Nationalismi perustuu idealistis-myyttiseen uskomusjärjestelmään. Koska sen ihanteelliset merkit luodaan keinotekoisen mielikuvitukellisesti, nationalismi ei voi kestää ikuisesti.
Kun nationalismiin on kasvanut kokonainen kansa, siitä aiheutuu yhteiskunnallisten rakennemuutosten jatkuessa isoja uhkia. Saksan historia on tästä hyvä esimerkki.
Molemmat ihmiskuntaa järkyttäneet maailmansodat ovat liittyneet nationalistisen Saksan yhteiskunnallisiin murroksiin.
Natonalismin ja nykyajan vastakkain asettaminen paljastaa sen, että nationalismin synnyn aikaiset ihanteet ja tavoitteet ovat kansainvälistyneelle nyky-yhteiskunnalle vieraita ja monin kohdin myös vastakkaisia.
Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on tärkeintä on ratkaista nykyisiä ylikansallisia kysymyksiä. Sitä ei voi tehdä tuketumalla konservatiiviseen nationalistismiin.
Suomenkin parempaa tulevaisuutta pitää rakentaa aivan uudenlaisten lähtökohtien ja tavotteiden pohjalta. Niihin pitää sisältyä kansanvälisyys, suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan, monikulttuurisuus sekä yksilön eksitentialistinen vapaus.
Köyhien oikeuksia puolustavaa marxilaista työväenkulttuuria ja -liikettä unohtamatta.
Vapaaksi kansakunnasta, orjamoraalista ja rasismipuheesta
”Ei ole olemassa luonnostaan lankeavaa vapautta. Ihmisen täytyy taistella itsensä vapaaksi intohimoista, rodusta, luokasta, kansakunnasta, ja itsensä ohella täytyy taistella vapaiksi myös muut ihmiset.” (Jean-Paul Sartre teoksessa Mitä kirjallisuus on, 1967, sivulla 67).
Suomalaisen nationalismin ja nykyajan rinnakkain tarkasteleminen on edellytys sille, että vapaa ”itsellen olemisen” yksilöt onnistuvat taistelemaan itsensä vapaiksi aikansa eläneestä konservatiivisesta kansakunta-ajattelusta.
Suomessa toimii evankelisluterilainen kristillinen valtiokirkko.
Filosofit pitävät valtiolaitoksen ja uskonnollisen kirkon yheistyötä virheenä. Nationalistit liittävät kuitenkin kristillisen uskon usein ”oikean isänmaallisuuden” rakennusaineeksi.
Friedrich Nietzsche piti kristinuskoa orjamoraalisena säälin uskontona sekä yksilövapauden ja luovuuden kieltämisenä. Jean-Paul Sartre oli eksistentialistisessa ajattelussa ehdoton ateisti.
Georg Henrik von Wrightin mukaan valan vannominen kaksi sormea Raamatun päällä (kuten tehdään ministerivirkavalassa Suomen hallituksessa) on ironista.
Nationalismin korostamiseen on liittynyt uein rasistinen kielenkäyttö. On puhuttu esimerkikisi ”valkoisesta rodusta”. Geneettisesti yhtenäisen ihmislajin kohdalla ei pidä käyttää termiä ”rotu”.
Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan nationalistisesta puheesta poikkeavaa uudentyyppistä kielenkäyttöä.
Suomalaisen nationalismin alku 1809
Suomalaisen nationalismin lähtökohta liittyy siihen, kun katkeamatta voimistunut Venäjä repäisi 1808 väkivaltaisesti sodalla Ruotsiin kuuluneen ”Suomen” irti Ruotsin kruunun valtapiiristä.
Pietari Suuren luomalla Venäjän uudistamisohjelmalla, jossa Venäjä ammensi länsimaisia kulttuurivaikutteita 1703 perustettuun Pietariin, oli ”Suomen” onnistuneen valtaamisen kannalta ratkaisevan suuri merkitys. Se vakutti samalla myös ”Suomen” kehitykseen.
Pian valtauksen jälkeen Suomenniemen lounaisnurkassa käynnistyi kulttuuriltaan ruotsalaistaustaisen eliittimme henkinen vastaisku Suomen Ruotsista irrottamiselle (”Turun romantiikka”).
