Tässä kirjoituksessa tarkastellaan maatalousvaltaista seutua osana lakivaltioksi organisoitunutta yhteiskuntaa. Tämä tarkastelu tapahtuu erityisesti lääketieteellisen näkökulman pohjalta.
Tarkastelun pääkohde (KAUHAVA) on ollut vuosisatoja yksipuolisesti maatalousvaltainen eteläpohjalainen seutu. Sen kulttuuri on epäurbaani, rasistinen, militaristinen (suomalaismielinen ja oikeistolainen, valtion vastaisuuden vastainen), alun perin villi suursuomi- ja sisuhenkinen (”raatteentiemielinen IKL”), omavaltainen, erämielinen ja alkuperäisen luonnon vastainen (kyseinen seutu on myös muka ”susivapaa”).
Sille tuottaa suurta vaivaa erityisesti erilaisuuden salliminen.
Kauhavalla vaikuttaa eräs Suomen pienimmistä luontoyhdistyksistä. Se kertoo paikan luontosuhteesta.
Kangas-Annalan IBA on nyt tätä: ”Liikenneverkko on kapitalistinen kone, missä autot kiitävät suurella nopeudella tehokkaammin rahan tuottamiseksi”.
Nationalistiseksi valtioksi organisoitumisesta vallitsee maatalousvaltaisella lakeudella väärinkäsityksiä. Kauhavalaiset saattavat lukea tunninkin paikallista Komiat-lehteä koska sillä siinä on muka koko totuus lakeudesta, seikka on saletti”.
Kauhavalaisilla on utilistinen luontosuhde (siinä luonto ja eläinkunta ei ole ihailun kohde vaan ”luonto on siinä rahalle haiseva kuollut ja eloton eränkäyntikappale”).
Lentosotakoulun palauttaminen Kauhavalle olisi heidän mielestä kaikkein tärkeintä. Vaikka sotilaslentokentästä tulisi sodankäynnin (uuden Varsovan liiton) ensimmäinen hävityskohde.
Kyseisellä seudulla (lakeudella) kuvitellaan olevan omasta takaa kaikki valtiollisen järjestäytymisen elementit (puolustustahto, väkivallan käyttötahto, ulkopuolisten henkilöiden karkottamistaipumus jne).
Seudun ikivanhat perinteet juontavat omapäisesti ymmärrettyyn maatalouskulttuuriseen härmänmaan häjyilyyn ja valtiolliseen poliisivaltaan (Alahärmän Storgordista Kauhavan Pukkilaan, Kauhava on ollut Suomen ensimmäisiä nimismiehen asuinpakkoja jne.).
Yhtenä lähtökohtana tässä tarkastelussa on valtioksi organisoituminen kansalliseksi valtioksi (hegeliläis-snellmannilaisen sivistystyön pohjalta) sekä hegeliläisen valtiofilosofisen tarkastelun, kuten ”hengen fenomenologian” täydentäminen Suomen nykyisen lakivaltion terveydenhuollon käytännön pohjalta.
Jos joku väittää, että nämä ajatukset eivät ole totta, hän voi olla oikeassa, sillä ihminen ei voi tietää mikä on totta ja todellista.
Ilmastonmuutos etenee kuitenkin villisti omalla painollaan (KAAOSMAISENA VALLANKUMOUKSENA) ja voi vaikuttaa siihen, ettei syysvilja nouse lakeudellakaan alkukesällä 2023. Vasta sen jälkeen myös lakeudella aletaan pitää uskovina jotain ”todellisuutena”.
*
Vastaako nykyinen kansallinen Suomen valtio tämän aikakauden keskeisiin kansainvälisiin haasteisiin? Niistä tärkein on nyt kaaosmaisesti etenevä ilmastokriisi ja kansainvälinen poliittis-taloudellinen kriisi. Sen rinnalla maailmansotakin olisi pikkujuttu.
Muihin tämän ajan keskeisiin haasteisiin sisältyy esimerkiksi yksilön aseman parantaminen ja eksistentialistinen olemassaolo.
Kun puhumme LÄÄKETIETEESTÄ, sillä tarkoitetaan esimerkiksi luonnontieteeseen ja biologiaan liittyvää tiedettä. Niidenkin taustalla on kysymys ”mitä on tieto ja teoria?”.
LÄÄKETIEDETTÄ ei pidä käsitellä ilman filosofointia. RISTIRIITATILANTEETKIN voi saada näkyviin ainoastaan filosofian pohjalta. MITEN pahimpia ristiriitoja saataisiin purettua.
Noin puoli tuhatta vuotta sitten oli kuviteltu kaksituhatta vuotta, että lääketieteessä on kysymys NESTETASAPAINOSTA (nesteinä ovat vaikuttaneet varsinkin sappi, veri ja lima). Kemialla (sitä ennen magialla) on keskeinen asema vieläkin lääketieteessä. Kemia on nyt rahaisan bisneksen tärkein lähtökohta (esimerkiksi särkylääkkeet).
Noin 80 prosenttia lääketieteellisestä tutkimuksesta rahoittaa nykyisin lääketeollisuus, hoito-ohjeet laatii nyt erikoistuneet lääkärit. Tästä voi syystä vetää sen johtopäätöksen, että lääketiede on kapitalistisen markkinatalouden avain numero yksi. Esimerkiksi Saksassa kemian teollisuudella on ollut pitkään maailmansodan jälkeen hyvin keskeinen rooli.
