0. Kirjoitin ensimmäisen kerran eteläpohjalaisesta myytistä sanomalehti Ilkkaan 9.9.2011. Kirjoitukseni käsitteli seudun puukkojunkkareita (1800-luvun väkivaltarikollisuutta). Kirjoitukseni otsikko oli ”Häjyt – tarua vai totta”.
Seinäjoen asemakeskuksen kyljessä on pieni olutkapakka nimeltä ”Härmän häjyt”. Paikkaa komistaa seinällä häjyilyjohtajia (Isotaloa ja Rannanjärveä) esittävä valokuva.
Tuon jälkeen olen kirjoittanut maakuntalehti Ilkkaan lukuisa kirjoituksia lakeuden myyteistä, joihin seudun nykyinen väestö suhteutuu ”tosiasioina”.
Kyseiset myytit liittyvät samalla alueen väestön omaksumaan identiteettiin.
*
Viimeksi kävin viikonloppuna 20-21.8.2016 Kauhavan Kosolanmäen suljetulla museoalueella (kunta säästää tässäkin) katsomassa paikan vahaa hirsitaloarkkitehtuuria.
Pihalla vanhaa aitan ulko-ovea katsellessani minulla välähti hetkessä se, mistä oven kuvioissa oli kyse.
Oven kuviot todistavat merellisestä kulttuurista. Niillä ei ole mitään tekemistä sisämaan maatalouskulttuurin kanssa.
Kirjoitin havainnostani ja lähetin kirjoitukseni Ilkan mielipidesivulle.
Kirjoitus on tässä:
Merellinen kala-aitta
”Vanhat eteläpohjalaiset aitat ovat usein entisiä kala-aittoja. Niissä on säilytetty alun perin puisia sillitynnyreitä. Noissa aitoissa näkyy samalla ruotsalaisten omaksuma merellinen kulttuuri.
Viikingit olivat aivan erityisen taitavia veneenrakentajia.
Vanhojen eteläpohjalaisten hirsitalojen ja aittojen ovikoristelusta tunnistaa usein kalaverkon ja veneen muotoja.
(Lisähuomautus tähän: myös kalan muotoja, esimerkiksi saranoissa ja lukoissa).
Kosolan museoalueen päärakennuksen viereisen kala-aitan ulko-ovi on kolmiosainen.
Kolme oli muinoin pyhä luku (vrt. kristinuskon ”isä, poika ja pyhä henki”).
Alinna kyseisen aitan ovessa näkyy kalaverkko. Päärakennuksen ulko-ovessa on vastaavalla kohdalla veneen poikkileikkaus. Verkon (tai veneen) yläpuolella on meri (kapeita vaakasuuntaisia uria, meren laineet). Kolmantena (ylinnä) ovessa on taivas (klassisena muotona ”ylin luokka”).
Matti Klingen kirja Muinaisuutemme merivallat (1983) valaisee hyvin sitä, mitä merellisellä kulttuurilla tarkoitetaan”.
Jälkihuomautus: puukkojunkkarijohtaja Isotalokin on ollut alun perin ”Storgård (siis ”rannikonruotsalaistaustainen seudullemuuttaja”)
*
Ja kun olin kirjoittanut ”Kauhavan factoryni” (ateljeeni) yläpuolelle valkoisella ”DOM”, joku lausahti, että siinä meillä on ”tuomion temppeli” (vrt. Turun tuomiokirkko).
Säilytän dadaistisia töitäni kyseisessä vanhassa riihessä.
On luonnollista uskoa tarinoita (myyttejä) ”totena” mutta on erehdys kuvitella olevansa ihmisenä ”järkiperäinen tieto-olento”.
Kun minulla on eksistentialistinen taipumus ”konkreettiseen itselleen olemiseen”, en samaistu paikallisen yhteisön kulttuuriin ja myytteihin vaan katson eteeni omalla tavalla.
Kirjoituksen Kauhavan Kosolanmäen kala-aitasta julkaistiin 26.8.2026 Ilkka-lehden paperiversiossa (mielipidesivu, lyhyesti).
Kirjoitustani ei laitettu kuitenkaan jostain syystä Ilkan internetsivulle.
1. Jos aikoo kertoa tässä maailmassa olemisesta, täytyy ensin kokea ja nähdä elämää.
Tein viimeksi elokuun lopulla 22.8.2016 junamatkan Kauhavalta Helsinkiin.
Vapaa liikkuminen on ”itselleni olemisen” perusedellytys. Maapallokin on aina liikkeessä.
Edestakaiseen matkaani kului yli kahdeksan tuntia. Se on pitkä ja raskas aika istua junassa.
Kyseinen matka pitää kertoa kahdella päästäkseen Kauhavalta Suomen pohjoiskärkeen. Tästä ymmärtää hyvin sen, että Suomi on aivan liian suuri maa näin pienelle kansalle (A).
Sen jälkeen kun tässä Suomessa on enää satakunta ”suurkuntaa”, Suomi tukehtuu ”omaan pullaansa”.
Suomi on täynnä erilaisia paikalliskulttuureja (B).
Tein junamatkani läpi lukemattomien erilaisten paikalliskulttuurien. Niistä oli kuin helmiä pitkässä helminauhassa. Nauhan jokaiseen helmeen tutustuminen olisi suuri henkinen ponnistus.
Pintakuoren läpi näkemisessä tarvitaan isoja henkisiä voimia. Jos joku esimerkiksi törmää Etelä-Suomessa henkilöautoon, mikä on täynnä romua siitä saattaa havaita sen, että auton omistaja on luultavasti Etelä-Pohjanmaalta. Kauhavan kaikki kartanotkin (maatilakeskukset) ovat täynnä roinaa.
Monissa itäisissä kulttuureissa (kuten Venäjällä) ihmiset rakastavat elämää keskellä romuläjiä. Ja nauttivat eniten kärsimisestä.
Eteläpohjalaiset ovat alun perin ”Hämeen sekakansaa” (suomensukuisia, venäläisiä jne.). Seudun kulttuuri juontaa ehkä eniten juuri siihen.
Esimerkiksi saksalaiset edustavat täysin päinvastaista kulttuuria kuin eteläpohjalaiset, saksalaisille on tärkeintä ”ORDNUNG MUSS SEIN” (”järjestys se olla pitää”).
*
Olin tehnyt aikaisemmin Kauhavalta usein junamatkan Seinäjoelle, Tampereelle sekä Turkuun.
Olen myös kirjoittanut maamme useista paikalliskulttuureista.
Seinäjoen ja Tampereen välissä on kulttuurisesti kokonainen avaruusmatka. Noiden paikkojen ulkonäköerokin puistattaa mieltä.
Ajattelin Parkanon kohdalla, ettei rautatieaseman lähialueella ole mitään muuta kiinnostavaa kuin mäntymetsä.
Kauhavan ja Tampereen välissä vilisi vaunun ikkunasta ulos katsoessa loputtoman tuntuisesti pelkkää metsää, Helsingin päässä taas loputtomasti pelkkiä rakennuksia.
Helsingin seudun postmoderni arkkitehtuuri oksettaa nyt minua. Aluksi seudulle ei saanut rakentaa ensimmäistäkään postmodernia taloa. Maailma on muuttunut. Ongelmia alkaa olla jopa aivan liikaa.
Olin ajatellut Kauhavalle muuttoni jälkeen kirjoittaa myös omakustannesarjan ”Tampereen kuva”. Mutta nyt ymmärrän, että sen kirjoittaminen edellyttäisi Tampereella asumista ainakin pari vuotta.
Olin asunut Tampereella aiemmin puoli vuotta (ennen Turkuun muuttoa noin 1980), mutta noin lyhyessä ajassa ei voi saada käsitystä paikan kulttuurista.
*
Olin hankkinut matkalukemiseksi 13.8.2016 ilmestyneen paperille painetun seinäjokilaisen Ilkka-sanomalehden. Mutta en löytänyt siitä taiteilija Seppo J. Tannisen kirjoitusta ”Hämärän rajamailla” (olin vain kuullut tuosta kirjoituksesta).
Olin katsellut kotona Tannisen kirjoituksen alkua internetistä. Koko kirjoituksen voi lukea ainoastaan Ilkan internetsivuilla, jos on tilannut postilaatikkoonsa paperisen Ilkan.
