maatalousvaltaisella Kauhavalla vanhojen myyttien mukainen ”kuvitteellinen oleminen” ja ”tiedostamaton minä” ilmenee erityisen voimakkaasti.
Kauhavan diktaattori on puolue nimeltä Suomen Keskusta. Se on kaapannut Kauhavalla vuosikymmenien aikana ihan kaikessa yksinvaltiaan roolin.
Tämä ilmiö selittyy pitkäaikaisesti vaikuttaneella yksipuolisella elinkeinorakenteella (maa- ja metsätalous) sekä siihen liittyvällä suku- ja klaaniyhteydellä, mistä on seurannut despotismia ja korruptiota.
Kunnan syrjäkylissä asuu maata viljeleviä ja kulttuurisesti äärimmäisen yhtenäisiä kansankristillisiä pienyhteisöjä. Toisinajattelijoita ei ole seudulla sallita.
Eriäviä mielipiteitä esittäviä henkilöitä pilkataan usein ”kommunisteiksi”.
Keskustan kauhavalainen diktatuuri on kääntymässä nyt sen itse luomaa ”maalaislittolais-agraaris-militaristista”-yksinvaltiutta vastaan.
Kauhavan selkäranka alkoi katketa heti lentosotakoulun lakkauttamisen jälkeen.
*
Kauhavan Kangas-Annalan tiehankkeen historia on uusin esimerkki primitiivisestä kauhavalaisesta maatalous- ja keskustavaltaisesta tuppukyläkulttuurista.
Kyseisen tieprojektin uusimmasta vaiheesta kertoi viimeksi ainoastaan ilmaisjakelulehti AVIISI 30.3.2017 mutta ei Härmänmaan ja Kauhavan ”oma” paikallislehti KOMIAT.
KOMIAT pelaa nyt kovinta valtapeliään. Komiat toimii nyt uuden kuntaliitos-Kauhavan keskustapuoluevaltaisen diktatuurin nyrkkinä.
Lehti loukkasi sanavaltapelillään taas kerran tietoisesti avointa demokratiaa koska tulossa on kunnanvaltuuston vaali 2017.
Komiat-lehden sairaasta toimituspolitiikasta löytyy useita esimerkkejä. Esimerkiksi vuosia sitten tapahtuneen koulukiusaamisen (poika puukotti koululuokassa tyttöä) yhteydessä lehteä oli kehotettu vaikenemaan tapauksesta koska uutisointia pidettiin kunnan imagon kannalta haitallisena.
*
Olen kirjoittanut Kangas-Annalan tiehankkeesta aikaisemmin Kulttuurivihkoihin (blogit, ”Kauhavan syndrooma” 10.5.2016 sekä ”Oleminen, kulttuuri ja myytti, uusi yhteiskunta ja luontosuhde” 8.2.2017).
Tie on suunniteltu, rakennettu ja otettu käyttöön laittomasti läpi kansainvälisen lintujensuojelualueen (IBA). Kohde on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas.
Erikoista tuossa tiessä on se, että se ”ei johda mihinkään”. Mutta tien ja Lapuanjoen ylittävän uuden betonisillan rakentaminen maksoi uudelle suurkunnalle ”maltaita”.
ELY-keskus myönsi kauan sitten tiehankkeelle poikkeusluvan, mutta lupa ei ole vieläkään lainvoimainen koska tiestä on vireillä valituksia oikeusasteille (KHO jne.). Pahimmassa tapauksessa juttu menee kansainväliseen oikeuteen.
Tiehanketta vastustaneet luonnonsuojelijat muodostavat Kauhavalla niin pienen ryhmän ihmisiä, ettei sen olemassaolosta mainita tavallisesti paikallisessa mediassa mitään. Paikallisen luontoyhdistyksen puheenjohtaja on kyseisen alan ammattilainen.
*
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus määräsi äskettäin (27.3.2017) kyseisen tien suljettavaksi lukittavilla puomeilla 1.4.-15.5.2017 väliseksi ajaksi, jotta tie ei häiritsisi alueen linnustoa nyt muuttoaikana.
ELY-keskus aikoo käynnistää hallintopakkomenettelyn, jos Kauhavan kunta ei noudata määräystä tien määräaikaiseksi sulkemiseksi puomeilla ja lukoilla.
Kauhavan suurkunta ei aio kuitenkaan sulkea tietä vapaaehtoisesti (Yle uutiset, 31.3.2017). Tiehankkeesta on syntynyt taas repivä riita eri valtaelinten välillä.
