Karl Marxin mukaan rahavallan liikahdusten seuraaminen on yhteiskunnallisten muutosten tulkitsemisen perusta.
Tätä näkökulmaa tulisi tällä hetkellä täydentää tietotekniikan ja robottien vaikutuksella yhteiskunnalliseen muutokseen.
*
Systeemin (keinotekoisesti organisoidun yhteiskunnan) sekä elämismaailman (ihmisten arkielämän) välisen ristiriidan kääntyminen systeemiä vahvistavaksi prosessiksi viittaa hermeneuttisen ihmisen merkityksen heikkenemiseen.
Tähän viittaavat tuoreet uutisetkin. Esimerkiksi kasvokkaisten tapaamisten merkitys on vähentynyt amerikkalaisnuorten elämässä (yle.fi 11.9.2018), ihmisten välinen vuorovaikutus tapahtuu nykyisin tietoteknisten välineiden kautta.
*
Vakavin nykyiseen uusliberalistis-teolliseen kapitalistiseen yhteiskuntaan sisältyvä piirre on kuitenkin se, että nykyajan suunnittelu viittaa valvontayhteiskunnan voimistumiseen.
*
1920-luvun funktionalistit lausahtivat, että ”muoto seuraa funktiota”. Tämä yhdistettynä tarkoituksenmukaisuuteen” loi perustan nykyajan yhteiskunta-, rakennus- ja aluesunnittelulle.
Voi myös väittää, että ”yhteiskuntasyteemin funktiot näkyvät sen luoman aluerakenteen muodoissa” (taloissa ja alueissa). Jälkistrukturalistien mukaan valvontayhteiskuntamme on syypää myös maailmansotiin.
Syysteemin sisältämien ”funktioiden muoto” luodaan suunnitteluperiaattein.
Suunnitteluperiaatteet sisältävät ”tieto on valtaa” -periaatteen sekä valvontayhteiskunnan idean. Kun esimerkiksi suunnitteluperiaate nimeltä hierarkkisuus sisältää luokittelun, se johtaa pahaan.
Ihminen ei ole ”tietävä ja todellisuutta aistiva olento”. Hyvä esimerkki tästä on se, että suunnittelu johtaa jatkuvasti myös vakaviin ongelmiin.
Sen jälkeen kun postmoderni kulttuuri oli vallannut 1980-luvulla kaikilla tasoilla alaa Suomessakin myös täällä luovuttiin matemaattisista mitoitusperiaatteista (sunnitteluoppaista jne.).
*
Esimerkisi ruutukaavaa on käytetty (roomalaisessa) sotilasleirissä, siviilikaupungin pohjana ja (natsien) teollisten tuhomisleirien sunnittelun ja toteuttamisen lähtökohtana (”roskakansojen” hävittäminen).
Ruutukaava pohjautuu järjen käyttöön sekä hierarkkisen järjestyksen osittamiseen ihmisten yhteisössä.
*
Ruotsin vaalit sujuivat 9.9.2018 odotetulla tavalla.
Vaalimenestyjiin lukeutui myös Ruotsin ”vihervasemmisto”. Samantyyppistä ”yllättävää” kehitystä on tapahtunut jo monissa eurooppalaisissa valtiossa.
Sotia ja ilmastonmuutosta seuraava pakolaisaalto pelottaa.
Nationalistisen kansankodin murtumisen pelko on nyt ”ajan henki”.
*
Ennen Ruotsin vaaleja monessa kaupungissa poltettiin autoja ja saman tyyppistä riehumista nähtiin myös itäisessä Saksassa. Tämä viittaa siihen, että rauhan ja sodan väliin on sijoittunut ihmisiä koskettava ”suoran toiminnen periaate”. Pelkkä puhe ei ole enää vakuuttava.
Ehkä ”suora toiminta” on tulossa taas muotiin.
Ruotsin vaalitulos osoittaa sen, että ”tasapainottavaan keskilinjaan pohjautuva” ja perinteeksi muodostunut ”uusliberalistinen sosiaalidemokraattis-kokoomuslainen ideologia” on mernettämässä vallan.
Onko kohta myös vanha nationalistinen valtapeli heikentymässä? Onko seuraava suurvalta globaali puoluevalta.
*
Euroopan vanhassa kartassa Suomennimelle on merkitty kaksi paikkaa Åbo (Turku) ja Kyrö (Kauhavan kunnanjohtajan varatuomari Markku Lumion mielipidekirjoitus ”Vaasa ja Seinäjoki Kyrön käräjillä”, Ilkka 7.9.2018).
Ruotsin kruunun ensimmäisen perintökuninkaan Kustaa Vaasan Johana-pojalle luovuttamasta herttuakunnasta sai alkunsa Suomenniemen (Österlandin) aatelisto.
Herttuakunnan rajalinja oli tehty siten, ettei herttuakuntaan sisältynyt Etelä-Pohjanmaa.
Tuossakin vaiheessa ymmärrettiin se, ettei kahta erilaista kulttuurialuetta saa liittää väkisten yhteen (kuten esimerkiksi Espanjan ja Katalonian suhteessa on tapahtunut).
*
Suomenniemellä on ollut alunperin ainakin kaksi erillistä kulttuuripiirisä (Kalevala=Pohjois-Viro ja Turun seutu sekä Pohjola=lakeus).
Lumion ajatus Vaasa-Seinäjoki-kaksioiskaupungista (vrt. Berliini) voi toimia ainoastaan, kun siihen kytketään koko Merenkurkku ja Umeå. Tuolloin kaksoiskaupunki toimii myös kansainvälisenä paikkana.
*
Siitä kuinka maapallon laajeneva teknosysteemi (taustalla teollinen kapitalismi jne.) on ylittänyt ekosysteemin rajat, on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien mutta nyt siitä puhutaan ikään kuin uutena ilmiönä.
Samoin on ”vapaan (yksityisauto)liikkumisen unelman” kohdalla (kts. esimerkiksi HS 11. 10. 1990).
Vanhat ongelmat on puettu vain viimeksi uusiin vaatteisiin.
*
Entinen sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen kirjoitti äskettäin Ilkkaan (28. 8. 2018) mielipidekirjoituksen
”PELASTETAAN SININEN PLANEETTA”.
Kirjoituksensa lopussa Urpilainen kertoi ruotsalaisia ilmastotutkijoita siteeraten, että
”pysykäämme optimistisina ja toimikaamme rohkeasti yhdessä”.
Minä en usko, että positiivisuus ja rohkeus auttaa nykytilanteessa.
*
Yhteiskunta elää nyt suurten mullistusten kautta. Siinä isot demaripuolueet ovat menettäneet kannatustaan kaikkialla maapallolla.
Vaikka demarit pääsisivät Suomessa ja Euroopassa ylimpään valtaan, he eivät pysty ”pysäyttämään” hirviönä riehuvaa ilmastonmuutosta.
Ihmiskunta hengittää nytkin luonnon varassa.
*
Saan paniikkikohtauksia tavarataloissa, sillä en kestä tavaratulvan katselemista.
Viimeksi minua kauhistutti se, kun kuljin erästä Kauhavan Kantolan syrjäkylän sivutietä pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin ja törmäsin metsän keskellä kaatopaikkaan.
Kyseisellä kaatopaikalla oli kaksi autonromua, hylätty maatalouskone sekä rakennustarvikkeita.
Täällä ”Kanta-Kauhavan” keskustassa minua iljettää paikan liikennekulttuuri, sen pääperiaate kuuluu ”ei se ole täällä niin tarkkaa”.
*
Työnteon arvo osoitetaan tavallisimmin rahassa (työsuorituksesta saadussa palkassa).
Suomen kansallisvaltion sanotaan olevan demokraattisen oikeusvaltion mutta naisille maksetaan siitä huolimatta täälläkin (kulttuurisista syistä johtuen) vähemmän palkkaa työsuorituksesta kuin miehelle.
Jonkun arvostaminen liittyy usein moraaliin mutta esimerkiksi rakennuksen arvo rahaan.
Rakennuksen arvo on yksinkertaista mitata rahassa.
Esimerkiksi läheisyyden merkitystä ei tulisi mitata rahassa, mutta sitäkin saatetaan mitata teollisessa kapitalismissa rahassa.
Koska nyt on muodissa se, että ihmispalveluun ei ole varaa ihminen on kriisissä.
*
Aikamme henki näkyy myös ”kirkosta eroamisen laajentumisessa”.
Köyhillä ei ole varaa aviolittoon, ainoa vaihtoehto on heillä usein avoliitto.
Työpaikat ovat usein niin kaukana, ettei köyhillä ole mahdollisuutta päästä niihin. Oman auton käyttö on epäekologista ja monille samalla liian kallis vaihtoehto.
Suurkuntauudistus perustuu yksityisautoiluun vaikka se on ”kestävään kehityksen” vastaista.
*
Minä olen eronnut jo kaksi kertaa evankelisluterilaisesta kirkosta. Viimeksi olen havainnut, ettei perheelläni ole varaa muuhun kuin avoliittoon.
Avioliitto on rikkaiden kallis patavanhoillinen instituutio.
Kirkossa vihkiminen ja sukuhäät ovat köyhille liian kallista.
*
Sen jälkeen kun oli lukenut rautakaupan esitteitä sisustamisesta ja kalustamisesta luin K-kaupan lehtistä ”Ruoka” (5/2018), siinä oli kirjoituksia, joiden otsikkona oli huudahduksia kuten ”trendi, makutestissä, uutta nyt, hyvän mielen ruoka, herkku ja kylätarinoita”.
