1. EUROOPAN HISTORIA JA MAAILMANHISTORIA
Otan käsiini maapallon. Lapsille tarkoitetun muovisen potkupallon pinnalla on väritetty kartta maapallosta.
Näen, että pallon pinta on valtaisin vettä (meriä). Veden keskellä on joukko isoja ja pieniä ”saaria” (mantereita). Niissä on metsiä, vuoristoja, savanneja, aavikoita ja muita luontotyyppejä. Ja maapallon eläinkuntaa.
”Saarilla” (mantereilla) asuu lukemattomia erilaisia kansoja ja paikkoja. Paikoissa on kauniita maisemia ja eläviä kieliä murteineen. Kokonaisia kansoja on järjestäytynyt valtioiksi.
Minulla on ikävä niitä kaikkia (paikko, kansoja ja kieliä).
Eurooppalaiset valtiot näkyvät pallon pinnalla pikkuruisina väriläiskinä, kuin väritetyt kärpäsenpaskat.
Toiset valtiot maapallolla ovat niin suuria, että niiden sisälle mahtuu monta Eurooppaa. Eurooppalaiset kuitenkin kuvittelevat, että kaikki on täällä suurta ja muualla maapallolla kaikki on pientä.
Maanosamme mahtuisi esimerkiksi Intian valtion sisälle.
Pelkästään Intiassa puhutaan yli viittäkymmentä eri kieltä.
Nostan pöydälleni pinon kirjoja: Uusi iso atlas, Historiska atlas, Suuri maailmanhistoria (ennen liennytystä 1945-1965), Tatsachen über Deutschland (Tosiasiat Saksasta), Itä-Euroopan historia, Autolla Baltiassa, Via Balticaa Puolaan ja Eurooppaan, Polen i Europa, Viron Latvian ja Littuan historia ja En historia om Balkan.
Voisin ottaa pöydälleni vielä toisen ja kolmannenkin pinon kirjoja, joissa kerrotaan maapallon kansoista, paikoista ja valtioista.
Mutta en halua tukehtua pullaan.
Vilkaisen pöydällä olevia kirjoja. Huomaan heti, että Euroopan historia on täynnä riitoja ja sotia.
Pelkästään Euroopan historia muodostaa niin monisäikeisiä kokonaisuuksia ettei niistä ota hullukaan selvää.
Länsimaisessa kulttuurissa Kreikkaa pidetään arvomaailmamme kehtona. Kreikan kaupunkivaltioperintö ilmenee kuitenkin valtionationalismissa isona helvettinä.
Kreikasta on löytynyt äskettäin muinainen joukkohautakin. ”Polttouuniaate” onkin iänikuisen vanha.
Hyvänen aika sentään. Sodat näyttävät syttyneen ja laajentuneen loputtoman pitkinä iänikuisina sarjoina.
Helsingin Sanomat (9.4. 2016) otsikoi ”Venäjän onnellisimmat asuvat Ukrainassa”. Uutisen mukaan kyse on venäläisten tekemästä kyselystä, jossa ensimmäiselle sijalle tuli Krimin Sevastopolin kaupunki.
Krimin autonominen tasavalta liitettiin Ukrainan sodan takia Venäjään 2014. Krimin historia liittyy 1700-luvun lopulta lähtien valtaosin Venäjään, ei nykyisen Ukrainan historiaan.
Uutinen on sotapropagandaa ratkaisemattomasta erimielisyydestä? Onnettomimmat toimittajasopulit löytyvät helsinkiläisestä lasilaatikosta.
Lopettakaa myös kaikenlainen ”jeesustelu” eli puhe pohjimmiltaan hyvästä ihmisestä ”luomakunnan kruununa”, ihminenhän on osoittautunut ”mytologiseksi eläimeksi”.
Länsimainen kulttuurin palvominen ihmiskunnan suurimpana arvona sekä hegeliläinen nationalismi on ihmiskunnan vakavin ongelma.
