Kirjassa Filosofian historia, antiikista nykypäivään (C.Delius, M. Gazemeier, D. Sertcan, K. Wunscher, suomennos 2005) sanotaan (kirjasen alussa, Myytistä logokseen): ”ihmiset alkoivat filosofoida IHMETTELYN vuoksi…” (suurennos JP).
Toiseksi tuossa kirjasessa kerrotaan, että kreikkalainen filosofia ei syntynyt Kreikan mantereella, vaan Vähä-Aasian ja Etelä-Italian kreikkalaissa siirtokunnissa. Siis silloin kun seikkailunhaluisia ihmisiä oli siirtynyt uusiin elämänolosuhteisiin; kun ihmiset eivät ole jääneet samaan paikkaan, vaan ovat liikkuneet kokonaan uudelle seudulle ja tuntemattomien kulttuurien vaikutusalueelle.
Filosofia liittyy siis myös liikkumiseen ja uudistavaan vuorovaikutukseen.
*
Nykyisen teollisen kapitalismin aikana yleiseen kehitykseen vaikuttaa eniten tavaratulva, koneliikkumisen tulva (tehtaat, katukone jne.) ja tyylivaihtelun (elämäntapojen vaihtelun) tulva.
Modernin teknologisen elämäntavan ja muodin katkeamatonta keinotekoista vaihtelua seuraisi eräänlainen ”olemattomuus” (ei-oleminen).
Maapallon elollinen luonto on kärsinyt pitkään tästä uusimmasta nopeasti etenevästä ja massiivisesta tavaratulvasta.
Tästä ”todistaa” esimerkiksi äskettäinen uutinen, jonka mukaan muovipusseja syönyt valas kuoli muovijätteeseen (yle.fi 2.6.2018).
*
Arkkitehtuuri merkitsee kokonaisvaltaisuutta. Valistus kaappasi arkkitehtuurin 1700-luvulla yhteiskunnallisen valtapelin välineeksi (Michel Foucault).
Kolmanneksi teollinen yhteiskunta on alkanut hyödyntää tehokkaasti vallankäyttöperiaatetta ”tieto on valtaa”.
Nyt olemme laskevassa aaltovaiheessa, jossa kyseenalaistetaan ”tieto” ja ”valta”.
*
Ihmettelyn (filosofian) loppu on se, kun kaikki alkaa tuntua tyhjyydeltä; kun elämän mielekkyys ja merkitys on kadonnut. Tuolloin elämästä on tullut kuolema.
*
Konkreettista maailmassa olemista voi aistia ainoastaan ”vapaa yksilö”. Sitä vastoin esimerkiksi nationalistisen valtion kansakunta elää ”kuvitteellista olemista”.
Mutta ”Tieto- ja todellisuususkoiset ihmiset” ajattelevat toisin.
*
Ihmisen aistima ”tietäminen ja todellisuus” on kulttuuristen myyttien mukaista ”nihkeää valumista” kuvitteellisessa olemisessa.
KULTTUURIN JA MYYTISTÖN VOIMA ON ”NÄKYMÄTÖN VERHO”.
Tuon verhon taustalla oleva ei avaudu järkeilyyn perustuvalla ”tieto on valtaa”-periaatteella eikä ulkoisten muotojen kuten kansainvälisen pukeutumistyylin ja modernin teknologisen elämän liikkumisvälineiden kuten autojen tarkastelemisen pohjalta.
*
Kun kirjoitan esimerkiksi maatalousvaltaisesta Kauhavasta, minua kiinnostaa siinä eniten yhteiskunnan ”näkymätön verho” eli kulttuuri ja myytistö.
Tämän on keskeisin intressi ja syy filosofiseen kirjoitteluuni.
*
Nationalismin pääideologi Hegel erotti toisistaan ”olioiden olemisen” (oleminen itsessään) ja ihmisen olemisen (henki). Hegelin mukaan olemiselle ei voi hahmotella mitään määritelmää.
On väitetty, ettei eläimillä olisi ”olemassaoloa”. Mutta myös tätä kysymystä täytyy tarkastella myös aivan uudelta pohjalta.
Käsitteellä olio on viitattu filosofiassa tavallisesti johonkin yksiselitteiseen (esimerkiksi kivi on ”olio”).
*
Sartren ateistisen eksistentialismin mukaan ”vapaan yksilön yksilön oleminen” on jatkuvaa ristiriitaisuutta ja ”taistelua itsensä kanssa”.
Eksistentialismin mukaan mitään ei ole itsestään selvää.
Yksilön pitää taistella itsensä irti harhaluuloista elämän alusta elämän loppuun asti.
*
Vaikka ihminen ei olisi kuullut koskaan eksistentialismista (filosofiasta) ihmisyksilön kohdalla voi tapahtua ”eksistentialistisia tapahtumia”.
Noihin tapahtumiin sisältyy (samalla tavalla kuin eksistentialismiin) auktoriteeteista irtautumista, yksilön kokemaa ahdistusta ja omaa valintaa sekä omaa merkitystulkintaa ja omaa riippumatonta ratkaisun tekemistä sen maailmassaolon ylimmälle tasolle nostamiseksi.
Hegeliläinen valtionationalismi (orjamoraalistettu yksilö, yhtenäinen kansakunta ja sille alistetut vähemmistöt), johon nykyiset organisaatiovaltaa käyttävät kansallisvaltiot perustuvat, syntyi vasta 1800-luvun alussa ”tunteellis-kansanromanttisena jatkona” 1700-luvun lopun järkivalistukseen (minkä iskulauseena oli ”järki ja vapaus”).
Sitä ennen niin kutsuttua ”kansallista henkiajattelua” ei ole voinut olla olemassa. Keskiajan ja uuden ajan alun yhteiskunta ei ole liittynyt millään tavalla nykyisin sovellettuun nationalistiseen uskomukseen vaan se oli sisällöltään ja muodoiltaan ”omalla erityisaallonpituudella”.
*
Kun olin lapsi vanhempani olivat minulle auktoriteetteja.
