Kirjoitin sanomalehti Ilkkaan viimeksi tämän mielipidekirjoituksen (26.10.2016):
”KAUHAVA SYNTYI RUOTSALAISEN SIIRTOKUNNAN PAIKALLE
Kustaa Vaasa lähetti 1550 ja 1551 Ruotsin Österlandin Korsholman veronkantajalle kirjeet Suomenniemen sisämaahan muutosta. Kirjeiden mukaan väestöä kehotettiin muuttamaan ’erämaihin’.
1560 veronkantotilien mukaan Kauhavan kahden vanhimman talon isännät olivat ruotsalaisia. Tämä viittaa siihen, että Kauhavanjoen varrelle oli muuttanut ruotsalaisia.
Olen kirjoittanut aikaisemmin Kosolanmäen aitanovesta merellisen kulttuurin ’kala-aittana’. Tuon jälkeen kiinnitin huomiota vanhojen kauhavalaisten aitojen ruotsalaistyyppisiin avaimenheloihin (Ilkka, 20.10. 2016). Viimeksi olen tehnyt samoista aitoista uusia havaintoja.
Kyseiset aitat ovat ’kiilamaisia’, alhaalta kapeita ja ylhäältä leveitä aittoja ja toisissa niistä on julkisivussa myös ’pykäläporras’. Noissa jyrkkäharjaisissa aitoissa on alhaalla pääovi ja ylhäällä pieni luukku. Luukun yläpuolella on tavallisesti antiikin ’hammasrivi’ (saksaksi ’Zahnreihe’).
Viimeksi olen löytänyt kaksi ’ruotsalaista kala-aittaa’, joista toisen ’kala-aittaovi’ ja yläluukku on maalattu keltaisella, toisen kokonaan vihreällä. Keltaiset ovet liittyvät 1800-luvun autonomian empiretyyliin, vihreän oven tausta liittyy nykyaikaan.
Molemmat mainitsemani ovet ja luukut todistavat siitä, että niiden alkuperäinen symbolimerkitys (ruotsalainen kala-aitta) on unohtunut ja että se on korvattu myytillä.
Myytillä siitä, että kyseinen arkkitehtuuri on paikallisen väestön ikiomaa käsialaa samoin kuin 1700-luvun puolivälin jälkeiset ’eteläpohjalaistalot’. Kun Kauhava syntyi 1600-luvun alussa, käytössä oli alueella kuitenkin kokonaan muita talotyyppejä. Arkeologia valaisisi tarkemmin tätäkin seikkaa.
Hyvin voi olettaa (hypoteesi), että kyseiset aitat on alun perin purettu ruotsinkielisellä rannikkoseudulla, seuraavaksi purkutavara on kuljetettu veneillä Lapuanjokea pitkin Kauhavanjoen varteen ja perillä aitat on koottu kasaan ja sen jälkeen niitä on siirretty uusien omistajien toimesta muualle Kauhavalla.
Myöhemmin alueella tehtiin myös vastaavantyyppisiä ’suomalaisaittoja’ mutta niiden tyyli poikkeaa ’epäkoristeellisuudessaan’ ruotsalaisaitoista. Toisissa kyseisissä ’suomalaisaitoissa’ on kuitenkin jussipaitana tunnetun (myytin) ’salmiakin muotoinen’ avaimenhelakin (ehkä 1800-luvulta).”
*
Turun ruotsinkielinen nimi on Åbo (sana rakentuu sanasta ”joki” sekä sanasta ”asua”, kyse on ollut alun perin ”jokivarsiasumisesta”). Kauhavakin on syntynyt jokivarsiasumisena. Sen alkuperä löytyy Ruotsista.
Kymmenisen vuotta sitten Turun Vanhankaupungin alueelta (tuomiokirkon läheltä) löytyi parin metrin syvyydestä auringossa kuivatuista savitilistä tehty asuintalon uuni. Kyseinen muuri liittyy todennäköisesti ruotsalaisen siirtokunnan muuttoon Ruotsista Turun Aurajoen varteen (noin 1300 jKr). Poltetuista tiilistähän ei tuossa vaiheessa uskallettu edes unelmoida.
Kauhavalla 1600-luvun alun kulttuurimaakerros on noin puolen metrin paksuinen, esimerkiksi Novgorodissa se on noin kymmen metriä. Alimmista kerroksista on löydetty vanhimmat tekstit suomeksi (tuohirulliin kirjoitettuna).
*
Kauhavan ensimmäinen ruotsalainen siirtokunta on asunut talven alueelle (merenrannikolta pitkin Lapuanjokea) kesällä tuomassaan ja Kauhavalla kasaan kokoamassaan kala-aitassa (vrt. esimerkiksi Kytösavut VIII, 1958, sivu 87, 1600-luvun kirkkoaitta yöpymispaikkana).
Muutto Merenkurkun edustalta sisämaahan on kuitenkin vielä tarkemmin tutkimatta (arkeologia jne). Suomennimen uudempi historia on Ruotsin kruununvallan valloitushistoriaa.
*
Olen edennyt Kauhavalla tähän asti hyvin siinä, mikä liittyy kulttuuristen myyttien syntymisen selvittämiseen sekä ilmenemiseen.
Sekä ylikansallisen vuorovaikutuskulttuurin ilmenemisen ja merkityksen todisteluun (yhtenä esimerkkinä siitä yllä oleva mielipidekirjoitukseni).
Ylikansallinen kulttuurivaikutus on ilmennyt Kauhavalla myös esimerkiksi marxilaisen työväenliikkeen sekä (talopoikakulttuurin poikiman) torppariasutuksen muodoissa. Ja silmiin pistävää siinä on ollut rakentaminen etäällä (toisarvoisena syrjässä) vauraiden talonisäntien asuinpaikasta (segregaatio, alueellinen eriytyminen).
”Kuvitteellinen kulttuuri ja identiteetti” estää nationalistisen filosofian ja ajattelun takia henkisen uudistumisen sekä mielekkään tulevaisuuteen suuntautumisen.
Keskustapuolueen ”agraarivaltapelikään” ei ole tuottanut vain kaikenlaista hyvää ja onnellista. Se on aiheuttanut myös pahaa ja suuria kärsimyksiä monille ihmisille.
Ja sitä Suomen keskusta (nationalistinen puolue) aiheuttaa parhaillaankin. Esimerkiksi puhumalla kylien säilyttämisestä murskaamalla samaan aikaan kyliä suurkuntien alle.
*
Kauhavan suurkunnan (entinen Kauhava, Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi) kuntademokratian suurin ongelma liittyy siihen, että isoilla nationalistis-porvarillisilla puolueilla on Kauhavan valtuustossa yksinvaltius. Kaikki tietävät sen mutta kauhavalaiset eivät uskalla arvostella sitä. Siis kyse on täydellisesti toteutuneesta diktatuurista.
Suurin syypää läpeensä tautiseen kauhavalaiseen valtapelikulttuuriin on puolue nimeltä Suomen Keskusta (entinen Maalaisliitto).
Konkreettista toisinajattelua ei Kauhavan valtuustossa sallita.
Kauhavan keskusta pitää ryhmähuonettaan valtuustosalia merkittävämpänä paikkana.
Vuoden 2011 kuntavaalissa valtuustopaikat jakautuivat Suur-Kauhavalla seuraavasti: 21 (keskusta), 10 (kok), 5 (sdp), 4 (ps) ja 3 (kd). Samantyyppinen kehitys on jatkunut.
*
Kauhavan suurkunta on Suomen maatilavaltaisin kunta. Ja samalla yksipuolisesti jääkäriperinteistä sekä ”valkoista valtaa 1918 ja kapitalistista yrittäjyyttä” viljelevä kunta.
Maaseutukulttuurinen Kasarmi-Kauhava on Suomen ”pikku-Kaliningrad”.
Kauhavan lentosotakoulu ja kirkonkylä ovat kasvaneet yhteen henkisesti ja fyysisesti.
Noissa molemmissa kasarmi- ja kuntayhdistelmissä (Kaliningrad ja Kauhava) on valtuuston suurimmalla puolueella niin runsaasti omia edustajia, että kyseinen puolue voi päättää esityslistalla olevat asiat omassa ryhmähuoneessaan. Kaliningrdissa 70 % valtuustopaikoista.
*
Perussuomalaisuus on vahvistunut viimeksi näkyvästi asemiaan Vaasan vaalipiirissä.
Muukalais- ja pakolaispelottelulla ja -vastaisuudella on paikkakunnalla vahva jalansija.
Monet seikat viittaavat ”häjyilynationalistisen uuslapuanliikkeen” syntymiseen Kauhavalla.
Kirkkaan punaista väriä ei enää tunneta eikä tunnusteta enää Kauhavalla, vaikka myös työväenliike on kukoistanut paikkakunnalla.
Kauhavalla on ihan liikaa ”väärin ymmärrettyä nationalistista intoilua”. Alahärmäläiset inhoavat jopa Snellmania.
*
Kauhavan suurkunnan hallintokeskus sijaitsee Kauhavan entisessä kirkonkylässä mutta suurliikemiesten Alahärmä on valtaamassa hallintovallan itselleen koska vanha Kauhava on tullut ”sammunut liekki”. Lentosotakoulun (LSK) lopettamisen 2014 jälkeen Kauhavan kunnan entinen keskustan tilat ovat alkanut autioitua ja alueella on tapahtunut näkyvää poismuuttoa.
*
Nationalistinen valtapeli on ongelma. Joka suhteessa.
Vakavin ongelma nationalismissa siinä liittyy siihen, että kaikesta tehdään siinä ”me-painotteista ja minä-korosteista henkihuuhaata”.
Tämän kritiikkini taustalla on eksistentialitinen käsitys inhimillisestä olemisesta ”maailmassa”.
Siinä ”kuvitteellinen oleminen” (elää arkea sellaisessa mikä on harhaa) on eri asia kuin ”konkreettinen oleminen” (se mikä on konkreettista eli niin sanotusti ”todellista”).
Samasta ilmiöalueesta on kirjoittanut Heikki Ylikangas, mutta historiankirjoituksen näkökulmasta käsin (katso Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisua ı (1979). Ylikankaan mukaan
”– – historiankirjoitus pitää tavoitteenaan suomalaisten kansallisen identiteetin vahvistamista historiasta saadun aineiston avulla.” Toiseksi kansallisen historiankirjoituksen ”– – päämääränä on keskittyä ilmiöihin ja kehityslinjoihin, joissa tulee näkyville suomalaisten kansallinen erikoislaatu ja erityisesti heidän tiensä itsenäiseksi kansakunnaksi” (sivut 13-14).
Nationalistisesti tulkittu vuosi 1917 on kuitenkin ”väärin luettu vuosi 1917”.
Tuo mystinen hetki ”itsenäistyminen” hetkellä 1917 (”yksi-yhdeksän-yksi-seitsemän”, vrt. ”seitsemän veljestä”) on antiikkiin asti juontava ”pyhä luku” mutta itsenäistyminen ei kelpaa ”konkreettisen historian” kruunuksi (historian käännekohdaksi).
Myös juhla ”Sata vuotta itsenäisyyttä” on kuvitteellisen myytin palvontajuhla.
Olen törmännyt tähän ongelmakysymykseen alueen ja väestön historiaa ja nykyaikaa kuvatessani Turussa ja Kauhavalla.
Eksistentialistinen olemisajattelu on tehnyt minut täysin vakuuttuneeksi kriittisen näkökulmani oikeutuksesta. Molemmissa tapauksissa on samalla kyse rotuajatteluun ja rasistiseen arvottamiseen liittyvästä seikasta.
Nykyturkulaisten identiteetti on rakentunut nationalistisesti kristillisen kirkon (usko) ja hansojen (yrittäjyys) Suomenniemelle tulon pohjalle (tuomiokirkon apsiksessa piispa Henrik kastaa Kupittaan lähteellä turkulaisia kristilliseen uskoon). Nykykauhavalaisten identiteetti on rakentunut nationalistis-regionalistisesti eteläpohjalaisen maaseudun (ihminen ja lakeus, pelto ja maanviljely) erityidlaadun ”häjyilevän ihmisrodun” (rohkeus ja sisukkuus) ja korkestasoisen käsityön (yrittäjyys) varaan.