Maapallo on kuitenkin tehokkaassa globalisoitumisvaiheessa. Se hävittää nopeasti nationalistisia kansallisvaltioita.
Euroopassa kansallisvaltioiden historioita on seurannut unionivaltioiden Euroopan historia.
Uusimmaksi historiaksi on tulossa kuitenkin yksi ainoa maailmanhistoria.
2. PIRSTALEISESTA MAASEUTU- JA MAATALOUSYHTEISKUNNASTA KOHTI TEOLLISTA NATIONALISTIS-YHDENMUKAISTA MASSAVALTIOVALTAA SEKÄ KANSALLISVALTION TUHOUTUMINEN VALLANKÄYTÖN LAAJETESSA MAAPALLONLAAJUISEKSI
Suomalainenkin yhteiskunta on muuttunut seuraavien vaiheiden puitteissa:
a. Pirstaleisuusvaihe. Maaseudun vanhassa maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa elettiin kodin ja itsellisen maatilan (perhe ja muu kotiväki, ”pienoisvaltioina”), kylän (klaani) sekä maakunnan (heimo) sisällä.
Asutusta oli siellä täällä pieninä ryppäinä ympäri Suomenniemeä. Erilaisia murteita (kieli) ja elämäntyylejä (tavat, pukeutuminen jne.) oli runsaasti Tuolloiseen omavaraistaloudelliseen yhteiskuntaan vaikutti kaksi ”ulkopuolista” vallankäyttäjää eli kruunu ja kirkko. Kruunu suojeli kansaa sotavoimilla ja otti väestöltä veroja suojelusta (siksi oli luovutettava vero ”uhri”) ja kirkko kasvatti yhteistä kristillistä moraalia (toimien myös verottajana). Kruunu ja kirkko harjoittivat myös yhteistä valtapeliä (esimerkiksi ”valtionkirkko”). Vallankäytön kohde oli erilaiset yhteisöt (väestö).
b. Yhtenäistämisvaihe. Nyt käynnistyi väestön valvominen ja kurittaminen. Kruunun valta kasvoi, tehostui ja byrokratisoitui entisestään. Kirkko onnistui yhtenäistämään moraalikäsityksiä ja sai ”kirkon keskelle kylää”. Väestö alkoi perustaa myös kansankirkkoja.
Kruunu, kirkko ja kansa lähestyivät tosiaan mutta yhteiskunta säilyi maatalousvaltaisena ja pirstaleisena (murteet jne.) ilman yhtä ”mieltä kieltä ja kansaa”. Valitus, nationalismi ja teollistuminen johtivat siihen, että yhteiskunta alkoi organisoitua tehokkaammin sekä yhtenäistyä ja ryhmittymällä yhden kaikille yhteisen vallan eli valtion ympärille.
c. Ristiriitavaihe (konfliktivaihe). Vanhaa pirstaleista maatalousvaltaista yhteisöllistä elämää pitäjien ja kylien yhteydessä viettäneet pienyhteisöt kokivat valtiollisen vallan paisumisen uhaksi ”omille kylille”. Riehuminen alkoi jo Venäjään liittämisen jälkeen (1809).
Kun Kauhavalle määrättiin ensimmäinen oma nimismies (1864, Adolf Hägglund) hän pakotti kyläläisiä noudattamaan yhtä koko valtiolle (Venäjä ja autonomia) yhteistä lakia ja yhteisiä elämäntapoja. Kylille annettiin aluksi myös pienpaikkojen eriytyneistä järjestyssääntöjä.
Tähän vaiheeseen liittyvistä konflikteista tunnetaan Etelä-Pohjanmaalla Härmän puukkojunkkarit (nuorten miesten riehuminen alkoi jo ennen Hägglundin tuloa) sekä lapuanliike (väkivalta). Noissa molemmissa tapauksissa paikallisten vihollinen oli maan yhteinen laki ja valtio. Myös SMP/PS ponnisti samasta aineksesta. Nuijasotakin käytiin muinoin Suomenniemen virallisen vallan vastaisena liikkeenä.
