Hanhien tallaamana (Kierkegaard)

Kristinuskon kannattajat ovat jakautuneet lukemattomiin organisoituihin kirkkokuntiin. 

Kristillisen ”vapaakirkon vapaus” on ”uskovaisten kuvitteellista vapautta”, sen vastakohta on ”itselleen olemisen konkreettinen vapaus” jalat maassa.

Ihminen on ”heitetty vapauteen” eikä ihminen voi muuttua toiseksi.

Ihminen on myös uskovaisena kulttuuristen myyttien varassa elävä kuvittelukykyinen eläin. 

*

Kulttuuristen erojen pohtimiseen herätti minut alun perin vuodet mitkä vietin suomalaiseen kulttuuriin sitä ennen kasvaneena 1970-luvun alussa Länsi-Saksassa. 

Tuon jälkeen olen tehnyt havaintoja kulttuurista ja kulttuurisista myyteistä monilla eri paikkakunnilla, eniten Turussa ja Kauhavalla. 

Kulttuuri ja myytit ovat hyvin erilaisia paikallisissa yhteisöissä. Suomi on hyvin pirstaleinen. 

*

”Ihmisenä oleminen” tapahtuu keskellä ”sattuman valua”. Ihminen on myös optimistinen tai pessimistinen miten ”sattuman valu sattuu vyörymään”.

”Ihmisenä oleminen” on ”loputonta ihmettelyä ja ”ajatusten pyörittelyä”. 

”Ihmisenä olemista” ei voi selittää ”todellisuudella ja tietämisellä”. 

”Ihmisenä olemisessa” ei olisi mitään mieltä jos jostakin alkaisi löytyä ”järkeviä selityksiä” tai kaikki alkaisi ratketa ”miten tahtoo”.  

*

Kansainvälisen valtajyrän alle jäänyt Suomen valtion valtapelien kohtalokin ratkeaa ”sattuman valussa”. 

Rakenteellisen uudistuksen ”sotella” alkaa olla kirkas suunta: kun minulla oli kipeät jalat, terveysaseman lääkärikin neuvoi minua palaamaan kotiin lausahtamalla minulle: ”mitä sä siitä välität”. 

*

Monista kulttuuriryhmistä, kansoista, kielistä ja uskonnoista rakentuneen monivärisen Rooman maailmanvallan (Välimeren alueella) vallankäyttäjät valitsivat hajoamisvaarassa olleen Rooman uskonnoksi orjamoraalisen kristinuskon. 

Tämä tapahtui Rooman keisarivallan vahvistamisen, ei maailmanvallan kansojen pelastamisen takia. 

Kristinuskon valitsi muiden uskontojen joukosta ”keisarin neuvonantajaryhmä”.   

Kun kristinuskossa ihminen tukahduttaa (Jeesuksen armolahjan vastaanottaessaan) itse itsensä kansaa on helpompia hallita. Toiseksi kun uskontoja on ainoastaan yksi sekin edistää maailmanvallan yhtenäistämistä (massoittamista) yhdeksi samansuuntaiseksi resultantiksi. 

Myös saksalaisen idealistifilosofi Hegelin ajattelu pohjautui tuohon samaan periaatteeseen. Siinäkin ihmisyksilö luopuu yksilöllisestä vapaudestaan ja heittäytyy ristiriitaisen maailmassa olemisen hyväksymisen ja valitsemisen sijasta orjamoraalisen massan osaksi (Vrt. ihminen maailmaan heitettynä sekä vapauteen ja omien valintojen tekemiseen tuomittuna).   

”Kansakuntanationalismissa” yksilö luopuu kristillisen orjamoraalin mukaisesti minästä ja omista ilmiöiden ja asioiden merkitysten tulkitsemisista sekä omien valintojen ja ratkaisujen tekemisestä.   

*

Hegel opiskeli ensin teologiaa. Hän oli omaksunut samalla orjamoraalis-kristillisen hengen- ja uskonkäsityksen. 

Jumala oli Hegelille kaikkeus (kokonaisvaltaisuus). 

Nationalismissa ihmisten ”kaikkeusjumalaksi” tulee ”kansakuntaidentiteetin sisäinen ja fyysinen valtaaminen”. 

Tuohon orjamoraaliseen ”kansakuntamassoittumiseen” sisältyy edustuksellinen valtiovalta ja ulkopuolisilta suljettu oman kansan toimintapiiri ja maa-alue. 

Kun kansallisvaltiot lisääntyvät maapallo pirstaloituu aina pienempiin erillisiin reviireihin. 

Nykyaikana tarvitaan kuitenkin tähän nähden päinvastainen kehitys. Siinä yksilö vapautetaan ja yhtä kaikille yhteistä kansainvälistä valtaa rakennetaan aina vain vahvemmaksi.  

*

Hegelin filosofiassa absoluuttinen henki (ehdottomana ja itsevaltiaana) toteuttaa itseään kaikessa, luonnossa ja ihmisissä. Koska hegeliläisessä ”henkiuskoisessa maailmassa” vapaalla yksilöllä ei ole paikkaa eikä valinnanmahdollisuutta, Hegelin nationalismipainotteinen filosofia on täyttä roskaa. 

Sitä vastoin Kierkegaard korosti (toisin kuin Hegel) ihmisenä (yksilönä) olemisen ristiriitaisuutta ja omien valintojen ja ratkaisujen mahdollisuutta ja tekemistä. Myös ”järeä maassaseisoja” Karl Marx omaksui Hegelin filosofian vastaisen ajattelutavan. 

Yhteiskuntaa ei saa rakentaa ”todeksi kuvitellun todellisuuden” varaan.  

Marxin mielestä  ihmisen on seisottava ”materialistisessa maailmassaolossa” aina jalat maassa. 

Kapitalistinen porvarikin hyväksyy tämän ”duunarin” mieltä lämmittävän ajatuksen.   

Omien yksilöllisten merkitystulkintojen tekeminen, omien valintojen suorittaminen ja vastuun kantaminen jalat maassa on yksilöllisen olemisen ja inhimillisen yhteiskunnan edellytys.    

*

Hegelin omaksuma yhteiskunnallinen henkikäsitys on kätketty nykyisen kansallisvaltion valtapelifilosofiaan ja -ideologiaan. 

Tuppukylien Suomi on siitä paras esimerkki. 

Yksilön tulee luopua Suomessakin ”kristillis-nationalistisessa henkiuskossa” vapaudesta ”itselleen olemiseen” sekä alistua orjamoraalisesti ”oman kansanryhmän massoittumiseen”. 

Yksilön täytyy luopua kansallisvaltiossa ”omalle kansalle”  valloitetun maa-alueen ja ”kansakunnassa” ylintä valtaa käyttävän ”kansakunnan valtio-orgaanin” (Suomessa suomenkieliset sekä lakeihin keskittyvä eduskunta) toimijaksi kyselemättä yksilönä ilmiöiden ja asioiden merkityksiä sekä tekemättä ristiriitojen keskellä ”vapaita valintoja”. 

Samalla ”kunnon kansalaista” vaaditaan ottamaan vastuu ”yksilöllisen minän (subjektin) tuhoamisesta”. 

*

Hegel-mielisille orjamoraalisille isänmaauskoisille ei ole tärkeintä kuvitella sitä ”miten uskoo” vaan ajatella peräänantamattomasti sisulla ”mitä uskoo”. 

Täällä lännessä täytyy uskoa omaan maahan ja kansaan sekä orjamoraaliseen kristillisen uskonoppiin. 

Suomessa on tärkeintä se, että uskoo ”todellisuutena” yhteen ainoaan oikeaan ilmiöön ja asiaan ja samalla ”omaan kansakuntaan sekä isien ja isäntien maahan” vaikka ”alkuperäinen suomalaisuus ja valtioaate” olisi kuinka kuvitteellista tahansa.

Suomalaisena oleminen on tottam koska suomalaisuus kuvitellaan todeksi. DNA on jo murtanut säpäleiksi ”nationalistisen suomalaisuususkon”.   

* 

Ihmisen organisoima yhteiskunta toimii aisaparina. Siinä malliseen valtapeliin on yhdistetty henkinen valta ja ”oikea aisapariusko”. 

Suomen ylimmän valtiollisen vallan aisapari on Suomen valtionkirkko sekä Suomen eduskunta. Niistä kumpikaan ei edusta ”vapaata yksilöä” eikä konkreettisesti kansaakaan.  

Tuo kirkon ja valtion aisapari on saanut aikaan tosi paljon pahaa. 

Se on onnistunut vetäisemään ihmisten päältä ihonkin.  

*

Hegel opetti, että Jumala on kaikkialla ja kaikkeus. 

Hegelin mukaan mistään ei voi löytyä pienintäkään nurkkaa, johon ei kätkeydy Jumala.  

Raamattu opettaa että ”Jumala luovutti koko elollisen luonnon ihmisen käyttöön”. 

Muinoin ei osattu edes aavistaa teollisen kapitalismin syntyä ja liberaalin ahneuskapitalismin aiheuttamaa ympäristökriisiä ja ilmastonmuutosta.  

Protestanttiset uskovaiset pitävät myös rahaa ja omaisuutta jumaluutena. He ostavat rahalla itselleen paikan taivaastakin. 

*

Ihmisen sairaalla luontosuhteella on ollut äärimmäisen vakavat seuraukset.  

Kiero kristillis-raamatullinen luontosuhde on johtanut luonnon rajattomaan riistämiseen (utilismiin). Tuo erehdys (kristityt kutsuvat sitä ”synniksi”) on parhaillaan kostautumassa. 

Luonto kostaa parhaillaan hirviönä ihmiselle.

*

Ihmiset kuvittelevat, että maailma on tulossa ”hetken päästä” valmiiksi kunhan vain vielä viiltaan muutamia nurkkia ”tieto on valtaa”-periaatteella. 

Pari ovensuukyselyä on kuulemma vielä tekemättä.  

Mutta ei se niin ole. 

Tässä ilmastonmuutosmyrskyssä kyselytkin on kyselty. Maailma on ”sattuman valu” ja me olemme ihmisinä samaa luontoa kuin on kaikki muukin luonto.  

*

Valtiojohtoisen Ylen uutinen kerrotaan putipuhtaan toimittajan viattoman näköisenä juttuna mutta uutinen muuttuu usein hetkessä tahrituksi puoluepoliittiseksi valtapeliksi. 

Saman tien katoaa tuo ylen arka uutinen uutisjonosta (yle-internetistä). 

Ja jos tuohon juttuun haluaa tutustua uudestaan sen löytäminen (kohta maksullisella) hakukoneella voi tuottaa tuskaa.

*

Ihmiset on kasvatettu ”orjamoraalisiksi ja järjettömiksi”, mutta nyt he ovat ”tulossa järkiinsä” kun he järkyttyvät ilmastonmuutoksesta.

Valistuksen ”tieto on valtaa”-uskonohjelmasta ja teollisesta kapitalismista käynnistynyt uusin aika sai ensin aikaan kaksi koneellista maailmansotaa ja nyt se käynnisti maapallon laajuisen elollisen luonnon kriisin ja vastaiskun, jossa luonto syöksyy hirviönä ihmiskunnan päälle. 