Ruotsalainen eliitti asetti tavoitteeksen rakentaa autonomian saaneesta ”Suomesta” suomalais-nationalistinen valtio. Kyseinen ajatus toteutui pitkän nationalisointiprosessin jälkeen 1917.
Nationalistisen historiankirjoituksen kriitikko professori Heikki Ylikangas sanoo teoksessaan Suomen historian käännekohdat (1986) että ”Valtiollinen itsenäisyys sinänsä ei todellakaan kelpaa historian käännekohtain arviontiperusteeksi” (ko. teoksen sivulla 160).
Kaiken päämärä kautta aikojen ei ole ollut se, että jonain päivänä syntyy valtiolaitos nimeltä ”Suomi”.
Suomen valtion ja Neuvostoliiton perustaminen kansainvälisen marxilaisen ideologian pohjalta eivät tapahtuneet sattumalta samassa vyöryssä.
Suomalainen kolmihenkinen läheystö oli käynyt ennen itsenäistymistä Pietarissa hakemassa Venäjän kommunistijohdon tunnustusta itsenäistymiselle. Suostumus signeerattiin Vladimir Leninin työhuoneessa Pietarissa.
Leninin kerrotaan kysyneen signeerauksen jälkeen suomalaisilta, ovatko he nyt tyytyväisiä (Jarmo Nironen, Suomalainen Pietari, 1999, sivuilla 126-127).
Suomalaistakin nationalismiunelmaa alettiin ommella kasaan kansainvälisten nationalismiMERKEIN pieni pala kerrallaan. Kokonaisuudesta tuli monessa suhteessa sekava ja ristiriitainen, suorastaan ”harakanesämäinen”.
Nationalisointiprosessi tapahtui suuren innostuksen ja mielikuvituspelin vallassa.
Lopputuloksen piti olla ”ikuinen kallio”, mutta siitä tuli oman aikansa hengittänyt tarina.
Suomalaisen nationalismin symbolit ja merkit lainattiin muista maista. Esimerkiksi leijonasymboli, kansallislaulun musiikki sekä Suomen lipun sinivalkoiset värit.
Nationaismi-idusta kasvoi sadassa vuodessa organisoitu valtapeli, konkreettinen valtiovalta.
Sadan vuoden jälkeen ”harkanpesä” alkoi maailman muuttumisen ja kansainvälistymisen takia ”harventua”.
Universaalis-ylikansalliset valtapelimyrskyt kaappasivat kitaansa koko tuon orjamoraalis-nationalistisen ”häkkyrän”. Sen palaset lentelivät sinne tänne taivaalla ja häipyivät välillä kokonaan näkyvistä.
Nationalismin ”huono usko” heikkeni heikkenemistään.
Nationalismikauden jälkeisessä uudessa akakaudessa ja ”vapaiden yksilöiden yhteisöissä” jokaista yksilöä, ”kansalaista” alettiin pitää omana luovuutena.
”Me olemme itsellemme oma taideteoksemme” (Jean-Paul Sartre).
Kun vapaan ykslöajattelun suosio kasvoi kasvamistaan auktoritettiuskoon tukeutuvan nationalistis-totalitäärisen massayhteiskunnan suosio heikkeni.
Suomalaisen nationalismin synnystä nykyaikaan.
Näin suomalais-nationalistinen ”harkanpesä” koottiin kasaan ”oksanpala” kerrallaan.
1. Ensin ”puu” (idea) piti saada hehkumaan, sitten palamaan ja päästä sen jälkeen rakentamaan abstraktia nationalismi-ideaa konkreettiseksi organisoiduksi valtasysteemiksi.
Tämän taustalla oli se, että konservatiivinen romantiikan ja idealismin henki leijui 1800-luvun alussa yleiseurooppalaisena aaltona Suomenniemelle asti.
2. Turun yliopiston historian dosentti, suomenruotsalainen Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) oli hullaantunut ajankohdan yleiseuroppalaisesta romantiikasta, idealismista ja hegeliläisestä henkiajattelusta.
