1. Kohti kovaa fasismia
Atk-ohjelmoidun sodankäynnin tuhovoima on aikaisempaan sodankäyntiin verrattuna moninkertainen. Myös yksittäisten ihmisten ajatusten ja liikkeiden seuraaminen on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Natsidiktaattori Adolf Hitleriin suhtaudutaan nykyisin Saksassa usein pehmoillen ”maan kilttinä isänä”. Perussuomalaiset ovat heittäytyneet samaan aikaan Suomessa marttyyreiksi. Heitä ei muka arvosteta riittävästi.
Suomi toimi ensimmäisen maailmansodan (Saksassa salaa koulutetut jääkärit, saksalainen ilmasotakoulutus jne.) ja toisen maailmansodan aikana poliittisessa ja sotilaallisessa yhteistyössä Saksan kanssa. Suomi käytti myös saksalaisia militarismisymboleja (hakaristi jne.). Ruotsalaisten historiantutkijoiden mukaan Suomi ja Saksa olivat molemmissa maailmansodissa liittoutuneet sotilaallisesti.
Ennen sisällissodan syttymistä valkoisten johto majaili ensimmäiseksi Merenkurkun Vaasassa ja seuraavaksi Etelä-Pohjanmaan Ilmajoen sivukylässä nykyisen Seinäjoen rautatieaseman päämajajunassa. Kommunisti on lakeuksilla vieläkin kirosana.
Tsaarin pietarilainen upseeri Mannerheim oli ilmoittanut helmikuussa 1918 eversti Martin Wetzerille, että valkoisten sotilaslentokenttä sijaitsi Seinäjoen ratapihan eteläsivustalla (matkaa 300 m). Valkoinen armeija oli saanut kentälle Ruotsista kolme lentokonetta (Pekka Nieminen, Päämaja Seinäjoella 1918, 2013). 1918 käynnistynyt saksalais-suomalainen lentosotakoulutusyhteistyö päättyi Saksan ensimmäisen maailmansodan häviämiseen (Mikko Elo, Lentosotakoulun historia 1981–2014, 2014).
Hitlerin suuruudenhullun sotaretken tarkoitus oli korjata saksalaisten rauhansopimuksessa kokema vääryys.
Juutalaiset joutuivat puolestaan kokemaan koko karmeudessaan Hitlerin aikaisen ”pakolaiskäännyttämisen”. Jos natsit olivat toimineet juutalaisten suhteen päinvastoin he olisivat ottaneet koteihinsa kokonaisen kansan.
Taas ”valkoisia alueita” siivotaan ja ”polttouuneja” lämmitellään, nyt vain samalla kertaa monelle eri kansalle. Ja jos uunit ei riitä, joukkoja palautetaan alkukoteihinsa.
Etelä-Pohjanmaan Kauhavan entiselle sotilaslentokentälle (paikallinen ilmasotakulun kasarmi lopetti joulukuussa 2014) perustettiin kuukausi sitten pakolaisten vastaanottokeskus.
Paikallinen ”kantaväestö” oli yksituumaisesti sitä mieltä, ettei pakolaisia saa ottaa Kauhavalla vastaan. Vai ”etnohelvetti” keskelle ”kotipesää”!
Paikallinen väestö vastusti kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin pohjautuvaa humanitääristä avunantoa. Onneksi valtiovalta toteutti suunnitelman ja keskus pääsi aloittamaan toiminnan.
Kun pakolaiset tulivat ensimmäisen kerran Kauhavan keskustan kauppoihin, ”kantapaikallinen väki” murisi yhtenä suuna. ”Valkoisen vallan nationalistinen kasarmikulttuuri” paljasti kasvonsa.
Saksa on ottamassa samanaikaisesti 2015 vastaan yli miljoona pakolaista.
Ylikansallisen Euroopan unionin pääajatus on rajojen avaaminen ja vapaa liikkumisen lisääminen. Suomalaiset haluaisivat kuitenkin sulkea uudestaan rajansa ja rajoittaa liikkumista. Mieluiten otettaisiin markkakin käyttöön.
Suomen maahanmuuttovirasto keskeytti irakilaisten turvapaikanhakijoiden maahanmuuttolupien käsittelyn siksi aikaa, kun se tarkistaa Irakin turvallisuusluokitusta. Virasto tarkistaa myös muiden maiden vastaavia luokituksia. Kuka tietää moniako?
Turvapaikanhakijat ja Vapaa liikkuvuus -verkosto järjestivät siksi 12.10.2015 Helsingissä mielenosoituksen käännyttämistä vastaan.
Irak on palauttamisen suhteen turvaton maa. Syyriassa USA ja Venäjä käyvät jo sotaa keskenään. Irak tunnetaan Bushin (USA) sotaseikkailusta, Bushin käskystä aloitetun sodan syttymistä saattoi seurata suorana tv-lähetyksenä.
Ajatus palauttaa turvapaikanhakijoita sotatilassa olevan maan ”turvallisille alueille” on mieletön. Saatavien tietojen puolueellisuus ja epäluotettavuus on Irakin kohdalla selviö.
