Joku sanoi vuosia sitten Turussa minulle, että minulla on mielipidekirjoitusten Suomen ennätys.
Olen ollut aina aktiivinen mielipidekirjoittaja useasta eri syystä johtuen. Kyseinen kirjoitteluni kertoo minusta itsestäni ja suhteestani tähän ”maailmaan”.
Oman mielipiteen lausuminen on yhteisön sisällä tapahtuvaan vuorovaikutukseen osallistumista. Mielipide merkitsee uudenlaisten näkökulmien avaamista luovasti käynnissä olevaan keskusteluun. Mielipiteellä tuon esille uuden näkökulman ja ”tiedon” puheena olevaan aiheeseen.
Kirjapainotaidon keksiminen (massajulkaisu vallan työkaluna kansan yhtenäistämisessä) johti sanomalehtiin ja neljänteen valtiomahtiin (median oma valtapeli muiden valtapelien joukossa). Sanomalehti toimii usein poliittisen puolueen vallankäyttötyökauna. Sanomalehden toimitus haluaa siksi muokata lehteen lähetettyjä mielipiteitä sellaisiksi, että mielipide palvelee käynnissä olevaa puolueen valtapeliä. Tämä on ongelma. Internet (some jne.) on murtanut poliittisten sanomalehtien valtapelejä mutta ei vielä riittävästi.
Olen kirjoittanut muutaman kerran sanomalehden valtaeliittiin liittyvistä epäkohdista ongelmista vapaan mielipiteen ilmaisemisen ja nykyaikaisen demokratian kannalta.
Kun lehden toimitus ottaa itselleen oikeuden muuttaa ja muokata mielipiteen sisältöä, se astuu myös lehdelle itselle vaaralliselle alueelle. Se ei tuolloin ainoaan paljasta olevansa ”valtakone” vaan myös ”yhteiskunnallinen epäinhimillistäjä”.
Henkisesti vähävetisessä Suomessa monia sanomalehti on painokseltaan aivan liian suuri. Vallitseva tilanne näivettää onneksi suomalaista nationalismia.
Seuraavat kaksi esimerkkiä (sanomalehti Ilkkaan viimeksi lähettämäni mielipidekirjoitukset) kuvaavat omaa mielipidekirjoitteluni strategiaa. Ensimmäisellä kirjoituksella arvostelen kyläkoulujen lakkauttamista teknokraattisin ja taloudellisin perustein siitä, että samassa yhteydessä ei oteta huomioon sitä, että ihmislajilla on taipumus sitoutua vuorovaikutteisessa arjessa myös rakennuksiin ja kokea tuttu koulurakennus enempänä kuin vain ”kivenä” (materiana). Toisella kirjoituksella viittaan blogiini ”Kauhavanliike”.
1. KYLÄKOULU ON ”HENKI”
Myyttien (kuvitelmien) varassa elävälle ihmiselle koulu (rakennus) ja koulun lähipiiri (piha) on paikka. Edward Relphin mukaan paikat ovat ihmisen mieltä ja minuutta.
”Paikan identiteetti” liittyy ihmisen ja yhteisön paikkatietoisuuteen (tajunta). Paikkaan sisältyy myös ”paikan henki” (ns. genius loci).
Koska ihmiset sitoutuvat syvästi paikkoihin kyläkouluihin ei saa suhtautua kylmäkiskoisesti ja epäaidosti. Kouluja ei saa tarkastella vain valtapoliittisesti ja teknokraattisesti (asenne), ei pelkän hallintobyrokratian, rahavallan ja puoluevallan käytön pohjalta (valta).
Kyläkoulu ei ole pelkkää puuta tai kiveä tai pelkkä kiinteistö kuten nykyiset valtapelurit ajattelevat kylmäverisesti.
Kyläkoulu on ”henki”.
Miksi yleisradion (yle.fi) homekoulutiedostosta (hakukone) puuttuu tiedot Kauhavan kyläkouluista?
