Espanjan hallituksen jatkuvasti hyvin kielteinen asenne, ”jyrkkä ei”, itsehallintoa harjoittavia mutta nyt itsenäisyyteen pyrkiviä katalonialaisia kohtaan puhututtaa parhaillaan koko Eurooppaa.
Sanalla ”itsenäinen” viitataan riippumattomuuteen.
Itsemääräävä toimii ”oman päänsä mukaan”. Yhteiskunnassa itsemääräämiseen perustuva ”itsehallinto” on kuitenkin suhteessa ”valtiolliseen vallankäyttöön”.
Mutta jos sanomme, että kirjassa on ”itsenäisiä osia” viittaamme kokonaisuuteen ja sen osiin.
Sitä vastoin ilmaisussa ”yhteiskunnallinen itsenäisyys” korostuu pelkän itsemääräämisen sijasta valta ja oikeus (lait), hallintovalta.
”Itsenäiseen hallintovallan käyttöön” ei sisälly ”ulkopuolista vallankäyttöä”.
Itsehallinnosta itsenäisyyteen siirtyminen merkitsee vallan lisääntymistä.
”Itsenäisessä hallinnossa” valtaa käytetään täysvaltaisesti. Se tapahtuu tuolloin sekä kokonaisuuden että sen osien kohdalla.
”Itsenäistyvä kansa” varaa tuolloin itselleen jonkun maa-alueen ja estää muiden pääsyn tuolle alueelle (sulkemalla ja aitaamisella alue sekä vartioimalla aluetta militaristisesti). Tuo jälkeen kansa hallitsee edustajiensa (valtaeliitin) välityksellä alueensa kaikkea elämää. Itsenäisen kansan hallinnon voi toteuttaa monilla eri tavoilla. Eri hallintomalleissa on hyviä ja huonoja puolia.
”Edustuksellisen demokratian” sisältämään ”äänen vaalissa antamiseen” vallankäyttäjäehdokkaalle ja ”kansan edustaminen” puolueorganisaation jäsenenä ei ole kaikessa ongelmatonta?
Kannattaa tutustua tässä kysymyksessä fysiologi ja aivotutkija Matti Bergströmin kirjaan Politiikan aivot (kirja kuvaa kuilua kansan ja poliitikkojen välissä, 1999).
*
Monista eri kulttuuriryhmistä koostuvan yhteisön itsehallinto tai itsenäisyys on kuitenkin eri asia kuin vapaan yksilön eksistentialistinen itselleen oleminen. Kun yhteisö ja yksilö tulkitsee merkityksiä ja tekee omia ratkaisuja, ne ovat kaksi eri asiaa.
Eksistentialismissa vastustetaan vapaan yksilön pakottamista ”kaikille yhteisen muuratun rakennuksen tiileksi” koska se merkitsee yksilövapauden alistamista kokonaisuuden osaksi.
”Valtion yhteydessä olevassa itsehallinnossa” kirjoitetun valtiollisen lain ja normin sisältämän vallankäyttöperiaatteen ”korvaa” monin kohdin yhteisön omaksuma ”kirjoittamaton kulttuurisääntö”.
Vähemmistökansan itsenäisyys merkitsee ”valtiolliseen kansakuntaan” kuuluvan ”vähemmistökulttuurisen kansanyhteisön” itse säätämien lakien ja normien käyttöön ottamista.
*
Pitäisikö itsehallintoa harjoittavien katalonialaisten pyrkimystä irtaantua ”kansallisvaltio Espanjasta” ja toteuttaa oma ”itsenäinen valtio” tukea vai pitäisikö sitä vastustaa? Katalonialaisia tulisi mielestäni tukea pyrkimyksessä itsenäisyyteen.
Itsenäinen valtio on tavallisesti kyse pitkän prosessin lopputulos. Valtiossa pieni itsenäisesti toimiva valtaeliitti saa luvan edustaa kulttuurisesti monenkirjavaa kansaa.
Koska kokonaista ”kansakuntaa” tai ”vähemmistökansanosaa” koskeva valtapeli on eri asia kuin eksistentialistisen yksilövapauden harjoittaminen (”itselleen oleminen ja merkitysten tulkitseminen”) tuohon suhde herättää monenlasia kiperiä kysymyksiä.
Itsenäiseksi pyrkivän valtion osa-alueen ja valtion kaikkia osa-alueita yhteen sitovan nationalistisen valtiovallan välille syntyy usein konflikteja. Noita konflikteja aiheuttaa eniten ”nationalistinen valtiokoneistokatto”.
”Espanjan nationalistista valtiovaltaa” tulisi kieltää heikentämästä maan ”vähemmistökulttuurien itsemääräämistä”.
Vähemmistökansallisuuksien tulisi voida liittyä myös omana itsenäisenä ei-nationalistisena valtiona kansainväliseen vallankäyttöorganisaation, jolla on oikeus vahvistaa kansallisvaltioiden vähemmistöjen asemaa.
Espanjan ja Katalonian välisen konfliktin on aiheuttanut ”uskomiseen perustuva nationalistinen henki-ideologia ja valtion lait”, mutta tuolta valtapeliltä puuttuu ”kestävä joka suhteessa asiallinen pohja”.
Nyt syntyneen konfliktin vakavin syy löytyy ”nationalismin taikauskosta”.
Espanjan valtaeliitin nykyinen jyrkkä ei-asenne Katalonian itsenäistymistä vastaan johtuu Espanjan valtion hajoamisen pelosta.
Mutta ideologisessa mielessä ongelman tausta liittyy vanhaan hegeliläiseen kansallisuusaatteeseen, jonka pohjalla on joukko virheellisiä ajattelutapoja ja uskomuksia.
*
Espanjalaisessa El Mundo -lehdessä oli 15.10.207 pilapiirros, jossa seisoi pitkäkorvainen aasi (Espanjan hallitus) vanhan puisen nelipyöräisen vaunun päällä (valtapeli). Aasin takapäähän oli kiinnitetty pieni tarramainen Katalonian lippu. Kuvasta näki sen kuinka piirros voi korvata osuvasti sanankäytön.
Espanjan ylin valtaeliitti saattaa tehdä seuraavaksi nationalistisessa valtapelissään ”pahan munauksen”. Konfliktin laukeamista on jo verrattu ”atomipommiin”.
Onneksi vanhat nationalistiset valtapelit ovat murtumassa. Espanjan naapurissa Ranskassa pitää valtaa nuorehko ”ihmemies Macron” ja Itävalta sai äskettäin nuoren ”ihmemies Kurzin”.
Molemmat heistä poikkeavat täysin vanhasta puoluevaltakulttuurista. Tähän sisältyy samalla hyviä puolia.
Samaan aikaan kommunistisen Pohjois-Korean johtaja, ”nuori rakettimies”, pelottelee Yhdysvaltoja, Etelä-Koreaa ja Japania ydinasekokeilla ja uhkaa ydinsodalla (yle.fi 17.10.2017).