Filosofisten kysymysten esittäminen merkitsee ihmisenä olemisen perustaan liittyvien kysymysten esittämistä. Ennen niiden esittämistä ihminen uskoo johonkin. Nyt uskotaan itsestäänselvyytenä ihmislajin tietämiskykyyn ja samalla esimerkiksi kansalliseksi valtioksi organisoitumiseen. Valtio aiheuttaa kuitenkin myös vakavia ongelmia ihmiselle ja ympäristölle.
Käsitteellä ”tieto” tarkoitettiin jo antiikissa ”tosi uskomusta”. Mutta koska emme tiedä mikä on VARMAA, emmekä mikä on TODELLISTA, esittämämme kysymysten joukko jää avoimeksi. Voimme vain sopia siitä, että eriäviä mielipiteitä täytyy sallia.
Se miten lakivaltioksi organisoituminen tapahtuu ei selviä pelkällä valtiofilosofialla (oikeusfilosofialla). Sen lisäksi täytyy perehtyä moneen valtiota koskevaan käytännölliseen seikkaan. Ne liittyvät valtioksi organisoitumiseen ja elämästä saatuun käytännön kokemukseen (esimerkiksi valtion/kuntien terveydenhuollosta).
*
Valtioksi organisoituminen perustuu hegeliläis-kristilliseen uskomukseen ”tietävästä ja osaavasta ihmisestä” (kts. Hegelin ”Hengen fenomenologia”). Entä terveydenhuolto ja lääketiede organisoidussa valtiossa? Nekin perustuvat uskomuksiin?
Vastaako KANSALLISIKSI VALTIOIKSI ORGANISOITUMINEN tämän aikakauden keskeisimpiin kysymyksiin (kuten ilmastokriisiin jne.)? Onko kansalliseen organisaatioon sulkeutumisessa myös hyvää vaikka esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden pelastaminen edellyttää kansalliselta valtioilta aiempaa enemmän kansainvälistä toimintaa? Miten valtiota tulisi muuttaa, jotta se toimisi paremmin myös kansainvälisen ilmastonmuutoksen kohdalla?
Onko valtio ikuinen? Voiko valtiokin tuhoutua. Kun valtio tulee esimerkiksi taloudellisesti hyvin kalliiksi ylläpitää johtaako se valtion tuhoutumiseen? Onko valtiolla ja kunnilla varaa ja osaamista laajenevaan kansanterveydelliseen terveydenhuoltoon ja kehittämiseen?
Eikö valtiota voi kehittää ilman väkivallan käyttöä (militarismia)? Onko RAUHA aina valtiossa pelkkä utopia? Onko sodankäynti ja poliittistaloudellinen valtapyrkimys (ja kilpaurheilu) sama ilmiö?
Voiko jokaista ihmislajin liikettä ja ajatusta ohjata ja ohjelmoida laeilla? Miksi kansallisvaltio ei huomioi yksilön eksistentialistista olemassaoloa ollenkaan? Kommunistinen valtio on kieltänyt usein kokonaan yksilön. Kommunismissa on nostettu yleensä ylimmäksi ihmismassa.
Jos kaiken takaa tulee aina vastaan valtioksi organisoituminen ilman huolestuneisuutta, se vasta on huolestuttavaa? Tuleeko uusia yhteiskunnallisia organisoitumismuotoja?
*
Nyt ei ole ainoastaan lämmin, taivas myös jyrähtelee (miksi?) Onko ilmastonmuutos edennyt jo niin pitkälle, ettei ihminen kykene enää vaikuttamaan tapahtuvaan muutokseen? Tapahtuuko seuraavaksi kaikkialla yhteiskunnallisia kumouksia (yhteiskunnallista kaaosta lähellä ja kaukana)?
Onko kaikki epäonnistuminen jo tapahtunut, nykyistä liikenneverkkoa ja rakenneetuja asuinalueita myöten.
Suomi on oikeusvaltio (lain mukaan kansalaisiaan vapauksia ruokkiva ja tasa-arvoinen valtio, ei esimerkiksi poliisivaltio, onko Suomestakin tulossa diktatuuri?). Yhteiskunnallista kehitystä pyritään Suomessa ohjaamaan ensisijaisesti lainsäädännön avulla (kieli ja kulttuuri, mutta siihenkin sisältyy ongelmia). Mutta muutosta tapahtuu koko ajan suuntaan ja toiseen. Mihin kasvavat kansainväliset muutospaineetkin johtavat?
Valtiossa lakeja kumotaan ja uusia lakeja säädetään koko ajan. Suomen valtion perustaan kuuluu PERUSTUSLAKI. Valtiovallan terveydenhuoltoon säätämiä lakeja ovat mm. terveydenhuoltolaki ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista (uusi kansainvälinen potilaslaki). Samaan aikaan kulttuuritutkijat selvittävät valtion sisällä vaikuttavia SEUTUJEN KULTTUURIEROJA.
*
Paikallinen arkielämä on eri puolella valtiota erilainen. Valtio ei ole koskaan joka suhteessa tasa-aineinen.
OLIN PÄÄSSYT Turussa noin 2009 aluesuunnittelijan virkapakallani ELÄKKEELLE. Kun muutimme 2010 Turusta Kauhavalle paikallinen miesporukka (alun perin maalaisliiton puolueaktivisteja)oli aloittanut ”muitten taskuille tunkemisen” unioninkin rahoilla (esimerkiksi maaseudun kehittämiseksi).
Sen jälkeen maaseutuun kiinnittyneet puolueaktivistit ryhtyivät harjoittamaan samaa toimintaa suur-Kauhavan liitoskuntien rahoilla keskittämällä naapurikuntien harmiksi uudisrakentamisen Kanta-Kauhavalle. Tasa-arvoinen aluerakenne ei kelvannut. Sitä seurasi isoja riitoja liitoskuntien kesken.
