Puolue, teollisen modernismin valta-auktoriteetti, ei edusta kansaa. Kansan edustaminen on eduskunnan tehtävä, Mutta koska eduskunta on sidottu puolueiden yksinvaltaan, kansan edustamista ei voi tapahtua toivotulla mielikuvituksellisella tavalla.
1700-luvun lopulla tapahtuneessa Ranskan suuressa vallankumouksessa tapahtui raivoisa kansanousu, jossa auktoriteetin päät (papisto, aatelisto ja kuningas) pantiin yksi kerrallaan esiteolliseen kuolemankoneeseen (giljotiiniin). Buchenwald synnytettiin.
Terrorin taustalla oli uuden ajan alussa (uskonsodat jne.) tapahtunut kulttuurimurros, poliittisen vallan ja rahankäytön tehostaminen ja keskittäminen. Siinä korvattiin auktoriteetti (jumalallinen uskonto ja perintöasema) järjellä (rationaalisuus, Descartes jne.) ja kaiken johtolangaksi tehtiin ”tieto on valtaa”.
Kansa (massa) nostettiin valtapyramidin huipulle. Puolueesta alkoi kasvaa uusi ”kuningas”, tuo ”kansapuolue” kiepahti ”puoluekansaksi” ja syöksähti lopuksi irti kansasta puolueyksinvallaksi. ”Puolue on valta”.
Kansa on omaksunut kulttuurisen ja myyttisen taipumuksen uskoa yhteen yliluonnolliseen lujatahtoiseen valtaan ja johtajaan. Saksan natsipuolueen ja Hitlerin historia on tästä vakuuttavin esimerkki. ”Johtaja on jumala”.
Ensin natsien onnistui tuhota kaikki kilpailevat valtarakenteet ja kohota valtaan yhtenä ainoana vallankäyttäjänä. Puolue määritteli koko maailmassaolon, puolueen arvopohjalta laadittiin taidekäsitystä myöten valtakunnallinen ohjeisto ”arjalaisen kansankunnan oikeutetulle ja maksimoidulle yhteisponnistukselle” ja tuhatvuotiselle maailmanherruudelle.
Toisen maailmansodan sytyttyä maapallon suurten valtablokkien oli pakko liittoutua yhteen, jotta ihmiskunta pystyisi murskaamaan natsipuolueen mielipuolisen valtapeliohjelman.
Tämä selittää Ranskan suuren vallankumouksen ja toisen maailmasodan välisen yhteyden. Pahinta tässä on se, että tämä sama puoluevaltaan keskittyvä valtataistelu jatkuu ja uhkaa purkautua uudestaan maailmansotina.
Suurten valtioiden johtajat eivät toimi sattumalta myös puolueensa johtajina. Kyse on vallan keskittämisen ja maksimoimisen muodosta. Puolueorganisaatio käyttää kaikkia mahdollisia ”tieto on valtaa”-pelejä vallassa ikuisesti pysyäkseen.
Valtion ja puolueen välisissä ristiriitatilanteissa puolue kaappaa vallan itselleen.
Valtio eli konkreettinen organisaatiovalta (vrt. taikauskonationalismi ja kuvitteellinen ”kansakunta”) istuu kansan työteollaan täyttämän rahakirstun päällä (verovarat) ja jää toiseksi heti kun puolue alkaa jyräämään esteitä oman vallankäyttönsä tieltä.
Suomi mörähtelee nyt puoluekoneena ja litisee läpimätänä puuna. Mutta uudistettu sotekaan ei meitä pelasta.
Porthanin kaksi kansaa, Runebergin kaksi isänmaata sekä Franzenin eteläinen ja pohjoinen Suomi (Jukka Paason kirjoitus ”Viisi Suomea” Ilkka 30.7.2012). Autonominen ruotsinkielinen Ahvenanmaa ja orjuutettujen saamelaisten maa.
Nyt Suomi on pelkkä kone. Paksulompakkoinen diplomi-insinööri jättää siksi ruorin.
Unionin herrat vaihtavat auton moottorin renosta volkswagenmerkkiseksi, kaatavat koneeseen uutta öljyä ja ohjaustehostinnestettä, tarttuvat rattiin ja painavat kaasua.
Mutta savuttaa niin saatanasti ja turbo pamahtaa säpäleiksi.
Mikä ihmeen ”kestävyysvaje”?
Ei tästä mädästä tukkitavarasta voi rakentaa uutta kestävää hirsirakennusta. Kulttuurimme on kuumeessa.
Unionin ensimmäinen eurotukipaketti Suomen valtiolle pannaan valmisteluun heti hajonneen turbon jälkeen (bkt).
1700-luvun lopun Ranskan suuri vallankumous. Mestauskone giljotiini ja kansan valistaminen. Idealismi, romantiikka ja natinalismi. Karl Marx ja internationaali. Suuri kulttuurimurrosaalto vyöryy.
Myyttejä murtuu ja uusia myyttejä rakennellaan.
Ihmistyön korvanneiden koneiden teollinen yhteiskunta etsii uuteen aikakauteen istuvaa järjestelmää ja teknologista elämäntapaa. Luonnonläheisellä kehällä elämistä ensin arvostettiin, mutta lopulta kaupunkiytimen rahapeli kaappasi kaiken valtaansa. Rikkaat rikastuvat entisestään sekä julkinen tila kutistuu minimiin.
Sitä sun tätä soitellaan mutta yhteistä säveltä ei löydy.
Kaikkea hyvää tehdään mutta pahaksi kaikki muuttuu. Kahtiajaot syvenevät ja kuilut kasvavat.