Mutta vain murtamalla nuo nationalistiset ”kuvitteelliset olemiset” voi ylittää ongelman sekä uudistua ihmisenä ja liittyä ”konkrerttisen olemisen” eksistentialistisiin kokijoihin.
Minä en elä orjana ”kuvitteellisessa olemisessa” vaan vapaana jalat maassa.
0. Olin Turun kaupungin johtavan virkamiehen virassa 1987-2010.
Osallistuin samaan aikaan myös Turun kunnallispoliittiseen toimintaan ensin vihreänä (1992-1994) ja sen jälkeen demarina (1994-2000.
Olen ollut noin 30 aatteellisen yhdistyksen jäsen. Turussa toimin viimeksi esimerkiksi asuinalueeni Raunistulan kaupunginosan omakotiyhdistyksen puheenjohtajana sekä Turun Pietari-seuran puheenjohtajana.
Minulla on hyviä ystäviä Pietarissa ja Venäjällä.
Sain Turussa kokemuksia suomalaisesta demokratiasta sekä valtakunnallisiin selvityksiin, määräyksiin ja lakeihin pohjautuvasta suunnittelukulttuurista.
Harjoitin Turun kaupunginhallituksen päätöksellä virkamiehenä myös asukkaiden suunnitteluun osallistumisen avustamista.
Havaitsin, että asukkaiden osallistuminen johtaa siihen, että kun asukkaat osallistuvat monet asiat alkavat mennä heidän kannaltaan huonosti mutta jos asukkaat eivät osallistu lainkaan vallankäyttäjän osallisuushankkeeseen heidän asiansa sujuvat oikein hyvin.
Tämän ilmiön aiheuttaa puolueorganisaatioiden mustasukkaisuus vallankäytön suhteen. Puolue haluaa pitää edustamismonopolin. Ja puolueet alkavat laittamaan kilpaa kapuloita asukasvaikuttamisen rattaisiin.
Edustussysteemissämme on viisainta olla osallistumatta mihinkään.
Monien kuntien hallinnossa sovelletaan myös niin sanottua ”joustavaa menettelyä”. Sen yhteydessä ei edes vilkaista valtakunnallisia määräyksiä ja lakikirjoja.
Mutta jos niitä vilkaistaan, niiden sisältö tulkitaan tahallaan omalla tavalla (väärä ”joustava tulkinta”).
Kuntaorgaaniin ei pidä luottaa sinisilmäisesti. Vain mukamas ”kaikkea hyvää tehdään”.
*
Aloitin alun perin Turussa vuonna 1984 toimistoarkkitehtina. Tehtäväni oli vanhojen puutaloalueiden suojelun ja peruskorjauksen koordinointi. Turku sai projektistamme hyvää mainetta. Turku oli tuossa vaiheessa vanhojen arvotalojen ja -alueiden suojelija.
Vuoden 1987 alussa minut valittiin kaavoitusosaston (kaupunkisuunnittelu) johtavaan virkaan, Turun ensimmäiseksi apulaisasemakaava-arkkitehdiksi (apulaiskaavapäälliköksi, virkani oli perustettu yleiskaavoituksen kehittämiseksi).
Myöhemmin ”Turku” eli niin kutsuttu ”kuntaorgaanivalta” antoi minulle jatkuvasti turpiin.
Kun minut valittiin 1992 myös Turun valtuustoon, minulla oli kaksoisrooli. Olin samalla kertaa kunnan virkamies ja poliittinen päätöksentekijä. Se on demokratian kannalta tavallisesti ongelma.
Poliitikoksi jouduin kuitenkin tuolloisten ”olosuhteiden diktatuurin” (turuntautisten valtariitojen) johdosta, en pyrkinyt tieten tahtoen poliitikon rooliin.
Mutta vaikka kaksoisroolistani tehtiin myös kanteluja, oikeus totesi, ettei minulla ole estettä osallistua poliittiseen päätöksentekoon paitsi jos valtuustossa käsiteltävä asia liittyy virkatyöhöni.
Päättäjien kaksois- ja kolmoisroolit ovat suomalaisessa demokratiassa ”maan tapa”. Monilla valtapelureilla on Suomessa sivutoimia kymmeniä.
Puolueen omaan sisäiseen ja puolueiden väliseen valtataisteluun verrattuna ”sivuhommat” ovat kuitenkin pikku haitta.
*
Vuodesta 1994 lähtien osallistuin myös Turun lähiöiden uudistamiseen ja monikulttuurisen lähiöasumisen kehittämiseen. Siihen liittynyt isoin ongelma koski sitä, ettei muuttajien asumiseen osallistumista voinut edistää.
Nationalistisen valtion betonilähiö on fasistinen teräshäkki. Siihen on lukittu vallan kouraan ”tieten tahtoen” ja suunnitelmallisesti erikseen ”kantaväestö” ja ”ulkopuoliset”.
Turun työvuosinani (1990-luvun alusta lähtien) mustapuseroiset rasistit saattoivat harjoittaa vapaasti ”kiihottamista kansanryhmää vastaan”. Sen tuomitsemiseen on herätty vasta nyt 2016.
*
Kun olin ehdokkaana Turun kunnallisvaalissa 1992 kohosin Turun vihreiden ylivoimaiseksi ääniharavaksi.
Vihreiden valtuustopaikat nousivat ”äänisaaliini” ansiosta yhdellä rysäyksellä yhdestä seitsemään.
Tuolla muutoksella tuli olemaan iso vaikutus turuntautisen poliittisen valtapelikulttuurin muuttumiseen terveempään suuntaan Turussa. Mutta vain hetkeksi, sillä myös vihreät alkoivat integroitumaan turuntautisen valtapelin osapuoleksi.
Ennen vaalia osallistuin vihreiden vaalikampanjan suunnitteluun (vaalitoimistonamme oli pieni laiva joen rannalla). Vaalin jälkeen osallistuin vihreiden ja muiden puolueiden kanssa pidettyihin kokouksiin, joissa sovittiin luottamispaikoista (kaupunginhallitus, lautakunnat jne.).
Se oli täyttä puolueiden välistä verikoiratappelemista. Mytologisen eläimen sanelu on kovaa. Tuossa sodassa pääsee toisilla itkukin.
Sovin vihreiden politrukkien ja rivijäsenistön kanssa vaalin jälkeen siitä, että minulle annetaan kahden vuoden sisällä kaupunginhallituksen varsinaisen jäsenen paikka.
Sitä ennen saan olla kaksi vuotta kaupunginhallituksen varajäsenenä. Olin myös kh:n edustajana rakennuslautakunnan kokouksissa. Olin noihin aikoihin ahkera Turun taudin tutkija.
Koska mainitsemaani kh-paikkasopimusta koskenut asiakirja ”katosi” kahden vuoden sisällä enkä saanut minulle luvattua kh-paikkaa 1994, pyysin oikeuskansleria tutkimaan kyseistä seikkaa mutta asia jäi avoimeksi yhdistysrekisteriä koskevan salaisuusperiaatteen takia.
Oikeusjärjestelmämme ei puututa ”yhdistysten sisäisiin asioihin”. Ja vihapuhe ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on täällä mielipiteen ilmaisemista.
Siirryin tästä syystä 1994 vihreistä sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi ja liityin demarivaltuustoryhmään.
Minut valittiin vuoden 1996 kunnallisvaaleissa ensikertalaisena demariehdokkaana uudestaan valtuustoon. Istuin valtuustossa demarina vuoteen 2000 saakka.
Vuoden 2011 keväällä lähdin Turun virastani eläkkeelle ja muutin Kauhavalle.
*
Huomion arvoisin kokemukseni 1990-luvun kunnallisvaaleista oli se, että vaaleissa olevat ehdokkaat toimivat pelkästään puolueorganisaatioiden ”houkuttelunukkeina”.
Vihreät puoluepolitrukit tekivät vaalituloksen jälkeen minulle selväksi sen, että ”puolue päättää, ei puolueen vaaleihin asettamat ehdokkaat, kuten Jukka Paaso”.
Koska yhteiskunnallisessa demokratiamallissamme puoluesaatio sijoittuu vallankäyttäjänä ehdokkaiden (henkilöiden) yläpuolelle, tuossa mallissa ei korostu ihmisläheisyys vaan organisaatiovalta.
Kyseinen puolue- ja organisaatiovalta perustuu päällimmäisenä ajatukseen ”tieto on valtaa”. Siinä politikointi on eräänlaista ”irtodataa”. Politikointi on valtapeliä organisaatiovallankäytön ja järkeilypohjaisen tietouskon pohjalta.
Suomalaisessa demokratiamallissa ylimpänä vaikuttajana on nationalistinen valtioideologia ja siihen liittyvä puoluevalta (valtiovaltaa heijastaa eduskunta sekä kuntavaltaa kunnanvaltuustossa).
Koska nationalismin aate pohjautuu kuvitteelliseen henkiajatteluun (Hegel) ja kuvitteelliseen ”kansakunta-ajatteluun” nationalismin pohjalta luodusta valtio-organisaatiosta muodostuu monella tasolla yhteiskunnallinen ongelma.
*
Nationalistisen valtioinstituution suurin epäkohta liittyy yksilövapauden riistämiseen, yksilöiden ”massoittamiseen”, yksilöiden orjamoraaliin kasvattamiseen, ”subjektin kuolemaan” sekä ylikansallisen ja kansainvälisen toiminnan toisarvoisena pitämiseen.
Nationalismin pahimmat epäkohdat liittyvät myös militarismiin sekä propagandan harjoittamiseen yksipuolisesti oman nationalistisen valtion eduksi.
*
Puolueiden nationalistinen politikointi on kovaa, ihmisvierasta ja konemaista.
Turun vihreät politrukit kutsuivat riitatilanteissa usein kokoon oman puolueyhdistyksen jäseniä päättämään kokouksessa siitä, miten syntynyt erimielisyys ratkaistaan.
Noihin kokouksiin saapui henkilöitä, joita en ollut koskaan edes nähnyt. Kyseinen menettely liittyy periaatteeseen ”puolue päättää” sekä toimii ”puoluepolitrukkien junttauskoneena”.
Demarivaltuustoryhmässä kiisteltiin puolestaan usein siitä, ratkaistaanko valtuuston asialistalla oleva päätösehdotus puoluetoimiston (kunnallisjärjestön) esittämän ratkaisuehdotuksen vai valtuustoryhmän yhdessä muotoileman esityksen pohjalta.
Osallistumisavustajana tutkin myös mm. Turun demaripuolueen organisaatiokaaviota.
Kaaviossa demarien poliittinen valta oli pirstottu useisiin poliittisia päätösehdotuksia käsitteleviin ja ehdotuksia päätöksiksi esittäviin elimiin (valtuustoryhmä, kaupunginhallituksen jäsenet, kunnallistoimikunta, valiokunnat jne.).
Valtuustoryhmän ja puoluetoimiston välillä vallitsi jatkuvasti iso vallankäyttöjännite.
Äänestäjät eivät ole kuitenkaan tietoisia tuosta ristiriidasta, heidän mielestään oli itsestään selvää, että valtuustoon vaaleilla valituilla henkilöillä täytyy olla lopullinen sananvalta.
Ja monet äänestäjät odottivat, että valtuustoon valittu Jukka Paaso tekee äänestäjiensä edustajana myös omia ratkaisuja ja päätöksiä, mutta käytännön elämässä niin ei pääse tapahtumaan. Käytännön elämässä puolue päättää miten päätökset tehdään, puolue-eliitti ottaa sen yhteydessä aina ylimmän vallan itselleen.
Vihreiden ja demarien ryhmäkokousten aikana jotkut valtuustoryhmän jäsenet kävivät silloin tällöin toisten puolueiden ryhmähuoneissa kysymässä ennen ryhmäpäätösesityksen tekemistä sitä miten muut puolueet aikovat äänestää asiassa valtuuston kokouksessa.