Eteläpohjalaisille pitäisi perustaa Suomeen oma osavaltio, sillä he muodostavat kulttuurisesti oman erillisyytensä samalla tavalla kuin lappalaiset Lapisssa.
d. Nationalistinen massoittuminen ja subjektin kuolema. Valtiovallan onnistui nationalistisen aatteen, koululaitoksen ja nuorisotoiminnan sekä nationalististen puolueiden avulla kokoamaanja yhtenäistämään koko ”kansakunta” yhden mielen (oi isänmaa) ja kielen (etelän kirjakieli) ympärille. Valtionkirkko alkoi menettää suosiotaan ja irtaantua valtiovuorovaikutuksesta (valtiokirkon loppu).
Kansan yhtenäistäminen tehostui ja johti ”kansanmassoittumiseen” mistä seurasi ”subjektin kuolema” (kts. ranskalaiset jälkistrukturalistit). Massoittumisesta aiheutui rasistista liikehdintää sekä maailmansotia. PS jatkaa tällä tiellä 2016.
e. Eksistentialismi ja netti. Toisen maailmansodan jälkeen kasvoi nationalistista massoittumista vastaan suuntautunut eksistentialistinen liike. Se alkoi korostaa ”kuolleen subjektin henkiin herättämistä” ja vapaa ihmisyksilön ”itselleen olemista”.
Informaatiotekninen kehitys (”some” jne.) vauhditti vapautta ja yksilöllisyyttä korostavaa uutta liikehdintää. Nationalismin onnistui nousta hetkeksi vastarintaan
f. Kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen. Kapitalismin laajeneminen maapallon laajuiseksi lisäsi paikkaan sitoutumattomuutta ja elämän moni-ilmeisyyttä. Suljettu nationalistinen valtapeli korvautui ylikansallisilla ja globaaleilla valtapeleillä.
Vuodesta 2016 eteenpäin tärkeintä on saada olla ihminen ja elää siten kuin ihminen elää. Sillä ei ole väliä mihin esimerkiksi uskoo, onko kristitty tai islamisti, isänmaallinen tai ei, militaristi tai pasifisti.
3. KANGAS-ANNALAN TIE JA SILTAHANKE – KAUHAVAN LUOTISUORA TIE MAAILMANKARTALLE
Suomen valtiossa julkista valtaa käyttävä ”Kauhavan kaupunki” (uunituore suurkunta) on komistanut lakeutta sen uusimmalla ”monumentilla”.
Kangas-Annalan tiehankkeessa on kyse moraalisesti, poliittisesti ja juridisesti merkittävästä riidasta. Noin 20 km pituisen maantien rakentaminen kansainvälisen lintujensuojelualueen läpi (IBA) paikallisen ”kepuvaltanyrkin voimalla” on ainutlaatuinen tapaus.
Jos kaikkialla muualla maapallolla toimitaan vastaavalla tavalla, elollinen elämä päättyy heti.
Lapuanjoen ja Kauhavanjoen haarakohdasta aloittaneesta kauhavalaisesta valtaeliitistä on tullut ”paksunahkainen vesipuhveli”. Traktoreiden mörinä (maatalouselinkeino) ja koppisten pörräys (huomisen nuoriso) ei pelasta Kauhavaa.
”Kangas-Annala tie- ja siltahankkeen ” toteuttamiseen on osallistunut iso joukko yhteiskunnan vaikuttajia, kuten kunnan virkamiehiä ja kunnan puoluepoliitikkoja, itsellisiä maanviljelijöitä, valtion viranomaisia sekä oikeusviranomaisia. Valta ajoi pellolla umpikujaan.
Hanke on aiheuttanut myös Kauhavalla riitoja. Hankkeesta on tehty myös rikosilmoitus poliisille. Sen tekijänä on valtuuston nykyinen puheenjohtaja Petri Salo (ammatiltaan poliisi).
Tiehanke on todennäköisesti munittu keskustan ryhmähuoneessa. Kauhavan valtuuston on siksi hyödytöntä väitellä ”hyvästä kepuhankkeesta” valtuustosalissa.