Voimien ja vastavoimien edestakaisliike jatkui jatkumistaan.Vanha vaihtui uudeksi kerta toisensa perään. Valistuksen aurinkoinen taivas vaihtui maailmansotien ukkosiin.
Teollisen yhteiskunnan viimeksi yllättäneet ilmiöt kuten ympäristökriisi (tulvat, kuivuus jne.) ja niistä ja sodista aiheutuvat pakolaisaallot alkoivat purkamaan ja avaamaan suljettuja nationalistisia rakenteita.
Universaali ylikansallinen valta otti 2000-luvunalussa aiempaa tiukemman niskaotteen nationalismista.
Modernien tyylien kiihkeä muutoskierre murskasi säpäleiksi kulttuuris-mytologisen ihmiseläimen rationaaliset pyrkimykset. Raha ja viihteellisyys kappasivat kaiken.
Valta vaihtui populistisemmaksi ja eläimellisemmäksi. Systeemivalta hiipi salaa kansalaisyhteiskuntaan ja alkoi tuhota ihmisyksilöitä epäeksistentialistisesti sisältä päin.
Systeemivalta tunkeutui viimeksi myös yksityisyyteemme. Innokkaimmat valtapelurit istuvat jo olohuoneidemme sohvilla ja tähyilevät makuuhuoneitamme.
Postmoderni uusliberalistis-kapitalistinen kilpapelipolitiikka valloitti maailman 1980-luvulla. Sen jälkeen kommunistinen Neuvostoliitto romahti ja Saksat yhdistettiin.
Mutta mikään ei muuttunut paremmaksi.
EU ja euro valtasi alaa ja kiihotti nationalistisia valtapelureita koska unionissa on kyse aiempaa isommasta vallasta. Kaksihaarainen miekka ja jakomielitautisuus valtasi alaa.
Poliittiset puolueet käyttävät eniten valtaa valtiossa kun ”kansaa edustetaan”. Viisainta on puhua ”puolue-eduskunnasta”. ”Puolue on valta”. Puhe ”kansanvallasta” on valtaosin kusetusta.
Kansan edustaminen on pelkkää teoria. Eniten kansanedustajia kiinnostaa saada valtaa unionipuolueessa.
Jyrki Katainenkin häipyi unionin sokkeloihin pieruakaan jälkeensä jättämättä.
Uusliberalistisen politiikan harjoittamisen rinnalla tapahtui aluerakennetta koskenut käänne, siinä reunalla tapahtunut rakentaminen siirtyi keskustaan. Turun Hansakortteli ja Aurajokisuun asuntorakentaminen (kalleimmat eliittiasunnot) on hyvä esimerkki kyseisen kehityksen ensimmäisestä vaiheesta.
Maailmansodan jälkeinen aluerekentamiskausi merkitsi sosiaalipolitiikkaa, kaupunkikeskustan rakentaminen on sitä vastoin puhdasta rahakapitalismia (vrt. Nova Grouoin ideaparkit keskustojen kyljessä).
Kehittyvien maakuntien rahastuskoneiden ”ideaparkkien” keksijät laitettiin 2000-luvun alussa linnaan vaikka sinne olisi pitänyt lukita Foucault’n oikeuslaitoskäsityksen mukaan (katso Kaarlo Tuorin kirjaa Foucault’n oikeus, 2002) pitkä rivi ideaparkkikentillä syntiin langenneita kansanedustajia.
”Puolueiden rahoituksesta väitöskirjan kirjoittanut tohtori Tomi Venho kertoi Helsingin Sanomissa: suomalaisessa puoluerahoituksessa on puolueilla kansainvälisessä vertailussa erittäin laajat oikeudet ja vähän velvoitteita, siis paljon tukea ja vähän valvontaa” (Jarmo Korhosen kirjan ”Maan tapa” sivulla 461).
Näin poliitikot ampuvat itseään jalkaan. Pitää siksi tutkia Foucault’n valtafilosofian pohjalta, koska ja miten kyseinen ”joustava rahoituspeli” luotiin.
Puolue likaisimman pelin aina keksii ja poliitikon koti on pirutapettinen puoluetalo. Eivätkä juristit ole pelkästään kovimpia juoppoja.
”Oikeus on ensisijaisesti ylhäältä alas suuntautuvan vallankäytön koodi – – oikeus nimeää ja luokittelee ihmisiä – – sekä näiden välisiä suhteita ja määrää osaltaan sitä tapaa jolla maailmaa hahmotetaan” (Foucault’sta Kaarlo Tuorin kirjassa sivulla 25).
Jos kansalaiset tietäisivät kaikista puolueiden ja valtapelureiden harjoittamista salatuista rahastuspeleistä, äänestysprosentti romahtaisi Suomessa 30 prosenttiin.
Demokratia – mikä ihmeen kansan edustamisen järjestelmä?
Mutta kansa uskoo valtapoliitikosta tyhmänsokeana kaikkea hyvää. Kansa on pässinpäämäinen härkälauma (Voltaire).
Mikä helvetin kristus siinä kokoomus-kepulaisessa porvarissa oikein asuu?
Sen jälkeen, kun Turun kaupunginhallitus määräsi minut 1999 kaavoitusosastolta keskusvirastoon asukkaiden avustajaksi kaupunkisuunnitteluun osallistumisessa, sain selville, että vuonna 1996 käynnistetyn valtakunnallisen osallisuushankkeen päätavoite oli saada ihmiset vaaliuurnille, kohottaa alas romahtaneita äänestysprosentteja vaaleissa. Hanketta ei luotu siksi että edustuksellinen valta olisi tahtonut parantaa konkreettisesti kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omissa asioissa. Esimerkiksi sosiaalisen ja fyysisen lähiöuudistuksen yhteydessä.