Ilkan tilaajat saavat kyseisten kirjoituksen avaamista varten luultavasti numerokoodin. Ilkan tilaajat ovat järjestään keskustapuolueen kannattajia.
Mutta kaikki muutkin Ilkkaan tutustuvat haluaisivat lukea kyseisen kirjoituksen.
Minä olin uskotellut itselleni, että paperille painetussa lehdessä on koko Tannisen kirjoitus (taidetoimikunnista ja ammattitaiteiljoiden apurahoista).
*
Ilkan nykyinen ”postmoderni hämärä mediavaltapeli” johtuu siitä, että kyseisellä kapitalistisella sananvaltayhtiöllä on suuria taloudellisia vaikeuksia.
Lehteä uhkaa konkurssi.
Näin ”tieto, politiikka ja bisaan Kauhavan valtuustoon saadaan kunnallisvaalien 2017 aikana myös aivan uutta puolueverta.
*
Keskustan oikeaan uskoon heränneiden puolueuskovaisten kannattaisi lukea huolellisesti Maalaisliitto-valtapuolueen perustajan Santeri Alkion erikoisesta suhteesta uskontoon (”Oliko Santeri ’alkiolainen?”, alajärviläisen J. Pesosen mielipidekirjoitus 27.8.2016).
Nationalistiset puolueet ovat joka tavalla ongelma. Koko nyky-Suomi näyttää ylikuumentuneelta romuläjältä. Nationalistisen puoluelaitoksen ja Suomen loppu lähestyy.
Valtiokirkkommekin loppu tulee, koska kirkkoinstituution johdon mielestä tärkeämpää oli se mihin uskoo kuin miten uskoo (ks. Kierkegaard).
Pääasiaksi tuli uskoa kirkon ”tieto on valtaa” -uskoon.
Mutta ei auta sielun konkreettisessa hädässä ”valistushenkinen kansanuskokaan”.
*
Kauhavalta lähtiessäni huomasin rautatieaseman alueen valvonnan ja vartioinnin kiristyneen. Asemarakennuksen ulko-oven edessä seisoi auto täynnä tiukkailmeisiä äijiä.
Juna oli taas myöhässä kuten aina ennenkin. Myöhästymiseen vaikuttivat myös matkan aikana tapahtuneet häiriöt.
Minua alkoi taas kerran hermostuttamaan niin paljon, että minun oli pakko juoda taas kerran ennen junan tuloa pikkutölkki olutta. Löysin aseman vierestä sopivan puskan ja kun olin juonut oluen pudotin tyhjän tölkin laiturin teräksiseen roskakoriin niin, että se kolahti kovaäänisesti.
Minusta tuntui siltä kuin koko Suur-Kauhava olisi kuullut sen.
*
Entinen Valtionrautatiet (VR) on nykyisin kaksi kapitalistista yhtiötä, uusliberalistinen ratayhtiö ja junayhtiö.
Köyhiä ei nykyisin junassa näy. Matkustajat ovat pelkästään ”ylempää keskiluokkaa” ja ”yläluokkaa”. Lähes jokainen matkustaja näppäilee ja vetelee sormillaan atk-pohjaisen laitteen pintaa.
Pendolinoissa ja muissa junissa on jatkuvasti vikoja. Esimerkiksi wc:n ovi ei aukea.
Viat koskevat myös rataa. Ratakin on nyt täynnä uusinta huipputekniikkaa ja rata reistailee siksi vähän väliä. Rata on myös aivan liian kallis rakentaa joka suhteessa toimivaksi järjestelmäksi pohjoiseen kylmään ja talvella routivaan seutuun.
Nykyinen yhdyskuntarakenne on liian kallis ja haavoittuva. Kasvavat atk-sovellutukset tekevät siitä entistäkin ongelmallisemman. Lopuksi kyseinen rakenne romahtaa yhdellä iskulla kasaan. Varsinaista sotaa siinä ei tarvita.
Velaksi elävällä ja köyhtyvällä Suomellakaan ei ole varaa postmoderniin yhdyskuntarakenteeseen.
*
Tarkoitukseni oli jatkaa matkaani Helsingistä bussilla eteenpäin lapsuuteni ja nuoruuteni Lapinjärvelle, mutta muutin suunnitelmaani, koska ajattelin, ”että en voi elää paikan menneisyysmielikuvien kautta”.
Kyse on samasta eksistentialistisesta näkökulmasta kuin on ajatus ”elää toisen kautta” tai ”elää (olemista) tavaroiden kautta”.
Minulla oli aikaa vähän yli tunti käydä haistelemassa Helsingissä tuttuja paikkoja ennen kuin viimeinen juna lähtisi takaisin Kauhavalle.
Asuin ensimmäisen kerran Helsingissä 1969. Saksaan muutin syksyllä 1971.
*
Helsingin rautatieaseman ja viereisen entisen postitalon yhdellä nurkalla näin kuinka pieni ihmisryhmä, ”Helsingin kerjäläisiksi” leimattuja köyhiä romaaneja oli vallannut omaksi reviirikseen kyseisen paikan. ”Paremmat ihmiset” kiersivät sitä sen kun kerkisivät.
Esimerkiksi linnut ”toimivat” täysin samalta reviirivaltaamisen pohjalta.
Pääkaupungissamme ei ollut ennen vanhaan muka lainkaan kerjäläisiä.
*
Olin ajattelut käydä Helsingissä koska ainoastaan suurissa kaupungeissa pääsee katsoman kansainvälisesti tunnettujen taiteilijoiden tarinoita ihmisenä olemisesta nykyaikana.
Taidehan liittyy olemiseen. Se ei liity ”tieto on valtaa”-estetiikkaan vaikka niin uskotaan.
Guggenheim-suunnitelmasta en ajattelut Helsingissä viimeksi käydessäni mitään.
*
Tartuin ensimmäiseksi Kiasman ja heti seuraavaksi Taidehallin ulko-oven kahvaan. Mutta vastaus oli molemmilla kerroilla:
”Maanantaisin suljettu”. Ja Suomen pääkaupungissa.
Mieleeni juolahti se kun etsin vuosia sitten nykyisen perheeni kanssa sunnuntaina Helsingissä ruokaravintolaa. Meille vastattiin, ettei perheellisille löydy Helsingin ravintoloissa sunnuntai-iltaisin ruokailupöytää.
*
Kiasman edessä oli suuri värillinen juliste, jossa luki ”Happy together” -näyttely, Choi Jeong Hwa. Juliste muistutti valtavaa värillistä tapettia, mikä oli täynnä muovitavaroita.
Ajattelin julisteen nähdessäni Marxin kirjoituksia vieraantumisesta ja tavarafetisismistä.
Minua alkoi pelottaa se, että saisin vaikutteita jostakin näkemästäni.
Haluan olla oma itseni.
*
Entisellä Helsingin linja-autoasemalla (entisessä tsaarinvallan aikaisessa sotilasrakennuksessa) käydessäni minua neuvottiin käymään Amos Anderssonin museossa, sen kerrottiin olevan maanantaisinkin auki.
*
Entisellä Helsingin linja-autoasemalla (entisessä tsaarinvallan aikaisessa sotilasrakennuksessa) käydessäni minua neuvottiin käymään Amos Anderssonin museossa, sen kerrottiin olevan maanantaisinkin auki.
Astuin tuohon museoon ja katselin sinne sijoitettuja impressionistisia täplämaalaustöitä. Muistin, että noihin aikoihin (1800-luvulla) oli keksitty kamera ja että ihmisen huomio kiinnittyi samalla kuvataiteessa aiempaa enemmän valoon ja väriin.
Jotkut jopa kuvittelivat, että kameran jälkeen ei tarvita enää taidemaalareita.
Museossa näkemäni ”tämänpuoleisen maailman maisemat” (silmänäkymät) ahdistivat minua.
Onneksi on olemassa myös abstrakti taide ja samalla löytyy mahdollisuus kurkistaa myös ”tuonpuoleiseen” (sisäiseen).
1800-luvulla ihmisenä oleminen on täytynyt olla inhottavaa ja mielikuvituksetonta.