Kauhavan keskustadiktatuuri sen kun sakenee.
IBA-alueen maatalousyrittäjät ovat saaneet luvan käyttää tietä peltotöiden tekemiseksi.
Tässäkin tapauksessa paikallinen valtapolitiikka ja kapitalistinen taloustoiminta kulkee luonnonsuojelun edellä.
Jos tämän tyyppinen hallinto yleistyy, koko ihmiskunta on tuomittu kuolemaan.
*
Kuntavaalin ennakkoäänestys päättyi 4.4.2017 (varsinainen äänestyspäivä oli 9.4.2027). Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi heti 4.4. jälkeen jostakin syystä pikavauhtia Kangas-Annalan tiehankkeeseen liittyvän päätöksen, jossa se hylkäsi Kauhavan luonontoyhdistys Valokin, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin sekä Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen valitukset, jotka koskivat ely-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa koskevaa valistusta (luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa).
Kyseinen tie on rakennettu ja otettu autojen liikennekäyttöön rauhoitettujen lintujen muuton aikaisen levähdys- ja pesimäalueen läpi (kansainvälinen IBA-kohde FI049, Kauhavan Alajoki 710023).
Paikallisen porvarillisen ja Kauhavan keskustalaisen median mukaan asia on nyt lopullisesti ratkaistu, sen mukaan Suomen maatalousvaltaisin kunta Kauhava voitti.
KHO:n päätöksessä oli kuitenkin kyse rajatusta seikasta: poikkeuslupaa koskevasta valituksesta. Kaikki muut tiehankkeeseen liittyvät seikat on kuitenkin vielä ratkaisematta oikeudessa (vallan kolmijako/Foucaultin oikeus, MRL ja kaavoitus jne.).
*
Kansainvälisesti tunnetuin vastaava bisneksentekoa suosiva menettely käynnistetään USA:ssa, siellä ryhdytään käyttämään uudestaan kivihiiltä vaikka sen käytöstä oli luvattu luopua ilmastonmuutoksen takia.
Kapitalismin jyrää vieläkin alleen luontoa ja luonnonvaroja miten sitä huvittaa eikä sille näy loppua. Pääasia on erilaisten tuotteiden ja tavaroiden häiritsemätön tuottaminen.
*
Kirjailijafilosofi Michel Tournierin mukaan ihminen on mytologinen eläin, joka elää aina jonkun (vanhan tai uuden) myytistön pohjalta.
Tournierille rationalistiset filosofiat eivät ole absoluuttisia totuuksia vaan supermyyttejä (”myyttien myyttejä”).
Ihminen hahmottaa supermyytin pohjalta koko todellisuuden.
”Tieto on valtaa”-ajattelua (tieteen harjoittamista ja ”tiellisten tulosten” tuottamista) kannattavat yhteiskunnalliset vallankäyttäjät suosivat filosofioiden kohdalla loogis-empirististä supermyyttiä (1).
Mutta he eivät suosi materialistista supermyyttiä (2) eikä varsinkaan eksistentialistista supermyyttiä (3).
Valta pelkää eniten eksistentialismia koska sitä kuvaava supermyytti turmelee vallankäyttäjien mielestä ”terveet kunnon nuoret” ja tekee heistä ”sairaita anarkisteja”.
Valta ei halua, että sitä arvostellaan. Valta odottaa aina päällimmäiseksi myötätuntoa ja kehumista.
*
Myytissä on kyse mallista.
Eksistentialisti inhoavat eniten aikansa eläneitä konservatiivisia malleja ja myyttejä.
Ihmisellä on luonnollinen taipumus kuvitteluun sekä myyttien tarjoamiin malleihin?
*
Jatkuvasti ”tiedostavana minänä” oleminen masentaa usein eksistentialistia.
Millaiseen kuvittelemiseen heittäytyminen voisi lohduttaa myös eksistentialistia?
Se ei voi olla ainakaan toinen ihminen tai moderni muotivaate, ”joidenka kautta” oleminen alkaisi tapahtua ”joustavammin ja aurinkoisemmin”.
Mutta se voi olla ”tavara” (ihmisen jatke), josta pursuaa ihmismieltä koskettavaa ja ihmismieltä ilahduttavaa puhetta tai väriä, jonka avulla voi toteuttaa ”tarinan tai kuvan omista unelmista”.
Ihminen ei herää sattumalta talviunesta kevätauringon valossa, sillä valo on sama kuin väri.