*
Sen jälkeen, kun maapallolla yllättää yleinen nälänhätä ja puhtaan veden puute, noille itkulaisille itketään.
Teolliseen kapitalismiin ja uusliberalismiin perustuvalla teknologisella elämäntavalla ei voi jatkaa elämää tällä planeetalla.
Kaiken täytyy nyt muuttua ja uudistua.
Mitä enemmän yhteiskunnallisia uudistuksia vastustetaan, sitä lähempänä on elollisen luonnon ja ihmiskunnan loppu.
*
Sitä mukaan kun maapallo kansainvälistyy ja globalisoituu, tapahtuu yli-innokasta nationalismi-innostusta. Viimeksi tämä nähtiin Ruotsin vaalissa.
*
Minulla on kolme tytärtä ja yksi poika.
Poikani (Juhani, katso muusikoiden.net-sivustoa) opiskeli 1990-luvulla Turun taideakatemiassa uusmediaa.
Nyt hänen parhaat bisneskaverit asuvat maapallon toisella sivustalla.
Hyvästi nationalistit, perussuomalaishenkiset ja ”ruotsidemokraatit” sekä Saksan Afd ja Italian äärioikeistolaiset puolueet.
Sekä USA:n paksulompakkoiset ”trumpilaiset” ja Suomen paksulompakkoiset ”sipiläläiset”.
Maapallo globalisoituu, sitä ei pidä vastustaa.
*
Muistan filosofi Pekka Himasen kirjoittaneen siitä, että merkittävin hyöty uudesta ”atk-tietoyhteiskunnasta” on niille osaajille, joille ei ole tärkeintä tulla rikkaksi.
Luulen, että Juhani-poikani ajattelee näin.
*
Tämänhetkinen ilmastonmuutos aiheuttaa arvojen, asenteiden ja tapojen sekä nykyisen talousjärjestelmän (teollinen kapitalismi ja uusliberalismi) sekä poliittisen systeemin uudistamista kokonaisvaltaisesti (vanha nationalistinen puoluevalta on tuhoutumassa).
Uudesta yhteiskunnasta ei voi tulla maatalousvaltainen sillä se sisältää suurimmat epävarmuustekijät maapallon ravinnontuotannolle ja paremmalle yhteiskunnalliselle huomiselle.
*
Tämä ajatteluni juontaa nationalistisen valtion kritisoimiseen, ”luonnon seuraamiseen”, eksistentialistiseen filosofiaan ja dadaistiseen taidekäsitykseen (siinä taide liittyy olemiseen, ei kauneuteen).
Tähänastinen kehitys on johtanut kasvuun mutta ei edistykseen.
Edistysusko on myytti (von Wright).
*
”Martin Heidegger esittää Sein und Zeitissa kysymyksen olemisesta ja sen merkityksestä.
Hänen mielestään metafysiikka on unohtanut tämän kysymyksen ottaen kontekseensa vain olevan. Olemisen kysyminen tulee mahdolliseksi vasta ylitettäessä länsimainen läsnäolon metafysiikka, jonka suurimpana ja viimeisenä edustajana Heidegger pitää Hegeliä” (Filosofinen aikakausilehti 171998, Leena Kakkori).
Hegelin nationalistisesta filosofiasta on tullut globalisoitumiseen nähden ”kaiken pahan alku”.
*
Valtaosa Kauhavalla kevään 2011 jälkeen kirjoittamistani omakustanteistani on pantu paikallisten ”vallanpitäjien käskystä” alimpiin laatikoihin.
Julkaisussani ”Filosofia-taide-arkkitehtuuri” (Kauhava 2014, ISBN 978-952-6675-23-7) kerron (sivulla 3), että ”Emme me ole koneita. Ihmisenä oleminen – – on kaikkea muuta kuin jatkuvaa kiiltävässä teräsputkessa päämäärähakuisesti etenemistä – – Oleminen avaruudessa leijutaan sattumien aalloilla…”
*
Pikkukissamme ”Nöpö” on vielä vauva. Häntä seuraamalla saa hyvin käsityksen siitä, kuinka ennakkoluuloton ja estoton toimii.
”Nöpön vauvaoleminen” vyöryy sattuman tietä tilanteesta toiseen loputtomiin.
Tuossa sattuman vyöryssä kaikki on ”avointa ja vapautta”.
*
Olemiskysymyksen sivuuttaminen kuuluu Hegelin ahdistavan ajattelutavan pahimpiin erehdyksiin.
Hegelin nationalismi johtaa aina orjamoraaliseen yhteiskuntaan.
Myös arkkitehtuuria pitää tarkastella olemiskysymyksen pohjalta.
Ei estetiikan pohjalta.
*
Taideteokseni ”musta valu” ei liity estetiikkaan. Tuon teoksen tekemisen taustalla oli tämän ajan maailmassa olemisen elämyksellinen hetki.
*
Nationalistisen uskon kummallisuuksiin voi tutustua lukemalla mm. Aira Kemiläisen kirjoitusta ”Kansallinen identiteetti Ruotsissa ja Suomessa 1600- ja 1700-luvuilla” (Tieteessä tapahtuu 8/2004).
Parhaillaan ruotsalaiset ”kansankotiaktivistit” ovat julistamassa samaa uskoa koko Euroopalle (kts. Ilta-Sanomat 8.8.2018).
Nationalismi on kuitenkin ”pohjimmiltaan uskonto”.
*
Lakeuden kulttuurin ja myytistön alkuperäisestä voi esittää lukemattomia ”teorioita”. Kuitenkin itsestään selvältä tuntuu se, että tämän seudun äiti on Lapuanjoki ja sen sivuille muodostunet pellot.
Isot joet olivat muinoin aikakautensa ”moottoriteitä” (sen liikenteessä kulki ihmiset ja tavarat)
Lapuanjoen varren maisemista (taustalla siintää koreana pakanallinen Simpsiönvuori, kts. Väinö Tuomaala, Simpsiö, 1986) Lapuanjoen varrella Ylihärmässä ja Alahärmässä havaitsee tämän hyvin.
Pikkuruinen etelän Kauhava ja itäinen Kortesjärvi ovat Ylihärmään ja Alahärmään verrattuna syrjäseutuja.
*
Ensin saapui lakeudelle eräreittejä pitkin barbaariväkeä etelästä Hämeen suunnasta. Sitä saapui ensin Kyrö-Merenkurkun alueelle. Siitä tuo ”Kyrön alkukansa” vaelsi seuraavaksi Simpsiön pakanavuoren ja Lapuanjoen alajuoksun suuntaan.
Jo muinoin tiedettiin, että Lapuanjokilaaksossa (myöhemmässä Lapuan hallintopitäjässä) asuu villiä ja raakaa ”barbaarikansaa”.
Eniten heitä asui Lapuanjoen alajuoksun suunnassa Härmässä.
Tuo suomenkielinen Härmän kansa kohtasi Lapuanjokea pitkin ruotsinkieliseltä rannikolta kohti etelää sisämaata muuttaneen ruotsalaisväen (Nykarleby). Tuohon väkeen kuului myös ”storgårdenit” (talo suomeksi Isotalo, paikan ”casagrandet”).
Maatalouspohjainen ja talonpoikavetoinen nuijasota, Härmän häjyt (puukkojunkkarit), seudun jääkäriliikkeen aktivistit, lapuanliike ja nykyiset ”powerit” ovat yhtä ja samaa barbaarikulttuurista ainesta.
Sen vastavoima on se, kun Suomi heräsi ennen 1800-luvun puoliväliä nationalistis-hegeliläiseen kansallisaatteeseen ja organisoitui 1917 nationalistiseksi valtioksi.
Nyt syntyi härmänmaa-kauhavalainen ”väärin ymmärretty nationalismi”.
*
Nationalisti Snellmanilla oli kesäpaikkakin Härmässä ja sai kokea siellä ”Härmän hirveitä”.
Nyt kun suurkuntaliitoksen (Kauhava, Kortesjärvi, Ylihärmä ja Alahärmä) pohjalta on perustettu Suur-Kauhava” sen ”pomoksi” on nousut syrjäkylä ”Kanta-Kauhava”.
Esimerkiksi Kauhavan lentosotakoulun militaristinen perinne ei tee kuitenkaan ”kantakauhavalaisuutta” ”härmäläisyyttä” paremmaksi maalais- ja maatalolaisuudeksi.
*
Vaikka Suomi ei ole ollut vuosikymmeniin maaseutuvaltainen valtio eikä Suomessa ole enää poliittista keskustaa, keskustapuolue markkinoi vieläkin takapajuista 1800-luvun hegeliläis-alkiolaista puoluevaltaa ”maalaisliitto-keskustaa”.
Huomisen puolueet ovat kaikki globaalipuolueita.
*
Tein Kauhavalla viimeksi 7.9.2018 seuraavan kuntalaisaloitteen. Tämän uuden aloitteen taustalla oli aikaisempi aloite.
Uuden aloitteeni ajattelutavan taustalla on Turussa 1994 kirjoittamani kirjoitus ”Kaupunkisuunnittelu-ympäristö-elämismaailma, Systeemin sekä elämismaailman välinen ristiriita kaavoituksessa.
”ALOITE KAUHAVAN KUNNANVALTUUSTOLLE
Tämä on kuntalain mukainen aloite asukaspainotteisen Kauhavan synnyttämiseksi.
^
Suomen hallitusmuodon (perustuslain) mukaan kuntien itsehallinnon tulee perustua KANSALAISTEN ITSEHALLINTOON.
Tämä on eri asia kuin se, että kunnan hallinto perustuu kunnan virkamiesten harjoittamaan hallintokulttuuriin (systeemiin).