Ihminen on itserakas, typerä, ahne ja paha eläin. Pariisin ja Bonnin ilmastokokoukset ovat olleet yhtä ja samaa rahanhimoista ”bisnesmessua”. Pelleilyä kaikki. 

Unohtakaa nuo rahalle haisevat ”tieto on valtaa”-hössötykset sillä ne pohjautuvat virheelliseen ajatteluperinteeseen.  

*

Jos ilmastonmuutos johtuu muutoksesta auringossa (auringonpilkuista) kohta maapallolla on uusi jääkausi ja suuria muutoksia joka elämänalueella. 

Ihminen ei vuosisatoja sitten ”arvannut” todellisuuskäsitykseensä sisältyvien seikkojen kuten ”tietovaltaisuuden”, yhteiskunnallisen organisoitumisen, talouden ja tekniikan kuormittavia vaikutuksia luntoon. 

Jos on olemassa ”todellista” niin se on musta ”eläimen olemisessa” elävä pikkukissamme sillä evoluutiossa kasvanut luonto-olento ei teeskentele. Mutta ihminen on pelle.    

Nyt näkyy konkreettisesti se, että ihminen on haavoittanut pahasti luontoa ja ilmastoa. Ihmisen pitää miettiä nyt syitä noihin ilmiöön eikä uskoa jääräpäisesti tähänastisiin kykyihinsä voittaa eteen tulevat ongelmat ”tietämisviisautensa” ja uusimman teknologian avulla.   

Ympärillämme riehuu nyt raivoavana hirviönä ylikuormittunut maapallon luonto (vrt. nuori Karl Marx).

Lumettomat talvet sekä esimerkiksi sieniä ja pajunkissoja keskellä talvea (Turku) yleistyy. Lämpimiä alueita jäätyy ja tähän saakka kylmiä paikkoja sulaa lämmössä. Elinkeinorakenteet murtuu ja vaurioiden korjaamiseen ei löydy varoja. Uusia ongelmia syöksähtelee nopeaa tahtia ihmisen päälle.   

Kun luonnon tähänastinen rytmi katkeaa ja ”sekoaa” ihmistä tulee sairaita. 

Elämä alkoi vedestä ja se on päättymässä veteen mustassa jääkylmässä tuulessa.    

*

Nyt enemmän kuin joka toinen suomalainen on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on erittäin vakava asia.

Tuohon huoleen on lukemattomia syitä ja muutoksen seuraukset tulevat olemaan äärimmäisen dramaattiset. 

Esimerkiksi roudaton talvi tiivistää pellot kovaksi ja talven vetiset pellot tekee niistä alkukesällä kylvämisen kelvottomat. 

Suomi on jo entinen maatalousvaltio. 

*

Ilmastonmuutoksen uutisoinnin yhteydessä käytetään nyt paljastavasti ”hyvin kieroa kieltä”. 

Mediassa puhutaan nyt esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä ja ”stoppaamisesta” (Ilkka, kts. pääkirjoitus 3.1.2018) sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja rauhoittamisesta. Ihminen ei voi kuitenkaan pystyä siihen. 

Ei luonto ole yksinkertaisesti kone, jota voi säädellä nappuloilla. Ilmastonmuutoksen ”stoppaaminen nappia painamalla” on vain ”valtapelureiden kusetusta” vallassa ikuisesti pysymiseksi.  

Kun seuraavat vaalit lähestyvät valta alkaa stressaantua ovensuukyselyistä ja kaikista muista ajankohtaisista julkisista puheenaiheista. 

Valta on päätön kana.   

Mutta vain hölmöläiset uskovat pärjäävänsä aina ja kaikessa poliitikkona. 

Valtapeli-ihmisellä ei näytä olevan muuta vaihtoehtoa kun pysyä loppuun asti narsistina ja pässinpäämäisenä reppanana.   

*

Keskustelua käynnissä olevasta pelottavasta ilmastonmuutoksesta hallitsee puolueiden välinen valtapeli vaikka puheenaiheet tulisivat olla aivan muussa (arvoissa ja asenteissa jne.). 

Puolueet joutuvat kohta tunnustamaan, että ihminen ei ole ”jumaluuden” kaltainen kaikkitietävä ja -valtias olento”.

Kun luonto iskee takaisin (”kostaa”) luonto tekee mitä sitä huvittaa. Ihmisestä mitään välittämättä. 

Luonto ei kysele koskaan mitään keneltäkään. 

Evoluutio ei ole kone. 

*

Ihmisen olisi pitänyt muuttaa valtapolitiikkansa jo monta tuhatta vuotta sitten, jotta ihmisen toiminnalla olisi vähänkin vaikutusta luontoon ja ilmastoon.

Nyt ihmiskunta on haavoitetun ja raivoavan luonnon armoilla. 

”Sattuman valu” näyttää sen miten meidän käy.    

*

”Tätäkö talvet tulevat olemaan? Joet ja pellot ovat nyt täynnä vettä, vesiensuojelurahat valuvat hukkaan ja leväongelma pahenee” (yle.fi 2.1.2018).

Tähänkin uutiseen sisältyy ajatus siitä, että ihminen pystyy ennustamaan tulevan ilmastonmuutoksen (prosessin) sekä että ihminen pystyy vaikuttamaan siihen niin, että kyseinen luonnonilmiö tulee ihmisen hallintaan. 

Mutta (kuten sanottu) ei se niin ole. 

Ihminen on luonnon sisällä (osana luontoa), ei luonnon yläpuolella. 

Ei luontoa ole annettu ihmiselle ihmisen suuhun hotkaistavaksi.   

Ihmiset pitävät Jumalaa ”konkreettisena todellisuutena” koska he ”kuvittelevat Jumalan todellisuudeksi”. 

”Konemainen ihminen” kuvittelee luonnon pommimaiseksi koneeksi. 

Ilmastonmuutokseen liittyvät ”jääkylmät hirmumyrskyt” (”pommipyörremyrskyt” kuten sana nyt kuuluu, valtapelipeitoten lausuttuna ”pommisyklonit” ettei kansa tajuaisi) tapahtuvat villisti, arvaamattomasti, armottomasti ja säälimättömästi mutta valtapelurit näkevät nuokin heilahtelut ”itserakkaan lämpimästi”. 

Puoluepamput ”hoitelevat luontoasioita” kuin hurjastelisivat autolla. 

Kun hurjistunut tuuli repii housuja jalasta ja pakkanen kiristyy tuulessa moninkertaiseksi, ihminen jäykistyy jääkalikaksi hampaat takaraivossa. 

Se ei lämmitä ketään. Ei puoluepamppuakaan.  

*

Uskokaa lopultakin se, että maapallon luonto ja ilmasto ei ole kone. 

”Tieto on valtaa”-idea sekä ihmisapinan maapallo ”tosi- ja turvapesänä” näyttäytyy nyt ”harakanpesänä”. 

Iso erehdys terävöityy joka päivä.     

*

Nationalismiusko ja ”heimoregionalismi” on tyhmää ja vaarallista. 

Ei kuvitteelliseen nationalismiin kasvatettu Suomen kansa ole yhtään fiksumpi kuin maapallon muut kansat missään asiassa, ei ympäristöasioissakaan.   

Viljaa hyvin tuottaneet alueet ovat nyt kuihtumassa rutikuiviksi tai kastumassa läpimäriksi. Ja jossain päin maapalloa kuivia viljaa tuottamattomia alueita on muuttumassa viljaa niin hyvin tuottaviksi, että Euroopan unioni sijoittaa kansakuntavaltioiden rahakasat niihin. 

Suomen maataloudelle saatetaan antaa kohta kuolinisku. 

Se tapahtuu heti sen jälkeen, kun EU on alkanut kohdistaa (ilmastonmuutoksen monivuotisten vaikutushavaintojen pohjalta = kartat ja muu havaintoaineisto) maataloustukia uusille tuottaville (ennen tuottamattomille) alueille.   

Se on ainoa järkevä vaihtoehto ihmiskunnan pelastamiseksi nälänhädältä.

*

Ihmisen ja luonnon synteesi ei ole kaikkivaltias Jumala, ei myöskään ”Tieto” vaan Konkreettinen Luonto. 

Elämme luonnon takaisiniskun ja ”kaikkitietämisen” lopun aikaa. 

Se merkitsee samalla länsimaisen kulttuurin loppua.

Kulttuurimme valtava teräsalus ajoi jo karille.

*

Teollis-kapitalistiseen yhteiskuntaan kuuluu ”talous- ja rahapeli”, jossa näkyy tavaroiden kiihkeä ja sähisevä tuottaminen ja sitä vastaava kiihtyvä ostaminen ja tavaroiden kuluttaminen kansassa.

Samaan aikaan kun teollis-kapitalistinen talous kiihtyy maapallon väestönkasvu räjähtää kohti taivasta. 

Näin käy kapitalismissa kun”kaikkea hyvää tehdään”. Rajattomasti.  

*

Jos tuossa kasvupamauksessa kone alkaa yskimään siihen lisätään uudestaan ja uudestaan  lisää kierroksia yskimisen lopettamiseksi (ikuisesti). 

Ihmiset pitävät Jumalaa todellisuutena. Mutta ”Pyhän Joulun hummauspäivät” lisäävät avioerojenkin lukumäärää. 

Mitä enemmän rukoilevaisuutta, sitä enemmän tavaroita ja mässäilyä. 

*

Seinäjokilaisen Jorma Metsä-Ketelän kirjoitus sisältää tähän ongelmaan osuvasti uskoon heränneiden körttien näkökulman. Siinä joulun ilosanoma Jeesuksesta pelastajana ei riitä alkuunkaan ”pyhille kansanuskoville” (mielipidekirjoitus ”Kun evankeljumin ilosanoma ei riitä”, Ilkka 27.12.2017).

Valtionkirkon ja maallisen valtiovallan suhde on jatkuvassa muutostilassa. Monet ovat eronneet viimeksi Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta. 

Kun ”henki” on nielaistu ”lihana” alas, kurkkuun jää hyrräämään pelkkä ”luu”, ”tietouskovaisuuden kone”.

Elämme onneksi tietämisen lopun aikoja.

*

”Tutkimus uskonnollisesta yhteisöstä irtaantuneelle” (Heli Karjalainen, mielipide Ilkka 2.1.2018) voi sisältää vinkkejä myös ajatukseen siitä, että uskonnon kohdalla on tärkeintä (eksistentialistista maailmassa olemista korostava) näkökulma ”miten uskoo”, ei se mihin uskontoon uskoo. 

Koska ”tieto on valtaa”-tutkimustyö ei kosketa uskomisen perustaa, tutkimus ei voi auttaa kristittyjä valtapelureita pelastamaan esimerkiksi kirkkoa kirkosta eroamiselta. 

Uskonnot muodostavat aina valtapeliorganisaatioita. Kun kiinnostuu vapaan yksilön eksistentialistisista valinnoista, tekee irtioton myös yhteisöllisestä uskonvallasta. 

Mitä väliä sillä on jos ihmiset eroavat kirkosta? Sitä ”miten uskoo” voi ”jalostaa” senkin jälkeen kun kaikki seurakuntalaiset ovat eronneet kirkosta.    

