Pariisin ilmastosopimus räjähti käsiin. Ja utilistinen teollinen kapitalismi (luonnonvarojen kahmiminen ja koneellinen tavaratulva) kaappasi hirviönä kaiken suuhunsa.
Monta kuukautta jatkunut maapallon helleaalto aiheutti äskettäin maapallon laajuisen yleisen mykistymisen.
Saksan ja Skandinavian viljelyolosuhteet romahtivat kuivuudessa ja kuumuudessa katastrofaalisesti (kts. yle.fi 9.8.2018).
Hirmuilmaston jatkuessa maataloustukien jatkuva korottaminen tulee osoittautumaan epärealistiseksi.
*
Monien seutujen kulttuureissa sekoittuu ”humanistinen ja militaristinen aines” ja alueelle muodostuu oma erityinen kulttuurimuoto, mikä voimistaa sitä, että yhtenäinen ja yhdenmukainen nationalistinen valtio pysyy teoriana ja utopiana. Nationalistisen valtion johto (eliitti) harjoittaa yhtenäisyysuskoon liittyvää ”modernia sivistysvainoa”.
”Sivistynyt ihmisvaino” etenee nyt siten, että lähtömaissa pidätetään ihmisiä ja siirretään busseilla kauas eurooppalaisten (jopa yli tuhat kilometriä) nationalististen valtioiden rajoilta (vrt. natsien järjestämä juutalaisten siirtäminen karjavaunuilla). (kts. yle.fi 12.8.2018).
*
”Modernia tietovalta-eliittiä” ei päästetä enää arvioimaan massoille ilmastokatastrofin vakavuutta.
Nyt tapahtuu ”tietämisen loppua” sekä ”todellisuuden loppua”, siinä kaikki on kääntymässä uusien myyttien suuntaan.
”Tietämisen loppu” sinetöityy ilmastohirviön riehuessa.
Wittgenstein hylkäsi ajatuksen ”kaikille yhteisestä totuudesta”. Kun hän selvitti kielen ja todellisuuden suhdetta hän hylkäsi ajatuksen maailman yhdestä ainoasta oikeasta tulkinnasta.
Kieli ja elämänmuoto luovat ”todellisuuden” rakenteen.
Ihminen ei ole ”tietävä olento”. Eikä ”kaikille yhteistä totuutta ja todellisuutta” ole olemassa.
Sartren mukaan jokainen ihminen on oma maailmansa.
Siis kaikille karjalaisille yhteistä Karjalaa tai Viipuria ei ole ollut koskaan.
*
Kun ihminen tunnustaa, ettei hän ole ”tietävä ja hallitseva” olento, ”modernin myytti” niin sanotusta ”edistyksestä” romahtaa.
”Moderni edistysusko” koskee esimerkiksi taloutta, tiedettä ja taidetta. Mutta vaikka jokainen meistä olisi yrittäjä ja tehnyt väitöskirjan ja hallitsisi ”akateemisen taiteen” tekemisen, se ei todista edistyksestä.
Ilmaisu ”moderni edistysusko” on tieto- ja hallitsemisuskoisen eliitin kehumista. Sillä ei ole mitään tekemistä ”itselleen olemisen” (taide jne.) kanssa.
Siis ei pidä kuvitella, että joku jo taidekoulua (kuten ”Helsingin tai Turun taideakatemiaa) käynyt olisi ”taiteen tasolla edistyneempi” kuin muut ”taidekontaktin saaneet”.
Onneksi ”Itselleen olemisen taide” elää aina.
*
Teollis-kapitalistinen talouselämä on muuttumassa hirviöksi. ”Pehmeitä taloussotia” seuraa ehkä jo kohta perinteisiä teräksenkovia sotia.
Yhdysvaltojen dollarin ja valtioiden kansallisina symboleina toimivien rahayksikköjen (Venäjä, Turkki jne.) välinen kädenvääntö on muuttunut jo sodankäynnin kaltaiseksi valtapeliksi (kilpailuksi).
*
Onko sotien, ilmastonmuutos- ja luontokatastrofien sekä kasaan romahtavien valtioiden takia (sekasorto) tapahtumassa ”inhimillisen olemisen” yleistä vaihtumista olemattomuudeksi (tyhjyyden kokemiseksi, ei-mitään -aistimukseksi)?