Kansalaistottelemattoman käsikirjalle (1988) on Suomessa paljon enemmän käyttöä kuin muissa Euroopan valtioissa. Vastamielipide, suora protestoiminen ja anarkia sisältyy terveeseen demokratiaan, mutta suomalaiset eivät osaa vielä niitä.
Kokoomus nousi vuosikymmeniä jatkuneen tauon jälkeen valtaan vuonna 1987 (hallitus) ja pysyi vallan kahvassa lähes 30 vuotta. Harri Holkerin ”hallitun rakennemuutoksen” hataruus on kuvattu hyvin sosiologi Matti Kortteisen kirjassa Hallittu rakennemuutos.
Kokoomuksen valtakausi alkoi päättyä 2010-luvulla, kun uusliberalismin usko alkoi murentua. Rikkaat olivat vain rikastuneet ja köyhät köyhtyneet 1980-luvulta lähtien. Keskiluokka on häipymässä kokonaan.
Kansan uusin rakas oli perussuomalaisuus vaikka nationalismi on patavanhoillista taikauskoa.
Nationalismin pohjalla on oravannahka-ajan tuppukylille ominainen suku-, klaani- ja heimoajattelu. Siitä aiheutuu rasismia ja isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Mutta vanhat äijät rakastavat eniten metsästystä.
Mitä isompi city, sitä avoimempi ilmapiiri. Mitä pienempi maalaiskylä, sitä enemmän putkimaista ahdasmielisyyttä.
Jean-Paul Sartren eksistentialismilla ja marxilaisuudella on suuri merkitys, kun nationalismin rasistista taikauskoa aletaan murskata säpäleiksi. Vapaa itsenäisesti ajatteleva yksilö on maailman tärkein asia. Massoittaminen on iso helvetti.
Keskustan ja Kokoomuksen välinen kädenvääntö puoluevallasta 2015 lopulla merkitsi lopullista kuoliniskua suomalaiselle nationalismille. Puolue voitti, kansa ja valtio hävisi.
Yhden mielen kielen ja kansan myytti on kuollut. Ja pikkupolkujen Suomi on pakotettu asvaltoidulle ylikansalliselle moottoritielle.
Topeliaanisen keskustan alkiolais-regionalistinen ”18 sote-alueen malli” (”kuningas ja kansa”-malli, katso Matti Klinge, Kaksi Suomea, ”Aaron Penttilän valtio-oppi”, 1982 sivulta 142 eteenpäin) ja juppijoukko-kokoomuksen kylmäverinen ”viiden sote-alueen malli” pohjautuivat puoluevaltaan ja maakuntavaltaan.
Pitkän verisen kädenväännön jälkeen puolueet sopivat marraskuussa 2015 ”18 itsehallintomallista ja 15 sotemallista”. Suomea rassattiin uuteen uskoon puolueella, matematiikalla, ”tieto on valtaa”-pelillä sekä sodankäynnillä.
Haavat jäivät kirvelemään. Ihan sama alueista sillä turbo on jo säpäleinä.
Etelä-Pohjanmaan maakunnan suomalaisuusmyytin ”big man” on tänä päivänäkin talonpoikaissodan kalliiksi käynyt johtaja puoluejohtaja Ilkka. Maalaisliittolaisen puolueen yksivalta-alueeksi kasvanut Pohjanmaa ei kuulunut aikaisemmin edes Suomeen.
Kokoomus olisi halunnut liittää lakeusmaakunnan kylmäverisesti Tampereen seutuun koska se olisi ollut yksinkertaisesti halvempaa. Mutta ei.
Jumalallisia lakeuksia varjellaan peräänantamattomasti vääriltä poluilta.
Ranskan suuren vallankumouksen myöytä syntynyt ja hegeliläis-idealistinen nationalismipeli on päättymässä eurooppalaisten pikkuvaltioiden romahduksiin.
Ensin Kreikka ja Suomi ja vasta sitten muita maita.
Maailma on ottamassa suunnan kohti ”uusinta kansainvälistä sääntely-yhteiskuntaa”. Suurten valtablokkien asema vahvenee maapallolla.
Huomisen maapallo pyörii mantereiden suurliittoumien akselin ympäri.
Kommunistijohtoisen Kiinan ja Venäjän federaation valta kasvaa. Toista puolta maapalloa johdetaan huomenna kommunistisella yksipuoluejärjestelmällä.
Marx ja Lenin olivat oikeassa. Historia ei loppunutkaan.
Kolmatta maailmasotaa käydään parhaillaan Euroopan ulkopuolella, mantereen kaakkoissivustalla ja Pohjois-Afrikassa. Maailmansodasta on alettu kuitenkin puhua vasta Ukrainan sodan jälkeen ja vasta kun ”Kreikan kannasta” pitkin alkoi virrata loppumaton sotapakopalaistulva läpi Euroopan, etäisimpään peränurkkaan Suomeen saakka.
”Vihan veljistä valtiososialismiin” (katso Matti Klingen kirjaa) on täällä tuoreessa muistissa.
Ammattiyhdistysliike ja yleislakot eivät ole kadonneet mihinkään (Helsingin rautatientori syksyllä 2015).
Sisäisen yhteenoton uhka (kuten yleislakot) on kasvanut Suomessa säännöllisin välein. Sipilättäjiä pelottaa jo.