Vasta impressionismin jälkeen tuli mahdolliseksi ihmisyksilön sisäisten maisemien ja liikahdusten – tässä maailmassa olemisen havaitseminen ja tuosta kokemuksesta kertominen.
Uusin kehitys huipentui Sartren sanataiteessa (kirjallisuudessa) ja eksistentialistisessa filosofiassa kuvattuun ”itselleen olemiseen”.
Nyt tuli tilaisuus myös vapaan yksilön omien ahdistavien harhojen tarkkailemiseen ja kertomiseen.
Huomioni kiinnittyi museossa myös erääseen 1600-luvun puolivälissä tehtyyn tummataustaiseen maalaukseen ”Asetelma kinkulla, makkaralla ja juustolla” (Giovanni Quinsa). Mieleeni juolahti modernisti taidemaalari Kauko Lehtisen vastaavantyyppinen ”realistinen” maalaus, jossa on myös hyvin tumma tausta (Suuri asetelma, 1955).
*
Tuota ennen olin vilkaissut linja-autoasemalla nähtävillä olleita Helsingin kaavoittajien ”polkupyöräkaupunkiutopioita”.
Jopa oli oksettavan vihreää helsinkiläistä valtapeliä. Kunnallisvaalit 2017 tulossa.
Ei Helsinki muutu polkupyöräkaupungiksi eikä polkupyöräily merkitse vähääkään ilmastonmuutoksen korjausliikettä.
Luin myös viraston tekemää asiakirjaa ”Mahdollisuuksien piha”. Sen mukaan ”piha voi olla kodin luonteva jatke”.
Aivan liian koriasti ja suuruudenhullusti sanottu. Ajattelin, että minulle riittää jo. Kotihan on täysin eri asia kuin asunto. Helsingissä asunto haisee paksuimmalle rahalle.
Julkaisun kannessa oli maapalloympyrän muotoinen postmoderni kerrostaloalueutopia. Ympyrän sisällä oli kymmeniä alastomia pihoja – taas ”ylitse ampuvaa kiekumista”.
*
Kauhavalle puoli päivää kestäneen junassa istumisen jälkeen palattuani minusta tuntui, että selkänikin on tullut kipeäksi. Ajattelin siksi kotona Kauhavan Kantolassa, että parasta on hypätä heti polkupyörän satulan päälle ja ajaa pieni lenkki.
*
Suur-Kauhavan Alahärmässä on Suomen ehkä suurin huvikeskus ”Power Park” (vrt. esimerkiksi Helsingin Linnanmäki).
Luin pari päivää matkani jälkeen sanomalehti Ilkasta mielipidekirjoituksen ”Junat pysähtyvät Härmässä” (Ilkka 24.8.2016).
Saman mielipidekirjoituksen lopussa arvosteltiin kriittisesti myös Kangas-Annalala-tiehanketta (kts. blogini ”Kauhavan syndrooma”). Tien puuhamiehet ovat olleet sitä mieltä, että Ilkan ei pitäisi antaa julkisuutta kyseiselle projektille.
Sehän tahrisi kyseistä ”hyvää hanketta”.
Perjantaina 26.8.2016 löysin netistä yle.fi-uutisen ”Pohjalaiset lobbarit saivat jopa vr:n taipumaan – Härmän asema herätetään henkiin”, Power Parkin oma juna vie asemalta viereiseen huvipuistoon (Yle, kotimaa, 26.3,2016).
Löysin perjantaina internetistä myös toisen asemaa koskeneen ja 24.8.2016 päivätyn mielipidekirjoituksen Ilkasta, ”Härmäläästen voimaa” (nimimerkki Kesäasukkaat, Seinäjoki). Kirjoittajat ovat luultavasti kotoisin Härmänmaalta.
Eteläpohjalaiset ovat pullollaan itserakkautta.
Suur-Kauhavan valtuusto on myöntänyt määrärahankin Härmän ”ratalaiturin” kunnostamiseen.
Mutta niinhän se on, että jos antaa pikkusormen, menee helposti koko käsi.
Katostaan.
*
Kolme päivää matkani jälkeen törmäsin Kauhavan keskustan eräässä kaupassa nuorehkon naisen päällä pullistelleeseen mustaan T-paitaan. Siinä luki valkoisella ”AITO ÄMMÄ JA RIVO KU PERKELE”.
Menin tuon jälkeen Kauhavan kirjastoon ja siellä silmiini osui keskellä uutuuskirjoja mustakantinen Härmän laulukirja (koonnut Erkki Ala-Könni, 2016).
Kyseisessä paikalliskulttuurisessa kirjassa oli runoutta väkivallasta seksuaalisuuteen.
Eli tarinaa juuri siitä eteläpohjalaisten uhoilumaailmasta, jota olen kritisoinut.
Ensin valtiovalta siirsi lentosotakoulun Kauhavalta Jyväskylän kaupungin lähelle (2014) ja sen jälkeen valtio alkoi varata osan kasarmista turvapaikanhalijoille (2015).
Kauhavan entinen kaupungintalo seisoo nyt hylättynä ja tyhjänä. Ympärillä on paljon tyhjää liiketilaa.
Seuraavaksi suljetaan ehkä myös Kauhavan rautatieasema. Nyt Kauhavalla juorutaan, että ”Kauhavalta viedään nyt kaikki pois”.
Mutta jos ulkomaalaisten turistien määrä kasvaa Härmän huvikeskuksessa myös uuden hyvän junayhteyden takia bisnes ratkaisee kaiken (huvikeskuksen ja VR:n taloudellinen hyöty, sen siivellä kuntakin saa jotakin).
Härmän aseman kohdalle rakennetaan seuraavaksi upo uusi Suur-Kauhavan yhteinen rautatieasema (Kauhava, Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi).
Ja Kangas-Annalan tie- ja siltahanke jää maailmanhistoriaan ”isojen munausten monumenttina”.
*
Uusi Suur-Kauhava ei pärjää tähänastisella konservatiivisella kulttuurilla sekä maa- ja metsätalousbisneksellä, kauhavalaisesta ryhmähuonepelistä ja keskustadiktatuurista puhumattakaan.
”Kartano-omistajat” ovat saaneet imeä jo aivan riittävästi ”kauhavalaisetua”.
Suurkunnan demokratia ja talous pitää olla jatkossa aivan uudenlaisella pohjalla.
*
Härmän asema on ollut kiinni 2006–2016.
Saman aikaan Suomen kansatalous ei ole kasvanut lainkaan ja valtion velka on kolminkertaistunut (kts. esimerkiksi Taloussanomat).
Puolueet ovat vasta nyt heräämässä myös byrokratian purkamiseen. Lakeja ja määräyksiä on joka lähtöön eikä niitä tunne kukaan.
Määräysten purkamisella ei saa kuitenkaan tähdätä ”bisneksen joustavammaksi rasvaamiseen”.
Tapahtuuko kohta taas uusi temppu kohti Suomen helvettiä?
Vaatimukset helpottaa halpatyövoiman käyttöä yrityksissä ovat myös kovenemassa. Sipilän kiky-peli ei näytä riittävän bisnesmaailmalle (kapitalistisille omistajille).
Kaikki alkaa olla jo täysin tukossa. Mutta käynnissä oleva kehitys on samalla todistus uusimmasta maapallonlaajuisesta ylikansallisesta prosessista.
Ja historian alusta.
2. Turkulaisen kulttuurin ja varovaisesti nykertelevän mentaliteetin tunnistaa kuuntelemalla Ruonansuuta siitä kun Mauno Koivisto on perustamassa Enskan kanssa ilotaloa.
Tai kuuntelemalla Matin ja Tepon julistusta ”Kaiken takana on nainen” ja että ”mä joka päivä töitä teen”.
Turkukin on tyypillinen konservatiivinen tuppukylä. Mutta minäkin ”Rakastan Turkua”.
*
Ennen Turusta Kauhavalle muuttoa (kevät 2011) kirjoitin 2010 Turun kulttuuripääkaupunkivuoden valmistelun ja esimerkiksi kauppakeskusrakentamisen johdosta ylikuumentuneesta tautivaltapelistä useita omakustanteita (laatimani tekstein ja kuvituksin, kaikissa noissa julkaisuissani on ISBN-numerot).
