Jos ajattelee ”logiikan harjoittajana”, että ”oletusten ollessa tosia johtopäätökset eivät voi olla epätosia”, paljastaa omaksuneensa analyyttista filosofiaa ja matematiikkaa lähellä olevan ”FILOSOFISEN TIETO- JA TIEDEUSKON”.
Mutta kyseinen näkökulma ei ”kerro” siitä, kykeneekö ihminen ”täälläolossa” TIETÄMÄÄN JA HALLITSEMAAN.
*
Myös moderni TIETOTEKNIIKKA SEKÄ DIGI- JA DATAYMPÄRISTÖ on kehitetty logiikan, analyyttisen ajattelun sekä modernin matematiikan pohjalta.
Jos ihmisellä olisi kyky TIETÄÄ, ihminen voisi sanoa myös sen, mikä on TOSI JA TODELLISTA. Ihminen ei kuitenkaan kykene niistä kumpaankaan.
*
Mitä enemmän TIEDETTÄ harrastetaan TIETOUSKOISENA, sitä enemmän syntyy uusia TIEDESEKTOREITA. Ja uusia ongelmia ihmiskunnalle.
PSYKOLOGIA on eräs TIETEEN TUTKIMUSSEKTORI. Kyseinen sektori on eriytynyt moniin psykologian haaroihin. Eräs niistä on KEHITYSPSYKOLOGIA.
Esimerkiksi kirjassa Ihmisen psykologinen kehitys (J-E Nurmi, T. Ahonen, H. Lyytinen, P. Lyytinen, L. Pukkinen ja J. Ruoppila, 2014) sisältää ajatuksia myös MINÄKUVASTA JA MINÄKÄSITYKSESTÄ. Mutta mitä kaikkea itse termistä ”MINÄ” voisi lausua jätetään tuossa teoksesta kertomatta.
PSYKOLOGIATIETEEN mukaan ihmisessä kehittyy lapsena kunkin yksilön MINÄ. Siinä lapsi tiedostaa itsensä ja ympäristönsä”. YKSILÖN MINÄ (siihen perustuva lapsen ajattelu, tahto jne.) vaikuttaa psykologian mukaan yksilön olemista ja elämää ”säätelevänä tekijänä”.
*
Jean-Paul Sartren varhaisteos Minän ulkoisuus (suomennettu 2004, Antti Kauppinen) aloitti filosofian tasolla VAPAUDEN JA VASTUUN käsitteiden uudelleenarvioinnin. Siitä muodostui SARTREN EKSISTENTIALISMIN KULMAKIVI.
Sartren mukaan MINÄ ei ole TIETOISUUDEN ”ASUKAS”. Tämä väite haastaa PSYKILOGIT. Sartren mukaan ”ihmisen minä” ei ole TIETOISUUDESSA. Hänen mukaan MINÄ ylittää tietoisuuden ja on TRANSSENDENTTI OBJEKTI.
*
Olin pikkupoikana ja teininuorena Lapinjärvellä innokas lintuharrastaja. Suhteeni lintuihin perustui tuolloin elämykseen. Mitä enemmän ”otin LINTUTIEDOISTA selvää” sitä enemmän ”etäännyin” linnuista luontomiljöössä.
LINTUTIETEEN mukaan LINNUN tuntoaisti on herkkä, makuaisti heikko ja hajuaisti puuttuu linnulta lähes kokonaan. Sitä vastoin LINNUILLA on samalla tavalla kuin IHMISELLÄ hyvä NÄKÖ- JA KUULOAISTI. Tästä johtuen TIETOUSKOISET ELÄINPSYKOLOGIT ovat tutkineet paljon lintuja ja ovat samalla verranneet niiden ”AISTIMAAILMAA” ihmisen ”TÄÄLLÄOLOON”.
Tiedettä harjoittavat ELÄINPSYKOLOGIT uskovat samalla hankkivansa TIETOA MYÖS IHMISENÄ OLEMISESTA JA IHMISEN KÄYTTÄYTYMISESTÄ.