(lähetty Ilkan toimitukseen 7.6.2016)
2. HISTORIA TOISTAA TAAS ITSEÄÄN
”Me itte”-lapuanliike syntyi koska pieni eteläpohjalainen talonpoikajoukko koki vasta itsenäistyneen Suomen nationalistisen valtiojohdon ja kansakunnan kykenemättömäksi luomaan turvallisuutta 1930-luvulla jatkuneita idän uhkakuvia vastaan.
Lännen median toimittajan (jonka nimeä ei kolumnissa mainittu) kirjoitus Ilkassa (17.6.) ”Luottamus selittää kun mamut ahdistavat” (myyttinä, siis henkisesti) on kuin täysin lapuanliikkeen psykologia- ja sosiaalihistoriasta.
(lähetty Ilkan toimitukselle 17.6.2016)
*
Nationalistinen aate ja liike perustuu siihen, että yhteiskunnan valtaeliitti käyttää ihmisyksilöitä ja -yhteisöjä rakennusaineena ”yksileimaistaakseen” kokonaisen kansan.
Tuon ”yhtenäistämiskoneen” rakenne paljastuu parhaiten koulujen opetustoiminnassa ja kansallisen armeijan sotilaskoulutuksessa. Moni-ilmeisen elollinen alkaa muistuttaa siinä yksitotista elotonta.
Massoittumisen jälkeen (aluksi vapaat) yksilöt kuvittelevat olevansa jotain ”yhtä ja samaa oikeaa” esimerkiksi ”aitosuomalaisia”.
Pisimmälle kansan yhtenäistämispolitiikan ovat vieneet diktaattorit Hitler ja Stalin. Järkyttävine verisine seurauksineen. Yhtenäistämisessä väärärotuisia, väärin ajattelevia ja toimineita vainottiin ja rangaistiin joka hetki joka paikassa.
*
Ennen nationalismia ei ollut rajoja, joiden sisällä pyritään ylläpitämään yhtä ”todellisuutta”. Erilaiset väestöryhmät ja kulttuurit olivat ennen jatkuvassa ja rikastuttavassa vuorovaikutuksessa keskenään.
Ilman avointa vuorovaikutusta (erilaisten torjumisesta puhumattakaan) nationalistisen kulttuurin omaksunut kansa köyhtyy ja näivettyy lopuksi kuoliaaksi. Esimerkiksi islam rikastuttaa myös kristittyjä.
Mitä enemmän integrointia, sitä köyhempi ja tyhmempi joukko. Mitä enemmän monikulttuurisuutta sitä enemmän luovuutta, rikkautta ja viisautta kansanjoukon keskellä.
Kaikesta yhteiskunnallisesta massoittamisesta huolimatta Suomenkin kansallisvaltiossa asuu pitkän yhtenäistämisjakson jälkeenkin pirstaleinen ja riitaisa kansa koska vuorovaikutukseen ja anarkitiseen moninaisuuteen pyrkiminen on ihmislajin perusominaisuus.
Pirstaloituessaan (yhtenäistämisponnisteluista huolimatta) kansa jakaantuu kulttuurisesti ja myytistöltään erilaisiin väestöryhmiin.
”Yhtenäistä suomalaista kansakuntaa” ei voi olla olemassa konkreettisesti.
Nykyisestä Suomesta voisi muodostaa monta erillistä valtiota ”ominen kansakuntineen”.
Toiseksi laajoja osia Suomesta voisi liittää naapurivaltioiden osa-alueisiin, joissa vallitsee sama kulttuurinen ja mytologinen vire kuin rajan tällä puolen.
Suomi säpälöityy hetkessä koska se on täysin luonnollista.
Myös ns. ”kansallismaisemat” ovat ”huuhaa-alueita” sillä vastaava maisematyyppi jatkuu myös valtiorajan toisella sivustalla.
Myös luonnonsuojelualueiden perustaminen on nationalistista ”varkausjärjettömyyttä”. Sillä ei ole mitään tekemistä maapallonlaajuisen elollisen luonnon seuraamisen kanssa.
Yhteisöjen väliset erilaisuudet aiheuttaa kulttuuri ja myytit, joidenka varassa mytologinen eläin elää elämäänsä sattumien varassa.