Kasvaako olemattomuuden (tyhjyyden, ei-mitään) kokeminen myös luonto- ja ilmastokatastrofin takia kaikkialla maapallolla?
Eksistentialistinen taide (”kauhun kohtaaminen”) kertoo taiteen ja filosofian suhteesta. Kyseinen taidesuuntaus alkoi yleistyä maailmansodan päätyttyä, näkyvimmin 1960-luvulla.
Yksilö oli sitä ennen painettu vuosikymmeniksi olemattomuuteen Jumalan ja Hitlerin edessä. Sartre ja hänen lähipiirinsä ymmärsi tuossa tilanteessa sen, että ihminen on kuitenkin yksilönä vapaa tekemään omia valintoja ja ratkaisuja (Sartren Oleminen ja olemattomuus, 1943).
*
Oleminen on avautumista ja avonaisena olemista, olemattomuus on esimerkiksi kutistumista ja kasaan käpristymistä. Olemattomuuden ilmenemistä voi tarkkailla esimerkiksi sotatilan ja kauhukokemuksen kohdalla.
Tikkumaisia, kasaan käpristyneitä ihmishahmoja muotoillut kuvanveistäjä Alberto Giacometti on sanonut, että Sartre oli ihminen, joka kantoi tyhjyyttä koko ajan mukanaan. Sartre oli osallistunut natsien vastaiseen vastarintaliikkeeseen ja tahtoi tehdä konkreetista vastarintaa voimille, mitkä kutistavat ihmisen kasaan.
Sartre ymmärsi sen, ettei yhteiskunta ole ihmiselle kaikessa ”kaikkea hyvää”, yhteiskunta aiheuttaa koko ajan myös kärsimystä, varsinkin yksilöille.
*
Muihin maailmansotakauhun jälkeisiin eksistentialismitaiteilijoihin lukeutui esimerkiksi kirjailija Simone de Beauvoir sekä Germaine Richier (hän teki eksistentialistista taidetta jo 1950-luvun alussa).
Olin kokenut 1960-luvun hippinuoruudestani lähtien ”eksistentialismin offensiivin”.
1992 sain kuntavaalissa Turun vihreiden ääniharavana noin 2 000 ääntä. Sen jälkeen kun olin pudonnut Turun valtuustosta 2000 (demarina), vajosin olemattomuuden tilaan ja muille olin vuosia tuon ”tyhjää”. Valta tahtoi päästä minusta lopullisesti eroon.
Kirjoitin 2000-luvun alussa Turun historiasta ja nykyajasta kriittisiä tulkintoja ja kuvauksia tuolloisen olemistilani pohjalta. Pakenin ahdistustani myös monella muutta tavalla, mutta onnistuin ponnistamaan vasta 2010-luvulla irti ahdistuksestani tekemällä dadaistisia kuvateoksia.
Harjoittiko Sartre omassa olemiskokemuksessa ”tietoista kätkeytymistä”? Sartre on itse kertonut, että kun yhtäkkiä huomaa, että ”toinen ihminen katselee minua, minusta tulee toisen määrittelemä objekti”.
*
Tämä tämänhetkinen pysähtyneisyys ja ”mykistymisen hyökyaalto” täytyy repäistä auki.
Nyt on tähänastisen ”edistysuskon” protestoimisen aika, sillä valtaosa kaikista ihmisen suorituksista (työstä ja työn tuloksista) on elämälle haitaksi ja johtaa kuolemaan.
Ainoastaan omiin pikkukarsinoihinsa sulkeutuvat uskovaiset, nationalistit ja natsit uskovat ”kaikille yhteiseen todellisuuteen”. He eivät halua tunnustaa universaalista ajattelua eikä sitä, että maapallolla asuu yksi ainoa ihmiskunta.
*
Ihan kaikki täytyy nyt arvioida uudestaan ja uudistaa tähän asti vallinneet myytit.
Minä jätin äskettäin maksamatta Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenmaksun, koska ”luonnonsuojelusta” on paljon enemmän haittaa kuin onnea maapallon elolliselle luonnolle.
Kauhavan luontoyhdistyksessä ns. ”Valokissakaan” ei ole ollut koskaan valoa.