Tämän opin ”ymmärtämään” teininuorena linnuista ostaessani 1960-luvulla Kalevi Raitasuon kirjan Elämää vaistojen varassa (1963).
*
Ylioppilaskirjoitusten (Loviisa 1969) jälkeen suunnittelin jopa biologiaopiskelun aloittamista yliopistossa (Jyväskylässä). Mielessäni oli tuolloin lintututkijan ura.
NYKYISIN ajattelen kuitenkin, että olisin tehnyt virheen jos olisin ryhtynyt TIETOUSKOISEKSI LINTUTUTKIJAKSI.
Sen jälkeen kun olin haaveillut 1960-luvun lopulla myös KUVATAITEILIJAN urasta suuntauduin kuitenkin arkkitehtuuriopintoihin (Länsi-Saksassa Braunschweigin Technische Universität ja Suomessa Oulun arkkitehtiosasto). Opiskeluvaiheen jälkeen etsin Suomessa sopivaa työpaikkaa ”tietovalta- ja yhteiskuntauskovaiselle arkkitehdille”.
Kun olin saanut Turussa myös arkkitehdin viran (tammikuu 1987) elämäni näytti urautuneen ”lopullisesti oikeille urille”.
Mutta niin ei suinkaan tapahtunut.
*
Kun osallistuin virkamiehenä ja puoluepoliitikkona YHTEISKUNNALLISIIN VALTAPELEIHIN tein havaintoja yhteiskunnallisten organisaatioiden ja niiden toimintaan osallistuvien YKSILÖIDEN välisestä suhteesta.
Vuonna 1994 kirjoittamani omakustanne ”MINÄ” (Minän filosofiasta, ei ISBN-numeroita) käsittelee tuota suhdetta. Siinä tunnetaan huolta yksilöstä organisaatiossa.
Kiinnostuin vasta myöhemmin MINÄSTÄ siinä mielessä kuin Jean-Paul Sartre on arvostellut ”varhaista Husserlin fenomenologiaa sekä psykologeja” (MINÄN ULKOISUUS, 2004).
SARTREN EKSISTENTIALISTISESSA OLEMASSAOLOTARKASTELUSSA turvallinen ja tietopohjainen täälläolon tunne vaihtuu aistimukseen, jossa täälläolo alkaa ilmetä turvattomuutena ja mielettömänä.
*
Viimeksi täälläolon mielettömyydestä on tehty paljon havaintoja ILMASTONMUUTOSTA koskeneen väittelyn yhteydessä.
Siinä törmää yhteen KATKEAMATON TALOUDELLINEN KASVUPYRKIMYS sekä pyrkimys tietää ILMASTON LÄMPENEMISTÄ ja hallita ilmastonmuutostakin niin, ettei muutos ”häiritse” ihmiskuntaa kaikessa hyvään johtavaa kehitystä.
*
Tapahtumien kulku eteni seuraavasti: ensin minusta tuntui, että yhteiskunta ympärilläni on luonnollinen ja kaikessa hyvää toteuttava järjestelmä (1),
seuraavassa vaiheessa huomiointi kohdistui TIETÄVÄÄN JA HALLITSEVAAN MINÄÄN ja
kolmanneksi aloin tarkastelemaan MINÄÄNI uudelta pohjalta (nyt EKSISTENTIALISTISESTI), tämä nosti pintaan aistimuksen, jossa maailmassa oleminen on MIELETÖNTÄ.
Kolmannessa vaiheessa valitsin työkalukseni SANAN sijasta KUVAN. Tulin kuvan kautta dadaistiseen ”ITSELLEEN OLEMISEN TAITEESEEN”, jossa kaikki meistä ovat omalla tavalla taiteellisia ja taiteilijoita, ei siten kuin ”ESTETIIKKATIETEILIJÄT ainoasta oikeasta ja hyvästä taiteesta” julistavat.