Samaan aikaan puolueet tekivät kulissien takana keskenään ”sulle mulle -sopimuksia” esimerkiksi virkapaikoista ja muista vallanjakoasioista. Noiden sopimusten taustalla saattoi olla myös vaali- ja puoluerahoitusta.
Äänestäjillä ei ollut tilaisuutta tietää puolueiden välisistä salaisista sopimuksista, puhumattakaan että äänestäjät olisivat voineet vaikuttaa noihin sopimuksiin.
Lehteriyleisö kuitenkin kuvitteli, että valtuutetut väittelevät valtuustokokouksen aikana aidosti.
Valtuuston kokousväittelyt ovat ”teatteria”.
Siis puolue edustaa äänestäjiä, päättää ryhmähuoneissa siitä miten päätökset tullaan tekemään ja esittää sen jälkeen ”reilun väittelyn teatteria”.
Valtapolitiikka ei ole kuitenkaan ”yhteen hiileen puhaltamista” vaan toisen tulen röyhkeää sammuttamista.
Kuntavaalissa valtuustoedustajaksi valittu henkilö voi ainoastaan osallistua päätösehdotusta koskevaan sopimiseen. Ja edustaminen voi tapahtua ainoastaan puolueen lukitun ryhmähuoneen sisällä niin, ettei kansa pääsisi kuulemaan ja näkemään kaikkea politiikanteon sikamaisuutta.
*
Puolue voi päättää ennalta senkin, ketkä puolueen edustajista saavat puhua julkisuudessa ja julkisissa kokouksissa ja ketkä eivät saa puhua julkisille paikoilla eikä muutoinkaan milloinkaan.
Eduskunnan demarit jäivät äskettäin kiinni tästä, kun he listasivat sopivat puhujat (Ilta-Sanomat 28.10.2016). He sopivat kulissien takana etukäteen ketkä demarikansanedustajat saavat esittää kysymyksiä eduskunnan kyselytunnilla. Kyse on ”demarimaantavasta”.
Edes kansaa edustavat kansanedustajat eivät ole vapaita pitämään omia puheenvuoroja kansan edustamiseen liittyvässä työssään eduskunnassa.
Turun demarivaltuustoryhmän ryhmäkokouksessa sovittiin jatkuvasti siitä kuka saa pitää valtuustosalissa (julkisuuden valossa) demariryhmän yhdessä muotoileman päätösesityksen vastaisen kriittisen puheenvuoron.
Puhuja ja sanottava asia sovittiin ennalta ja ennen muuta äänten kalastelua ajatellen (koska edessä oli tulevat vaalit).
Mainitsemastani eduskunnan demariryhmän nimilista oli myös Ylen uutinen (yle.fi 28.10.2016). Uutisen mukaan Suomen maahanmuuttajarikkaimmasta lähiöstä Turun Varissuolta maahanmuutajavastaisena eduskunnan puhemieheksi kohonnut Maria Lohela kertoi heittäneensä eduskunnan puheenjohtajana kyseisen demarien kyselytuntipuhujalista lukematta suoraan roskakoriin.
Saman päivän 28.10.2016 iltalehtien otsikoissa komeili uutinen ”kiistaa ministerivalinnasta, oma väki (keskustan eduskuntaryhmä) uhkasi pääministeri Juha Sipilää, särö Sipilän sädekehään, Sipilä ei ole enää koskematon keskustassa”.
Sipilällä on seuraavaksi Stubbin kohtalo.
Sotesta tulee aina vain kuumempi peruna keskustapuolueelle. Sote-ehdotus aiheuttaa aina vain kovempia riitoja puolueiden välille.
Sote sijoittuu kansainvälisesti hyvin korruptiiviseen saumaan. Terveisiä myös Terveystaloon.
Viimeksi (yle.fi 30.10.2016) asiantuntijaprofessorit tyrmäsivät sote-uudistuksen: ”pirstaloi palvelut, lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa kustannuksia”.
Kohta puolueet alkavat ehkä toteuttamaan uutta ”yhteiseen hiileen puhaltamisen itsesääntelyjärjestelmää”. Sen avulla puolueiden väliset ristiriitaisuudet silotellaan kansan silmissä yhtenä yhteisenä ja kaikin puolin uskottavana ”yksimielisenä kuvajaisena” (katso Ilkan pääkirjoitus 29.10.2016 ”Kuka enää ihmettelee, miksi politiikka ei kiinnosta”).
Puoluevallan uusliberalistis-kapitalistinen ”Oy Suomi Ab” ottaa tuolloin käyttöön bisnesmaailmasta tunnetun ”kunnioittavan keskustelun mallin” (politiikka on siinä pelkästään ”yhteen hiileen puhaltamista”).
Lopuksi Suomen kansan ei tarvitse käydä äänestämässä ollenkaan, koska puolueet pyörähtelevät valtuustosaleissa ja eduskunnassa pelkästään keskenään.
Vaalien järjestäminen merkitsisi jatkossa pelkän ”kansantakuuleiman” iskemistä jo ennalta sovittujen yhteisten päätösten päälle.
Ainoastaan aivotutkijat ovat enää huolissaan suomalaisen edustuksellisen demokratian toimivuudesta.
Aivotutkijoiden suositus kansalaisille kuuluu: ”älä luovuta vaaleissa ääntäsi”. Eli ”älä anna toiselle sitä mikä kuuluu itsellesi”.
Turun demarien Ruisrock-olutoikeudenkäyntiä on seurannut viimeksi uutisia siitä, kuinka ”Turun sdp haalii piilotukia” (Turun Sanomat 5.10.2016).
Kulissien takana säätiöidensä ja kunnallisjärjestönsä kautta ja salaa tietysti.
Turun vanhat poliittiset rosvot kähmivät taas perinteisesti ja uutta kähmijäsukupolvea kouluttaen.
Seuraavaksi jäämme odottelemaan sitä, kuinka pääministeri Sipilän hallituksen rakentama uusi maakuntahallintoelin sanelee poliitikkoineen sen mitä kuntien valtuustot saavat päättää ja mitä ei.
Valtuustovallan alasajo jatkuu jo toisen kerran, ensimmäisen kerran se käynnistyi 1980-luvulla vallan alaspäin delegointina. Lopputulos oli se, ettei valtuustolle jäänyt mitään päätettävää ja sovitut kokoukset oli pakko perua.
*
Lainsäädännön on kuitenkin luvattu olevan tässä maassa laki.
Kaikkien tulisi noudattaa valtiossa samaa lakia mutta lukemattomat tahot noudattavat Suomessa omaa kirjoittamatonta mafiaansa.
Suomen lain mukaan eduskunnan ja kunnanvaltuuston tehtävä on edustaa kuntalaisia (äänestäjiä), ei puoluevaltaa. Mutta kansan edustamista ei ole tapahtunut koskaan.
Jos eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon ei tule mitään päätettäväksi ja päättäjäksi vaalissa valittu henkilö arvostelee tapahtunutta, hänet hiljennetään puolueen käskyllä.
Mutta jos hän avaa siitä huolimatta suunsa asiassa, puolue rankaisee häntä ryhmästä erottamisella. Sillä puolue päättää joka tilanteessa kaikesta.
Huomion arvoisinta tässä epädemokraattisessa vallankäytössä ei ole valtaan liittyvä moraalinen kysymys vaan se, että käytössä oleva ”kansan edustamisen järjestelmä” ei ole ihmiskeskeinen vaan puolue- ja organisaatiovaltakeskeinen.
Puolue on kansanedustajan jumala. Äärimmäisen tehokas organisaatio on puolestaan puolueen jumala. Ja puolue on pyhin ja pyhimys.
Muista tämä aina jos aiot asettua ehdokkaaksi vaaleihin.
*
Vallankäyttöratkaisu tehdään puolue-eliitin yhteisestä esityksestä tai sitten siten, että puolueen rivijäsenet päättävät puolueen kannan asiassa.
Myös kaikki valtakunnalliset osallisuushankket tehdään edustuksellisen puoluevallan takia äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi.
”Demokratiaprojekteja” ei tehdä kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen lisäämiseksi kuten monet luulevat.
Puolue-eliitin mielestä kansalla ei ole ”mitään parempaa tietoa”. Kansa on valtaeliitille enemmän uhka kuin viisaus.
Ei ihme, että puolet äänioikeutetuista ei äänestä vaaleissa.
Miksi juuri 50 prosenttia on ”demokratian toimivuuden mittari ja rajapyykki”? Jos äänestysprosentti on esimerkiksi vaikka 70 prosenttia, sekin todistaa yhtä lailla siitä, ettei käytössä oleva demokratiasysteemi toimi.
Syrjään työnnettynä kansanalamaisena on viisainta olla osallistumatta ja äänestämättä mihinkään.
Nukkuvien puoluetta” ei saa kuitenkaan arvostella yhtään. Sillä puolueiden valtapelien seuraamisessa nukahtanutta äänioikeutettua ihmistä onnellisempaa poloista ei voi olla olemassa.
Toimivan demokratiaan sisältyy myös oikeus olla osallistumatta.
Paras poliittinen demokratia jättää kansan rauhaan eikä myrkytä toisten yksityisyyttä.
*
Nationalistinen puolueenmuodostus ja puolue – ei kiitos.
Syntymässä olevan valtavan nationalistisen valtatyhjiön taustalla on muutos kansaa edustavan ”valistuneen kansanryhmän” (valtaeliitin) ja äänestäjäkansan välisessä suhteessa.
Demokratiamme alkuperäinen ajatus on ollut kuitenkin se, että edustajat edustavat kansaa.
Kansanedustajista tuli kuitenkin kansan vierastama eliittijoukko. Puolueet tekivät tempun.
Seuraavassa vaiheessa kyseinen eliittiryhmä alkoi elämään omaa elämää omassa puoluevaltaympyrässään (nykyinen Suomen eduskunta ja kunnanvaltuustot).
Mitä enemmän eliittivalta sulkeutuu omaan ympyräänsä ja tahriutuu sisäympyrässään, sitä enemmän on vapaita yksilöitä jokamiehen kadulla.
Mitä enemmän ”itselleen olemisen vapautta” sitä nopeammin häviää nationalistinen puoluevalta ja nationalistinen valtioinstituutio.
Onneksi me olemme kaikki ihmiset erilaisia ja jokainen päivä panee meidät uudistumaan uudenlaisissa projekteissa.
Nationalististen puolueiden organisaatiovalta ei saa meistä ”positiivista eksistentialisteista” ikinä vähäisintäkään otetta.
*
Mainitsemaani yhteiskunnallista muutosta voi verrata ”luovan tekstin laatineen” kirjailijan sekä teoksen lukijan sekä lukijana toimivan kriitikon välisessä suhteessa tapahtuneeseen muutokseen.
”Taidetieteellinen tutkimus” on korostanut ammattimaisen kirjailijan luovuutta ja ratkaisevaa tiede-esteettistä panosta taiteessa ja ”kaunokirjallisuudessa”.
Mutta lukijan havainnoiva ja luova lukutoimitus sekä samalla kertaa havainnoijana ja lukijana sekä kriitikkona toimivan kriitikon ”kritiikkitaide” on aiheuttanut muutoksen mainitussa suhteessa.
Kriitikkohan luo myös sellaista uutta mitä kirjailija ei ole teosta tehdessään edes ajatellut.
Ja teoksen ”alkuperäistekijä” on siitä hyvin hämmästynyt mutta tapahtuneeseen tyytyväinen.
Eihän sitä luovassa työssä aina edes ”tajua” mitä kaikkea kaunista sitä tulee sanoneeksi.
Tuossa muutoksessa taideteoksen lukijan ja kriitikon luovuus on alkanut korostua niin paljon, että taiteen ajatellaan nykyisin liittyvän inhimilliseen olemassaoloon, ei estetiikkaan.
Ammattimainen kirjailija ja koulutettu taiteen tutkija ovat joutuneet tuossa ”kädenväännössä” puolustusasemiin. (katso kritiikkitaiteesta Arto Haapalan kirjoitus ”Taidekritiikki – tiedettä vai taidetta?” kirjassa Taiteen kritiikki, 1990).