Asukkaiden osallistuminen tiehankeen valmisteluun on ollut minimaalista. Väestölle ei ole tarjottu edes konkreettista vaikuttamismahdollisuutta vaikka tieasiakin liittyy neljän kunnan väliseen kuntaliitokseen (taustalla valtakunnan lainsäädäntö).
Sanalla demokratia viitataan kansanvaltaiseen (kansa ja valta) vallankäyttöön ja valtioinstituutioon. Demokratiassa kansalle (asukkaille) tarjotaan oikeus olla mukana valmistelemassa heitä koskevia asioita.
Kansalaisella viitataan tässä vapaaseen yksilöön. Demokratiassa yksilön täytyy olla eksistentialistisesti vapaa pystyäkseen tekemään itse johtopäätöksiä ja ratkaisuja. Massaihmisenä ei pysty päästämään demokraattista ääntä kuuluviin sillä oma mielipide on tuolloin muiden ajatus.
Jos asukkaat eivät pääse sanomaan sanaansa hallinnossa kuntaorgaani toimii epädemokraattisesti. Valtaeliitti ei tuolloin kunnioita vaan väheksyy tavallista asukasta (yksilönä ja ryhmänä) osallistujana ja vaikuttajana.
Miksi kunnanjohtaja Mattila lausahti yhden kerran Kauhavan torilla, että ”jos teillä on jotain kysyttävää, niin nyt voitte kysyä”?
*
Osallistuminen ja vaikuttaminen on mahdollistettava katsomatta asukkaan asemaan, varallisuuteen ja poliittiseen kantaan. Vasemmistolaisia (punaisia) ei kuulla Kepu-Kauhavalla kuitenkaan koskaan.
Jopa pelkkä sana ”kommunisti” on käyttökielossa. Vappumarssejakaan ei ole nähty Kauhavalla vuosikymmeniin.
Kauhavalla on kuitenkin ollut aktiivinen työväenliike, Kauhavan keskustan punainen työväentalo on vuodelta 1919 (heti dialektisen sisällissodan 1918 jälkeen). Marxilaisuus on tukahdutettu seudulla lapuanliikkeen jälkeen keskustan ja kokoomuksen yhteisen valkoisen vallan ylistyslaululla ja kapitalistisella yrittäjyyspropagandalla.
Sota- ja rauhasekoituksellisella Kauhavalla on ollut pitkään kokonainen ”valkoinen kulttuurivallankumous”. Kauhavan lukion esittämää jääkäriä rakastetaan. Nuorison kasvattaminen militarismiin ja porvarillis-kapitalistiseen liberalismiin on vauhdissa. Tämän taustalla on seudulla pitkään vallinnut nuoriso-ongelma (juopottelu, jengiytyminen jne.) ja oikeistopuolueiden valtapeli (alkiolaisuus jne.).
Äskettäin perustettu lentokenttäalueen ”etnohelvetti” (pakolaiskeskus) suututtaa suuresti maanpuolustustahtoisia kauhavalaisia. Siis perusuomalaisuus (SMP-PS) koskettaa.
Oikea kylki edellä maahan romahtanutta suurkauhavalaista valtuustoa ei voi tasapainottaa muuten kuin siten, että asukkaat valitsevat valtuustoon vastavoimaksi vasemmisto- ja luontohenkisiä ihmisiä.
Euroopan rahaliittoon liittyminen ja Suomen suurkunnat toteutettiin valtaeliitin ehdoilla kuulematta kansalaisten ääntä. Kansanäänestys olisi todennäköisesti estänyt Emuun liittymisen.
Kangas-Annalan tiehankkeen tausta selviää lukemalla internetissä historioitsija Heikki Ylikankaan blogia ”Pakko ja vapaaehtoisuus kuntaliittymissä” .