Tärkeintä on ”vapaus itselleen olemiseen”. 

Valtasuhteinen ja esimerkiksi sosiaalinen ja kulttuurinen ”yhteisön jäsenenä oleminen” on toissijaista. Vähiten eksistentialisti arvostaa ”olemusta”, eniten yksilövapautta ja omatoimista merkitysten tulkintaa, omia valintoja ja vastuun ottamista.  

*

Rooman johto valitsi kaksi tuhatta vuotta sitten (ikioman tautisen Rooman valtakunnan hajoamiselta pelastaakseen) aisaparikseen yksijumalaisen orjamoraalisen kristinuskon. Roomalla oli tuolloin monia muitakin uskontovaihtoehtoja mutta ne hylättiin.  

Rooman hajoamisen uskottiin päättyvän uuden liittovallan ”kristillisen Rooman” ansiosta. 

*

Tuossa liitossa Rooman kristillisen kirkon johto lahjoitti Rooman keisarille kaiken vallan. Toiseksi kirkkoisät neuloivat kristilliseen uskoon ”antiikin järkiviisauksia” tuota aisaparia vahvistaakseen. 

Mutta toisin kävi, alkuperäinen maailmanvalta (Rooma) hajosi. 

Rooman vallan peri ensin germaanit (nyt EU:n johto) ja viimeksi amerikkalaiset maapalloherrat (USA ja varsinkin sen armeija). 

*

Samalla tavalla kuin ”tieto on valtaa” myös ”haltuunottaminen on valtaa”. 

Uusien paikkojen ja kansojen valtaaminen konkreettisesti ja kuvitteellisesti on vallankäyttöä ja sitä toteutetaan länsimaisessa kulttuurissa periaatteella ”tieto on valtaa”.

Parhaat esimerkit tästä ovat länsimaisittain kutsuttuna ns. ”ristiretket” (kristinuskon levittäminen) ja ns. ”löytöretket” (isäntämaan arvomaailman eli länsimaisen kulttuurin levittäminen maapallon kaikille uusille ”löydetyille” alueille). 

Niiden avulla vallattiin uusia paikkoja sekä pakkokäännytettiin lukemattomia kansoja ja kulttuuriryhmiä ”ainoaan oikeaan ajattelutapaan ja uskoon”. 

*

Kirkollisen kidutuslaitoksen kehittäjän paavi Gregorius IX:n vuonna 1229 jKr. (lähellä Roomaa) kirjoittamaa kirjettä piispanistuimen siirtämiseksi pidetään Turun kaupungin perustamisvuonna. Kirje on ilman paikannimiä, kirje on tulkittu tarkoittavan piispanistuimen siirtoa Nousiaisista Turkuun. 

Paavina Gregorius IX oli 1227-1241 eli satavuotiaaksi. Nationalistinen Suomi juhli äskettäin satavuotisjuhlaa. Turun isästä on otettava pois noin sata vuotta. 

Åbo-nimisen kaupungin rakentaminen alkoi Unikankareen kummun kohdalla vasta vuoden 1300 jälkeen. Tuota ennen piispa asui Koroisten niemellä piispanlinnoituksessa. Koroisten piispanistuinta niemellä asui ennen piispa muuta väkeä (ainakin venäläisiä ja virolaisia). Saksalaista siirtokuntaa ei asunut koskaan Turussa.   

Turun yliopisto perustettiin vasta 1640. Koska tuossa ”tiukkapipoisessa yläkoulussa” ei saanut keksiä itse mitään uutta (H. T. Klami) se ei ollut ”oikea yliopisto”. 

Vuonna 1700 valmistuneen Daniel Jusleniuksen ”gradun” mukaan (Aboa vetus et nova, suomennos Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) Turun löysivät vedenpaisumuksen jälkeen (uusia asuinpaikkoja etsiessään) Jaafetin jälkeläiset kun he olivat saapuneet Maagogin johdolla pohjoiseen. 

Sana ”turku” on muinaisvenäjää ja tarkoittaa ”kauppapaikka”. Olisi ollut parempi, että nationalistisen Suomen kieliasu olisi tehty savolaiseen eikä varsinaissuomalaiseen tyyliin.  

Turku tunnetaan nyt kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 imagonkohotuksesta ja ”kaikkien törkyläjien kiillottamisesta”, maksamattomista säätiö 2011:n miljoonaveloista sekä Turun kouluissa tapahtuneista seksuaalisista häirintätapauksista.        

*

1700-luvun ”yliopistojen tietoviisaan filosofianopetuksen” ahdistavan tunkkaisen ja mielikuvittelullisen ilmapiirin ymmärtää kun lukee vanhoja filosofiatekstejä. 

Wittgenstein oli oikeassa tulkinnassaan siitä, että ”tieteellinen filosofia” on harhateillä.     

Mutta on sitä ennen vanhaan puhuttelevaakin oivallettu: idealismia vastustaneen Arthur Schopenhauerin (1778-1860) mukaan ”taide on tie paeta kärsimystä”. 

Korkein paikka taiteessa on tragedialla. Nykyajan sodat ja ilmastonmuutos ovat yhtä luonnon ja ihmisen tragediaa. 

Kuvitelma ”tietävästä ja hallitsevasta” ihmisestä on ollut pelkkää ”tieto on valtaa”-idealismia. 

Ihmiskunta antaa parhaillaan selkään itse itselleen. 

Teollisen kapitalismin (tuon muka ”ainoan oikean yhteiskuntamuodon) tavaratulva syö ensin luonnonvarat ja hotkaisee naamaansa sen jälkeen myös ihmiset. 

Täyttäen sitä ennen meret muovikappaleilla.       

*

Rooman maailma tunsi ensin idästä joukon ennen tuntemattomia alueita ja vieraita kulttuureja. Mutta Välimeren maailma tunsi vain hivenen läntistä merialuetta. Tämä käy ilmi vanhoista kartoista.  

Portugali ja Espanja olivat ensimmäisiä ns. ”löytöretkeilijöitä” ja siirtomaavalloittajia (1400-luvun lopun Kristoffer Kolumbus jne.). 

Lännen ”retkeilyvalloittaminen” jatkuu vieläkin.   

Kun Espanja oli ”löytänyt” itselleen ”uusia valtapelikenttiä” (paikkoja, maita ja kansoja) se alkoi menettää niitä nopeasti. 

Tuon jälkeen Espanja keskittyi ”oman tuvan kasassa pitämiseen”. Oma Espanjahan oli myös alun perin kuin ”harkanpesä”. 

Perustuslakinsa koukeroissa seonnut Espanjan kattovalta keskittyy parhaillaan katalonialaisten rankaisemiseen. Se tapahtuu Espanjan ”kuvitteellisen kansallisen yhtenäisyyden nimissä”. 

Hajoaako seuraavaksi koko Espanja-”häkkyrä”?      

*

Kanariansaarten luonto-oppaasta (H. ja L. Aarnio, 2008) saa hyvän käsityksen kaukaisesta merellisestä paikasta, johon ”löytäjävaltaajat” ovat iskeneet. 

Kanariansaaret joutuivat ranskalaisvaltauksen jälkeen 1495 Espanjan haltuun. Vuonna 1821 Kanariansaarista tehtiin Espanjan provinssi vaikka se oli ”afrikkalainen kaukomaa”. 

Saarilla asui alkuperäisväestöä, jolla ei ollut mitään tekemistä ”ulkopuolisten espanjalaisten” kanssa mutta espanjalaiset murskasivat tuon alkuperäiskansan ja sen rakentamat ympäristöt ja esineet. 

Myöhemmin Kanariansaaret pyrkivät tuloksetta irti Espanjasta. Tuohon irtiottoon vaikutti paljon taloudelliset näkökulmat.  

Espanjaan kuuluva Katalonia on pyrkinyt jo tuhat vuotta irtaantumaan Espanjan (entisen diktatuurin) komennosta. Mutta vieläkin Espanja luottaa eniten ”valtapelipamppuiluun”.  

Ranskan ja Espanjan välisellä kapeikolla elää voimissaan ikivanha kulttuurisulatto. Pyreneitten vuoriston merellisessä länsipäässä sijaitsee Baskimaa, josta aiheutuu merellisen Katalonian ja monen muun Espanjaan kuuluvan merellisen alueen ohella  päänsärkyä Espanjan yksinvaltaiselle keskus- ja kattovallalle. 

Mutta Espanja murtuu yhteiskunnan luonnottomana valtapelimallina. 

Myös Suomen Saarimaa ja Lapinmaa odottavat nyt uusimman aikakautemme hengessä vuoroaan irtaantumista riippumattomaksi keskusvallan riistopolitiikasta. Ahvenanmaan merellinen saarialue ja Lapin poro- ja tunturirikas korpi ei ole sisältynyt koskaan suomalaisen kansallismaisemamyytistön ytimeen. 

Tässä kansakunnassa kattovaltaa käyttävät suomalaiset ovat ”soisen sisämaan barbaarista kansaa”.      

*

Espanja on virallisesti parlamentaarinen (”omaa kansakuntaa” edustavan valtapeli-instituution tukema) monarkia.

Siinä Espanja toteuttaa hegeliläistä henkikiihkoilu-ideologiaa, jossa kuvitellaan ja uskotaan teoreettiseen ”ristiriidattomaan espanjalaisuuteen”. 

Ja samalla ”sidotaan omien vähemmistöjen käsiä” (esim. katalonialaiset ja baskimaalaiset)  sekä karkotetaan ”omasta maasta” loukkaaviksi koetut ”ulkopuoliset yhteisöt” (pakolaiset jne.).     

”Haltuunottaminen on valtaa” samalla tavalla kuin ”tieto on valtaa”. Kun aletaan punnitsemaan ”kansakunnan kattovaltana” toimivan kansanryhmän (Suomen kansakunnassa ja valtiossa ”suomalaiset”) oikeutta muiden kulttuuriryhmien komentelemiseen (vrt. Espanjan ja Katalonian välinen perustuslaillinen kiista) paras mittari siinä on DNA, ei kieli. 

Tuo mittari näyttää tuolloin sitä, että me ihmiset olemme tällä planeetalla yhtä ja samaa sekoittunutta ja ristiriitaista ihmistä. ”Hegeliläinen kansanhenki” paljastuu siinä mielikuvituksen tuotteeksi.      

*

Kun Rooman paavin valtausretkelle lähettämä valloittajapiispa ja Ruotsin kuningas valtasivat Turun Koroistenniemen, paikka oli asutettu. 

Turun piispanlinnoitusta ja -istuinta ei rakennettu koskemattomaan paikkaan kuten mielikuvituksellinen ja henkipyhä ”kansallinen on valtaa”-kertomus on meille tyrkyttänyt. 

Varhaisempaan asutukseen viittaa vakuuttavasti arkeologinen tutkimus. Koroistenniemellä on vaikuttanut ”ulkopuolisia” idästä ja etelästä Suomenniemeä. 

Koroisten henkiuskoisella piispalla ei ollut myöskään mielessä uralilais-suomalaistaustaisen kansan valtio-orgaanin perustaminen 1917 jKr. Kyseinen valtioideologiakin keksittiin vasta 1800-luvulla.   