*
Mainitsemaani muutosta kuvaa hyvin myös ”Talent Suomi” -televisio-ohjelma (ohimennen sanottuna sana ”talentti” tarkoittaa muinaiskreikkalaista paino- ja rahayksikköä, pitääkö sitä olla joka välissä ja asiassa taloudellista peliä?).
”Talent Suomessa” on osapuolina esittäjä (1) ja tuomaristo (2) sekä kotonaan istuvat television katsojat (3). Ja esityksen esittäminen tapahtuu ”tv-studion julkitaiteellisessa huonetilassa” (4).
Esittäjät esittävät ”itselleen olemisen taiteen” pohjalta teoksensa, tuomaristo arvioi ja arvostelee teosta ja antaa lopuksi esittäjälle ”tuomion tai vapautuksen”.
Ja sen jälkeen televisiokatsojat arvioivat ja arvostelevat näkemäänsä tapahtumakokonaisuuden merkityksen tai tyhjyyden.
Tässäkin tapauksessa konservatiivinen tuomaristo, joka on omaksunut perinteisen elitistisen taidekäsityksen, joutuu puolustusasemiin.
Tuomariston jäsenet heittäytyvät siksi vähän väliä itse esiintyjiksi. Esimerkiksi kateelliseina sinne tänne käsillään huitomalla tuomionsa ääneen lausuessaan.
Mitä enemmän autoritääris-tietouskoinen ”taidetuomaristo” huitoo käsillään, sitä pienemmäksi se kutistuu muiden silmissä.
Ja häviää lopuksi kokonaan näkyvistä. Ja esiintymistilaan jää yksinomaan ”itselleen olemisen taiteilijat”.
”Taiteen tuomareita” ei ole sen jälkeen enää missään.
Ja koko maailmassaolo on muuttunut.
Kaikki silmiä hivelevä kauneus on evoluutiosta luonnosta, ei ihmisestä.
Elämme parhaillaan ”itselleen olemisen taiteen” aikakautta ja kyseinen muutos syvenee koko ajan. Ja mitä pitemmälle se etenee, kukaan ei muista enää niitä ikäviä aikoja, jolloin ”makutuomareitakin” oli olemassa.
*
Meitä on tällä planeetalla kahdeksan miljardia ”itselleen olemisen taiteilijaa”. Ja jokainen päivämme on erilainen.
”Itselleen olemisen taide” pulppuaa luonnosta, ihmisluonnosta, ei ”tietovallasta” ja sen kasvattamasta akateemisesta eliitistä. Riittää jo kaiken tervaaminen.
Taiteesta voi vain aistia ja taidetta voi ymmärtää mutta taiteesta ei voi ”tietää” yhtikäs mitään.
Ja sitä vahvempi ja voimakkaampi maailmanvaltio mitä enemmän vapaita yksilöitä ”itselleen olemisessa” ja mitä enemmän erilaisia päiviä maapallolla.
Sitä vastoin väliaikaisesti vahva valtio (esimerkiksi Hitlerin Saksa) pulppuaa kansan orjamoraaliin kasvattamisesta. Joka päivä oli siinä samanlainen. ”Sieg heil”.
1. Nationalististen puolueiden toiminta on maapallon laajuisessa tarkastelussa joka suhteessa turhauttavaa ”paikallista pikkunappulapeliä”. Nykymaapallon on täydellisen kaaoksen vallassa.
Ihmislajin kansanryhmät ovat vallanneet maapallon mantereet ja aidanneet ne röyhkeästi omilla valtiorajoilla. Tuo maapallon tihenevä verkko tulee repiä säpäleiksi.
Sillä tuo fasistinen verkko on eläinkuntaa ja ihmisyyttä vastan tehty rikos.
*
Nationalististen puolueiden toiminta liittyy ”tieto on valtaa”-periaatteeseen (tietousko) sekä kapitalistiseen talousajatteluun.
Mutta nationalististen puolueiden toimintaan sisältyy maapallon laajuista (kaiken yhteen sitovaa) kansainvälistä ajattelua vain nimeksi. Maailmanmeno on siksi nyt yhtä helvettiä.
*
Nationalismi sekä lasten ja nuorten kasvattaminen ja kouluttaminen ”kuin savesta vallankäytön mössöksi muotoilemalla” liittyvät läheisesti toisiinsa.
Kasvatukseen ja kouluttamiseen liittyvä ”tieto” uudistuu jatkuvasti mutta se ei ole muuttanut nationalismin suuntaa vähääkään.
Nationalistinen valtio harjoittaa valtapolitiikkaa, jolla pyritään vaikuttamaan siihen, että myös kaikki uusin kasvatus ja opetus vahvistaa kuvitteellista nationalistis-kansallista identiteettiä vaikka nationalismiuskomukseen heittäytyminen osoitettaisiin kuinka hölmöksi tahansa.
Kasvatuksen ja opetuksen liitetyn eksistentialistisen vapauttamisen pelätään vaarantavan nationalistisen identiteetin rakentamista ja ylläpitämistä.
Eksistentialistista ajattelua ei haluta suosia nuorten kouluissa, koska eksistentialistinen yksilövapautta korostava ykslöllinen ajattelu koetaan uhkana nationalistiselle valtiovallalle.
Muun kuin kapitalistisen talousajattelun pelätään puolestaan uhkaavan ”bisneksenteon vapautta” sekä jatkuvan taloudellisen kasvun ideologiaa ja ”yleistä edistystä”.
Sen oravanpyörässä kasvua lisätään sitä mukaan kuin ongelmat paisuvat.
Kun nationalistiset valtiot kasvattavat ja kouluttavat yksilöitä ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi ne nostavat eliitti-ihmiset taivaisiin jumaliksi. Siinä eläin on ala-arvoisempi kuin ihmislaji.
Nuorista tulee siinä itserakkaita konemaisia ajattelijoita ja toimijoita. Nationalistinen puoluelaitos pitää tuota tilannetta hyvänä sillä puolueväen mielestä valta kuuluu kansaa edustavalle ”valiojoukolle ja -organisaatiolle”.
*
Kouluissa on opetettu vierasta kieltä siten, että pitää vain ”päntätä ulkoa konemaisesti päähän” vieraan kielen sanoja ja kelioppia (sisäänajopakottaminen). Ja pitää vain olla opettajan ahkera ja tunnollinen oppilas osana luokkalaumaa (hierarkia ja kuri).
Vertaa tätä Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä (1870) sekä Santeri Alkion romaaniin Puukkojunkkarit (1894).
Noihin nationalismia korostaviin teoksiin sisältyy nationalistinen ”kasvatusaate” (oman ajankohdan aatehistoriana) ja sillä on suora yhteys nationalistiseen puolue- ja valtiomuodostukseen ja -ylläpitämiseen.
Nykyajan veljessarjat ja riehujat ovat ”duutsoneita”.
Kyseinen ajattelu- ja toimintatapa kasvattaa syrjintään ja rasismiin ja johtaa ihmisten luokittelemiseen (esimerkiksi hyviin ja huonoihin sekä viisaisiin ja tyhmiin oppilaisiin ja työntekijöihin).
Nationalismi kasvattaa oppilaat kuvittelemaan, että kaikki ihmiset puhuvat ja käyttävät kieltä yksinkertaisesti samalla tavalla ”panemalla vain sanoja oikealla tavalla peräkkäin”. Maapallon kulttuureissa tuon asian laita on kuitenkin aivan eri tavalla.
*
Mutta vieraan kielen voi oppia mielekkäällä tavalla ainoastaan ihmisten yhdessäolossa.
Siinä oppilas sekä toisenlaista kulttuuria ja elämäntapaa harjoittavat sekä eri kieltä puhuvat ovat ja toimivat yhdessä.
Pitää siis mennä muukalaisten joukkoon niin oppii ihmisenä ”eri tavalla puhuvilta” uutta ja henkisesti kehittävää. Siinä oppii ei vain ”ulkopuolisten puhe- ja kielenkäyttösysteemin” vaan samalla vieraan kielen sanojen kaikki merkitykset.
Ja samalla kasvaa monikulttuuriseksi ja kansainväliseksi universalistiksi.
”Kielikulttuurin oppii vain olemalla, kuuntelemalla ja elämällä keskellä muita erilaisia ihmisiä.
Ihmisläheisessä ”hermeneuttisessa kielenopiskelussa” vieraassa kielessä on kysymys toisenlaisesta kulttuurista, ajattelusta ja elämäntavasta. Siinä kielenkin opiskeleminen on ennen muuta ihmisläheinen filosofinen lähestymiskysymys.
On lopetettava nationalismin tyrkyttämä konemainen kieliopetus ”päähänpänttäys”.
Nationalismi on kuvitteellinen kone. Ja nationalistinen puolue on siinä kone koneessa.
*
Nationalistinen puoluemuodostus pohjautuu ”virallisesti kirkastettuun uskomukseen”.
Nationalististen puolueiden perustaminen on käynnistynyt ”kansallisesta heräämisestä”. Syntisen kristityn pelastuminen käynnistyy puolestaan ”uskoon heräämisestä”.
Suomen itsenäistyminen kohdassa 1917 ei ole ollut kuitenkaan mikään historiallinen käännekohtahuipentuma. Se on pelkkä alku ennen loppua.
*
Nationalismiin sisältyy keskeisesti puolueuskovaisuus. Puoluekokoukset aloitetaan siksi samaan tyyliin kuin pyhäpäivien kirkonmenot.
Siinä missä kristillinen sanoma sisältää viestin ihmisenä ihmisten keskelle tulleesta Jeesuksesta ihmiskunnan pelastajana (evankeljumit/vertaa antiikin Kreikan ihmismuotoiset jumalaolennot) puolueuskovaisuus julistaa henkeään puolueen jumalallisella perustajapersoonalla ja -ohjelmalla.
*
Ennen Suomen itsenäistymistä autonomiseen Suomeen alkoi syntymään myös puolueita.
Noihin puolueisiin kuului myös ylikansalliseen internationaaliin suuntautunut marxilainen puolue (”sosiaalidemokraatit” eli ns. kommunistit).
Sisällissota 1918 ja sen jakosota (lapuanliike) pyrki hävittämään täällä kommunistien viimeisetkin merkit, mutta onnistui siinä vain hetkeksi.
*
Kun muutimme Turusta Kauhavalle keväällä 2011, en voinut olla huomaamatta sitä kauhavalaista haudanhiljaisuutta, joka koskee elävää työväen aatetta ja liikettä.
Kauhavan valtuustossa oli vielä 1980-luvun alussa vasemmistolaisiakin valtuutettuja, mutta 2000-luvun alussa kaikenlainen vasemmistolainen liikehdintä oli päättynyt totaalisesti.
Minulle sanottiin 2011, ettei Kauhavalla saa edes lausua ääneen sanaa ”kommunisti”. Tuo sana ”kommunismi” viittaa yksityisomaisuuden korvaamiseen yhteisomaisuudella ja se on tietysti oman ”kartanon” (ikioman maatilan) omistavalle talonpojalle järkytys.
Näin se on vaikka Kauhavalla on ollut ennen valtiomme ns. ”itsenäistymistä” peräti kuusi työväenyhdistystä (Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1. osa, sivu 337) ja vaikka ne ovat toimivat vuodesta 1904 lähtien marxilais-vallankumouksellisina (kts. mainittu teos, sivulla 319).
Ja vaikka myös syyttömiä lapsia ja naisia teloitettiin Kauhavalla rakennuksen seinää vasten.
*
Vuosia Kauhavalle muuton jälkeen törmäsin ”Sippola-myyttiin”. Kyseinen myytti liittyy valkoisen vallan pyhittämiseen ”Sippola-profetian” pohjalta. Kyseisestä talonpoikaissuvusta on peräti kolme 1900-luvun alun jääkäriä eli varhaista itsenäisyystaistelijaa.