En lähtenyt tuon miesporukan mukaan ”arkkitehtivedon” takia vaikka mukaan usein pyydettiin. Tuota ennen minulle oli sanottu heti kättelyssä ”me emme tarvi muita”. Omakustannekirjoitukseni pantiin paikallisessa kirjastossa alimpaan laatikkoon (ilman diarionumeroa, kirjoituksilleni ei löytynyt aluksi muka edes hyllypaikkaa).
Äskettäin puretussa Kauhavan taidetalossa dadaistinen kuvateokseni sijoitettiin ”orpoina piruina” syrjäiseen nurkkaan. Kuvataide on ilmeisesti joidenkin kauhavalaisten kyläpamppujen mielestä ”akkojen hommaa”.
Kauhavalaiset EIVÄT USKALLA tehdä kuntalaisaloitteita, sillä muutama äijä päättää Kauhavalla perinteisesti kaikesta aina. Eniten pelätään maataloustukien tukimenettämistä kunnan toimesta.
Tuolloinen kunnansihteeri Lehtinen sanoi minulle, että ”älä tee aloitteita sillä se ei ole täällä tapana”.
Tein kuitenkin kuntalaisaloitteita esimerkiksi lasten liikenneturvallisuuden hyväksi. Pimeinä aikoina olin nähnyt lasten jatkuvaa pyöräilemistä ilman valoja. Onneksi ajatukseni toteutui. Kuntalaisten osallistuminen on muutakin kuin vaali.
MAALAISLIITTO ON OLLUT TÄÄLLÄ aina isoin kyläpomo. Kun vilkaisin aikaisemmin netistä Kauhavan valtuustoa yhdenkään valtuutetun kohdalla ei ollut mainintaa valtuutetun puolueesta (puolueet käyvät ”normaalioloissa” keskenään kilpailua). Tein aloitteen muutoksesta parempaan käytäntöön.
Koko Kanta-Kauhavan kunnan keskusta oli parikymmentä vuotta sitten netissä militaristisesta syystä harmaalla (sotilaslentokenttä). Kauhavasta ei saanut netistä mitään selvää. Tajusin mihin olin tullut.
Entinen kirkonkylä sisältyi välittömästi viereiseen kovaa meteliä pitäneeseen sotilaslentokenttään. Lumiskootterit pörräsivät tiellä ja joka sivulla. Seinäjoella käydessäni ihmettelin sitä, onko siinä kyse ”linnusta vai kalasta”. ”Omituinen kaupunki”?
Lentosotakoulu lakkautettiin 2014. Kuntaan virtasi pakolaisia, vaikka kauhavalaiset huusivat EI. Kauhavalaiset uneksivat kuitenkin vieläkin lentosotakoulun paluusta. ”Muuttolaaset olivat (tulossa Torniosta) Jylhässä asti, jos niitä katsoo silmiin ne tappaa heti”, sanoi jokunen järkyttynyt kauhavalaanen.
*
Eräänä päivänä kotiimme tuli kohden ystävänsä kanssa kauhavalainen opettaja kertomaan esimerkkejä ”Kauhavan taudista” (vrt. Turun tauti). Yhden kertomuksen mukaan valtuuston puhujakorokkeelle oli noussut keskustalainen napavaltuutettu, joka sanoi heti ensimmäiseksi ”tästä listan asiasta ei kannata puhua enää mitään koska päätimme siitä hetki sitten ryhmähuoneessamme” (Keskusta oli pitkään Kauhavalla suurin valtuustoryhmä, nyt sen rakenne on hajonnut).
Vanhemmat vievät Kauhavalla lapsiaan vieläkin kouluun omilla polttomoottorisilla henkilöautoilla. Se on kielletty monessa Suomen kunnassa kokonaan vaaralisena ja ympäristövihamielisenä tapana.
Ei taida olla kaikkien ”koppisten” luvatkaan kunnossa? Kovat pakkaset ja lumikinokset saavat unohtua, kun koppis ”kiitää koulumatkojen jatkiradalla”.
*
Kauhavalla kukoistaa väärin ymmärretty nationalistinen valtio ja aikansa eläneillä käsityksillä lapsia ruokkiva ”lukkarinkoulu”? Sekin toimii Kauhavalla toisin kuin muualla tässä valtiossa. Raittius- ja nuorisointoilevalla Santeri Alkiolla oli outo uskonkäsityskin (siitä oli kerran mielipidekirjoituskin).
PERUSOPETUSLAIN mukaan koululaisten liikenneyhteyksien on oltava kouluihin turvallisia ja lyhyitä. Niin oli ennen Kauhavallakin mutta ei ole enää.
Kauhavalaisille ”lukkarikoululaisille” on tärkeintä opetella asioita ulkoa (vaikka ne olisivat täynnä vanhentuneita tietoja). Myös koulumatkojen pidentäminen oppilaiden mönkijöillä on kyseenalainen käytäntö(perustuslakikin velvoittaa kuntaa huolehtimaan kuntaa koulumatkoista kokonaan).
Kunta on velvollinen huomioimaan myös esimerkiksi kovat pakkaset ja auraamattomuuden esteenä lapsen koulumatkalla. Nyt valtion täytyy säätää uusi perusopetuslaki ja muita lakimuotoja mitkä eivät ole ristiriidassa keskenään. Vastuut eivät saa jäädän roikkumaan ilmassa.
