Filosofi Karl Marx tunnetaan työnteon ja omistamisen välisestä ristiriidasta. Hänen filosofiansa liittyy ihmisjoukkojen toimeentuloon ja organisoitumiseen. Suurinta kiinnostusta Marxin filosofia on herättänyt talouselämän tasolla.
Marx ei voinut tietää elinaikanaan sitä, että teollisen kapitalismin ja luonnon välille syntyy uusi syvä ristiriita muiden ristiriitojen joukkoon. Tuo ristiriita ilmenee selvimmin ilmastonmuutoksen kohdalla, sillä maapallon laajuisen kapitalismin ilmestyminen on ollut ilmakehälle ja luonnolle liian raskasta. Siksi luonto ja koko maapallon eläinkunta on kuolemassa.
Marx oli kirjoittanut myös runoja ja pohdiskellut elinaikanaan myös monia muita seikkoja kuin vain työnteon ja omistamisen välistä ristiriitaa. Esimerkiksi RIKOLLISTEN hyödyllisyyttä, koska murtojen ja rikottujen lukkojen jälkeen kehitetään parempia lukkoja.
Marx oli pohdiskellut myös esimerkiksi KÄYTTÖARVOA, jolloin teolliset yrittäjät tuottavat vain vähän aikaa kestäviä KENKIÄ saadakseen teollisella massatuotannolla enemmän RAHAA (kapitalistin suurin arvo on rahallinen arvo).
Pitkään kestävät kengät eivät kiinnosta yritttäjää yhtä paljon kuin nopeasti rikkoutuvat kengät, koska jälkimmäisistä saa enemmän rahaa. Mutta siitä aiheutuu suuria ongelmia yhteiskunnalle.
Esimerkiksi SOTA merkitsee ristiriitaa. Ristiriita ilmenee myös, jos jokin ryhmä saa laatia muille lakeja ja määräyksiä. Ristiriita sisältyy ihan kaikkiin seikkoihin ja ilmiöihin eikä ristiriidan seurauksista voi tietää koskaan ennalta mitään.
Ristiriita sisältyy kaikkeen. Esimerkiksi ihmisenä oleminen on aina ristiriitaista.
Ristiriidan filosofiassa hylätään usein puhe ristiriidasta – ”onko jokin seikka totta” –, koska ihminen ei voi tietää koskaan mikä on todellista. Ihminen ei voi tietää mitään menneestä ja tulevaisuudesta eikä siitä mikä johtaa esimerkiksi pelkästään hyvään, koska sellaista ei voi olla olemassa.
Kiinnostua ristiriidasta merkitsee kiinnostusta ainoaan ristiriidasta. Marxin mukaan esimerkiksi historia syntyy ristiriitojen pohjalta. Historiassa ilmenee kun yhteen suuntaan etenee ristiriita mitä vastaan tulee toinen ristiriidassa etenevä ilmiö tai seikka. Lopputulos on yhteisössä ”sovittu historia”, sillä varmaa historiatietoa ei voi olla olemassa.
*
Antiikissa filosofien suurin mielenkiinto kohdistui luontoon (ja samalla myös ihmiseen) sekä yhteiskunnallisesti käytettyyn järkeen (viisauteen yhteiskunnallisessa toiminnassa).
Viisauden vastakohtana pidetään tyhmyyttä. Ja esimerkiksi hyvyyden vastakohtana pidetään pahuutta.
Järki(viisaus) ja tyhmyys ovat ristiriidassa keskenään, samoin ristiriidassa on myös hyvä ja paha. Ihmislajin historia on kuitenkin tapahtunut ristiriitaisesti myös siten, että tyhmyyttä ja pahuutta on alettu pitämään joissakin tilanteissa myös viisautena ja hyvyytenä.
*
Mikään ei ala tyhjästä vaan ristiriitojen tilasta ja etenee ristiriidassa kohti toista ristiriitaa.
Ristiriita työläisen työsuorituksen ja omistajakapitalismin välillä ilmenee aineellisessa ja aineettomassa ”henkisessä” muodossa. Digi-ilmiö on kiihdyttänyt ja tehostanut ristiriitaa niin että se tapahtuu nykyisen totaalikapitalistisen digin aikana pakonopeutena valon nopeudella. Jos tämä saa jatkua vapaasti pitkään se johtaa ristiriitojen pysähtymiseen (sammumiseen) ja esimerkiksi työläisten häviämiseen yhteiskunnasta.
Ristiriidassa MINÄ (subjekti) voi olla heikon (esimerkiksi uskovaisuuden) tai vahvan tilan muodossa (esimerkiksi muinaisen Rooman jäsenyyden riistämisen kautta).
Kapitalisti tähtää vahvaan minään yksityisen RAHAN JA OMAISUUDEN jatkuvalla lisäämisellä.
TYÖLÄISTEN työtä kapitalisti tarvitsee TAVAROIDEN tuottamisessa saadakseen uusia rikkauksia. Siinä ristiriidassa ”ajan-atomit ovat voiton alkeita” (Marx).
Kun tarkastellaan työnteon käyttämistä yhtenä elementtinä kapitalistisen omistajan ylläpitämässä taloudellis-yhteiskunnallisessa järjestelmässä (voittoon tähtäävä kapitalistinen talous ja politiikka) siihen sisältyy päällimmäisenä ristiriitoja. Höyrykoneen ja valokaapelin välillä vallitsee päällimmäisenä ristiriitana työläisen hyväksikäyttö.
Kun PALKKATYÖN ARVOA tarkastellaan KÄYTTÖARVONA, VAIHTOARVONA ja LISÄARVONA, kaikissa tarkastellaan ristiriitaa.
Työ on jo sinänsä (itsessään) ristiriitainen käsite.