Toinen maailmansota päättyi 1945. Neuvostoliitto oli noihin aikoihin voimissaan. Kapitalismin aallokko mursi kuitenkin vasemmistoa, uusliberalismi laajeni laajenemistaan. Mutta vain hetken.
Suomipuu on alkanut lahota ydintä myöten vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Eero Taivalsaari kertoi 1988 kirjassaan Lahjottu Helsinki siitä, kuinka väärinkäytökset (korruptio, rappio) levisivät Helsingin kaupungin hallinnossa. Jukka Paason Uusin Turun tauti ja 13 päivää (1991) kertoivat siitä, millainen tarttuva sairaus muhii Turun kaupungissa. Risto Hietasen kirjassa Kun kulissit kaatuivat kerrottiin Vantaan kaupungissa tapahtuneesta poliittisesta bisneksestä.
Vastaavia kirjoituksia alkoi ilmestyä eri puolilla Suomea. Mätä näkyi kaikessa.
Aurajokisuun miljoonat ja Turun kaupungin omistaman Maisaaren munientervaus. Herrojen vitivalkoiset pikkuhousut olivat tervatahroissa.
Maisaaren palanut ikivanha savusauna ja ”omertan laki”. Taksit odottivat herroja satamassa yöbaariin jatkoille. Valta ja viina maistuu valtapelureille.
Talousromahdus 1991–1992 ja alkava nousukausi 1993–1995. Suomi kohosi pystyyn vielä kerran. Mutta New Yorkin kiinteistöbisnesromahduksen 2008 jälkeen maa alkoi vajota pohjamutiin. Vajosi vuosikausia pahemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Suomen Vihreät innostuivat mätien valtapelien paisuessa ajatuksesta kasvaa pienestä ympäristöpuolueesta suureksi yleispuolueeksi.
Vihreiden sisällä tapahtuneesta uusimmasta kuohusta voi lukea Jukka Paason 2008 ilmestyneistä omakustanteista ”Vihreä pimeys” ja ”Muovivihreän cityjupin loppu”.
Pahvilaatikko. Ruisrock ja maistunut olut. Illalla tyhjennettiin rahalaatikot ja kuitteja vasta nyt tehtailtiin. Kuntaorgaani maksaa puolueelle tehtyjä palveluksia myös verovaroilla, jäsenkirjakunnanjohtajien kuukausipalkasta lähtien.
Isojen puolueiden sisällä vuosikymmeniä jatkunut korruptiivinen toiminta levisi koko valtioon ja tuli taudiksi myös pikkupuolueissa.
Vihreätkin opettelivat isojen tautisia pelejä ja niihin liittyviä rahastamistemppuja. Sylikoira innostui tekemään vihreydestä pelkkää maustetta isoon valtasoppakattilaan.
Rotuopin ruusuinen perintö ”uuniperunat, sauna ja seksi”.
Helsingin Sanomat julkaisi saman päivänä kun New Yorkin finanssipommi pamahti pilvenpiirtäjissä (16.9.2008) pääministeri Matti Vanhasen ”puutarhakaupunkimallin” (piirroksen), jossa vilisi spiraalimaisia pallukoita valkoisella paperilla. Piirros liittyi vaalirahoittamiseen.
Helsingin kaupunkiseudun asuntorakentamiseksi juuri ennen 2008 kuntavaaleja herätetyn keskustelun tarkoituksen arvaa. ”Aluerakentamisen ikuinen laiskanläksy” iski taas kerran (kts. Crister Bengsin vanha kirjoitus Arkkitehtilehdessä).
Vanhanen valehteli pääministerinä 12.6.2008 Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n toimintaan liittyviä kytköksiä eduskunnassa käsiteltäessä. Tästä kerrotaan Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen kirjassa ”Maan tapa” (2015, sivulla 421).
Korhosen kirjan nimi pitäisi olla ”Maan tauti” koska ongelma ei liity tapakulttuuriin vaan vallitsevan kulttuurin tarttuvaan sairauteen. Politiikka muuttui bisneksenteoksi. Paskaa jauhamalla saattoi moni jopa elättää itsensä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoi syksyllä 2010, että näyttää sitä, että Suomeen on luotu laiton rahoitusjärjestelmä (vaalirahoitus). Kalskeen kiikarissa oli tuolloin RAY (Vihriälä), Nuorisosäätiö (Kaikkonen), joukko keskustapoliitikkoja sekä Matti Vanhanen.
Poliittisissa valtapeleissä kokematon miljonääri Juha Sipilä pelasti paksulla lompakollaan Keskustan puoluekassan ja kohosi hetkessä Suomen pääministeriksi.
Suljettua kotopesää ylistävästä sinivalkoisuudesta lastentautisen valtapelin väsännyt Timo Soini (PS) alkoi räpytellä jatkuvasti silmiään. Pelin suosio alkoi kuitenkin haihtua heti kun perussuomalaiset liittyivät 2015 Sipilän hallitukseen.
PS:n sisällä räjähti valtataistelu. Isojen puolueiden sote-riita sinetöi persujen loppumetrit.
2015 Suomi alkoi kiitää Kreikan raiteilla. Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kannatus putosi, demarien suosio nousi. Suomi-koneen sisäinen valtapeli jatkui entiseen tyyliin.
Punamulta alkoi häämöttää kaukaa. Näin se on aina pyörähtänyt.
Dialektiikan oravanpyörä
Vallalla oli uskomukset ”tieto on valtaa” ja että ”kaikkea hyvää tehdään”. Yksikään uskonlahko ei toiminut ilman rahaa ja seksiä sillä ihmislaji on semioottis-kulttuurinen eläin.