Arvokkainta on nyt se, että avaa suunsa nykyisen luontoa (yötä päivää) suuhunsa kahmivan teollis-kapitalistisen tavaratulvayhteiskunnan arvostelemiselle.
*
Ostin vuosia sitten antikvariaatista vanhan kotiseutuoppaan, siinä kehotettiin tutustumaan esimerkiksi kotiseudun lintuihin ja kasveihin. Mutta ”paikkaan sitoutuminen” on ”paha uskomus”.
Paikatkin ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Esimerkiksi ”merellinen Turku” on pelkkä myytti. Lapinjärvellä ei ole enää keltavästäräkkejä. Kauhavalta lähti LSK ja sen paikalle muodostettiin pakolaiskeskus. Eikä nationalistinen valtiojärjestelmäkään ole ikuinen.
Maailma on onneksi muuttumassa universaaliseksi ja globaaliksi.
*
Atk-pohjaista digitekniikkaa sovelletaan nykyisin kaikkiin mahdollisiin toimintoihin.
Jos ja kun kolmas maailmansota syttyy, se käynnistyy digiyhteiskuntautopian romahtaessa.
Siinä ihmisen ja koneen välinen ristiriita purkautuu auki räjähdyksenä. Tuolloin romahtavat myös teollisen kapitalismin pörssit.
Samaan aikaan ilmastomuutos tappaa satoja miljoonia ihmisiä ja aiheuttaa valtioissa verisiä valtataisteluita, turvattomuutta ja sekasortoa (nationalistisen valtio-organisaation hajoaminen).
*
Demokratia murenee paisuvan digiajan hammasrattaissa.
Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta aiheutuva helleaaltohirviö aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta.
Tämän lisäksi ajassamme riehuu monta muuta hirviötä kuten avuttomuuden hirviö. Siinä ihminen alistuu ja palvelee neuvottomana yhteiskunnallista systeemiä.
*
Huomion arvoisin uusi systeemi vanhan systeemikäytännön rinnalla on atk-digitaalinen järjestelmä.
Digitaalinen systeemi hävittää inhimilliset palvelujärjestelmät ja luo niiden tilalle uutta epäinhimillistä ”konesuhdetta ja koneaikaa”. Lopputulos saattaa muistuttaa poliisivaltiota.
Vanhukset ja monet muut väestöryhmät putoavat yleisen muutoksen käryiltä kokonaan.
*
Tekoälyyn pohjautuvaa digitekniikkaa sovelletaan kaikkiin yhteiskunnan perustoimintoihin. Atk-ohjelmointia hyödynnetään myös sodankäyntiin tarkoitetuissa tehostetuissa tappokoneissa (esimerkiksi atk-lennokit ja atk-panssarivaunut).
Atk-laitteen keksiminen on johtanut yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa kaupallinen atk-markkinointi kasvaa ja näkymättömiin kätkeytynyt valvova silmä suurenee.
Atk-robotti etsii ja löytää hetkessä kohteen ja tyrkyttää heti sen jälkeen massiivisesti konepropagandaansa kaapatakseen kokonaisen kansan orjakseen.
Kehitettävät tekniset atk-laitteet uudistuvat vauhdilla ja kauppojen varastot täyttyvät vanhoista koneista. Ihmisille myydään siksi nyt ”uutena vanhaa”.
*
Kanta-Kauhavan keskustan vuokra-asunnossamme asuu nyt musta kauhavalainen kissa ja sitä nuorempi (pariviikkoinen) punaisenkirjava härmäläinen kissanpentu.
Uusi kirjava kissanpentumme on yksilöllinen ja muistuttaa jonkin verran ”Pekka nöpöhäntää”. Härmäläinen kissanpentumme tahtoo olla (harvinaista kyllä) hyvä ystävä kauhavalaisen kissan kanssa.
Mutta kauhavalaaset (ihmiset) sanovat vieläkin härmälääsille, että EI.
Kauhavan lentosotakoulun uudet omistajat (liikemiehet) ovat innostuneet jatkamaan paikan ”militaristista konehulluusperinnettä” järjestämällä pään yläpuolella museolentokoneiden lentokonenäytöksiä lentokentän maassa nelipyöräisten koneiden kiihdytyskilpailuja.
Pääasia täällä on rengit ja piiat maisemasta hävittävä ”kone ja meteli” ja rahastaminen (yleisö eli kuluttajat).