Tämä todistaa elämismaailman ja systeemin välisestä ristiriidasta.
Tehtyäni 15.6. 2018 kuntalain mukaisen kuntalaisaloitteen (kts. blogini ”Suurkunnan yleiskaava?”, lisäys JP 8.9.2018), Kauhavan suurkunnan kaksi johtavaa virkamiestä vastasi siihen 3.9.2018 minulle lähettämällään kirjeellä. Aloitteeni käsittely edellyttää myös valtuustokäsittelyä.
Tuo virkamiesten tekemä kirje on hyvä esimerkki systeemin ja elämismaailman välisestä ristiriidasta yhteiskunnassamme.
^
Aloitteeni koski kuntalaisten hallintoon osallistumista, keskustan liikenneverkkoa, luonnonympäristöä, esteettömyyttä ja maahanmuuttajien kotouttamista.
Kun tein vuonna 2011 ”Kanta-Kauhavalla” muutaman aloitteen tuolloinen hallintojohtaja neuvoi minua ”älä tee aloitteita koska ne lisäävät byrokratiaa”.
Näyttää sitä, että hän on aivan oikeassa ainakin ”Kanta-Kauhavan” kohdalla.
Mitä enemmän asukkaat tekevät ”Kanta-Kauhavalla” kuntalain mukaisia aloitteita sitä enemmän paikan byrokraattinen virkavalta vetäytyy oman vallankäyttönsä taakse. Tämä ilmenee selvästi esimerkiksi kunnan virkamiesten käyttämien sanahirviöiden kuten ”tehostaminen, tavoite ja strategia” kohdalla.
^
Liikenneverkkokysymykseni ei liity asukasnäkökulmassani esimerkiksi kaavoitukseen (osayleiskaavoitukseen) vaan siihen, että kunta on huomioi ja toimii siten kuin esimerkiksi liikennesuunnittelijat ja Suraku-työmaaohje edellyttää (näkövammaiset, rollaattorilla liikkuvat lastenvaunujen kanssa liikkuvat jne.) aina kun katu katkaistaan moottoriajoneuvoliikenteeltä.
Luonnonympäristönäkökulmani ei liity luonnon ihmisen käyttöön valloittamiseen (esimerkiksi Etelärannan puistoratkaisu) vaan ”luonnon (ihmeen) seuraamiseen”.
Eikä maahanmuuttajakysymys koordinaattorihallintoon vaan siihen, että kauhavalaiset pyytäisivät pakolaisia kylään luokseen.
Kauhavan suurkunnan hallinnon pitää ottaa jatkossa paremmin huomioon kunnan väetön arki ja pyrkimykset.”
*
Nationalismipainotteisen ilmaisun ”maahanmuuttajien kotouttaminen” sijasta pitäisi puhua ”muuttajien maailmankuvan vahvistamisesta”.
*
Pian tuon uuden kuntalaisaloitteeni jälkeen (9.9.2018) kirjoitin Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen (Ilkka julkaisi tämän mielipiteeni 13.9.2018, kts. kohtaa LYHYESTI):
”ASUKKAIDEN ITSEHALLINTO JA VAPAUS?
Nationalististen valtioiden perustaja on saksalainen filosofi Friedrich Hegel. Hänen mukaansa ihmisyksilö voi olla vapaa ainoastaan kun hän sitoutuu valtioon.
Tuo käsitys vapaudesta on mielestäni virheellinen. ”Todellinen vapaus” on aivan muuta.
Suomen hallitusmuodon mukaan kuntien itsehallinto perustuu kuntalaisten (asukkaiden) itsehallintoon. Nationalistinen valtiovalta kytkee kuitenkin kuntaorgaanit (välineinä lait, ohjeet, määräykset jne.) sekä kunnan virka- ja puoluevallalla paikan väestön orjamoraaliseen suhteeseen ja hävittää siten mahdollisuudet kunnan väestön itsehallintoon.
Syy tähän on se, että valtiovalta haaveillee ikuisesta kansallisesta yhdenmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä.
Kun valtio on delegoinut viimeksi valtaa lisää kunnille, valtio on kiristänyt nationalistista otetta.
Nationalistinen valtio ja kuntaorgaanien ”hallintokoneisto” estää kunnan asukkaiden itsehallinnon toteutumisen.
Pahiten tuo hegeliläinen valtapeli nujertaa yksilön eksistentialistisen vapauden ”itselleen olemiseen”.
*
Seuraavaksi aloin tarkastelemaan hegeliläisen ihmis-, vapaus- ja valtioajatuksen vaikutusta muissakin suhteissa yhteiskunnassamme.
Esimerkiksi se, onko joku henkilö yksinäinen tai leski tai avioliitossa tai avoliitossa, vaikuttaa mm. sosiaaliturvan saamiseen.
Eniten minua kiinnosti kysymys avioliiton ja avoliiton erosta.
Tämän ilmiön taustalla on fasistiseen valvontayhteiskuntaan sisältyvä ilmiö luokitteleminen.
Aikaisemmin puhuttiin asumuserosta, erossa asuminen piti myös todistaa, nykyisin voi ottaa avioeron eikä eroa tarvitse perustella mitenkään.
Yhdessä asuminenkin on mahdollista eroilmoituksesta huolimatta.
*
Tämän tyyppisten muutosten seuraukset ovat kuitenkin usein eksistentialistisen vapauskäsityksen vastaisia.
Jokaiselle kuuluu oikeus olla milloin tahansa ystävä ”vihollisen” kanssa ja oikeus mennä hänen kanssaan vaikka samaan sänkyyn.
Jos yhteiskunnallinen valta voi kuitenkin ”unohtaa” tämän tyyppiset ihmisenä olemiseen liittyvät seikat, luodussa yhteiskuntapelissä on kysy fasistisesta ilmiöstä.
Hitler piti natsipuoluettaan ”kommunistisena työväenpuolueena” ja Stalin piti ”yksinvaltaista kommunismipuoluettaan kansalaispuolueena”
*
Tämän tyyppisten kysymysten pohdinta tukee käsitystä, minkä mukaan teollisen kapitalismin mukainen yhteiskunta johtaa fasistiseen vallankäyttöön ja sotiin.
Tuossa valvontafasistisessa systeemissä ihmisiä seurataan ja tarkkaillaan osana yhteiskuntakoneistoa ja sen jokainen yksilö punnitaan usein pelkästään rahassa.
*
Tällä hetkellä tapahtuu uskonpuhdistuksen ja 1600-luvun barokin kaltaista kehitystä, jossa on vastakkain vanha ja uusi nouseva ajattelutapa ja vallankäyttö. Kuljemme nyt kohti uutta aikaa.
Vanha valta on korostanut perinteistä nationalistista kansallisvaltioita sekä teollista kapitalismia ja uusliberalismia. Mutta se on nyt ”laskeva ilta-aurinko”.
*
Uusi uljas robotti– ja digiaika (konekausi) kiitää nyt monella eri tasolla nopeaa vauhtia kohti totaalista katastrofia.
*
Kun käväisin junalla Tampereella, kuulin että Oulunkin rautatieasemapalvelut ovat olleet pitkään lopetettuna. Ensin havaitsin saman ilmiön Kauhavalla ja Seinäjoella.
Junalippuja voi nyt ostaa ainakin VR-kioskeista pitkän arpamyyntijonotuksen jälkeen. Ilman istumapaikkaa VR-kioski ei saa myydä lippua.
Junien vessat ovat jatkuvasti rikki, mobiilikännykkään ei saa junista aina edes virtaa.
Ehkä Suomen VR myydään kohta jollekin miljonäärille?
Suomen valtion velka kasvaa koko ajan.
Rakenneuudistukset johda hyvään vaan ongelmien kasautumiseen. Suurkuntauudistuksesta ja sotesta lähtien.
”Suomi 1917” on valtiona tiensä päässä.
*
Maon kommunistisessa kulttuurivallankumouksessa lyötiin aikansa elänyt vanha yhteiskunta säpäleiksi.
Päämääränä oli murskata ”liberaalin porvariston” kulttuuri, arvot ja tavat. Siis kaikki porvarillinen valta alas.
Nyt vaikuttavat kapitalistis-uusliberalistiset arvot täytyy voida myös murskata uudella kulttuurivallankumouksella.
Tämä vallankumous on kuitenkin tehtävä rauhanomaisesti. Ilman väkivaltaa.
*
Mutta mihin kaikkeen tämän päivän yhteiskunta ja kulttuuri pohjautuu? Ei ainoastaan ”jatkuvaan talouskasvu-utopiaan ja teknologiseen elämäntapaan”.
Esimerkiksi, kuntaorgaanin omistaman asuinhuoneistomme vuokrasopimuksen mukaan vuokramme on 436,71 e, maksulomakkeen mukaan 499,71 e, tämän lisäksi joka kuukausi täytyy maksaa vesi ja sähkö. Siten vuokra nousee kohti 600 e.
Miten ja mistä kaikesta nuo luvun syntyvät? Ainakin rahasta.
Eikö nuo luvut voisi olla aivan hyvin esimerkiksi 436,712 ja 499,713?
Tämä esimerkkini on tarkoitettu vain havainnollistamaan kysymystäni: mistä, miksi, miten kaikki tässä yhteiskunnassa syntyy ja rakentuu?
*
Modernin ajattelun mukaan nationalistiseen demokratiaan sisältyy se, että jokaisella ihmisellä on varallisuuteen ja ihonväriin katsomatta mahdollisuus liikkua paikasta toiseen ja mahdollisuus ”avautua” eli mahdollisuus kokea ”riippumattomana olemisen tunnetta”.