Arwidssonin onnistui saada kansanrunouden ja mytologian innostamana ”puu” hehkumaan: ”– – meidän täytyy – – olla suomalaisia”.
Ruotsinkielisen eliitin haluttiin kohtaavan ”alkuperäinen suomalainen kansa”.
Arwidssonin oma väitös käsitteli keskiaikaa romantiikan esikuvana.
Kansallisuusaatteen lähtäkohtana pidetään Euroopassa tavallisesti juuri keskiaikaa, vaikka ihmisillä ei voinut olla keskiajalla mitään käsitystä kansallisvaltioiden muodostamisesta vuosisatoja myöhemmin.
Kaikki historiankirjoittajat kertovat asioista, joita ei ole ollut milloinkaan muutoin kuin mielikuvituksessa (Nietzsche). Nationalistinen historiankirjoitus on väärstelevintä.
Suomen ”virallinen nationalismihistoria” on täynnä vääristelyjä ja valheita. Kirjoitin siksi Rakennussanomiin (12/2005) kirjoituksen ”Luuranko kaapista” (kirjoitus oli päivätty 7.12.2005).
Nationalistisen historiakäistyksen taustalla on idealistinen uskomiseen liittyvä fatalistis-deterministinen ideologia. Nationalistista ohjeistoa on seurannut nykyaika, mikä on pullollaan iljettävää konkretiaa (sotia, ympäristökriisi jne.).
Itäinen valtakeskus Venäjä oli varautunut 1809 jälkeen Ruotsin kruunun toteuttamaan aseelliseen vastahyökkäykseen. Venäjän johto näki kuitenkin ”arwidsonilaisissa nationalisteissa” sitäkin suuremman vaaran.
Kyseinen henkinen vastarintataistelu katkaistiin poikki erottamalla 1822 Arwidsson Turun yliopistosta ja pian tuon jälkeen Arwidssonin oli pakko paeta Ruotsiin (1823).
Suomenniemen ruotsalainen eliitti oli kuitenkin ehtinyt omaksua mannereuroppalaisen nationalismiaatteen.
”Suomalaisen kansallihengen herättäminen ja roihumaan sytyttäminen” jatkui.
Runoilijat (kansallista päämäärää palveleet taiteilijat) sekä ajattelijat (”nationalistinen tieto on valtaa”-tiedemiehet) jatkoivat Arwidssonin viitoittamalla tiellä.
2. Juhana Vilhelm Snellman (1806-1881) teki 1830-luvulla pitkän ulkomaanmatkan etsiäkseen sopivaa ideologista ohjeistusta hehkumaan saadun ”puun” sytyttämiseksi tuleen.
Friedrich Hegelin (1770-1831) filosofialla on ollut suuri vaikutus nationalistisen Suomen henkiseen elämäään. Tämä johtuu Hegelin filosofiaa ihailleesta Snellmanista.
Toiseksi suomalaisen kansallistunnon peruskivi muurattiin Snellmanin vaikutuksesta länsisuomalaisen ”Lapuan lain” pohjalta (Henri Broms, Alkukuvien jäljillä, Kulttuurin semiotiikkaa, 1985). Siis tosikkomaisena.
Hegelin mielestä vapaus merkitsee toimimista yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Hegelin mukaansa vapaus on mahdollista ainoastaan valtiossa.
Näitä käsityksiä ei voi hyväksyä marxilaisuuden ja eksistentialismin pohjalta.
Viimeaikainen puhe siitä, että ”marxilaisuuden kaatumisen jälkeen” (NL:n päättyminen) Hegelin ajattelusta olisi löydetty hegeliläisyyden omilla ehdoilla toimivaa humanistista epänationalistista ja epätaantumuksellista ainesta, on mielestäni uusliberalisimin vaikutuksesta luotua propagandaa.
Tämän päivän koulu- ja työpaikkiusattujen kone- ja pelihullu nationalistinen Suomi todistaa Hegelin vapauskäsityksen virheelliseksi.