Kauhavalaissyntyinen historian professori Pentti Virrankoski on kirjoittanut ”tietovalta-auktoriteettina” agraari-Sippolan vaiheista ja torpista kauhavalaiseen ”Sippola-myytin” pohjalta. Mutta hän jättää kirjoituksessaan kertomatta mitään kyseistä maattomien marxilaisten kommunistien mäkituvista ja niiden syntymisen taustoista varakkaiden Sippolalaisten talonpoikien selän takana hedelmättömällä kalliolla (lähde: Kyrönmaa XI, 1958).
Kauhavan työväen historiasta kirjoittanut Anja Järvenpää on maininnut samoista torpista Kauhavan työväenyhdistyksen teoksessa Lakeuden ylle tuuli sytyttävät sanat (1984) käyttäen lähteenään Virrankosken kirjoitusta.
”Sippola-myyttiin” sisältyy ajatus siitä, että talonpoikaiselämä tuottaa aina ja kaikissa tilanteissa pelkästään hyvää. Käytännön elämässä on tapahtunut kuitenkin päinvastoin.
Maatilojen vaurastuminen aiheutti ristiriitoja ja kärsimystä ja se ilmeni muun muassa maaseudun köyhän pääomattoman palvelustyöväen torppariasutuksena.
Alkiohenkinen talonpoika synnytti punaisen työläisen.
Ja nyt valkoinen talonpoikakapitalismi on synnyttämässä ja ruokkimassa marxilaista aatetta ja liikettä kohti seuraavaa yleistä kumousta.
*
Sen jälkeen kun kommunistien toiminta sallittiin uudestaan 1945 hävityn sodan jälkeen, Suomen kommunistit jakautuivat kahtia ja sitä seurasi sisäinen riitely (jyrkkä marxistis-leninistinen SKP ja vapaamielisempi SKDL). ”Uudet sosiaalidemokraatit” muodostivat puolestaan revisionistisen eli ”kriittisen ja vapaamielisen marxilaisen puolueen”, joka omaksui marxilaisuudesta lähinnä vain työn arvoon liittyvän filosofian (ay-liike) ja puolue alkoi tehdä yhteistyötä kapitalistien kanssa.
Kirkkaanpunaisen vasemmiston ei pidä kuitenkaan jumiutua vanhoihin riitoihin eikä ”nippelipolitikoinnin rutiineihin” (arjen järjestöpyörittelyyn) vaan myös sillä pitää olla rohkeutta uudistua syvällisesti marxilaisuuden pohjalta ajan hermoa kriittisesti seuraten.
Tapasin jokin aika sitten (2016) ensimmäisen kerran vanhoja kauhavalaisia marxisteja ja kuulin heiltä, että he ovat herätelleet henkiin kauhavalaista työväenliikettä.
Kuulin heiltä, että entisellä kauhavalaisella kansanedustaja ja puolustusministerillä Veikko Pihlajamäellä oli 69 erilaista tointa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että potkut saaneella Turun kaupunginjohtaja Juhani Lepällä oli ainoastaan 21 sivutointa.
Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että ”Kauhavan tauti” on ainakin kaksi kertaa pahempi tauti kuin ”Turun tauti”. Tuon puutostautisen taudin ”ydinkohta ja sylttytehdas” on valkoista porvarivaltaa ja agraarista maaseutuelinkeinoa suosiva Suomen keskusta (puoluevalta).
*
Nykyisen Suomen Keskustan, entisen Maalaisliiton nationalistinen johtohahmo on Santeri Alkio (alun perin Aleksander Filander).
”Kirjailijana” Alkio oli haaveileva ja romantiikkaan taipuvainen sekä aatteellinen julistaja. Mutta eniten hän oli ”nationalistinen asiakirjoittaja”.
Ei pidä haaveilla nuoruuden aikaisesta maaseutuyhteisöstä omana henkisenä vapautena sillä se on ajan hampaassa murenevaa ja pettävää rakkautta. Alkiolla vaikuttaa kuitenkin olleen taipumusta sortua tuohon erehdykseen.
Universaalin ajattelijan ja kirjoittajan piirteitä hänessä ei ollut vaikka hän pohti aikoinaan myös ylikansallisia kysymyksiä.
Entisen Maalaisliiton eli nykyisen Suomen keskustan nationalistinen puolueaate perustuu siihen, että ylikansallinen toiminta on nationalistisen puoluetoiminnan jatke. Se on väärin ajateltu.
Ylikansallista toimintaa pitää viedä niin pitkälle, että irtaantuu kokonaan nationalistisesta.
*
”Hengen kimallus” maalaisliiton perustajan Santeri Alkion katseessa on iljettävää nationalismipropagandaa (katso valokuvaa Alkiosta sivulla 50, Kytösavut XIV, 1983, vertaa tuota valokuvaa esimerkiksi Josif Stalinia esittäviin kommunistien kiiltokuviin).
”Reaalipoliitikko” Santeri Alkio on nykyisen Suomen keskustan puoluekristus.
1800-luvun lopun ihanteellisesti maaseutuun ja eteläpohjalaisuuteen suuntautunut Alkio oli myös sanomalehti Ilkan aatteellisen toimituspolitiikan rakentaja. Sen taustalla on vanha maaseutupohjainen eteläpohjalainen kulttuuri ja myytistö.
Alkiolaisessa ajattelussa on keskeistä nationalismihengen sekä agraarisen maaseutukansan ja edistysuskon yhteen kytkeminen.
Lakeuden maisemasta ja elinkeinosta Alkio ammensi kokonaisen maakuntaeepoksen (vertaa Juhani Palmun naturalistinen kuvataide ja kuvabisnes).
Alkio halusi kasvattaa nuorison hyviin tapoihin ja harrastuksiin samalta pohjalta kuin talonpoika kasvattaa viljaa pelloillaan.
Lopputulokseksi tuli nationalismiorjamoraalinen eteläpohjalaisnuori. Hyvää ainesta uusille lapuanliikkeille.
Eksistentialistinen vapaus on täysin päinvastaista.
Santeri Alkion ajattelu oli tiukasti suhteessa 1800-luvun lopun ”tieteeseen ajattelutapaan ja tietämykseen” mutta tuolla ”eilispäivän aineksella” ei ole mitään tekemistä modernin nykyajan kanssa.
Tuohon rationaaliseen ajatteluun sekoittui ei-rationaalista ainesta, mikä juonsi esimerkiksi ainakin setlementtiliikkeeseen, jehovantodistajiin sekä pyhään kolminaisuuteen liittyviin kriittisiin näkökulmiin, siinä kristilliset liikkeet olivat turmeltuneita.
Tuon ”henkiaatemaailman koti” löytyy todennäköisesti siirtolaisuuteen liittyneestä amerikkalaisuudesta.
Koko tuon aatesekasotkun ”oikea tulkitseminen” on mahdottomuus. Silti puolueuskovaiset väittävät, että he eivät kumarra ikinä ”väärää Kristusta”.
Puolueuskovaisuus panee kuitenkin kumartamaan myös aikansa eläneitä käsittämättömyyksiä.
Mitä itua tuosta hoilaamisesta voisi olla 2010-luvulla?
*
Kaupunkikulttuurin ja teollistumisen vastaisuus on jarruttaa Etelä-Pohjanmaan kulttuurista uudistumista välivaiheena kohti luonnon konkreettista seuraamista.
Sanomalehti Ilkan pääkirjoitus 30.10.2016 ”Maaseutu ei pysy elinkelpoisena pelkillä kaupungistuvan kansan asumisunelmilla” on tässä suhteessa haraan johtava.
Onko keskusta pelastamassa syrjäkyliä? Ei vaan päinvastoin.
Kauhavallakin lopetettiin Suomen keskustan johdolla yhdellä iskulla kaikkien sivukylien viimeiset palvelut, koulut. Uudenmaan maakuntakaavassa vanhoja kyliä on ruksattu punaisella ruksilla pois ja kokonaan uusia ”kyliä” luodaan sinne mihin niitä ehkä voi perustaa (palvelut jne.).
Kylä ei saa olla valtapelitemppu eikä itsetarkoitus.
Kylä tekee kuolemaa. Suurkuntakehitys huipentuu siihen, että Suomessa on jäljellä yksi ainoa kunta ja sen jälkeen Suomikin sulautetaan uuteen maailmanvaltaan.
Suurkuntien Suomea ei olisi syntynyt ilman käynnissä olevaa historiallista muutosta, jossa laajenee ja voimistuu ylikansallinen ja monikulttuurinen kehitys.
Uusi Suur-Kauhavakin keskittää. Tekeillä on parhaillaan neljä keskustaosayleiskaavaa (Kauhava, Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi) mutta suurkauhavalaiset eivät tiedä mitään siitä miten uusi suurkunta (sen nimenä tulisi olla ”Suurhärmä”) voisi toimia kokonaisvaltaisena aluerakenteena.
Sote-uudistus on uuteen suurkuntauudistukseen verrattuna pikkuongelma ratkaistavaksi. Veikkaan, ettei suurkuntien Suomi ei tule toimimaan koska yleinen kulttuuri on täällä aivan liian nationalistinen ”tuppukyläkulttuuri”.
”Professorit näkevät sotessa kaaosta ja kasvavia kustannuksia” (yle.fi 30.10.2016), mutta suurkunta-Suomesta (ehkä vain 100 suurkuntaa) on tulossa lopullinen ”sekasorto ja peeaa”. Ei Suomi voi tuoda seuraavaa sataa vuotta takseilla ruokakasseja syrjäkylien vanhuksille (Kela on jo käynyt ylikalliiksi).
Eteläpohjalaiset eivät ole huomanneet sitä, että ilta-aurinko on jo laskenut lakeuden horisontin taakse.
”Agraarivirsien laulelu” ei innosta eikä elätä kaikkia. Nytkin hoilataan hyvää tarkoittavaa pahaksi.
Lakeuden nykyisessä omahyväisessä säkkipimeässä yössä ei näy huomisesta edes pienintä pilkahdusta. Eteläpohjalaisuuskaan ei elä ikuisesti. Silläkin on rajansa.
*
Nationalistisessa ajattelussa käsitteet ”vapaus” ja ”kansa” ymmärretään äärimmäisen ahtaasti ja konservatiivisesti.
1700-luvun lopun Ranskan suuren vallankumouksen aikainen luontoromantikko Jean Jacques Rousseau (hänen oma isänsä oli kelloseppä) ylisti luontoa vapautena sekä ”kansaa alkuvoimaisuuden lähteenä”. Rousseau ymmärsi sen, ettei ihminen ole yksinkertaisesti kuin kellon koneisto.
Ehkä Rousseau vihasi pohjattomasti kelloseppäisäänsä.
Rousseausta tuli isänsä vastakohta, valistamisen sivistämisen ja kellonkoneiston ihailemisen vastainen sekä luontoromantiikan ja itseellisen uskovaisen maalaisrahvaan ja ”SMP-tyyppisen” pikkuporvariston suosima valistusfilosofi.
Valistuksen ja nationalismin yhdistelmä on kuitenkin johdatellut ihmiskunnan maailmanhistorian järkyttävimpiin hetkiin ja verisimpiin sotiin.
Mutta romantikko Rousseau onnistui kesyttämään Alpitkin.
Siinä aiemmin ihmisiä pelottanut ”kylmä kova ja pelottava vuoristomaisema” alkoi tuntua ”lämpimältä, pehmeältä ja houkuttelevan kauniilta seudulta”.
Tuo romanttinen vuoristonäky ei kuitenkaan todista mitään maailmassaolon konkreettisuudesta.
Rousseau oli taitava pyöräyttämään kaikkea ympäri.
Itämainen kulttuuri ja uskonnot sekä esimerkiksi teosofia johdattelee ”ihmishengen pyörähdykset” täydellisimpään ”hengen kierteeseen”.
Puoluepoliittinen haaveilija Santeri Alkiokin omaksui myös ”idän mystiikkaa”.
Talonpoikaisrahvaan elämä perustuu Euroopassa protestanttiseen uskoon sekä luonnon riistämiseen ja hyväksi käyttämiseen (utilismi). Tuon ”henkijohdattelun seuraaminen” johtaa vakaviin ympäristö- ja terveysongelmiin. Mutta ”idän mystiikkakaan” ei sitä jalosta inhimillisemmäksi.