*
Espanjalaisten ja katalonialaisten erimielisyys on herättänyt kysymyksiä ”kansakunnan kansallistunteen voimistumisesta sekä ihmismassojen ”isänmaalliseen yhtenäisyyteen” pyrkimisestä (1) sekä vähemmistöjen halusta irtaantua ”sitä hallitsevasta kansakunnasta” (2) sekä kansainvälistymisen merkityksestä nykyajassa (3).
Aikaisemmin esimerkiksi Kreikan kansallis-kansainvälinen velkakriisi herätti myös näitä samoja kysymyksiä.
Nämä kysymykset hiertävät ”kivenä kengässä” myös ”pakolaiskysymyksen” johdosta.
*
Nationalismi on noussut viimeksi vähän väliä median otsikoihin äskettäin tapahtuneen ensimmäisen sukupolven sota- ja ympäristöpakolaisaallon johdosta.
Koska pakolaiset pyrkivät nykyisin etelästä pohjoiseen myös Italian ja Espanjan eteläisen merikapeikon yli sen on täytynyt vaikuttaa tämänhetkiseen Espanjan kansallisuusinnostukseen.
*
Käynnistyneen ympäristöpakolaisuuden taustalla on ilmastonmuutos sekä maapallon elollista luontoa koskevia mullistuksia.
Mainittakoon noista mullistuksista Grönlannin jättimäisen jäätikön uusimmat yllätykselliset lohkeamiset sekä kuivuudesta johtuvat massiiviset tulipalot Kaliforniassa ja Etelä-Euroopassa.
Rankkasateiden ja vedenpinnannousujen takia veden alle on jäämässä kokonaisia saarivaltiota.
Mainittakoon lisäksi ”ilmastohäiriöksi” mainitut Eurooppaa ensi kertaa uhkaavat hirmumyrskyt keskellä Atlantin valtamerta. Sekä Etelämantereen massiivinen pingviinikuolema ja Suomen Elimäen massiivinen valkoposkihanhilauma (noin 300 000 lintua, mikä on kolmannes kyseisestä hanhilajista maapallolla).
*
Sodista ja ympäristökriisistä on aiheutunut väkivaltaa ja nälänhätää sekä yllättäviä ”kansainvaelluksia”. Syyt tapahtuneisiin muutoksiin ovat pysynyt tuntemattomina.
Ympäristömyrkkyjen tuhoihin liittyneessä 1960-luvun kirjassa Äänetön kevät kerrotaan äkillisesti taantuneesta lintulajista (pulu), jota nähtiin ennen lajin katoamista ”taivas mustana”.
*
Espanjalaiset ovat olleet tähän asti lähinnä ”urheiluhullunationalisteja”. Katalonia-kriisi on kuitenkin synnyttänyt Espanjassa poikkeuksellisesti uudenlaisen kansallistunteen heräämisen (yle.fi 12.10.2017).
Suomessa ”uusnationalistinen nousuliike” (PS ja Siniset) on kuitenkin kääntynyt jo laskusuuntaan.
Myös USA:ssa on tapahtunut viimeksi voimakas uusnationalistinen ja äärioikeistolainen nousukierre (miljonääri ja presidentti Trump). Ensin entisissä Itä-Euroopan maissa, nyt Saksassa ja Itävallassa.
Samaan aikaan kapitalismiin ja porvarillisuuteen integroituneiden ”revisionisti-sosiaalidemokraattien” kannatus on pysytellyt yleensä alhaisella tasolla.
”Uusnationalistisen ääriliikkeen” nousu heijastaa äänestäjien (kansalaisten) pelkoja sosiaaliturvan heikkenemisestä entisestään myös ”porvarillistuneen demarivallan kourassa” (ilmiön taustalla on viimeksi tapahtunut pakolaisuus).
*
Vastarinta uudistuksia ja muutosta kohtaan on ollut tästä kaikesta huolimatta kovaa.
Nykyisen saavutetun ”hyvinvointiyhteiskuntarakenteen” ja siihen liittyvien yksityiskohtaisten etujen ”pyörittelystä” puolueiden ja vaalien pohjalta suuntaan ja toiseen ”sadasosan tarkkuudella” on tullut vartioiduissa kansallisvaltioissa viimeksi usein kaiken pääasia.
Marxilaisen perinnönkin ydin yritetään integroida samaan ”ikuisesti samana pysymisen kapitalistis-uusliberalistiseen valtapeliin”.
Mutta ilman konkreettista suunnanmuutosta koko maapallon elollinen luonto ja ihmiskunta kuolee.
Uuden valtapelin pääsuunnan tulee olla eksistentialistisessa yksilövapaudessa, suvaitsevassa monikulttuurisuudessa sekä universaalisuuden ja kansainvälisyyden korostamisessa.
*
”Pakolaisaallossa” alun perin organisoiduista lähtömaista väkivaltaa ja sekasortoa paennut organisoimaton kansanjoukko joutuu vaeltamaan hädässä kohti organisoituja kansallisvaltioita voidakseen aloittaa uuden paremman arjen.
Tuon joukon kohtaloksi on kuitenkin tullut viimeksi aidatulle ja vartioidulle kansainvälisille pakolaisleirille joutuminen sekä monien turvapaikanhakijoiden kohdalla palauttaminen takaisin lähtömaahansa.
Näin ei voi enää jatkua. Koko ihmiskunnan tulee puhaltaa yhteen ja samaan hiileen.
*
Espanja on hyvin pirstaleinen maa. Espanjan kansallisvaltiossa on hyvin monia erilaisia kansallisuuksia.
On ”espanjalaisnationalisteja” sekä kolme erillistä kansallisuutta joilla on oma kieli ja alue eli Baskimaa, Galicia ja Katalonia. Itsehallintoalueita on yhteensä 17.
Espanjassakin on samaan aikaan lukemattomia erilaisia kulttuuriryhmiä.
Miksi länsimaiset tiedotusvälineet alkoivat kertomaan tämän tyyppisistä seikoista vasta monta viikkoa Katalonian kriisin käynnistymisen (pidetyt vaalit) jälkeen?
Monille uutisten lukijoille on saattanut syntyä käsitys, jonka mukaan konfliktissa kyse on pelkästään Espanjan ja Katalonian välisestä erimielisyydestä. Ongelma on kuitenkin paljon laajempi ja monimutkaisempi.
Syy median yksipuoliseen uutisointiin liittyy Espanjan kansallisvaltion juridiseen puolustamiseen.
Monet kansallisvaltiot pelkäävät, että vastaavia konflikteja syttyy myös monissa muissa maissa. Suomessakin.
*
Tämänhetkinen ”espanjalainen kansallisuusintoilu” on kuitenkin joutumassa koville, koska Espanjan hallitus, kuningas ja keskushallinto joutuu ottamaan vallankäytössä huomioon samalla kertaa maan nationalistiset ja kulttuuriset liikkeet.
Koska Espanjan nationalismimielinen valtaeliitti pelkää nyt valtansa pirstaloitumista ja Espanjan hajoamista se pyrkii tiivistämään ”kansakunnan rivit” äärimmilleen.