Koska vuodesta 2011 tehtiin ”Itse tahritun Turun pesu ja kirkastamisvuosi” (Turun tauti ja uusin putsausimagopeli) Turku haluttiin pelastaa työntämällä myös minut ”Turun ja Turun taudin arvostelija” ennenaikaiselle eläkkeelle.
Vähää ennen lähtöäni minua syytettiin siitä, että olin laittanut tekstissäni (epävirallisen asiakirjaan eli työryhmän kokousmuistioon) pilkun väärään kohtaan.
Vuonna 2010 kirjoittamani omakustanteet olivat ”Turgu eilen ja tänään” (Turun kuva 10. osa, 2010), ”Maan tapa ja Turun tauti” (Turun kuva 11. osa, 2010), ”Vuosi 2011” (julkaisu liittyy Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen, Turun kuva 12. osa, 2010), ”Uusfuturismin manifesti” (Turun kuva 13. osa, 2010), ”Meissä kaikissa asuu kerjäläinen”(Turun kuva 14. osa, 2010, ”Turku kuvissa”(Turun kuva 15. osa, 2010), ”Turku kuvissa 2” (Turun kuva 16. osa, 2010), ”Noitavaino” (Turun kuva 17. osa, 2010), ”Hirmuorganisaatio” (Turun kuva 18. osa, 2010) sekä ”En sano, enkä tunnusta mitään” (Turun kuva 19. osa, 2011).
Olin kirjoittanut Turussa, että ”…uusliberalistinen valtapolitiikka on tullut lopullisesti tiensä päähän…Eläköön kommunismi”, olin kirjoittanut tuolloisesta merisalolaisesta kauppakeskusrakentamisesta (Ilkka Kanervakin oli tuolloin tikun päässä) sekä vaalirahoituksen ja kaavoituspäätösten suhteesta.
Olin osallistunut parikymmentä vuotta Turun taudin vastaiseen toimintaan (viimeksi juhlavuotta 2011 varten tehdyssä elokuvassa ”Taistelu Turusta”).
Olin tehnyt kulttuuripääkaupunkivuoden valmistelusta oikeuskanslerille kantelun, koska valmistelua toteutettiin epädemokraattisesti (säätiöjärjestely, ei kuntalain mukainen valmistelu).
Turku kärähtikin samasta asiasta juhlavuoden jälkeisenä krapulavuotena 2012, Turun tautihan on kulttuurinen ilmiö ja tauti pulpahtaa liukkaasti pintaan myös kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä.
Valtion ministeriö on vaatinut Turkua palauttamaan valtiolle miljoonia euroja. Asian tutkinta on ollut viimeksi yli vuoden KHO:ssa. Homma haiskahtaa taas siltä, että nytkin KHO on siunaamassa Turkua samaan tyyliin kuin se siunasi Turkua Aurajokisuun Itärannan rakentamisen jälkikäteen. Oikeuslaitoskin voi auttaa tautisen vallan käsinepesussa.
Lukekaa Michel Foucault’n valta- ja oikeuskäsitystä, jossa oikeuslaitos sisältyy myös käynnissä olevaan valtajärjestelmään, niin ymmärrätte paremmin, mistä minä puhun.
3. Eri paikkakunnista tekemäni kannessa ”kuva”-päätteiset omakustanteeni (esimerkiksi ”Turun kuva”-sarja) sisältävät myös paikan historian tarkasteluja, mutta päätavoitteeni on ollut kuvata paikan nykyaikaa ja siihen liittyviä näkökulmia.
Paikan nykyaikaa koskevia kirjoituksia on vain niukasti ja niissä tarkastellaan usein paikkaa vain esimerkiksi jostain irrallisesta näkökulmasta käsin, esimerkiksi turistina paikan museoihin tutustumista.
Turusta Kauhavalle muutettuamme aloitin heti uuden ”Kauhavan kuva”-nimisen julkaisusarja tekemisen. Sarjan ensimmäisen osan sain valmiiksi heti keväällä 2011 (”Kauhavan kuva”).
Myöhemmin kirjoitin paikkakuvaussarjaa ”Etelä-Pohjanmaan kuva” sekä muita ”mietelmiä sekä fiktiivisiä kirjoituksia” sekä ”Suomen kuva”-sarjaa.
Osa kirjoituksistani ja ottamistani valokuvakokoelmista tuhottiin toisen tietokoneeni korjaamisen yhteydessä.
Uusimmassa kirjoitussarjassani ”Suomen kuva” haastoin myös valtiolaitoksemme.
Omakustanteita kirjoittaessani olen havainnut terävimmin nationalismi-ideologian pohjalta luodun valtion mosaiikkimaisuuden ja pirstaleisuuden.
Edessä on maailmanvallankumous ja maailmanvaltajärjestelmä, johon sisältyy yhtenäisyyteen pyrkivän nationalismi-ideologian ja nationalistisen historiankirjoituksen loppu sekä ”subjektin kuoleman vastainen” maapallon kaikkien ihmisten yksilöllinen vapaus ”itselleen olemiseen.
*
Lintulajillakaan ei ole yhtä yhteistä käyttäytymiskaavaa vaan lintujen ”olemassaoloa hallitsee” suunnaton vaihtelevuus. Linnut käyttäytyvät ei tilanteissa usein hyvin yksilöllisellä tavalla.
Miksei tämä koskisi myös ihmislajia, mytologista ja traumaattista apina- ja gorillamaista eläintä.
Kun taide liittyy ”itselleen olemiseen”, valtasuhde liittyy mytologisen eläimen semiotiikkaan.
Tästä todistaa sekin, että vaikka eteläpohjalaisen lakeuden ”miehellä olisi naama kuin hevosesta seuraavalla” hän on lakeuden akoista ”ihan ok” kunhan vaan hänellä on perintönä mahdollisimman suuria maatila.
Ja ”mitä serkumpi sen herkumpi” niin perintö pysyy ikuisesti omalla suvulla. Ja ulkopuoliset helvettiin. Vaikka menisi DNA sekaisin.
*
Konservatiivien puhe siitä, että valtio voisi rahoittaa Helsingin Guggenheimin toteuttamista, koska siitä tulisi hyvä ”turistirysä”, on huijaus.
Vallan mielessä on nyt suomalaisen taiteen suuri hyppy kansainvälisiin arvopaperipörsseihin.
4. Yhdysvaltalainen Francis Fukuyama väittää teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992), että ihmiskunnan historian kehitys ideologioiden välisenä taisteluna on päättynyt liberaalidemokratian voittoon.
Tähän ajattelutapaan vaikutti kommunistisen Neuvostoliiton romahdus, Berliini muurin katuminen (Saksojen yhdistäminen) sekä kylmän sodan päättyminen.
Esimerkiksi Ukrainan sodan syttyminen sekä Euroopan ja Neuvstoliiton seuraajan Venäjän federaation välinen yhteenotto (2014), Syyrian sota ja sitä seurannut Euroopan yllättänyt pakolaisaalto sekä ns. ”Brexit” ja EU:n kriisi on kuitenkin synnyttänyt uuden ”kylmän sodan” lännen ja idän välille.
Itävaltalainen Robert Misik kertoo kirjassaan Marx Jokamiehelle (2001), että filosofia ja visionääri Karl Marx (1818–1883) ennakoi nykyisen kapitalismin verkostoyhteiskuntaa ja tuli kuvanneeksi vieraantumisen ja tavarafetisismin kaltaisilla käsityksillä kulutusyhteiskuntamme erikoisuuksia.
Misik sanoo kirjassaan, että ”Valtiollisena järjestelmänä kommunismi on kuollut tai henkitoreissaan, mutta ideoiden järjestelmänä sillä on tulevaisuus edessään” ja että ”Tuskin kukaan muu (kuin Marx) pystyi yhtä hyvin ennakoimaan millä tavoin kapitalismi muuttaisi maailmaa…” (sisu 9).
Misikin mielestä ”Kapitalistit suosittelevat toisille kapitalisteille Marxin lukemista…kapitalismi kohosi asemaan, jossa sille ei enää ole haastajaa, mursi kaikki muurit ja viimeisetkin rajoituksensa” (sivu 11).