*
Myös haaveet ja unelmat kuuluvat elämään, sillä ne vyöryvät ”sattuman tietä” sinne tänne ja minne kulloinkin sattuu.
Esimerkiksi rakastuminen on luonnollista ja sisältyy ihmiselämään.
Siinä ei auta vaikka kuinka perkaisi ”toisen kautta elämistä” ja ”tiedostavaa minää” ja konkreettista ”itselleen olemista” luihin asti.
Eksistentialistiseen olemiseen sisältyy myös seikkailu, joka vie ihmisen mihin viekin.
Eksistentialistinkin on pakko osaa housut itselleen kaupasta. Ja astua junaan.
Sartrekin matkusteli koneilla pitkin maapalloa (junilla ja lentokoneilla) ja vitsaili silloin tällöin myös kaksimielisesti, sillä hänkin oli ihminen.
*
Kun tyhjentää ”mustan neliön” vanhoista kuvitelmista (siveltimenkäytöstä lähtien) tekemällä ”mustan valun” (kts. blogini ”Musta valu”) ja ihastuu sattuman merkitykseen ja dadan ohjelmattomuuteen, eksistentialisti väheksyy tuolloin ennalta annettuja malleja.
”Mustan valun valamisella” halusin viitata raamatulliseen varoitukseen ihmisjärjen käytön vaaroista.
Ja sitä, että ihmisten maailmassaoloa hallitsee eniten sattuma.
Ihmisen ei ole hyvä kuvitella voivansa tulla kaikkitietäväksi ja -voivaksi (kaikkihallitsevaksi).
Mutta tuon jälkeen kaikki voi alkaa pimentyä vähitellen myös ajattelevan yksilön omissa silmissä.
*
Tämän harmaalta ja rasittavan pitkältä tuntuneen (mieltäni masentaneen) talven jälkeen joutuu ponnistelemaan itsensä täysillä hereille.
Huomasin viimeksi sen, että tämä uusi ongelmani johtuu osaksi siitä eksistentialistisesta ajattelutyöstä, jota olen viimeksi harjoittanut.
Siinä on korostunut ”itselleni olemisen” konkreettisuus, kaikessa ”tiedostava minä”.
Nyt kun kevätaurinko paistaa täysillä olen alkanut ajattelemaan, että pitkän talven pimeys ja kuvitteellisten valtapelien näkyväksi avaaminen konkreettisuutta painottavalla eksistentialistisella olemisajattelulla voivat sulautua yhteen mieltä painavaksi taakaksi.
*
Konkreettista ”todellista olemista” korostava eksistentialismi on ajattelevalle yksilölle ”ankara” koska siinä maailma alkaa näyttämään helposti lohduttomalta.
Kun alkaa nähdä pintakuoren läpi valtapelien ”kuvitteelliseen ja hurmokselliseen maailmaan” huomaa, että valtapelit pelataan nykyaikanakin vanhojen myyttien varassa ja hyvin kevyeltä pohjalta.
Valtapelureiden puhe ”kaiken tietämisestä ja hallitsemisesta” on pelkkää hämäystä vallan huipulle nousemiseksi.
Mutta kuvitteleminen ja haaveileminen sisältyy luonnostaan yksilön elämään. Vapaiden yksilöiden täytyy harjoittaa muutakin kuin vain yhteiskunnallisten vallankäyttäjien arvostelemista.
*
Eksistentialistin elämässä eräs auktoriteetti voi olla lohdutus, mikä liittyy valoon ja väriin (taiteeseen).
Väri ei ole tavaraan kuuluva ominaisuus vaan tulosta valon heijastumisesta tavarasta. Väri on samalla eri valosuhteissa jatkuvasti vaihteleva.
”Jatkuva vaihtelu” on eräs ihmisen maailmassa olemisen peruskokemus myös eksistentialistin kohdalla.
Keskeistä eksistentialistisessa ilon ajattelussa on värin jatkuva vaihtelevuus.
5. Valofysiikan ja kameran keksimisen jälkeisten impressionistien isoin virhe oli ”tieteelliseen realismiin” erehtyminen taiteessa.
1800-luvun alun porvarillinen arki ja visuaalinen maailma oli tumma ja tunkkainen. Sata vuotta tuon ”ummehtuneen umpikortteliaikakauden” jälkeen koko korttelisto avattiin saksalaisella järkiviisaudella valkoisena avonaiseksi.