Tässä mielessä mielenkiintoista on lukea professori Jussi Pakkasvirran kirjoitus ”Espanja voisi toimia paremmin liittovaltiona” (HS, 13.10.2017, tekstisuurennos JP). Pakkasvirran mukaan Espanja soveltuu paremmin liittovaltioksi kuin ”kansallisvaltioksi”. Kansallisvaltiot ovat kuitenkin kaikkialla kulttuurisesti hyvin hajanaisia. ”Yhtenäinen ja yhdenmukainen kansallisvaltio” on pelkkä uskomus.
Espanjan hajanaisuus kuitenkin syvenee entisestään ja jatkuu.
*
Espanjan vähemmistöjen tulisi kuitenkin kuulua ”kansainväliseen valtaliittoon”, ei ”Espanjan valtion valtioliittoon”.
Suostua yksilönä tai kulttuuriryhmänä ”ulkopuolisilta suljetulla” rajatulla alueella tapahtuvaan valtiolliseen ”pakkojärjestykseen” ja suostua alueellisesti rajaamattomaan (maapallon laajuiseen) uuteen järjestelmään, johon liitytään ja jossa toimitaan eksistentialistisen yksilövapauden ja vapaaehtoisuuden pohjalta ovat toistensa vastakohtia.
Tähän haastavaan ajatteluun voi syventyä lukemalla esimerkiksi Mary Kaldorin kirjaa ”Globaali kansalaisyhteiskunta” (2006).
*
Monella tavalla jo kansainvälistyneen maapallon suurin ongelma on tällä hetkellä se, että maapalolle ei ole perustettu vahvaa kansainvälistä vallankäyttöorganisaatioita (vrt. YK), mikä toimii kaikenlaisten ”liittoumien ja kansallisvaltiollisten ajattelutapojen” yläpuolella.
Sen perustan täytyy olla universaalisuudessa, suvaitsevaisuudessa ja monikulttuurisuudessa. Kansallisvaltioiden aika oli eikä siihen voi palata takaisin.
*
Mikään muu ei pysty kiihottamaan ihmisiä enemmän väkivaltaan kuin nationalismin aate.
Nationalismi on vaarallista taikauskoa.
Jos joku kuitenkin ajattelee, että kansallisvaltion perustamisen lähtökohta löytyy Raamatusta, hänen kannattaa lukea Apostolien teoista kohta ”Paavali Ateenassa”.
Siinä sanotaan, että ”hän (Jumala) on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa…” (kohta 24).
Lukeeko Espanjan hallitus seuraavaksi Espanjan kansalle perustuslain lisäksi myös Raamattua?
Jokaisen Espanjan aluerakenteen ja yhteiskunnallisen rakenteen taustalla on Espanjan pirstaleisuuden paljastava ”konkreettinen historia”. Esimerkiksi katalonialaiset julistautuivat 1641 jKr. itsenäiseksi tasavallaksi Ranskan alaisuudessa, 1652 jKr. Katalonia siirtyi Ranskalta takaisin Espanjan haltuun.
Jotkut saattavat kuitenkin pitää tätäkin muutosta Jumalan käskynä.
*
Espanjan valtion edustuksellinen valtaeliitti pyrkii valtion lainsäädäntöön vedoten ja valtiollista väkivaltakoneistoa hyväksi käyttäen (poliisi ja armeija) keinolla millä hyvänsä pitämään kasassa vallitsevaa ”hajanaisuusvaltapalapeliä”.
Viimeksi Espanjan poliisi puuttui väkivaltaisesti katalonialaisten (syksyllä 2017) järjestämään itsenäisyysäänestykseen (800 loukkaantunutta katalonialaista). Poliisi aiheutti vaalin aikana paljon häiriöitä mutta suurin osa äänestäjistä kannatti Katalonian itsenäistymistä.
”Espanja pyysi poliisin harjoittamaa väkivallankäyttöä anteeksi” – se herätti hyvin ristiriitaisia tunteita.
*
Vaalin jälkeen Katalonian itsehallintoalueen johtajan odotettiin julistavan Katalonia itsenäiseksi. Mutta hän esittikin sovittelevasti neuvotteluja Espanjan valtiojohdon kanssa.
Espanjan hallitus pyysi aluejohtajan puheen jälkeen selvitystä siihen mitä aluejohtaja tarkoitti puheellaan (kyllä vai ei itsenäisyydelle) ja hallitus ilmoitti samalla, että sen jälkeen kun aluejohtaja on antanut vastauksensa 16.10.2017 kello 10.00 (Suomen aikaa 11.00) Espanjan hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin itsehallinnon lopettamiseksi.
Espanjan kansallisvaltion ylin johto ehti jo järjestää espanjalaisille 12.10.2017 kansallispäiväjuhlallisuuden, johon sisältyi myös näyttävä sotilasparaati.
Yksi sotilaskone putosi maahan ja koneen lentäjä kuoli, poliisi tutki asiaa (yle.fi 12.10.2017). Seuraavaksi putosi maahan toinen sotilaskone ja senkin lentäjä kuoli (yle.fi 17.10.2017).
Katalonian johtaja Charles Puigdemont ei antanut 16.10.2017 selvää vastausta siihen julistettiinko Katalonia itsenäiseksi. Espanjan hallituksen mukaan hänen puutteellinen vastaus tulkitaan kyllä-vastaukseksi. Espanjan varapääministerin Soraya Saenzin mukaan Puigdemontilla on aikaa torstaihin 19.10.2017 klo 10.00 saakka aikaa vastata, ettei hän ole julistanut Katalonialle itsenäisyyttä (lähde: yle.fi, 16.10.2017).
Maailma odottaa jännittyneenä mitä Espanjassa tapahtuu seuraavaksi.
Espanjan korkein oikeus vangitsi 16.10.2017 kaksi Katalonian itsenäisyysliikeen johtajaa. Heitä syytetään kansankiihotuksesta. Mielenosittajat (200 000 katalonialaista) vaativat 17.10.2017 separatistijohtajia vapaiksi. Espanjan perustuslakituomioistuimen mukaan kansanäänestys oli laiton.
*
Tästä ja muista konfliktia koskevista eri maiden uutisista syntyy käsitys Espanjan valtion vallankäyttökulttuurista.
Vallankäyttökulttuurissa on isoja eroja eri maiden välillä.
Entisessä diktatuurimaassa Espanjassa hallintovalta toimii samalla tavalla kuin härkätaistelu.
Ensin uhkaillaan kiihkeästi härän tappamisella mutta sen jälkeen annetaan katsojien nautiskella pitkään härän piinaamisesta.
Mutta lopuksi härkä tapetaan julmalla piikiniskulla.
Kuulin jo teininuorena espanjalaisesta kulttuurista kertomuksia, koska yhdellä veljestäni oli espanjalainen tyttöystävä.