Härmän häjyistä ja Kauhavan herrasta (Kauhavan ensimmäisestä nimismiehestä) kirjan kirjoittaneen Heikki Ylikankaan nuoruudenkoti sijaitsee Kauhavan Kankaan kylässä. Hän tuntee seudun erittäin hyvin. Tilattomiksi jääneistä Härmä-Kauhavan puukkonuorista lähtien.
Solmittu kuntaliitossopimus on Kauhavalla kaiken pahan alku. Sopimuksen mukaan neljä liitoskuntaa (Kauhava, Kortesjärvi sekä Ylihärmä ja Alahärmä) jatkavat elämäänsä tulevaisuudessa ikään kuin mitään liitossopimusta ei olisi tehty koskaan. Neljän kunnan vanhoja keskustoja luvataan kehittää ”tasa-arvoisesti” ja ilman yhtä suurkuntapääkeskustaa. Samaan aikaan kun Uudellamaalla ruksataan pois pikkukylät, täällä homeisia kyläkokonaisuuksia vahvistetaan.
Tiehankeen tausta selviää myös professori luontoasiantuntija Erkki Korpimäen (Turku, kotoisin Kauhavalta), kirjailija Antti Tuurin (Helsinki, kotoisin Kauhavalta) sekä professori historioitsija Heikki Ylikankaan (asuinpaikka Helsinki) yhdessä peltoseinäjokilaiseen sanomalehti Ilkkaan kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta (Ilkka 29.11.2009).
Sekä kansalaisadressista (907 allekirjoittajaa) ”Vastustamme Annala-Kankaan-tie- ja siltahanketta” (adressit.com).
Etelä-Pohjanmaan ely-keskus (valtion väliportaan hallinnon viranomainen) on laatinut mm. asiakirjan ”Luonnonsuojelulain mukaisen poikkeusluvan myöntäminen Kauhavan kaupungille” (Tiedotteet 2014, 22.12.2014). ”Tottahan toki”.
Oikeusviranomaisista hankkeesta on lausunut Vaasan hallinto-oikeus (VHO).
Kokonaan oma lukunsa on se, onko poliittinen valta ja oikeusvalta yhtä ja samaa valtapeliä (kts. Michel Foucaultin oikeus). Monen tutkijan mielestä ne ovat yhtä ja samaa kalliota.
On myös huomattava, että moderni luonnonsuojelu ja ”luonnon seuraaminen” (muinainen Kreikka) ovat kaksi täysin eri asiaa. Luonnonsuojelu jopa edistää pyrkimystä luonnon hallitsemiseen ja riistämiseen. Suojelurajan ulkopuolella on nyt lupa tehdä mitä huvittaa.
Kauhavan suurimpiin ongelmiin kuluu se, että suukunnassa muhii maalaisliittolais-keskustalaisen puoluevallan pönkittämä maatalouselinkeinodiktatuuri, koska maatalousvaltaisuus ”on niin komiaa”.
Tämä iljettävä lausahdus ruumiillistui Kangas-Annalan tiessä ja betonisillassa.
*
Kun kävin ensimmäisen kerran katsomassa valmiiksi rakennettua mutta liikennöintikieltoon laitettua Kauhavan kaupungin Kangas-Annala tie- ja siltahanketta huhtikuussa 2016 ensimmäiseksi tuli mieleeni se, että tämän tiehankkeen läpiviennin muistoksi tulee pystyttää monumentti. Esimerkiksi lakeusspiritualistinen näköispatsas (Juhani Palmun hengessä).
Mutta seuraavalla kerralla samalla alueella käydessäni tajusin, että sehän on jo tässä valmiina (monumentti).
Uusin oivallukseni liittyi aluksi tien sijaintiin (paikka).
Tiehän on rakennettu Yli-Härmän puukkojunkkarikyljen suuntaisesti ja aivan ”Lapuan nenänpäähän”. Siis maankuulujen väkivaltarikollisten (häjyjen, puukkojunkkareiden) ja fasistis-mussoliinihenkisen lapuanliikkeen polttopisteeseen.