3. Elias Lönnrot (1802-1884) veisteli tutkijana useaan otteeseen kansainvälisten esikuvien mukaan muinaissuomalaisten kansanluonteesta ja sankaruudesta ”suomalais-nationalistista savikukkoa”. Hän väänsi tuon ”kukon” nimeksi Kalevala.
Kysesen kansalliseepoksen juoni (kokonaisuus) on Lönnrotin käsialaa. Hän kokosi Kalevalan suomalaisten vanhasta runoaineistosta. Aineisto oli syntynyt muinoin tietysti ilman nationalismivaikutusta.
Matti Klingen mukaan (Muinaisuutemme merivallat, 1983) Kalevala onkin merellinen kertomus, ei sisämaan järvialuetarina.
Avoin monikulttuurinen merimiljöö on vastakohta sisämaan suljetulle järviympäristölle.
Kun suomalaiset suosivat ”Kalevalan sisämaajärviteoriaa” se todistaa eniten suomalaisten nykykyttuurista. Suomalaisilla on vahva taipumus sulkeutua.
Jos horisontissamme kohoaisi jylhät vuoristot täällä vallitsisi kokonaan toisenlainen kulttuuri.
Miihin keinotekoista ja kuvitteellista kertomusta ja myttiä ”Kalevalaa” tarvitaan? Suomalaisten sanakatitarinat katkeavat nykyisin jatkuvasti huippu-urheilijoidemme dopingkäryihin.
TV-uutisten säännöllinen urheiluosio tulisi lopettaa.
4. Frans Mikael Franzen (1772-1847) väritti ensimmäisenä Lapin ja Saimaan villinä ja barbaarmaisena pidetyn maiseman romanttiseksi. Tämänkin taustalla oli ulkomailta varastettu ajattelutapa (Alpit ja Rousseau).
Seuravaksi Johan (suomalais-nationalistissti ”Juhana”) Ludvig Runeberg (1804-1877) teki nationalistisena romantikkona Suomenniemen järvimaisemasta ”todellisen isänmaan”.
Nyt tuon maiseman ranta-alueet on raiskattu puhki kesämökkirakentamisella.
Mistä kummasta syystä johtuen luotaantyötävä karkea sattaa alkaa näyttämään pehmeältä?
Muinaisesta Göötanmaasta ja Gotlandista syntyi aikoinaan minainen Jotland. Suomennemen alueella vaikutti samaan aikaan kaksi eri ”valtiota” Finnland (Viro ja Varsinais-Suomi) ja Kvenland (Kainuu, Muinais-Kalanti, Ala-Satakunta ja Vakka-Suomi). Neljäs pohjoinen valtakeskus kasvoi itään Venäjälle.
Suomalaiset heimot asuivat muinoin yksistään Etelä-Suomessa. Ne viettivät elämää hajallaan vanhojen ”Suomen ulkopuolelta tänne kurkottaneiden” valta-akseleiden vaikutuspiirissä. Siis muinaista monikulttuurisuutta. Arkeologit ovat löytäneet täältä monia maa-alueita joissa sekoittuu idän, lännen ja etelän vaikutukset.
Noihin valta-akseleihin kuului ”Väinölän valta-akseli” (Viro ja lounaisin Suomi, akselin valtakeskus oli Viron puolella), ”Kainuun valta-akseli” (sen valtakeskus ”Pohjola” sijaitsi Turun seudun pohjoispuolella), ”Novgorodin valta-akseli” (valtakeskuksena Olhavanjoki-Novgorod) sekä ”Merenkurkun valta-akseli” (sen valtakeskus oli pitkään Vaasan Korsholma).
Ympristökriisin nykyinen konkreettisuus näkyy tämän päivän järvivedessäkin, järviseutumme ovat usein saastuneet ja rehevöityneet. Itämerellä merenpohjakin on kuollut.
5. Historioitsija Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) loi Turun yliopistossa ajatuksen Suomen kahdesta kansasta, ruotsalaisista ja suomalaisista. 1700-luvlla Turun synnyn uskottiin selittyvän Raamatussa kuvatun vedenpaisumuksen jälkeiseen historiaan (Daniel Juslenius, Aboa vetus et nova, 1700).