Espanjan viimeaikaiset tapahtumat todistavat siitä, että maailma etenee ”sattuman vyöryssä” (niin, että etukäteen ei voi tietää koskaan seuraavaa vaihetta) ja että ”kansallisvaltiot” ovat hyvin erilaisia ja toisentyppisiä kuin ihmiset kuvittelevat.
*
Nationalistis-kapitalistinen paatos ja totalitaaris-fasistinen valtapelikehitys on voimistunut viimeksi entisestään.
Pohjois-Korean ydinkoetta on seurannut maanjäristyksiä ja maanvyöryjä (yle.fi 13.10.2017).
Espanja oli 40 vuotta diktaattorivaltio.
Espanjalla on paljon opittavaa syvällisemmästä vallankäyttökulttuurista ja aidosta demokratiasta.
Espanjassa ei väitellä tänä päivänä kansallisvaltioaatteesta, nationalismin uskomuksellisuudesta eikä kansallisvaltion keinotekoisuudesta ja pirstaleisuudesta.
Espanjan valtaeliitti haluaa nyt, että espanjalaisten pitää vain uskoa ”espanjalaiseen nationalismiin” ja pysyä sen suhteen positiivisena puolustaen viimeiseen asti ”Espanjan yhtenäisyyttä”.
Espanjassa kaikkia vaaditaan puhaltamaan nyt samaan yhteiseen hiileen.
*
Jos modernissa kerrostalolähiössä asuvalle maahanmuuttajalle sanotaan, että ”sinut irtisanotaan asunnostasi” ja jäät ”kodittomaksi” koska asuntosi tapetointia myöten korostat vain omaa kulttuuriasi, myytistöäsi ja kuvastoasi mutta ”kieltäydyt integroitumasta tämän lähiömme yhteiseen ”valkoiseen maailmaan”, tämä ei ole kansainvälisten ihmisoikeuden mukaista.
Jokaisella yksilölle ja pienyhteisölle kuuluu oikeus muokata oma asunto kulttuurinsa mukaan omaksi kodikseen.
*
Käynnissä olevan Espanjan Katalonian välisen konfliktin ymmärtämisen edellytyksenä on se, että aihetta tarkastellaan syvällisemmin ja monipuolisemmin, ei pelkästään käytännön politikointina ”lakikirja kädessä”.
Lait ja normit ovat olemassa muuttamista varten.
Tarkastelun keskipisteenä täytyy olla ”ihmisenä oleminen ja kulttuurisena yhteisönä toimiminen”. Tuolloin tarkastelun kohteena täytyy olla ympäristöjä kuten valtio, kaupunki, lähiökehä, asuintalo sekä asunto (asunto kotina).
*
Noihin kaikkiin tarkastelukohteisiin on sisällytettävä kulttuurien kohtaamisen havaitseminen sekä se miten siihen liittyvät kysymykset olisi mahdollista ratkaista parhaiten kunkin oman kulttuurin pohjalta.
Asunnossa asuminen kotona käy tästä hyvänä esimerkkinä.
Ihmisyksilön ja pienen ihmisryhmän kannalta asunto on elämän aikana ehkä keskeisin ympäristö. ASUMINEN on myös filosofinen kysymys.
Asuminen ei ole aina ja kaikessa ristiriidassa runollisuudenkaan kanssa. Varsinkin kun asunto toimii IHMISEN KOTINA.
Tästä aiheesta voi lukea merkitysten tulkitsemiseen ja selittämiseen (vrt. Sartre) keskittynyt hermeneutikko Martin Heideggerin (1889-1976) esseestä ”…RUNOLLISESTI IHMINEN ASUU…” (Esitelmiä ja kirjoituksia osa II, sivulta 70 eteenpäin, suomentaneet Jaaksi Kupiainen Luoto ja Vaden, 2009?).
*
Heideggerin mukaan runoilijoilla tapana on olla välittämättä todellisuudesta.
Toiseksi runoilijat suuntautuvat ihmisinä elämään hyvin tunnepohjaisesti ja taiteellisesti.
Runoilijat näkevät myös Espanjan kansallisvaltion ja Katalonian itsehallintojärjestelmän välisen jännitteenkin aivan toisin kuin ”teoreetikot, tiedemiehet ja käytännön poliitikot”.
*
Asuminen täytyy organisoida kaikkialla siten, että erilaisen kulttuurin omaksuneet ihmiset voivat toteuttaa mahdollisimman luontevasti omassa asunnossa ja sen lähipiirissä ”itselleen olemista” ja ”kulttuurista kotiyhteisössä olemista”.
Asuminen merkitsee vapaana yksilönä ja pienryhmänä olemiseen pohjautuvaa ”itselleen olemisen” kokemista ja tulkitsemista.
*
Yksilö heijastuu yhteisöön ja päinvastoin. Yksilöt omaksuvat yhteisön kulttuurin, myytistön ja kuvaston.
Kun kaksi eri kansaa ja kulttuuria kohtaavat, ne synnyttävät kolmannen uuden kansan ja kulttuurin. Tuota vaihetta seuraavat uudet kansojen ja kulttuurien kohtaamiset synnyttävät taas uudenlaisia kulttuurisia yhteisöjä. Siten alue rikastuu uusilla kulttuureilla myytistöillä ja kuvastoilla sekä uudella entistä terveellisemmällä ja vahvemmalla DNA:lla.
Ihmisyhteisöt ovat olleet aikaisemmin jatkuvasti liikkeellä ravintoa ja yöpymispaikkaa etsien. Myöhemmin ihmisyhteisöt pysähtyivät jollekin alueelle, alkoivat harjoittamaan ruokaa tuottavaa maataloutta ja paikallaan asumista. Tämä aiheutti eri kansojen ja kulttuurien jatkuvaan liikkumiseen ja kohtaamiseen verrattuna monessa suhteessa täysin päinvastaiset olosuhteet.
*
Paikallaan pysymiseen perustuvassa maatalouskulttuurissa ihmiset muodostavat ”suljetun taloudellisen tuotantoyksikön”. Se koostuu perheenjäsenistä ja suvuista. Koska ne ovat riippuvaisia maatilan ravinnontuotannosta ne torjuvat ”ulkopuoliset tahot”.
Maatalouskeskuksissa avioidutaan usein sukulaisten kanssa, mistä aiheutuu perinnöllisiä sairauksia ja DNA:n heikkenemistä.
Maatalouskeskuksissa sosiaalinen elämä muodostuu äärimmäisen tiiviiksi ja siitä aiheutuu se, että ihmiset seuraavat tarkkaan toinen toistensa tekemisiä, tuntevat hyvin toisensa ja tuntevat olonsa turvalliseksi kun kaikki ”omalla kylällä ja seudulla on tuttua ja turvallista”.
*
Eteläpohjalainen maatalousvaltainen Kauhava on tästä hyvä esimerkki. Kuntaorgaanin vallankäyttö on autoritäärinen, konservatiivinen ja hierarkkinen. Siinä jyvät erotellaan akanoista, johtavat suvut ja varakkaat isännät pysyttelevät alempiarvoisten yläpuolella.