Vaalit olivat tulossa. Isojen ja pienten puolueiden edustajat istuivat tasavälein suorassa rivissä television kuvaruudussa.
Toimittaja oli keksinyt edustajille kysymyksiä, joihin kunkin puolueen edustaja sai vastata kahden minuutin ajan.
Miljoonat ihmiset katsoivat tv-kuvaruuduista vaaliväittelyä.
Ennen väittelyä ovensuukyselyt olivat ennustaneet vaalivoittoa isolle sinivalkoiselle puolueelle.
Yliopistolliset politiikan tutkijat olivat arvioineet asiantuntijoina vaalivoittoa samalle puolueelle.
Tiedon uskottiin olevan valtaa jo ennen vaalia.
Dialektiikka. Eri argumentit oli asetettu korostetusti esille. Valtapeliin osallistuvat edustajat koittivat päästä keskenään kilpailemalla selvyyteen siitä, mitä maan poliittiselle ja taloudelliselle tilanteelle pitäisi tehdä jatkuvan taloudellisen kasvun ja yleisen edistyksen ylläpitämiseksi.
Dialektiikan oravanpyörä: kilpailukaan ei auta ja ongelmat sen kun kasautuvat.
Miljoonat äänestäjät katsoivat kuvaruudusta vaaliväittelyä ja uskottelivat itselleen, että viime päivien gallupeissa ja tieteellisissä tutkimuksissa suositummaksi kehuttu iso sinivalkoinen puolue puhui vaaliväittelyn aikana eniten järkeä.
Organisaatiovallan oravanpyörä
Seuraavana päivänä äänestäjät menivät omiin työpaikkaorganisaatioihinsa. Niissä oli koottu kasaan lahjakkaimmat yksilöt, parhaat välineet ja tehokkaimmat menetelmät tuottavuuden maksimoimiseksi. Mutta mikään ei auttanut.
Kaikkea hyvää tehtiin mutta silti uusia ongelmia syntyi kaiken aikaa lisää. Ristiriitoja siloteltiin vähän väliä työpaikkakokouksissa mutta ristiriitojen määrä kasvoi.
Työpaikka oli yhtenä hammasrattaana isossa näkymättömässä koneistossa, johon sisältyy lukemattomia muita hammasrattaita. Koneisto on osa muita koneistoja, joista oli pantu kasaan kokonainen valtio. Valtio oli osa valtioiden maapalloa. Maapallo on osa lukemattomien avaruuspallojen maailmankaikkeutta.
Ensin meidät lapsena peruskoulutetaan ja sen jälkeen teini-iässä ammattikoulutetaan eli tuotetaan valtavan koneiston pyöriksi. Meidät tuotetaan samalla itsestämme tyhjiksi.
Mutta sitä ei meille kerrottu tuottamisen aikana, miten tämä yhteiskuntakone ”tosiasiallisesti toimii”. Sitä ei sanottu, että tämä on ”läpimätä puu”. Eikä siitä ei saanut edes keskustella.
Taiteilijoista arkkitehteihin nuorisoa on koulutettava huomenna ymmärtämään myös valtapelejä, pahuutta.
Taiteen tutkiminen ja kauppaaminen on usein veristä puuhaa, arkkitehtuurista ja rakennushankkeista puhumattakaan.
Läpimädän puun pahin lahottaja-aine oli eläimellisten ihmisten organisaatiovalta eli puoluekone.
Ongelman ydin ei ole mädässä tapakulttuurissa vaan yhteiskuntakoneen rakenteellisessa sairaudessa. Tervettä demokratiaa ei voi olla eläimellisissä yhteisöissä.
Yhteiskunnan keskiluokka joutuu taistelemaan hengissä pysyäkseen ja köyhimmät meistä lojuvat jo sakkana koneen pohjalla.
Moderni organisaatiovalta on liian monesta kohtaa rakenteellisen korruption työväline.
Ensin yritys maksaa taulut suoraan taiteilijalle, seuraavaksi ehdokas ja hänen tukiryhmänsä saa taiteilijalta nettomääräisen määrän tauluja myyntiin tai summa vähennetään taiteilijan laskusta… yritys pystyi vähentämään taulumenonsa verotuksessa, kertoo Jarmo Korhonen pikimustassa kirjassaan Maan tapa, 2015 (sivuilla 407-408).
Jukka Vihriälän taulukauppojen paljastuminen Nuorisosäätiölle syyskuussa 2009 – siirryttiin takaisin ruskeisiin kirjekuoriin, kertoo Korhonen (sivulla 410).
Rakennusliikkeet laittavat ennen vaaleja isoja ilmoituksia puoluelehtiin. Tämän tempun tietävät kaikki.
Mutta niistä kymmenistä muista rahastustempuista, joissa rahaa valuu kulissien takaa puoluekassoihin ja ehdokkaiden lompakkoihin tietävät vain harvat.
Valtaosa ihmistä kuvittelee likaisimmistakin poliitikoista kaikenlaista kaunista.
Mitä enemmän rahaa sitä suuremmat mahdollisuudet pärjätä vaalissa. Niin yksinkertaista se on. Ei siinä tarvitse olla mikään viihdemuusikko.
Läpinäkymättömän rahastusidean keksiminen, varsinainen rahastaminen ja rahastamisesta kärähtäminen aiheuttaa kolme erilaista valtataistelua puolueen sisällä.
Puolueiden sisäiset valtapelisodat ovat paljon verisempiä kuin puolueiden väliset yhteenotot. Puolueethan halaavat nykyisin tosiaan. Esiintyvät kansalle kilttinä kaveriporukkana.