*

Sotaan valmistautuva ”armeijanharmaa” kansa massoitetaan (huomaa ajattelutavan yhtenäisyys ja  väri) ja pannaan linjasuoriin riveihin (samaan fyysiseen muotoon) ja pakotetaan muutamiin tasatahtisiin liikkeisiin (samoihin liikeratoihin). Kaikki puhuvat samaa kieltä ja ääntelevät samalla soinnulla. Kaikki tuoksahtaa yhtä ja samaa kurinalaisuutta.

Yksilön vapautta ja ”itselleen olemista” korostavassa eksistentialismissa korostuu erilaisuus. Siinä yhtenäinen ihmismassa pirstaloituu lukemattomiksi erilaisuuksiksi. Jokaisen vapaan yksilön oma liikerata ponnistaa mitä vaihtelevimpiin muotoihin. Siinä kaikki puhuvat eri kieltä ja ääntelevät eri tavalla. Kun kaikki on vapaata ja kuritonta jokaisen ainutkertainen minä elää. 

*

Yksilön ”itsemääräävän olemassaolon” pohdinta on ”iänikuisen vanha” aihe. Olemassaolon pohtiminen on vaikuttanut erityisen suuresti taiteeseen, varsinkin sanataiteeseen ja kirjallisuuteen.  

”Eksistentialistinen vapausajattelu räjähti viimeksi ilmoille” toisen maailmansodan jälkeen 1960-luvulta lähtien. Tähän liittyi mm. Pariisin nuorisomellakat. Myös kaikista uusin moderni taide eli ”nykytaide” (käsitetaide jne.) on kukoistanut 1960-luvun jälkeen. ”Eksistentialismikin on humanismia” (Jean-Paul Sartren teos vuodelta 1945, suomennos 1965).  

Uusliberalismin alkamisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistämisen jälkeen kapitalistisessa maailmassa on vaikuttanut jo kolme vuosikymmentä eksistentialismin vastainen konservatiivinen ilmapiiri. Mutta se on parhaillaan murtumassa.   

*

Eksistentialismi on se, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Siihen ei sisälly jo tapahtuneen (eilisen historian) ja ”perinteen” muisteleminen. 

Eksistentialismi ei ole imagopeli, mikä organisoidaan paikallisen rahavallan ja körtti-regionalistisen maaseutupoliittisen vallan toimesta (Ilkka ”Muistatko muta-Provinssin?”, 29.12.2017). 

Tangon tahdissa naamaan imaistu olut valuu vaahdoten pitkin rintaa.       

”Tyydytyksen” saa ainoastaan orjamoraalittavan ja massoittavan vallan teräksestä irti repäistyllä ”vierivällä kivellä”. Siinä villisti vilahtelee jokaisen vapaan yksilön ele.     

*

Kristilliseen uskoon kuuluu ”haudanvakava alkuperäinen sanapeli” (vanhat raamatulliset alkuperäistekstit) sekä Rooman kristillisen kirkon alkuperäisen valta-aseman jälkeen syntyneet ohjeelliset ”kirkko-organisaation uskonlausumat” kuten USKONTUNNUSTUKSET. 

Uskontunnustuksessa on kyse ”raamatullisen sanan ja uskon” sisällön maallisesta valtapelitulkinnasta (alkuperäisen ”puheen” merkityksen arvioinnista ja uudelleenmuokkaamisesta). 

Noita tulkintoja voi tehdä äärettömän monia ja ne ovat tuolloin kaikki täysin erilaisia. 

*

Kristillisiä kirkkokuntia on nyt lukemattomia koska uusia merkitysten tulkintoja syntyy kaiken aikaa ääretön määrä. 

Kaikille yhteistä ”yhtä ainutta uskoa” ei voi olla olemassa. 

Tämä koskee myös ”yhtenäisnationalismiin” sisältyvää henkiuskomista. 

Yksittäisen kansan omaksumasta nationalismista vallitsee aina lukemattomia erilaisia käsityksiä.    

Alun perin nationalismin piti puolustaa koko ”kansakuntaa” mutta viime aikoina on alkanut näkyä yhä selvemmin se, kuinka nationalismi on kääntymässä ”omia vastaan”. 

”Nationalistisen kattovallan” alamaiset eli vähemmistökulttuurit ovat nyt yhä useammin orjamoraalisesti ”pyhän valtapelikansan tikun päässä”. 

Onneksi tämä ilmiö on osa ”kansallisvaltiottoman tilan” muodostumista maapallolla. 

*

Kristillisissä uskontunnustuksissa on maininta ”korkeimmasta hengestä” (1), ihmisruumiin ylösnousemuksesta (2) ja iankaikkisesta elämästä (3). 

Voiko ihminen ”elää kuolematta”? ”Ikuisesta elämästä” on mielenkiintoinen kuvaus kirjailija Don DeLillon fiktiivisessä romaanissa Nolla kelviniä (2017). 

Romaanissa puhutaan ihmisruumiin syväjäädytyksestä, jolla pyritään myöhemmin (tulevaisuudessa) tapahtuvaan uumiin henkiin herättämiseen. 

Kyseinen utopia liittyy uskomukseen, jossa ihminen kuvittelee olevansa ”tietävä ja hallitseva olento”. 

Kuolema on noussut ajankohtaiseksi puheenaiheeksi ilmastouhkien ja ”maailmanlopun” pelossa. 

Ympäristökriisin uhkakuvat ovat synnyttäneet viihteellisessä muodossa ajatuksen ”arjen kuntoon laittamisesta keskellä ympäristötuhoprosesseja” ja näkemyksen ihmisen ”kuolemattomuudesta”. 

*

Ekumenia, ”yleiskirkollisuus” eli kristillisten kirkkojen tunnuskuntien (vrt. valtiot ja kanakunnat) yhteistyö on eri asia kuin esimerkiksi uskondialogi.

Ekumeniassa on kyse oppineiden kirkkoisien valtapelistä. 

Kansallisuusaatteen mukaisella maallisella organisoitumisella läheinen on suhde kirkkojen uskontokuntien henkiajatteluun.     

*

Kristittyjen unelma siitä, että ”kaikki olisivat yhtä” ei voi toteutua sillä ihminen voi ainoastaan kuvitella ”tietämistä, hallitsemista ja todellisuutta”. 

Kuvitteleminen ja myytti ovat ihmiseläimen ainoat rakennusaineet.   

Maailmassaolo on ”sattuman valu”. ”Tietäminen ja hallitseminen ja ”yhdeksi tuleminen” on luonnotonta.

Jos kaikki kristilliset kirkkokunnat ”yhtyisivät ykseydeksi” uskonnon merkitys tuhoutuisi. Ilman ykseyttä kristinusko tarjoaa ihmisille äärimmäisen monia vaihtoehtoja siihen ”miten uskoo”. 

*

Kirkko sai roomalaisten valtapeliin päästyään kaapattua itselleen myös ”kansanvallan” mutta törmäsi myöhemmin siinäkin vastaiskuihin. 

Noissa vastaiskuissa vanhaa aisaparia uudistettiin perusteellisesti. 

Maallisen ja hengellisen vallan suhde muokattiin erilaiseksi kuin se oli aikaisemmin ollut (esimerkiksi Lutherin ”uskonpuhdistus”). 

Nyt maallinen valta kasvoi ja ihmisen palvonta keskittyi ”ihmisen järkiviisauteen” (”uskonpuhdistus yhdistettynä Descartesin järkikorostukseen”).     

*

Kristillinen Rooma alkoi laajentamaan Välimeren piiriin kasvanutta maailmanvaltaansa jo varhain. Myös pikkulapsille järjestettiin oma ristiretki kohti Jeesuksen muinaista asuinseutua.

Kirjo jakautui kahtia, tuon jälkeen lännestä tehtiin hyvä ja idästä paha. Itä piti liittää lännen uskoon. 

Ristiretkien aikaan saksalainen ritarikunta tappoi Baltiassa tavallisesti myös kaikki naiset, lapset ja karjan. 

Rooman paavin lähettiläs iski Ruotsin kruununvallan kanssa myös Suomenniemelle, Turun Koroistenniemelle. Ruotsi sai ristillä ja miekalla haltuunsa kokonaisen herkkupalan. 

Oli alkanut Ruotsin Österlandin (Itämaan) valtaaminen pala palalta Ruotsille. 1808 jälkeen Venäjä auttoi Itämaan suomalaisia ottamaan Österlandin alueet itselleen. Venäjä repäisi Suomenniemen irti Ruotsista ja antoi ”Suomen kansakunnalle” autonomian Venäjän yhteydessä 1809.   

Venäjän kirkkaanpunaiset kommunistit kaatoivat 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin ja luovuttivat nationalismikiihkoisille suomalaisille itsenäisyyden 1917. 

Mutta tästä huolimatta suomalaisten mielessä välähti yhä vanha ”ryssäviha”. Ikivanha myyttinen idän vihaaminen ei näytä hellittävän koskaan, koska sinä on kyse pelosta sekä nationalismiin yllyttävien tempusta tehdä vihasta kansakuntaa yhdistävä voima.    

 

Turun piispa sytytti muka jo kauan sitten ”pyhän suomalaisen kansallishengen tuleen”. Myytin mukaan tuon langan toisessa päässä lepattaa nyt ”pyhä Suomen valtio”. Tämä on kuitenkin mielikuvituksen tuotetta samalla tavalla kuin kaikki muukin historiankirjoitus.  

Koroinen oli kuitenkin asutettu ennen piispan tuloa eikä piispalla ollut pienintäkään hajua Suomen valtion perustamisesta. 

”Suomen aisaparivaunu” keksittiin ”todellisuudessa” vasta 1800-luvun alussa sen jälkeen kun romantiikan Rousseau ja saksalainen henki-idealisti ja filosofi Hegel oli pannut parastaan. 

*

Syntyi uusi Rooma eli merentakainen USA. Sitä seurasi kansojen massaliikehdintä ja syttyi ensimmäinen maailmansota. 

Subjekti, minä oli kuolemassa. 

Kristinuskon orjamoraali Rooman vallankäytöstä alkaen, valistuksen ”tieto ja vapaus” ja hegeliläinen henkinationalismi johtivat kansojen massoittumiseen ja subjektin hävittämiseen. Sitä seurasi teollisen kapitalismin jälkeen maailmansotia, ympäristökriisi ja ilmastonmuutos. ”Edustuksellisen eliitin valta”, ”tieto on valta” ja ”todellisuusvalta” murskasi alleen kaiken.     

Siksi piti pelastaa vapaus ja yksilö. Pelastajaksi syntyi eksistentialismi. Tärkeintä siinä on ”henkiin herätetty minä”, katsoja ja lukija sekä ”itselleen olemisen taiteilija”.  

Nyt ainoastaan eksistentialismi yhdistettynä ei-kapitalististeolliseen marxilaiseen ajatteluun voi synnyttää uuden paremman  huomisen.   

Jokaisen yksilön vapaus ”itselleen olemiseen” täytyy olla uuden maailmanjärjestyksen peruskivi. 

Muussa tapauksessa yhtikäs millään ei ole enää mitään mieltä ja merkitystä.    

*

Uusisänmaallisuudesta kiihottuneet lakeuden nuijasotahenkiset perussuomalaiset ovat ryhtyneet kansallisuusaatteen elvyttämiseen. 

Mutta ruumis ei herää eikä nouse ylös koskaan. 

Jäljelle jäi vain muistot: jääkäriliike, valkoinen porvarivalta ja markka.

*

Maapallo kansainvälistyy ja muuttuu moniväriseksi. Umpinainen yksivärinen kansakunta-aate tekee samaan aikaan kuolemaa. 

Perinteistä ”vallan aisaparia” alettiin ”uusvahvistamaan” 2000-luvun alussa mutta innostuksen sammutti kesken kaiken yllättänyt monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja ilmastonmuutos. Hirviö kaappasi kitaansa koko vanhan maailman.      

Omaan soppaan lipsahtaminen imaisi perussuomalaisuudesta (PS) viimeisetkin mehut.

Maailma muuttuu sittenkin. Ja uusin vallankumous lähestyy.

*

Kapitalistinen rahavalta riehuu nyt hirviönä (1) pallon joka sivustalla. Ilmastonmuutoksen hirviö (2) on räjäyttämässä maailmanhistorian massiivisimman kansainvaelluksen. 

Tämä on uushirviöiden aikakausi. 

Horisontissa häämöttää uusi ”konkreettinen maailmanvalta”. 

Vanhoja aisapareja lyödään nyt vauhdilla säpäleiksi.  

*

Ihmettelin lapsena ja teininuorena sitä miksi Hilja-äitini oli niin kiinnostunut POROISTA. Vasta myöhemmin sain selville sen, että äitini esi-isät (Mathlin-suku) olivat avioituneet poroja pitäneiden saamelaisten kanssa. 

Lapinmaan eteläreunassa on Lauri-isäni ylpeän germaanis-arjalaismielisen (nykyisin kuulemma gallialaisenkin) suvun ”Veskan viisaiden” rutikuiva asuinpaikka. 

Maa on Kuivaniemellä soraista ja maan viljeleminen ei onnistu ilman jatkuvaa rukoilemista lestadiolaisena kansanuskovaisena.

Hilja ja Lauri asettuivat Iihin (paikan nimi on Ii) ja tekivät elämänsä viisaimman päätöksen muuttaessaan barbaarien pohjoisesta eurooppalaisen sivistyksen pohjoiseen kosketuskohtaan Etelä-Suomeen. 

*

Seitsemän veljestä pantiin Iin asemalla junaan ja sen jälkeen he lensivät (aikuisina) Suomi-neidon varpailta kansainväliseen maailmaan.  

Onneksi maailma voi muuttua sittenkin. 

Pohjoisen turpeen irtiotosta tuli täydellinen.

*

Lestadiolaiset uskovaiset ehtivät kuitenkin sitä ennen pakottaa poikia eturiviin, koskettaa pikkupoikia päähän kysyen ja vaatien: 

”Olethan sinäkin Jumalan lapsi”. 

Paavikin on tunnustanut äskettäin ”pikkupoikien uskoon ravistelemisen”. Pedofiliaa on tapahtunut myös roomalaisen kirkon ”urheiluhenkisillä valtapelikentällä”. 

Kirkosta eroaminen on ollut viimeksi kovassa huudossa. 

*

Ne uskovaiset, jotka korostavat innokkaimmin ihmisen jumaluutta ja kieltävät jyrkimmin ihmisen eläimellisyyden, tappavat ja kurjistavat innokkaimmin elollista luontoa ja aiheuttavat eniten ympäristökriisin syvenemistä.   

Maatalouden ja ”protestanttisen rukoilevaisuuden” yhdistelmä tekee terveen ilmaston sairaaksi.

*

Myös nationalismin aisapari on samalla kertaa suora ja kiero kaksiteräinen miekka. 

Välillä nationalismissa innostutaan puolustamaan omaa aisaparia ”mää mää, et sää”. Mutta välillä sama omaa napaansa tuijottava nationalismisysteemi kääntyy omaa arvomaailmaansa vastaan. 

Viimeksi nationalismivillityksen Espanja on ruoskinut keskus- ja kattovaltana omia katalonialaisia. Mutta ”espanjalaiset pamppupoliisit” on määrätty poistumaan Kataloniasta. Seuraavaksi Espanjan pääministeri pannaan vuorostaan linnaan tai karkotetaan Espanjasta ”Huitsinnevadaan”. 

Syy tähän on nyt se, että ensin Espanjan isäntämaallinen kattovalta syytti katalonialaista vähemmistä maanpetturuudesta ja järjesti uudet vaalit Katalonian itsenäistymishankkeesta mutta vaalissa voittikin itsenäisyyden kannattajat.

Kirjoitin tästä seinäjokilaiseen Ilkkaan ensin mielipidekirjoituksen, jossa kuvasin selityksen käynnissä olevalle valtataistelulle. Siinä kansainvälinen kapitalistinen kilpailu kiristyy ja rahapääoma kasautuu kansainvälisiin pilvenpiirtäjiin, samalla kansallisvaltioiden riippuvuus ylikansallisesta rahasta lisääntyy ja nationalististen valtioiden velka kasvaa ja tulee kestämättömäksi taakaksi kansallisvaltioille. 

Nationalistiset valtiot yrittävät vastata tuossa haasteessa lähentymällä ylikansallista (unioni jne.) valtaa taloudellisesti ja poliittisesti. 

Tämä merkitsee samalla etääntymistä oman maan ”ruohonjuuritasosta eli omasta kansasta”. 

Maakuntauudistus on tästä tuorein esimerkki. Sillä ajetaan alas kansaa edustava kuntavalta. Toinen hyvä esimerkki koskee hierarkkiseksi suunniteltua liikenneverkkoa, siinä ylläpidetään nyt ainoastaan ylimpiä tasoja kuten moottoriteitä ja valtateitä, mutta alimmat tasot (syrjäkylien pikkutiet) jätetään valtion kansainvälisen velkakierteen kiristymisen takia oman onnensa varaan.   

*

Kirjoitin tämän ajattelusisällön mukaisen kirjoituksen llkkaan ”Katalonia päihitti Espanjan” (kirjoitettu 23.12.2017) mutta maakuntalahti Ilkka julkaisi 29.12.2017 samasta aiheesta tekemäni toisen eri henkisen mielipidekirjoituksen (kirjoitin sen 24.12.2017), uusi mielipidepuheeni oli viihteellisempi ja humoristisempi:

 

”MATTI JA PATTI?

Katalonian ja Espanjan välisessä riidassa on kyse valtaeliittien kädenväännöstä. 

Eliitti ei ole sama kuin ”kansa”. Kansa ei voi muuta kuin seurata sivusta kuinka pelissä käy.  

Tätäkö se kansanvalta (demo/kratia) on? 

Kansanäänestyksen järjestämisenkin päätti valtaeliitti, ei kansa.  

Uhkailu (shakki) ei auta ratkaisemaan syntynyttä tilannetta. Nyt on pakko kysyä sitä mihin ”hegeliläinen kansallisvaltio” perustuu ja kuinka ”puoluevalta” toimii osana ”nationalitisen valtio-orgaanin valtapeliä”? 

 Valtaeliitin valtajärjestelmä (puoluevalta) ei edusta suoraan kansaa sillä puoluevaltakomento sitoo ”kansaa edustavaa” eliittiä.

Onko isoin vika nyt kansassa? 

Kuinka kansalaiset saattavat ”äänestää väärin” vaikka kansallisvaltiossa kansaa sivistetään äänestämään oikein?

Pitäisikö syntynyt pattitilanne pyrkiä laukaiseman ”kansaa edustavan eliitin” säätämän lain pohjalta? 

Ei sillä lait on tarkoitettu muutettaviksi.

Kansanäänestys ja laki ovat keinoja, ei ”demokratian idea”. 

Nyt näkyvissä demokratiaepäkohdissa eliitti ei edusta kansaa ja  alistaa aktiivisesti edustuksellisena ”keskus- ja kattovaltana” omia vähemmistöryhmiä.   

Jos ”kansalaiset äänestävät väärin” pitäisikö myös heitä poliisipamppuilun sijasta kuulustella ja rangaista? 

Päätöksen kansanäänestyksestä teki puoluevalta. Puolueissa istuu kansan valitsemia kansanedustajia. Heidän tulisi edustaa kansaa mutta ”puolue päättää kaikesta”. 

Jos ”kansalaiset äänestävät väärin” pitäisikö myös heitä poliisipamppuilun sijasta kuulustella ja rangaista? 

Päätöksen kansanäänestyksestä teki puoluevalta. Puolueissa istuu kansan valitsemia kansanedustajia. Heidän tulisi edustaa kansaa mutta ”puolue päättää kaikesta”. 

Pitäisikö nyt pidättää vuorostaan Espanjan pääministeri, kuulustella häntä, laittaa hänet vankilaan tai karkottaa hänet maanpakoon?” 

*

”Kolmas kerta toden sanoo”. Joku poliitikko on jo maininnut Espanjassa kolmannen vaalin (äänestyksen) järjestämisestä. 

Espanjan ”kansallinen keskus- ja kattovalta” haluaa pitää niin monta vaalia, että lopuksi itsenäisyyden vastustajat voittavat. 

Jos sitä ei kuitenkaan tapahtuisi koskaan, Espanja lähettää palkka-armeijansa Kataloniaan rankaisemaan ”isäntäkansan ja -maan pettureita”.   

*

Kirjoitin 30.12.2017 Ilkkaan kolmannen mielipidekirjoituksen Espanjan ja Katalonian välisen yhteenoton ratkaisemisesta: 

 

”VALTIO JA KANSAKUNTA ERI ASIOITA

Espanjan kansallisvaltio ”keskusvaltana” ja Espanjan yhtä vähemmistökulttuuria edustava Katalonian kansa ja sen parlamentti ovat ottaneet yhteen.   

Valtio ja kansakunta ovat aivan eri asioita. Valtio rajautuu tietylle alueelle ja toimii valtion lakien mukaisesti rangaisten tarpeen tullen myös ”omia”. 

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö. Kansakunta henkistyy todelliseksi koska se kuvitellaan todelliseksi (Z. Bauman).

Espanja voisi pyrkiä ratkaisemaan syntynyt konflikti perustamalla Espanjasta Saksan tyyppinen liittovaltio, johon kuluisi useita osavaltioita. Katalonian ei kuitenkaan suostuisi siihen, se haluaa olla eri syistä johtuen riippumaton Espanjan valtiovallasta ”kattovallasta”.  

EU:n sisällä toimivan kansallisen liittovaltiojärjestelmän epäkohta on sisäpolitiikan ja ulkopolitiikan  suhde. 

Angela Merkelkin saattaa olla kohta Saksan entinen liittokansleri ja entinen unionijohtaja.  

Jos Eurooppa olisi liittovaltio (vrt. ”liittokansakunta”), tähänastiset valtapelit olisivat aivan toisenlaisia kuin nyt. 

Tuolloin Euroopan johtoon valittaisiin pätevin henkilö ilman kansallisia sisäpoliittisia vaikuttimia.”

*

Kun tökkäisee sanomalehteen oikein aran pohdinnan aiheen, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ei ole enää teoriaakaan. 

Nyt tuo aihe on: ”kansakunta” on kuvitteellista todellisuutta. Kirjoitin siksi tuosta aiheesta 7.1.2018 Järviseudun Sanomiin:   

 

”MIKÄ KANSAKUNTA JA KANSALLISVALTIO?  

Espanjan ”kansallisvaltiossa” (parlamentaarinen monarkia) on parisenkymmentä autonomista aluetta. Niistä monipuolisesti organisoitunut Katalonia on taistellut jo tuhat vuotta riippumattomuutensa hyväksi. Kanariansaaret on juuriltaan pohjoisafrikkalainen. Baskimaassa harjoitetaan myös terrorismia. Ja niin edelleen.  

Espanja oli diktatuuri vuosikymmenet ja nyt tuo ”kansallisvaltio” käyttää perustuslakia aseena pitääkseen kasassa hajanainen ”kansakunta”.

Espanjassa on vaikuttanut tuhansia vuosia monet kansat ja kulttuurit. Valtiossa asuu tänä päivänäkin vähemmistöjä (kansoja), joilla on myös oma kieli (vrt. ”kansakunta” ja DNA). 

Kansallisvaltioajattelun yhteydessä käytetty termi ”kansakunta” on sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan alusta loppuun kuvittelua. Hänen mukaansa kansakunta kuvitellaan ”yhdeksi yhtenäiseksi ja todeksi” vaikka jokaisessa kansallisvaltiossa on paljon eri kansoja ja kulttuureja.

Lapualaisissa ja härmänmaalaisissa on tummuutta (musta tukka). Sen on ajateltu juontavan ”mustalaisiin” tai muinaisiin lappalaisiin. Armas Luukon nimitutkimuksen mukaan eteläpohjalaiset ovat kulkeutuneet Pohjanmaalle (Kyrö-Härmänmaa) Hämeen seudulta. 

Hämeen nimi on alkujaan lapinkielinen. Häme ja Härmänmaa kuulostavat sukulaisilta.  

Kun suomensukuiset heimot saapuivat tänne muinoin ”tiputellen” kaukaa Venäjältä idän ja Viron suunnalta he asettuivat idässä Karjalaan Novgorodin vaikutuspiiriin, lännessä Ruotsin vaikutuspiiristä Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelle sekä noiden alueiden keskelle Hämeeseen. Lappalaisia sekä muita vielä tuntemattomia kansoja asui noihin aikoihin Etelä-Suomessa saakka. Kotiseutunikin (Lapinjärvi) ja sukujuureni liittyvät osaksi Lappiin.   

Ennen nationalismia oltiin monikulttuurisia ja elettiin ilman valtiorajoja. Turusta on löydetty Kainuun (Muinais-Kalannin) ja ”Suomen” (Turun seutu) välinen vartioimaton muinaisraja (Aulis Oja). Nousiaisten kirkko sijoittuu kyseisen rajan viereen (katoliset ristiretket). Matti Klingen mukaan etelässä (Väinölä) ja pohjoisessa (Pohjola) on vaikuttanut muinoin omat valtapiirit merellisine vaikutusalueineen. Kalevalan Kullervo saattaa ollut ”Pohjolan kuningas”, sana Kullervo eli ”kultainen päänuppu” viittaa siihen. 

Etelä-Pohjanmaan kulttuuri viittaa omaan ”muinaisvaltioon”. Suomennimellä oli muinoin ainakin ”kaksi eri Suomea”. 

Suomessa puhuttiin muinoin myös monia kieliä. Kalevalan Lemminkäisen äiti kielsi poikaansa lähtemästä Pohjolaan koska tämä ei osannut lapin (saamen) kieltä. Ennen Suomen itsenäistymistä hegeliläisen henkifilosofian, kansallisromantiikan ja kansallisuusaatteen pohjalta lappalaisin suhteuduttiin vähättelevästi, ”metsälappalaisten” ei haluttu kuuluvan ”tämän maan asutukseen” (Oma maa, 1907, sivu 721). 

Kirjassa Oma maa (1911) on sivuilla 28-38 Väinö Salmisen kirjoitus ”Lappi ja lappalaiset”. Minulla siitä tulee mieleen Katalonia ja katalonialaiset. Kansanedustaja Kärnääkin moitittiin omassa puolueessa siitä, että hän on ymmärtänyt liikaa katalonialaisia. 

Suomen sekä ahvenanmaalaisten ja saamelaisten välillä vallitsee ”kataloniajännite”.” 

*

Saatiin 1917 jälkeen kiihkonationalistinen urheilu- ja konehullujen Suomi. 

Tämä hulluus on sanottu Urheilun pikkujättiläisessä vuodelta 1946, sen mukaan (sivu 245):

”Voidaan puhua Nurmen (kestävyysjuoksija Paavo Nurmi, syntynyt 1897, voittamaton juoksija jo heti 1920/lisäys JP) ”koulukunnasta”, jossa periaatteena olivat säännöllinen kova harjoitus, oman itsensä alitajuntainen tarkkaaminen, tuloksiin tähtäävä suunnitelmallisuus, maailmasta sulkeutuminen ja elämäntapojen karu asketismi.” 

Kun kokonainen kansa onnistutaan muokkaamaan tuolla periaatteella yhdeksi ”kansakuntamössöksi” yhteiskuntauskovaisten kone käy täysillä. Mutta osataan sitä muuallakin pelata koripalloa. 

Kansakunnan ”yhteisen vihan sinnikäs jankuttaminen” eli ”vihasisu” on toinen temppu panna koko kansakuntakone mörisemään täysillä. 

Täällä pahin vihollinen on ”itä eli ryssä”. 

Ja pahimpia ”ryssän” vastaisia ovat olleet kansaa opettaneet kirkon porvarilliset papit.

*

Suomen valtaeliitti pyrki yhdistämään satavuotisjuhlalla maan suomenkielistä kansaa  yhdeksi yksimieliseksi valtapelimössöksi. 

Valtiovalta aikoo kuitenkin vaieta Suomen kahtia jakautumisesta (sisällissodasta) heti vuoden 1917 jälkeen. 

Siis oikeat ovat voittaneet. 

Samaan aikaan katseet käännetään (vanhan valtatempun mukaisesti) uuteen ”muotijuoruun”, etteivät puheenaiheet kohdistuisi liian arkoihin aiheisiin.    

Suomen legendaarinen millennium jää myös juhlimatta 2157. Koroisten piispa vaihtaa heti tuon jälkeen maan alla luurankona kylkeä.   

*

Minua itseäni kiinnostaa eniten ihmetellä ja kysellä mitä on ”oleminen?”. 

”Oleminen sinänsä” kiinnostaa minua enemmän kuin esimerkiksi kysymys siitä onko ”ihmisenä olemisella joku tarkoitus”. 

*

Siis ”minä olen vapaa”, mutta mitä on ”oleminen?”.

Jean-Paul Sartren romaanin Inho (alkuperäisteos on ilmestynyt 1938, toinen suomennos 1954) alussa on kappale ”Päiväämätön lehti”. Siinä sanotaan (suurennokset JP), että ”Parasta olisi merkitä TAPAHTUMAT muistiin päivittäin, pitää niiden YMMÄRTÄMISEKSI päiväkirjaa – –

ei pidä nähdä MERKITSEVÄÄ siinä, missä ei sellaista ole – –

Kaikkea lauantaina ja toissapäivänä SATTUNUTTA (vrt. sattuma (lisäys JP) en tietenkään pysty enää kirjoittamaan. Välimatka on jo liian pitkä – –

Kummallista kyllä en ole lainkaan taipuvainen omaksumaan, että ole tulossa hulluksi. Minusta on päinvastoin ilmeistä, ettei ole kysymys sellaisesta…

Viime viikon kummalliset elämykseni tuntuvat minusta nyt naurettavilta. En tavoita niitä enää…” (Sartren Inho, sivut 7-9).     

*

Mitä ei ole ollut (huominen, tulevaisuus), siitä pitää olla vaiti. 

Ja tuhat vuotta sitten tapahtuneesta (historia) ei voi muuta kuin laatia lukemattomia erilaisia tarinoita, ja ne ovat aina kaikki alusta loppuun mielikuvitusta.  

”Oleminen” tarrautuu ihmiseen ainoastaan ”tässä ja nyt”. 

Ihminen yrittää päästä ”itselleen olemisessa” selvyyteen siitä mihin äskettäin tapahtunut liittyi ja mitä merkityksiä se herätti minussa. 

”Tässä ja nyt” (oleminen) on sellaista mitä ei voi ymmärtää, tietämisestä puhumattakaan. 

Oleminen ei voi olla pelkkää kuvittelua eikä pelkkää konkreettista ”tietämistä”.  

Koska en ole tietävä olento eikä minän paikka ole sisälläni tietoisuudessa ”olemisen” täytyy liittyä ”todellisen ja tietoisen” ylittämiseen, transsendenssiin (transsendentti-objektiin). 

Minä kuitenkin olen ja elän, koska minulla on ”kuvana dada”.       

*

Ihmiset ovat valitettavasti oppineet kuvittelemaan olevansa ihmisinä ”tietäviä, todellisuuden tunnistavia ja hallitsevia valtaolentoja”. 

Viimeksi ihmiset ovat alkaneet vaatimaan puolueorganisaatioiden valtapoliitikkoja painamaan jarrua ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. 

Monet kuvittelevat ihmisen olevan Robinson Crusoen (kts. romaania, alun perin 1719) kaltainen olento luonnonkin edessä. 

Mutta vanha uskomus kaikkitietävästä ja -valtiaasta ihmisestä ei auta kun kokonainen asutettu saarivaltio on jäänyt veden alle.  

*

Koetan muistaa aiempia ”maailmassa olemisiani”.   

Nojasin muutaman vuoden ikäisenä pikkupoikana Iissä auringon lämmittämän puutalon ulkoseinään ja tunsin kuinka aurinko lämmittää. 

Muistan, että se oli nautinnollinen hetki. Toinen tuon aikakauden tapahtuma oli järkyttävä hetki.  

Perniössä tapoimme hiekkatiellä luikerrelleita, varmaankin ”syntisiä” käärmeitä kivittämällä. 

Leikin rauta-aidan portilla liikumista ja pikkusormeni vahingoittui ja vuoti verta kun se jäi rautaportin väliin. Jouduin odottamaan kotona pitkään verta vuotavana äitiä ja isää. 

Menin veljien kanssa merenrannalle uimaan, mutta jäin rannalle seisomaan kylmään veteen. Veljeni nauroivat ja pilkkaisvat minua pelkuriksi kun en uskaltanut mennä heidän kanssaan uimaan. 

(Aikuisena minulle sanottiin, että minulla on ohut iho ja atooppinen ihottuma. Pikkuisena vanhempani sanoivat, että minulla on psoriasis (DNA).) 

Lapinjärvellä rakastin eniten lintuja. 

Juoksi keskellä yötä kotoa ulos pihalle  säkkipimeään yöhän. Veljeni tulivat perässäni ja pakottivat minut palaamaan takasin kotiin. Minä itkin yöllä pitkään. 

Kävin teininuorena tyttöystäväni kanssa (tyttöystävän josta tuli ensimmäinen vaimoni) Loviisan kirkossa järjestetyssä rockkonsertissa. 

Kirkolla oli jo tuolloin hätä nuorten vieraantumisesta kirkosta. Tiesin jo ennen ylioppilaskirjoituksia, että minusta tulee kohta isä.  

Vuosia ennen tuota kävin Lapinjärvellä rippikoulun antamalla ensin leikata pitkä hippitukkani lähes kaljuksi. Rippikouluun oli pakotettu kaikki ”kylärosvotkin”, toiset heistä polttivat tupakkaa ja joivat viinaakin rippikoulussa miten huvitti.  

Porvoossa olin rakennustyömies. Löysin yhtenä aamuna kadulta läjän rahaa, panin sen heti lompakkooni. 

Kirjoitin ylioppilaaksi Loviisassa. 

Helsinki oli iso kaupunki. 

Braunschwigissa joku nainen neuloi klubitakkiini siitä irronneen napin. 

Suuri valkoinen laiva oli vienyt minut Helsingistä Travemündeen ja toi minut Saksasta takaisiin Suomeen. 

Entinen tyttöystäväni näytti minulle juhlahameensa. Uusi tyttöystäväni ja tuleva toinen vaimoni hymyili. Albatross (vene). 

Meri oli Pernajanlahden edustalla aivan tyyni ja peilikirkas. 

Oulun sydäntalvi oli luminen, kylmä ja pimeä. 

Teimme Tampereelle välilaskun, Turusta tuli kotimme. 

Muutin kolmannen vaimoni kanssa Kauhavalle. 

Olen nyt tässä.      

*

Eksistentialismi kiinnittyy nyt-hetkeen (tähän hetkeen tässä ja nyt). Menneisyydestä ja tulevaisuudesta on viisainta olla vaiti. 

Ihminenhän aistii kuvittelemalla ”todellisuutta” mutta ei tiedä ”mitä todellisuus (”ihan oikeesti” on”). 

Todellisuus pysyy ikuisesti arvoituksena myös siksi koska ”todellisuuden” voi käsittää äärettömän monella tavalla. 

Jo tapahtuneisiin on jo sisältynyt ”lukemattomia todellisuuksia”. 

”Jo olleen kuvitteellisen todellisuuden” voi jälkikäteen aavistella ja arvailla vain ”pätkivänä hämäränä”. 

* 

Elämä on ”sattuman vyöryä” etenevä katkeamaton muutostila.

Ihminen kulkee hetki hetkeltä kohti ”uusia kuvitteellisia todellisuuksia”. Liian harvat jaksavat kohdata ”konkreettista todellisuutta”. 

Meitä yksilöitä on äärettömän monta ja moneksi. 

Jokainen meistä on luova myös ”taiteellisesti”. Me olemme  kaikki ”itselleen olemisen taiteilijoita”. 

Ei ole yhtä ainutta oikeaa uskoa, taidetta ja taideteosta eikä ”yhtä ainutta oikeaa uskontoa tai historiaa tai elämäntapaa”. 

Eikä huomisesta voi tietää koskaan yhtikäs mitään. 

Huominen ”kurvailee ja avautuu” eteemme sattuman tiellä. 

Oleminen ”tässä ja nyt” mietityttää eksistentialistia ikuisesti. 

*

Monet uskovaiset ja ateistit ovat pohtineet eksistentialistisia kysymyksiä. Mutta olemassaolokysymyksistä ei tule löytymään ikinä yksimielisyyttä.  

Kristilliset eksistentialistit korostavat yksilöllisyyttä ja ihmisyksilön omaa valintaa mutta kyselevät liian harvoin ”miten uskon?”. 

Miksi uskovainen uskoo? Tätäkin kannattaa ihmetellä.

*

Viha lähimmäistä kohtaan nousee ja kasvaa ajatuksesta ”mihin uskoa”. 

Kristittyjen ristiretket, nationalismivaltaukset sekä siirtomaavalloitukset ovat olleet maailmanhistorian suurimpia maanpäällisiä helvettejä. Ihmislaji on julma ja paha eläin.  

Yleisin ”tapa uskoa” on ”farisealaista uskomista”. Länsimaisessa uskomiskulttuurissa rehottaa nykyisin äärimmäinen tekopyhyys. Se on osa nykyisen länsimaisen kulttuurin elintasoviihteellisyyttä ja ”pikkunurkkien tieto-on-valtaa -viilausta”.  

Liian monet pitävät kristinuskoa ”ainoana oikeana uskona”. 

Kaikki uskonnot ovat kuitenkin yhtä arvokkaita. Mutta kaikenlainen uskominen ei ole yhtä arvokasta. 

*

Mutta vaikka ”Jumala kuolisi” kuvitteleminen ja uskominen pysyy. 

Kommunistisessa Neuvostoliitossa uskonnot kiellettiin. Mutta uskominen kätkeytyi ihmisten sisälle ja pulpahti vuosikymmenien jälkeen yhdessä hetkessä pintaan. 

Uskominen on kuvittelevalle luonto-olennolle (ihmiselle) luonnollista. Venäjän federaatiossakin.  

*

Itse olen kiinnostunut Jean-Paul Sartren (1905-1980) ateistisesta eksistentialismista. 

Sartren eksistentialismissa hengitetään yksilöllisesti ”villisti ja vapaana” ilman auktoriteetteja koska ihminen on alunperin ”tuomittu vapauteen” (Sartre).  

*

Kirjailijana ja filosofian opettajan toimineen Sartren kehittämällä eksistentialismilla on yhteyttä ainakin Kierkegaardin, Heideggerin sekä Husserlin filosofiaan.

Sartren kerrotaan sanoneen, (filosofian luennolla 1945/lisäys JP), että eksistentialismi on kaikesta opetuksesta ”ankarin (viittaus Husserlin fenomenologiaan/lisäys JP) ja tarkoitettu yksinomaan asiantuntijoille ja filosofeille”. 

Vaikka Sartre olisi tuon lausunutkin, siitä voidaan tehdä monenlaisia tulkintoja. Sartre on myös sanonut, että eksistentialismi ”voidaan helposti määritellä” (Richard Appignanesi, Eksistentialistit, 2008, sivu 61).   

Eksistentialismissa jokainen ”maailmaan heitetty ihminen” on ”tuomittu vapauteen” tulkitsemaan merkityksiä. 

Eksistentialistisessa ajattelussa ei saa yksilönä lahjaksi ”armopaloja” (vrt. syntien anteeksi saaminen ja uskovana Jumalan luo taivaaseen pääseminen) 

*

Minua kiinnostaa Sartren ateistisen eksistentialismin ja materialistis-ateistisen marxilaisuuden yhdistäminen yksilövapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden hyväksi. Sillä nyt tarvitaan uusi ylikansallinen maapallon laajuinen monikulttuurinen valtapeli. 

Yk ei toimi eikä riitä. 

Kuka syyttää ja mistä? ”Yhteiskuntavastaisuudesta” syytetyn yksilön asianajajaa ei saa tumiota vankeuteen ”yhteiskunnan vastaisen henkilön puolustamisesta” (näin tapahtui kommunistisessa Kiinassa). 

Myös rikolliselle ja ”rikolliselle” tulee antaa vapaus mielipiteeseen ja toisinajatteluun sekä oikeus universaalisti hyväksyttyyn puolustautumiseen, viimeistään oikeuden edessä. 

*

Termin ”eksistentialismi” keksi alun perin ranskalainen Gabriel Marcel (1889-1973). Hän oli filosofi, kristillinen eksistentialisti ja näytelmäkirjailija. 

Eksistentialismista kiinnostuneet ovat olleet järjestään taiteilijasieluja.  

Kanadalainen kirjailija Richard Appignanesi on kirjoittanut kirjasen Eksistentialistit (kansi, 2008), kirjan onsarjaa ”mihin uskovat” ja kirjan alussa (sisäpuolelle) on otsikkona ”MIHIN USKOVAT Eksistentialistit”.  

En sisällyttäisi tieteen vastaisesta Sartren ateistisesta eksistentialismista tuohon kirjasarjaan muuta kuin sen, että ”sartrelainen olemisajattelu” on täysin eri asia kuin uskonto. 

Sartrelle usko ei ole ratkaisu vaan ongelmallisen harhatien lähtökohta. 

Uskonnon kohdalla Sartre hyväksyisi (ehkä) Kierkegaardin ajatuksen ”tärkeintä on se, miten uskoo”, siinä sillä ei ole väliä mihin uskontoon uskoo. 

Mutta väitettä, että ”TIETO on hyvin perusteltu tosi uskomus”, Sartre ei hyväksyisi. ”Tietämiseen ja tieteeseen” innostuminen on ”huonoa uskoa”.   

Jokainen uskomisesta kiinnostunut ihminen tekee ”sisäisestä valintapakosta johtuen” oman ratkaisun ”miten uskoo”.

Islamistien usko on yhtä arvokas kuin on kristittyjen usko.  

*

Ludwig Feuerbach vastusti uskontoja ja itsevaltiutta. Hän arvosti ihmisyyttä, sivistystä sekä järkeä ja tiedettä. 

Feuerbachin mukaan ihminen on keksinyt muinoin ”jumalan ja uskonnon”. 

Raamattu sekä esimerkiksi Kalevala on sekoitus ”konkreettista historiaa” ja tarinoita (myyttejä). 

Esimerkiksi kirjasta Opas Raamatun maailmaan (Valitut Palat, 2000) löytyy paljon ”konkreettisia asioita” muinaisista tapahtumista mutta ei ”konkreettisia selityksiä” raamatunlauseiden sisällöstä. 

”Konkreettinen” tarkoittaa puheessani kuvittelemisen vastakohtaa ja korvaa sanat ”tietoinen ja tietäminen”.  

*

Hegel opiskeli ensin teologiaa ja korosti siksi myöhemmin henkeä. Idealisti Hegelille idea ja henki olivat todellisuutta. 

Muinaisessa antiikissa uskottiin mutta ei pyritty ottamaan haltuun ”tietämistä”. Myös Feuerbach kritisoi (vrt. Kierkegaard) hegeliläisen henkifilosofian ja uskonnon suhdetta. Hegelin perilliset oikeistohegeliläiset pitivät uskontoa ja filosofiaa saman asiana. 

Suomen valtionkirkossa on yhdistetty kristinusko ja isänmaallisuus. Viha ”idän ryssää” kohtaan ponnistaa siitä täysillä.  

Suomalaisen nationalismin perusta on ”kansauskovaisen edustuksellisen valtapelin” ja kristillisen kansanuskon yhdistelmässä. 

Karl Marx arvosti suuresti Feuerbachin uskontokritiikkiä. Hegel oli kristitty henki-idealisti mutta Marx ja Feuerbach pitivät jalat tiukasti massa. 