Persoonallisuuteni ”pulpahteli” kuitenkin vähän väliä pintaan eksistentialismille tyypillisellä tavalla. Ensimmäisen kerran noin viisivuotiaana kun karkasin kuorma-auton lavalle kätkeytyneenä Perniöstä Saloon (jäin tuolloin ihmettelemään sitä mikseivät myös kaksi kaveriani nousseet aamuvarhaisella salaa samaan autoon). Ja seuraavan kerran kun pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä seitsemänvuotiaana ruotsinkieliseen kouluun (myöhästyin hetken ja istahdin yhteen löytämääni tyhjään pulpettiin, opettajani Brita Musterhjelm jäi ihmettelemään huonoa ruotsin kielitaitoani ja muutta erikoista käytöstäni). b
Koulussa minut herätettiin ymmärtämään, mikä on kieli sekä mitä on lukeminen kirjoittaminen (”sanapeli”) ja piirtäminen (”kuvapeli”).
Sekä mitä on laskeminen (”numeropeli” matematiikka) ja historia (”menneisyyspeli”).
Arkkitehdiksi Länsi-Saksassa opiskellessani (1971-74) minulle opetettiin statiikkaa (lujuusoppia), funktionaalisuutta, avaruusajattelua sekä rakennuksen ja alueen muotoilemista, kuvanveistoa ja piirtämistä, esimerkiksi kaikkia näitä yhdistettynä rakennetun miljöön kokonaisuuksiin sekä detaljinäkökulmiin.
Työelämässä (arkkitehtina) suunnittelin rakennuksia ja taajama-alueita kuten omakotialueita (kasvuideologian pääalueita). Piirsin myös julkisia rakennuksia.
Aluesuunnittelijana kiinnitin huomiota myös alueiden väliseen segregaatioon sekä rakennetun kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Sekä ”koko kaupungin suunnitteluun” kuten kokonaisvaltaiseen yleiskaavoitukseen.
Sain kesällä 1990 lyhyen kirjeen akateemikko Georg Henrik von Wrightiltä. Kirjoitin tuon jälkeen kirjoittajavieraana Turun Sanomiin kirjoituksen ”Totuuden etsimisestä” (28.7.1990). Sanoin siinä, että ”Aikamme ekokatastrofien rinnalla etenee ihmiskatastrofien virta”.
*
Modernin yleiskaavoituksen lähtökohta on ollut aina ennuste tulevasta väestönkasvusta ja sitä vastaava aluevaraus (laajentumisalue, pinta-ala).
Koko Turun ”maisemasuunnitelmaa” (ratkaistavana siinä oli ihmisen luontosuhde ja koko kaupungin elollisen luonnon huomioon ottaminen) en onnistunut saamaan aikaiseksi poliittisten päättäjien mieleiseksi suunnitelmaksi, en vaikka ”luonnonarvot” oli jo kauan sitten mainittu myös eduskunnan säätämässä laissa aluesuunnittelun erääksi tavoitteiksi ja lähtökohdiksi.
Turun maisemakaavan laatimisesta kirjoitti Helsingin Sanomat 6.3.1991 ja JSN puolusti mielipiteen ilmaisemisen vapautta niiden tapahtumien yhteydessä kun kaupunginjohtaja Juhani Leppä erotti minut yleiskaavajohtoryhmän sihteerin tehtävistä (Åbo Underrättelser 19.2.1991, pääkirjoitus ”Rätt till åsikter).
Myös viimeksi Turussa on harjoitettu korkealuokkaista maisematutkimusta ja -suunnittelua mutta kaupungin valtaeliitti ei ole suostunut tukemaan niihin sisällytettyjä hyviä tavoitteita.
*
Unkarin pääministeri Viktor Orbán ja hänen kannattajansa ovat hyökänneet viimeksi ihmisoikeuksien ja pakolaisten puolustajia vastaan (yle.fi 30.5.2018).
Suomessakin toteutetaan maahanmuuttajien integrointipolitiikkaa, mutta ei monikulttuurisuuspolitiikkaa. Tästä on hyvä esimerkki se, ettei täällä sallita muuttajien oman asumiskulttuurin ja ruokakulttuurin edistämistä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näpäytti Liettuaa ja Romaniaa ihmisoikeuksien törkeästä loukkaamisesta (kahta USA:n, CIA:n kidutusleirin vankia on kohdeltu niin kovin ottein, että toisen vangin toinen silmä sokeutui, yle.fi 1.6.2018)
*
Espanjan pääministeri erotettiin puolueensa jäsenten rajujen korruptiotuomioiden takia ja uudeksi pääministeriksi valittiin sosialisti Pedro Sánchez. Kyseinen päätös palvelee myös katalonialaisten itsenäistymispyrkimyksiä.
EU:n maataloustuki tuli julki (yle.fi 1.6.2018). Sen mukaan unionin säästölinja johtaa Suomenkin maataloustukien vähentämiseen.
Italia on ehkä eromassa EU:sta. Tätä voi seurata ”Euroopan tynkäliittovaltio” sekä ”Mini-EU”. Jos Italian uusi ”totaaliperussuomalainen” hallitus onnistuu erottamaan Italian unionista, Suomen maataloustuet kutistuvat radikaalisti entisestään.
*
Koordinoin pitkään Turun vanhojen puutaloalueiden suunnittelua (vuodesta 1984), Turun lähiöuudistusta (vuodesta 1994) sekä Turun maahanmuuttajien asumista mutta senkin yhteydessä törmäsin jatkuvasti Turun valtaeliitin itsekkääseen vallan- ja rahanhimoon
(katso Helsingin Sanomat 4.3.1990, ”Kaunis taloa ei riitä, jos ekologia unohdetaan” sekä helsinkiläis-turkkilaisen arkkitehdin Mustafa Gürlerin kanssa laatima kirjoitus ”Toimiva vastaanottoalue ehkäisee maahanmuuttajien ongelmia” sekä TKK-professori arkkitehti Kimmo Lapintien kirjoitusta ”Monikulttuurinen Suomi – arkkitehtuurin tabu”, Arkkitehtiuutiset 2/2009, sekä maahanmuuttajatutkija Päivi Virtasen kirjoitus samassa Arkkitehtiuutisissa ”Maahanmuuttajien asumistarpeet – sopeutumista vai erikoistarpeita”).