Keskustavalta myi kuitenkin Kauhavalla viimeksi hujauksella kaikki kyläkoulut, myös peruskorjattavissa olevia ”homekouluja” pilkkahinnalla. Eräälle kyläyhdistykselle kunta myi koulun yhdellä eurolla ja kunta rakennutti liitoskuntien harmiksi entiseen Kauhavan kirkonkylään yhden uuden ison kalliin koulun, josta on hyvin pitkät ja turvattomat koulumatkat esimerkiksi Kortesjärvelle.
Kunnan asukkaiden (koululaisten vanhempien) mielipiteitä ei tuon prosessin aikana juurikaan kuultu.
KAUHAVALLA KAIKKI ON TOISIN.
Paikallinen maaseutuperinne näkyy kaikessa. Ihmisten kulttuurinen organisoituminen tapahtuu omalla erikoisella tavalla. Suhde valtioon on maatalousvaltaisella seudulla aina outo.
Vanhalla maatalousvaltaisten arvojen seudulla kirkkokin seisoo vieläkin keskellä kylää. Myös maalaisliitto (puolue) perustettiin aikoinaan Kauhavalla. Voi olla että Kauhavalla keskustapuolue myös kuihtuu kasaan (merkit siitä nähdään ehkä vetisen ja lumettoman talven syysviljassa tai ilmastonmuutosvallankumouksen jälkeisellä kesäpakkasilla?).
Rauli Mickelssonin väitöskirjan Suomen puolueet (2017) (sivuilla 51 ja 52, ”Maalaisliiton esiliikkeet” jne.) on mielenkiintoisia seikkoja Lapuanjokilaakson maatalousvaltaisista kulttuuritaustaelementeistä.
Tapahtuneeseen muutokseen on liittynyt viimeksi se, että PERUSSUOMALAISTEN kannatus on noussut sen jälkeen silmiinpistävästi., kun 2014 kasarmi (sotilaslentokenttä) oli lakkautettu ja alueelle ja oli perustettu kansainvälinen pakolaiskeskus.
Arkkitehtuurikin on Kauhavalla tuntematon käsite. Kauhavalaisten omat arkkitehdit ovat koulutukseltaan poliiseja. Kauhavalla elää vieläkin ajatus ulkoilmamuseosta vaikka siitä on luovuttu jo kauan sitten muualla. Kanta-Kauhavan ulkoilmamuseomäkeä on muokattu elokuvakaupungin hengessä ja aluetta käytetään myös uudisrakentamisen kohteena (uudet omakotitalot ja alueen louhinta). Puolueet täyttävät perinteisesti puoluekassaansa omakotitalon tonteilla.
Kauhavalla ei tunneta esimerkiksi akateemista käsitettä ”rakennussuojelu”lainkaan . Katkeamatta jatkuva sotilaskoneiden räjähtely taivaalla (infarktivaara) ei ole häirinnyt militaristisia konehulluja kauhavalaisia mutta yksikin pakolainen on heille ”suvakkihuora”.
Kosolanmäelle on tuotu ja sieltä on viety pois sikin sokin vanhoja osia. Paikan ”päärakennusta on pidennetty” ja jostain on tuotu taloon uusi sisääntulo-osa. Sisätiloissa ei ole yhtään lämpöä ja siksi huonekalut irtoilevat liitoksistaan. Modernin pääkirjaston sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsevassa Iisakki Järvenpään koti- ja tuotantorakennuksessa (nyt museo, vallitsee sama tilanne (talo on ollut aluksi pieni ja yksikerroksinen ja sitä on korotettu yhdellä kerroksella ”tuotantotehtaaksi”.
Puukko tulee Kauhavalla vastaan kaikessa. Ei vain Venäjän keisarille luovutetut ”kaksineuvoiset”. Puukko oli kunnan vaakunassakin ja paikallisen terveysaseman kirjekuorissa.
Kun tulimme Kauhavalle, Järvenpään tontilta oli jo purettu paja, jossa taottiin puukonosia. Puukkovarasto sai seistä tontilla yhden vuoden, kunnes sekin purettiin (olisi pitänyt suojella).
Katuelämä puutuu ”Kauhavan maaseutukaupungissa”kokonaan. Maata myrkytetään ja viljellään myös keskellä kirkonkylää. Lasten leikkipaikoista välittämättä.
*
Kauhavalaiset ”kyläpomot” eivät tarvi aluerakenteen asiantuntijoitakaan. He olivat aloittaneet suukunnan (kuntaliitosalueen) ”yliskaavallisen suunnittelun” samoihin aikoihin kuin olimme muuttaneet Turusta Kauhavalle (noin 2010) vetäisemalla kartalle pitkän suoran viivan läpi peltojen (kunnanjohtajan kädellä?). Kyseiselle kohtaa alettiin rakentamaan myöhemmin maantietä jonka toiseen päähän tuli uusi betonisilta Lapuanjoen yli.
”Tämä on arvojemme mukaista”, lausahti valtamedialle eräs kyläpomo kun tie tuli valmiiksi.
Viivan kohdalle oli suunniteltu pikkuruisessa seudun luontoystävien piirissä kansainvälistä lintujensuojelukohdetta (IBA, KANSAINVÄLINEN lepoalue lintujen muuttomatkalla). Suuret kauhavalaisjoukot kannattivat lintuajatusta mutta kyseiselle kohtaa rakennettiin maantie vaikkei sille ollut liikenteellisesti tarvetta (valtio vetäytyi tästä syystä hankkeesta). Lopulta tietä pitkin hurauteltiin kovaa (80 km/t) ja tien penkereitä käytettiin uskovaisten virrenveisuupaikkoina. Nyt alueella ei ole yhtään lintua.