Koska ihminen on villi ja petomainen kuvittelijaeläin suurin vaara nationalistisen yhtenäistämispropagandan levittämisessä on se, että massoittaminen johtaa ”normaalina toimintana” myös pahuuden hyväksymiseen hyvänä tekona.
Suomessakin on käynyt äskettäin juuri näin. Rasimia ei tunneta Suomessa enää edes käsitteenä.
*
Ihmisten välinen vuorovaikutus tapahtuu valtaosin eleiden varassa (elekieltä tutkii niin kutsuttu ”semiotiikka”): Samaan aikaan kun ihmiset elävät kuvitteellista paikalliskulttuurista arkea.
Monet ”natio-massan” yksilöt ja ryhmät (anarkistit jne.) vieraantuvat valtakulttuurista niin täydellisesti, ettei valta pysty integroimaan heitä takaisin massaihmisiksi psykoterapiankaan avulla.
”Positiivinen anarkismi” on nyt ”ajan henki”, nyt kun korostetaan massoittamisen vastakohtaa eli yksilövaputta.
Jokaisessa vapaassa yksilössä asuu kokonainen universumi.
*
Ennen vapaata yksilöä ahdistavaa nationalistista ”kuvitteellisuusideologiaa ja -liikettä” vallitsi ”avoin ihmissysteemi” ja sen sisällä monisäikeinen pirstaleisuus.
Sen jälkeen kun kansainvälinen (globaali) valtajyrä on murskannut keinotekoiset ”nationalismikoneet” ihmiskunta palaa takasin luonnolliseen ja luonnonmukaiseen ”avoimeen ihmissysteemiin”.
Siinä kuusi miljardia ikiomaa olemismaailmaa ovat taas vapaita muodostamaan keskenään omia pienyhteisöjä.
Tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tehtäväksi on tulossa yksilövapaudesta huolehtiminen maapallonlaajuisesti.
*
Kirjassa Maan tavoille (Matkailijan käytösopas, 2006) sanotaan suomalaisista, että ”Älä loukkaannu, jos suomalainen pysyy viisikin minuuttia vaiti”.
”Ulkomaalaisten” ei kannata loukkaantua vaikka suomalainen olisi tunninkin hiljaa.
Minuakin yritettiin kasvattaa lapsena ”nationalismitodellisuuteen”. Minussa tapahtui kuitenkin jatkuvaa irtaantumista tuosta ”epäinhimillistämiskoneesta”.
Muutama esimerkki.
Kävin nuorena ruotsalaista ja suomalaista koulua ja saksalaista ylipistoa. Seurustelin suomalaisten ja ulkomaalisten tyttöystävien kanssa.
Avioiduin ensimmäisen kerran suomenruotsalais-saksalaisen tytön kanssa. Olin anarkistinen pitkätukkainen repalekenkäinen hippienuori. Liityin militarismin vastaiseen rauhanjärjestöön sekä luonnonsuojelijoihin.
Elämäni oli jatkuvaa henkistä kamppailua suomalaisuuden ja ”ei-suomalaisuuden” välillä. Voiton siinä otti ”ei-suomalainen”. Toisenlaisen kohtaaminen ja uudenlaiseen tutustuminen kiinnosti minua enemmän kuin saman jankuttaminen.
Kun opiskelin erilaisessa kulttuuriympäristössä Saksassa (1970-luvun alussa) tunsin vetoa suomalaista kulttuuria kohtaan ”kotina”. Arvostelin siksi ankarasti saksalaista kulttuuria mutta kyseinen kiero asenne haihtui myöhemmin ilmaan.
Nykyisin olen kiinnostunut maapallon kaikista paikoista ja yhteisöistä.
*
Sanomalehdet, netti sekä poliittiset uutiset sekä urheilu-uutiset kuuluvat tärkeimpiin nationalistista arvomaailmaa ja ajattelua ruokkiviin valtapeleihin.
Nationalistiset poliittiset puolueet hyödyntävät kaikkia olemassa olevia valtapelejä pysyäkseen vallassa ja noustakseen johtoasemaan.