*
Olin yli kolmenkymmenen yhteisöllisen organisaation jäsenenä (aatteellisia yhdistyksiä, kaksi poliittista puoluetta jne.) mutta niissä toimiminen oli hyvin turhauttava kokemus.
Opin ymmärtämään, että kaiken ”virallisen maailmassaolon” taustalla on ajatus ”tieto ja hallittu todellisuus on valtaa” sekä ajatus ainoastaan ihmisjärkipohjainen ”dialektinen ja analyyttinen prosessi” johtaa kaikkeen hyvään.
Kaiken paloittelu ja ”tietopohjainen analysointi” sekä luokitteleminen johti kuitenkin totaaliseen pahaan.
*
Maapallon elollinen luonto on alkanut voida pahoin. Viimeksi luonto on hyökännyt ”raivoavana hirviönä” koko ihmiskuntaa vastaan (elollisen luonnon kriisi ja ilmastonmuutos).
Käynnissä olevan prosessin pohjalla on virheellisiä lähtökohtaoletuksia. Pahin niistä on kiero ja sairas ihmisen utilistinen luontosuhde. Siinä luonto on yksipuolisesti hyödyn irtioton aines.
Ihminen on kuvitellut, että ihminen voi ”tietää ja rakentaa tähän maailmaan hyvinvointiparatiisin”.
Ihminen on kuvitellut voivansa hallita kaikkea ja tietää mitä on ”todellisuus”.
Ihminen ei kuitenkaan tiedä mitään, eikä voi hallita kaikkea, eikä päästä ikinä selvyyteen siitä voiko olla edes olemassa ”tietoa sekä todellista ja todellisuutta”.
Ainoastaan luonto voi elollisen elämän luisumista ”harhaiseen suuntaan” maapallolla.
Kuolema on nielaisemalla nyt koko ihmislajin kitaansa.
*
Koska luonnon vammoja ei voi ”korjata” eikä käynnissä olevaa erehdystä voi ”jarruttaa” myös luonnonsuojelijoista on haittaa maapallon elollisen luonnon ”evoluutiolle ja hyvinvoinnille”.
Kauhavan Kangas-Annalan alueelle piti tulla lakeuden ensimmäinen IBA-alue, mutta koska Suomen eduskunta ei ollut valmistellut tänne kansainvälistä IBA-lainsäädäntöä, kyseisen lintualueen läpi rakennettiin maantie ja yli sata metriä pitkä betonisilta.
Kun tuo tapahtui, paikalliset luonnonsuojelijat huudahtivat: ”vahinko on jo tapahtunut”, ja vetivät tekemänsä valitukset pois KHO:n pöydältä.
Nyt kyseisellä alueella rukoillaan Jumalaa ja lauletaan kansankirkollisessa kuorossa Siionin lauluja. Mutta sekään ei tule pelastamaan maapallon elollista luontoa.
*
Neuvostoliitossa käännettiin jokien virtauksia päinvastaiseen suuntaan, suunniteltiin järviä kuivattavaksi ja kokeiltiin keinosateiden tekemistä ilmatilassa kemikaaleilla.
Nyt tuosta kaikesta on Venäjällä jäljellä ”raunioitunutta luontoa”.
Nyt kun ilmastonmuutos riehuu hirviönä, joka sivulla maapalloa on esitetty lämmenneen ilmatilan viilentämistä kemikaaleilla. Itämeri haluttaisiin pelastaa kipsillä. Lakeudella on kaavailtu suoalueille hiilijalanjälkipörssiä (turvesuoalue sitoo hiiltä). Ja kulotusta on markkinoitu myös kuumalla ilmastojaksolla toteutettavaksi. Turun viereisen Littoistenjärven vettä on alettu kirkastamaan kemikaaleilla.
Jos itikat kuten mehiläiset kuolevat sukupuuttoon, koko elollinen maapallon luonto romahtaa kasaan.
Jossain lähellä haisee taas raha, tien viereiseen tolppaan on kiinnitetty nastoilla A4-arkki, jossa lukee: ”Pukkoblues”.
Myytillä rahastetaan taas kerran.
*
Himalajan vuoristo tuottaa kasteluvettä mutta tuon vuoriston jäätiköiden sulamisesta on aiheutunut isoja ongelmia seudun maataloudelle. Alueelle on alettu siksi tekemään keinotekoisia jäätiköitä (yle.fi 30.5.2018).
Keski-Euroopassa on ollut samaan aikaan rajuja rankkasateita (yle.fi 30.5.2018). Ja eläimet kärsivät paahtavassa kuumuudessa veden puutteesta.
Nykyisin puolet maapallon naisista ja lapsista kärsivät kriiseistä ja sodista.
Nyt vallitsee kiihtynyt mieliala, jonka mukaan ihmisen korjaus- ja vastatoimia täytyy kiihdyttää keskellä ilmastonmuutosta ja luonnon kriisiä, koska muutos uhkaa jatkuvaa talouskasvua, tämänhetkisiä puoluepoliittisia valtarakenteita ja teollisen kulttuurin uusinta kehitystä (esimerkiksi kaiken digitalisointia).
Ajan henki on nyt ”Emme tunnusta mitään” (erehdystä). Taas kerran vallitsee ”belle epoque”.
Mutta ihmiset alkavat kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, että mikään ei ole muuttumassa huolestuttavassa maapallon, luonnon ja ihmisen tilassa parempaan suuntaan.
*
Tiede ja siihen sisältyvä valtapeli (kuten psykologia ja sosiologia) ei pysty avaamaan sitä, miksi esimerkiksi naista sorretaan modernien yhteiskunnallisten rakennemuutosten jälkeenkin.