Tuon jälkeen kantakauhavalaiset rakensivat liitoskuntien varoja hyödyntäen uuden suuren koulukeskuksen ja hyinvointiaseman (sote, yhdistetty terveyskeskus ja sosiaaliasema).
Liitoskuntien kesken leimahti samalla suuret riidat. ”Elokuvakaupunki SUUR-KAUHAVA sai HÄXETIN ja ”ikioman harrastajaelokuvan MUISTOSEURAT”.
Keskustapuolueen suosio alkoi laskea ja perussuomalaisten suosio nousta entisestään.
Tämänkin ilmiön taustalla oli vanha maatalouskulttuurinen jännite (isäntäväki ja palvelusväki, palvelusväki eli entiset rengit ja piiat.
Kauhavalla ei ole ollut muka koskaan köyhälistöä. Kauhavalla on ollut muka aina pelkkiä hyväosaisia YRITTÄJIÄ.
*
Olin tullut keskelle hyvin omituista paikalliskulttuurista maaseutua. Kauhavalaisilla on taipumus ymmärtää jokin asia aivan väärin.
Kun esimerkiksi muu Suomi ”valtion neuvomana” käyttää oikeaoppisesti virusmaskeja, kauhavalaiset saattavat elää kokonaan ilman maskeja. Ja kun muu suomi on luopunut maskien käytöstä kokonaan,kauhavalaiset saattavat vetäistä takataskustaan likaisen mustan muotimaskin, roikuttaa sitä hetken kädessään ja vetäistä lopuksi sen kasvoilleen ennen kaupan ovesta sisään astumista.
Opin ymmärtämään paremmin paikalliskulttuuria vasta myöhemmin luettuani sosiologi Erik Allardtin kirjoitusta brittiläisestä sosiaaliantropologista ja filosofista Ernest Gellneristä (Suomi muutosten yhteiskunta 1989, ”Maatalousyhteiskunta ja kansallisvaltio evät sovi yhteen”).
*
Asuimme aluksi vuoden Kanta-Kauhavan pääkeskustan pienkerrostalossa. Joku äijä kävi siellä vähän väliä korjaushommissa. Kauhavalla ei ole tapana tehdä kunnankaan vuokrataloyhtiössä laajoja peruskorjauksia.
Muutimme sen jälkeen Kantolan suomenkieliseen fooninkikylään Renkolantielle (16) vaimoni lapsuudenkotiin. Korjaustyöstä tuli minulle paljon päänvaivaa (uusi talo oli tehty talkootyönä). Jouduimme eräässä vaiheessa muuttamaan takaisin keskustan vuokra-asuntoon koska Kantolan talomme vesijohto jäätyi.
Asuinpaikkamme on itäisintä konservatiivisinta ja vanhinta syrjäkylää Kauhavalla.
*
Ensin maatalousvaltaisella Kauhavalla talon (muinoin) hirret numeroitiin ja koko hirsitalo siirrettiin sen jälkeen uuteen paikkaa. Myöhemmin kokonainen hylätty asuinrakennus (johon joku oli ihastunut) kuljetettiin ensin jollekin pellolle ja sen jälkeen (muutaman vuoden päästä) samalle kohtaa tehtiin betonista sokkelit ja siirretty talo nostettiin sen päälle.
Perinnekulttuurisella Kauhavalla ei ole käsitystä nykyaikaisesta rakentamisesta. Esimerkiksi ilmaraot puuttuvat usein muuratuista taloista usein kokonaan. Taloista on tehty (vanhan perinteen mukaisesti) aina hyvin umpinaisia.
Asuintalomme kohdalla oli ollut matalahko pohjalaistalo mutta se tuhoutui tulipalossa kesällä 1980. Samalle kohtaa oli tehty kyläläisten talkootyönä osaksi elementtitalotyyppinen asuinrakennus. Talkootalo on täynnä rakennusteknisiä virheitä, esimerkiksi ojarummuista tehty ”jätesäiliö” on puoli kuutiota (säiliö voi olla uusissa taloissa jopa 20 m3). Talomme ullakolla on villaa paikoin alle 20 cm.
Hetken OLI MUODISSA MAAHANIMETYS. Taloa korjatessani toinen jalkani tuli kipeäksi.
Menin ensin 4.11.2014 yrittäjien Kauhavan yksityisen TERVEYSTALON lääkärille (kirurgi tohtori) ja sen jälkeen Seinäjoelle jalkahermotutkimukseen sekä myöhemmin myös akupunktioon. Jalkahermot todettiin terveiksi.
Jalkani alkoi parantua itsestään.
Myöhemmin menin paikalliseen Kauhavan terveysasema ”Kaksineuvoiseen” (kunnan vaakunassakin oli aikaisemmin puukon kuva, Iisakki Järvenpään takia). Sen jälkeen paikallisen terveysaseman lääkärit tekivät minusta syrjityn koekanin ja eräs heistä väänsi suonenvedossa jäykistyneitä jalkalihaksiani ja aiheutti ehkä samalla kylkeeni NIVELRIKON (sen puoleiset lihakset ovat nyt kyljessäni kipeitä).
Monia muitakin muutoksia alkoi minussa tapahtumaan (2021 jälkeen), mutta terveysaseman paikalliset yleislääkärit eivät kiinnittäneet huomiota niihin. He eivät ilmeisesti uskoneet minua kun valitin jalkakipujani.
Kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Seinäjoen sairaalassa vuoden 2022 alussa otettu magneettikuva mursi tuon käsityksen kun ALASELÄSSÄNI näkyi VÄLILEVYN PULLISTUMA.