Suomen ensimmäinen kansallismuistomerkki, Porthanin patsas pystytettiin Turun Suurtorin kylkeen 1864. Ruotsin kruunun palveluksesta venäläiseen virkaan loikannut Gustaf Mauritz (suomalaisittain ”Kustaa Mauri ”) Armfelt (1757–1814) oli suunnitellut aikaisemmin samalle paikalle ortodoksista kirkkoa Venäjän keisarin kunniaksi (aineisto siitä on Helsingissä arkistossa).
Jos Armfeltin ortodoksinen kirkko olisi toteutunut kyseisellä paikalla, itäinen ortodoksinen liturgiamusiikki ”Jumalan ääni” olisi saanut koskettaa tunteellisesti korvia. Nyt alueella kuuluu pelkästään luterilaisesti järkiviisastelevaa ihmisen tyhjää puhetta Jumalalle – Turun tuomiokirkossa ja Porthanin patsaan äärellä.
Luterilaisten kristittyjen rippi-isä Martin Luther (1483–1546) suhtautui yhtä tunteettomasti juutalaisiin kuin Adolf Hitler, Luther rinnasti juutalaiset rottiin.
Nationalistisen tieteen ja taiteen johtotähdeksi keksittiin päähänpinttymä ”yksi mieli, yksi kieli, yksi kansa”. Tuollaista ”yksinapaisuutta” ei voi kuitenkaan olla edes olemassa.
Täällä on oltu aina monimielisiä, monikielisiä ja monikulttuurisia. Ja se korostuu entisestään kun ihmiset valitsevat eksistentialistisesti vapaan yksilön ”itselleen olemisen”.
Kun erilaisia ihmismieliä on miljoonia, sillä millä kielellä puhuu ja missä joukossa seisoo ei ole enää mitään merkitystä.
6. Zachris (suomalaisittain ”Sakari”) Topelius (1818-1898) viritti mielikuvituksellaan häkkyrään maakunnaliset heimoveljeydet (Boken om vårt land 1875, Maamme kirja 1876).
Puhe ”maakuntahengestä” on rasismia (professori Jukka Korpelan teoksessa Monenkirjava rasismi, 2003).
”Maakuntahengen” isoveli on ”kansallishenki”. Niille on yhteistä ”ulkopuolisten” torjuminen, Korpelakin on joutunut kokemaan sen, kuinka paikalliset ”heimoveljet” ja ”mafiaklaanit” lausahtavat ”me emme tarvitse muita”. He tietävät muka paikallisina asukkaina parhaiten, kuinka ”asioita omassa maakunnassa on hoidettava”.
Kirjoitin sanomalehti Ilkkaan (9.9.2011) kirjoituksen ”Häjyt – tarua vai totta?”. Totesin kirjoituksessani, että ajaus ”maakuntahengestä” liittyy uskoon muinaisesta heimoveljeydestä, mutta kukaan ei edes huomaa kartalta koko ajan katoavia kuntia (suurkuntauudistus). Suomessa on ollut yli 600 kuntaa, uusimpana tavoitteena on ollut alle sadan kunnan Suomi.
Myös maakuntien lukumäärä (nyt 18 kpl) ollaan puolittamassa niin, että kohta maakuntia voi olla jäljellä alle kymmenen.
Etelä-Pohjanmaan nimi voi kuulua jatkossa ”Luoteis-Pirkanmaa” (kts. mielipidekirjoitus sanomalehti Ilkassa 15.8.2015, Kai Pöntinen, Jukka Joensuu).
Koska Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskuksen Seinäjoen lentokenttää pyörittävä säätiö ei saa enää tukea valtiolta, kenttä lopetetaan tämän vuoden lopulla. Etelä-Pohjanmaan alasajo on jo vireillä.
Kirjoitin 15.7.2014 Ilkkaan kirjoituksessani ”Savikatujen Seinäjoki syntyi keskelle peltoja”, että ”Mistä kulttuurista haitarinsoiton säestyksellä ’oluttuopista rokaten nielaistu Seinäjoen tangomarkkinat’ oikein kertoo? Teknologisesta elämäntavasta.”