Ihmisyhteisön omaksuma kulttuuri ja myytistö vaihtuu toiseksi hyvin ”nihkeästi ja hitaasti”. Tämä johtuu siitä, että ihminen osaa kuvitella kaikenlaista, mutta ei voi tietää ja hallita mitään.
Esimerkiksi yhteisön omaksuma luontosuhde pysyy sitkeästi samantyyppisenä, vaikka kaikki muu muuttuisi. Tästäkin pysähtyneisyydestä pitää huolen yhteisön kulttuuri ja myytistö.
Orjamoraaliseksi heittäytyneet kristityt odottavat uhrautumisensa palkinnoksi ”Manun illallista”. Mutta yksilönä olemiseen sisältyy aina oma yksilöllinen valinta, jota ei väistä. Siis joko ottaa yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi käteen ase tai sitten kieltäytyä aseista valinnan tekevänä ja vastuun ottavana ihmisenä.
*
Turun esikaupunkialueet (ruutukaavan ulkopuolella) täyttyivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa pois maaseudulta kaupunkiin muuttaneista naisista (liikkuminen, työnteko tehtaissa, itsenäistyminen). Maaseudulle jääneet naiset jatkoivat elämäänsä vanhan ”äiti- ja emäntämyytin” pohjalta.
Maaseutukonservatiivit halusivat säilyttää maatilakeskuksissa kaiken, mitään ei saanut heidän mielestään hävittää.
Päämäärähakuisimmat naiset jättivät ”kotimaan” ja valitsivat ”ulkomaan”. Ja syrjäkylien kasaan kuihtuminen alkoi tulla valmiiksi.
*
Lukemattomat naiset ovat kirjoittaneet siitä kuinka naista on pidetty kautta aikojen yhteiskunnassa miestä vähemmän arvokkaana.
Mutta naisille maksetaan vieläkin pienempää palkkaa kuin miehelle
Eikä muutosta tapahtuisi tässäkään vaikka naista alettaisiin pitämään nyky-yhteiskunnassa yhtä hyvänä ja hyödyllisenä olentona kuin pidetään miestä.
*
Simone de Beauvoir on kirjoittanut kirjan ”Onko Sade poltettava?” (suomennos Erika Ruonakoski 2007), että ”Koska yhteiskuntamme rakenteet ovat pysyneet muuttumattomina vuoden 1919 jälkeen, naisen asema ei ole parantunut – – Ranskalaisen naisen toivo on se, että Ranska muuttuu – – Tässä kapitalistisen hyväksikäytön ja yksilöllisen eristyneisyyden maailmassa työ…tasa-arvo voidaan saavuttaa vain siirtymällä SOSIALISMIIN – –” (otteesta kappaleesta ”Naisten asema”, sivut 27-37, suurennos JP).
*
1970-luvulla Tanskassa oli naisliike, jonka jäsenet kieltäytyivät tervehtimisestä vastaan tullutta miestä.
Vihreän liiton (puolueen) naisjärjestö kielsi ainakin muutamia vuosia sitten miehiä liittymästä vihreiden naisjärjestön jäseniksi.
Vihreiden naisten asema on parantunut kyseisessä puolueessa, mutta ylin miesvalta on säilynyt puolueeen mieseliittillä.
*
Jos vihreät naiset saisivat kaiken vallan itselleen, muuttuisiko maailma paremmaksi? Käsitykseni mukaan ei. Myös tuolloinkin vallitseva kulttuuri ja myytistö pysyisi entisenlaisena.
Nyt kun vihreät ovat muuttuneet yleispuolueeksi, huoletta voi vastata, että maailma ei muuttuisi naisten valtaeliitin kautta yhtään paremmaksi.
*
Elina Haavio-Mannilan suomalaisten sukupuolirooleja koskeva kirja Suomalainen nainen ja mies (1970) on tehty Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella sosiologi Erik Allardtin alaisuudessa ja kirjasta saa hyvän käsityksen miehen ja naisen välisen suhteen muutoksista suomen yhteiskunnan rakennemuutoksissa varsinkin toisen maailmansodan jälkeen.
Kirja keskittyy yhteiskunnan erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin. Rationaalisten tiedesektoreiden pohjalta tehty analyyttinen ”tieto ja tutkimus” ei kuitenkaan anna vastausta kulttuurisia myyttejä koskevien suhteiden muutoksista yhteiskunnassa.
Haavio-Mannilan kirjan mukaan (kts. tiivistelmä sivulla 260) ”Naisten koulunkäynnin ja ammatissa toimimisen lisääntymistä ei ole seurannut työnjaon muuttuminen kotona – – Naisten tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin miesten – –”.
*
”Äiti on pelkkänä sanana kaunein. Se tuo mieleen lämpöä ja huolenpitoa. Toisaalta taas kiitollisuutta siitä, että on saanut kokea olla äiti. Äiti on kannustava ja osaa myötäelää – – Pidetään yhteyttä loppuun asti.” (Ote seinäjokilaisen Soile Portin mielipidekirjoituksesta ”Äiti”, Ilkka mielipide lyhyesti, 24.5.2018).
On äitienpäivä 13.4.2018 Kauhavalla. Kuulen kuinka porrashuoneesta kuuluu jatkuvasti askelten ääniä. Näen ikkunasta, että parkkipaikka on täynnä autoja. Autoja tulee ja menee pois jatkuvasti. Tulijoilla on kukkakimppu tai joku muu paketti kädessä.
Näistä esimerkeistä käy ilmi piirteistä paikallisesta kulttuurista ja myyteistä. Niihin on vaikuttanut maalliset ja hengelliset seikat.
*
Naisen arvostamiseen liittyvä äitienpäivä syntyi vähää ennen ensimmäistä maailmansotaa Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan jälkeen 1942 Mannerheim antoi päiväkäskyn jakaa Suomen äideille mitali, ja kopio siitä on vieläkin monien Suomen kirkkojen seinillä.