Kansan alkuvoimaisuutta ylistävää rousseaulaista vapauskäsitystä kannattaa verrata SMP-vennamolaiseen iskulauseeseen ”KYLLÄ KANSA TIETÄÄ”.
Mutta ei kansalla ole mitään ”tietoo”.
Timo Soinikin (entinen SMP:läinen politrukki) yritti jatkaa samalla laululla (”kyllä kansa tietää”) eteenpäin mutta perussuomalaistenkin polunpätkä katkesi kesken kaiken. Tuo Timonkin pätkä todisti vakuuttavasti nationalismin lopusta.
*
Toisin kuin Rousseau, valistusfilosofi Voltaire ei uskonut maaseutukulttuurisen RAHVASKANSAN alkuvoimaisuuteen ja puhtauteen, viisaudesta puhumattakaan.
Voltaire seisoi jalat tukevasti maassa ja ylisti vahvaa sivistänyttä kansanjohtajaa.
Ja piti kaupunkia maaseutua parempana paikkana ihmisen olla ja elää.
Venäjälläkin alettiin seuraamaan Voltairea ja niin syntyi aluksi kommunistinen Neuvostoliitto.
Myös nykyinen Venäjän federaatio arvostaa enemmän Voltairea kuin Rousseauta.
Alkuvoimais-itseellisestä maaseuturahvaasta (kansasta) Voltaire ajatteli, että ”härälle heiniä ja ruoskaa”.
”Sopulilaumaisuus” on laajemminkin vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Mutta vasta Jean-Paul Sartre loi ihmisläheisellä eksistentialistisella olemisfilosofiallaan maailmanhistorian ensimmäisen kestävän vapausaatteen (yksilön vapaus ”itselleen olemiseen”).
Vaikka luonto ei ole sinällään sama asia kuin vapaus ihmislaji osaa olla keskellä luontoakin myös orjamoraaliton sekä rasimin ja syrjimisen vastainen.
*
Leevi Valkaman kirjoitus ”Santeri Alkion ’Murtavia voimia’ ” (Kytösavut XIV, Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton julkaisu, 1983) valaisee Santeri Alkion alkuperäisen maalisliittolaisen puoluevaltapelin henkeä ja arvomaailmaa (kts. Valkaman väliotsikko ”talonpoikasidealismi” ja sen sisältö sivuilla 51-53).
Alkion ”sanataide”, niin kutsuttu ”kaunokirjallisuus”, on kiinnostava ainoastaan siinä, että siihen sisältyy Alkion omaksumaa maailmankuvaa ja valtapoliittista ajattelua.
Alkio teki 1892 matkan eteläpohjalaiselle ”barbaariseudulle” Härmänmaalle eli Kauhavalle sekä Yli- ja Alahärmään. Tuo matka vaikutti hänen kaunokirjallisten teostensa Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia sisältöön.
Minut kyseinen seutu on tehnyt vakuuttuneeksi kulttuurien ja myyttien vaikutuksesta ihmislajiin.
Santeri Alkio oli Valkaman mukaan aluksi kiinnostunut rousseaulaisesti talonpoikaisen (itsellisyyden ja riippumattomuuden) romanttisesta ”runollisuudesta” (A). Siihen sisältyi ”härmänmaalaisen itsellisyyden” eli ”häjyilyn” lisäksi fyysisen voimankäytönkin ihaileminen (puukon käyttö viilto- ja tappovälineenä).
Alkuperäinen Härmänmaan häjyilykulttuuri niveltyy suoraan vastaavaan ”rotukohotukseen”, nationalistiseen SISU-rasismin myyttiin.
Tässä meillä on kasassa entisen lapuanliikkeen ja tulevan kauhavanliikkeen perusaines.
Samaan aikaan kun perussuomalainen (PS) kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (yle.fi 1.11.2016) Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa, syyttäjä vaati rangaistusta joulukuussa 2015 Kauhavalla tapahtuneesta KORAANIN POLTTAMISESTA (internet, Ilkka 1.11.2011).
Nykyisin tuo ”valkoisen hengen” rasistinen aggressiivisuus purkautuu ei-rikollisena eteläpohjalaisen ”bisnespowerismin” pohjalta sekä esimerkiksi ”amerikanrauta-powerismina” (ylileveillä ”USA-peltilehmillä” hurauttelu asvaltilla).
Viimeksi mainitussa tapauksessa ihaillaan Yhdysvaltoja ”modernina villinä läntenä”.
Tämän ilmiön taustalla on Pohjanmaan amerikansiirtolaisuus.
*
Nuorison raitistamista (yleiseurooppalaisvastaista vesilinjakirkastamista) julistaneen sekä Rousseaun ja arojen Tolstoin ajattelua matkineen romantikko Santeri Alkion nationalismiromantiikka perustuu kristillis-agraarisen maaseutukansan ja hämäläisesti paikalleen jämähtäneen lakeuden horisonttiviivan ihailemiseen.
Sairas läpimätä alkiolais-utilistinen luontosuhde käy hyvin ilmi Jussi Knuuttilan äskettäisestä mielipidekirjoituksesta (”Kritisoin Ristämäen väitteitä” Ilkka, mielipidesivu 28.10.2016).
Turkistarhayrittäjät kuvittelevat rahanhimossaan olevansa elollisen luonnon yläpuolella.
Hekään eivät huomaa vesisateessa neniään nyrpistelevää kansaa vaikka homo sapiens on ilveillyt luontosuhteessaan samalla tavalla jo miljoonia vuosia.
Kyseinen nyrpistys ei todista ainoastaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta vaan myös siitä, että ihminen on saumaton osa muuta elollista luontoa. Ihminen ei pääse ikinä karkuun luonnon sisältä.
Modernin teollisen kulttuurimme suurin ongelma on virheellinen luontosuhde. Myös esimerkiksi hometalo-ongelma juontaa siihen. Rakennuksen pitäisi ole toinen elävä ihokerros ihmisen oman ihon päällä mutta nyt tuo toinen pinta on ristiriidassa luonnonilmiöiden kanssa.
Ihminen elää ja asuu nyt luonnon sisällä ”itsetekoisen häkkinsä pohjalla istuen”. Ihmisen pitää tulla osaksi luontoa ilman tuota ”keinotekoista häkkiä”.
Osaksi luontoa voi tulla vain seuraamalla luontoa.
*
Katselen torin yläpuolella sinne tänne kiitävää puluparvea. Huomaan sen liikehtivän täysin samalla tavalla kuin kalaparvi syöksähtelee meressä laidasta laitaan tiivistyen ja harveten mutta koskaan toinen toisiinsa törmäämättä.
Ei saa unohtaa hetkeksikään, että olemme keskellä evoluutiota ja elollisen luonnon ainesta. Meidän pitää vain seurata luontoa ja viisastua keskellä evoluution ihmettä.
*
Kauhavalainen 90-vuotias Komiat-lehti (Härmät- ja Kauhavalehden perillinen) myy juhlavuotensa kunniaksi keskustamyyttistä teepaitaa ja rakentaa samalla paikallisen väestön keskuuteen kuvitteellista identiteettiä.
Tuossa paidassa lukee ”Komiaksi syntynyt”.
Alkiolainen puolueuskovaisuus perustuu ”komiaksi syntymiseen”, alun perin uskomukseen, että maaseudulla elää ja kasvaa vieläkin toisin kuin ”syntisessä” kaupungissa ”aito puhdas alkuihminen”. Ja näppärin kansanryhmä käsistään.
Ihmisen pitää kuitenkin irtaantua maaseudusta ja kasvaa kaupunkikulttuuriin voidakseen seuraavaksi ymmärtää irtaantua kaupungista tullakseen luonnon seuraajaksi niin täydellisesti, että irtaantuu kokonaan luonnon hallitsemisesta ja hyväksikäytöstä.
Esimerkiksi luonnontieteellisestä ”tieto on valtaa” -tutkimusintohimosta, metsästyksestä ja ketturahan pitämisestä.
*
Myös kaupungin ja luonnon yhdistäminen ”puutarhakaupungiksi” on ollut utopia ja paha erehdys. Kaupunkien lähiökehät luonnonläheisinä ”puutarhakaupunkeina” ovat osoittautuneet ”syntisimmiksi” rähinäpaikoiksi ja lähiön viereinen lähiömetsä on raiskatuinta luontoa ja sieltä löytää sohvatuoleista lähtien vaikka mitä roinaa.
Kaupungin ulkopuoliset ”haja-asutetut” alueet ovat ahneiden ja itserakkaiden omakoti-ihmisten (oma ja koti ja ihminen?) ”repalealueita” ja haja-asutusalueiden ”itselliset maatilakeskukset” muistuttavat usein enemmän kaatopaikkoja kuin elintarviketuotantokeskusta.
Ja teknologiseen elämäntapaan kasvanut keskiluokkainen kauppakeskusrahvas on ”itsestään ylikalliiksi tulevaa vieraantunutta kansanmössöä”.
*
Myöhemmin (B) Alkio ajatteli nationalistis-poliittisena valtapelipelaajana, että itseellisen talonpojan vapaus on sidottu porvarilliseen varallisuuteen.
Keskustan ja kokoomuksen yhteistyö perustuu juuri tuohon arvoon.
Alkion mukaan ”vapaus rakentuu varallisuudesta ja vallasta” eli maatilaelämän itsellisyydestä ja maatilan elintarviketuotannosta (uskovaisten kielellä sanottuna ”maan hedelmistä”) ja ”maapääomista” kuten ”puutavarametsistä”.
Alkiosta ”vapaus on varallisuutta”, rahallisen rikastumisen huumaa.
Ja tietysti valkoisen vallan porvarivaltaa.
Alkio ei voinut kuitenkaan tietää (1800-luvun lopulla) miten hänen ”alkiosolustaan” kasvaa 1900-luvulla likainen ja ryvettynyt nationalismikiihkoinen valtapeli.
Ja tuolloin tietysti uusliberalistis-kapitalistisen ”yrittäjyyshäjyilyn” hengessä.
Puoluepoliittinen päätöksenteko on nykyisessä ”paskademokratiassa” yhtä rahastusta. Päätöksiä syntyy heti kun joku on valmis täyttämään puoluekassan rahalla.
Keskustan puoluetoimistoissa rakastetaan siksi eniten ”hyviä hankkeita sekä puolueelle edullisia rakennusliikkeitä ja urakoita”.
Sekä perustettavia uusia yhtiöitä ja säätiöitä, joihin ei pääse oikeuskanslerikaan käsiksi.
*
Alkio ei voinut kuitenkaan tietää 1800-luvun lopulla siitä kuinka hänen luomasta poliittisesta valtapeliohjelmasta kasvaa kokonainen läpimätä korruptiojärjestelmä ”maan tapa”.
(kts. puolueeltaan ”potkun perseelleen” saaneen keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen kirjoittama kirja Maan tapa, 2015).
Keskustapuolueen ”jatkuvana murheena” ei ole ollut ainoastaan lautakasat (korruptiiviset rakennusprojektit), porealtaat (märät mukavuusmatkat ja haarojenväliseikkailut), taulukaupat (varainhankintatemppuilut) ja ruskeat kirjekuoret (läpinäkymättömät rahanjaot.
Katso esimerkiksi ”Nuorisosäätiö järjesteli miljoonien pikavoitot johtajansa kaverille…” (Yle.fi 26.10.2016). Tuossa tapauksessa (muka) hyvään tähdännyt poliittinen toiminta (kuten halpojen asuntojen tuottaminen nuorille) muuttui pahaksi haisevaksi korruptiorahaläjäksi.
Myös kaikki aikaisemmat keskustan nuorisäätiöjutut pysyvät hyvin kansan muistissa.
*
Tutustuin ensimmäisen kerran Maalaisliiton protestanttiseen arvomaailmaan (= työn raataminen ja kristillinen usko) teininuorena ja käymällä aikuisena isäni lestadiolaisen isän maatilalla Kuivaniemen Veskassa. Kauhavalla opin loput maalaisliitto-keskustalaisuudesta.