”Nääs, nääs” ausahtaa kohta ”Pirkanmaan häjyt” kun ”Härmänmaan häjyilyviikko” pidetään Tampereella 2020 ”duutsoni-häjyilyviikkona”.
Kaupallisessa Härmänmaan häjyilyjuhlassa on pidetty runokilpailukin, vaikka häjyilyn taustalla on väkivaltarikollisuus (puukotukset ja linnareissut).
Aleksis Stenvall (Kivi) (1834-1872) pani alle ennen Topeliuksen satusepittelyä 1860-luvulla suomenkielisen kansallisen kirjallisuuden.
Kansallinen ja universaali kirjallisuus ovat vastakohtia. Universaali sanataide tekee kirjailijasta kirjailijan sillä ”kirjailija kirjoittaa universaalille lukijalle” (Sartre teoksessa Mitä kirjallisuus on? sivulla 67, 1967).
Suomalainen nationalismin ”puu” oli nyt jo täydessä tulessa. Rakennelma alkoi samalla näyttämään ihan oikealta harakanpesältä.
Nuoriso- ja raittiusseurat houkuttelivat 1800-luvun jälkipuoliskolla ”isänmaallis-uskovaisia” porvarillisia väestöryhmiä kokoontumaan konservatiivisen natonalismiaatteensa lujittamiseksi.
Modernien betonilähiöidenkin sokkeloissa soi nyt kielten kirjo, kun ihmiset totuttelevat huomispäivän ylikansalliseen monikulttuurisuuteeen.
7. Organisoitu nationalistinen puoluelaitos syntyi 1800-luvun lopulla.
Autonomisen Suomen puolueet, virkavalta ja valtiolliset instituutiot nivoutuivat nyt yhteen suomalais-nationalistisen valtakeskuksen valtiolaitoksen rakentamiseksi.
Kaikki piti saada näyttämään ”puhtaasti suomalaiselta”. Siitä ei ole ollut kuitekaan mitään jäljellä sen jälkeen, kun Euroopan unioni pani eduskuntamme kaikki puolueet (myös Perussuomalaiset) tottumaan vieraiden kriisivaltoiden tukipaketteihin.
8. 1800-luvun lopun ”Suomen historian suursiivouksissa” ”tänne kuulumatonta muinaishistoriaa” alettiin siivota maton alle esimerkiksi Turun Koroisten ja Vaasan Korsholman kohdalla.
Suomalais-kansalliseen nationalismiin on kuulunut myytti länsimaisen kulttuurin rantautumisesta keskiajalla Suomenniemelle lännestä. Tuohon myyttitarinaan sisältyy niin sanotut ristiretket ”Suomeen”.
Nationalistinen romantiikka on kuvannut miekkakäännytyksen kristillis-humanistisena käännytystyönä. Tosiasiassa siinä oli kyse yleiseurooppalaisesta yhteiskuntamurroksesta, jossa käytettiin samaan aikaan henkistä ja fyysistä valtaa, jotta voitiin valloittaa uusia maa-alueita idässä (Magdeburgista käsin) ja pohjoisessa (Breemenistä käsin) romahtaneen Rooman maalimanvallan jatkoksi saksalais-ranskalaiselle germaanivallalle.
Euroopan unioni on jatkanut äskettäin Saksan ja Ranskan johdolla samaa ristiretkeä Ukrainan sodalla.
Sisäisesti rappeutunut Välimeren piirin maailmanvalta, moniuskontoinen Rooma keksi kaksi tuhatta vuotta sitten käyttää yhtä kristinuskoa uudenlaisen valtapelin miekkana. Siinä maalinen ja henkinen valta muodostivat liiton keskenään torjuakseen Rooman viholliset. Rooma romahti kuitenkin mutta kyseinen valtapeli jatkui Keski-Euroopassa germaanheimojen käsissä.
Ruotsinniemelle asettuneet germaanit ja läntinen Rooman kirkko liittoutuivat yhteen ja ryhtyivät valtaamaan Ruotsista käsin Sumenniemen maa-alueita.