TUOSSA UUDESSA TAIDEKÄSITYKSESSÄ on keskeistä ”LÖYTÄMINEN JA SATTUMA”, ei ”ETSIMINEN JA VARMUUS”. Siinä VÄRIN ANNETAAN VALUA eteenpäin ilman ”hallittua ohjausta” (esimerkiksi siveltimellä).
*
Tärkeintähän IHMISEN elämässä on LUONNON SEURAAMINEN (siten, että aistii esimerkiksi ”LINTUJEN TÄÄLLÄOLOA” pyrkimättä TIETÄMÄÄN TIETEELLISEN TIEDON POHJALTA linnuista).
ILMAN LUONNON SEURAAMISTA JA LUONNON VAPAUTTAMISTA sekä IHMISTEN ELÄMÄNTAVAN UUDISTAMISTA ihmiskunta ei voi tehdä mitään maapallon ilmakehän ja elollisen luonnon hyväksi.
Mutta jos ihmiskunta jatkaa ”EDISTYSUSKON TALOUSKASVUN JA ELOLLISEN LUONNON RISTIRIIDASSA häviäjäksi tulee luonto ja samalla koko ihmiskunta.
*
IHMINEN JA ELÄIN ei ole koskaan ”samalla aallonpituudella”. IHMINEN voi kuitenkin KUVITELLA ollessaan vuorovaikutuksessa eläimen kanssa, että ELÄIN ”elehtii” siten, että se tapahtuu ihmisen jas eläimen välisenä ”yhteisenä vuorovaikutuksena”.
Kaikki ihmiset ja eläimet ovat yksilöllisiä ja ainutkertaisia. Ihmiset ja eläimet eivät koe koskaan mitään ”yhdellä ja samalla kaikille eläinlajeille yhteisellä tavalla”.
*
Jo tapahtunutta ”maailmassaoloa” voi tarkastella HISTORIANKIRJOITUKSEN pohjalta lukemattomilla erilaisilla tavoilla.
YHTÄ ”HISTORIATODELLISUUTTA” ei voi olla edes olemassa.
Suomen NATIONALISTISEN VALTIO-ORGAANIN kehityksessä on ollut keskeistä se, että Ruotsin kuningaskunnasta irrotettu SUOMENNIEMI oli noin sata vuotta VUOROVAIKUTUKSESSA VENÄJÄÄN (organisoitu keisarikunta) ja vuoden 108 jälkeen tänne jäänyt ja eteläisimmässä Suomessa vaikuttanut RUOTSINKIELINEN ELIITTI (esimerkiksi Turun ja Helsingin romantiikka) käynnisti ajatuksen erillisen VALTION perustamisesta Ruotsin kuningaskunnasta irrotetulle alueelle Ruotsin ja Venäjän väliin. Tältä pohjalta käynnistyi kehitys, mikä merkitsi MONEN ERI SUOMEN SYNTYMISTÄ.
Esimerkiksi Turun seudulle (kristillis-kirkollinen keskus) syntyi ”SINIVALKOINEN KANSALLISUUSAATESUOMI” ja Tampereen seudulle syntyi ”PUNAINEN TEOLLINEN SUOMI”.
Lisäksi eri puolille Suomenniemeä ja sen pohjoisosaa kehittyi ERILAISIA ERIYTYNEITÄ SUOMI-PAIKKOJA SEKÄ kulttuurisesti eriytynyt saamenkielinen ”SAAME-SUOMI” JA ruotsinkielinen ”AHVENANMAA-SUOMI”.
Suomenniemellä alkoi vaikuttaa monia PAIKALLISKULTTUUREJA sekä ERILAISIA KIELIÄ JA MURTEITA.
Nationalismi käsitettiin niissä samalla oman seudullisen kulttuurin pohjalta omalla yksilöllisellä tavalla. Ajatus yhdestä yhtenäisestä kansakunnasta jollakin rajatulla ja sotilaallisesti vartioidulla alueella on harha.
