Ilmastonmuutoksen riehuminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen sekä hometalojen purkaminen todistavat siitä, että ihmisen kuvitelma järkitiedosta, monimutkaisten kokonaisuuksien muodostamisesta ja hallitsemisesta sekä uudesta uljaasta ihmisen yhteiskunnasta on romahtanut viimeksi kasaan.
Ihminen joutuu tämän katastrofin jälkeen tunnustamaan sen, että kaiken perusta on evoluution mukaan muotoutuva luonto ja että myös ihminen on osa maapallon muuta luontoa.
Nykyinen katastrofi johtuu siitä, että ihmisen uskomukset ja ihmisen luomat keinotekoiset järjestelmät ja evoluution mukainen luonto ovat törmänneen tosiinsa.
Uskonto ja tiede (”uskonto ja tietäminen on valtaa”) ovat johdatelleet koko ihmiskunnan harhateille.
Mattona maapallon pinnalle levittäytyvä ihmisen rakentama keinomiljöö makaa kuolettavasti elollisen luonnon päällä.
Ainoastaan kohti taivaita korkeuksiin kohoavat tornitalot voivat enää antaa luonnolle tilaa elämään.
*
Millä paikkakunnalla asuisin mieluiten? Tämä on huono kysymys koska perimmäisin asuu meissä itsessämme.
Koska ihminen on muuta elollista luontoa, perimmäisin on luonto. Ihmisenä oleminen on jatkuvaa keskellä ristiriitoja tapahtuvaa taistelua vapauden ja ”itselleen olemisen” hyväksi. Siihen ei sisälly minkäänlaista vapauttajaa/vapahtajaa.
*
Kirjoitin ja kuvitin 1979–1980 kirjan Porvoon kuva (kustantajana Oy Uusimaa 1980). Arvostelin samaan aikaan sanomalehti Uusimaassa 1970-luvulla laadittua ja palkittua Vanhan Porvoon ”suojelukaavaa”. Kritiikkini johti siihen, että Porvoon kaupunginvaltuusto päätti muutaman vuoden jälkeen laadituttaa Vanhasta Porvoosta uusi asemakaava. Minua kiinnosti noihin aikoihin myös Vanhan Porvoon suojelemiseen liittyvä ”neuvonta-arkkitehdin” työ.
Arkkitehtidiplomityöni palkittiin Helsingissä Finlandia-talolla Suomen asuntoarkkitehtuurin parhaana opinnäytetyönä. Mutta nyt ajattelen, että diplomityöni ei olisi ansainnut tuota kunniamainintaa. Arvokkainta työssäni oli se, että kritisoin siinä rationalistista rakentamista ja arkkitehtuuria (Kevätkummun lähiötä jne.).
*
Diplomityössäni ihailin Vanhan Porvoon ”pehmeäilmeistä miljöötä” ja näin sen rationalistisen suunnittelukulttuurin vastaisena.
Näkökulmani merkitsi ”romanttisen asumisen” ihailemista (Heidegger). Siinä vanhankaupungin (Vanhan Porvoon) moni-ilmeinen esteettinen ja semioottinen maailma voisi toimia uuden asuntorakentamisen esikuvana. Diplomityössäni kuvataan ”romanttis-regionalistisen asuntoalueen” suunnitteluperiaatteita.
Vanhassa Porvoossa on nähty eri aikoina joka kerta erilaisia suojelu/säilyttämisarvoja.
Välillä niiden on katsottu liittyvän alueen keskiaikaisen katuverkon ”villiin muotoon”, välillä Vanhan Porvoon säilyttämiseen modernin suojelulainsäädännön pohjalta. Tuolloin ajateltiin, että jos alueen kiinteistönomistaja velvoitetaan suojelutoimiin hänen täytyy saada vastaavasti jotakin, missä hän voi toimia omien mielihalujensa mukaan.
*
Kun muutimme keväällä 2011 Kauhavalle, en arvannut joutuvani keskustapuolueen ”kartanokulttuuriin” perustuvalle Suomen maatalousvaltaisimmalle seudulle. Paikalliset huomasivat heti etten ole ”TALON VÄKIÄ” ja sanoivat siksi kättelyssä ”ME EMME TARVI MUITA”. Tuo perinneperiaate on kuitenkin Suomen perustuslain ja muun lainsäädännän vastainen.