Tämän lisäksi jokaisen täytyy voida asua turvallisesti. Lisäksi täytyy saada ruokaa ja puhdasta vettä.
Uusliberalistis-kapitalistinen kehitys on johtanut kuitenkin siihen, että ainoastaan rikkailla on varaa liikkua alueelta toiselle ja avautua, asua hyvin sekä saada laadukasta ruokaa ja puhdasta vettä.
*
Ilmastonmuutos on murskaamassa säpäleiksi nämäkin rikkausunelmat.
Yhteiskuntaa on uudistettava tänä ilmastohirviön riehumisen aikana totaalisesti, sillä nykyistä (teollisen tavaratulvakapitalismin) liberalistista ylikuumentumista seuraa niukkuuden aika.
Huomenna tarvitaan eksistentialistisen vapauden lisäksi myös koneiden ja tuotantovälineiden yhteisomistusta (uussosialismia) – esimerkiksi kaikkien liikkumisen mahdollistamiseksi (yhteiskunnan omistamat rautatiet jne.).
*
Vanhan yhteiskuntajärjestys porvarillis-kapitalistisine ihanteineen täytyy lyödä ensimmäisenä säpäleiksi.
Uusi nousemassa oleva kansainvälistynyt globaalivalta korostaa uudistettua taloudellista järjestelmää sekä uutta luontosuhdetta, jossa maapallon elollinen luonto ja ilmasto säilyy terveenä.
*
Termi ”uskonpuhdistus” ei kuvaa jo ennen 1500-lukua alkanutta yhteiskunnallista muutosta mikä liittyi eniten maallisiin ilmiöihin. Siinähän oli päällimmäisenä kyse ”maallisuusuudistuksesta”.
Myöhempi barokki liittyi puolestaan vallankäytön mahtipontisuuden korostamiseen. Sitä vastaa tänä päivänä kapitalistisen teollisuuden ylitsepursuava ja äärettömän moninainen tavaratulva sekä kuluttamisen paisuminen (tavara ja raha).
Konetta (teknistä digitaalisuutta) korostavan kulttuurin ja ”ihmiskulttuurin” (hermeneutiikka) välillä on nykyisin paha ratkaisematon ristiriita.
*
Siitä mitä niin sanottu ”suunnittelu” on, on olemassa eri näkökulmista monia erilaisia selityksiä.
Usein mainitaan, että suunnitteluprosessissa suuntaudutaan arvoihin. Tuo määritelmä perustuu kuvitelmaan, että ihminen on ”tietävä ja kaikkivaltias olento”.
Tähänastinen suunnittelu on liittynyt uskomukseen siitä, että ihminen voi tietää ja hallita kehitystä sekä edistyä, kun hän käyttää hyväkseen ideaa ”tieto on valtaa”.
Suunnittelu perustuu myös jatkuvan talouskasvun ideologiaan.
Alueiden kasvun ajatellaan tapahtuvan kasvusuuntina ja kasvualueina.
*
Ihminen ei voi kuitenkaan muuttua suunnittelunkaan avulla ”tietäväksi ja hallitsevaksi olennoksi”.
Maailmassa oleminen on aina ”sattuman vyöry”.
*
Ternin ”kaavoitus” pohjalla on sana ”kaavio”. Kaavoitus on eräs aluesuunnittelun erityismuoto ja se perustuu ”tieto on valtaa” -ajatteluun, lainsäädäntöön sekä poliittiseen vallankäyttöön.
Mutta mikä tahansa malli voi paljastua huonoksi.
”Uusikin laki voi olla vanhana syntynyt.
*
Aluesuunnittelun rinnalla harjoitetaan myös esimerkiksi kuntasuunnittelua.
Niin kutsuttu ”kunta” mielletään tavallisesti ”yleishallinnolliseksi orgaaniksi” sekä poliittiseksi ja taloudelliseksi vallankäytöksi, jota suunnitellaan koko ajan kuntasuunnittelun niin, että lopputulos tuo kasvua ja edistystä.
*
Suunnitteluprosessin ja -kulttuurin yhteydessä käytetyt METODIT JA TERMIT paljastavat omalta osaltaan sen millaiseen ajatteluun ja vallankäyttöön suunnittelu perustuu.
Suunnittelun yhteydessä uskotaan ihmisen kykyyn ”tietää ja hallita”. Samalla uskotaan siihen, että myös suunnittelutoiminta johtaa edistykseen.
Mutta suunnittelu voi todistaa myös päinvastaisista ilmiöistä, siitä ettei ihminen voi ”tietää ja hallita” eikä suunnittelu johda edistykseen.
*
Niin kutsuttu ”kaavoitus” on maa-alueen kokonaisvaltainen suunnittelumuoto. Termin ”kaavoitus” taustalla on ”maankäyttö” eli maan käyttämisen suunnittelu
Muita kuntaorgaanin soveltamia suunnittelumuotoja ovat esimerkiksi liikennesuunnittelu ja maisemasuunnittelu.
*
Kaavoitus perustuu analyyttiseen paloitteluun ja viipalointiin. Siinä osoitetaan tavallisesti erikseen esimerkiksi asuntoalueet (funktio: asuminen) sekä muut funktiot omina alueina,
Kaavoitus perustuu hierarkkiseen järjestelmään. Siinä osoitetaan systeemin yläpuolella ja alapuolella olevat.
*
Maankäytön suunnittelussa ylinnä on laki ja sitä täydentävä asetus (nykyisin MRL ja MRA) ja seuraavaksi on asemakaava (rakennuspaikkaa (asemaa) osoittava kaava, mahdollistaen rakentamisen eli toteuttamisen, asemakaava on rakennusluvan ehto) sekä vahvistettu yleiskaava (eli edustuksellisia päättäjiä. lautakuntaa jne. sitova ”yleinen kaavio”).
*
Aikaisemmin yleiskaavoja ei vahvistettu, ne vain hyväksyttiin esimerkiksi ministeriössä tai valtuustossa niiden ohjausvaikutusta pidettiin vähäisenä.
Vasta 2000-luvun alusta on alkanut vahvistettujen ja oikeusvaikutteisten yleiskaavojen aika.
Yleis- ja osayleiskaavan vahvistaminen sitovaksi määräykseksi edellyttää valtuuston päätöstä ja yleiskaavan vahvistumista.
Hyväksytäänkö tai vahvistetaanko kaava, ei todista mitään siitä tapahtuuko tuolloin edistystä.
*
Kaavoja koskee valtakunnallisesti samat kaavamerkinnät (asetuksessa). Kaavoituksen rinnalla on alettu harjoittaa enenevästi asukasosallistumiseen pohjautuvaa aluesuunnittelua. Lähiöuudistus on tästä hyvä esimerkki.
Esimerkiksi ”lähiöuudistus” (aluksi ns. ”lähiönparannus”) johtaa usein demokraattisen kuntaorgaanin aluesuunnittelusta vastaavan virallisen elimen eli lautakunnan kanssa riitaan siitä mitä ja kuka kulloinkin kunnassa ”määrää”.
Hyvä esimerkki tästä on se kun Turun kaavalautakunta (Turun taudista tuttu kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunta eli KRL) puuttui kesällä 1997 Turun Lausteen lähiön Kirjurinaukion suunnittelukilpailuun siten, että kilpailun järjestämistä varten varattu 35 000 euroa otettiin pois lähiöprojektilta (projekti tarkoittaa ”ajallisesti rajattua jaksoa”).
Lähiöuudistuksen yhteydessä toteutettuun suunnittelukilpailuun kuuluu se, että asukkaiden täytyy saada osallistua ja vaikuttaa.
*
Varhaisina aikoina sotaa käytiin pelkästään maan tasossa.
Myöhemmin sodankäynti laajeni myös vesialuille. Uusin kehitys on johtanut siihen, että sotaa käydään myös ilmatilassa.
*
Käväisin katsomassa Kauhavan lentosotakoulun (LSK) lakkauttamisen (2014) johdosta pystytettyjä lentokonepuiston entisiä sotilaskoneita (militaristinen muistokohde).
Alueen sotilaskonevitriinejä oli koristeltu ”saksalaisilla mukulakivillä”, juuri sellaisilla, joita karjalainen Rokka kiroilee Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.
Yhden vitriinin kylkeen oli rakennettu pikkulasten leikkipaikka ”oikeiden arvojen opettamiseksi” lapsille ja nuorille. Leikkipaikan nimi oli Pikku-Antti.
Tuolla nimellä viitataan alahärmäläiseen väkivaltarikolliseen ”häjyyn puukkojunkkariin” Antti Isotaloon, joka istui kymmenisen vuotta Turussa vankilassa.
Militarismissa ei ole koskaan mitään hyvää.
*
Syyskuun alku (luonnon hiljaisuus, kesälintujen hiljeneminen jne.) tekee minut surumieliseksi.
Istun silti vieläkin usein pellon reunassa Kauhavan lentokentän kiitoradan pään ja ”Kanta-Kauhvan” keskustan välissä kuten aina ennenkin.
Olen seurannut koko tämän kesän 2018 tällä kohtaa lokkien, töyhtöhyyppien ja muiden KESÄLINTUJEN elämää entisen LSK:n kyljessä.
Moottorien metelissä ei ole koskaan mitään hyvää.
*
Pieni kissavauvamme on ollut täällä vuokra-asunnossamme (yksiö) tänään täynnä elämisen intohimoa ja kokee kaiken leikkinä.