Kauhavalaiset ovat vanginneet maatalousvaltaisessa kulttuurissaan itsensä ”omaan paikkaan” ja karkottavat ”ulkopuolisia” pois Kauhavalta.
*
Kauhavalaisen paikalliskulttuurin vanha ”puukkomyytti” toimii enää kuntaorgaanin imagopelinä (myytti Iisakki Järvenpään puukkoteollisuudesta). Kanta-Kauhavan puukkomyytillä on välitön yhteys Härmän häjyjen häjyilyn palvomiseen sankaruutena.
Hyvästi kauhavalaisten kulttuuristen myyttien uudistaminen kohtia hiljaisuuden ja rauhan arvostamista.
*
Hiroshiman kaupunginjohtaja varoitti äskettäin ydinpommijärkytyksen organisoimista muistuttaneessa juhlatilaisuudessa nationalismista.
Miksei nationalismista varoiteta monessa muussakin mielessä? Vaikka viimeksi nähtyjen maailmansotienkin syttymisen syy on ollut nationalismin aatteessa.
Onneksi nationalistinen valtio tekee nyt ilmastokatastrofin, sekasorron ja globalisaation syvetessä kuolemaa.
*
Venezuelalaiset ovat paenneet viimeksi joukolla maansa talousromahdusta ja sekasortoa naapurivaltoihin.
Brasilia sulki Venezuelan sekasorron takia äskettäin pohjoisrajansa. Samaan aikaan eurooppalaisen Välimeren eteläosassa ollaan karkottamassa pakolaisia kauemmas ”Euroopan elintasokansallisvaltioista”. Muotiin on tullut hätään joutuneiden hätyyttäminen ja torjuminen.
Pakolaisuutta syntyy nykyisin sodista (1), ilmastokatastrofista (2) ja valtion romahduksesta (3, nälänhätä, turvattomuus jne.). Samaan aikaan ihmisyyden kunnioittaminen on kuitenkin pohjamudassa.
Jos esimerkiksi 100 tai 200 miljoonaa ”normaalia siviili-ihmistä” joutuu noista syystä hätään, heitä täytyy auttaa eikä lausahtaa nationalistisesti ”ensin omat” tai jopa ”vain omat”. Tuolloin auttamisen täytyy merkitä tähänastisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän muuttamista kohti globaalia ylikansallista valtapeliä.
*
Miksi Kauhavan pakolaiskeskus on perustettu entisen kasarmin paikalle vaikka sinne päässeet siviilit ovat paenneet sotaa ja sotilaallista toimintaa? Myös paikallinen väestö on suuntautunut militaristisesti.
Ei ihme jos LSK-kasarmiin sijoitetut sodan kokeneet perheet eivät halua mennä lastensa kanssa leikkimään ”kauhavalaisen muistorikkaalle” Lentokonepuisto-militaristiselle leikkipaikalle.
Kun pakolaisia aiottiin sijoittaa Kanta-Kauhavan entisen lentosotakoulun alueelle, kauhavalaiset sanoivat heille heti kättelyssä EI.
Pakolaisille tarjottiin kasarmisänkyjä. Ja uuden LSK:n omistajaryhmän bisneksestä ja paikallisen väestön työllistämisestä tehtiin tärkeämpi seikka kuin pakolaisten hätäasia.
*
Vuorovaikutus paikan ”kantaväestön” ja pakolaisten kesken toimii Kauhavalla vieläkin huonosti. Miksei?
Harvat kauhavalaiset tervehtivät keskustan palvelupisteisiin käveleviä pakolaisia. Joidenkin ”kantaväestöläisten” miestä pakolaiset eivät osaa käyttäytyä ”oikein” edes ruokakaupan jonossa.
Olen nähnyt viimeksi kun pakolaiset poimivat purettujen kauhavalaistalojen pihapensaiden marjoja. Sitäkään kauhavalaiset eivät katsele hyvällä.
Vaikka Kauhavan syrjäkylillä on tapana poimia marjoja entisten (mädäntyneiden ja purettujen) kartanoiden pihapensaista. Ja vaikka ”omat liikemiehet” osaavat käyttää hyväksi Kaukoidän halpatyövoimaa metsämarjojen poimijoina.