Käännyttämis- ja palautuspäätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen mutta juridinen valitustie on kallis, raskas ja toivoton (tulokseton) prosessi. Oikeuslaitoskin on yhteiskunnallista valtapeliä (Foucault). Nobelin rauhanpalkinnosta puhumattakaan (vrt. Sartren ratkaisu).
Käännyttämistä ja ”palautuspakottamista” pidetään tänäkin päivänä normaalina ja ”demokraattisena” toimenpiteenä vaikka sen tiedetään aiheuttavan henkisiä traumoja (varsinkin perheille ja lapsille). Palauttaminen johtaa usein väkivaltaiseen murhaan tai tappoon.
Tämän epäinhimillisen käännyttämispolitiikan taustalla on Suomen SSS-hallitus (vrt. natsien historia). Nyt käännyttämiseen innostaa myös hallituskumppaneita (kokoomus ja Keskusta) perussuomalaisten kannatuksen romahtaminen takinkääntämisten takia. Eniten äänestäjiä suututtaa pakolaistulvan paisuminen (vuoden lopulla noin 40 000 pakolaista).
Ulkoministeri Timo Soini (uskovainen mies) neuvottelee nyt kuumeisesti eri valtioissa käännyttämisen nopeuttamisesta ja tehostamisesta.
Nykyajan teknis-teollinen demokratia perustuu valtabyrokratian ”näkymättömän silmään”. Kaikkea nurkan takaa valvotaan, tarkkaillaan ja tarpeen tullen myös rangaistaan.
Tämän uudenlaisen vallankäyttömallin taustalla on auktoriteettien (kuningas ja kirkko) korvaaminen kansanvallalla, kansan valistamiseen ja sivistämiseen perustuvalla uudella valtapelillä. Kyseinen yhteiskuntakehitys käynnistyi varsinaisesti vasta 1700-luvulla.
Mutta tuosta uudesta ”pehmoilupelistä” tulikin ”raudan, veren ja lihankäryn helvetti” (maailmansodat).
Nykyistä ”normaalia tervettä, korkealle kehittynyttä” länsimaista yhteiskuntaa ja demokratiaa kutsutaan usein ”pehmeäksi fasismiksi” tai kasvu- ja ekspansiopakkopaitaan puetuksi ”olosuhteiden diktatuuriksi” (Georg Henrik von Wright). Tai yleiseksi ”edistykseksi”.
Tämän päivän pakolaisvirroissa ”pehmeä fasismi” on vaihtumassa vauhdilla ”kovan fasismin kulttuuriksi”. Postmoderni natsismi valtaa alaa.
Kaikki ”normaali” on vaihtumassa epänormaaliksi ja sairaaksi.
Juutalaisia kuljetettiin polttouunikeskuksiin massoina haisevilla karjajunilla. Nyt 2015 tapahtuu paksulompakkoisimpien ihmismassojen siirtämistä paikasta toiseen esimerkiksi isoilla kumiveneillä ja rekoilla.
Ihmisiä valuu ”viranomaissusien” valvovien silmien edessä paikasta toiseen laillisesti ja laittomasti. Kaikki osapuolet (julkinen ja yksityinen osapuoli) pyrkii rahastamaan virtaa.
Pakolaisia rekisteröidään, luokitellaan, lähetellään, otetaan vastaan ja käännytetään ruksattuina ja tilastoituina ryhminä kuin mitä tahansa halpaa tavaraa.
Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on työperäistä. Se pohjautuu jatkuvaan bkt-kasvuun, talouteen ja ”edistykseen”.
Nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei ole humanistista ja yksilön vapauksiin perustuvaa. Sen vain sanotaan perustuvan ihmisoikeuksiin (sopimuksia).
”Hyvä” tuottaa taas kerran pahaa.
Inhimillinen kohtelu ja juridiikka ovat eri asioita. Pakolaiset ovat modernin länsimaisen talouskoneen orjamassaa. Siirtomaavallan aikaiseen orjalaumaan verrattuna ”modernit orjajoukot” ovat tuhatkertaisia. Viimeistään heti kun ympäristökriisistä aiheutuva pakolaistulva iskee.
Nykyinen sotapakolaisvirta on ilmastomuutospakolaisuuteen verrattuna pikkujuttu.
Käynnissä on ”ihmiskunnan uusin kiirastuli”. Se on saman tyyppinen kuin oli ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Vastaavaa ilmiötä pidettiin myös aikaisemmin hyvin kehittyneelle ja terveelle yhteiskunnalle tyypillisenä prosessina.
Mutta miksi rotuhygieniaoppi kukkii taas?
Nationalismi on onneksi jo vaihtunut ylikansallisen vallan hegemoniaksi. Suomalaiset vain kuluvat globalisoitumisen jälkijunaporukaan.
Nationalismi on eilispäivän aatteena kylmä isänmaallisuususkon kuollut kalikka. Uudet huumeet ovat jo täällä.