Käytyäni tänään Renkolantien entisessä asuinpaikassamme kuulin, kuinka paikan linnut olivat vaienneet ja muuttaneet pois, pihapiirimme oli täyttynyt hiljaisuudesta.
*
Katselin tuon jälkeen Kauhavan keskustan vuokratalopaikkamme kerrostaloja ja näin, että ne on tehty ammattimaisesti modernin arkkitehtuuriestetiikan ja modernien määräysten mukaan.
Ja että pihalla olevat henkilöautot on muotoiltu eri puolilla maapalloa ajan hengessä. Pihalla liikkuvien ihmisten vaatteet huudahtelivat ajan iskulauseita englanniksi.
Mutta ymmärsin, ettei kaikki ole täällä samalla tavalla kuin muualla Suomessa, puhumattakaan siitä miten asiat ovat maailmalla.
Maailmassa oleminen on (ihmisten ja eläinten sekä yhteisöjen kohdalla) aina erilaista.
Kansan yhtenäisyyteen pyrkivä hegeliläinen nationalismiaate on paha erehdys sillä se johtaa orjamoraaliin, rasismiin ja sotiin.
Ei voi olla parempaa kuin se, että on rohkeasti erilainen alistumatta osaksi yhtenäiseksi muokattua ihmismassaa.
*
Ihmisen pitää olla vapaa ja oma itsensä.
Jokaisen vapaan yksilön tulee tehdä omat valinnat ja ratkaisut itse.
Eksistentialistisen ajattelutavan mukaan jokainen ihmisyksilö on oma maailmansa. Meitä on täällä lukemattomia erilaisia maailmoja.
”Tunne todellisuudesta” ei ole muuta kuin jokaisen yksilön omaksuma ”henkilökohtainen maailmassaolo”.
”Kaikille yhteistä todellisuutta” ei ole olemassa. Mutta kiihkonationalistit ajattelevat toisin.
Lukemattomien yksilöiden maailmoissa on myös samansuuntaisia piirteitä. Niiden pohjalta syntyy tunne ”paikallisesta todellisuudesta” (paikallinen kulttuuri ja myytistö, esimerkiksi eteläpohjalainen Kauhava ja Seinäjoki).
*
Länsimaisen kulttuurin äärettömän monet ”yksilölliset maailmat” muodostavat yhdessä teollisen kapitalismin ”rakennepohjan”. Se on syypää nykyiseen (nyt hirviön riehuvaan) ilmastonmuutokseen, talousromahduksiin ja jatkuvasti syttyviin uusiin sotiin.
Teollisen kapitalismin yhteiskunta on johtanut jatkuviin ”rakennemuutoksiin”. Ihmiskunta ei voi jatkaa elämäänsä tältä aikansa eläneeltä ”kapitalismin rakennepohjalta”.
Nyt tarvitaan totaalista arvojen, asenteiden, tavoitteiden ja käytäntöjen muutosta, jotta ihmiskunta voisi pelastu totaaliselta tuholta (elollisen luonnon ja samalla myös ihmislajin sukupuuttoon kuoleminen).
*
Nykyinen maatalousvaltainen (maataloustukiin perustuva) Suur-Kauhavan hallinto toimii lakeuden perinteisen häjyilevän tuppukyläkulttuurin mukaan.
Siinä keskitytään kuitenkin eniten pintakiillon tekemiseen.
Samaan aikaan lukemattomissa maatilakeskuksissa mätänevät korjaamattomina vanhat talot tilan uusien rakennusten kyljessä.
Tuossa kulttuurissa lakkautetaan yhdellä iskulla kylien kaikki koulut ja rakennetaan paksulla lompakolla niiden tilalle yksi uusi superkallis koulu– ja monitalokeskus periaatteella ”maksoi mitä maksoi”. Muut kuntaliitoskunnat murisevat jo tuolle ratkaisulle.
Tärkeintä näyttää oleva ostaa keskusta puolueosastoille kansansuosio keväällä 2019. Muussa tapauksessahan PS ponnahtaisi täällä taas kerran kovaan nousuun.
Tuossa entisen kirkonkylä kulttuurissa kunnan pääkeskustan painopiste siirtyy villisti laidasta laitaan (nyt jo kolmannen kerran) ilman, että kuntalaiset edes huomaavat sitä.
Entisen kirkon kylä vanhoja kortteleita on purettu (tasoitettu maan tasalle) ja niiden paikalle on noussut uusia peltihalleja.
Eikö tässä ole mitään erikoista (nyt kannattaa lukea ”Kauhavan kuva”-kirjoitussarjaani)? Nuo keltaiset julkaisut ovat kylläkin pääkirjastossa jonkun takahuoneen alimmassa laatikossa.
*
Kun kasarmille perustettiin pakolaiskeskus, jotkut kauhavalaiset lausahtivat ”EI”.
Jos nykyinen suurkuntavaltapeli jatkuu vielä pitempäänkin seuraavaksi ”härmälääset” lausahtavat ”kauhavalaasille”, että ”EI”.
Sen voi arvata mitä tuolloin tapahtuisi.
*
Maatalousvaltaisen Kauhavan erikoinen kulttuuri ilmenee myös despotismin ja perinnönjaon villeissä muodoissa. Tähän vaikuttaa maaseudun vanhan ”kirjoittamattoman lain kulttuuri ja myytistö”.
Suomalaiset harjoittavat kansainvälistä propagandaa väittäessään että ”Suomi kuuluu maapallon vähiten korruptoituneisiin valtioihin”.
*
Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa maatilakartanoiden ”kuninkaaksi” valitaan aina mies.
Miehen sukupuolirooli on toimia lakeuden tuotantokoneena tehdä raskas työ sekä tuottaa rahaa sekä tavaroita) ja naisen tärkein tehtävä on toimia isäntäväen tunnehöylänä (ruuanlaitto, lasten kasvatus jne.).
*
Kuuntelen ”kanta-kauhavalaisen” kaupan jonossa, kuinka joku myyjä arvostelee maahanmuuttajarouvaa huonosta käyttäytymisestä kaupan jonossa.
Kun join kaupasta ostamastani oluttölkistä viereisellä nuorten ”kutupaikalla”, joku nuori tööttäili viereisen parkkipaikan koppiksessa koko ajan selkäni takana. Mutta en välittänyt siitä mitään.
Ja kun join toisen oluen ravintolan oluttuvassa, se oli täynnä nuorehkoja häjyileviä kovaäänisiä LSK-kiihdytysajohäijyjä.
Olen saanut vuokra-asuntoomme postia, jossa minua muistutetaan siitä, että ”Kauhavan keskustassa” ei saa käyttäytyä kuten jossakin syrjäkylissä.
*
Turussa tein pitkään töitä kaupungin kaavoitusosastolla. Osastomme sisältyi erikseen iso liikennesuunnittelutoimisto. Se muokkasi viikoittain Turun liikenneverkkoa esimerkiksi siirtelemällä liikennemerkkejä uusiin paikkoihin jne.
Tässä vuokra-asuntopihamme yhdessä nurkassa on 90 asteen jyrkän mutkan tekevä autojen kapea pääväylä (oikaisuväylä). Kyseisestä pisteestä (mutkakohdasta) haarautuu kolme ei ajoväylää, Kolari- ja onnettomuusvaara on kyseisellä kohtaa suuri.
Haluaisin, että mutkakohta katkaistaan poikki, siten syntysi kaksi ”rahallista tonttikatua”, Mutta koska tiedän että siitä syntyisi täällä kokonainen sota minua vastaan, en uskalla puhua tästä ajatuksestani kauhavalaisille mitään.
Kauhavalaiset ovat tottuneet kulkemaan (oikaisemaan) tuota väylää pitkin viimeiset 50 vuotta, kuinka he voisivat sallia sen estämisen?
Minusta tuntuu välillä siltä, että tämä kulttuuri ja myytistä ei uusiudu missään asiassa.
*
Kun muutimme Turusta Kauhavalle keväällä 2011, jokaisen päiväni pilasi vähän väliä taivaalle meluten ja pamahdellen kiitäneet Kauhavan lentosotakoulun (LSK-kasarmin) sotilassuihkukoneet.
Ne kiitivät enteeni matalalla ja nusivat hetkessä pytyasentoon kohti taivasta. Ja hetken päästä siitä suoraan kohti maata.
*
Onnekseni Kauhavan kasarmi (lentosotakoulu) lakkautettiin vuonna 2014.
Lentokenttä myytiin ”seudun omille liikemiespojille”.
Uudet omistajat jatkoivat agraaris-isänmaallis-kauhavalaisia militarismiperinteitä tukemalla henkisesti ja taloudellisesti mm. ”Kanta-Kauhavan lentokonepuiston” (muistovitriinien) rakentamista entiseen kuntakeskustaan.
Kasarmin reunoille ilmestyi kylttejä joilla kiellettiin englanniksi pakolaisia kulkemasta alueelta ”paikallisten siviilikohteisen” kautta ja läpi.
*
Luin viimeksi lentokentän alueella tievarsikyltistä ”FHRA”. Sain selville, että tuo lyhennys on englantia: ”FinnisH Rod Accociation Ry”. Sillä tarkoitetaan kiihdytysajoa.
Kauhavan LSK-alueella on rakennettu viimeksi kiireellä kiihdytysajorataa kilpailuja varten.
Kiihdytysajoista seuraa taas kovaa meteliä (nyt maan tasolla) entiseen kuntakeskustaan. Moottoreiden mörinä ja renkaiden vinkuminen alkoi kuulua vähän väliä jo päivää ennen ensimmäisiä kilpailuja.
Ajajat ovat ehkä ”häjyily- ja vastarintaliikehenkisiä” nuoria.