Nämä eivät osaa rakastaa ihmistä universaalisesti, myös pakolaisille ”eteläpohjalaaset” sanovat siksi, että ”EI”.
Mikä ihmeen punainen työväentalo ja valkoinen suojeluskuntatalo? Kauhavalla NS-nuorisotalo on paikallinen maaseutuapuolueen (eli keskustapuolueen) ”valkoinen manipulointikone”, jolla nuoreta kasvatetaan maatalouskulttuuriin sekä orjamoraalin hengessä kansallisvaltion ihmismössöksi.
Nuorisotalon julkisuvussa on kaksi puukkoa, viereisessä pääkirjastossa on kattona puukonlappeet ja viimeksi kirjaston eteen on sijoitettu ”puukkoveistos”.
Samaan aikaan, kun puukko on kauhavalaisille pyhä esine, kauhavalaiset purkivat äskettäin Iisakki Järvenpään kotitalon vieressä sijainneen puukkovaraston. Aikaisemmin purettiin samalla tontilla ainakin paja, jossa on taottu puukon metalliosia.
Sitä kauhavalaiset eivät uskalla kertoa, että Iisakki Järvenpää oli aluksi tavallinen työmies ja että hänen yksikerroksinen kotitalonsakin (nyt kaksikerroksinen lukittu ja mätänevä museotalo) oli aluksi vaatimaton pikkumökki. Yhdestä Järvenpään perillisestä tuli kommunisti.
*
Koska maatalousvaltaista kulttuuria palvovan Kauhavan arki on vieläkin ”paikalleen pysähtynyttä litkuilua”, organisaatiot ja ihmiset pakenevat Kauhavalta.
2014 lähti lentosotakoulu. Ja parhaillaan lähtee Finn-Power, alun perin kauhavalaisen yrittäjän perustama firma, Seinäjoen kaupunkiin rakennettuun uuteen tehtaaseen (Seinäjoen Sanomat, 11.7.2018). Mutta jos EU hajoaa vasta sitten alkaa tapahtua todella suuria muutoksia maatalousvaltaisella Kauhavallakin.
Koska minua ei tarvittu missään minulle ei jäänyt muuta tekemistä kuin ryhtyä pohtimaan mistä kaikesta lakeuden omituinen kulttuuri ja myytistö juontaa.
*
Eteläpohjalainen herännäisyys (körttiläisyys) keskittyy inhimillisen elämän loppuvaiheeseen ja ihmisen kuolemisvaiheen koroistamiseen.
Siinä uskotaan samalla eletyn elämän ”jatkoelämään” livahtamalla tietyllä uskomustekniikalla ”ikuisen elämän portista sisään”.
Kyseinen myytti juontaa ainakin Egyptin faaraoiden aikaan.
Eksistentialistisen ajattelun mukaan ihmisenä oleminen (ja kaikki siihen liittyvä) katkeaa kuitenkin hetkessä kun ihminen kuolee.
Kirjoitin siksi viimeksi 13.7.2018 Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen:
”KARTANOLLA VANHAA JA UUTTA VIEREKKÄIN. Turun virassani jouduin taistelemaan jatkuvasti juridisten purkumääräys- ja rakennussuojelukiistojen johdosta.
Kun muutimme keväällä 2011 maatalousvaltaiselle Kauhavalle, ihmettelin kunnan pääkeskustassa sitä, kun kukaan ei edes vilkaissut sivulle, kun vanhoja taloja purettiin. Eikä Vanhaa Kauhavaa näkynyt missään.
Löysin vain pystyssä seisovia mätiä taloja ja kokonaisia purettuja vanhoja kortteleita. Ja syrjäkylien ”kartanoilla” (maatilakeskuksissa) törrötti vierekkäin vanhoja ja uusia rakennuksia. Jäin ihmettelemään tuota näkyä.
Lakeuden kulttuuria leimaa eniten maatalouskulttuuri ja kristillinen usko (körttiläisyys). Kristillinen usko pohjautuu täälläkin kuvitelmaan siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, että koko elollinen luonto on olemassa ihmistä varten.
Tuossa kristillisessä uskonkäsityksessä keskitytään inhimillisen elämän loppuvaiheeseen, hetkeen ennen taivaan portista sisään pääsyä tai portin ulkopuolelle jäämistä (syntien anteeksisaaminen).
Uskomus ”ikuisesta jatkoelämästä” tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä. Faaraon kuoltua ruumiille vietiin joka päivä ruokaa.”
Se, että lakeuden pienoisvaltioissa ”kartanoissa” on usein (keskellä pihan kojeita ja romukasoja) vierekkäin tilan vanhat lahoavat rakennukset ja uudet talot ”sulassa sovussa” liittyy ainakin tuohon kulttuuriseen myyttiin.
Esi-isien uskotaan olevan läsnä ikuisesti.”
Ilkka julkaisi tämän kirjoitukseni 17.7.2018 otsikolla ”Vanhaa ja uutta vierekkäin”.
*
Mihin verottaminen perustuu? Muinoin sillä viitattiin ainakin ”kuninkaiden suojeluspalvelusta” korvauksen maksamiseen.
Sen jälkeen, kun olimme muuttaneet pois Kauhavan Kantolan kylästä (Renkolantie 16) Kanta-Kauhavan pääkeskustan vuokra-asuntoon, sain Itä-Suomen verotoimistosta kirjeen otsikolla ”Oikaisuvaatimuksen täydentäminen”.
Olin tehnyt tuota ennen muuttomme takia oikaisuvaatimuksen Kantolan asuinpaikkamme kiinteistöverosta.
Saamani postin mukaan kiinteistön verotusarvo määräytyy ”arvostamislain” pohjalta (arvo). Kyseinen vero on määrättävä erikseen maapohjan (tontin) ja rakennuksen sekä (tässä tapauksessa asumiseen käytetyn rakennuksen) osalta.
Kiinteistön verotusarvoon vaikuttaa mm. paikan sijainti, liikenneyhteydet sekä kunnallistekniikka. Rakennuksella ja rakennuspaikantontilla on nykyisin kiinteistöveron perimisen kohdalla yksipuolinen painotus.
*
Nyt kun Suomen valtion kunnissa on toteutettu kuntaliitoksia (suurkuntia) kyseinen lakiin pohjautuva tarkastelu on tullut monin kohdin vanhanaikaiseksi. Tämä ongelma koskee erityisesti suukuntien syrjäkyliä sekä suurkuntien yleiskaavoitusta.
*
Nykyisen hegeliläiseen henkifilosofiaan pohjautuvan kansallisvaltion loppu tapahtuu nyt, kun verotuksella suositaan ensisijaisesti rikkaita ja sosiaaliturvaa jaetaan kansalaisille eriarvoisesti ja kun tätä ”rappiososiaalivaltiota” pyöritellään pohjattoman kansainvälisen pääomarahan avulla.
Tämä ei voi johtaa muuhun kuin joka suhteessa toimimattomaan lopputilaan.
*
Suorittaakseni kiinteistöveroon liittyneen ”oikaisuvaatimuksen täydentämisen” kirjoitin 16.7.2018 verottajalle (luonnos) seuraavan kirjeen:
”ITÄ-SUOMEN VEROTOIMISTO / Martti Pietikäinen / viite, oikaisuvaatimus 13.3.2018
1. Tausta
Kyseessä oleva kiinteistö (Renkolantie 16, Kauhava) sijaitsee Kauhavan suurkunnan Kantolan kylässä. Kun hankimme paikan sen (entisen maatilakeskuksen) 2009 paikan rakennukset olivat erittäin huonossa kunnossa. Vanhat rakennukset (4 kpl) olivat osaksi lahoja ja kaikki kylmiä. Tontin omakotitaloa oli käytetty asumiseen mutta rakennus oli jätetty avioeron jälkeen kylmäksi ja talon irtaimisto ja romut huoneisiin.
Ensimmäiseksi tyhjensi kärryillä kaksi viikkoa asuinrakennusta sisään jätetyistä romuläjistä.
Otin paikasta valokuvia. Niistä näkyy, että paikka ei ollut täyttänyt nykyaikaisia asumisvaaltimuksia. Asuinrakennus oli myös terveydellisesti vaarallinen. Talolla saattoi olla ainoastaan tunnearvo.
Paikkaa (entisen maatilakeskuksen rakennuksia ja pihaa) oli käytetty vuosikymmeniä (eteläpohjalaisen maatalouskulttuurin mukaan) myös romuvarastona ja kaatopaikkana. Piha-aluetta oli käytetty työmaana (tukkien pyöröhirreksi muokkaaminen jne.).
Asuintalon kosteiden tilojen seinät olivat osaksi lahonneet. Esimerkiksi puolet peruhuoneen seinärakenteesta oli aivan mätä ja jouduin siksi purkamaan sen ja rakentamaan tilalle uutta väliseinää.
*
Tontilla oli toiminut viimeksi hirsitalojen runkoja rakentanut yrittäjä. Hän panttasi kiinteistön 2007 kahteen otteeseen mutta koska hän ei kyennyt maksamaan pankille velkaansa kiinteistö laitettiin pakkohuutokauppaan.
Pakkohuutokauppa-asiaa hoitaneet valtion viranomaiset (Etelä-Pohjanmaan ulosottovirasto) ilmoittivat kuitenkin, että jos joku kiinteistön perillinen maksaa velkasumman 10 000 e niin kiinteistä myydään heille.
Nykyinen vaimoni on kiinteistön alkuperäisten omistajien toinen tytär. Maksoin kyseisen summan (aluksi pankkivelka), kauppa hyväksyttiin ja kiinteistö tuli hallintaamme (aluksi vaimoni omaisuutena).
Todistus annetusta lainhuudosta on vuodelta 2010. Kiinteistön myynti tuli lainvoimaiseksi 30.9.2009.
Monta vuotta tuon jälkeen puolet kiinteistöstä sovittiin (kauppakirjalla 2014) Jukka Paason omaisuudeksi (olen ollut eläkkeellä 2011 kevään jälkeen).
Tämän taustalla oli se, että Jukka Paaso oli toiminut koko prossin ajan korjausten maksajana ja paikan rakentajana ja ”talonmiehenä”.
Saatoimme muuttaa romuista tyhjennettyyn asuinrakennukseen 2012.
Sijoitin töihin aluksi noin 25 000 euroa myymällä Etelä-Suomen kesämökkini. Kustannukset (viisi rakennusta, tarvikkeet, työ jne.) kohosivat vuoteen 2018 mennessä yhteensä noin 100 000 e:n suuruiseksi.
Tuon jälkeen minulla ei ole ollut varaa eikä voimia siivota ja kunnostaa kyseistä paikkaa.
*
Paikan korjaus- ja asumiskustannuksiin vaikuttaa myös se, että kyseinen seutu on uuden suurkunnan syrjäkylä. Suurkuntien syrjäkylissä ei voi asua esimerkiksi autottomat (yksityisautoiluriippuvuus).
Kauhavan suurkunnan julkiset palvelut on jaettu neljän entisen kunnan (Kauhava, Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi) kesken. Matka Kantolan kylästä noihin neljään palvelupisteeseen kohoaa 100 km pitkäksi.
”Suurkunta liitoskuntana” aiheuttaa yksityisautoilla liikkumisen lisääntymisen, mikä on vastoin aikakautemme uusia suunnnittelutavoitteita (taustalla ympäristökriisi, ilmastonmuutos jne.).
Kuntaliitossopimus sekä suurkunnan asiallinen ja taloudellinen yleiskaavoitus (suunniteltu kokonaisvaltainen maankäyttö) ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Jos liitoskunnat eivät pysty sopimaan suurkuntayleiskaavasta entisten itsenäisten kuntien välinen riitely tulee syvenemään entisestään. Näin on tapahtumassa myös Suur-Kauhavalla.
*
Vuonna 1980 rakennetun asuintalon rakennustekniset ongelmat eivät koske ainoastaan ”kanavia rakenteita” vaan rakennusteknisiä epäkohtia (lämpöeristystä, kylmyyttä jne.) sekä kiinteistön sijaintia syrjäkylässä. Kantolassa ei ole mitään palveluita, ei edes ruokakauppaa.
Rakennuksen ”kantavat rakenteet” liittyvät lujuusoppiin (statiikkaan). Rakennuksen ”rakennustekniset ratkaisut” vaikuttavat myös esimerkiksi asukkaiden terveyteen (homeongelma jne.).
Asuinrakennuksemme (uudisrakennus vuodelta 1980) on rakennettu maatilakeskuksessa kesällä 1980 sattuneen pohjalaistalon (fooninki) tulipalossa tuhoutumisen jälkeen.
Kiinteistön omistajan vaimon ja talon isännän kuoltua tilan omistajiksi tuli rintaperillisinä heidän kaksi tytärtään. Toinen tyttäristä avioitui tontilla yrittäjänä toimineen miehen kanssa.
*
Tontin vanhat rakennukset ja pihapiiri kertovat eteläpohjalaisesta maatalousvaltaisesta ”maatilakeskuskulttuurista”. Se muistuttaa ”itsellistä pienoisvaltiota” (”perintövaltiota kansallisesti organisoidussa lakivaltiossa”). Maatilaan kerääntyy kaikenlaista tavaraa ja ”kaikki säilytetään”.
*
Uudisrakennus (Kauhavan kunnan rakennuslupa 19.12.1980) on tehty palaneen hirsitalon paikalle teollisista elementeistä sekä talkootyönä. Uusi asuintalo on tehty osaksi virheellisesti. Vuosikymmeniä sitten rakennusvalvontaa ei velvoitettu esimerkiksi työmaapäiväkirjan pitämiseen, siitä selviää rakentamisvaiheet ja siitä voi tehdä arvioita suoritetun työn laadusta. Yrittäjä pidensi taloa rakennusteknisesti virheellisesti avoimella verannalla.
Tontin 1980 rakennetussa omakotitalossa oli vuonna 2012 mielestäni hyvä peltikatto. Mutta kylmien ulkorakennusten peltikatoissa (neljä taloa) oli vesivuotokohtia ja aloitin siksi niiden paikkaamisen, ettei kyseisten talojen kantavat rakenteet mätänisi lisää.
Ensin korjasin saunamökin, Sen rakenteista puolet oli tuhoutunut. Sen jälkeen korjasin vanhaa riiheä, navettaa ja pientä hirsitaloa.
Kyseiset rakennukset olivat täynnä roinaa. Romua oli kaikkialla myös pihalla (löysin mm. 10 auton hylättyä akkua) ja kuskasin tontilla kärryillä romuja yhteen paikkaan niin, ettei niistä olisi ihmisille vaaraa ja josta kyseiset rojut voisi noutaa pois asiallisesti.
*
Vasta tämän vaiheen jälkeen aloin kiinnittämään enemmän huomiota vuonna 1980 rakennettuun asuintaloon niin, että se olisi asuttavassa kunnossa ilman suuria vaaroja.
Myöhemmin paljastui uusia ja uusia asuintalon rakennusteknisiä virheitä ja siitä (sekä rahan loppuessa ja voimien huvetessa) johtuen minun oli keskeytettävä työt.
Muutimme Kantolasta Kanta-Kauhavan vuokra-asuntoon. Entinen asuinpaikkamme on nyt tyhjä.
Koska rakennuksen irtaimisto on jätetty rakennukseen, käymme kyseisessä paikassa tarkkailemassa talon lämpötilaa (varsinkin talvella), mutta emme ole harjoittaneet siellä vapaa-ajan asumista.
Palvelujen ja joukkoliikenteen puuttumisen lisäksi asuinpaikkaamme liittyi myös muita ongelmia. Koska tieyhteys taloon (noin 100 m) on myös talvella auraamatta, rakennuksen edustalle on vaikea päästä talvella.
Tämän takia sekä sen johdosta, että asuinrakennus oli vakuutettu pelkästään irtaimiston osalta, tein kesäkuussa 2018 uuden Mittaturva-sopimuksen OP Vakuutus Oy:n kanssa (päivämäärä 19.6.2018). Sen mukaan kyse on huvilavakuutuksesta (vakuutuskauden maksu yhteensä 58,80 e). Rakennustahan ei pidä jättää koskaan vakuuttamatta (oltava ainakin palovakuutus).
Asuintaloa piti lämmittää talvisin (kovilla pakkasilla) puu-uunilla parin tunnin välein, koska huoneet tulivat hyvin nopeasti kylmiksi. Asuintalon savuhormi on ehjä (palotarkastajan käynti 2012) ja hormien nuohous on hoidettu asianmukaisesti.
Asuinrakennus on evijärveläisen Evira OY:n elementeistä ja kyseisiä taloja pidetään tällä seudulla yleisesti kylminä. Syy kylmyyteen selittyy kyseisen talotyypin puutteellisista lämpöeristysjärjestelyistä.
Tuvan lattiatason ilmalämpötila oli keväällä 2018 plus yksi aste, ihmisen korkeudella se saattoi olla samaan aikaan noin 20 astetta. Talo on tehty kantavalle betonilaatalle. Kylmyyden taustalla on ainakin roudan aiheuttama ”kylmäsilta”, koska rakennuksen julkisivujen eteen (maan alle) ei ole laitettu rakentamisvaiheessa lainkaan styroxlevyjä (lämpöeristystä).
”Kylmäsiltaan” viittaa sekin, että rakennukseen vesijohto jäätyi talvella 2018 kaksi kertaa. Vesi alkoi virtaamaan vasta kun asensin vesiputkeen sähkövastuksen. Vesi tulee kunnan vesijohdosta ja taloon tulee myös sähkö.
Rakennuksen yläpohjassa (huoneiden yläpuolella) on ainoastaan 10-20 cm vuorivillaa. Se on aivan liian vähän.
Rakennuksen homevauriotilannetta ei ole selvitetty.
*
Paikkaan (asuinrakennus ja tontti) liittyy lisäksi epäkohta mikä juontaa Kantolan syrjäkylän aluerakenteeseen uudessa suurkunnassa.
Suomessa oli noin 430 pienkuntaa ja suukuntia on tulossa Suomeen noin sata. Välimatkat ovat siksi kasvaneet, liikkuminen on lisääntynyt ja palveluiden saatavuus on huonontunut.
Kantolan kylässä on ollut aikaisemmin julkisia ja kaupallisia palveluja, kuten koulu ja ruokakauppa. Nykyisin Kantolan syrjäkylässä ei ole mitään palveluja. Tästä aiheutuu asumiseen isoja kustannuksia kuten henkilöautolla liikkumista (auton hankintakustannus ja korkeat käyttökustannukset, huonokuntoiset kuoppaiset maantiet rikkovat lisäksi usein auton) sekä auraamattomien tieosuuksien auraamista omalla kustannuksella.
Suurkuntien aluerakenne perustuu nyt yksityisautoiluun. Se on samalla kallis, eriarvoinen (rikkaita suosiva) ja epäekologinen, tämä kaikki tapahtuu keskellä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista.
Tasa-arvo ei voi toteutua demokratiassa, johon sisältyy vanhoja syrjäkyliä. Syrjäkylien kehittäminen on epärealistista myös esimerkiksi Suomen korkean valtionvelan takia.
*
Kiinteistö Renkolantie 16 on ollut 1.4.2018 lähtien tyhjä.
Olemme muuttaneet Kauhavan kunnan pääkeskustaan (Roihankuja 15 c 19) koska nykyinen asunto on lämmin ja alueella on runsaasti julkisia ja kaupallisia palveluja sekä työpaikkoja.
Tyttäremme (kohta 12 vuotta) koulukin sijaitsee Kanta-Kauhavan keskustassa (Nahkalan koulu).
Kunta on lakkauttanut Kantolan kylän lähellä sijaitsevan Ylikylän koulun.
Suurkuntien tulevaisuutta täytyy rakentaa isojen tiiviiden taajamien pohjalta, ei ”syrjäkyläkehittämisellä”.
*
Lainsäätäjän tulisi ottaa tähänastista paremmin huomioon syrjäkyläongelma. Suurkuntien maankäytön suunnittelu (yleiskaavoitus) on aloittamatta. Myös kiinteistöverotusta pitää toteuttaa jatkossa uudelta pohjalta.
Suomen valtion verohallinto ja markkinataloudellinen toiminta (uusliberalismi) rasittaa syrjäkyliä raskaalla verotuksella ja isoilla maksuilla (jätehuolto jne.). Tästä aiheutuu kallis yhteiskuntarakenne sekä alueellista eriarvoisuutta (segregaatiota).
Luonnon hyväksikäyttöön pohjautuvien maatalousvaltaisten syrjäkylien kehittäminen ja rakentaminen tulisi kieltää lailla. Kyseinen toiminta tulisi keskittää pelkästään isoihin taajamiin.
Näin toimitaan jo esimerkiksi Saksassa. Aluesuunnittelun lähtökohta ei saa olla yksipuolisesti maa- ja metsätalouskulttuurin tukeminen. Helsingin seudun kasvaminen muusta Suomen aluerakenteesta poikkeavasti on tapahtunut luonnollisella tavalla.
Suomen valtionvelka (taustalla kasvava kansainvälinen rahavalta) kasvaa myös suurkuntauudistuksen johdosta.
Suurkuntien Suomessa (laaja pirstaleinen aluerakenne, rikkonainen tieverkko jne.) asuu isoin kustannuksin pieni väestö.
Kulttuurierot ovat Suomen eri ”paikkojen ja maakuntien” välillä hyvin suuret ja tällä on monenlaisia vaikutuksia demokratiaan ja tasa-arvoon.
Ajatus yhtenäisestä ja yhdenmukaisesta kansallisvaltiosta ei ole tämän päivän todellisuutta.
Maapallo on kansainvälistymässä nopeasti.
2. Kiinteistön arvon aleneminen.
Mikä on verottamisen alkuperä? Verottaminen liittyy modernissa valtiossa hyvin monisuhteiseen inhimillisen elämän kokonaisuuteen.
Raamatussakin kerrotaan siitä kuinka joku valtaorganisaatio, joka oli valloittanut itselleen jonkun alueen, vaati ensimmäiseksi uuden alueen kaikesta varallisuudesta (jostakin myyttisestä syystä johtuen ) kymmenyksen itselleen.
Verottaminen ei liity ainoastaan arvoihin vaan myös vallankäyttöön (poliittinen ja taloudellinen valta).
Nyky-yhteiskunnan verotuskäytäntö on kiistanalainen (veron kerääminen ja koottujen verovarojen käyttäminen/jakaminen).
Esimerkiksi viimeksi ”joustavassa markkinataloudellisessa julkishallinnossa” toteutettu edustuksellisen puoluevallan delegointi virkamiehille herättää monia kiperiä kysymyksiä verottamisen alkuperäisestä merkityksestä sekä nykyisen demokratian toimivuudesta.
Samoin esimerkiksi äskettäin Suomessa toteutettu suurkuntauudistus, jossa usean kunnan verovarat kasataan yhteen ja tuota varokasaumaa käytetään monin kohdin kiistanalaisella tavalla uudistumassa olevan yhteiskunnan hyväksi.
*
Myös asuminen on monipuolisesti arvokysymys, eikä ainoastaan esimerkiksi verottamisen takia.
Kolmihenkisellä perheelläni (eläkeläinen, vaimo työttömänä) ei ole enää varaa asua pientä yksiötä isommassa vuokra-asunnossa.
Meidän oli pakko luopua monesta syytä johtuen Kantolan syrjäkyläasuinpaikastamme.
Mitä pitempään syrjäkyläkiinteistömme, Renkolantie 16, on tyhjä (eikä meillä ole varaa korjauksiin) sitä enemmän omistamamme kiinteistön arvo laskee ”luonnostaan”.
*
Kauhavan suurkunta muodostettiin vuonna 2009, hetkeä ennen kuin muutimme entiseen Kauhavan kirkonkylään.
Kuntahallinto-orgaanin osa-alueiden hajauttaminen neljään osaan sekä sijoittaminen liitoskuntien pääkeskuksiin sekä kyseisten pääkeskustojen ”tasapuolinen kehittäminen” (”kantakauhavajohtoinen hajautusmalli” ja entisten kuntakeskusten ”osayleiskaavoitus tasapuolisesti”) on johtanut täällä maatalousvaltaisen elinkeinorakenteen pönkittämiseen, yksityisautoilun lisääntymiseen, ympäristökriisin pahenemiseen, kalliiseen aluerakenteeseen sekä eriarvoisuuteen.
Maa- ja metsätaloutta harjoittavat rikkaat rikastuvat nyt entisestään. Suurkunnan syrjäkylissä voi asua enää ainoastaan varakkaat henkilöt. Syrjäkylien koneellistetut maaseututyöt työllistävät usein vain yhden henkilön .
Muita elinkeinoja (ja työpaikkoja) ei ole syrjäkylissä.
*
Oikeusvaltiossa ei hyväksytä ”yhteiskunnallisten uudistusten” aiheuttamaa eriarvoisuuden ylläpitämistä tai lisäämistä (rikkaiden suosimista jne.). Tämän tyytyy näkyä myös verotuksessa.