Käännyttämis- ja palauttamipolitiikka on johtamassa siihen, että ns.”Suomen maine” on mennyttä maailmankartalla.
Mitä nationalistinen Suomi voittaa tällä käännyttämisen politiikalla?
Yleislakkoon yhdistettynä se paljastaa käynnissä olevan yhteiskunnallisen kaaostilan.
Kolmenkymmenen vuoden kuluttua suomalaisia siirrellään kiinalaisten toimesta passittomina pakolaisina seudulta toiselle. Palauttamatta ikinä lähtömaahansa.
Palauttamiskohde voi olla Saharan hiekkaerämaan telttakylä. Ja tietysti väliaikaisella oleskeluluvalla.
Saavat suomalaiset samalla kaiken sen mitä ansaitsevat.
2. Kohti eksistentialistista maahanmuuttopolitiikkaa
Muutto valtiosta tai maanosasta toiseen voi tapahtua monesta syystä. Muutto voi aiheutua esimerkiksi sodasta tai työnteosta. Muuttoihin liittyy kuitenkin aina myös yhteisiä piirteitä. Niihin kuuluu esimerkiksi muuttajien luokitteleminen ja rekisteröiminen. Kyse on samalla vallankäyttöön liittyvistä sekoista.
Kansainvälisten ja universaalien muuttopiirteiden lisäksi maahanmuuttoon sisältyy kansallis-nationalistisia erityispiirteitä. Koska ylikansalliset valtapelit ja kulttuurit eivät ole saaneet vielä kaikessa niskaotetta nationalistisista valtapeleistä, maahanmuuttopolitiikkakin on valtaosin kansallista.
Esimerkiksi Suomen valtion maahanmuuttopolitiikka perustuu suomalais-kansallisen arvomaailman, ajattelun ja valtapelin pohjalle. Siihen sisältyy iskulauseet ”yksi mieli, yksi kieli, yksi kansa” ja ”maassa maan tavalla”. Kyseiset huudahdukset ovat kuitenkin vailla ”todellisuuspohjaa”. Ne ovat kuvitteellisia samalla tavalla kuin on kuvitteellinen esimerkiksi ”kansanhenki” (Hegel) ja ”kansakunta” (Zygmunt Bauman, Sosiologinen ajattelu, 2004).
Maahanmuuttopolitiikkamme perusta on Suomeen muuttavien (niin sanottujen) ulkomaalaisten ”kotouttamisessa, integroimisessa ja työllistämisessä”. Tässä yhteydessä käytetään termiä ”työperäinen maahanmuutto”. Se voisi olla kuitenkin myös esimerkiksi ”asumisperäinen maahanmuutto”.
Maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä piirteitä voi lukea suoraan käytettyjen sanojen ja ilmaisujen pohjalta. Esimerkiksi sanojen ”kotouttaa” ja ”käännyttää” sisältö on helppo ymmärtää. Sitä, onko kyseinen toimenpide moraalisesti kestävä, on vaikeampi oivaltaa.
Integrointiin (eikä edes monikulttuurisuuteen) pohjautuva maahanmuuttopolitiikka sisältää suuren epäkohdan, koska se perustuu epäeksistentialistiseen ”toisen tai toisten kautta olemiseen”. Yksilö voi elää esimerkiksi avioliitossa aviopuolison kautta ja kokonainen väestö voi elää paikallisen kulttuurin kautta.
Sitä vastoin eksistentialismissa pienyhteisöjen kanssa työskentelevä yksilö on itse itsensä herra. Hänessä ei ole ”subjektin kuolemaa” (kts. jälkistrukturalistit).
Nykyisin käytössä oleva maahanmuuttopolitiikka on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen, koska siinä ei kunnioiteta heti lähtökohdista alkaen esimerkiksi muuttajan omaa maailmankatsomusta ja uskontoa.
Sillä ei kunnioiteta myöskään luonnon monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä. Työperäinen maahanmuuttohan perustuu ikuisesti jatkuvaksi ajateltuun taloudelliseen kasvuun (bkt) ja edistykseen. Ne ovat kuitenkin alastomia myyttejä.
Sitä vastoin uusi universaali maahanmuuttosysteemi eli ”eksistentialistinen maahanmuuttopolitiikka” pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, koska se perustuu jokaisen ihmisyksilön oman maailmankuvan sekä ”itselleen olemisen” kunnioittamiseen.
Tämän pohjalta yhteiskunnan kaikki toiminnot asumisesta ja työnteosta lähtien pohjautuvat samaan eksistentialistiseen kunnioittamisperiaatteeseen. Jokaiselle tarjotaan siinä vapaus asua ja tehdä itselleen ja perheelleen koti täydellisesti omien kulttuuristen uskomusten ja käsitysten pohjalta.
Lisäksi eksistentialistinen maahanmuutto sisältää teknologisten sovellutusten ja teknologisen elämäntavan kritiikin sekä luonnon seuraamiseen perustuvan kulttuurin kehittämisen.
Sarjan aiemmat osat:
