Semiotiikan perustaan liittyvä (vastakohtana käsityölle) käsite ”taide” syntyi jo 1500-luvulla. Nykyajan ”taide” ja ”politiikka” ovat erottautuneet kuitenkin vasta valistuksen ajoista, 1700-luvulta lähtien, erillisiksi kokemuksen alueiksi.
Taidetta (ei vain teosta) koskeva seinäjokitautinen taulukiista, josta minä olen kirjoittanut perusteellisesti Kulttuurivihkojen nettisivuille, on hyvä esimerkki siitä, että taiteilijan ja valtapelureiden (poliitikkojen ja puolueen sananvalta-sanomalehden) välille on toivotonta muodostaa yhteistä säveltä.
Kyseinen ilmiö kytkeytyy suoraan länsimaisen kulttuurin muihin struktuurieihin.
Saksalainen filosofi Jürgen Habermas on ajatellut, että nykyajan kommunikaatiotekniikan (tietokoneiden jne.) avulla on mahdollista luoda harmonisesti integroitu yhteiskunta. Ranskalainen filosofi Jean-Francois Lyotard on pitänyt tuota ajatusta järjettömänä.
Lyotardin mukaan Habermasin visiosta löytyy valistustuksen ja saksalaisen idealismin vaaralliset fantasiat hallitusta totaliteetista. Puhe kaikenlaisesta hallitusta rakennemuutoksesta on puhdasta propagandaa.
Epäeettinen ja rikollinen toiminta voi tapahtua monessa yhteydessä. Se voi liittyä yksilön (taskuvarkaus) tai yhteisön (huumejengi) toimintaan tai organisaatioon (moottoripyöräjengi, puolue, kokonainen valtiolaitos). Se voi liittyä rakennetun asuinalueen toteuttamiseen (lähiörakentaminen, korruptio, puoluerahoitus) tai yksittäisen rakennuksen rakentamiseen (rakentamismääräysten rikkomiseen). Lisäksi se voi liittyä ihmisoikeutta rikkovaan epäeettiseen arkkitehtuuriin (pahan toteuttamiseen), suunnitteluun, rakentamiseen ja hallinnointiin kuten kanasainvälisten lakien vastaisten vankileirien toteuttamiseeen.
Yhdysvaltojen armeija liikkuu maapallon joka sivulla ylläpitämässä roomalaisen maailmanherruuden (tuo maailma käsitti Välimeren alueen) jatkajana pysyvää maailmanrakenteen uudistusta. ”Lopputulokseksi” on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia ihmiskunnan helvetti. Vain hälmöläiset uskovat enää esimerkiksi globaalin ilmastosopimuksen syntymiseen.
Monet tunnetut ajattelijat ovat havainneet, että kahden viimeksi koetun maailmansodan taustalta löytyy Ranskan suuri vallankumous ja valituksen filosofia hegeliläisellä nationalismiuskolla täydennettynä. Valistuksen ohjelmassa auktoritettivalta korvattiin järkipeleillä, siis taloudellisilla ja poliittisilla ”tieto on valtaa” -peleillä (tosi, tieto, tutkimus jne.).
Tieteeseen ja uuteen tekniikkaan pohjautuva kehitys on saattanut ihmiskunnan tuhon portille. Ilmastonmuutoksen syveneminen sekä Yhdysvaltojen harjoittama nettiurkinta ja kiduttamisella kuulusteleminen ovat siitä hyviä esimerkkejä. Nyt löytyy myös itse paholaiselle ymmärtäjiä. Viimeaikainen mediavallan siloittelu ja vaikeneminen todistaa siitä, että valta on isossa hädässä. Kolmas maailmansota onkin jokapäivästä henkien taistelua kuoleman ja elämän välillä.
Eteläpohjalaistenkin suuri pyhä idoli amerikanrautojen ”Villi Länsi” eli USA, natsien nitistäjänkin kunnostautunut liittovaltio on paljastunut Guantanamon vankileirin rakentajana sekä vankien kaappaajana ja kiduttajana natsien hengenheimolaiseksi.
Juutalaiset kuljetettiin salaa junilla tuhoamisleireille, Yhdysvallat käytti vankien kuljetukseen salaa eri valtioiden lentokenttiä (Suomenkin). Natsit toimivat leirillä ”tuomareina”, myös ilman esitutkintaa vangittujen Guantanamon leirin oikeusoppineina toimivat CIA:n kiduttajavartijat.
Maailmansotien välissä rakennetut juutalaisten tuhomaisleireit ja Guantanamon islamistivankileiri ovat alueellisesti, arkkitehtonisesti ja toiminnallisesti samaa tyyppiä.
Tähän ilmiöön liittyvän filosofisen pohdinnan ylin mestari on aidsiin kuollut ranskalainen filosofi Michel Foucault (1926–1984). Hän on rakentamisen, arkkitehtuurin ja aluesuunnittelun kannalta todella mielenkiintoinen ajattelija.