Yhdistävä tekijä puukkojunkkareissa ja lapuanliikkessä oli maaseutukulttuuri ja maatalousvaltaisuus (talonpoikia kaikki).
Tämä välähti eksistentialistisesti.
Puoluevallan näkökulmasta tiehankkeessa on kyse Maalaisliitto/Keskustan yksipuolisesta porvarillis-kapitalistisesta maatalouselinkeinoa suosivasta valtapelistä.
Nyt tuo diktatuurit ovat keskellä peltoa kaikkien ihailtavana.
Olin tehnyt taas uudenlaisen selityksen ilmiöön. Se ei liittynyt enää niihin rationaalisiin havaintoihin joita tein muutama vuosi sitten sen jälkeen kun olimme tulleet Kauhavalle.
Valmistuneessa Kangas-Annala maantiessä ei kyse ei ole kyse materiasta ja liikkumisesta.
Tässä tiessä on kyse hengen ilmentymästä, Kauhavan syndroomasta (ei Turun taudista).
(Sana ”syndrooma” tarkoittaa ”oireyhtymää, oireistoa).
Tajusin, että tämän oivaltaa vasta kun on aistinut eksistentialistisessa ”itselleen olemisessa” paikan ”tieruumiina” keskellä laajaa peltolakeutta ja suurta yläpuolista avaruutta lintujen lentäessä ja laulaessa taivaalla.
Koko lakeuden maakunta voi ihailla nyt Ilmajoen nuijasota-monumenttia ja Seinäjoen Aaltokeskuksen viereistä Mannerheim-patsasta koskettavampaa ”kauhavalaskulttuurista ympäristötaideteosta”.
Tie levittäytyy nyt pitkänä horisonttia myötäilevänä luotisuorana suonena keskellä eteläpohjalista peltolakeutta. Tien tieltä on siivottu ”museoviraston riemuksi” peräti parikymmentä vanhaa latoa. Ja hanhiparvet helvettiin.
Tämän ihmismieltä koskettavan näyn synnyttämisen tuska kesti kaksi vuosikymmentä. Hallelujaa.
Hanke toteutettiin diktatuurille tyypillisellä tavalla rakentamalla ensin kaikki valmiiksi ja hakemalla vasta sen jälkeen viranomaislupia.
Myös aikaisemmin tie on inspiroinut minut kirjoittamaan hankkeesta yllättävistä näkökulmista, katso kirjoitustani ”Kankaan kaupunki kylän paikalle” (Ilkka 2.1.2014).
*
Tuomas Lahdenperän mielipidekirjoitus ”Etelä-Pohjanmaa ei voi kehittyä ilman asennemuutosta” (Ilkka, 12.4.2016) liittyy samaan ongelmaan (vaikkei sitä aina heti huomaa).
Lahdenperä kirjoitti, että Kauhavalla taistellaan siitä minkä pitäjän tulisi olla kaupungin keskus (neljän kunnan muodostama suurkunta). Aikaisemmin eräs keskustalainen kansanedustaja kirjoitti siitä, kuinka kylät repivät Kauhavalla toistensa tukkaa, hän viittasi termillä ”kylä” liitoskuntien entisiin kirkonkyliin. Pelkästään puhe paljastaa minulle kaiken kauhavalaisuudesta.
*
Neljän liitoskunnan Kauhavan, Kortesjärven sekä Ylihärmän ja Alahärmän yhteinen hallintokeskus sijaitsi aluksi Kauhavan entisessä kirkonkylässä.
Viime vuosina on tapahtunut muutoksia, jotka viittaavat siihen, että entinen Kauhavan kirkonkylä menettää hallintokeskusaseman toiselle kuntaliitoskunnalle. Se on todennäköisesti energinen Alahärmä. Alueella toimii Suomen suurin huvikeskus Powerpark (Lillbacka).
Lentosotakoulu lopetti 2014 ja muutti Kauhavalta Jyväskylän lähelle. Kauhavan kenttä myytiin yksityisille liikemiehille ja alttiin ottaa uuteen käyttöön (turvapaikkakeskus jne.).