Rauha ja hiljaisuus ei kelpaa häjyilyyn ja ”militarismimyytteihin” uinahtaneille kauhavalaisille.
Yöllä saatoin kuulla lentokentän alueelta kovaa pauketta (raketteja?).
*
Kapitalismiin sisältyy kiihtyvä tavaratuotanto ja sitä seuraava ”kiintyvä kuluttaminen”. Miksi kaiken täytyy pyöriä kiihdytetyssä tilassa?
*
Suomen suurkuntauudistuksen taustalla on kansainvälistyminen. Suurkuntauudistus tuottaa siksi suurta tuskaa maatalousvaltaisissa kunnissa, joissa vallitsee vanha maatilakulttuurinen perinne.
Hyvänä esimerkkinä käy tästä Suur-Kauhava.
Suur-Kauhava (alle 20 000 asukasta) muodostettiin 2009 neljästä kunnasta, joista yhden nimi oli Kauhava. Muut liitoskunnat olivat Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi. Suurkunnan kunnanjohtajana toimi ensimmäiseksi alahärmäläinen Harri Mattila.
Mattila oli toiminut Alahärmän kunnanjohtajanakin, mutta hävisi 2015 poliittisen äänestyksen kunnanjohtajavirasta (33-10), jossa voittajaksi tuli Jyväskylässä ja Vaasassa yhteiskunnallisiin tehtäviin osallistunut Markku Lumio. Häntä epäiltiin aikaisemmin Vaasassa virkavirheestä mutta kiisti tehneensä laittomuuden eikä saanut tuomiota.
*
Härmä jaettiin aikoinaan kahtia (Alahärmä ja Ylihärmä)”ovet paukkuen”.
Mutta nyt Härmät ovat yksituumaisesti ”Kanta-Kauhavan suurkuntadiktatuuria” vastaan. Suurkunnan alkuajat ovat olleet valtuustossa tähän asti hyvin erimieliset.
Kauhavan entisestä kasarmi- ja kirkonkyläkunnasta käytetään nykyisin ilmaisua Kanta-Kauhava. Härmäläisten mielestä ilmaisu ”Kanta-Kauhava” todistaa siitä, että suurkuntaliitos toteutettiin vanhan Kauhavan laajennuksena.
Suurkuntaa on hallinnoitu Suur-Kauhavalla tähän asti periaatteella ”Kanta-Kauhava pitää peräsintä”.
Härmät ovat olleet viimeksi yhtä. Riita kantakauhavalaisten ja härmäläisen kesken on paisunut paisumistaan ja se koskenut viimeksi lähes kaikkea.
*
Sen jälkeen kun minut oli valittu Turussa 1987 johtavan kaavoittajan virkaan (ensimmäiseksi apulaisasemakaava-arkkitehdiksi (viimeksi tittelini Turun virassani oli ”yleissuunnitteluarkkitehti”) ryhdyin perehtymään Turun kaupunkisuunnittelun, varsinkin yleiskaavoituksen, historiaan.
Yleiskaavallinen maankäytön suunnittelu perustuu siihen, että maatalousyhteiskunnan heiketessä ja teollisen yhteiskunnan vahvistuessa teollinen kapitalismi (sen taustalla on suhdanteiden vaihtelu ja kansainvälinen rahavalta) aiheuttaa jatkuvasti rakennemuutoksia, joihin yleiskaavallakin yritetään vastata.
Sosiologi Matti Kortteisen kirjassa Hallittu rakennemuutos on hyvää rakenneuudistuskritiikkiä.
Konkreettiset prosessit ovat todistaneet siitä, että hallituksi rakenneuudistukseksi väitetty on paljastunut ”sattuman vyörysi”.
Viimeksi ajatus ”tieto on valtaa” ja ajatus ”kaikille yhteinen todellisuus” on pelkkää mielikuvitusta.
*
Kaupunkisuunnittelupohdinnoistani syntyi monta sataa mapillista aineistoa. Pidin 1990-luvulla aktiivisesti luentoja Turun yliopistossa ja lukioissa arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta.
Viimeksi olen kuitenkin loikannut noiden aikojen ajattelusta ”filosofian alueelle”.
Nykyisin ajattelen, ettei ihmislajin tähänastinen poliittinen ja taloudellinen valtapeli ja suunnittelu johda edistykseen vaan luonnon ja ihmiskunnan katastrofiin.
Paras todistus tästä on tämänhetkinen ilmastonmuutos.
*
Palaan aluesuunnitteluun liittyviin kysymyksiin koska ne voimistavat nykyajan valvontayhteiskuntaa, josta voi seurata fasistinen yhteiskunta.
Hyvä esimerkki tähän liittyvästä ongelmavyyhdistä tapahtui omalla kohdallani kun asemakaavoitin nuorena ymmärtämättömänä arkkitehtina erään
(keskiluokkaisen) omakotialueen määräten kaikkiin samankokoisiin pientaloihin saman kattokulman ja -materiaalin sekä kaikkiin taloihin saman ruskean tiiliverhouksen unohtamalla millaiseen yhtenäisyyteen ratkaisuni johtaisi.
Onneksi ehdotukseni hylättiin. Yksilöllisyyttä ei saisi unohtaa kaavoituksessakaan.
Mutta toisaalta ”liika vapaus” voi johtaa esimerkiksi paloturvallisuuden heikkenemiseen.
*
Jos filosofia perustuu matemaattiseen ajatteluun, siinä on aina kyse epäihmismäisestä pohdiskelusta.
Matemaattinen mitoitus on kuitenkin modernin yleiskaavoituksen tärkein vaihe.
Nykyistä digiyhteiskuntauskoa leimaa myös eniten matematiikka. Tämä on hyvin huolestuttavaa.
Esimerkiksi omakotialueen asemakaavassa voidaan määrätä jokaisen rakennuksen rakennusoikeus samaksi (esim. joka tontilla yhteensä 250 kerrosneliömetriä).
*
Yleiskaavoituksen liittyy myös tulevaisuutta koskevien ennusteiden tekeminen sekä tavoitteenasettelu ja tilastotieteet.
Tavoitteen asettaminen merkitsee aina tuntemattomaan huomiseen sukeltamista.
Ennusteessa on kyse samasta ilmiöstä.
Ennusteet koskevat yleiskaavoissa tulevaa väestönkasvua. Tuolloin väestönkasvutavoite voi olla lyhyt tai pitkä (esim. 30 vuotta).
Tuo kasvu edellyttää aina hyvin suuren luontoalueen varaamista ihmisen käyttöön. Jos kuntia on 400 ja niissä jokaisessa on luontoalueiden rakentamiselle valtaamista varten alue, niiden summasta tulee valtavan suuri. Näinkin luonto kutistuu, ei ainoastaan bisnesmetsänkaadolla.
Ennusteet ovat onneksi aina utopioita, sillä tulevaisuudesta ihminen ei voi sanoa koskaan mitään varmaa.
*
Tämä kaikki todistaa kapitalistis-uusliberalistisesta positivismista ja nyt se uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa (ilmastonmuutos jne.).
Husserlin luoma ”positivismin vastainen hermeneutiikka” on tänä päivänäkin ajankohtainen.
Pääasia on luonto, luonto johon sisältyy myös ihminen.
*
Vuonna 1945 päättyneen toisen maailmansodan jälkeen elettiin 1960-luku jatkuvan taloudellisen kasvun ja nationalistisen edistysuskon aikaa. 1950-luku oli sodan jälkeistä hätäapuaikaa.
Edistysuskoista 1960-lukua leimasi mm. ”avaruuden valloittaminen” ihmisen käyttöön.
Kasvu- ja edistysusko romahti kuitenkin 1970-luvun alussa. Kirjoitin parikymmentä vuotta tuon jälkeen kirjoitukseni ”Kaupunkikone” (kts. Aluesuunnittelu-lehti), josta sain postista iloista palautetta Georg Henrik von Wrightiltä.
Viimeksi on tapahtunut nopeaa kansainvälistä ja globaalia kehitystä mikä viittaa entistä suurempiin maailmanlaajuisiin talousheilahduksiin (nousu- ja laskukaudet).
Maapallon koneellistuminen uhkaa nyt koko ihmiskuntaa.
*
Kaavoittajavirkani perustettiin aikoinaan ajatellen Turun yleiskaavoitusta.
Kun puolustin tuolloin kokonaisvaltaista yleiskaavoitusta, en pidä sitä enää kaikissa suhteissa hyvänä asiana.
Osaan olla nykyisin myös itsekriittinen.
Kun aloitin työni, viimeksi tapahtuneesta Turun yleiskaavoituksen käynnistämisestä oli kulunut jo yli 20 vuotta. Edellinen yleiskaavakierros tapahtui 1965-1976 välisenä aikana.
Suunnitelman laati ”suunnittelijamaestro” arkkitehti professori Olli Kivinen työryhmänsä kanssa Helsingin seudulla Espoossa. Kivisen yleiskaava sisälsi kristillisen ristisymbolin (kirkollinen keskus Turku) sekä sen mukaiset pääkasvusuunnat (ristin sakaroiden päät, esimerkiksi Hirvensalon suunnata mutta siitä tuli myöhemmin kova riita puolueiden kesken).
*
1965 aloitettu Turun yleiskaavoitus perustui kuntaliitoksien kautta muodostetulla suuralueella (Turusta tuli kuntaliitosten johdosta kravatin muotoinen ja 40 km pitkä kaupunki).