Vasta nyt valo ja raikas ilma päästettiin kaupunkiin (funktionalismi). Samaan aikaan värikkäät kapitalistiset mainokset alkoivat täyttää kaupunkien ulkotilatkin.
Suomessa tuohon samaan haaviin napattiin neitseellinen luontokin (metsälähiön raiskatut metsät).
*
Teollistuminen oli tekemässä 1800-luvulla läpimurtoa ja muutoksen aallon saattoi havaita lähes kaikessa.
Kapitalismi voimistui nopeasti, otti kaiken vallan ja muuttui pelottavaksi tavaratulvaksi.
Kameran keksiminen toi elämään valoa ja väriä jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Mutta uusi yleinen kehitys ei johtanut valon ja värin loistoon kuten kuviteltiin.
Järjen käytön korostaminen nujersi tunteellisen ihmisen.
*
Impressionistimaalareiden mukaan ”todellisuutta” tuli lähestyä epäpersoonallisesti kameran (koneen) tavoin. Tämä oli paha erehdys.
Impressionisteilta ”vapaan värinkäytön” oppineet ekspressionistit ajattelivat 1900-luvun alussa päinvastoin, he korostivat taiteessa persoonallista yksilöllistä otetta.
Nyt jälkikäteen impressionistien maalauksia katselevat näkevät niissä (impressionistisissa töissä) kuitenkin ennen kaikkea elämyksellisiä, tunteellisia ja yksilöllisiä piirteitä.
Mitä tämä ”todistaa”? Ihmisen sisäisestä kaipuustako?
*
Ensimmäisen abstraktin maalauksen tehnyt Kandinsky (hän oli aloittanut nuorena juristin opinnot) oli kiinnostunut mystiikasta (teosofiasta).
Kandinskyn uskonnolliset näkökulmansa vaikuttivat ratkaisevasti hänen abstraktiin maalaustaiteeseensa.
1930-luvun Saksan Bauhaus-opettajan Johannes ITTEN väritutkimuksissa korostui sitä vastoin loogis-analyyttinen järki.
Itten puhui väriopissaan esimerkiksi vastakohtaväreistä ja väritasapainosta. ”Tieteellinen ajattelu” näkyi tuohon aikaan korostuksena kaikessa, myös funktionalismin mukaisessa ajattelussa.
Kandinskykin pääsi silti Bauhausin yhdeksi opettajaksi.
1900-luvun alun dadaistit hylkäsivät kaiken ohjelmallisen ajattelun. Dadaistit halveksivat modernia tietämistä ja vallankäyttöä.
Dadaistien mielestä taiteesta ei voi tietää mitään eikä taidetta voi selittää tietämällä ”tieteellisesti”. Taiteen ”tieteellisestä selittämisestä” piti vaieta.
Vallankumoukselliset funktionalistit jatkoivat kuitenkin ”järjenkäytön projektia”. Ja saivat muutamassa vuosikymmenessä aikaan valtavan talo- ja tavaratulvan.
Teollisen aikakauden taidekehityksessä näkyy jatkuva kädenvääntö järjenkäytön ja elämyksellisyyden välillä. Voittajaksi siinä selviytyi järki.
*
Ludwig Wittgenstein pohti jossain vaiheessa sitä, onko musta VÄRI lainkaan?
Eksistentialistin mukaan kuvataiteilijalle VÄRI on OLIO, jonka taiteilija siirtää paletista kankaalleen ja muuttaa sen (väriolion) MIELIKUVAOBJEKTIKSI (Sartre).
Teollinen kapitalismi räjäytti tavaratulvallaan mielikuvatulvan. Se onnistui helposti, koska ihmisillä on luonnostaan vahva taipumus kuvitella kaikenlaista.
*
Toisen maailmansodan jälkeen saatiin funktionalismin perintönä kertakäyttökulttuurin mukaiset ”kuluta ja hylkää”-lähiöt. Ja kokonaiset ”sairaat kaupungit”.
*
Kun alkaa ymmärtämään sen, ettei taiteesta voi tietää, alkaa arvostamaan ELÄMYKSELLISYYTTÄ.
Me olemme kaikki ihmiset pelkästään tarinoiden lukijoina ja kuvien katsojina taiteilijoita.
Suurin LOHDUTUS eksistentialistinkin elämässä on se, että onnistuu löytämään elämässä ILOA. Sitä ei voi löytää ilman ELÄMYKSELLISYYTTÄ.
Jukka Paaso