*
Kolmas esimerkki siitä, kuinka HISTORIAA voi kirjoittaa monella eri tavalla, koskee PORVOOTA. Vanhan Porvoon pohjoissivulla on kolme sorakumpua. Suurimman huomion kohteena niistä on ollut Iso Linnamäki. Sen luoteissivustalla on kaksi pienempää kumpua, joista on tutkittu tarkemmin ainoastaan toinen (Pikku Linnamäki). Eniten tarkastellun Pikku Linnamäen kaltaista toimintaa on ollut ainakin MUINAISESSA VIROSSA JA LATVIASSA.
Pikku Linnamäkeä ja sen viereistä pikkukumpua tulisi pitää Ison Linnamäen sekä Porvoon kaupunkilaitoksen varhaisvaiheiden selvittämisen kannalta merkittävänä HISTORIASELVITYSTYÖN LÄHTÖKOHTANA.
*
OLEMASSAOLOON liittyviä kokemuksia voi tarkastella monella eri tavalla. Monet ajattelijat ovat tehneet hyvin erilaisia johtopäätöksiä OLEMISESTA.
Kirjailija ja eksistentialisti Jean-Paul Sartre toimi ennen toista maailmansotaa lukion filosofian opettajana ja kirjoitti tuolloin ensimmäisen OLEMISEEN liittyvän syvällisen esseen ”MINÄN ULKOISUUS” kehittämästään eksistentialistisesta filosofiasta.
Sartre näki Saksassa oleskellessaan ADOLF HITLERIN johtamien natsien valtaannousun ja kokonaisen kansan yhtenäistämisen ja yhdenmukaistamisen natsipuolueen kehittämille päämäärille. Samantyyppistä muutosta tapahtui tuolloin myös muualla.
Sartre ymmärsi sen, että ”elämä ei ole KAAVA”, esimerkiksi yksilön käsitys jo tapahtuneesta (menneisyydestä) on pirstaleinen ja nykyisyydestä voi ehkä kysyä pelkästään: ”mitä on MINÄ?”.
Sartre näki IHMISMASSOJEN YHTENÄISTÄMISEEN pyrkineiden natsien valtaannousun. Se saattoi vaikuttaa siihen, että hän tuli omaan johtopäätökseensä ”MINÄSTÄ”.
Sartren mukaan yksilön ”MINÄSSÄ” on kyse TRANSSENDENSSISTÄ. Sartre ennakoi samalla JÄLKISTRUKTURALISMILLE tyypillisiä teemoja ”SUBJEKTIN (minän) KUOLEMASTA”?
*
MADRIDIN epäonnistuneen ILMASTOKOKOUKSEN (joulukuu 2019) jälkeen vaihtoehdot ihmiskunnan tulevaisuudesta ovat olleet vähissä.
Eräs julkisuudessa esitetty vaihtoehto on ollut tämä: ”Talousnobelisti haluaa kapitalismille uuden alun: kaikki investoinnit palvelemaan ilmastonmuutoksen vastaista taistelua” (Yle, 26.12.2019).
Tuossa taloustieteilijän puheessa paljastuu kuitenkin yksipuolinen usko kapitalistisen talouden ”kaikkea hyvää tuottavaan ihmeeseen” sekä Yhdysvaltojen tämänhetkiseen kahtia jakautuminen ja myös usko siihen, että jos hyvä voittaa niin koko ihmiskunta pelastuu.
*
KANSALLISVALTIOSTA on tullut aikakautemme yleinen VALTIOMALLI. NATIONALISMI pohjautuu siihen, että jollakin alueella asuvista KANSANRYHMISTÄ valitaan yksi ja sille luovutetaan ikuiseksi omaisuudeksi koko tuo alue. Tämän ajattelutavan taustalla on ainakin juutalais-kristillinen perinne.