Paikka oli Kuivajokivarren mäntymetsäkorpea ja kuivaa hiekkakangasta, näkyvää taistelua olemassaolosta rukoilemalla joka hetki Jumalaa apuun.
Isäni veli Hannes Paaso oli itseoppinut historioitsija (kts. esimerkiksi Hannes Paason kirjaa ”Kalastuksesta kuningasvallan aikana”, 1965) ja Maalaisliiton kansanedustaja.
Myös isäni oli uskollinen maalaisliittolainen. Puolue oli isälleni sama kuin ”totuus”.
Omat käytännön poliittiset puoluekokemukseni rajoittuivat Vihreään liittoon sekä Sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Nykyiset ”vihreät” ovat muuttuneet YLEISPUOLUEEKSI siksi, ettei heitä nimiteltäisi ja pilkattaisi enää ”vihreiksi”.
Entisistä kommunisteista (nykyisistä mersu-revisinisti-demareista) on puolestaan tullut viimeksi uusin uusliberalistinen kapitalistiporvaristo.
Ainoastaan kapitalismin vastainen Marxin filosofia on minulle samalla kertaa mielenkiintoista filosofiaa ja koskettavaa valtapolitiikkaa. Konkreettisen vasemmiston, työväestön ja köyhälistön hyväksi.
*
Vapaaksi ja universaaliseksi maailmankansalaiseksi ei voi tulla ilman aikansa eläneiden myyttien uudistamista.
On irtaannuttava vanhasta ”karsinoidusta puoluenationalismista” ja liityttävä maapallon laajuiseen ylikansalliseen GLOBAALIPUOLUE-MUODOSTAMIS-VAIHEESEEN.
Globaalissa puoluemuodostuksessa täytyy muistaa se, että ”hengen voimasta ja mystisestä alkuvoimaisuudesta” ei irtoa mitään huomisen maailmanvaltaprojektille.
Kuvittelu on eri asia kuin konkreettinen maailmassaolo.
*
Ei pidä kuvitella ulkopuolelta katsellen ”keitä nuo ulkopuoliset ovat” vaan pitää mennä ”ulkopuolisten” keskelle ja tulla osaksi kaikkia muita ihmisiä.
Ei pidä myöskään kuvitella, että alkuvoimaisen kansan ”power-häjyileminen” on luonnonmukaista ja yhteisen yhteiskuntasysteemin yläpuolelle sijoittuvaa ”aitoa kansanvoimaa”.
Eteläpohjalaisessa ”väärin ymmärretyssä nationalismissa ja maakuntaintoilussa” on kuitenkin tapahtunut tuo erehdys (nuijasota, puukkojunkkarit, lapuanliike, rasismi ja fasismi jne.).
Yhteistyö ”ulkopuolisten eteläsuomalaisten” kanssa tuottaa vieläkin tuskaa eteläpohjalaisille. Ulkomaalaiset eivät ole heille ihmisiä lainkaan.
Tuossa ilmiössä on kyse vanhasta myytistä mikä pitää hävittää nyt heti ennen kuin se aiheuttaa taas kerran ongelmia kaikille muille.
*
1800-luvun alun teologiaan perehtynyt uskovainen ja saksalainen idealistifilosofi Hegel korosti henkeä ainoana olevana maailmassa.
Teollista pääomaporvaristoa vastaan taistellut ja työläisköyhälistön puolesta puhunut filosofi ja taloustieteilijä Karl Marx korosti sitä vastoin materiaa ainoana olevana. Materialistista historiakäsitystä myöten.
Mutta eksistentialistis-marxilais-kulttuurinen näkökulma avaa myytti-tarinoidensa varassa elävästä mytologisesta ihmiseläimestä ihmisläheisen näkökulman maailmassa olemiseen (vertaa käsitteitä ”oleva ja oleminen”).
Viimeksi mainitsemaani tarkasteluun tulee liittää myös luonnon seuraaminen sekä ihmisen ja eläimen välistä suhdetta koskeva tarkastelu. On alettava puhumaan myös eläinten olemassaolokokemuksesta, ”eläinontologiasta”.
Elämä erämaassa ja pienen kissanpennun seuraaminen on opettanut minua viimeksi ymmärtämään luonnon seuraamisen merkityksen (vertaa luonnon haltuunoton, hallitsemisen ja alistamisen myös minulle vieras maailma).
*
Eksistentialistinen yksilövapaus on täysin eri asia kuin vapaus valtiossa (Hegelin luoma ”naimakauppaidea”), kapitalistiseen bisneksentekoon liitetystä vapauskäsityksestä puhumattakaan (= voiton ja rahan tavoitteleminen vapautena).
Vaikka kapitalistisen bisneksentonkin pääedellytys on luovuus, tuo luova toiminta ei kuitenkaan todista mitään siitä, että yrittäjyydestä pitää tehdä yhteiskunnan suurin arvo.
Luovuuttaan rahan tuottamiseen käyttäville ei tule mieleenkään käyttää luovuutta esimerkiksi rauhan rakentamiseen.
*
Marx toivoi kapitalistisen maailman menestyvän hyvin, sillä hän ymmärsi sen, että kapitalismi tappaa vasta oikein hyvin menestyessään itse itsensä.
Ja hävittää samalla maapallon pinnalta valtiot (valtioton tila). Aivan ensimmäiseksi kaikki nationalistiset valtiot.
Tuo prosessi on parhaillaan käynnissä. Voimistuva kapitalismin kaaos hävittää siinä itse itsensä.
Mutta usko kapitalistiseen bisneksentekemisen vapauteen on pysynyt ympäristökriisin pahenemisesta (ilmastonmuutos) ja jatkuvasta sodankäynnistä huolimatta korkealla.
Maapallo on nykyisin totaalisen ”sikin sokin sekaisin”.
Seinä on tulossa eteen myös nationalistiselle Suomelle. Euroopan komissio epäilee parhaillaan Suomen rikkovan budjettisääntöjä (yle.fi/uutiset 26.10.2016).
”Tilanne on vakava” (valtionvarainministeri Petteri Orpo).
*
Marx on oikeassa: uusi maapallon laajuinen yhteiskuntajärjestys syntyy vasta nykyisen uusliberalistisen kapitalismin romahtamisen jälkeen. Uudet suuret kulttuurit nousevat sen jälkeen valtaan.
Viisi vuotta jatkunut Syyrian ”sisällissota” on paljastanut Yhdistyneiden kansakuntien avuttomuuden. YK ei ole pystynyt puuttumaan nykyiseen sodankäyntiin eikä estämään siviilien teurastusta eikä toimittamaan siviileille apua.
Uudessa maailmanjärjestyksessä ja maailmanvaltiossa tulee olla konkreettisesti valtaa ja voimaa vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.
Ainoastaan uuden maailmanjärjestyksen puitteissa voi vallita maapallon laajuinen yksilövapaus ja tasa-arvo.
Uudessa yhteiskunnassa ei ole rotuja eikä rasimia ja monikulttuurisuus on siinä maailmanlaajuisesti hyväksytty periaate.
Nationalistisen valtion, regionalismin (maakuntahenkiajattelun), ”tuppukyläpaikallisuuden” sekä kapitalistisen bisneksentekovapauden loppu on sitä lähempänä, mitä kiihkeämmäksi nykyinen sodankäynti muuttuu sekä mitä pahemmaksi ilmastomuutos etenee ja mitä korkeammiksi maapallon sota- ja ympäristöpakolaisaallot nousevat.
*
Rahalle haiseva ja yötä päivää viihteellisenä pamahteleva lautasantennien (TV) ja atk-internetien ”kapitalistinen viihdeuniversaalisuus” ei ole maapallon uutta yhteiskunnallista universaaliutta eli kaikkea sitä, millä rakennetaan rauhaa, kestävää järjestystä ja turvallisuutta ihmiskunnalle.
Uuden universaalisuuden perusta on ihmiskunnan yhteisessä maailmanohjelmassa ja -säännössä sekä ihmisläheisessä miljardien vapaiden yksilöiden eksitentialistisessa ”itselleen olemisessa”.
*
Kulttuuri (ja kulttuuriset myytit) sekä eksistentialismi liittyvät ihmisläheiseen maailmassa olemiseen. Siinä vapaa yksilö on keskeisempi seikka kuin kansa.
Uusi universaali valtapeli kasvaa kirkkaan punaisesta vasemmistolaisuudesta sekä kulttuurisesta ja eksistentialistisesta ihmisläheisyydestä.
Universaaliutta ja monikulttuurisuutta ei voi olla koskaan liikaa.
Yksilön orjamoraalittava nationalistinen valtio ja puoluejärjestelmä on hävitettävä maapallolta koska se on luonnon sekä ihmisoikeuksien vastainen.
Nationalistinen puoluepolitikointi on korvattava yksilön konkreettista vapautta sekä maapallon yhteisöjen monikulttuurisutta, universaalisuutta ja rauhaa korostavilla globaalipuoluevallalla.
2. Suomen perustuslain mukaan ”Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Suomi on Euroopan unionin jäsen (4.11.2011/1112).
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”
(internetlähde: ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX (R), vuosi 1999, 11.6.1999/731).
*
Kauniita lupauksia mutta niiden konkreettista toteutumista on kuitenkin syytä epäillä.
Samoin kuin nationalistisen valtion ikuista kestävyyttä.
Kansaa ei ”edusta” nationalistisissa eduskunnissamme vaaleilla valittu henkilö vaan nationalismin aatetta toteuttava puolueorganisaatio.
Mutta Suomessa ei saa äänestää pelkää puoluetta, täällä vallitsee ihmispalvonta ja henkilöäänestämispakko.
Suomen perustuslaki on yksipuolisuudessaan yksilön ja koko ihmiskunnan kannalta niin vakava ongelma, että valtiolaitoksemme kompurointia 1917-2017 pitää viettää vuonna 2017 ”kansallisena surujuhlana”.
*
Uuden ”universaaliperustuslain” ja maailmansäännön tulee olla sisällöltään päinvastainen kuin Suomen nykyinen perustuslaki.
Suomen perustuslain maininta ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle” tulee kuulua uudessa maailmansäännössä:
”Vapaus kuuluu maapallon kaikille yksilöille” ja ”itselleen olemisen” sisältöisenä.
Suomen perustuslain maininta ”Suomi on täysvaltainen tasavalta” tulee kuulua uudessa maailmansäännössä
”entinen Suomen valtio on osa uutta universaalia maailmanvaltiota ilman entisiä suomalais-kansallisia rajoja ja rajoituksia”.
Suomen perustuslain maininta ”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden yksilön vapaudet ja oikeuden sekä edistää oikeudenmukaisuutta” tulee kuulua uudessa maailmansäännössä
”Maailmansääntö turvaa kestävän rauhantilan, kansainväliset ihmisoikeudet, monikulttuurisuuden sekä maapallon ihmispopulaation monoliittisuuden.
Uusi maailmansääntö turvaa myös elollisen luonnon elinkelpoiset ympäristöolosuhteet ja eläinten olemassaolo-oikeudet kieltämällä eläinten taloudellinen ja muu hyväksikäyttö.
Marjatta Ristimäen mielipidekirjoitus ”Eläimilläkin on oikeus hyvään elämään” (Ilkka, 27.10.2016) on hyvä tähän liittyvä puheenvuoro.
Kansainvälisen IBA-alueen läpi rakennettu upouusi parinkymmenen kilometrin pituinen lähes luotisuora Kauhavan Kangas-Annalan (asvaltoitu) tie on myös hyvä esimerkki piittaamattomuudesta elollista luontoa kohtaa.
Kyseinen projekti sisältää myös esimerkkejä hallintovallan ala-arvoisuudesta. Siinä autojen 60 km/t ajonopeus ei haittaa alueen lintujen elämää. Viranomaisten mukaan joen ylittävät sillasta tulee matalana sopiva maisemaan mutta betonista rakennettuna silta nousee kaaressa kymmenisen metriä korkeana ”vuorena” peltoalueen yläpuolelle. Kaiken lisäksi silta on rakennettu väärään kohtaan.