Foucault on kertonut, että ajatus käyttää rakentamismääräyksiä, arkkitehtuuria ja kaavoitusta yhteiskunnallis-poliittisten valtapelien työkaluna syntyi varsinaisesti 1700-luvulla, siis valituksen syntyaikaan. Foucault on tutkinut esimerkiksi rakennusjärjestysten määräyksiä ja vankiloiden arkkitehtuuria (kansalaisten valvomista ja modernia pehmeää kurittamista).
Nykyaikaiset vankilat syntyivät 1700-luvulla, kun uusi sivistynyt ja valistunut ”pehmeä rankaiseminen” korvasi aiemman veriväkivaltaisen julkisen hirttämisen toreilla.
Uusi vankilatyyppi suunniteltiin siten, että vartijat saattoivat valvoa joka hetki vangittuja rikoksentekijöitä (piilossa valvova ihmissilmä). Nykyajan siviiliyhteiskunta toimii samalla periaattella.
Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalitarkkaajat toimivat valvojina ja kuritajina ilman jatkuvaa näkymistä ja läsnäoloa. Koululaiset istuvat luokkien ruutukaavamaisissa penkkiriveissä vapaaehtoisen tottelevaisesti. Kouluissa ei kasvateta lapsia sartrelaisiksi eksistentialisteiksi vaan ”orjamoraalisiksi Nobel-palkintojen vastaanottajiksi”.
Natsien likaiset kuolemanleirit suunniteltiin ruutukaavoina arkkitehtien ja insinöörien vitivalkoisilla piirustuspöydillä. Ruutukaavan esikuva tunnetaan roomalaisista sotilasleireistä sotilastelttoineen. Leirialue muutettiin myöhemmin siviilielämän asuinpaikaksi, kaupungiksi. Kaikki ihmiskunnan suuret keksinötkin ovat saaneet alkunsa väkivallankäytön innoittamina.
Ruutukaavaa ylistetään karteolaisen järjestyksellisyyden ja tehokkuuden johdosta. Järjen korkein ylistäjä, sotilas ja filosofi René Descartes kehui ruutukaavaa ”miellyttäväksi” ja pilkkasi (Vanhan Porvoon kaltaista) vanhaa anarkitista kortteli- ja katurakennetta. Toisinajattelijat piiloutuvat aina katuverkon sokkeloihin päästäkseen irti vallasta.
Sama ajattelutapa näkyy myös tasavallan presidentin linnajuhlien kättelyjonossa. Siinä ei päästetä ketään vääntämään suoria mutkille. Järjestys se olla pitää ja kärkenä itse pressa muijineen (porvarillisesti).
Yhdysvallat on syyllistynyt Guantanamon leirillä maailmanhistorian julmimpiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Koska USA-valtapeliin sisältyi myös leirin fasistinen arkkitehuuri, sekin on tuotava kansainvälisen oikeuden eteen tutkittavaksi raskauttavana asianhaarana.
Guantanamon leirin toiminnallinen ja arkkitehtoninen rakenne on tutkittava pieniä yksityiskohtia myöten. Vangin betonilaattaan sitomisesta lähtien. Ja tutkimustulosta on verrattava natsien kuolemanleireihin.
Aluesuunnittelu (kaavoitus) on ollut Suomessa yhteiskunnallisen vallan monopoli 1930-luvun alusta lähtien. Poliittinen puoluevalta on käyttänyt kyseistä monopolia säännöllisesti tautisten valtapeliensä välineenä ottaakseen haltuunsa kaikki mahdolliset kiistanalaiset paikat Suomessa.
Valta on painanut kysesellä valtapelillä polvilleen koko elämismaailman ja kansalaisyhteiskunnan. Nyt irvistelee hirviö perhosen kyljessä.
Viimeksi Suomi-tautisen valtapelin jäljet nähtiin jätti-kauppakeskusten rakentamispaikkojen ”sulle mulle” -jakopelinä (rahavalta ja poliittinen valta). Yksi tuon kauppakeskuspelin tahriintuneista syytetyistä on nyt puhdistettavana ja kiillotettavana Ukrainan rauhanneuvotteluhommissa (Ilkka Kanerva).
Myös kauppakeskusten tautinen arkkitehtuuri pitäisi tuoda Suomen oikeuden eteen tuomittavaksi valtiolaitosta koskevan demokratiasopimuksen vastaisena organisoituna valkokaulusrikollisuutena.
Tähänastinen taistelu paikoista ei voi jatkua entiseen tyyliin ilman vakavia demokratiavaurioita.
Myös ”lähiöstä linnaan” -anarkia toimii siinä yhtenä hälytyskellona.
Jukka Paaso
Turun yleisuunnitteluarkkitehti 1987-2010, eläkkellä Kauhavalla