Kiinteistöverotuksen laskentaperusteet täytyy uudistaa ”uudistetun yhteiskunnan” hengessä.
Verorasitusta tulee keventää (tapahtuneen muutoksen johdosta) myös meidän omistamme kiinteistön (Renkolantie 16, Kantolan syrjäkylä) kohdalla.”
*
Ihmisen oleminen pohjalla on ”kuvitteellinen myyttien maailma”. Sitä voi kuitenkin ”ravistella” niin, että oleminen näyttäytyy konkreettisempana ja samalla ihminen alkaa suuntautua uudella tavalla elämässä. Mielipidekirjoitukseni ovat tuota ”ravistelua”.
Kirjoitin viimeksi Ilkkaan 14.7.2018 ja 18.7.2018 nämä kaksi lyhyttä mielipidekirjoitusta:
”MIKÄ KUNTALIITOSSOPIMUS JA YLEISKAAVA? Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Kuntaliitossopimus liittyy kuntasuunnitteluun, yleiskaavoitus taas maankäytön suunnitteluun.
Sen luulisi olevan kaikille selvää, ettei Kangas-Annalan maantieyhteys ja maantie ole sama asia kuin maankäyttö- ja rakennuslain mukainen Suur-Kauhavan yleiskaava.”
—
”HELLEPÄIVÄ KAUHAVALLA. Kun olin teininuori, luonto merkitsi minulle eniten. Ilmatila oli siinä lintujen sekä ”pikkuitikoiden” kuten kärpästen maailma.
Kauhavalla ilmatilan on vallannut ihminen toteuttaakseen ideaansa siitä, että ihminen kykenee valtaamaan myös ilmatilan väkivaltaisten sotavaltapeliensä paikaksi.
Suomalaiseen ”konehulluuteen” kuuluu härmä-kauhavalaiseen häjyilykulttuuriin liittyvä (paikalliskulttuuris-myyttinen pullistelukuvitelma) metelöinti- ja pörräämisperinne.
Siinä väkivaltaan suuntautunut ilmasotatilavaltapeli heijastuu maan tasoon asti.
Metelöinti ja arvaamaton konepyörähtely (miehuuden keinotekoisena jatkeena) valtaa siinä kaikki maanpinnan funktiot. Kone siinä ottaa ihmisestä kaiken.
Tästä ilmiöstä johtuu sekin, että tällä kristillisellä seudulla ei löydä kaupoista helteellä kylmää olutta ja viiniä (vrt. Keski-Eurooppa).
Täällä löytää kaupoista ainoastaan huoneenlämpöistä ”korpijätkien juomalitkuiluun soveltuvaa harmaata keskikaljaa”.
Ainoastaan maito on täällä kaupoissa tosi kylmää.”
*
Parhaillaan ilmastonmuutos ravistelee maapalloa ja kansallisten valtioiden harjoittama pakolaisfasismi pahenee koko ajan. Libya kieltäytyi jo ns. ”siirtolaiskeskusten” perustamisesta omaan valtioonsa.
Monet kuvittelevansa voivansa vaikuttaa siihen, ketkä ihmisistä saavat jäädä tämän nykyisen ilmasto- ja luontokatastrofin jälkeenkin henkiin.
*
Espanja perui eurooppalaisen pidätysmääräyksen Katalonian ex-johtajasta ja viidestä muusta pidätysmääräyksestä (yle.fi 19.7.2018). Saksa oli kieltäytynyt aikaisemmin luovuttamasta Puigdemontia kapinanlietsontaperustein.
Israelin parlamentti hyväksyi lain, minkä mukaan ainoastaan juutalaisilla on oikeus toteuttaa Israelissa kansallista itsemääräämisoikeutta (yle.fi 19.7.2018). Israelissa asuvat kansalliset vähemmistöt ovat kuvanneet kyseistä lakia rasistiseksi ja demokratian kuolemaksi.
*
Oikeudenmukaisuuteen tähtäävä uussosialistinen yhteiskunta tulee perustaa ”kansallisten vähemmistöjen” sekä yksilövapauden kunnioittamiseen. Samalla tähänastiselle kansalliselle vallankäytölle tulee asettaa tiukat toimintarajat. Niillä estetään ”kansallisten vähemmistöjen” ja vapaiden yksilöiden vainoaminen.