Jos matkustajakone on pudonnut maahan ulkomailla, Suomen media huolestuu ensimmäiseksi siitä oliko koneessa suomalaisia. Jos oli, niin nationalistinen valta saattaa järjestää myöhemmin valtiolliset hautajaiset. Kaikki suomalaiset on arvokkaampia kuin muut onnettomuudessa kuolleet.
Tärkeintä on kuitenkin se, että mahdollisimman moni ihminen pelastuisi, sillä ei ole mitään väliä montako suomalaista onnistutaan pelastamaan suomalaisen vallan toimesta.
Yllättävästi lisääntynyt maahanmuutto koettiin jokin aika sitten ”natio-suomalaisissa” HENKISTÄ AHDISTUSTA aiheuttaneena ilmiönä.
Tapahtuma johti porvarillisessa lehdistössä perussuomalaishenkisten kansalaisten härskiin kosiskelemiseen (varsinkin keskusta ja ps).
Kun poliittiset puolueet käyttävät sanomalehtiään edistääkseen puolueen vallassa pysymistä puolueet ja media syyllistyvät välillä jopa puolueen valtaintressin vastaiseen likaiseen propagandaan.
Kun seinäjokilainen maakuntalehti Ilkka uutisoi Kauhavan entiselle kasarmille perustetusta turvapaikkakeskuksesta, kuinka sillä vietetään islamilaisten ramada-paasto, lehti kertoi, että ”Sen (paaston/lisäys JP) takia heitä ei näkynyt normaalissa vahvuudessa (huomaa: sotilastermi/lisäys JP) lentosotakoulun ruokalan kebab-kaukaloiden (siis kallista liharuokaa ”ulkopuolisille”/lisäys JP) äärellä”.
Tämä kuvaus suututti ainakin yhtä kauhavalaista Ilkan lukijaa niin paljon, että hän arvosteli lehteä mielipidekirjoituksella itsekritiikin puutteesta ja rohkaisi muslimeja pitämällä islamilaisten paastoa ”pyhänä ja arvokkaana asiana” (Ilkka 16.6.2016, Jorma Joikelainen).
Tästä esimerkistä käy ilmi myös se, että kaikki kauhavalaiset eivät tunne henkistä ahdistusta ”ulkopuolisten turvapaikanhakijoiden” takia. Monet paikkakunnan naiset ovat alkaneet myös seurustella pakolaisten kanssa. Kohta tulevat myös yhteiset lapset ja omakotitalot.
Kun monet yksilöt ja pienryhmät harjoittavat vastarintaa vallitsevaa kulttuurista päälinjaa vastaan, paikallinen kulttuuri pirstaloituu ja muuttuu uudistumiskykyiseksi.
*
Samanlaisuus ja erilaisuus ovat vastakohtia. Samoin yhtenäinen ja epäyhtenäinen, samoin keinotekoinen ja konkreettinen.
Tulevan maailmanvaltion pääidea on se, että jokaisen maapallolle syntyvän täytyy saada olla vapaa yksilö ja oma maailmansa, vaikka kaikki elävät samaan aikaan maapallonlaajuisen maailmanvaltakouran alaisuudessa.
Muissa vaihtoehdoissa luonnon pelastamisessa ei synnyt mitään hyvää jälkeä.
*
Mytologisen eläimen puhe ei ole yksinkertaisesti pelkkiä sanoja ja lauseita ja ajatteluprosesseja, joissa etsitään sopivia sanoja lauseisiin. Ihmisen ja eläinten puheessa on selviä yhtymäkohtia.
Linnut puhuvat toisilleen kauniilla äänillä ja ”tanssiliikkeillä”. Delfiinit ylläpitävät yhteyttä toisiinsa viheltävillä äänillä. Simpanssi voi oppia jopa (alkeellisia) lauseita.
Ihmisen puhuminen on olemassaolon ilmaisemista ja ajatusten esittämistä. Sen voi toteuttaa lukemattomilla eri tavoilla, kaikki on siinä mahdollista.
Ihmisen puhe on erilaisten puheeseen sisältyvien elementtien yhdistelyä äärettömän monilla eri tavoilla. Se tekee maailmoistamme monimerkityksellinen ja ristiriitaisen. Se tekee meistä vapaina yksilöinä ja luonnollisina yhteisöinä erilaisia.
Ihmislajin kulttuurierot ja puhe-erot eivät kuitenkaan todista mitään siitä, että olisimme eläinlajina eri rotua ja parempia kuin muu luonto. Olemme yksi ainoa ihmiskunta (yksi ihmislaji).
Me ihmiset olemme yhtä ja samaa mytologista eläintä, henkisesti ja fyysisesti. Mutta me olemme vapaina yksilöinä jokainen oma erilainen maailmamme.
Joka hetki kuuden miljardin ihmisen erilaiset maailmat.
Ihmisiä yhtenäistävät nationalistiset arvot ja asenteet tekevät vapaista yksilöistä ensin nationalistisen massoittamisvallan orjia ja sen jälkeen kuolleita subjekteja elävään ”ihmismassamössöön”.
Vaikka kuinka samanlaiseksi yritetään masoittaa, niin silti erilaisuutta ilmenee (massoittamisen vastavoimana).
Seuraavat kolme esimerkkiä valaisevat asiaa.
Eteläpohjalainen saattaa paljastaa erilaisia ilmiöitä ja asioita lausahtamalla esimerkiksi, että ”O o t t o k a k u u l l u, jotta kyllä n`oon yksiä pirun rekkulehia, nua akkaan kapistukset? Jos niihin rupiaa, niin niist ei tahro päästä irtikää.” (Vaasan Jaakkoo, Raks Takkupää, 1946, sivu 16).
Pohjoispohjalainen hurmuri-isämme opetti meitä (7 veljestä, ei yhtään siskoa) omalla tavalla miesvaltakulttuurisesti sanomalla:
”Niin ne naiset voivat vaikuttaa miehen elämään”.
Turkulainen saattaa sanoa esimerkiksi, että ”Alkusyksyst ku kävin Kölnis työreissu, huomasi siäl kirjakaupas – – muistelmakirja – – Alkuruprikki siin kirjas oli et ”Mää en muista mittä, mut kirjotam perkeleesti vaa – –” (Harri Kumpulainen, Trumppurumpetti ja muita jokkem puronnei, Kustannusliike Pelipeitto Oy, 2002, sivu 5).
Helsinkiläinen saattaa vääntää stadin murteella, että ”Se oli sen eka, ja se oli kundi”.
(Olli Seppälän toimittama kirja ”Luukkaan evankeliumi slangiksi skrivattuna, 2001, sivulla 16 Jeesuksen syntymisestä)
*
Olen kirjoittanut omakustanteeseeni ”Puolueen loppu” (Suomen kuva, 2. osa, 2012, ISBN 978-952-67631-9-4) kappaleen ”Postmodernisti Jukka Paaso” (kirjoitus on päivätty 14.11.2012).
Sitä, joka ei halua alistua orjamoraaliseen massoittamiseen kutsutaan vapaaksi anarkistiksi.
Anarkisti toimii puhumalla saman tyyppisesti kuin arkkitehti, joka suunnittelee (kokonaissuhteiden muuttaminen) modernista talosta radikaalisti poikkeavaa postmodernia rakennuskokonaisuutta.
Anarkisti, konkreettisesti vapaa yksilö, ei silottele ja riisu puhettaan minimalismin asteelle (kuten yhtenäistäjänationalistit) vaan puhuu kuulijalle yksilöllisesti moninaisella ja ristiriitaisella tavalla.
Anarkisti haastaa lukijan, herättää kuulijassa sisäisiä ristiriitaisia tunteita niin, että lukija alkaa epäillä myös itseänsä ja koko vallitsevaa yhteiskuntasysteemiä.
Anarkisti oppii hetkessä ymmärtämään, että rikkaiden rikastuttaminen (uusliberalismi) johtaa yhteiskunnalliseen helvettiin ja dialektiseen yhteentörmäykseen, vallankumoukseen.
Ja anarkisti alkaa haluta osallistua vallitsevan systeemin hävittämiseen ja yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen uudistamiseen.
*
Usko ihmiseen ”tieto-olentona”, luonnontiede (esimerkiksi kemia), luonnon hyväksikäyttö ja hallitseminen (esimerkiksi koneellistettu tehomaatalous), koneiden massiivinen käyttö (liikkeen nopeuttaminen ja nopean liikkumisen laajentaminen maapallonlaajuiseksi) sekä teknologinen elämäntapa (tyyli kuten massiivinen kuluttaminen) on aiheuttanut nykyisen ympäristökriisin.
Tältä samalta pohjalta jatkaminen johtaa luonnon totaaliseen kurjistumiseen ja tuhoutumiseen (ilmastonmuutos jne.). Ja ihmislajin sukupuuttoon kuolemiseen.
Länsimainen kulttuurimme on tuhoutumassa samaan aikaan kun kansallisvaltiot häviävät. Vanhan kulttuurin tilalle on syntymässä uusi globaali kulttuuri, johon sisältyy kaikkien yksilöiden konkreettinen vapaus.
Kapitalistinen valta yrittää kuitenkin vieläkin tehdä ilmastonmuutoksestakin tuottavaa viihdebisnestä.
*
Filosofi Georg Henrik von Wright kertoo kirjassaan Humanismi elämänasenteena (1987): ”Voitaisiin sanoa tieteen edellyttävän uskoa siihen, että todellisuuden (luonnon) rakenne ja tapahtumat ovat ymmärrettäviä ajatukselle, kuvattavissa ja selitettävissä rationaalisesti (siis järjellä / lisäys JP).
Tällainen usko ei ole selviö.
Jos uskomme, että kaikki tapahtuu sattumalta tai johtuu henkiolentojen ja jumalien puuttumisesta asioihin, emme pidä todellisuutta ymmärrettävänä – – Kreikkalaisten keskuudessa syntyi usko, että ajatus kykeni ymmärtämään todellisuuden – – uskoa luonnon ymmärrettävyyteen voidaan pitää yhtä syvään juurtuneena kuin länsimaisen ihmisen – – tapahtuneeseen luonnontieteiden suuren läpimurron jälkeen – – Luonnon esikuvan seuraamisen vastakohta on ajatus, että ihminen voisi hallita luontoa” (sivut 65-67).
Luonnontieteet ovat aiheuttaneet keskiajasta lähtien harhakuvitelman siitä, että ihminen pystyy järjellisellä ajattelutoiminnalla hallitsemaan luontoa ja kaikkea muuta ”maailmassa”.
Käsitteellä ”dialektiikka” viitattiin antiikissa väittely- ja todistelutaitoon, minkä yhteydessä erilaisia argumentteja asetettiin korostetusti vastakkain.
Kyseisellä menetelmällä ihmisen uskottiin pääsevän selville käsitteistä. Esimerkiksi Platonilla tämä merkitsi sitä, että sai tietoa ideoista (ideaoppi). Tuolloin kuviteltiin, että ihminen pystyy pääsemään ajattelunsa avulla ”kaiken alkulähteille”. Jos niin voisi tapahtua ihminen astuisi jumaluuden asteelle.
Onko ihmisen mahdollista saada tietoa todellisuuden (luonnon) olemuksesta?
Sartren mukaan ”analyyttisen järjen” avulla se ei ole mahdollista. Todellisuus on rationaalisen järkeilyn avulla tavoittamattomissa.
Ihmiselämä on eräänlaista ”unta hereillä”. Jos ei vaeltelisi siinä ”sattumien teitä” ei olisi hengissä. Oleminen on olemistunteen aistimista.
Ajattelijat ovat puhuneet todellisuudesta (luonnosta) eri tavoin. Mitä todellisuus on? Mikä on todellista? Millainen on todellisuuden olemus? Mitä on ”yhteiskunnallinen todellisuus” (Marx) tai ”yksilönä olemisen todellisuus” (Sartre)?
Mitä filosofien käyttämä ilmaisu ”maailma” tai ”maailmassaolo” tarkoittaa? Mitä on ”olla todellisessa tai epätodellisessa maailmassa”? Mikä on tosi? Mikä epätosi?
Voiko ihminen saada ajattelullaan selville todellisuudesta mitään?
Kun ajattelen ihmisenä olemisen todellisuutta, ensimmäiseksi mieleeni tulee se, että elollinen luonto (ihminen itse mukaan lukien) pitää ottaa aivan ensimmäiseksi huomioon.
Mutta liittyykö todellisuus (luonto) sen lisäksi johonkin muuhun, esimerkiksi ihmislajin oletettuun kykyyn ”tietää” tai ”uskoa”? Tai ihmisen kykyyn toimia konkreettisesti materialistisessa ja henkisessä maailmassa.
Koska maapallon elollinen luonto on syntynyt ”alkukemiallisesti” konkreettisesta materiasta todellisuudenkin (luonnon) täytyy olla materialistinen ja konkreettinen.
Luonto ja todellisuus ei ole sitä, että (luonnosta rakentuva ja luontoon sisältyvä) ihmislaji eli mytologinen eläin olisi järkiolento, jolla on kyky tietää jotain järkiajattelun avulla.
Ihminen pystyy kokemaan olevansa (olemassa) mutta ihmisellä ei ole kykyä tietää ”olemassaolotodellisuutta” eli ”olemassaololuontoa”.
Ihminen kokee ja elää olemassaoloaan kuvitelmien ja kulttuuristen myyttien varassa koska ihminen on eläinlaji kaikkien muiden maapallon eläinlajien joukossa.
*
En siis usko, että ihminen olisi järkiolento, joka pystyy tietämään olemassaolonsa aikana (myös ”itselleen olemisessa”) järjellään (järki) tosiasioista. Ei myöskään laajoista kokonaisuuksista (kuten yhteiskunnallisista ilmiöistä ja seikoista).
Ihminen on mytologinen eläin, joka elää elämänsä keskellä ”sattuman vyöryä”. Ihminen voi vain toivoa ”hyvää elämää” ja laatia kauniita kuvaelmia unelmistaan.
Kreikkalaiset pitivät muinoin luontoa (luonnon ”järjestystä”) ihmisen ihanteena ja esikuvana (vapaana yksilönä ja yhteiskunnallisena olentona).
Luontoa tuli seurata, ei hallita kuten nykisin tapahtuu. Luonnon edessä pitää heittäytyä luonnolle, ei ajatella sitä miten saisin luonnosta jotain irti itselleni.
Aristoteles varoitti kreikkalaisia ”konekulttuurista” (kts. ”Aristoteleen liikeoppi”, von Wrightin teosta sivuilla 68-69). Nykyinen konekulttuuri pohjautuu luonnontieteeseen (tieto) ja konekulttuurimme ikävät seuraukset tunnetaan elollisen luonnon kurjistumisena. Ikivanhoissa viisauksissa ihmistä varoitetaan tietämisen vaaroista (esimerkiksi Raamattu).
Alkuperäinen uskominen (käsitys: todellisuus/luonto) on yksinkertaisesti pelkkää uskomista. Pyrkimys tietämiseen tapaa hetkessä uskon.
*
Länsimaisen kulttuurin keskeisin lähtökohta on usko kykyyn hankkia ajattelun avulla tietoa. Tästä näyttää tulevan myös kulttuurimme lopun ydinkohta.
Toisenlaiset kulttuurit (islam jne.) pohjautuvat muunlaisiin lähtökohtiin ja prosesseihin.
Oman itsensä sekä muiden ihmisten sekä eläinkunnan tarkasteleminen auttaa tekemään havaintoja ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen sisältyvistä ilmiöistä.
Ihmisen ja luonnon välillä tapahtuva vuorovaikutus ilmenee esimerkiksi siinä, että kun keskellä kuumaa kesää iskee kylmä ja sateinen ”syysmyrsky” se saa ihmismielen usein haikeaksi ja surumieliseksi.
Ja jos kärsii atooppisesta ihottumasta, oppii ymmärtämään sen kuinka ihmisen iho toimii eräänlaisena ”ulkomaailma aistivana vastaanottimena” ja oman ”sisäisen mielentilan hälytyskellona”, jossa psyykkinen mielentila voi jättää ihmisen iholle konkreettisen fyysisen jäljen.
Ja vanha lämminhenkinen hirsirakennus kertoo (genius loci) ihmistä koskettavammin luontoyhteydestä kuin kylmä teräsbetonitalo.