*
Kansallisen ja kansainvälisen muutoksen erot ovat viimeksi puhututtaneet paljon. Kiinnostus taiteen ja yksilön vapaudesta on ollut pitkään samalla suuren mielenkiinnon kohteena. Kansainvälisyyden lisääntymisen rinnalla on noussut esiin myös puhe ”yksilöllisyydestä ja oikeus itsemääräämisestä” eli se, että yksilön täytyy saada potilaana oikeus vaikuttaa häntä koskeviin asioihin itsenäisesti.
Vanhat konservatiiviset (paikalliset lääkärin pomomaisuutta ja ammatillisuutta korostaneet) ajattelutavat ovat olleet väistymässä ”yksilöllisen vapautumisaallon” tieltä.
Olin tutustunut Turussa Suomen POTILASLAIN ”itsemääräämisoikeuden” parissa työskenteleviin ihmisiin (esimerkiksi käytännöllisen filosofian professoriin Juhani Pietariseen ja hänen avustajiinsa) ja taiteen harrastajana minua kiinnosti myös ”ESTETIIKKATIEDE”.
Kun helsinkiläisen Kulttuurivihkojen toimitus pyysi minua kirjoittamaan kyseisestä aiheesta, aloitin blogikirjoittelun otsikolla ”yksilön ja taiteen vapaus”. Sen yhteydessä kiinnostuin filosofian harrastajana enemmän myös Sartren eksistentialismista.
Tuon aikakauden kuvateokseni ovat eräänlaisia tutkielmia ja ne liittyvät esimerkiksi sana ja kuvan käytön eroihin sekä esimerkiksi sattuman ja löytämisen korostamiseen (”kuva on valtaa”). Niissä väri saa valua vapaasti ilman tietouskoista älyllistä ohjailua (sivellintä, palettia jne.).
Tuo aika oli omaksumaani filosofista kapinaa VARMUUTTA eli tieto- ja hallitsemisuskoa vastaan. Kaikkihan voi olla täälläolossa aivan eri tavalla kuin ihminen nyt kuvittelee.
*
Koska jalkavaivani alkoivat tulla uudestaan alati kipeämmiksi, kävin Terveystalon jälkeen Kauhavan vanhalla terveysasemalla monen lääkärin hoidossa. Eräs kauhavalainen lääkäri sanoa pamautti kättelyssä minulle ”mitä sä siitä välität”. Lopulta yksi lääkäri suostui kirjoittamaan minulle lähetteen sairaalaan. Mutta jalkaongelmani tuntuivat pysyvän kuitenkin samanlaisena. Aloin suhtautumaan kriittisesti myös lääketieteeseen. Aluksi kritisoin esimerkiksi lääketeollisuutta statiinin käytöstä (kolesterolilääkkeessä hermomyrkky?).
*
KANSALLISEN VALTIOAJATUKSEN taustalla on myös kuvitelma ”koko kansakunnan terveydestä” (KANSANTERVEYS). Siinä uskotaan kaiken toimivan tässä maailmassa tieteellisesti ja hallitusti.
Ihmislaji on kuitenkin yksilöllinen miljoonia vuosia vanha ja äärettömän monimutkainen eläin joten suhtautuminen ihmiseen tietovaltaisesti ja hallitusti herättää aina vaikeita kysymyksiä.
Ei tiitä kun tuntee valtioista esimerkiksi VALTIOFILOSOFIAA ja LAKEJA. Niihin sisältyy keskeinen osa terveydenhuollon käytäntöä. Sitäkin täytyy selvittää.
*
EDUSKUNNAN hyväksymästä TERVEYDENHUOLTOLAISTA näkyy se, että tuon lain säätämisen taustalla on käynnissä olleita yleisiä muutoksia valtiossa (esim. uusi Potilaslaki juontaa kansainväliseen näkökulmaan ).
Esimerkiksi terveydenhuollon lainsäädäntö on osana kansalliseksi valtiosysteemiksi organisoitumista ja (kulloisenkin poliittisen tilanteen) mukaisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämistä.
Vuonna 1972 lakkautettiin Suomessa vanha KUNNANLÄÄKÄRIJÄRJESTELMÄ ja kuntia kehotettiin rakentamaan TERVEYSKESKUS. Tämän yhteiskunnallisen uudistuksen taustalla oli ajan ilmiönä KANSANTERVEYSLAKI. Siihenkin sisältyi utopia valtion sisällä vaikuttavasta terveestä kansasta.
Sama valtion muutostendenssi jatkuu. Tuleviin muutoksiin liittyy myös uusien laitteiden hankinta (esimerkiksi valohoitolaite) uusiin hyvinvointiasemiin. Tasakattoisen terveysaseman uusi nimi on ”SOTE” (sosiaali ja terveys) pohjalta HYVINVOINTIKESKUS. Nimittely ei ole kuitenkaan konkreettista uudistamista.
Terveydenhuoltolain mukaan (7 §) ”SOSIAALI- JA TEEVEYSMINISTERIÖ ohjaa valtakunnallisten yhtenäisten lääketieteellisten hoidon perusteiden toteutumista. MINISTERIÖ ”ohjelmoi” yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin LAITOKSEN kanssa yhtenäiset hoidon perusteet.”.
”Lääketieteellinen hoito” perustuu yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimuksiin ja opetukseen. Lisensiaatin tutkinto johtaa lääkärin ammattiin (esimerkiksi terveysaseman lääkäri). Lääkäri diagnosoi ja hoitaa potilaita.
