Aistin kuvitteellisessa olemisaistimuksessani täällä olemista sekä puhun, kirjoitan ja teen kuvia.
Minä olen ja ajattelen.
Ja ymmärrän sen, että en ole ”tietävä ja hallitseva” olento.
Koska eksistentialisti ei tiedä eikä ole kiinnostunut tietämisestä, tosiasioista ja todellisuudesta, hän antaa kirjoituksellaan lukijalle pelkästään vinkkejä siitä, mitä voisi pohdiskella enemmänkin.
Kirjoituksestani voi tulla myös sellainen, että se näyttää kokonaisuutena sortuneelta talolta.
*
Keskustelin Loviisassa Ferdinand von Wrightin maalauksesta Taistelevat metsot (1886) kopioita tekevän taidemaalarin kanssa ateljeessa parhaillaan tekeillä olleesta kopiosta.
Kun kävin tuon jälkeen Oulussa erään modernistin (taidemaalarin) asunnolla. Hänellä oli telineessä keskeneräinen maalaus. Halusin sanoa siitä muutaman sanan, mutta hän lausahti minulle ”älä SANO siitä mitään”.
*
Filosofia tuli Ludwig Wittgensteinin kuoleman 1951 jälkeen tiensä päähän.
Wittgensteinin mukaan kieli ei edusta ”todellisuutta” eli tosiasioiden ja totuuden maailmaa. Kaikki yritykset irtaantua kielen loogisesta rakenteesta ja esittää tarkkoja ja varmoja tietoja ovat turhia koska se olisi kielen rajojen ylittämistä.
*
Sanateos syntyy ja tulkitaan moninaisuudessa.
Joku tekee sanateoksesta ensin suunnitelman ja kirjoittaa sen jälkeen kuvitteellisen tekstin. Sen jälkeen joku elokuvaohjaaja tulkitsee kirjoituksen ja tekee sen pohjalta työryhmänsä kanssa elokuvan (kuvitteellisen kuvatekstin). Kolmanneksi miljoona television katsojaa katsoo tuota elokuvaa ja näkee siinä kaiken omalla yksilöllisellä luovalla tavalla.
*
En suunnittele koskaan etukäteen mitä ja miten kirjoitan. Sanateokseni syntyy sitä mukaa mitä olemassaoloaistimuksessani ja maailmassa tapahtuu ja miltä ”minusta kulloinkin tuntuu”.
Täälläolo on ”sattuman vyöryä” sekä ääretöntä ja rajatonta moninaisuutta ja vaihtelevuutta.
Maailma on sattuma.
*
Kirjoitukseni syntyvät täällä ajan hermolla, ne rakentuvat kunkin päivän mielenvireestäni, ajatuksistani ja uutisista.
Kun olen työstänyt aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä, olen huomannut, että riippuen siitä millä päällä kulloinkin olen, muutetusta tekstistä tulee ”hengeltään” erilainen kuin aikaisemmin.
Toisinaan poistan tekstiä ja se aiemmin kirjoittamani alkaa tuntua ”ylitseampuvalta”.
*
Kirjoitukseni sisältävät esimerkiksi arkielämään ja filosofiseen pohdintaan liittyviä osoita. Kirjoitan usein rinnakkain paikallisista, kansallisista ja kansainvälisistä seikoista ja ilmiöistä.
Jos huomaan myöhemmin, että esimerkiksi filosofisesta osiosta puuttuu jokin mielestäni tärkeä seikka, lisään sen tekstiin. Jos jonain päivänä olemisaistimukseni ”täyttyy” paikallisista kysymyksistä, kirjoitan niistä.