Viime vuosina on käyty paljon keskustelua ONGELMATALOISTA, samaan aikaan on siirrytty rakentamaan myös KORKEITA TORNITALOJA.
Usko moderniin rakennustekniikkatietoon on horjunut sekä matalien pientalokenttien rakentamisen suosio on ollut laskemassa.
*
Viimeksi olen joutunut seuraamaan sitä KÄYTÄNNÖN ARJESSA ristiriitaa ORGANISOIDUN KANSALLISVALTION sekä YKSILÖKEHITYKSEN välillä. Myös tuossa konfliktissa ylintä valtaa käyttää yhtenäistä kansakuntaa ”kypsyttelevä” NATIONALISTINEN VALTIO-ORGAANI.
IHMISYKSILÖLLE ei anneta siinä oikeutta kehittyä ja kasvaa LUONNONMUKAISESTI.
JÄLKIKIRJOITUS:
PSYKOLOGIEN tietovaltainen puhe ”ihmisen ja eläinten sielunelämästä” kuulostaa ”hössötykseltä”.
Kun ihminen (yksilö) ihmettelee menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta ihmisenä OLEMISEN täyttää tunne ”MIELETTÖMÄSTÄ MÖSSÖSTÄ”.
Tuohon aistimukseen sisältyy pelkoja, epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta, epäilemistä ja tarkoituksettomuutta. Ja tunnetta siitä, että ”ohuen pinnan alla on löysää muodotonta massaa”.
Tämä kaikki on ”tietämis- ja todellisuususkon” (kysymys: mikä on tietoista ja todellista?) ja ”VARMUUSUSKON” vastaista.
*
Tietoinen ja hallitseva ”MINÄ” on utopia. ”MINÄ” ei voi olla kuin auton ohjauspyörä.
Ihmisenä OLEMINEN on menoa ilman TIETOISTA JA HALLITTUA OHJAUSTA.
Ihmisenä olemisen mielettömyys herättää myös kysymyksen ”SUBJEKTIN KUOLEMASTA”. Se yhdistettynä HALLITSEMATTOMAAN ILMASTONMUUTOKSEEN herättää ajatuksia myös ”TIETÄMISEN JA TODELLISUUDEN LOPUSTA”.
*
Jos UUSI LUONTOSUHDE JA ELÄMÄNTAPA on heräämässä se voi tapahtua vai HITAASTI. Mutta uusin TEKNIIKKA JA TEKNOLOGIA ravistelee NOPEASTI tähänastista kulttuuria, yhteiskuntaa ja teollista kapitalismia. Tämä käynnissä oleva muutos näkyy monella tavalla.
Puhe ”TIETOYHTEISKUNNASTA” liittyy uuden ”DIGITEKNIIKAN” soveltamiseen yhteiskunnassa.
DIGI vaikuttaa erityisen selvästi TALOUSELÄMÄN muuttumiseen. Hyvä esimerkki tästä on KRYPTOVALUUTTA eli VIRTUAALIRAHA. Syrjäyttääkö ”ATK-RAHA” perinteisen rahan?
Toinen hyvä esimerkki UUDESTA DIGIYHTEISKUNNASTA liittyy tietokoneistettuun SODANKÄYNTITEKNIIKKAAN.
Siihen liittyy vaara UUSIEN LAAJEMPIEN SOTIEN SYTTYMISESTÄ.
DIGISODANKÄYNTI on kiihtynyt äskettäin Lähi-idässä. Siinä on vastakkain suurvalta (USA) ja ”perinteinen valtio”. Pahimmassa tapauksessa myös SODANKÄYNTI alkaa ravistella monia organisoituja valtioita.
Käynnissä oleva muutos muistuttaa monessa kohtaa maailmansotien välissä tapahtunutta kehitystä. Esimerkiksi VIRTUAALIRAHAN ROMAHTAMINEN ja vuoden 1929 PÖRSSIROMAHDUS muistuttaisivat suuresti toisiaan.