3. Viimeksi nähdyt pitkään jatkuneet sodat todistavat vaikuttavasti siitä, että ilman uutta vahvaa ylikansallista kulttuurikehitystä ja vallankäytön organisoitumista ihmiskuntaa ja maapallon elollista luontoa uhkaa totaalinen tuho.
Eläinkuntaa on kuollut viimeksi sukupuuttoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historian aikana.
Ihmiskuntaa uhkaa parhaillaan jo toinen maapallon laajuinen maailmansota.
Syyt tähänastisten maailmansotien syttymiseen tunnetaan hyvin. Sodankäynti on siksi ehkäistä jo ennalta.
Väkivaltaiset yhteenotot pakolaiskeskusten ja muiden valtaryhmien välillä (valtiot ja nationalistiset vastarintajärjestöt) ovat lisääntymässä.
Tämänhetkinen uusfasismi pitää tunnistaa ja tunnustaa samalla tavalla kuin aikaisemmin tunnustettiin hitlerismi ja natsismi.
*
1700-luvun lopun valistukseen ja 1800-luvun nationalistiseen aatteeseen pohjautuva idealistinen valtiokehitys on ollut suurin rauhan uhka maapallolla.
Nationalistinen kansa- ja valtioliikehdinnän nujertamisesta on tullut maapallon laajuisen kestävän rauhantilan ehto.
*
Nationalistisen valtiojärjestelmän alasajo on toteutettava vaiheittain.
Uuden maailmanjärjestyksen luomisen ensimmäinen vaihe (1) tulee toteuttaa kahden valtion kahdenkeskisellä sopimuksella, minkä mukaan nuo valtiot sitoutuvat noudattamaan ensisijaisesti kahdenkeskisiä ylikansallisia tavoitteita.
Näin tulisi tapahtua esimerkiksi Saksan ja Ranskan kesken.
Toisessa vaiheessa (2) kansainvälisesti yhteen kasvaneet ”valtioparit” liittyvät yhteen uuden globaalin maapallon osa-alueiksi.
Kolmannessa vaiheessa (3) koko maapallon väestö on sitoutunut yhteen maailmanvaltaorganisaatioon ja eksistentialistiseen periaatteeseen maapallon kaikkien ihmisten vapaudesta (kaikkien ihmisyksilöiden vapaus ”itselleen olemiseen”).
4. 1980-luvulla uusliberalistinen kapitalismi alkoi vaikuttaa Suomessakin.
Suomen ja Neuvostoliiton välistä ”kekkosvoimaista” ystävyys- ja avunantosopimusta alettiin arvostelemaan myös ulkomailla (Saksan Strauss/Finlandisierung, käsitteen ”suomettuminen” synty). Suomettumista ja sosialismia arvosteli myös esimerkiksi Kansallisen kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila, hän julkaisi 1980 Neuvostoliitto-kriittisen kirjan Viimeinen imperiumi.
Presidentti Kekkonen kuoli 1986. Heti tuon jälkeen nousi Suomessa valtaan Harri Holkerin (kok) porvarihallitus (myös sdp, 1987).
1990-luvun alussa Suomea rasitti syvä ja vakava talouslama.
Neuvostoliitto alkoi romahtaa 1980-luvun lopulla. Seuraavaksi purettiin Berliinin muuri ja Saksat yhdistettiin. Tuon jälkeen kuviteltiin, että kapitalismi on katkaissut lopullisesti tien valtaan kaikilta muilta yhteiskuntamalleilta (kiinalainen kommunismi mukaan lukien).
Tästä alkoi uusi postmoderni historian pääaalto kunnes se laantui 2000-luvun alussa. Ja kommunistinen Kiina meni USA:n ohi maapallon rikkaimpana talousmaana.
*
Toisen maailmansodan jälkeen mahtivaltioiden suurin huoli koski tehokasta jälleenrakentamista länsivaltojen itse maailmansodassa tuhoamilla alueilla.
Euroopan valtioeliitti liittoutui siksi taloudellisista syistä.
Tästä talouskapitalismin arvomaailmasta ponnisti pintaan ylikansallinen taloudellinen yhteenliittymä Euroopan unioni.
Siinä oli kyse aivan muusta kuin poliittisesta ”liittovaltiosta”.
*
Nationalistinen Suomen valtio alkoi harjoittaa ensimmäisen kerran monipuolista ylikansallista toimintaa varsinaisesti vasta 1990-luvulla.
Suomen suuret porvaripuolueet olivat puoluevallan kasvattamisesta ja taloudellisista syitä johtuen innossaan Euroopan unionin rakentumisprosessista.
Mutta 1980-luvulla noussut uusliberalismin aalto saattaa laskea jo 2010-luvulla alaspäin. Liberalistisen kapitalismin kriisin tilalle tuli uusi entistä pahempi kriisi ja sitä seurasi entistä korkeampi muutoksen aalto.
Euroopan unioni elää parhaillaan syvää kriisivaihetta. Unioni on romahtamaisillaan. Ja uusia Berliinin muureja rakennellaan jo.
Ukrainan sota, Britannian ero (Brexit), äskettäinen pakolaisaalto läpi Euroopan sekä tämänhetkinen ”uusnaltionalististen itävaltioiden” haluttomuus ottaa vastaan pakolaisia ovat vaikuttavat eniten kriisin syvenemiseen.
Unkari on vastustanut täällä määrätietoisimmin pakolaisten vastaanottamista. Australia on ehkä pahin ihmisoikeus- ja pakolaisvastainen rasistinen valtio maapallolla.
Menoa henkisesti ja poliittisesti taaksepäin kohti uusia väkivaltaisia yhteenottoja ei voi olla huomaamatta. Venäjän voimistuminen ja islamin nousu pelottaa länttä. USA on saamassa oman ”Hitlerinsä”. Ilmastonmuutos ja pakolaisaalto pahenee. Sotatila jatkuu ja EU on vaarassa hajota. Erilaiset päämäärät singahtelevat minne sattuu suuntaan ja toiseen.
”Musta valu” etenee villisti sattumien vyörynä.
Suomessa unioniin liittyvä ylikansallisen vallankäytön kriisi on näkynyt perussuomalaisten (PS) hallitukseen ottamisena sekä muutamien tahojen vaatimuksina palata takaisin Suomen markkaan ja vaatimuksena erota unionin jäsenyydestä.
Unionikriisi on näkynyt täällä viimeksi myös Kansallisen kokoomuksen kolmikymmenisen vuoden valtakauden päättymisen käynnistymisenä.
Suomi elää paisuvalla lainarahalla ja on silmätikku taloudenpidossa (EU-Suomi).
*
Mutta unionin uudistuminen ei takaa ihmiskunnan ja maapallon elollisen elämän hyvinvointia. Parempi ihmiskunnan tulevaisuus avautuu vasta kun henkinen ja yhteiskunnallinen uudistuminen tapahtuu maapallonlaajuisesti.
Maailmanvaltaa ylläpitävällä organisaatiolla tulee olla jatkossa käytössään maapallon suurin armeija ja voimakkain muu väkivaltakoneisto jatkuvan maailmanrauhan ylläpitämiseksi.
Ja jatkossa kaikkien ihmisten täytyy olla täysin vapaita eksistentialistisesti. Sinä maapallon jokainen yksilö voi olla vapaa ”itselleen olemisessa” ja voi elää joka vuorokausi uudenlaisen elämän.
Uudessa maailmanvaltiossa yhdenkään maapallon vapaan ihmisen yksikään päivä ei ole samanlainen. Vanha kuvitteellinen ”minään pysähtyminen” päättyy. Jokainen meistä syntyy joka päivä uutena ihmisenä.
Uusia projekteja syntyy miljardeja. Mutta tuo kaikki tapahtuu yhdessä ainoassa maapallon maailmanvaltiossa.
*
Kehitys kohti kansainvälistä toiminta käynnistyi täällä kokoomuksen palattua pitkän tauon jälkeen hallitusvastuuseen (1987).
Vuonna 1991 Suomen eduskunnassa oli esillä Euroopan yhteisön (EY) jäsenyys. Osa kansanedustajista ja nationalistista puolueista asettui tuolloin ylikansallisen eurooppalaisen yhteistyön kannalle.
Suomen EU-kansanäänestys järjestettiin 1994. Suomesta tuli unionin jäsen vuoden 1995 alussa.
Suomi on ollut nyt unionin jäsen ainoastaan vähän yli kaksikymmentä vuotta.
Jäsenyyden kannattajia oli kansanäänestyksessä 1994 ainoastaan 56,9 % äänestäjistä.
Ylikansallisen toiminnan perusta unionissa on ollut tähän asti heikko. On vain kuviteltu muuta.
Kyseinen seikka on vaikuttanut siksi 2000-luvulla ”suomalaisen uusnationalismin” nousuun (perussuomalaiset ja Paavo Väyrysen poliittinen toiminta).
*
Euroopan unioniin kuluu ainoastaan noin 500 miljoonaa ihmistä, maapallon koko väestö on nykyisin noin 8000 miljoonaa yksilöä.
Tämäkin todistaa siitä, ettei EU:n kaltaiset organisaatiot eivät voi toimia taloudellisina ja poliittisina organisaatioesikuvina uuden maailmanvallan organisoimisessa.
Maakuntiin jakautuvat pikkuvaltiot kuten Suomi ovat toimineet puolesta ja vastaan EU:n alkuperäisiä taloudellisia ja poliittisia arvoja.
Sisäänpäin kääntyneistä ”paikallisista tuppukylistä” on universaaliselle kansainvälisyydelle eniten haittaa.
*
Sisämarkkinat avautuivat unionissa 1993. Ihmisten vapaaseen liikkumiseen liittyvä Schengenin sopimus solmittiin vuonna 1994 (kts. unionin perussopimukset). Suomi liittyi unionin yhteiseen valuuttaan, euroon 2002.
Suomen sisäpolitiikassa on ajettu varsinkin tähän nähden ahdasmielistä linjaa. Vaatimukset rajojen entistä tiukemmasta sulkemisesta ja ”kaikkien ulkopuolisten” ulos heittämisestä sekä markkaan palaamisesta ovat koventuneet entisestään.
*
Joissakin suomalaisissa piireissä haaveillaan Karjalan kannaksen palauttamisesta Suomen valtiollisen aluerajan sisälle, maapallo on vastaavia unelmia. Toiset haluaisivat muodostaa Euroopan unionista Yhdysvaltojen kaltaisen liittovaltion ja sillä tulisi olla myös oma armeija, maapallolla on useita vastaavia liittovaltio- ja sotilasvaltaunelmia. Tämän tyyppiset jatkuvasti heräävät unelmat paluusta eiliseen ja syöksystä eteenpäin aiempaa vahvempina todistavat siitä, että maapallolta puuttuu yhteisiin päämääriin yhteisesti pyrkivä tahto ja valtaorganisaatio. Ilman sitä maapallo pirstaloituu lukemattomiin eri suuntiin pyrkiviin tavoitteisiin ja sen aiheuttamiin sotiin sekä murenee aina vain turvattomammaksi rakenteeksi.
Kun vapaiden eksistentialististen yksilöiden määrä laajenee kohti ääretöntä, se tarvitsee tasapainottavaksi vastakohdakseen yhden vahvan ääreellisen jalustan.
Tuo jalusta on maailmanvallankumous ja -valta, vain se saattaa sulkea sisäänsä kaikki eiliseen suuntautuvat unelmat ja huomiseen suuntautuvat pyrkimykset.
*
Ilman tähänastista määrätietoisimpia otteita ei päästä irti nationalismin kahleistakaan kohti universaalia ylikansallista maailmanvaltaa.
Seuraavassa vaiheessa perustettavat uudet globaalit puolueorganisaatiot voivat kuitenkin toimia tehokkaasti samaan aikaan kun aikansa eläneitä nationalismikoneita puretaan ja hävitetään nationalistisia puolueorganisaatioita myöten.
Uusien nationalististen puolueiden perustaminen tulee kieltää sillä se aiheuttaa lisää tulehduksia nykyisessä valmiiksi tulehtuneessa ja nurkkakuntaisessa maailmanyhteiskunnassa.