Kauhava on omaksunut kulttuurin myytistön ja kuvaston, jossa ”lakeusmaakunta” kuvataan ylpeästi vanhastaan omavaraisena, nerokkaana ja ”komiana”.
Tuo kulttuuri on kuitenkin valtaosin kuvitteellisuuden kyllästämä sillä seudun rakennettu miljöö ja esinemaailma juontaa alun perin (”Jussipaitoja” myöten) rannikon ruotsalaiskaupunkiasutukseen sekä Ruotsin kautta Etelä-Eurooppaan (antiikkiin) asti.
On yhtä hölmöä etsiä (nationalistisen historiankirjoituksen mukaisesti) Suomen valtiollisen itsenäistymisen alkujuuria Turun Korosten piispanistuimesta sekä ”valkoisen vallan 1918” läpimurtoa 1500-luvun lopun nuijasodasta.
”Lakeuden maakunta” on kuitenkin kiihkonationalistinen ja -isänmaallinen juuri tuossa hengessä.
Se, että aluksi Vaasaan ja Seinäjoelle muuttanut Mannerheim yllytti lakeuden talonpoikia ”valkoisen väkivaltapelin käynnistäjiksi” ei sekään oikeuta pitämään eteläpohjalaisia ”Suomen itsenäistäjinä”.
Lakeudella palvotaan tästä huolimatta eniten jääkäriliikettä, ”valkoista valtaa” sekä lapuanliikettä. Niihin kaikkiin sisältyy väkivallan käyttö yhteisenä piirteenä.
Kauhavalla siviiliväestön isänmaallisuusinnostukseen vaikutti suresti 1920-luvulla kunnan kirkonkylään perustettu lentosotakoulu (LSK).
Sen jälkeen kun Kauhavan kasarmi lakkautettiin 2014, alueelle perustettiin pakolaisten vastaanottokeskus.
Kauhavalaisten vastaus vastaanottokeskuksen perustamiseen oli ”ei”.
Kauhavalla karkotettiin muinoin mustalaisia ruoskaniskuin. Ja jos joku ”manne” uskalsi palata takaisin, hänet ruoskittiin ennen uutta karkotusta kaksinkertaisesti.
Maatalouskeskuksissa kasvaneiden kauhavalaisten mielestä seudulla saa asua ainoastaan yksi ainoa kansa, jolla on yksi ainoa rakennusylpeydenaihe ”fooninki”. Niistä kumpikaan ei ole kuitenkaan ”kauhavalaisten omaa jälkeä”.
*
Maatalousvaltaisella Kauhavalla omaksuttu kulttuuri, myytistö ja kuvasto liittyy maakunta-ajattelusta lähtien tiiviisti nationalistiseen ”kansakuntaideologiaan”.
Kauhava on varottava esimerkki siitä millaisiin käytäntöihin nationalistisen arvomaailman palvominen saattaa johtaa.
Se johtaa helposti pakolaisten epäinhimilliseen kohteluun sekä myös väkivallan käyttöön.
*
”Luonnonmukaisesti organisoituneihin yhteisöihin” ei sisältynyt muinoin ”sotilaallisesti organisoitu ja vartioitu maa-alue”.
Ajatus jonkun kansanryhmän itselle varaamasta alueesta sekä tuon alueen aluerajoilla rajaaminen ja organisoidusti vartioiminen on uusi.
Myös ajatus vapaina syntyvien yksilöiden ja ”ihmisryhmien” alistamisesta ”kattovaltasysteemiin” eli ”kansakuntavaltioon” on uusi.
*
Ihmisten muodostamat kulttuuriset yhteisöt lähtivät muinoin liikkeelle esimerkiksi sen johdosta, että suuralueelle oli hyökännyt joku sotilaallinen, väkivaltainen ja ryöstelevä kansa.
Tiukasti organisoidun Rooman valtakunnan loppuvaiheessa tapahtuneet kansainvaellukset ovat tätä hyvä esimerkki.
Myös siirtomaiden valloittamisen aikana tapahtui kulttuuriltaan erilaisten ihmisryhmien liikkumista alueelta toiselle ja eri kulttuurien aktiivista kohtaamista.
Kansanryhmien massiivinen liikkuminen aikamme sota- ja ympäristöpakolaisuuden yhteydessä tapahtuu siten, että kodittomat pakolaiset suuntautuvat rationaalisesti organisoituihin valtioihin (lait ja normit) sekä sotilaallisesti vartioituihin rajoihin.
Tämä on johtanut siihen, että kansallisuusaatteen varaan rakentuva yhteiskunta ja valtio ei ole pystynyt vastaamaan inhimillisesti pakolaisuuteen.
*
1800-luvun kansallisuusaatteessa korostetaan kansan KIELTÄ ”kansakunnan yhtenäisyyttä” korostavana seikkana. Tästä aiheesta on kirjoittanut muun muassa vuonna 1994 syntynyt kielentutkija Emil Öhmann (kts. esimerkiksi hänen teostaan Kieli ja kulttuuri (1964)).
Nationalismissa kansan käyttämä kieli on kytketty myös ajatukseen kansan itsemääräämisoikeudesta. Se myönnetään kuitenkin vain harvoin kielen pohjalta. DNA voisi olla parempi perustelu.
Nationalismissa puhutaan ”kansakunnasta” vaikka jokaisen valtion sisällä on lukuisia kulttuuriltaan ja myytistöltään erilaisia kansanryhmiä.
Puhe ”kansakunnasta” perustuu kuvitteluun. Puhe ”kansakunnasta” on pelkkää teoriaa.
*
Kansallisvaltion kuvastoon sisältyy myös jonkun aluekokonaisuuden ja maisematyypin palvominen. Siinä tiettyä kieltä puhuva ”kansanrotu” yhdistetään tiettyyn kansallisena pidettyyn maisematyyppiin (Suomessa järvimaisema, Etelä-Pohjanmaalla peltomaisema ”lakeus” jne.).
Kansallisvaltio on kuitenkin rajattu alueena tässä suhteessa ja historiallisesti ”villisti” niin että eri puolilla valtiota löytyy nationalistiseen ”kuvasto-kansallismaisema-ajatteluun” keinotekoisesti liitettyjä ”poikkeavia maisemia” (Suomessa esimerkiksi ”vuoristoinen” Lapin tunturimaisema).
Esimerkiksi mustaihoista ihmistä saatetaan pitää luonnottomana tuossa suomalais-kansallisessa maisemassa koska ”Suomen kansa” on vaaleaihoinen.
*
Suomen valtion alueessa (rajat ja muoto) on nähty jopa mielivaltaisesti myyttinen valkohameinen nainen. Valtioraja on esimerkiksi historian pohjalta useimmiten ”tuulinen harakanpesä”.