Tähän voi vastata esittämällä vastalause minkä mukaan marxismi ja kommunistinen liike (Kina jne.) ei ole kuollut ja että sillä on myös ideologiana tulevaisuus edessään sekä että uusin kapitalistinen vapausaate ”uusliberalistinen kapitalismi” on aiheuttanut koko ihmiskuntaa uhkaavan ympäristökriisin ja ilmastonmuutoksen.
5. Maapallo ei kestä uusimman kapitalismin aiheuttamaa raaka-aineiden kulutusvimmaa eikä länsimaista korkean teknologian ja teknologisen elämäntavan mukaista aineellista elintasoa voi jakaa maapallon kaikille ihmisille ilman, että ihmiskunnalla on käytössä monta maapallon kokoista planeettaa.
Maapallon ei kestä myöskään viimeksi nähtyjä koneellistumiseen ja teolliseen liittyviä maailmansotia. Niistä ensimmäistä maailmansotaa on seurannut toinen. Ja kolmas maailmasota uhkaa purkautua maapallonlaajuisena kaaoksena.
Kyseiset sodat ja murrosjaksot liittyvät länsimaisen kulttuurin ja kapitalistisen yhteiskunnan rakennemuutoksiin.
Siinä yhteiskunnallisen kokonaisuuden A rinnalla alkaa vaikuttaa uusi yhteiskunnallinen kokonaisuus B ja niiden välinen ristiriita purkautuu sodankäyntinä C.
Sodan jälkeen tapahtuu uudestaan taas uudenlaisen yhteiskunnan rakentaminen (vaihe D). Mutta senkin rinnalla alkaa vaikuttaa uusi yhteiskuntakokonaisuus (E). Sitä seuraa sota (F).
Kyseinen prosessi ei voi kuitenkaan jatkua ikuisesti.
Tämänhetkisessä tilanteessa on kyse siitä, että uuden rakennemuutoksen haaste jää ratkaisematta eli syntynyt ristiriita ja jännite syvenee ja johtaa Marxin 1800-luvulla kuvaamaan vallankumousvaiheeseen, jossa porvaristo menettää valtansa ja valtaan nousee maapallon köyhälistö.
Tulevaisuutta ajatellen on luovuttava jostakin ja luotettava uuteen ajattelutapaan ja yleisen kehityksen suuntaan.
Jatkuva itsekäs voiton tavoittelu ja pääomien kasaaminen ei voi laajentua ilman dramaattisia seurauksia. Toiseksi jokaiselle maapallon yksilölle täytyy voida jakaa perustarpeita kuten puhdasta vettä, terveellistä ruokaa ja turvallista asumista. Mutta tämän toteuttaminen täytyy tapahtua eri tavalla kuin tähän asti on tapahtunut (nykyisessä uusliberalistis-kapitalistisessa maailmassa).
6. Kun Karl Marx (1818-1883) teki 1800-luvulla johtopäätöksiä uuden teollisen yhteiskunnan yleisestä kehityksestä ja tuolloisen yhteiskunnan mahdollisista muutosvaiheista tulevaisuudessa hän ei voinut tuntea 2000-luvun alkuun asti tapahtunutta kapitalistisen maailman kehitystä.
Karl Marxin 1800-luvun alun valtariitojen pyörteessä luoma filosofia ja Jean-Paul Sartren (1905-1980) toisen maailmansodan syttymävaiheessa (noin 1940) luoma filosofia merkitsevät samansuuntaista pyrkimystä ihmisen parhaaksi.
Marxissa ja Sartressa on nähtävissä modernin teollisen aikakauden ”Sokrates”.
Marxin ja Sartren ajattelu edustaa yhdistettävissä olevaa materialistista maailmankuvaa sekä vapaana yksilönä ”itselleen olemiseen” liittyvää maailmankuvaa.
Kolmas länsimaisen kulttuuripiirin filosofinen pääsuuntaus nykyfilosofiassa on ”loogis-analyyttinen”. Mutta koska se pohjautuu (poikkeuksena analyyttisen filosofisen suuntauksen Ludwig Wittgenstein) väärinkäsitykseen ihmisen kyvyistä (kuvitelma ihmisestä ”tieto-olentona”) sekä ”tieto on valtaa”-ajatteluun, kyseinen pääsuuntaus tulee hylätä.
Pääsuuntana jäljelle jää ainoastaan Marxin ja Sartren filosofia.
Georg Henrik von Wrightin mukaan (”Filosofian tilasta ja tehtävästä” kirjassa Johdatus filosofiseen ajatteluun 1982, von Wright sivulla 154) marxilaisessa filosofiassa on mahdollista erottaa ”humanistinen suuntaus”, jolla on hänen mukaansa ilmeisesti ollut yhtymäkohtia hermeneutiikkaan sekä sen sukulaisiin fenomenologiaan ja eksistentialismiin.
Näin ollen Marxin materialismin ja Satren ”olemisajattelun” lisäksi mielenkiinnon kohteena tulee pitää myös taidetta sekä Kierkegaardin ”uskontoeksistentialismia”.
Tärkeintä on se miten uskoo, ei mitä uskoo. Taiteessa on tärkeintä se että taiteilee vapaana yksilönä täysin omalla tavalla ilman pyrkimystä ”tieto on valtaa”-ammattitaiteiluun.
Koska ihminen on osoittautunut arvaamattomaksi mytologiseksi ja traumaattiseksi eläimeksi ihmisen ja taiteen kohdalla täytyy korostaa myös semiotiikan merkitystä.
7. Milanolainen futuristi ja runoilija F. T. Marinetti huudahtivat ensimmäisen maailmansodan aikoihin, että ”aika vaatii uhrauksia”.
Kun tuolloin arvosteltiin vallinneita olosuhteita ja vaadittiin uudistumista, uskottiin vielä edistykseen.
Mutta edistysusko paljastui myöhemmin erehdykseksi.
Minäkään en usko enää edistykseen.
Maailma on muuttunut aina villisti ja hallitsemattomasti ”sattumien vyöryssä”.
*
Kun uskoin kauan sitten edistykseen, kirjoitin 1980-luvun lopulla koevaltioutopian ”Tsersissinen saari” (omakustanne, ei ISBN-numerointia, munan muotoista utopiasaarta esittävä kansikuvapiirros on vuodelta 1989, Turku 1992).
Vuonna 2010 julkaisin omakustanteen ”Uusfuturismin manifesti” (ISBN 978-952-67175-4-8, Turku 2010), luonnostelin siihen magatorineihin pohjautuvaa aluerakennetta. Noissa taloissa oli kyse valtavan suurista kerrostaloista.
Yhteen tornitaloon sijoitin noin 150 000:n ihmisen asunnot ja elinympäristöt. Turun kaupunkiseudulle piirsin viisi megatornia ja niiden välille kolme luotisuoraa raidelinjaa pikajunille.
Kyseisillä omakustanteilla on ollut ensisijaisesti symbolinen merkitys.
”Tsersissien saari” liittyi siihen, että uskoin ihmisen voivan ”JALOSTAA ITSEÄÄN IHMISENÄ”. Nyt olen sitä mieltä, että ihminen on mytologinen, traumaattinen ja aggressiivinen eläin, joka ei pysty muuttumaan toiseksi.
”Uusfuturismin manifestilla” viittasin siihen, että pitää uskaltaa tehdä uusia rohkeita vetoja, sillä nykyistä ”kapitalistista rahavaltapeliä ja nykertelyä” ei voi jatkaa ilman vakavia seurauksia.
Tämänhetkinen uusliberalistinen kapitalismi on mielikuvituksettomasti ”temppuileva teräsputki”. Tärkeintä kapitalisteille on pysyä vallassa ikuisesti.
8. Marx ei tiennyt elinaikanaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan syttymisestä.
Marxin ajatus kapitalistisen porvariston valtakauden päättymisestä ja uudella valtapelillä korvautumisesta ei toteutunut Marxin elinaikana eikä pitkiin aikoihin tuon jälkeen. Mutta se on toteutumassa parhaillaan noin 130 vuotta Marxin kuoleman jälkeen.