*
Meidän tulee muuttaa ja uudistaa yhteiskuntaa perusasioissa. Ei tukeutua vanhaan, ylläpitää vanhoja porvarillisia myyttejä ja perinteistä.
Kirjailijoiden tulee Sartren mukaan olla sitoutuneita, koska ”teksti on toiminnon muoto” (Sartre, Dialektisen järjen kritiikki, Leena Subran, 1981, sivulla 7).
Selvitä tähän liittyviä kysymyksiä myös Sartren kirjan ”Mitä kirjallisuus on?” pohjalta.
Meidän tulee sisältää uuteen eksistentialistis-marxilaiseen yhteiskuntaan vapaa yksilö (ajattelu ja toiminta).
Marxilaisuuden pohjalta aikaisemmin kehitetty kommunismi unohti yksityisen ihmisen. Se myös eriytti teorian ja käytännön ja teki uudesta yhteiskunnasta kivenkovan dogmin, jota jokaisen oli pakko seurata orjallisesti.
Kaikesta tehtiin tuolloin ”totalisoitua järkitietoa”. Se oli paha virhe.
Me ihmisyksilöt olemme osa luontoa, asuen luonnon sisällä ja ollen vuorovaikutuksessa kaikkeen muuhun elolliseen luontoon nähden.
Samalla tavalla kun marxismi on Sartren mukaan filosofia ja eksistentialismi ideologia marxilaisen filosofian sisällä (Sartren ”Dialektisen järjen kritiikki”, Leena Subran, sivulla 9) samalla tavalla luonto (todellisuus) on filosofia ja ihminen on ideologia sen sisällä.
Moderni ihminen on vieraantunut todellisuudesta ja hän on vieraantunut myös itsestään eli luonnosta. Tämän on aiheuttanut se, että ihminen on omaksunut ”tietouskovaisena” epäaidon keinotekoisen luontosuhteen.
*
Uskon tuntevani Saksassa asuneena saksalaista kulttuuria. Mutta ranskalaisuus on minulle valtaosin arvoitus koska minulla ei ole ollut ranskalaisia kavereita.
Tavallinen englantilainen ei haluaisi myöntää kuuluvansa Eurooppaan (kts. Jari Korkki, yle.fi 17.6.2016). Tämän myytin taustalla on Englannin ja Ranskan historia (riidat ja sodat). Kyseiset maat kuuluivat valtasysteeminä ristiriitoja täynnä välillä jopa yhteen.
Ero EU:sta on Englannissa hyvin mahdollinen (Brexit). Jos ero tulee Suomelta saattaa jäädä EU-rahat saamatta.
Taloustieteilijä Paul Krugmanin mukaan ”Suomi on Euroopan uusi sairas mies” (msn.com/fi, talous/uutiset, 18.6.2916).
Mutta kasvuhyppelykään ei pelasta mitään kun koko maailma kaatuu päälle (globaali lama ja ilmastonmuutos).
Konehullujen suomalaisten alamäki johtuu Krugmanin mukaan (ehkä) Nokian karkaamisesta. Konehulluus on suomalaista ”neroutta”. Ja Helsingissä leviää betonimöykkyjä ja lasitaloja joka sivulla niin, että kaupunki alkaa muistuttaa Seinäjokea.
Mutta Helsinkihän on suomalaisten pääkaupunki.
Suomen hallituksen yhtenäisyys (porvarillinen keskusta, ps ja kok) on Krugmanin mukaan talousongelmien takia uhattuna. Äskettäin erosi hallituksesta jo ministeri (kok).
Stubbin potkut toimii nyt hallituslaivamme peräsimenä.
Ja Timo parka. Nationalistisen maalaisliiton aatemaailmasta irtaantuminen jatkuu, ”ensin SMP ja PS, nyt Väyrynen”.
Pekka Vennamo odottaa jo Timoa Espanjassa baaritiskillä. Ja terveisiä Kataiselle Keski-Eurooppaan. Monia muitakin suomalaisia valtapelureita on tulossa perässä Mannerheiminkin viitoittamaa tietä.