Spekulaatio ja bööö
”Rakenteellinen korruptio” on pahuutta. Sitä vastoin ”spekulaatio” on kapitalistisen yhteiskunnan ”normaalia ja tervettä toimintaa” samalla tavalla kuin esimerkiksi ”kilpailuttaminen”. Sitä vastoin ”keinotteleminen” on siveellisesti arveluttavaa ja rikollista.
Crister Bengsin kirjoitus ”Asuntotuotanto spekulaation kohteena” (Näennäinen demokratia, 1991) on valtapelin luonnetta valaiseva hyvä artikkeli. Läpimätää puuta on ehkä eniten rakennetuilla alueilla.
Kapitalismissa päihittäminen ja voittoon pyrkiminen on normaalia toimintaa. Siitä on kuitenkin pikkuhyppy ei-toivottuun toimintaan. Eläimellis-mytologinen ihmislaji tekee luontevasti syrjähyppyjä. Moniavioinen kun on kuin sorsat järvessä.
Revisionistin ”bööö”. Ei vasemmistoa pidä pelätä.
Semioottinen valtaeläin kirjoittelee viestiin: ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet”, ”taas otti tuulta purjeisiin” ja ”voi kun sais työntää”. Ja että donnakärystä ”nej nej nej”.
Lukekaa Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historia (1998), niin ymmärrätte mistä puhun.
Naispuoliset kansanedustajat ovat pitäneet usein ennen vaaleja kovaa meteliä mieskansanedustajien eduskunnan hisseissä harjoittamasta tisseihin tirkistelystä.
Seksuaalisutta käytetään politiikassa jatkuvasti valtapelityökaluna. Lukekaa vaikka Timo K. Mukan ”Maa on syntinen laulu”, niin havaitsette uskon ja seksin yhteen liimautumisen.
Perussuomalaisuus on konservatiivisten urosten aatetta. Naiset ovat innostuneet vähiten perussuomalaisuudesta. PS on kohta kääpiömpi kuin RKP.
Perusäijä Timo Soinin pahin vihollinen ei ole Halla-Aho vaan Sebastian Tynkkynen sillä Tynkkynen on ”postmoderni eksistentialisti”. Tynkkynenhän kytkee häikäilevän villisti yhteen kaikenlaisia ilmiöitä ja asioita.
Esimerkiksi kun Tynkkynen sanoo, että erilaisia arvoja ja normeja suvaitseva ”monikulttuurisuus on oikeesti paskamainen” (Kaarle Hurtigin haastattelema Tynkkynen, lokakuu 2015) Tynkkynen jättää huomiotta oman seksuaalisen suuntautumisen oikeutuksen.
Erilaisten seksuaalisuusmuotojen salliminen pohjautuu terveessä demokratiassa suvaitsevaisuuteen samalta pohjalta kuin monikulttuurisuus.
Timo Soinin heteroutta korostava valtapeli ei kestä Tynkkysen ”poikkeavaa seksuaalisuutta”.
Patavanhoillista paavillis-roomalaiskatolista arvomaailmaa arvostava Timo Soini tahtoo eroon Tynkkysestä mutta ei pääse.
Sinivalkoisuus on rintamamiehistä uhoilua. Akoille ja kakaroille on perussuomalaisuudessa erikseen omat hommat.
Vatikaanikin kärähti korruptioskandaalista. Paavinkin on siksi vilkutettava kansalle entistä paksumman lasilaatikon sisältä.
Usko nyt paaviakin
Ihminen on mytologinen eläin, tälle seikalle paavikaan ei voi yhtikäs mitään.
Ranskalaisen toisinajattelijan ja kirjailijan Michel Tournierin mukaan ihminen on mytologinen eläin. Huomion arvoisinta ihmisessä on kulttuuri ja myytit. Michel Foucault’n valtafilosofiaa unohtamatta. Ihminen on vallanhimoinen mytologinen eläin.
Kuvitelma siitä, että ihminen on alun perin jonkun jumalallisen mahdin luoma puhtaus mutta sittemmin syntiin eli pahaan langennut elukka mutta ihminen voisi olla parhaimmillaan sivistynyt ja humanistinen henkiolento tai että ihminen onkin järkiperäinen (järki ja tieto) tietävä fyysinen olento (Descartes), ovat molemmat isoja erehdyksiä.
Suuret kulttuurit (kuten babylonialainen kulttuuri) ovat päässeet tiedon, taiteen ja vallankäytön alueilla tietyissä suhteissa pisimmälle, mutta pienetkin kulttuurit rakentuvat samoista savimyytti-tiilistä kuin suuret kulttuurit.
Ihmislajille ominaisessa kulttuurissa yhdistetään mielikuvituksellisesti mitä minkinlaisia asioita ja ilmiöitä äärettömän monilla eri tavoilla. Samaan aikaan erilaisia maailmoja on yhtä monia kuin on yksilöitä.
Syntyvä ”häkkyrämäinen rakennus” on täynnä järjettömiä ristiriitoja, lopputulos muistuttaa dadaa ja postmodernia arkkitehtuuria. Samanlaista on ihmisenä oleminen.
Havainnollistan ajatteluani esimerkillä.
”Pedot puhuttavat alati eräväkeä, Etelä-Pohjanmaan Kennelpiiri keskusteli pedoista Kauhavalla heti kauden alkaessa” (otsikko on Komiat–lehden uutisesta 28.10.2015). Sen kirjoitti Johanna Heikkilä. Komiat on Ilkka-yhtymän omistama sanomalehti, neljännellä valtiomahdilla eli lehden omistajalla on linkki puoluepoliittiseen valtapeliin.