Kivisen suunnitelma pohjautui hyvin suuriin kasvuennusteisiin. Yhdessä vaiheessa Turusta uskottiin kasvavan muutamassa vuosikymmenessä noin 300 000 asukkaan kokoinen kaupunki.
Puoluepoliitikkojen odotukset olivat aluksi suuret mutta ne romahtivat 1973 öljykriisin jälkeen.
Pessimismi valtasi alaa ja se koski myös yleiskaavoitusta. Seuraus oli se, että usko kokonaisvaltaisen suunnittelun etuihin päättyi täysin.
*
Jouduin vuodesta 1987 lähtien puolustamaan monta vuotta uuden ”yleiskaavakierroksen” käynnistämistä, ja toiminnastani syntyi samalla armoton valtapeli (riita). Ehkä tuon tapahtuman taustalla oli myös omaa luonnevikaani.
Minulla ei ollut tuossa vaiheessa muuta kanavaa vaikuttaa tuon yleiskaavatavoitteeni toteuttamiseen kuin politiikka.
Asetuin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi. Minut valittiin tuossa vaiheessa noin 2000 äänen voimalla Turun valtuustoon. Olin vihreiden ylivoimainen ääniharava 1992.
Minua kovasti arvostellut kaupunginjohtaja Juhani Leppä liukui tuon jälkeen raivon ja itkun rajamaille.
Tuota menestystäni alkoi seurata kohdallani kovia vastaiskuja. Vihreät hävittivät sopimuspöytäkirjamme. Eniten sateli vihaa niskaani 1994 kun olin loikannut vihreistä demareihin (1996-2000). Vuonna 2000 putosin demarina Turun valtuustosta.
*
Yleiskaavoitus on ollut koko toisen maailmansodan jälkeen hyvin edistysuskoista.
Yleiskaavoitusprosessissa ”tieto oli valtaa” ja samalla edistystä.
Mutta tuo usko on kuitenkin romahtanut taas kerran.
Eniten tähän on vaikuttanut 1980-luvulla alkanut uusliberalistinen ajattelu.
*
Turussa oli käytetty tilastotieteen pohjalta (matemaattinen ajattelu ja osa-aluetarkastelu kartalla) 1976 jälkeen ”tilastotieteellistä kuntasuunnittelua” eräänlaisena ”Turun yleiskaavoituksena” ja kaavoitusohjelmana (pohjalla ”kuntasuunnitelman maankäyttökartta”).
Tässä mielessä mielenkiintoinen tutustumiskohde on esimerkiksi Turun osoitekarttaan vuodelta 1982 laadittu ”yleiskaava” (päivätty 5.5.1982 ja 23.3.1982) ”Turku, kaupunkisuunnitelman maankäyttö, kaavoitusohjelma 1981-85, 1: 20 000”.
Toinen tutustumisen arvoinen asiakirja on Turun kaupunginhallitukselle 19.12.1988 kirjoittamani kirje, jossa käsitellään asuntopoliittisen toimikunnan mietintöä (kuuluin jäsenenä kyseiseen toimikuntaa).
Kirjeessäni korostin sitä, että työvoimaa tulee lisätä varsinkin Turun yleiskaavatoimiston kohdalla.
*
Noina aikoina oli käyty vuosia kädenvääntöä kuntasuunnittelun ja maankäytön suunnittelun välillä ja samalla hämärtyi koko aikaisempi 1960-luvun suunnittelukulttuuri.
Tämän ilmiön taustalla oli puoluepoliittisia kädenvääntöjä. En aluksi tiennyt sitäkään, että eräs osastomme työntekijä oli kunnallisjärjestön johtava demaripomo.
Kyseisen vaiheen jälkeen osayleiskaavojen laadinnasta tuli Turussakin yleinen käytäntö.
Osayleiskaavat tilattiin järjestään konsulteilta.
Koska osayleiskaavoja ei tehty kunnan omana työnä omassa organisaatiossa, kaavan laadintaan liittyvä oppimistapahtuma jäi toteutumatta.
Ja kuntalaisten osallistuminen kaavoitusprosessiin jäi toteutumatta.
Myös pettymykseen johtanut Olli Kivisen yleiskaava oli ”konsulttikaava”.
Osayleiskaavoitus lisäsi kaavoitusprosessin joustavuutta (ja nopeutta), pääsemistä suorempaa tietä toteutukseen (rakentamiseen).
Joku konsultti saattoi pyytää kesken kaavoitusprosessin lisää rahaa ja sai myös sitä poliittiselta lautakunnalta helposti, tämä viittasi korruptioon (puoluerahoitus jne.).
*
KOKONAISVALTAISET YLEISKAAVAT JA MUUT KOKONAISRAKENTEELLISET MALLIT nähtiin tuon jälkeen kommunismiin verrattavan autoritäärisen hirmuvallan edistäjinä ja pönkittäjinä.
Länsimaissa tuli tärkeimmäksi päästä nopeasti ja joustavasti toteutukseen eli rakentamiseen.
*
Vanha jäykkä ja hidas hallintokulttuuri (kaupunginjohtaja Leinon vanha hallinto- ja johtamismalli) haluttiin muuttaa nopeaksi ja joustavaksi.
Varsinkin kokoomus ajoi vallan delegointia lautakunnilta kunnan virkamiehille Turun ”joustavan menettelyn” tehostamiseksi.
”Joustava menettely” viittasi esimerkiksi kaavamääräysten sivuuttamiseen rakentamisen ja taloudellisen edun nopeaksi toteuttamiseksi. Samalla poliittiset lautakunnat syyllistyivät puoluerahoitukseen ja muuhun taloudellisen edun kahmimiseen puolueiden hyväksi.
Kokoomus vaati koko ajan esimerkiksi Turun luonnonläheisen ja ”vetovoimaisen” saariston kaavoittamista hyville veronmaksajille ja muille ”paksulompakkoisille”.
*
Pankinjohtaja (rääväsuinen) Juhani Leppä valittiin (Lepällä ei ollut minkäänlaista kokemusta yleiskaavoituksesta) Turun uudeksi ”nuorekkaaksi ja dynaamiseksi johtajaksi”.
Mutta muutaman vuoden Turkua johdettuaan hänen oli pakko luopua virasta koska hänellä oli kaupunginjohtajana sivutoimiakin parisenkymmentä.
Esimerkiksi yksityisten firmojen hallitusten puheenjohtajana.
Tämän taustalla oli 1980-luvulla liikkeelle lähtenyt ”ylijoustava uusliberalismi”.
Uusi valtapeli johti Turun taudin kiihtymiseen, maan tavan yleistymiseen (”Suomen tautiin”) ja lopulta maapallon kansainväliseen bisnestautiin kytkeytymiseen.
*
2000-luvun alussa toimin apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määtän apulaisena, koska Turkuun laadittiin uuden kaavalain pohjalta ”strategiayleiskaavaa”.
Tuohon aikaan oli kaikessa muodissa strategioiden laatiminen.
Tein Määtälle monta selvitystä maankäytön suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä.
Koska Määtällä oli aiempaa kokemusta yleiskaavoituksesta (Oulusta), hän ymmärsi tekstejäni ja osasi arvostaa niitä.
*
Nyt ”maapallon tautia” on muuttamassa Trumpin valtapeli.
Mutta se on johtamassa uusnatsien nousuun.
Mutta ilmastonmuutos ”huolehtii” maapallon taudin (tähänastisen teollisen kapitalismin) lopullisesta nujertamisesta.
Ihmiskunnalla ei ole sen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin nopea suuntautuminen kohti parempaa huomista. Nyt tarvitaan ennen kaikkea liberaalia uussosialismia.
*
Ihminen voi vapauttaa luonnon ja asettaa kieltoja luonnon hyödyntämiseksi sekä hallita luontoa.
Geometrisesti (matemaattisesti) muotoiltu barokkipuisto on paras esimerkki luonnon hallitsemisesta.
Luontoon liittyvä kielto voi olla esimerkiksi kyltti, jossa kielletään jonkun metsäalueen muodostaminen esimerkiksi asuntoalueeksi (raakamaasta tonttimaaksi ja kaduiksi).
Luonnon vapauttaminen liittyy kieltoon, jossa kaikenlainen puuttuminen luonnon prosessiin kielletään (esimerkiksi tornitalorakentaminen matalien talojen sijasta).
Yleiskaavoitukseen liittyvä maisemasuunnittelu on aina luonnon hallitsemista koska siinä ihminen asettaa rajoja luonnon ”muokkaamisen ja hyödyntämisen” suhteen. Maisemafilosofia perustuu myös edistysutopiaan, jossa kuvitellaan ihmisen ja luonnon väliseen tasapainoon.
Maisemasuunnittelun harjoittamista on pidetty Turussa ainakin 1960-luvulta lähtien kiellettynä suunnittelumuotona. Maisemasuunnittelun katsottiin olevan ”joustavan menettelyn” (vapautetun rakentamisen) tiellä, samalla tavalla kuin yleiskaavoitusta pidettiin ”pakkopaidan muodostamisena”.
*
Paikalliseen kulttuuriin sisältyvä Turun tauti alkoi kukkia tuon jälkeen täysillä.
Erityisesti kokoomuspuolue ajoi kaiken aikaa ”joustavaa hallintoa” ja demaritkin liittyivät samaan liikkeeseen. Myöhemmin tuota uutta aiempaa joustavampaa valtapeliä alettiin kutsua uusliberalismiksi (1980-luvulta lähtien).
Yleiskaavassa on kuitenkin kyse kokonaisvaltaisesta eri funktioiden (asuminen, palvelut, liikenne jne.) suunnitelmasta (1) ja juridisesta asiakirjasta ja normista (laki, 2).