Suomen alue sai alkunsa kun Pietari Suuri ”avasi ikkunan länteen” Suomenlahden itäpohjukassa ja kun Pietari oli kasvanut isoksi kaupungiksi, Venäjä ryhtyi valtaamaan kaupunkia ympäröiviä alueita Venäjälle suojatakseen uutta pääkaupunkiaan. Tämä johti siihen, että Venäjä valtasi lopulta 1808 koko Ruotsin kruunun itäosan eli Österlandin jossa asui suomenruotsalaisia ja suomalaisia.
Suomennimi irtaantui nyt Ruotsin kuningaskunnasta ja liittyi Venäjään. Venäjä myönsi heti tuon jälkeen suomalaisille itsehallinnon Venäjän keisarikunnan yhteydessä, jotta suomalaiset sitoutuisivat Venäjän valtapiiriin. Tuon jälkeen Suomeen rakennettiin rautateitä ja venäläisiä kasarmeja (kts. Sirpa Hailan väitöskirja Venäläinen rationaalisuus 1996), minkä avulla venäläiset saattoivat ylläpitää Suomenniemellä järjestystä.
Ajatuksen autonomisen Suomen itsenäistymisestä omaksi valtioksi loi alun perin Suomenniemen ruotsinkielinen sivistyneistö, ei ”kantasuomalaiset”.
*
Suomen itsenäistyminen mahdollistui vasta, kun Venäjällä alkoi tapahtua vallankumouksellista liikehdintää. Suomi ei olisi itsenäistynyt 1917 ilman Leninin suostumusta.
Suomen sisällissodan aikoihin (helmikuussa 1918) ahvenanmaalaiset pyysivät Ruotsin kuningasta ryhtymään toimiin Ahvenanmaan saariryhmän Ruotsiin liittämiseksi. Kansainvälisen Kansainliiton komitea väitti kuitenkin (1921) Ahvenanmaan kuuluvan Suomeen.
Vaikka saariryhmän väitettiin tuolloin kuuluvan historiallisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti Suomeen tämä selitys on kiistanalainen seikka.
Kenen kannalta katsottuna Ahvenenmaa kuuluu Suomeen? Ei ainakaan ei-nationalistisen historiankirjoituksen ja ahvenanmaalaisten näkökulmasta.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan useita alueita Neuvostoliitolle maan itärajalla. Niistä merkittävin oli Karjalan kannas, jonka valtaaminen oli venäläisille erityisen tärkeä teko Pietarin suojaamisen takia.
*
Turun Varissuon suurlähiön ensimmäisen suunnitelman on kerrottu tehneen suomalainen arkkitehti ja maestro Alvar Aalto. Hänen roolinsa kansainvälisesti tunnettuna arkkitehtina on liittynyt läheisesti eurooppalaisen funktionalismin ”tänne tuomiseen” sekä suomalais-kansalliseen nationalismiin, jolla pyrittiin ylistämään suomalaista ”kansanrotua” sekä sen tietotaitoa ja osaamista.
Seuraavassa (toisessa) vaiheessa Varissuon suunnittelu ja rakentaminen tapahtui tiiviisti yhteiskunnallisen politiikan yhteydessä. Siinä yhdistettiin arkkitehtiryhmän (tiimin) suunnitteluosaaminen ja puoluepoliittinen päätöksenteko.
Tämä vaihe sekä rakentamisvaihe johti ”Turun taudin” ja korruption kukoistamiseen.
Varissuon ja Runosmäen suurlähiöiden rakentaminen merkitsi kolmatta vaihetta Turun vanhaa keskustaa kiertävän lähiökehän rakentamisessa.
Alun perin Turun lähiökehän toteuttaminen liittyy toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneeseen kansainvälisesti ja kansallisesti tapahtuneeseen ”kansainväliseen ilmiöön”, aikakauden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa kaupunkiin suuntautuneeseen vilkkaaseen muuttoliikkeeseen vastattiin tehokkaalla teollisella asuntotuotannolla.
Pohjimmiltaan tämän ”hyvinvointituottamisen” taustalla oli 1917 tapahtunut Suomen valtion itsenäistyminen.
Suomen kansallisvaltio haluttiin toisen maailmansodan jälkeen uuteen nousuun. Nyt Suomen haluttaisiin jatkavan elämäänsä ”seuraavat tuhat vuotta”, se on kuitenkin utopia.
*
Kun modernien lähiöiden peruskorjaus käynnistettiin 1980-luvulla, puhuttiin ”lähiönparantamisesta”. 1990-luvulla tuo puhe vaihtui ”lähiöuudistukseksi”. Tuolloin ymmärrettiin, että lähiösuunnittelun virheistä on mahdollista oppia kun lähiöitä uudistetaan toiminnallisesti ja muualla tavalla ”uuden aikakauden tasalle”.
Puhe ”lähiöiden uudistamistarpeesta” liittyi myös muuttuneisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tuolloin ymmärrettiin, että lähiötoiminnassa ei ollut enää kyse ”hyvän vieläkin paremmaksi tekemisestä” vaan uudesta kokonaisvaltaisesta näkökulmasta.
Jo ennen 2000-luvun alkua käynnistynyt (sodista sekä ilmastonmuutoksesta aiheutunut) sota- ja pakolaisaalto merkitsi kolmannen päävaiheen käynnistymistä Varissuon historiassa. Varissuo oli ollut siihen asti ”sosiaalivaltiollinen demarilähiö” mutta nyt ”huomion keskipiste” suuntautui ”kansainväliseen ihmisoikeuskysymyksen” ratkaisemiseen.
*
Keskelle ”suomalaista Varissuota” muutti 1990-luvun alussa ensin vietnamilaisia. He muodostivat Varissuon lähiön ensimmäisen ”ulkopuolisten yhteisön”. 2000-luvun alussa Varissuo kohosi Suomen maahanmuuttajarikkaimmaksi lähiöksi.
Erityisen maahanmuuttajarikkaana alueena Varissuon lähiö nousi jatkuvasti julkisen keskustelun ja valtapolitiikan ytimeen. Eduskunnan puhemiehen pallille saakka (Lohela) noussut henkilö onnistui ponnistamaan kansanedustajaksi Varissuolta.
*
Pakolaiskysymys on parhaillaan Saksan liittokanslerin ja EU:n tähänastisen johtohahmon Angela Merkelin ongelma, ”kivi kengässä”.
Myös Varissuosta on tullut kansallisella tasolla ”kuuma peruna”. Nationalistinen kiihotus on lisääntynyt viimeksi voimakkaasti Turussakin mutta samaan aikaan on vaadittu myös suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden korostamista.
Ulkomaalaiskysymys synnytti kaksi vastakkaista ”leiriä”, toinen niistä oli ”suvaitsematon ja rasistinen” (maahanmuuttajien karkottamisen ja integroinnin kannattajat), toinen taas liberaali ja suvaitseva (monikulttuurisuuden puolustajat).
Ulkomaalaiskysymyksen ratkaiseminen on synnyttänyt kaksi jyrkästi erilaista kulttuuria.
*
Suomen maatalousvaltaisimmalla alueella Kauhavalla ulkopuolisiin” suhtauduttiin jo muinoin siten, että alueelle ei saa muuttaa ensimmäistäkään ”muukalaista”.