Sanalla peto viitattiin mainitussa Kauhavalla pidetyssä seminaarissa susieläimiin. Susi on Suomessa rauhoitettu eläin, sutta ei saa ampua (atk)aseella. Kennelpiirin puheenjohtajan mukaan sudet ovat raadellet ja tappaneet viime aikoina lakeuksien ja lapuanliikkeen maakunnassa kymmeniä metsästyskoiria.
Puheenjohtajan mielestä susi on ihmisen tarpeisiin nähden uhka, minkä torjumiseen ihmisen täytyy saada vaikuttaa.
Eteläpohjalainen kulttuuri poikkeaa tänä päivänäkin suuresti kaupungistunen Etelä-Suomen yleiskulttuurista. Maaseutukulttuuripohjainen Pohjanmaa on patavanhoillisuuskeskus.
Susieläinkantojen seuraamiseksi ja todentamiseksi susia on alettu merkitsemään eli ”pannoittamaan”, ryhdytty seuraamaan susien määriä ja liikkumisreittejä valtiovallan ministeriön ja aatteellisten luonnonsuojelijoiden toimesta myös lentokoneilla ilmatilasta käsin.
Pannoittamisen hinnan kerrottiin olevan 25 000 euroa sudelta. Kalleus johtuu osaksi siitä, että pannoittamiseen liittyy atk-tekniikkaa.
Seminaarin päätteeksi puheenjohtaja luovutti susieläinten pannoituslentoja vastaan seminaarissa puhuneelle kauhavalaissyntyiselle (!) lentokapteenille muistoksi linnunruokinta-automaatin.
Kapteenin mukaan pannoituslennot rikkovat kansallisia ja kansainvälisiä lentomääräyksiä.
Lintujen ruokkiminen automaatilla ja seuraaminen aamukahvilla olohuoneen ikkunan edessä on luonnon hallitsemisesta todistava kulttuurinen asetelma (kts. filosofi Juhani Pietarisen luontosuhdekirjoitukset).
Suloinen pikkulintu on terävähampaisen petoeläimen vastakohta (raamatullisesti). Pikkulintu on täällä katselulelu.
Seminaarin puheenvuoroista kävi ilmi esimerkiksi harrastuksiin, luontosuhteeseen, turvallisuuteen, maanpuolustukseen ja puoluepolitiikkaan liittyviä käsityksiä ja uskomuksia (kulttuurisia myyttejä).
Syksyllä 2015 luin lakeusmerenpohjan sanomalehdestä mielipidekirjoituksen, jossa kirjoittaja vaati lupaa ampua kanahaukkoja (kuten tapahtui puoli vuosisataa sitten) koska kanahaukat saalistavat samoja riistalintuja kuin metsästäjät.
Länsi on hyvä mutta itä on paha. Kettutytöt pitäisi kyydittää itärajalle ja Venäjältä tänne rajan yli hiipivät sudet ja ”muuttolaaset” (pahuudet) tulisi pysäyttää itärajalla.
Uskomaton juttu, luin 1960-luvulla teini-iässäni kanahaukoista vastaavia kirjoituksia muutta kanahaukka suojeltiin. Luonnon seuraamiseen sekä suvaitsevaisuuteen monikulttuurisuudessa on regionalistisella alkuhämäläistaustaisella merenpohjakansalla vielä pitkä korpi edessä.
Esimerkiksi Turussa ja Helsingissä on aivan toisenlainen myyttisten uskomusten kori kuin on Etelä-Pohjanmaalla.
Puoluepoliittisen valtaideologian harjoittaminen pohjautuu Kauhavalla porvarillisen oikeiston arvomaailmaan. Valtapuolueista suurin on luonnon tehohyödyntämistä kaikin tavin tukeva Keskusta (entinen Maalaisliitto, utilistinen luontosuhde, esimerkiksi maatalouselinkeinon harjoittaminen ihmisenä olemisen ja elämisen keskeisenä arvona jne.).
Etelä-Pohjanmaalla porvarillinen oikeisto edistää kapitalistista yrittäjyyttä ja kansanuskovaisuutta (protestanttisuus ja kansankirkko, varsinkin herännäisyys).
Valkoinen valta nousi pyssyineen pystyyn näiltä pelloilta. Kommunistit kyyditettiin ensimmäiseksi itään Neuvostoliiton rajalle (lapuanliike).
Ruotsinkielinen rannikkoseutu ja etelän aatelisto ärsyttää eteläpohjalaisia vieläkin. Vaikka ruotsalainen kulttuuri on vaikuttanut monessa lakeuden nykyiseen kulttuuripohjaan.
Kauhavalla toimi yli puoli vuosisataa (vuoden 2014 loppuun) militaristinen lentosotakoulu. Se vaikutti paikallisen kulttuurin ja myytistön muotoutumiseen ratkaisevalla tavalla.
Armeijan läsnäolosta johtuen alueelle syntyi innokasta nationalistista ”kansanarmeijaliikehdintää” kuten vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Persut ovat lakeudella suuressa arvossa. Luonnonsuojelijat kuuluvat alueen alimpaan kastiin.
Sanalla ”heimo” tarkoitetaan sukuja tai klaaneja, joita yhdistää naapuruus, kieli (murre) ja kulttuuri.
Rasistisen maakuntahenkiajattelun (katso historian professorin Jukka Korpelan kirjoitus kirjassa Moniarvoinen Suomi) pohjalla on kuvitteellinen heimousko ja ”Joensuun Elli”.