Kauhavan vanha kunnantalo tyhjennettiin terveysvaarojen takia (homevaurio, talo valmistui sodan jälkeen 1957). Hallinto muutti läheisen yrittäjäopiston tiloihin. Entisen kunnanjohtajan (”maantiemuurari Mattila”) virka päättyi määräaikaisena ja kuntaan valittiin uusi kunnanjohtaja (Lumio).
Kauhavan entisessä kirkonkylässä on nyt myynnissä autioita omakotitaloja sekä liiketiloja. Myös museoita on suljettu (Kosolanmäki ja Järvenpään kotitalo). Myös esimerkiksi Taidetalo tyhjennettiin ”turhanpäiväisenä akkapaikkana”.
Suurkunnan valtuusto myönsi äskettäin alahärmäläisten yrittäjien iloksi määrärahan Alahärmän rautatiejärjestelyjen kohentamiseksi niin että matkustajajuna voi pysähtyä seuraavina vuosina myös Alahärmässä.
Kauhavan vanhalla rautatieasemalla (nikkarityylinen puutalo) ei ole muuta palvelua kuin lämmin odotustila ja wc.
Ilman yhtä vahvaa pääkeskustaa suurkunta ei voi toimia. Terveisiä Alahärmään.
*
Kuntaliitossopimusta valmisteltaessa Kankaan kylän väestö olisi tahtonut suuntautua Lapuan suuntaan mutta kankaanpääläiset pakotettiin kohti Kauhavaa (Annalan kylää). Riidat alkoivat siis kuntaliitossopimuksesta. Tien rakennutajana toimii julkinen valta. Raskauttava asianhaara.
Sopimuksen mukaan neljän liitoskunnan keskustoja kehitetään yhtä paljon. Siis nelikeskustainen suurkunta. Tämä viittaa siihen, että kyseiset neljä kuntaa voivat jatkaa ”kuten aina ennenkin” entisenä ikiomana pikkupaikkana (vrt. ”Illallinen kahdelle”) ilman konkreettista neljän kunnan yhtymistä yhdeksi suurkunnaksi.
Kuntakeskuksiin laaditaan parhaillaan omat osayleiskaavat (neljä keskusta-OYK) ilman, että suurkuntaan on tehty liitoskunnat yhteen sitova ”kokonaisyleiskaava” (YK) rakennemallivaihtoehtoineen.
Uuden suurkunnan täytyy muodostaa aina saumaton kokonaisuus, jolla on yksi pääkeskusta. Kunnan kaikkien palvelupisteiden täytyy sijaita kyseisessä pääkeskustassa. Pääkeskustaa tulee vahvistaa uusilla työpaikka- ja asuntoalueilla.
Kuntaliitossopimuksen mukaan uuden suurkunnan ”tasapainottamisen” uskottiin toteutuvan Kankaan ja Annalan yhdistävällä uudella maantiellä. Siitä vaan kankaanlaiset hurauttelemaan omalla autolla läpi varoitusääniä kirkuvien lintuparvien kohti Kauhavaa. Lakeuden logiikkaa.
Koska kuntapalvelut (eri hallintokunnat) on hajautettu neljän liitoskunnan keskustoihin, ajomatka niihin kaikkiin on sata kilometriä.
Vain ani harvalla kauhavalaisella on mahdollisuus tehdä palvelumatka (esimerkiksi tulevaan suurterveysasemaan) polkupyörällä. Jokaisella asuntokunnalla on pakko olla käytössä oma auto, ja ajokilometrejä syntyy niin valtavasti että se on epäekologista ja omaa aikaa vievää.
Kauhavan suurkunnan maantiet ovat usein rähjäisiä ja täynnä kuppia. Tulevan ”Kakkossuur-Kauhavan” vaakunassa voisi olla Maltan ristin sijasta alareunassa iso kuoppa ja sen yläpuolella latinalainen risti.