Maaseutuvaltaisella Kauhavalla eletään myös nyt 2017 ikään kuin ”sisällissota-aikoja 1918”. Kauhavalla pyritään ylläpitämään kansanuskovaisuudesta lähtien yllä vanhoja perinteitä ja perinteistä isänmaallisuutta.
Kauhavan lukiossa oli muutama vuosi sitten jääkäriteatteri mutta sen yhteydessä ei edes hiiskahdettu punaisista.
Kauhavalla tapahtuu vieläkin ”tappamisen ihannointia”. Tästä oli sanomalehti Ilkassa 18.11.2011 kuvaava yleisöltä-kirjoitus (nimimerkki ”Ei kaunistelulle”). Kirjoituksessa sanottiin, että ”Kauhavalla ihaillaan sotaa ja tappamista vieläkin kuten aikoinaan Neuvostoliitossa”.
Suur-Kauhavalla (17 000 asukasta) on vain muutama luonnonsuojelija. Seudun väestön luontosuhde on hyvin raamatullinen ja utilistinen.
*
Osallistuin 1990-luvun alusta lähtien Turun lähiöuudistustyöhän projektin koordinaattorina. Tuohon työtehtävääni sisältyi monta eri vaihetta. Alussa tarkastelu oli lähiön ekologisuudessa ja fyysisessä rakenteessa, myöhemmin lähiöuudistuksen painopiste suuntautui ihmiseen.
Kirjoitin ”Turun sosiaaliarkkitehtina” moniin eri lehtiin kirjoituksia maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, esimerkiksi Suomen Turku -lehteen (4/2007) kirjoituksen ”Monikulttuurisuus ja kotiseututyö” (sivu 28-29).
*
Suomen ja Turun edustuksellinen puoluepoliittinen valta torjui jatkuvasti ajatuksen, että Varissuon suurlähiön korkea ulkomaalaisten lukumäärä on hyvä asia.
”Toimiva vastaanottoalue” voi kuitenkin lisätä läheisyyden synnyttämää turvallisuudentunnetta maahanmuuttajien keskuudessa ja edistää kulttuurien kohtaamista (kts. arkkitehtien Jukka Paason ja Mustafa Gürlerin yliökirjoitus Helsingin Sanomissa ”Toimiva vastaanottoalue ehkäisee maahanmuuttajien ongelmia”, HS 16.6.2006).
Maahanmuuton vastustamisesta on kuitenkin tullut 2010-luvun ”pakolaisaallon” johdosta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla vakava valtapoliittinen ongelma.
Kannatuksensa romahtamisen kokeneet Suomen perussuomalaiset ovat esittäneet viimeksi jopa pakolaisten sulkemista ”kantaväestön ulkopuolelle” aitauksiin saarille. Toiseksi he ovat vaatineet ”isänmaallisina” Suomen eroamista EU:sta.
*
Monet ”kantasuomalaiset” ovat kokeneet Turun Varissuolla häiritseväksi maahanmuuttajien ja pakolaisten suuren lukumäärän ja ”kulttuurisen muutospaineen” ja ovat siksi vaatineet tapahtuneen kehityksen vastaista muutosta eli ulkomaalaisten korkean osuuden vähentämistä.
Suomen nationalistisen valtion virallinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka on ”työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa”. Se ei ole vielä kohonnut ”kokonaisvaltaisen monikulttuurisuuspolitiikan” tasolle.
*
Maahantuloon on suhtauduttu tähän asti ymmärtävästi jos sen taustalla on ollut työn tekemiseen ja kansantalouteen liittyviä seikkoja. Kuitenkin kun maahanmuuttaja käy töissä työn tekemisen vaihe muodostaa vain kolmasosan vuorokaudesta.
Suurin osa arkielämästä tapahtuu vapaa-ajan viettämisen ja nukkumisen merkeissä (noin kaksi kolmasosaa vuorokaudesta).
Jos maahanmuuttopolitiikan yhteydessä korostetaan ihmistä, ihmisarvoa ja ihmisen omaksumaa kulttuuria tämä merkitsee sitä, että maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanottamisen yhteydessä on ratkaistava myös asumiseen ja vapaa-ajanviettoon liittyvät kysymykset.
Tuossa yhteydessä korostuu se, että eri kulttuureja edustavien muuttajien on saatava inhimillinen suvaitseva kohtelu keskellä ”nationalistisen kantaväestön omaksumaa kulttuuria”.
Siinä erilaiset kulttuuriryhmät kohtaavat toisensa ystävinä.
*
Varissuo on kerrostalolähiö. Alueella on paljon korkeita tornitaloja, joidenka keskellä on yksi porrashuone ja hissi, kyseinen talotyyppi on osoittautunut ”kantaväestön” ja maahanmuuttajien kohtaamisen kannalta ongelmallisimmaksi. Eri kulttuurien kohtaamisen kannalta edullinen talotyyppi on matala ja pitkä (ns. ”lamellitalo”)
Monien ”asiantuntijoiden” mielestä ”kantaväestön kerrostaloissa” saisi asua korkeintaan noin 10 prosenttia ulkomaalaisia. Varissuolla niissä on kuitenkin ollut usein esimerkiksi 30–60 prosenttia ulkomaalisia.
Tämä johti 2000-luvun alussa siihen, että eräissä valtaelimissä syntyi ajatus laskea Varissuonkin ”ulkopuolisen väestön” korkeaa prosenttiosuutta.
Keinoksi tässä keksittiin talojen peruskorjaus.
Kun kerrostalon, jossa asui runsaasti maahanmuuttajia, ennen talon peruskorjausta talon kaikki asukkaat irtisanottiin. Rakennus korjattiin yhdellä kertaa kokonaisuudessaan ja talon asukkaille osoitettiin ”tilapäiset asunnot”.
Mutta kun korjaus valmistui korjattuihin taloon päästettiin maahanmuuttajia siten, että heistä oli jatkossa korkeintaan 10 prosenttia maahanmuuttajia.
Tästä tapahtumaprosessista oli turkulaisessa Aamuset-lehdessä noin 2010 päätoimittaja Lasse Virtasen kirjoitus, jossa hän käytti otsikkoa ”Maahanmuuttajille pakkosiirto” (Aamuset 10.3.2010, Varissuolla tyhjennetty jo 500 asuntoa peruskorjauksen takia, Lasse Virtanen).
*
Varissuon suunnitteluhistoria on kansainvälinen ja sen taustalla on maailmansotien välinen ”valkoinen funktionalismi”. Siinä maailmansotien välillä tähdättiin yhteen ”kansainväliseen tylliin” ja kyseisen ilmiön taustalla oli Kansainvälinen Kansainliitto (siis ”kansallisvaltioiden liitto”) ja mukaan lukien esimerkiksi Neuvostoliiton kommunistinen liike.
Tuosta historiallisesta vaiheesta kerrotaan Christian Bodenin teoksessa Modern arkitektur (1989). Tämä käy ilmi kirjan kappaleista ”Den internationella stilen” (s. 70-) ja ”Den gränslösa arkitekturen” (s. 118-).