Arkeologi Unto Salon mukaan ensimmäiset kristilliset vaikutteet olivat kulkeutuneet jo tuota ennen Suomnniemelle idästä. Suomalainen kulttuuri oli saanut samoihin aikoihin runsaasti paljon muitakin itäisiä kulttuurivaikutteita.
Kruunun ja kirkon valtakiila iski nyt Suomenniemen lounaisnurkkaan. Suomen paavillinen piispanistuin sijaitsi aluksi Nousiaisissa. Se siirrettiin 1229 jKr. paavi Gregorius IX:n luvalla (kirje) Turun Koroistenniemelle. Perugiasta lähetetyssä paavin kirjeessä ei mainita paikannimiä kuten Turkua lainkaan.
Gregorius IX tunnetaan parhaiten paavillisen kidutuslaitoksen kehittäjänä (inkvisitio).
Ruotsin kansleripiispat alkoivat verottamaan ”Suomen” valtaherroina väestöä vallatuilla alueilla. Barbaareiksi haukuttua väestöä pakotettiin kristilliseen orjamoraaliin mutta jos väestö teki vastarintaa sen karja, naiset ja lapset tapettiin (kts. vanhat kronkat).
”Tuomion kirkko” (Turun tuomiokirkko) toimi säälittä sillä se oli osa uutta saksalais-ranskalaista germaanimaailmanvaltaa.
Turun (muinaisvenäjän ”turgu”) kaupunkilaitos (ruotsalainen Åbo) perustettiin germaanisen kaupunkimallin pohjalta vasta noin 1300 jKr. mutta nyky-Turku pitää virheellisesti perustamisvuotenaan vuotta 1229 jKr.
Ruotsalaisten muinainen asuinapaikka Birkan saari sijaitsee Tukholman lähellä. Birkasta vikingit tekivät matkoja itään Venäjälle ja sieltä Välimerelle. Ruotsin maallinen valtakeskus sijoitettiin siksi Ruotsinniemen itäsivustalle.
Turun Koroistennimen kaivaksia 1800-luvun lopulla johtanut suomenruotsalainen Juhani Rinne uskoi niemen olleen alunperin ”Suomen Birka”. Rinne oletti germaaniviikinkien rakentaneen paikan maavallit.
Niemen maaperästä löytyi yllättäen myös rautakautista ja itäistä aineistoa. Todennäköisesti juuri siksi kaivakset (1898–1902) keskeytettiin kesken kaiken. Tämä tapahtui Venäjän tsaarin operoiman sortokauden aikana. Tutkimustyö jäi kesken ja kaivausmateraali levälleen.
Koroisten linnoituksen esikuva voi olla Virosta. Myös slaavit ovat rakentaneet vastaavantyypisiä niemilinnoituksia kahden joen haarautumiskohtaan (niitä on ainakin Pohjois-Saksassa).
Museovirasto ei ollut halukas tutkimaan laboratoriossa pynnöstäni niemen vanhojen maanalaisten puupaalujen ikää. Ajoitus saattaisi murtaa nationalistista historiakäsitystä.
Turun Koroinen on ollut ennen tuomiokirkkolinnoitusta (piispanistuinta) linnoitettuna ainakin Viron rautakauden vaikutuspiirissä.
Moni seikka kuten Turun muinaisvenäläinen nimi ”turgu” ja Turun kaksi kurgaania eli kumpuhautaa (Halisten lähiössä) viittaavat siihen, että Korosten aueella on vaikuttanut myös venäläisiä kauppiaita.
Ruotsin kruunun piti pitkään valtakeskusta Vaasan Korsholmassa. Korsholmasta hallittiin ruotsalaisten valtaherrojen toimesta Merenkurkun molempia sivustoja.
On täysin mahdollista, että kristinusko kulkeutui alunperin Merenkurkun (ei Turun) kautta Kyrön seudulle Etelä-Pohjanmaalle.
Suomenniemellä sijainneen ruotsalaisen valtakeskuksen sorakumpu kaivettiin ja leviettiin 1800-luvun lopulla maantielle. Samalla hävitettiin paikan arkelogiset todisteet Ruotsin vallasta Suomenniemen puolella. Soranotto tapahtui ”Suomen” museojohdon luvalla. Korsholmastatehtiin samaan aikaan museoviranomaisen omakustanne?