Yleiskaava perustuu kuntasuunnitteluun ja maankäytön suunnitteluun.
Nykyisin pidetään vuorovaikutusta kunnan väestön kanssa tärkeänä yleiskaavoituksessakin.
Yleiskaavaan sisällytettiin 1960-luvulla myös ”paikallisen identiteetin muoto” (Turussa risti).
2000-luvun alun jälkeen se vaihtui ”strategiatarkasteluksi” (apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määttä)
Turun yleiskaavan kohdalla Kivinen valitsi ristin muodon, koska se symbolisoi Turkua vanhana kirkkokaupunkina. ”Rakennemallissa” ristin sakaroiden päässä oli suuret asuinalueet (osana myöhempää lähiökehää).
*
Kauhavan seudun tärkeimmät symbolit (vaakunat jne.) ovat hyvin militaristisia.
Suurkunta-Kauhavan kohdalla on samalla tavalla kyse isosta maa-alueesta, mikä on muodostunut alueliitoksesta. Suurkuntaan liittyviä asioita on käsitelty Kauhavalla 2000-luvun alusta lähtien osana kunnan yleishallintoa ja kuntasuunnitelmaa.
Suur-Kauhava on naurattanut muita ”marsilaisella strategiayleiskaavalla” mikä ei sido kenenkään käsiä.
”Suunnitteluprosessin ja -kulttuurin yhteydessä käytetyt metodit ja termit paljastavat sen millaiseen ajatteluun ja vallankäyttöön suunnittelu perustuu.
Suunnitteluprosessin ja -kulttuurin yhteydessä käytetyt metodit ja termit paljastavat sen millaiseen ajatteluun ja vallankäyttöön suunnittelu perustuu.
”Kauhavan tautia” on laadituttaa suurkuntaan samaan aikaan neljä osayleiskaavaa.
Lakeuden ”avaruuspääkaupunkiseudun” sydän on kuulemma Suur-Kauhava.
*
Miksi maankäytön suunnittelu tulee suurkuntiin ehkä vasta kuntaliitossotkujen (sote jne.) jälkeen.
Hajoaako Suomen valtio jo ennen suurkuntien (MRL-mukaista) yleiskaavoitusta?
*
Tein Kauhavalla kesällä 2018 kaksi lakeihin pohjautuvaa kuntalaisaloitetta (ks. blogini Kulttuurivihkoissa ”Suurkunnan yleiskaava?”).
Kauhavan kunnan johto neuvoi kuitenkin minua vuosia sitten, että ”älä tee aloitteita, ne lisäävät vain byrokratiaa”. Asukasmielipiteitä esittäneiltä olen kuullut, että Kanta-Kauhavalla on haukuttu kuntalaismielipiteen esittämisestä kommunistiksi.
Kuntaliitos on johtanut Suur-Kauhavalla ympyrän muotoiseen suuralueeseen ja verovarojen kasvuun.
Suurkunnan valtuutetut ovat olleet sitä mieltä, että eräät toteutetut uudistukset ovat johtamassa siihen, että (kyläkoulut yhdellä iskulla lakkauttaneesta ja kallista monitoimitaloa Kanta-Kauhavan keskustaan rakennuttavasta) Suur-Kauhavasta on tulossa kriisikunta (Ilkka, 18.11.2017, kaupunginjohtaja Lumio ja hallintojohtaja Salo).
*
Suur-Kauhava on kulkenut nopeasti kohti poliittista ja taloudellista kriisiä. Tilanteen pahenemisen välttämiseksi liitoskuntien täytyy tehdä keskenään sovinto ja oppia puhaltamaan yhteen ja samaan hiileen.
Yhteen hiileen puhaltaminen johtaa yhteen yhteiseen identiteettiin. Suur-Kauhava on kuitenkin huojunut viimeksi ”sekaindentiteetissä”.
Varsinkin ”Kanta-Kauhava” on korostanut voimakkaasti omaa identiteettiään. Sitä on seurannut kovia valtariitoja Suur-Kauhavan valtuustossa.
Eräs kauhavalais-keskustalainen poliitikko on sanonut tuosta riidasta, että siinä ”kylät tappelevat” keskenään.
Ylihärmä, Alahärmä ja Kortesjärvi on alennettu ”Kanta-Kauhavan” syrjäkyliksi.
*
Parhaillaan suurkunnassa käydään veristä taistelua yläkoulusta. Syntyneistä ongelmista on syytetty konsultteja ja kunnan virkamiesjohtoa.
Ongelman taustalla on kuitenkin hierarkkisuuteen pohjautuva kouluverkkomalli, minkä mukaan esimerkiksi lukiot sijaitsevat aina isoissa keskuksissa, ei pienissä kunnissa.
Nyt ennen eduskuntavaaleja kokoomus ja kepu syyttelevät Suur-Kauhavalla tosiaan kouluverkkoriidassa. Lapset, jotka joutuvat istumaan koulubussissa tunnin joka päivä, ovat heille sivuaasia.
Mutta edessä on kymmenen muuta vastaavaa uutta riitaa.
Keskustaan kallistuvan Ilkan mukaan ainoastaan keskustan puoluepamput ovat oikeassa.
Ennen oli peruskoulun yläasteita joka kunnassa, mutta suurkuntauudistuksen jälkeen on haluttu hävittää entisten pikkukuntien yläasteet ja keskittää ne yhteen entiseen (täällä ”Kanta-Kauhavalle”). Tässä on valmiina koko ison riidan siemen.
*
Oma näkökulmani tähänkin kysymykseen perustuu Suur-Kauhavan liitoskuntien kulttuurin ja myytistön tunnistamiseen.
Johtopäätökseni on ensinnäkin se, että maatalousvaltainen suurkuntaliitos ei voi onnistua omaksutun (omaan talonväkeen keskittyvän) ”kartanoagraarisen” kulttuurin ja myytistön takia.
Maatalousvaltaisten kuntien liitos ei onnistu vaikka suurkunnan yleiskaava tehtäisiin vaihekaavoina.
Suurkunnan valtuusto ei pysty puhaltamaan tuolloinkaan yhteen ja samaan hiileen.
Tuolloin kouluverkkosuunnitelman lisäksi valtuuston on hyväksyttävä kymmenen muuta suunnitelmaa.
*
Omaksuin 1960-luvulla monia asioita tuon vuosikymmenen puolivälissä Euroopan metropoleissa tapahtuneesta nuorisokapinasta, mutta en yhtään mitään nationalistis-orjamoraalisesta alkiolais-keskustalaisesta nuorisoaatteesta. En vaikka isäni osallistui maalaisliittolaiseen puoluetoimintaan.
Eniten minulle merkitsi myös tuona aikana luonto (varsinkin lintujen elämän seuraaminen).
Toiseksi omaksuin paljon hippiliikkeestä (kiinnostus vapausajatteluun ja naissukupuoleen, moderniin rockmusiikkiin, pitkän tukka, nauhakengät jne.). Tätä seurasi rauhanjärjestöön Sadankomiteaan liittyminen ja Ydin-lehden lukeminen.
Olin jo tuolloin muiden silmissä ”ärsyttävä tyyppi”.
Nyt kun olen omaksunut myös Jean-Paul Sartren eksistentialistisen vapausajattelun ja dadaistisen taidekäsityksen olen monien mielestä entistäkin ”ärsyttävämpi yksilö”.
Minua on kiinnostanut aina myös kuvataide ja niin kutsuttu ”kirjallisuus”. Muutama vuosi sitten tekemäni ”Musta valu” on huomionarvoisin dadaistinen kuvataideteos.
*
Digiaika lisää lukutaidottomuutta.
Avaruudesta on kyselty missä se ”avaruuden pääkaupunki Seinäjoki” sijaitsee maapallolla. Suomeakaan ei tunneta avaruudessa.
Ajatus nationalistisesta Suomesta keksittiin vasta 1800-luvulla.
Historioitsija Tacituksen käyttämä termi ”fennit” viittaa Suomenniemen eteläosassa pari vuosituhatta sitten asuneisiin saamelaisiin, ei suomea puhuneisiin pieniin ihmisryhmiin.
*
Seinäjoen Sanomista 29.8.2018 luin, että Seinäjoella aiotaan rakentaa vanhaan säkkipimeään maaseutukulttuuriseen ulkorakennukseen taidehalli.
Kummallisinta tuossa uutisessa oli se, että siinä kerrottiin seinäjokilaisten ottavan käyttöön käsitteen ”maaseututaide”.
Puoluepoliittisin päätöksin myönnettyjä taidetukia kyttäävät ammattitaiteilijat ja Seinäjoen porvarilliset ja kepulaiset valtapelurit pelaavat nyt hyvin härskiä valtapeliä.
Seinäjoen keskustassa on nyt ensimmäisen kerran muutama tornikerrostalo. Mutta Seinäjoella ei tunneta kaupunkikulttuuria.
Pelkkä funktioiden suuri kirjo ei tee paikkaa kaupungiksi.
Ei Seinäjoki ole Venetsia, ei Pariisi, ei ”avaruuden pääkaupunki”.
*
Kävin Kauhavalla kaupoissa. Otin mukaani pinon kauppojen esitteitä. Elämyksellisiä vaihtoehtoja on niissä nyt ääretön määrä.
”Hanhenmaksapalleroiden popsimiseen” yllyttäminen johtaa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syvenemiseen sekä luonnonvarojen loppumiseen maapallolla.
Ruokaa kerjäävät ja puhdasta vettä juotavaksi anovat lisääntyvät nyt maapallolla nopeaa vauhtia.