Tuon ilmiön taustalla ei ollut ainoastaan ”Natonernas Förbund” (”Kansainvälinen kansainliitto”) vaan myös sen ”arkitektonisk motsvarighei i CIAM (Congres Internationaux dArchitecture Moderne).
*
Kansainvälisesti arvostettu, oman arkkitehtuurifilosofian omaksunut suomalainen arkkitehti Reima Pietilä harjoitti kuitenkin tuon ajattelutavan vastaista suunnitteluajattelua. Hän ei tyrkyttänyt koko maailmalle yhtä länsimaista arkkitehtuurityyliä.
Koska olin 1970-luvun puolivälin jälkeen Pietilän oppilaana Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla opin ymmärtämään hyvin Pietilän ”modernistista suunnitteluajattelua” sekä myös postmoderniin tyyliin liittyvää ns. ”Oulun koulun arkkitehtuuria”.
Pietilä otti huomioon eri puolille maapalloa suunnittelemiensa rakennusten kohdalla huomioon jokaisen yksittäisen rakennuspaikan (esimerkiksi arabialainen paikallisuus ja maisema jne.) etnisyyden, kulttuurin, ilmaston ja yhdyskuntamallin (kts. Abacus-vuosikirja 1979, Kansallinen ja kansainvälinen suomen nykyarkkitehtuurissa, Pekka Helin, 1979).
Noihin Pietilän suunnittelemiin rakennuksiin voi tutustua katselemalla Malcolm Quantrillin teoksen ”Reima Pietilä” kuvia (1984).
*
Suomen kohdalla tämän Pietilän ”kulttuuriekologisen suunnittelufilosofian” tulisi merkitä sitä, että esimerkiksi arabitaustaisille islamisteille tulee antaa lupa rakentaa oman kulttuurinsa mukaisia omakotitaloja.
Ei käy, että rakennuslupaviranomaisemme ”taistelevat” rakennuslupia Suomen kuntiin myöntäessään pelkästään ”funktionalismin, modernismin ja postmodernin tyylin” kimpussa.
*
Turun kaupungin vuokrataloyhtiö ei ole antanut Turun lähiöissä maahanmuuttajille lupaa maalata ja tapetoida sisätiloja muulla kuin funkkiksen vaalealla värisävyllä.
Siitäkin huolimatta, että joissakin kulttuureissa valkoinen väri merkitsee ”kuoleman väriä”.
Joku afrikkalaisen kulttuurin edustaja oli maalannut asuntonsa kullan väriseksi. Suomen Turussa tällaista ei sallita, ei edes maahanmuuttajan itse valitsemaa tapettia uuden asuntonsa seinille. Parvekkeelle saa lyödä kuitenkin yhden naulan.
*
Asunto on eri asia kuin koti. Asunto on fyysinen suoja, jossa jokainen yksilö tai pienryhmä voi toteuttaa oman kulttuurin ja myytistön pohjalta omaa yksilöllistä elämää.
Sama asunto voi palvella lukemattoman monta erilaista ”kodinmuodostamista”.
Yksilön kohdalla omassa kodissa on parhaimmillaan kyse yksilön eksistentialistisesta vapaudesta ”itselleen olemiseen”.
*
1990-luvun puolivälissä maahanmuuttajavastaiset ääriryhmät saivat marssia poliisivartiossa Turun Kauppatorille mielenositukseen, jossa ”kantaväestöä varoitettiin” esimerkiksi siitä, että mustilta saa aidsin (kyltti). Turun kauppahallia kehuttiin samassa tilaisuudessa pelkästään ”turkulaisten halliksi”.
Toistakymmentä vuotta sitten turkulaiset toimittajat ”puolustivat vihapuheita” pitämällä hyvänä sitä, että turkulaisilla on ”edes joku kanava” purkaa ahdistustaan. He eivät tuolloin tajunneet, että ”rasistisen puheen seuraukset voivat olla HYVIN syvät ja pitkäaikaiset”.
Oikeutta ja järjestystä puolustavat valtion viranomaisetkaan eivät olleet tuolloin Turussa kiinnostuneita puuttua maahanmuuttajia loukkaavaan rasistiseen puheeseen ja ”kantaväestön” rasistisiin tekoihin.
Koska ulkomaalisia pilkkaava rasistinen puhe ja valtapeli (äänestäjien menettämisen takia) sai jatkua Turussa vuodesta toiseen tästä voi päätellä, että ns. Turun puukotus oli myös ennakoitavissa.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan (yle.fi, 14,10.2017) ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa, vihapuhe ruokkii katkeruutta ja jopa terrorismia.
Turun puukotuksen tehnyt turvapaikanhalija joutuu seuraavaksi mielentilatutkimukseen eikä tapahtuma liittynyt kansainväliseen terrorismiin, vaikka aluksi niin kuviteltiin.
*
Ennen kuin ajattelin lähteä eläkkeelle, jouduin ainakin omasta mielestäni Turussa maahanmuuttajien asumiseen liittyvässä työtehtävässäni työpaikkakiusatuksi.
Pakenin Turusta Kauhavalle.
Suomessa ei ole vielä varsinaisesti ensimmäistäkään valtion korkeimmissa oikeusasteissa tuomittua työpaikkakiusaajaa.
Suomi on kuitenkin kokonainen ”kiusaajavaltio”.
Työpaikkakiusaamiseni johtui luultavimmin siitä, että olin liian liberaali maahanmuuttajien asumisen kehittämisen suhteen.
Arvostelin maahanmuuttajien integrointia suomalaiseen kulttuuriin sekä valtion ”työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa”.
Olin kirjoittanut 2000-luvun alussa valtakunnalliseen lähiöiden kehittämisohjelmaan 2008-2011 Turun hakemuksen, jossa puolustin ”Monikulttuurien ASUMISEN kehittämistä Varissuon suurkeskittymässä”.
Puolustin hakemuksella vapaamielistä monikulttuurispolitiikkaa ”työperäisen integrointipolitiikan” sijasta ja kytkin ehdotukseni myös maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoon.
Toisaalta kiusaamiseni taustalla saattoi olla myös se, että tein 2009 kantelun oikeuskanslerille Turun kulttuuripääkaupungin valmistelusta (Turun Sanomat, 23.10.2017).
*
Mielipiteiden ilmaiseminen kulttuurien kohtaamisesta johtaa vanhan kansallisuusaatteen johdosta ihmisten vainoamiseen aina kun siihen liittyvät mielipiteet ovat liberaaleja.
Muutos parempaan voi tapahtua vasta kun vanha nationalistinen ajattelu on tuhoutunut ja sen tilalle on astunut uusi kansainvälinen ajattelu.
Jos sitä ei tapahdu unelma kaikkien kansojen ystävyydestä ja yhteisestä rauhanomaisesta toiminnasta maapallon parhaaksi jää pelkäksi unelmaksi.