Tulevan maailmanvallankumouksen ja sitä seuraavan uuden kehityksen vastavoimaksi tulisi muodostaa Marxin 1800-luvun ajattelusta poikkeavalla tavalla eksistentialismin pohjalta maapallon kaikkia ihmisiä koskeva yksilövapaus ”itselleen olemiseen”.
Ihmiskunta on siirtymässä vasta nyt Marxin mainitsemaan uuteen historialliseen vaiheeseen, jossa maapallonlaajuiset ylikansalliset voimat ottavat haltuunsa maapallolla kaiken taloudellisen, poliittisen ja henkisen vallan.
Marx ei voinut tietää teollisuusroboteista ja atk-pohjaisista laitteista, joilla ihmistyö tehdään tarpeettomaksi (kuten teollisuusrobotit ja vanhusten ”atk-palvelurobotit”).
Kalliin ihmistyön on ajateltu viimeksi aiheuttavan vahinkoa nationalistisen valtion menestymiselle.
On alkanut ihmistyön hävittäminen ja siinäkin kuljetaan subjektin (minän) hävittämiseen tietä.
Marx ei voinut tietää elinaikanaan (1818–1883) ”avaruuden valloittamisesta” eikä maapallon evoluutiosta eikä mikro- ja makrorakenteista.
Marx ei voinut tietää kuinka maapallon ilmakehän yläpuolelle syntyy kokonainen avaruusromukaatopaikka.
Eikä sitä kuinka ilmakehää saastutetaan samanaikaisesti maan päällä ja ilmatilassa.
Eikä siitä miten taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö sekä esimerkiksi tiede ja taide muuttuvat seuraavan yli sadan vuoden aikana.
Marx ei voinut myöskään tietää miten työläisten vallankumousten pohjalta toteutetut ensimmäiset kommunistiset valtiokokeilut sujuvat (NL jne.). Eikä sitäkään millaisia haittoja varhaisista kommunismikokeiluista aiheutuu ihmiselle ja luonnolle.
Ei myöskään kapitalististen valtioiden sisällä syntyneestä ”demarirevisionismista”.
Eikä sitä kuinka Kiinan kommunistinen puolue hyödyntää kapitalistista talousjärjestelmää.
Marx ei voinut tietää 1800-luvulla eurooppalaisten nationalististen valtioiden siunauksista ja kirouksista. Eikä nykyiseen kapitalismiin sisältyvästä jatkuvan taloudellisen kasvun ideologiasta. Eikä teknologisesta elämäntavasta eikä ”muotihittien” ja viihteellisyyden lisääntymisestä.
Marx ei voinut myöskään tietää raaka-aineiden riistämisen ja käyttämisen lisääntymisestä yli maapallon sietokyvyn rajojen. Eikä elollisen luonnon pahoinvoinnista ja elänlajien kuolemisesta.
Eikä tavaratulvan totaalisuudesta ja kuluttamisvimmasta.
Ei myöskään modernin jälkeisestä postmodernismista kulttuurista eikä ”subjektin kuolemasta”.
Ei myöskään teollisen yhteiskunnan suuriin rakennemuutoksiin liittyvistä maailmansodista, ei Euroopan unionista, ei Ukrainan sodasta (joka juontui EU:n ja Ukrainan lähentymisestä), ei Syyrian sodasta eikä talouspakotteiden ja ”atk-valtiohakkerismin” käyttämisestä valtioiden välisissä yhteenotoissa.
Ei myöskään uusimman infrastruktuurin haavoittuvuudesta.
Ei myöskään modernista militarismista ja uusimman atk-pohjaisen sodankäynnin robottilennokeista ja muista uusimmista koneellisista tappamisvälineistä.
Ei myöskään tieteen ja taiteen muutoksista kuten DNA:sta. Tai ei-esittävästä abstraktista maalaustaiteesta.
Eikä ilmastonmuutoksesta eikä pakolaisvirtojen seurausvaikutuksia.
Ei myöskään nykyistä uusimmasta fragmentaaris-viihteellisistä ”Silloin sun tällöin – sitä sun tätä” -uutisista. Eikä kokonaisvaltaisten uutisanalyysien keveydestä ja propagandamaisuudesta.
*
Jos Marx olisi osannut aavistaa 1800-luvulla tämän kaiken hän olisi osannut kuvata yksityiskohtaisesti edessä olevan maailmanvallankumouksen etenemisen.
Marx olisi samalla ymmärtänyt myös sen, että tuo kaikki ei todista edistyksestä ja että ”edistys” on länsimaisen kulttuurin myytti.
Eihän se ole ”edistystä” kun länsimaisen kulttuuritien päässä häämöttää itse helvetti (kuollut luonto ja ihmiskunta).
*
Maapallon historia on edennyt aina suurten kulttuuripiirien välisessä vuorovaikutuksessa ja kilpailussa.
Karl Marx on kuvannut sen sijasta ennen muuta länsimaisen teollisen yhteiskunnan historiaa ja samalla Euroopan historiaa.
”Materialistinen historiankäsitys…Mutta ratkaisevinta on suunta, tendenssi – askellus menneestä tulevaan…lopputuloksena on…panoraama, jota kutsutaan materialistiseksi historiankäsitykseksi” (Esa Saarinen, Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxin, 1985, kts. sivut 345-346).
Marxin materialistinen historiankäsitys sisältää orjayhteiskunnan (1) vaihtumisen feodaaliyhteiskunnaksi (2) sekä feodaaliyhteiskunnan vaihtumisen kapitalistiseksi teollisuusyhteiskunnaksi (3).
Marxin historiakäsitys rakentuu talouselämämuutosten pohjalle. Historian tarkasteleminen aineellisten suhteiden muuttumisen pohjalta kuuluu samalla luotettavimpaan historiatutkimukseen.
Marxin historia-ajatteluun sisältyy myös kapitalismin syntyminen(1), kapitalismin muuttuminen (2) sekä siirtyminen kapitalismista uuteen yhteiskunnalliseen ja historialliseen vaiheeseen (3).
*
Marxin merkittävin nerous liittyy työn arvon määrittelemiseen. Marx on kuvannut työn arvoon liittyviä ilmiöitä teoksessaan Pääoma (Das Kapital, ensimmäinen osa).
Nyt kun teollisen kapitalismi ja siihen liittyvän ylikansallisten rahavaltapelien on todettu aiheuttevan miljoonien ja taas miljoonien työttömien rutiköyhiä ”ihmisarmeijoita”, on alettu ymmärtämään, että tuo kehitys ei merkitse pelkästään kasvua ja aineellisen hyvinvoinnin lisääntymista.
Työttömyyskysymyksen ratkaisemisesta on tullut nationalististen valtioiden keskeinen sisäpoliittinen riidanaihe. Maapallonlaajuista työttömyyttä ei edes tutkita vakavasti.
Nykyinen työkonflikti viittaa kapitalismin päättymiseen ja kokonaan uuden historiallisen vaiheen alkuun.
Työkysymyksestä on tullut ”kansakunnan” kahtia jakautumiseen liittyvä seikka.
Suomi-nimisellä ”valtiokaatopaikalla” etsitään nyt kuumeisesti keinoja talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseksi.
Ja sen yhteydessä pannaan peliin kaikki mahdollinen.
*
Marxin materialistisia suhteita painottavaan talousajatteluun sisältyy lukemattomia yksittäisiä ja tänä päivänäkin käyttökelpoisia havaintoja.
Esimerkiksi Marxin ajatus ”voittoasteen pienentymisestä” on kuvaus siitä kun joku keksii ottaa ensimmäisenä käyttöön uutta teknologiaa, esimerkiksi uusinta tietotekniikkaa, hän saa aluksi suurimman osan voitoista. Mutta myöhemmin, kun muutkin kapitalistit omaksuvat uuden teknologian hyödyntämisen, keksijän voittoaste alkaa pienentyä.
Suomalaisetkin voivat keksiä nationalistisen valtionsa sisällä monia ”uusia hyviä ideoita” uutta mutta ne ja niiden sovellutukset ei pysy ikuisesti heidän omina (vrt. Nokia).
*
Liberaalina uransa aloittaneen Osmo Soininvaaran suuntaaman ”Vihreän Liiton” nykyiset yleispuoluepelurit (vrt. äärinationalisti Timo Soini ja hänen puolueensa PS) sekä kuolemaa tekevä uusliberalistinen Kokoomus ovat löytäneet äskettäin uuden yhteisen linjan.
Se on ”palkkaerojen kasvattaminen” (vrt. tuloerojen kasvattaminen). Palkkaerojen kasvattamisella pyrittäisiin kiihdyttämään Suomen uusliberalistis-kapitalistista kilpailukykyä kansainvälisillä kapitalismimarkkinoilla.
Suomen seuraava maanlaajuinen työtaistelu syttyy luultavimmin matalapalkan sallimisen johdosta.
Nyt ollaan uhraamassa kaikki loputkin yhä äänekkäämmin nitisevän ja natisevan nationalismi-Suomen alttarille. Kaikkihan on jo ollut kaupan.
Pahimmassa tapauksessa puolueidemme valtaeliitti panee seuraavaksi koko Suomen kansan kotimaassaan ilmaistyöhön, muuttaa perustuslakia ja yksityistää sen jälkeen koko Suomen kansan (Oy Suomen kansa Ab).
Ja eliitillämme riittää sen jälkeen ”halpaa puuhatyövoimaa” kaupattavaksi ympäri maapalloa uuden porvarillisen valtaeliittimme hyväksi.
*
9. Maapallo on nyt pirstaleisempi kuin koskaan aikaisemmin.
On kuin maailmanloppu olisi jo ollut, siviiliolotkin muistuttavat nyt sotatilaa.
Ja ympäristökriisi sekä ilmastomuutos etenee entistäkin arvaamattomammin.
Uutta ylihaavoittuvaa yhteiskunta- ja aluerakennetta rasittaa tästä (kuten rankkasateista, kuivuudesta ja myrskyistä) aiheutuvien ympäristövaurioiden korjaaminen.
Tulevista massiivista pakolaisaalloista aiheutuvat kustannukset ovat kuitenkin sen rinnalla pikkujuttuja.
*
Länsimainen kulttuuri on tehnyt puoli vuosituhatta sitten suuren virheen uskoessaan, että ihminen voi tulla jumaluuden kaltaiseksi kaikkitietäväksi ja kaiken hallitsevaksi olennoksi, kunhan ihminen vain ensin hankkii järjellään kaikesta mahdollisesta rationaalista tietoa.
Kulttuurimme ehti levittää maailmanvalloitusretkillään tuota erehdystä myös muihin maapallon nurkkiin.
Edessämme on ajat, jolloin sadat miljoonat ihmiset etsivät seuraavien vuosikymmenien aikana itselleen suojaa ja elinpaikkaa. Syy tähän on esimerkiksi kokonaisten saarivaltioiden hukkuminen merenpinnan noustessa.
Maapallolla ei saa olla siksi enää ”omia reviirejä” ja ”omia kansanpesiä”, joiden subjektiiviseen intressiin vedoten estetään eri puolilta maapalloa saapuvien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden liikkuminen ja vastaanottaminen.
Maapallo on nyt meidän kaikkien yhteinen koti.
Eikä toista maapalloa tule.
Ihmisrotuja (konkreettisesti erillisiä ihmisryhmiä) ei ole ollut koskaan edes olemassa.
Evoluutio sekä esimerkiksi ihmisten välisten sosiaalisen koskettamisen samanlaisuus eri maissa ja erilaisissa kulttuureissa viittaa myös tähän (Tiede 27.19.2015).
Rotuerojen tonkiminen ja nationalististen kansanreviirien ylläpitäminen vanhan rotuväärinkäsityksen pohjalta johtaa fasismiin ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen.
Me olemme ihmisinä yksi ja sama mytologinen, traumaattinen ja väkivaltainen eläin tällä yhdellä ainoalla maapallolla.
Nationalistisen historiankirjoituksen loppu sekä uusimman historian alku käynnistyy maailmanvallankumouksemme ansiosta.
*
Kirjoitin jo 10.4.1970 kotiseudullani Lapinjärvellä pieneen muistilehtiöön: ”kaikki se mikä nyt palautuu mieleeni positiivisesti koettuna on olleet minun itseni minuna elettyä – –”. Olin suuntautunut jo tuolloin ”yksilölliseen olemiseen” (ontologian).
Vuonna 1994 kirjoitin Turussa ”Turun alueittaisen perusparannuskokeilun” koordinointityöni yhteydessä (alimpaan laatikkoon laitetun) perusselvitystekstin ”Kaupunkisuunnittelu-ympäristö-elämismaailma, systeemin sekä elämismaailman välinen ristiriita” (Turun kaupunki, Kaavoitusosasto 1994).
Kirjoitin selvitykseeni, että ”luotu (rationalistinen) suunnittelumetodi koskettaa vain muutamia inhimillisen elämän tasoja jättäen suunnittelun ja päätöksenteon ulkopuolelle valtaosan inhimillisestä ELÄMIS- JA KOKEMISMAAILMASTA – – Nykyinen – – järjestelmä on kuntalaisen ITSEILMAISUN – – kannalta – – ongelmallinen – – Suunnittelijan luova työ – – ei (perustu) konkreettiseen PAIKASSA OLEMISEN tutkiskeluun…”.
”Tieto on valtaa”-ajattelutapa on ollut ongelmallinen jo vuosisatoja. Tiedon hankintaa ja tiedon käyttöä ei pidä sinänsä kieltää
Mutta pitää estää määrätietoisesti se, että valta voi tyrkyttää valtapeleissä kritiikittömästi kansalle ajatusta ihmisen kaikkitietävyydestä ja kaikkeen pystymisestä (jumalallisesta hallitsemisesta) ja että valta voi viljellä yhteiskunnassa harhakuvaa minkä pohjalta kansa alkaa uskoa ihmisen olevan tietävä ”tieto-olento”.
Tuossa valtapropagandassa ”kansalaiset” alkavat kuvittelemaan olevansa myös itse pohjimmiltaan ”hyviä itsemäärääviä olentoja”.
Tuo valtapelureiden aikaansaama erehdys on johtanut siihen, että yksilöstä on tullut pelkkä ihmismassan hiukkanen.
*
Ihminen on mytologinen, traumaattinen ja aggressiivinen eläin.
Mutta miltä pohjalta ja miten ihmisten pitäisi toimia?
Valituksen vallankumouksen Rousseau ylisti sivistämisellä (varsinkin tieteellä ja taiteella) tuhoamatonta ”luonnollista ihmistä” ja ”luonnollisia vapauksia” mutta Voltaire, joka kannatti kansan sivistämistä ja valistamista (valistus), piti Rousseaun ”kansanromantisoinnin ja naturalismin kyllästämää” ajattelua älyttömyytenä.
Voltairen mielestä ihmisen ei pidä palata ”hyvyysihmiskuvan huumaamana” takaisin ”neljälle jalalle”.
Valistus ylisti kansaa ja nationalismi (Hegel) pani kansan uskomaan, että se voi olla vapaa myös yksilönä ainoastaan valtiovallan komennossa ja tätä tietä mentiin kohti ihmiskunnan suurinta helvettiä, massakansaa, maailmansotia, ympäristökriisiä sekä ”subjektin kuolemaa”.
Tuo tahdoton, alistunut ja sammunut (kuollut) subjekti (minä) sekä eksistentialistisesti vapaa yksilö omin valinnoin ja ratkaisuin ovat toistensa vastakohtia.
Sartren eksistentialistinen vapauskäsitys poikkeaa radikaalisti myös Rousseaun vapauskäsityksestä
10. Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, että kapitalistisen porvaristovallankumouksen huipentuminen on edellytys tulevalle ”työläisten vallankumoukselle” sekä ”maailmanvallankumoukselle” (kts. blogini Kulttuurivihkojen netisivuilla).
Maailmanvallankumouksen vastapari on eksistentialistisesti vapaiden yksilöiden ”itselleen oleminen”.
Maailmanvallankumouksen pohjalla tulee olla marxismin perintö sekä ”tieto nykyajasta” eli kaikesta siitä mistä Marx ei voinut tietää 1800-luvulla sekä eksistentialismi.