Näihin seikkoihin liittyvät yksityiskohdat ovat tutkimatta. Niitä ei haluta edes tutkia valtapelisyistä.
9. Eri palasista kasaan kootu nationalistinen harkanpesä alkoi näyttää lukuisten toimenpiteiden jälkeen kokonasuutena valkohameiselta ”Suomi-neidolta”.
Suomen maa-alueen rajat olivat ehtinyt vaihtua toiseksi tuota ennen lukuisia kertoja.
Ruotsalaistaustaisen eliitin onnistui rakentaa nationalistis-suomalainen valtio.
10. Samaan aikaan Suomenniemelle oli hiipinyt universaali marxilainen työväenliike. Sen kannattajat perustivat omia tyäväentaloja.
Valkoista hihamerkkiä kantaneet nationalistit aloivat ratkaista välinsä punaisiin marxilaisiin väkivaltaisesti 1918 Vaasaan muuttaneet Venäjän tsaarin pietarilaisen upseerin Mannerheimin johdolla.
1930-luvun lapuanliike käynnisti Suomen kommunismista puhdistamisen. Se pyrki viemään valkoisten ja punaisten välinen kesken jäänyt luokkasota loppuun.
Valkoisen porvarin ja kapitalismin uskottiin tuleen lopullisesti voittajaksi.
Mutta toisin kävi.
Maailman muuttumista ei voi pysäyttää.
Ideologinen ristiriita vauraiden ja köyhien kesken on saanut koko ajan uusia muotoja. Köyhyys on tänä päivänäkin maapallolla monin verroin laajempaa kuin vauraus.
Kriittinen keskustelu kapitalismista jatkuu. Kapitalismikaan ei voi olla ikuinen, se synnyttää myös koko ajan uusia vastavoimia.
Nationalistisen (Suomi) ja ylikansallisen (EU) vatapelin pyörittely samanaikaisesti heikentää suomalaisen nationalismin asemaa ja merkitystä.
Suomessa kiihkonationalistinen protestiääni ”maaseutu-SMP” on saanutPerussuomalaisista jatkotarinan. Kiihkonationalistiset liikkeet tukehtuvat kuitenkin aina omaan sisäiseen ristiriitaisuuteen.
Yleinen kansainvälinen muutos etenee samaan aikaan.
Jatkuvat sodat Afganistanissa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa aiheuttavat katkeamatta miljoonien ihmisten pakolaistulvia Länsi-Eurooppaan.
Muuttajien jatkuvasta tulovirrasta on tullut elimellinen osa uuden Euroopan uudistumista monikulttuuriseksi.
Mustat ja valkoiset ovat jo tulleet samanarvoisiksi.
Maapallon nationalistiset kansantaloudet eivät pysty enää kilpailemaan suurten ylikansallisten talouksien ja liittoumien kanssa.
Nationalistis-kansallinen valtapeli on kuihtumassa lopullisesti kasaan.
Kommunistijohtaja Maon tunnuksia käyttävä kommunistijohtoinen, kapitalismia hyödyntävä Kiina on kohonnut ohi USA:n maapallon talousmahdiksi.
Kiinasta on kasvamassa myös sotilaallisesti ja poliittisesti maapallon isoin valtakekus.
Neuvostoliiton perillinen Venäjän federaatio jatkaa jo yli tujat vuotta jatkunutta valtakeskuskasvua. NL:n heijastusvaikutus elää tänä pävänäkin monella tavalla.
Euroopan unionin pyrkimys laajeta itään on päättymässä. Jos unioni ei onnistu ratkaisemaan omia ”sisä- ja ulkopoliittisia” umpisolmuja se on vaarassa hajota.
1980-luvun alussa Yhdysvalloissa ja Euroopassa kynnistynyt uuliberalistinen aikakausi on loppumassa.
Jatkossa nähdään kokonaan uudenlaisia poliittisia ja taloudellisia valtapelijärjestelmiä.
Suomen valtiontalous on parhaillaan kriisiytymässä nopeasti, pahemmin kuin koskaan aikaisemmin.