Takseilla ja palveluautofirmoilla on vielä hetken kulta-ajat. Liikkumisen järjestäminen pikkufirmoilla maksaa kunnalle aivan liikaa. Saman aikaan Suomen valtion velka on ennätyksellisen iso.
Suomi on romahtamassa kasaan. Maan tavan mukaan superisojen kauppakeskusten (tavara- ja kulutuskoneiden) rakentaminen kiinnosti viimeksi eliittiämme aivan liikaa. Seuravaksi sekin kostautuu katkerasti.
”Jos loistoon meitä saatettais, vaikk kultapilvin…” (Runebergin Oi maamme). Tyhjiä automarkethalleja on tulossa kuitenkin kohta riittämiin.
*
Suomessa oli ennen vanhaan nelisensataa pienkuntaa. Suurkuntia tulee olemaan noin sata.
Käynnistetyn suurkuntauudistuksen perusta on kansantaloudellisessa tarkastelussa (raha ja valtionvelka). Tavoitteena on säästää yhdistämällä niukkoja voimavaroja.
Suurkuntien perustaminen liittyy valtion ja kuntien krooniseen rahoitusongelmaan. Suurkuntauudistusta on valmisteltu valtion hallinnossa yksipuolisesti taloudellis-toiminnallisena tarkasteluna.
Suurkunnan uusi aluerakenne on jätetty kokonaan tutkimatta. Siitä ei ole haluttu käydä edes julkista keskustelua. Onko Suomi ollenkaan demokratia?
Aluerekenteen tarkastelun yhteydessä joudutaan ratkaisemaan esimerkiksi palvelujen sijaintia ja saavutettavuutta sekä luonnonsuojelua koskevia kysymyksiä. Tarkastelu on toteutettava maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisen yleiskaavoituksen yhteydessä (juridisesti sitova oikeusvaikutteinen yleiskaava).
Sen määräyskiin tyssää laiton suonkaivuukin.
Myös maakuntakaavoituksen (entinen seutukaavoitus) tila on nykyisen uusliberalistisen kapitalismijakson aikana erikoisessa vaiheessa. Samoin ely-keskusten hallintovalta sekä oikeuden rooli.
Kuntademokratia ei voi toimia tehokkaasti asukasosallistumiseen perustuvana järjestelmänä ilman suurkuntayleiskaavoja.
Koska Kauhavalle tehdyllä strategiayleiskaavalla ei ole juridista eikä muuta merkitystä, se joutaa heti roskakoriin.
Kauhavan suurkunta (noin 17 000 asukasta) elää nyt hyvin ristiriitaista ja tasapainotonta vaihetta.
Aiheutettua tilannetta ei voi korjata ilman, että uuden suurkunnan taloudellinen, toiminallinen ja aluerakenteellinen tarkastelu suoritetaan yhden kokonaisvaltaisen tarkastelun ja suunnittelun pohjalta. Asukkaat on otettava siinä mukaan valmisteluun.
On ratkaistava se miten ”kaikki liittyy kaikkeen”. Ja siten, että taloudelliset kustannuksetkaan eivät räjähdä käsiin.
SOTE (sosiaali- ja terveys/palvelutuotanto) liittyy tiiviisti tähän kysymykseen. Terveyspalvelujen tuottamisen (lääketiede, lääkkeet jne.) taustalla on länsimaisen kulttuurin pääajatus ”tieto on valtaa”.
Koska terveyttä koskeva tietotuotannon lisääntyminen ja terveyttä koskevien tarpeiden kasvu on ääretön (tarveteoria, uudet kalliit rakennukset ja välineet jne.) tämä johtaa kapitalistisessa taloudessa (vrt. Marx) ensin rikkaiden ”vallinnanvapauden” korostumiseen ja säännölliseen vastakohtaisuuteen köyhien ja rikkaiden välillä.
Proletariaatin vallankumouksestakaan ei ole enää hyötyä sen jälkeen kun ihminen ja yhteiskunta on ajautunut umpikujaan ”tieto on valtaa”-ilmiön ja rationalistisen tietouskon myötä.