Tämän pohjalta voi ajatella, että äitienpäivän kulttuurinen ja myyttinen alkuperä liittyy nationalismiin, kristilliseen uskoon ja militarismiin.
Tätä ajatusta tulee se, että Kauhavalla toimi 1920-luvun lopulta lähtien ilmasotakoulu ja kyseisen kasarmin, kirkon, kuntahallinnon sekä paikallisen väestön välille syntyi tiivis vuorovaikutus.
Vaikka LSK lopetettiin valtion toimesta 2014 monet paikan samat vanhat kulttuuriset piirteet tulevat vieläkin näkyviin.
Mielenkiintoisiin seikkoihin äitiyden ja äitienpäivän palvomisessa kuuluu ilmiön tarkastelu eksistentialismin pohjalta. Äitimyytissähän on myös kyse toisen kautta elämisestä.
*
Eteläpohjalaiset rakentavat maatalousvaltaisen kulttuurin myyteillä samanlaista muuria Suomen ja lakeuden välille kuin Trump rakentaa USA:n ja Meksikon rajalla ja rajalle.
Kauhavan LSK:n merkitystä korostavan tien ”Lentosotakouluntie” nimi tulee muuttaa pikimmin muotoon ”Pakolaistentie”. Ja viereisen ”Leijonanpuiston” (tuohon nimeen sisältyy viittaus ”Suomen leijonaan”) nimi tulee olla ”Rauhanpuisto”.
*
Miesvallasta ja tasa-arvon loukkaamisesta kiinnostuneet naispuoliset opiskelijat ja tutkijat lukevat maailmalla vanhoja tekstejä ja etsivät niistä miesvallan merkkejä mutta täällä Suomen konservatiivisella maatalousvaltaisella lakeudella elävät naiset eivät vaikuta olevan kiinnostuneita siitä. Patriarkaalisuus on keskeinen osa maatalousvaltaisen yhteiskunnan kulttuuria ja myytistöä.
Heille (esimerkiksi kansankristillisille körteille) mies on eräänlainen ”hallitsemis- ja tuotantokone” ja nainen eräänlainen ”Jeesuksen äiti Maria”. He hyväksyvät saman jyrkän kahtiajaon miehen ja naisen välisessä suhteessa.
*
Eteläpohjalaisten miesten ”nyrkein” käymästä nuijasodasta (Ruotsin sisällissodasta) on tehty lukuisia erilaisia tulkintoja. Samoin miehisistä ja väkivaltaisista Härmän häjyistä.
Talon isäntää ja renkiä on pidetty perinteisesti maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa kartanon emäntää ja piikoja merkittävämpiä.
Puheessa ”isänmaa” korostuu mies, ilmaisussa ”äidinmaa” taas ei.
Härmän häjyjen väkivaltaa (ja humalassa riehumista) on selvitetty mutta ei esimerkiksi raiskaamisista. Siitä ollaan lakeudella vaiti. Turvakotikin on keskitytty eteläpohjanmaalla vasta äskettäin.
Miesten harjoittaman häjyily-powerin kulttuuristossa ja myytistössä kaikki kääntyy vähitellen ympäri.
Siinä paha muuttuu hyväksi ja musta valkoiseksi. Vaikka Isotalon Antin vankeustuomion pöytäkirja paljastaa myös väkivaltatekoja vankilasta päästyään häntä alettiin pitää mukavana ja rauhallisena miehenä, myöhemmin hänet alettiin näkemään osana isänmaallisuutta ja jopa sanakarirunojen luomisen kohteena.
Tämän taustalla on seudun maatalous-patriarkaalinen kulttuuri ja myytistö.
*
Elämiä tutkivia henkilöitä etologeja kiinnostaa lintujen käyttäytymisen tutkiminen, koska linnut ovat samalla tavalla kuin ihminen näkö- ja kuuloaistin sekä äänimaailman varassa eläviä olentoja.
Kalevi Raitasuon kirjassa Elämää vaistojen varassa (Lintujen psykologiaa lähikuvina, 1963) kerrotaan, että ”– – useimmat sorsaurokset alkavat kevään lähestyessä osoittaa kummallista kaksinaismoraalia – – urossorsien innostus SYRJÄHYPPYIHIN kaiken lisäksi saattaa mennä niinkin pitkälle, etteivät ne enää jaksa vastata puolisonsa kutsuihin…” (sivut 285 ja 287, suurennos JP).
Saksalaistaustainen bestsellerkirjailija Ester Vilar on kirjoittanut kirjan Moniavioinen sukupuoli (tällä hän viittaa mieheen).
Tätäkin ilmiötä voi tarkastella eksistentialismin pohjalta. Sartren filosofian mukaan vapaa yksilö ei tahdo elä avioliitossa, koska se merkitsee epäeksistentialistista olemista ja elämistä toisen kautta.
Maatalousvaltaisen yhteiskunnan körttiläisessä kulttuurissa avioliitto on ”valkoisen miehen ja naisen välinen pyhä liitto”. Vakoisen ja mustan ihmisen välinen liitto taas ei. Ja puhe Mustasta Mannerheimista on loukkaavaa, koska Mannerheim oli pyhän isänmaan ”miesmaan” valkoinen ylipäällikkö.
Näissäkin seikoissa näkyy se, kuinka kulttuurin ja myytin voima vaikuttaa.
*
Toinen maailmansota katkaisi ”dialektisesti” siihenastisen yhteiskunnallisen prosessin. Siinä ”edistysusko ja pitkältä ajanjaksolta vakuttanut rauhan kausi” (maailmansotien välinen kausi) vaihtui yllättäin hetkessä veriseksi valtapeliksi.
Maailmasodan jälkeen (1948) kotiäidin kannalta pidettiin ”hyvänä uutuutena” uusia keksintöjä kuten esimerkiksi vesijohtoa ”omakotitaloon”, jotta kaikki olisi kotiäidin työnteon kannalta yksinkertaista, nopeaa ja halpaa.