Maailmanvallankumouksessa maapallon kaikki kansainvälisesti suuntautuneet valtaorgaanit toteavat yhdessä, ettei maapallon talouselämää voi jatkaa enää ainweellisesti eikä henkisesti liberalistis-kapitalistisen järjestelmän pohjalta.
Nykyisen vapaan riisto- ja totaalikapitalismin tilalle on luotava kokoaan uusi maapallon laajuinen yhteiskunnallinen ajattelutapa ja valtapeli.
Kaikkien maapallon vapaiden yksilöiden tulee sitoutua perustettavaan lujaan maailmanvaltaan mutta saavat samalla perustamisen yhteydessä täydellisen yksilövapauden ”itselleen olemiseen” uuden maailmanvallan sisällä.
Tähänastinen ”valtion ja yksilövapauden” välinen valtasuhde lopetetaan (Hegel). Yksilöiden uusi vapaus on aitoa ja täydellistä yksilön vapautta ”itselleen olemisessa”.
*
Tämänhetkiseen uusliberalistiseen kapitalismiin sisältyy ”karsinavaltioiden” kiihtyvä voittojen tavoitteleminen sekä kiihtyvä pääomien kasautuminen sekä kiintyvä tavaratuotanto ja kuluttaminen.
Tämä kaikki laajentaa ja syventää ”elollisen luonnon ja ihmissubjektin kuolemista”.
kapitalismipedon saalistusretki on johtamassa siihen, että omistava porvariluokka pistää seuraavaksi kuolettavasti itse itseään ja tukehtuu lopuksi ”omaan pullaansa”.
Kapitalismin loppu tapahtuu samalla tavalla kuin muinaisen Rooman loppu valtaeliitin oman käden kautta ilman ulkopuolisia voimia (hyökkäyksiä).
Maapallon laajuinen kapitalismin nielee rajattomasti luonnonvaroja sekä aiheuttaa ihmiskunnalle alati syvempiä ja pahempia aineellisia ja henkisiä olosuhteita (tihentyvät rakennemuutokset jne.).
Pariisin ilmastokokoukseltakaan (bisneskarnevaalilta) ei pidä odottaa asiallisia tuloksia. Ja käynnissä oleva ”kolmas maailmansota” vaihtuu maapallon laajuiseksi ihmiskunnan kurjuudeksi.
Samaan aikaan uudet suuret kulttuurit nousevat valtaan.
Nationalistiset ”karsinavaltiot” ovat nyt tarrautuneina uusliberalistisen kapitalismin virtaan (halpaan rahaan) iilimatoina pystyäkseen ylläpitämään omissa suljetuissa valtioissa loputonta talouskasvua ja tyydyttämään yhteiskunnassa alati kasvavat tarpeet (kts. tarveteoria).
*
Me elämme parhaillaan porvarillisen kapitalismin loppuvaihetta ja uuden historiallisen vaiheen alkua.
Ukraina ja Syyrian sota jatkuu. Uusin vaihe Syyrian sodassa näyttää liittyvän siihen, että myös Kiina tulee osallistuman siihen ”Syyrian sisällissotaan” omilla sotajoukoilla.
Yksi mahdollisuus on se, että Syyriassa taistelee kohta myös Kiinan, Iranin ja Venäjän yhteiset sotajoukot. USA:n ja Euroopan valtioiden armeijat joutuvat samalla entistä ahtaammalle.
Nyt kun maapallon valta- ja kulttuurirakenne on muotoutumassa parhaillaan aivan uudella tavalla, Syyrian sisällisota päättyy luultavimmin siten, että entinen Syyrian valtio pirstaloidaan useisiin osiin (valtaryhmä, väestö ja alue).
Tulevassa maailmanvaltiossa maapallon kaikki paikat ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, ”valtiokarsinointi” kielletään tuolloin kokonaan, ensimmäiseksi kielletään uskonnon nimissä tehdyt paikkavaltaukset (nationalistiset ”valtiokarsinat”).
11. Esimerkiksi ”Sieg heil” -natseilla (1930-luvun Saksa) oli työstä päinvastainen käsitys kuin Marxilla.
Rotuoppia kannattaneet saksalais-nationalistiset natsit ”leikittelivät” käsitteellä työ.
Kun keskitysleirin portin yläpuolella luki rautatangosta väännettynä ”ARBEIT MACHT FREI” (”Työ tekee vapaaksi”) kukaan ei tiennyt mistä työstä ja miten työtä tekemällä (loma)leiriläinen saa ”vapauden”.
Kaikki tiesivät leirillä, ettei leiriltä pääse kukaan vapaaksi työtä tekemällä.
”Vankileirin vapaus” oli ”orjan vapautta” natsivallan (nationalismin) kourassa. Vankileirillä työskentelystä saattoi saada palkaksi ainoastaan kuoleman.
Friedrich Hegelin ajattelutavan mukaan yksilö on vapaa vasta kun hän alistuu orjamoraalisesti ”jumalallisen valtiolaitoksen ja kuntaorgaanin” vallantahtoon. Tekemällä vaikka halpa- tai ilmaistyötä.
Hegelin filosofiassa on idut natsienkin ”työajattelulle”.
12. Suomenkin valtio etsii parhaillaan kuumeisesti uusia ideoita ratkaistakseen vallitsevat talous- ja muut ongelmat. Valtiovalta pyrkii siksi romuttamaan tähänastisia yhteiskunnallisia käytäntöjä.
Eräs uusi idea liittyy perustuloon. Sitäkin (kansalaispalkkaa) pitää tarkastella myös kysymällä, johtaako myös kyseinen ”palkka” kansalaisista valtion alaisiin olentoihin (orjamoraalisiin ihmisiin ja ”kuolleisiin subjekteihin”).
Hyvää tarkoittavasta ”rahantarjouseleestä” huolimatta kansalaispalkka on luultavimmin sitomassa ”kansalaisia” uudentyyppiseen ”orjasuhteeseen”.
*
Porvarillisen valtaeliitin tavoitteena on pyrkimys murskata myös tähänastinen käsitys työn arvosta. Siihen on pyritty monella eri tavalla. Porvarillisen keskustan ns. ”työreformi” tähtää siihen myös.
Marxin materialismipohjainen käsitys työn tekemisestä ja työn arvosta on sitä, että (työnteon sisällön ja arvon mukaisesti) työstä tulee maksaa työntekijälle palkka joka suhteessa konkreettisesti ja asianmukaisesti. Jos näin ei nyt toimita rakennetaan postmodernia riistoyhteiskuntaa.
Porvaria ahdistaa jatkuvasti kysymys työntekijöiden TYÖN ARVOSTA mutta sen perusteita ei voi sivuuttaa ikinä ilman vakavia seurausvaikutuksia.
Julkista valtaa käyttävillä kuntaorgaaneilla on taipumus käyttää hyväksi erilaisia tukirahoja ja halpaa työvoimaa. Samaan aikaan valtiovalta on pyrkinyt (ainakin tähän asti) valvomaan tarkkaan työhön liittyviä määräyksiä eli sitä, että työstä pitää maksaa asianmukainen palkka.
Jos yksityisyrittäjä käyttää esimerkiksi ilmaista työvoimaa hän ei ainoastaan loukkaa pelkästään työnsä omistavien ihmisten ihmisarvoa vaan demokraattista yhteiskuntasopimusta, jossa tehdystä työstä on velvollisuus maksaa asianmukainen palkka.
13. Teollisen yhteiskunnan tämänhetkisen kapitalismivaiheen lopulla tapahtuu kapitalistisen omistajaryhmän, porvariston ja uuden maapallon laajuisen työpanostaan myyvän proletariaatin välinen yhteenotto. Kapitalismin itsetuhoprosessi ja samanaikainen yhteenotto maapallon köyhälistön kanssa johtaa maapallon laajuiseen vallankumoukseen ja valtiottomaan lopputilaan.
Vallankumous alkaa kapitalismin sisällä vallitsevien syvien ristiriitojen purkautumisena. Tuon itsestään käynnistyvän ”rakenteellisen romahduksen” jälkeen päättyy myös ”edistysusko” sekä jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia.
Ja siitä syttyy ”uusimman historian alku”.
Jukka Paaso