Myös esimerkiksi regionalistista perhettä ja nationalismitaikauskoa koskee muinaisen oravannahkakulttuurin aikainen henkinen vire.
Sen vastakota on tuntemattomien kasvojen loputon city, valtavien bulevardien miljoonakaupunki kuten Pariisi.
Näiden kuvaamieni elementtien yhdessä muodostama kokonaisuus kuvaa hyvin paikallista kauhavalaista nykykulttuuria, johon liittyy samalla myös ”alkiolais-itseellinen maatilavaltio” ja sen takapihojen mätänevät hirsitalot ja törkyläjät.
Kulttuuri on subjektin (toimijan, ihmisen) alkuunpanija. Meidät tuotetaan. Käsitys carteolaisesta subjektikäistyksestä on haihattelua.
Emme me ole itsemme herroja
Taiteen yhteydessä ”tukihenkilöistä” ja ”kohtaamisesta” puhuminen liittyy ”subjektin kuolemaan” (kts. jälkistrukturalistit). Systeemivallan ja arjen väliseen avaruuteen (tyhjyyteen) on pantu viimeksi täytteeksi kaiken maailman tukivoimia. Ilman niitä luontevaa kohtaamista ja vuorovaikutusta ei tapahdu ollenkaan.
Taiteen valjastaminen rahapelien välineeksi on rikos ihmisyyttä vastaan.
Esimerkiksi puhe johtavasta kulttuuripääkaupungista ja aineettoman kulttuurituotannon taloudellisista terveyseduista on yhtä ja samaa systeemipaskaa.
Väliportaan hallinnonuudistuskin on pelkkää ”puoluevaltataidetta”, koska ”lääkehoitovalinnanvapaudella” aiheutetaan ainakin kolmen miljardin lisämeno valtion budjettiin.
Dada syntyi ensimmäisen maailmansodan aikoihin (1916) taiteilijoiden taisteluna järkeä ja sodan mielettömyyttä vastaan. Dada on taas äärimäisen ajankohtainen eettinen ja esteettinen näkökulma.
Jäljellä on enää taiteen tekeminen hölynpölyllä.
Sattuma ja mystillinen epäjärjestys on myös keskeinen elementti eläimellisenä ihmisenä olemisessa. Parasta vaieta ”sivistyksestä”.
Yhteiskunnallista valtaariivaa samanaikaisesti ”tieto on valtaa”-uskomus ja omertan laki (mafia).
Ihmisen eläimellisyyteen sisältyy se, että normin luoja, hyväksyjä ja rikkoja on sama henkilö tai ryhmä. Toiseksi eläimellisen ihmisen valtainstituutiot kuten eduskunta ja oikeuslaitos ovat yhtä ja samaa puuta. Nehän puhaltavat monin tempuin ja porukalla yhteen ja samaan hiileen.
Jos vallan palveluksessa oleva henkilö kaivaa KIRJOITETUSTA LAKIKIRJASTA kansaa edustavan ylimmän päätöksentekoelimen, valtiollisen eduskunnan säätämät, hyväksymät sekä voimaan asettamat lakipykälät, joita valta on itse rikkonut, kansanedustajat lukevat vastavetona KIRJOITTAMATTOMASTA LAKIKIRJASTA pykälän, johon vedoten he oikeuttavat itsensä tuomitsemaan syyttömiä.
Minä astuin vuonna 1990 turuntautisen ”joustavan menettelyn” varpaille kaivamalla vallan rikkomat kaupunkisuunnittelua koskeneet lakipykälät ja sain lahjaksi marttyyriyden.
1700-luvun lopulla tapahtunut Ranskan suuri vallankumous, johon koko nykyinen länsimainen sivistys ja demokratia pohjautuu, ei kuitenkaan muistuta meitä ihmisiä ainoastaan siitä, että isoin meteli on täydellinen hiljaisuus.
Konemaisesti loksahtaneiden giljotiini-iskujen jälkeen kaikkialta kuului korvia päästä repivä hiljaisuus.
Ranskan suuri vallankumous ei muistuta ainoastaan siitä, että valtapeleissä kaikki voi kääntyä hetkessä ympäri ja päättyä silmänräpäyksessä kuolemankoneen terään.
Mikä tahansa hyvään tähtäävä toiminta muuttuu pahaksi ja mikä tahansa ”hyvä yhteiskunnallinen aktiivisuus” voi osoittautua pahaksi tai hölynpölyksi.
Valtion sisäisten aluejakojen muuttaminen vaikuttaa välittömästi ja välillisesti lukemattomiin henkisiin ja toiminnallisiin muutoksiin. Niihin kuluu seikkoja kuten syttyvät valtariidat, puoluevallan verinen uusjako, markkinoista taistelemine, firmojen vaihtuvat edut ja haitat, laillinen ja laiton verosuunnittelu, rahavarojen ulkomaille valuminen sekä lukemattomien työntekijöiden pakkomuutto toisen asuinkuntaan (esimerkiksi sote-uudistus).
Vallankumous muistuttaa myös siitä, että vakaumuksensa tähden syyttömästi käsineiden (marttyyrien) täytyy kohdata ja voittaa vallan aiheuttama trauma yksin.
Jos antaa muiden auttaa trauman ylittämisessä se johtaa uuteen pahaan.
Marttyyriuden jälkeinen pyhimysrooli voi aiheuttaa hetken yleistä hyvää, mutta johtaa lopuksi pahaan.
Mytologinen eläin ei voi olla muuta kuin elukka.