Noihin aikoihin laulettiin, että ”Hei laulaen vain eteenpäin…” (G. Malmsten) sekä että ”Elä elämäsi hymyillen aina…” (A. Aimo).
Mutta vanha kulttuuri ja myytistöpohja jäi muuttumatta eli naisen arvostaminen ja asema ei parantunut vähääkään.
*
Mutta 1960-luvulla alkoi ääni muuttua kellossa.
Esimerkiksi Dannyn iskelmäsanoituksissa alkoi näkyä merkkejä eksistentialistisesta vapautumisesta. Tähän viittasivat esimerkiksi iskelmät ”Ei ole kaikki miltä näyttää…” ja ”Laredon kaupunkiin kerran saapui niin hiljainen mies…”.
Yksilövapaus, vapaus ”itselleen olemiseen” oli nousemassa ensimmäisen kerran selvästi ”tapetille”.
*
En ole voinut olla koskaan kiinnittämästä huomiota ”ihmisen eläimellisyyteen” (ihmislajin traumaattisuuteen, väkivaltaisuuteen jne.).
1960-luvulla käynnistyi omalla kohdallani tie kohti ”itselleen olemisen maailmaa”, kuten tie kohti abstraktia kuva- ja sanataideilmaisua, pasifismia (väkivallattomuutta), uudenlaisia historiatulkintoja, kansainvälisyyttä, universaaliutta, eksistentialismia ja globaalia maailmanvaltaa ja globaalipuolueita. Sekä luovassa työskentelyssä edessäni avautui tie kohti uusdadaa.
Tärkeimmäksi asiaksi tuli kohdallani tahto vastustaa ”ihmisten massoittamista” ja tahto puolustaa yksilövapautta sekä kulttuuristen vähemmistöryhmien vapautta sekä tahto vastustaa nationalistista laumahenkisyyttä ja ”yhtenäistä kansakuntauskoa” (vastustaa sokeaa henkiuskoa) ja sekä ”kaikille yhteistä todellisuutta” sen organisoidussa muodossa ”yhdessä-kansallisvaltiota”.
Nationalismi merkitsee luonnottomuutta keskellä elollisen luonnon luonnollisuutta.
*
Itämerellä pyydystetyn turskan syöminen on lopetettava heti (Itämeren turskat ovat pienikokoisia ja huonokuntoisia) ja ankerias on kuolemassa Itämerellä sukupuuttoon (yle.fi 23.5.2018).
Hirmumyrsky toi rankkasateen Arabian rannikolle – kahden vuoden sateet parissa päivässä (yle.fi 26.5.2018).
Tällä hetkellä on käynnissä kuudes sukupuuttoaalto, sen on aiheuttanut ihminen valtaamalla itselleen suurimman osan maapallon pinta-alasta ja hävittämällä tieltä lukemattomia eläinlajeja ja kasvilajeja (yle.fi 26.5.2018, Tutkimus: dinosaurukset…).
Vaikka tämän tyyppisiä uutisia ilmestyy nykyisin päivittäin nettiin ne eivät näytä horjuttavan nykyistä ”tietouskovaltaa” vähääkään. Yhteiskunnan poliittista ja taloudellista järjestelmää aiotaan jatkaa ”jatkuvan kasvun ja kehityksen linjassa” niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Turun konehullut keskustelivat SIFTI bisnesfestivaalissa aiheesta ”digiajan turvallisuus” (Turun Sanomat 23.5.2018 / Videot: digiajan turvallisuus).
Teollisen kapitalismin uusliberalismissa bisnes ja rahan tuottaminen on kaikista tärkein seikka.
*
Etsittäessä arkkitehtuuria ja rakentamista koskevan tarkastelun pohjalta asutuksen alkuperää siihen ei pääse paikan nykyisen väestön alkuperää seuraamalla.
Uusi rakennuskulttuuri luodaan aina kaupunkikulttuurissa. Ja kaupungista uusi rakentaminen leviää maaseudulle.
Suomen historiaa ei ole tarkasteltu (nationalismin takia) määrätietoisesti siltä pohjalta, että Suomenniemi oli vuosisadat sama kuin Ruotsi.
*
Lakeuden asutuksen siirtyminen ruotsinkieliseltä merenrannikolta koti sisämaata on tapahtunut jokia pitkin. Joet olivat muinoin ainoat ”raskaan tavaran kuljettamisen” mahdollistanut ”moottoritiereitistö”.
Esimerkiksi vanhat hirsitalot saatettiin muinoin purkaa ja laittaa isoihin jokilauttoihin sekä kuljettaa jokireittiä pitkin uuteen paikkaan uuden asuinpaikan asuintalona kasattavaksi.
Esimerkiksi Härmänmaan-Kauhavan vanhojen rakennusten kokonaisuutta ja detaljeja tarkastelemalla havaitsee, että ne ovat tänne Suomenniemelle Ruotsista Merenkurkun kautta muuttaneen ruotsalaistaustaisväestön tekemiä.
Vastaavia rakennustyyppejä löytyy Merenkurkun länsipuolelta Ruotsin puolelta.
*
Kaikki on syntynyt tähän maailmaan kansainvälisen vuorovaikutuksen pohjalta. Mitään ei pidä pitää jonkin kansanrýhmän aikaansaannoksena.
Toiseksi koska menneisyydestä ei voi ”tietää”, muinaisuudesta voidaan tehdä lukemattomia erilaisia kuvauksia (historia).
Kaikki on ollut aina myös kansainvälistä. Esimerkiksi ”farkut” tai henkilöauto tai traktorit ovat täysin kansainvälisiä.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsi kahteen otteeseen Merenkurkun edustan kulttuurisesti merellistä rannikonruotsalaista asutusta muuttamaan sisämaahan.
Lakeuden suomenkielinen kansa on kulkeutunut alun perin muinaisia eräreittejä pitkin Hämeen suunnasta pohjoiseen Kyrön alueelle. Kyrön alueelta kyseinen muinaissuomalainen väestö on siirtynyt sisämaahan päin.