*
”Pakolaiskeskukset” on perustettu tähän asti ”kansallista hyötyä tuottamattomille hylkypaikoille”. Se täytyy loppua.
”Pakolaiskeskukset” tulee perustaa jatkossa kaikkialla siten, että ne ”heijastavat arvostamista ja arvokkuutta” ja toimivat luontevassa vuorovaikutuksessa paikallisen väestön kanssa.
*
Unkarin valtion mahanmuuttajapolitiikka tulee tuomita jyrkästi. Siinähän pidetään rikoksena sitäkin kun auttaa hädässä olevia pakolaista.
Keskitysleirejä muistuttavat ”pakolaiskeskukset” tulee kieltään kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaisina.
Sotaa paennut siviili ei ole mitenkään rikollinen.
***
Kuka ja millainen minä olen (ihminen) ja mikä on tämä ”maailma ”ympärilläni” (luonto)?
Nämä kaksi seikkaa ovat olleet aina ajattelevien ihmisten isoimmat ihmettelyn aiheet.
Länsimaisessa kulttuurissa ensimmäisenä antiikin filosofit (Sokrates jne.) ryhtyivät ratkomaan ”oikeita vastauksia” näihin kysymyksiin.
*
Myytit ja ihmetteleminen (kuvitteleminen) kuului muinoin saumattomasti jokapäiväiseen elämään. Samaan aikaan tarkkailtiin ja seurattiin aivan läheltä luontoa.
Ihminen koki tuolloin olevansa osa luontoa.
Luonnon hyödyntäminen (hallitseminen) oli aluksi täysin tuntematon ajattelu- ja toimintapa. Kun ihmisen korostaminen korostui, luonto unohtui.
Luonnon hyväksikäytön ja ”luonnon hallitsemisen” yleistyttyä (noin 400 jKr.) ihminen alkoi kuvitella noin 500 vuotta sitten olevansa muun elollisen luonnon yläpuolella. Teollinen kapitalismi vei tämän kehityksen äärirajalle.
*
Luonnon (varsinkin lintujen) seuraaminen on merkinnyt minulle ”elollisen elämän ja luonnon” ihmettelemistä.
Viimeksi seurasin useita viikkoja lokkiparia ja heidän kolmea lokinpoikasta Kanta-Kauhavan entisen lentokentän kiitoradan eteläpäässä olevalla pelolla.
Samaan aikaan alueella pörräsi katkeamaton autoliikenne ja kentältä nousi silloin tällöin ilmaan ropellikoneen vetämiä meluavia lentokoneita.
Havaitsin, että ihmiset eivät edes havainneet seuraamiani lintuja.
Yksi lokinpoikasista oli hyvin pieni eikä osannut lentää. Joku auto ajoi hänen ylitse.
Seuraavaksi joku heitti hänet pyörätielle. Minä siirsin hänet tiealueen viereen ruohikolle niin, ettei kukaan saattanut ajaa kuolleen poikasen päälle.
*
Luonnon alistaminen ja hallitseminen liittyy kuvitelmaan siitä, että ihminen on jumaluuden kaltainen kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento.
Luontoa alistaessaan ihminen uskoo ”tietävänsä” myös kaiken sen mikä on ”tosi ja todellista”.
Luonnon totaalisen hyväksikäytön ja hallitsemisen tilassa elävä ihminen ei tee havaintoja ”muusta elollisesta luonnosta” eikä tunne surua kun ”luonto-olennolle” tapahtuu jotakin hyvin järkyttävää.
*
Yli kaksituhatta vuotta sitten ”länsimainen tietofilosofia” tuli vaiheeseen, jossa ihminen alkoi lopulta kuvitella päässeensä lopulliseen selvyyteen ”todellisuudesta” (Descartes ja modernin tietofilosofian alku).
Tuota asennetta täydensi 1800-luvulla teollinen kapitalismi. Nyt tehtaiden koneet alkoivat tuottamaan yötä päivää luonnon materiaaleista tehtyjä ”tavaroita kaikille ja kaikkialle”.
Etelä-Pohjanmaalla (lakeudella) vallitsee kulttuuri ja myytistö, jota leimaa luonnon rajattoman hyödyntämisen mentaliteetti.