Tämä vanha järjestelmä on myös uusiutumassa. Lääkäriltä vaaditaan jatkossa lisää tietoa ja osaamista (vaikka tietäminen ja osaaminen on avoin kysymys). Nykyinen ajattelutapa perustuu analyyttiseen ja empiristiseen filosofiaan ja siksi siihen tulee suhtautua aina kriittisesti.
LÄÄKÄRIN OSAAMISTAVOITTEISIIN sisäötyy eettinen ja vastuullinen TOIMINTAKYKY. Se on samalla osa yhteiskunnallisesti vastuullista toimintaa lakivaltiossa. Valtiolaitos korostuu nyt kaikessa lääketieteellisessäkin.
Mitä enemmän julkinen sairaanhoitovalta kilpailee uusliberalistisesti LÄÄKEHOITOSEKTORIN kanssa, sitä nopeammin katoaa esimerkiksi esimerkiksi LÄHETE valtapelikäytäntönä. Mutta se on vain hyvä.
*
Ihmisessä on koko eläinkunnanevoluution historia, tämä haastaa ehkä eniten lääketieteen mielekkyyden. Hyppy magiasta kemiaan on ollut lyhyt. Evoluutio ei ole ollut kuitenkaan pelkkää kemiaa. Se on ollut myös esimerkiksi salamointia ja jyrähtelyä.
Kansanmassoihin suuntautunut kapitalistinen talous on osannut hyödyntää eniten kemiaa (esimerkiksi rahalle haiseva lääketeollisuus, apteekit ja erikoislääkäreiden hoitosektorit).
Lääkärin ammatin kaksi kriittisintä kysymystä ovat: mikä vaiva (sairaus kysymyksineen) potilaalla on ja miten (jos sairauteen voi) vaikuttaa jotta potilaasta tulisi terve.
Niin kutsutulla ”yleislääkäreillä” on ensimmäiseen kysymykseen nyt liian yksitotinen vastaus. Yleislääkärin tulkintaankaan ei voi luottaa koska hänen käyttämillä analysointikeinoilla ei pääse selville kuin muutamaan asiaan potilaan terveyteen vaikuttavaan seikkaan.
Kun potilas saa kuulla (esimerkiksi (piirisairaalan magneettikuvauksen jälkeen siitä, että hänellä on esimerkiksi välilevyn pullistuma selkärangassa, häneltä ei saa vaatia heti vastausta siihen puututaanko sairauteen leikkauksella vai annetaanko vastaanotossa toimenpiteeseen tilaisuus myös johonkin muuhun toimenpiteeseen sairaudesta paranemiseksi. Potilaalla on ratkaisussaan myös tiedonsaantioikeus.
Terveydenhuoltolakia täydentävä POTILASLAKI, se antaa potilaalle oikeuden myös itsemääräämiseen. Lääkärit voivat toimia nyt potilaan omaa tahtoa vastaan ainoastaan minimaalisimmalla tavalla.
Esimerkiksi maatalousvaltaisessa paikalliskulttuurissa saattaa lääkärillä olla kuitenkin halua vaikuttaa potilaaseen enemmänkin. Lapuan noidat (Simpsiön vuorella) saattoivat ennen vanhaan nimitellä naista ”huoraksi” jos nainen oli ihastunut esimerkiksi naapurimieheen. Nykyisin tuokin seikka ymmärretään toisin ja uusi puhe on sen mukaista.
Potilaslain 5 §:ssä on potilaan TIEDONSAANTIOIKEUDESTA. Sen mukaan ”Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan… Selvitystä ei kuitenkaan tule antaa vastoin potilaan tahtoa… Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää asian sisällön…”.
Potilaan on saatava mielestäni tietää myös etukäteen (ei vain jälkikäteen) hoitoon liittyvistä seikoista. Mutta kun olin vuoden ilman leikkausta (odotellen itsemääräämisen pohjalta että vaivani paranisi itsestään kuntoillessani) hoitotaho (Seinäjoen sairaalan leikkausosasto) ei ottanut kertaakaan yhteyttä minuun kertoakseen esimerkiksi sen, että leikkausta ei suoriteta puolen vuoden eli KUUDEN KUUKAUDEN jälkeen.
Siitäkään ei sanottu minulle, että kiireellisessä tapauksessa leikkaus on tehtävä KOLMEN KUUKAUDEN sisällä lähetteen saapumisesta (potilaat eivät tiedä yleensä tällaisista aikarajoituksista). Jos jotain luvataan, muutoksesta pitää ilmoittaa heti potilaille (tämä on sisällytettävä potilaslakiin tekstinä).
Kuvauksessa nukuttaminen täytyy suorittaa muustakin syystä kuin että henkilö on lapsi.
Kansalaiset eivät kuitenkaan voi tuntea koko lakivaltion lainsäädäntöä ja niihin liittyviä yksityiskohtia. Monissa maissa on alettu tästä syystä myös hävittämään lakeja.
Hoitotoimenpiteet (myös lähete) perustuvat aina myös valtion lainsäädäntöön. Tätäkään ei aina ymmärretä.
Potilaan hoito voi olla kiireetöntä (6 kk) tai kiireellistä (3 kk). Laki takaa potilaan asemasta ja oikeuksista sisältää myös TIEDONSAANTIOIKEUDEN ja muut yksilölliset oikeudet. Pelkkä terveydenhuoltolaki ei enää riitä oikeudellisesti. Sitä täytyy täydentää potilaslailla.
Terveydenhuoltolain 50§:ssä on KIIREELLISESTÄ HOIDOSTA kolmen kuukauden sisällä. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että potilas saa välittömästi tarvitsemansa hoidon vaarantamatta potilaan tilaa.