Esimerkiksi ajatus, että Härmän vanhin asukas olisi ollut sukunimeltään ”Härmä” on suomalais-kansallinen myytti. Tuolla uskomuksella on selvä yhteys 1800-luvun suomalais-nationalistiseen kuvitteluun.
*
Ajatus ”Suomen kansakunnan” alkukodista Volgan mutkassa on nationalistista propagandaa, se ei saa olla vakavasti otettava selitys ”suomalaisten taustasta”.
Armas Luukon mukaan Kauhavan alkuperäinen väestö on syntynyt Kyrön ja Kyrönjoen suunnalta Ilmajoen ja Lapuan kautta. Tämäkin väite liittyy nationalsimiin.
Tässä yhteydessä on syytä herättää kysymys mitä kaikkea ”kyröläisyys lakeuden kansan alkukotina” merkitsee.
Sisältyykö tähän myös ”Kyrön alkupitäjän” ja oman puolueen perustaneen laihialaisen Santeri Alkion (Filanderin) suhde (maalaisliittolaisuus ja keskustalaisuus)?
Tämän tyyppiset suhteet vaikuttavat nationalistisilta myyteiltä.
*
Kauhavan historian (II) kirjoittaja Timo Pietiläinen sanoo, että ”Tässä historiateoksessa esitettävät tiedot Kauhavan vanhimpia taloja 1500-luvun lopulla asuneiden SUKUJEN alkuperästä perutuvat Luukon tutkimuksiin ja PAIKALLISEEN PERIMÄTIETOON”.
Tässä yhteydessä täytyy muistaa myös Kustaa Vaasan 1500-luvun puolivälissä osalle rannikon väestöä (ruotsalaisille ja suomalaisille) antama kehotus muuttaa sisämaahan.
Rannikolle perustettiin Ruotsin kuningaskunnan käskystä renessanssin kaupunkiruutukaavan mukaisesti kaupunkeja (ruotsalaiset ovat merikansaa), esimerkiksi Vaasa perustettiin 1606, Uusikaarlepyy 1617 ja Pietarsaari 1652.
Ruutukaavakaupunkiin sisältyi eri aikakausina tietty kortteli- ja tonttirakenne sekä rakennusten tietty sijoitteluperiaate (päärakennus ja ulkorakennukset).
Vaasan kartta vuodelta 1750 (Jonas Cajanus) on pohjalaistalon alkuperän kannalta keskeinen seikka tulkita.
Tuossa kartassa näkyy klassismin kaupunkiajan kapea ja korkea katutila (kaksikerroksiset asuintalot) ja komeimmat asuintalot ”fooningit” sijoitettiin aivan pääkatujen sivustojen kylkeen.
*
Pohjalaistalojen fooninkien rakentajaporukat tulivat luultavasti usein Vaasasta. Joka tapauksessa suomenkielinen väestö ei ole klassistisia fooninkeja osannut rakentaa myös siksi koska niihin sisältyy yleiseurooppalaisia rakannusdetaljeja mitkä juontavat antiikin Kreikkaan asti (munasarjat, hammasrivit jne.).
Samoihin aikoihin (1700-luvun puoliväli ja sen jälkeen) toteutettu (aiempaa sarkajakoa) seurannut isojako aiheutti suuren muutoksen maatalouden tuotanto- ja aluerakenteessa (kartanokeskittymät).
Viimeksi tapahtunut maatilojen suureneminen ja pikkutilojen lopettaminen liittyy teollisen kapitalismin aikaiseen rakennemuutokseen.
Ja rakennemuutosten uudistamisketju jatkuu parhaillaankin.
*
Härmän (Knuuttilanraitti jne.) ja Kauhavan vanhimmassa punamultaisessa rakennuskannassa on ”kaupunkimaisia piirteitä” (talojen sijoittelu, detaljit jne.). Minulla tulee niistä mieleen kaupungin ruutukaava sekä hyvin tuntemani puutalokaupunki Vanhan Porvoon aluerakenteen yksityiskohtia.
Härmä ja Kauhava on saattanut saada ensimmäiset asukkaansa Lapuanjoen suulta pohjoisesta Uudenkaarlepyyn suunnasta. He ovat olleet ruotsinkielisiä. Ruotsalainen
Uusikaarlepyyn kaupunki sijaitsee viitisen kilometriä avomereltä sisämaahan päin.
”Kaupunkialkuperään” viittaa myös se, että Alahärmän pohjoisosa kuului aikoinaan Uuteenkaarlepyyhyn (Knuuttiala, Jestintori jne.) sekä se, että Antti Isontalon alkuperäinen sukunimi oli Storgård.
*
Kirjoitin seinäjokilaiseen Ilkkaan 30.5.2018 seuraavan mielipidekirjoituksen:
”KAIKKI ON OLLUT AINA KANSAINVÄLISTÄ
Kaikki on syntynyt ja elänyt aina kansainvälisen vuorovaikutuksen pohjalta.
Mitään ei pidä pitää jonkin yksittäisen kansanrýhmän aikaansaannoksena.
Toiseksi koska käsitys identiteetistä vaihtuu koko ajan menneisyydestä ei voi tietää mitään ”todellista”, siksi myös historiasta voidaan tehdä lukemattomia erilaisia kuvauksia.
Kustaa Vaasa määräsi 1500-luvulla Merenkurkun edustan rannikonruotsalaista asutusta muuttamaan sisämaahan. Tuon käskyn jäljet näkyvät vieläkin.
Armas Luukko on tunnetuin lakeuden menneisyydenkuvauksen auktoriteetti. Varsinkin kun puhutaan ”eteläpohjalais-suomenkielisen väestön alkuperästä”.
Luukon mukaan Kauhavan alkuperäinen väestö on tullut tämän mukaisesti Kyrön ja Kyrönjoen suunnalta Ilmajoen ja Lapuan kautta.
Mutta Kauhavan ensimmäiset asukkaat ovat saattaneet tulla myös aivan muulta suunnalta.