Tuon arvoasenteen ja ajattelun taustalla on porvarillinen maatalouskulttuuris-protestanttinen (kansankristillinen) ”pelastusetiikka”.
*
Kirjoitin seinäjokilaiseen Ilkkaan 6.8.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen.
”LUONNON VAPAUTTAMINEN
Robert Misikin kirjassa Marx jokamiehelle (2003) kerrotaan (sivulla 30-31) Saksasta Ranskaan paenneen Marxin ”Pariisin käsikirjoituksista” (1844) kuvatusta kirouksesta.
Kirouksessa ”ihminen luovuttaa jotakin itsestään…hän ei myönnä itseään…ei tunne itseään työssään onnelliseksi, vaan onnettomaksi…ja vahingoittaa mieltään…Hän vieraantuu ihmisen olemuksesta…ihmisen vieraantuminen ihmisestä…
tuotanto tuottaa hänet…esine…muovaa..tuotanto ei tuota ihmistä ainoastaan tavarana, ihmistavarana…vaan tuottaa hänt…epäinhimillistetynä olentona”.
Tuossa kertomuksessa ihminen vieraantuu itsestään teollisen kapitalismin tavaratulvassa ja se kaikki minkä ihminen loi, kääntyy hirviönä ihmistä vastaan.
Tämänhetkinen ilmastonmuutos on tuo hirviö.
Luonnosta vieraantumisella Marx viittaa mielestäni siihen, että ihminen on alkanut kieltää olevansa myös itse osa luontoa ja eläinkuntaa.
Tuossa kuvauksessa näkyy tarve vapauttaa luonto, tarve panna ihminen kahleisiin niin, ettei hyödyn irtiotto etenisi pitemmälle.”
*
Kanta-Kauhavan keskustan punainen työväentalorakennus varoittaa nykyisin kauhavalaisia kommunismista. Kauhavalaisen porvariston on onnistunut sammuttaa koko työväenliike.
Eniten täällä palvotaan alkiolaista nuorisotoimintaa ja kapitalistista yrittäjyyttä.
Keskustan nuorisotalon ilmastointipumppu loksuttaa nyt väristen ja metelöiden kuin hetkeä ennen infarktia.
Aavistan, että tuon rakennuksen puolitoista metriä korkean sokkelin rappauksen alla on kiväärinkuulien jälkiä sitä kun kyseisellä paikalla teloitettiin 1918 punaisia työjäisiä.
*
Kristillinen usko on jättänyt yhteiskunnallisissa suhteissa kummallisia muotoja ja jälkiä ympäristöön. Noissa heilahtelujäljissä näkyy jatkuvasti muuttuva henkisen ja aineellisen näkemyksen välinen jännite.
Ensin uskovaiset piiloutuivat vihattuina maan alle (katakombit), sen jälkeen kristityt ihmismassat saivat roomalaisilta luvan kokoontua orjamoraalinsa takia ylistettyinä kauppahalleissa, romaanisen kirkon pienet ikkuna-aukot tekivät varhaisen massiivisen kirkon sisätilasta hämärän (hämärän kuvaten maailman pahuutta, kirkkoisäsuunnittelu), gotiikan isot värikkäät keveät valoaukot ylistivät loistollaan Jumalan hyvyyttä, renessanssin kirkot jumalallista maanpäällistä järkeä, barokkiloisto heijasti rikkaiden ihmisten valtaa ja varallisuutta, uskonpuhdistuksessa riisuttu kirkko julisti uutta kansaorjamoraalia, modernilla kirkolla on pelkkä palvelutehtävä ja uudet ajan hermolle työnnetyt kirkot näyttävät usein tehdashalleilta (tavaratuotannon ylistäminen).
Viimeksi kirkosta eroaminen on ollut suuressa suosiossa. Se ei ole ihme. Yhteinen kristillinen usko kansan yhteen kytkevänä voimana romahtanut jo kauan sitten. Kristillinen usko ei myöskään voi pelastaa ihmiskuntaa ympäristökatastrofilta.
Ihmiskunta joutuu korostamaan nyt ja huomenna ihmisen harjoittaman uskonelämän ja ”tietoviisauden” sijasta luonnon arvoja.
Eikä sitä voi toteuttaa ilman ”luonnon vapauttamista” ihmisen kuristavasta otteesta.