Oma kysymys on se, miksi puhe on LÄHETTEESTÄ nimenomaan kolmesta ja kuudesta kuukaudesta. Jos esimerkiksi on paineita vaihtaa kolme kuukautta neljäksi kuukaudeksi, se kertoo paremmin käynnissä olevasta yhteiskunnallisesta muutoksesta (politiikka, talous jne.).
*
Lakivaltio herättää koko ajan vaikeita kysymyksiä (vallanjako jne.). Eri lait menevät lakivaltiossa esimerkiksi usein ”ristiin” koska ihmisten liikahdukset valtiossa on ennakoitu liian yksityiskohtaisesti. Arkielämä on aina äärettömän monimutkainen. Sitä ei voi ohjailla esimerkiksi lakipykälillä ja hallinto-oikeuden kiemuroilla. Tärkeintä arjessa on eksistentialistinen vapaus jota ei pääse sorkkimaan ”arjen ohjeistajat”. Yksityisyyttä ei saa loukata.
*
Sain TRAFICOMILTA laajennetun lääkärintarkastuksen jälkeisen uuden ajokortin (olen nyt 74 v.). Traficomin kirjeessä luki: ”Jos olet ajokiellossa tämän ajokortin vastaanottaminen ei palauta ajo-oikeutta…”. Huomasin tuon jälkeen, että lääketieteellinen tietäminen painetaan alas, ja väkivaltainen pakotus eli poliisin valta nostetaan ylös.
Kun joku seikka on yhteiskunnassa heikkoa ja epävarmaa (esimerkiksi lääketiede) , jokin toinen seikka kuten kansalaisten valvonta muuttuu vahvaksi (esimerkiksi poliisi julkisen järjestyksen valvojana). Suomi on kuitenkin perustuslain mukaan oikeusvaltio.
Oikeusvaltiossa ei voi onnistua mielivaltainen lapsen kaappaaminenkaan kuten nyt tapahtuu.
Jos ei kaipaa uusissa olosuhteissa läheisyyttä, kaipaa väkevästi etäisyyttä. Mutta esimerkiksi minä kaipaan nyt ilmastokatastrofin aikana yli kaiken luonnon ja eläinkunnan läheisyyttä.
Onnekseni meillä on kotona kuusi kissaa. Ruokakuppien suuri määrä ei tee kenenkään kotia huonommaksi. Kissapoikueemme koostuu yksilöistä. Vain yksilö voi aavistaa toden.
*
Kinastelu ”TOSIUUTISISTA” päättyi heti kun Ukrainan sota alkoi. Seuraavaksi nähdään ehkä toisen kansallisen valtion alasajo (Taiwan). Nyt kaiken iljettävänä pakkoruokana on nyt katkeamatta EPÄTOSIUUTISET (sodan juorut).
KAAOSMAISEEN ILMASTONMUUTOSVALLANKUMOUKSEEN johtavan nykyisen yhteiskunnan rakenteiden selvittämistä ei ole tehty vieläkään kokonaisvaltaisesti. Vielä saa haista jonkin aikaa kaikessa vain RAHA.
Tulevaisuudessa pienet asuintalot olisi korvattavissa uusilla suurilla rakennuksilla koska se säästää luontoalueita. Liikenneverkko (myös tietoliikenneverkko) täytyy uudistaa monella tavalla ja tasolla. Uutta liikkumisverkkoa liikutaan hitaasti ja valtaosin jalan. Kapitalistinen pikaliikkuminen täytyy kieltää.
Epäonnistuneen yhteiskunnan rakenteet täytyy hävittää ja uudistaa. Siinä tarvitaan uudenlaista ajattelua ja kekseliäisyyttä.
*
Wikipediassa on mainittu monesta MAATALOUSTUKIIN VAIKUTTAVASTA seikasta. Tukia maksetaan monesta eri syystä. Maataloustuesta ollaan montaa mieltä (esimerkiksi, että se on epädemokraattinen järjestelmä).
Tärkein seikka maataloustuessa on elintarviketuotanto. Tukien avulla ylläpidetään myös esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuutta. Uuden rakentaminen syrjäkylissä tulee kieltää kokonaan.
Tukien maksamiseen liittyy myös esimerkiksi vastuullisuus ja reilu kauppa. ILMASTONMUUTOS tulee vaikuttamaan lähivuosina moniin muutoksiin myös maataloustuissa ja TALOUSELÄMÄSSÄ. Maataloustuista käydään julkisuudessa kriittistä väittelyä ja monet pitävät luotua tukijärjestelmää myös epädemokraattista yhteiskuntaa ruokkivana.
*
Kaiken ohjaamista ja valvontaa tehostetaan SUOMESSA DIGITAALISELLA apukoneistolla se johtaa YLITEHOKKAANA ”kansalliseen kuolemaan” . Siinä muuttuu kaikki myös epädemokraattiseksi (tasa-arvon päättyminen jne.).
Nationalistisesta ”digi-massojen Suomesta” ei tule koskaan ”ihmismäinen tietoyhteiskunta” vaan ENSIMMÄINEN DIGITAALINEN POLIISIVALTIO (rasistis-väkivaltainen ja epädemokraattinen kapitalistinen suurorganisaatio”)
TOTAALIKAPITALISTINEN MARKKINOINTITALOUS on korostumassa kun digitaalisia järjestelmiä suositaan yhteiskunnassa. Valtiollis-markkinataloudellinen yhteiskunta on sen jälkeen entistäkin isompi uhka myös ILMASTONMUUTOKSEN kohdalla.
Luonto ja ilmakehä ei kestä NYKYISTÄ VILLIÄ TEOLLISTA TOTAALIKAPITALISMIA.