Kauhavan historian (II, 1999) kirjoittaja Timo Pietiläinen sanoo, että ”Tässä historiateoksessa” esitettävät Kauhavan vanhimpia TILOJA koskevat tiedot ovat 1500-luvun lopulla asuneiden SUKUJEN alkuperästä ja perustuvat myös paikalliseen perimätietoon”.
Pietiläinen käyttää Kauhavan historiakuvauksen yhteydessä myös ilmaisuja kuten ”hyvin todennäköisesti”. Eli siis hän ei pidä itsekään ”menneisyystodellisuuden” kuvaajana varmana kaikkea sitä, mitä hän ”markkinoi”.
Elias Härön ja Panu Kailan opaskirjasessa Pohjalainen talo (1976) kerrotaan, että Armas Luukon mukaan Vaasan (kaupungin) koulua käyneet ilmajokilaiset isännät rakennuttivat ensimmäisinä lakeudelle fooninkeja 1700-luvun puolivälissä (kts. sivu 18).
Härmän ja Kauhavan vanhimmassa rakennuskannassa on selvästi näkyvissä’ ”kaupunkimaisia piirteitä” (talojen sijoittelu, detaljit jne.). Minulla tulee niistä mieleen esimerkiksi ruutukaava ja puutalokaupunki vanha Porvoo.
On mahdollista, että Härmä ja Kauhava on saanut ensimmäiset asukkaansa pohjoisesta Uudenkaarlepyyn suunnasta pitkin Lapuanjokea. Härmä (suomalainen) paikan vanhimpana asukkaana on pelkkä myytti.
Tähän viittaa sekin, että Alahämän pohjoisosa kuului aikoinaan Uuteenkaarelpyyhyn sekä se, että puukkojunkkari Antti Isontalon sukunimi oli Storgård. Paikan vieressä on kaupunkimainen Knuuttilanraitti (Knut) ja myös entinen ”jestintori” (tuo sana on ruotsia).”
*
Ilkka julkaisi tämän kirjoituksen 3.6.2018.
*
Sanomalehti Ilkka julkaisi aikaisemmin (28.4.2018) mielipidekirjoitukseni ”Kartano- ja valtiokulttuurisen nationalismin eroista”.
Jälkimmäisen nationalismin kohdalla Etelä-Suomessa Helsingissä toimiva eduskunta säätää lakeja, joita on pakko noudattaa maan kaikissa kunnissa.
Suomen valtion (lakeja säätävän eduskunnan) antaman maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) mukaan, alueidenkäytön suunnittelutavoitteiden mukaan (5 §) kuntien täytyy edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmät tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista (kohta 1). Muihin laissa määrättyihin suunnittelutavoitteisiin sisältyy mm. vaalia kauneus- ja kulttuuriarvoja sekä luonnonarvojen säilymistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan kaavoituksen ja rakennusvalvonnan täytyy kiinnittää huomiota esimerkiksi asialliseen rakennussuojeluun sekä puunkaatolupiin.
*
Rakennettuun ympäristöön ilmestyy ajan muutosten mukana jatkuvasti ongelmia. Rakennuksia tulee korjata jatkuvasti, ei vain silloin tällöin.
Vanhaa rakennuskantaa ei saa jättää mätänemään, ja puunkaato edellyttää virallista puunkaatolupaa.
*
Mistä löytyy Vanha Kauhava, ja mihin ”villi puunkaato” voi johtaa?
Kun muutimme keväällä 2011 Kaunta-Kauhavan pääkeskustaan (entiseen kirkonkylään), kiinnitin huomiota siihen, että alueella oli kokonaisia kortteleita käytöstä hylättyjä mätäneviä taloja. Radan tuntumassa oli yksi puoliksi palanutkin rakennus.
”Vanhaa Kauhavaa” en löytänyt mistään koska vanhat talot oli purettu tai jätetty mätänemään.
Keskustassa oli myös kaadettu yhdellä kertaa puita ”talousmetsäperiaatteella”. Asvaltilla oli monin paikoin rikottuja pulloja ja lasinsiruja.
*
Keskustassa oli Kosolanmäen ulkoilmamuseo, minkä historiaan sisältyy myös purkamista ja muualta mäelle tuotúja rakennuksia.
Nykyisin rakennukset säilytetään aina alkuperäisellä paikalla, ulkoilmamuseoita ei perusteta enää lainkaan.
Kauhavan vanhimmat talot olivat joen varressa. Kirkonkylätaajama sijaitsi aluksi kirkon ympärillä mutta se siirrettiin länsireunaan ja uusin kehitys on johtamassa siihen, että keskustan painopiste sijoittuu keskustan eteläreunaan (toiselle puolelle jokea).
S-marketin eteläpuolella, rakennetun jokirannan yhteydessä, on uusi asuntoalue ”kultahammasranta”, johon kunta yrittää houkutella uusia hyviä veronmaksajia. Vetovoimainen kunta syntyy kuitenkin vasta, kun koko taajama on suunniteltu joka suhteessa toimivaksi ja miellyttäväksi.
*
Esimerkiksi nämä seikat juontavat ”agraarikauhavalaiseen kartanokulttuuriin”. Niihin sisältyy samalla ”oma laki” ja kulttuuriperinne.
Sen iskulause on pienoisvaltio-kartanokulttuurisesti ”me emme tarvi muita”.
Kauhavalaiset sanovat näin ollen myös pakolaisille ”ei” (pääkeskustan kyljessä lentokentällä toimii nykyisin pakolaiskeskus).
Kauhava on nykyisin nimellisesti kaupunki ja virallisesti suurkunta (noin 20 000 asukasta, Kauhava, Ylihärmä, Alaharmä ja Kortesjärvi).
Suomen suurkuntana toimiminen edellyttää valtakunnallisten lakien ja määräysten noudattamista.
*
Kauhavalainen kulttuuri ja myytistä on hyvä esimerkki siitä miten paikallinen identiteetti ”kääntyy vähitellen ympäri ja muotoutuu ”kuvitteelliseksi identiteettiolemiseksi”