Marx arvosti Hegelissä ainoastaan hänen dialektiikkaa. 

Dialektiikassa kaikki etenee ja muotoutuu ristiriitojen ja vastakohtien kautta. Marx uskoi, että rikkaiden kapitalistien ja köyhien työläisten vastakohta ja juopa purkautuu köyhien hyväksi huomisessa. 

Se voi tapahtua huomenna, kun eksistentialismi ja marxismi on yhdistetty uudeksi maailmanvallaksi.

*

Yhteiskunnallisen vallan (organisaatiovallan) on toimittava yksinomaan maanläheisesti ”jalat maassa”. Henki ei tee suunnitelmia.  

Maallisen ja hengellisen vallan liitossa valta syyllistyy ”sokeaan sortamiseen”.    

Eksistentialisti puolustaa yksilövapaata, ei ylistä jotain tiettyä uskomistapaa tai uskontoa eikä korosta tiedettä ja dialektista järkeilyä. 

Eksistentialisti taistelee vääryyttä vastaan. Eksistentialisti on köyhien puolella rikkaita vastaan. 

Koska evankelisluterilaisen kirkon pastorit ovat olleet aina kovimpia valtaporvareiden ihailijoita ja yhteiskunnallisia auktoriteetteja, eksistentialisti ei arvosta heitä.   

Eksistentialisti on inhimillinen, asiallinen, maltillinen ja harkitseva, ei fanaattinen. 

Tiedemiehet, ”tieto on valtaa”-poliitikot ja natsimieliset valtakaapparit ovat aivan liian varmoja omasta asiastaan, jotta se voisi olla ”totta”. 

Yhteiskunta ei saa perustua voimannäyttöön.  

”Kansallinen keskusvaltanationalismi” ja ”heimouskoinen regionalisminationalismi” on taikauskoa. 

Ortodoksi professori Jukka Korpelan mukaan myös puhe ”maakuntahengestä” on rasismia. Eteläpohjalaiset rakastavat siksi aina eniten itseään.   

Nationalismikin on tekopyhää rasismia. Nationalismi ei ole vain taikauskoa. 

*

Mutta minä sanon kyllä maapallon laajuiselle globaalille ylikansalliselle monikulttuuriselle kattovallalle ja sen suojiin otettaville vähemmistökulttuureille ja vapaille yksilöille. 

Sanon myös kyllä taiteelle (”taide on valtaa”), mutta en järkikorosteiselle tieteelle (”Tieto on valtaa”). 

Eikä hyvin perusteltua uskontoa voi olla olemassa. Jos sanoo, että tämä usko A on parempi kuin tuo usko B erehtyy pahaksi.  

*

Vapaus yksilölliseen ”itselleen olemiseen” on arvokkain asia ihmisen elämässä.  

Eksistentialismi puolustaa aina yksilön vapautta ”itselleen olemiseen”. Vapaus on ”itselleen olemisessa” täydellistä. 

Maailmassa oleminen ei ole ”ennalta määrättyä olemista” vaan ”sattumien vyöryissä etenevä prosessi”. Siinä jokaisen yksilön on tulkittava joka hetki itse kaikki tapahtumien merkitykset ja yksilö joutuu tekemään vapaana omat valinnat sekä kantamaan itse kaiken vastuun. 

Armopala ei kelpaa ”jalat konkreettisesti maassa eksistentialistille”.

Eksistentialistinen ajattelu ja asenne on vastakohta uskonnolliselle ajattelulle ja asennoitumiselle. Eksistentialisti ei heittäydy auktoriteettien vietäväksi.

Eksistentialisti ei kiellä ”uskomisen läsnäoloa maailmassaolossa” mutta ei halua olla itse ”uskovainen”.  

Eksistentialismi on uusimman ajan (modernin nykyajan) tärkein filosofinen suuntaus koska se ei perustu eriytyneenä dialektis-materialistiseen eikä järkikorosteiseen loogis-analyyttiseen ajatteluun. 

Monet eksistentialistit ymmärtävät sen, että uskominen on eläimelliselle ihmislajille ominaista ja luonnollista samalla tavalla kuin ihmiselle on kuvitteleminen. 

*

Siis uskovaisena on tärkeitä se ”miten uskoo”. Alkuvoimaisessa uskovaisuudessa on siis samantekevää, onko esimerkiksi harjoitettu uskonto kristillistä tai islamilaista.  

Tietokin on uskomus (”hyvin perusteltu tosi uskomus”).  

Mutta mikä on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”? 

Miten ”tosiuskomus” täytyy konkreettisesti perustella jotta ”tieto on ihan varmasti totta”?

Tieto ja tietäminen on suhteessa siihen, mikä on ”todellisuus” (”tosi”). 

Jos kuvittelee ”tietävänsä” jotakin uskoo samalla, että se on myös ”todellista”. 

Tajunnan (”minusta tuntuu siltä että…”) ja todellisuuden (tämä on tässä ja nyt ”todellista, totta”) suhteita voi ajatella monella eri tavalla.

*

Eksistentialismi ei ole uskonto vaan filosofinen ajattelutapa. Eksistentialismin perusta ei ole tietämisessä ja tieteellisyydessä. 

Sartre piti tieteellistä asennoitumista itsepetoksellisena ”huonona uskona”. Ihmisellähän on aina tulkitsemisen mahdollisuus ja valinnanmahdollisuus. 

Kun kieltää ”tietämisen” ja valitsee ”tietämisen” tilalle ”uskomisen”, menee ”ojasta alikkoon” jos ajattelee, ettei ihmisellä ole valintaa. 

*

Eksistentialismi perustuu vapauteen ja ”itselleen olemiseen” siten, että jokainen ihmisyksilö saa harjoittaa oma ”ymmärtämistä” jossa ”ei pakene sitä mitä tapahtuu pintapuheen alla konkreettisesti”, tulkitsee itse merkityksiä, tekee itse valintoja ja kantaa vastuun omista valinnoista.   

*

Tässä ja nyt tapahtuvaan ”inhimilliseen konkreettiseen olemiseen” liittyvä eksistentialismi herättää kiperiä kysymyksiä myös menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Eksistentialistit eivät hyväksy sitä, että joku auktoriteetti puhuu, tekee valintoja ja ratkaisuja vapaan yksilön ”edellä”. 

”Itselleen olemisen” suurin merkitys on siinä, että voi aina tulkita itse ilmiöitä ja asioita ja tehdä valintoja ja ratkaisuja vapaasti. 

Kukaan ei voi tunkeutua eksistentialistin maailmaan ”vaivihkaa” loukkaamatta yksilön vapautta ”itselleen olemiseen”.  

*

Kauhavalla ja Härmänmaalla ei voi olla huomaamatta sitä, että kyseisellä seudulla on monia eri uskontokuntien kirkollisia rakennuksia. Härmänmaa on täynnä henkeä ja spiritualismia. 

Samaan aikaan seudulla eletään syvässä uskonhurmoksessa, uskotaan myös oman kansan ”käsin tekemisen nerouteen” sekä ollaan kovin militaristisia ja ”ulkopuolisten vastaisia” (pakolaisvastaisia jne.). Tässäkin on kyse henkihurmoksellisuudesta. 

*

Ostin Kauhavalla uskovaisten kirpputorilta kirjan ”Kirkkomme tienviittoja” (toimittanut Uriel Kailo, 1951), kirjan julkaisijaksi oli painettu Agricola-seura. Kirjaan oli painettu leimasimella leima ”Heränneiden ylioppilaskoti, Helsinki”. 

Kirjan värillisessä kansikuvassa (pehmoilmaisullinen akvarelli) sekoittuu ja sulautuu yhteen monia erilaisia seikkoja. 

Kansikuvan (näköiskuva) keskellä etualalla on luterilainen teologipappi ja heränneiden kansanpappi, Heidän takanaan on kansaa sekä puistomaista luontoa vasten kirkko ja kellotapuli (kutsu, ääni). Kuvassa sulautuu nationalistisesti yhteen valtionkirkko ja kansankirkko.

Kauhavan naapurissa, Lapuan keskustassa on herättäjäyhdistyksen pääpaikka lapuanliikkeen johtajan ”natsimaisen” Vihtori Kosolan talossa. Siinä sekoittuu ja yhtyy kulttuurisesti uskonnon harjoittamiseen sekä yhteiskunnalliseen toimintaan liittyviä seikkoja.  

Härmänmaata leimaa riehumisen ja juopottelun vastainen pakkopaita ”mustausko”. 

Heränneet eli körtit käyttivät alun perin mustia ja harmaita vaatteita. Lapuanliikkeen ”natsit” käyttivät myös mustia paijoja. 

Mustan värin valitseminen ei ole tapahtunut Härmänmaa-Lapualla sattumalta, noissa molemmissa tapauksissa mustan valitsemiseen on yhteisiä syitä. 

Musta oli myös Mussolinin kannattajien väri. Natsit suosivat ruskeaa väriä. Suomen armeija on suosinut harmaata väriä. 

Se, että lapuanliike kaappasi täällä käsiinsä myös ylimmän valtiollisen vallan, on suhteessa körttiläisyyteen. Körtit näkevät Vihtori Kosolassa paljon hyvää. 

*

Lapualla on filmattu äskettäin ”historiallinen joukkoesitys” siitä kun Lapuan valkoiset valtasivat 1929 Lapuan työväentalon. Kyseinen rakennus sijaitsi nykyisen nuorisotalon lähellä, talo tuhoutui tulipalossa.

Haastejuhlaa pitäneillä työläisillä oli ollut tuolloin 1929 päällä punaiset paidat. Valtausta johti Vihtori Kosola, hän arvosteli heti ensimmäiseksi siitä, että he ovat pilkanneet jumalaa. 

Työläisiltä riisuttiin paidat, talo tyhjennettiin ja rakennuksen ovet ja ikkunat naulattiin kiinni. 

Lapuanliikkeen päämäärä oli jatkaa sisällissotaa niin pitkälle, että marxilainen kommunistinen liike on murskattu Suomessa joka tavalla täydellisesti. 

Vaikka Kosolan oli samalla kertaa harras kristitty ja uskovainen Kosola-myyttiä ei saa uudistaa siten, että hänestä tulee mustapaitaisena ”Lapuan ikioma mukava Isotalo”.  

*

Körttien kipein kysymys kuuluu ”he eivät saa olla ”maailmasta”, vaikka heidän tuleekin olla ja elää ”maailmassa” (tässä ajallisessa elämässä) Körtit eivät saa suosia tiedettä ja taidetta kiintyen niihin epäjumalanaan (kts. Kytosavut IV, 1948, Pentti I. Hissan kirjoitus, sivut 190-191). 

Tämä näkökulma lainattu kansanromantikko Rousseaulta. Rousseau on sanonut, että taide ja tiede ovat elämän ulkopuolelta. 

Kortit leijuvat ”aitoina kansanihmisinä” ilmassa ja kaatuvat maahan hengen voimasta.   

*

Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu (1969) koskee yhtä paljon körttejä kuin lestadiolaisia. Uskohurmiossa ”lipsahtaa helposti sivuraiteille”. 

Luonnonläheisen ”korpirahvaan” tuntenut kirjailija Mukka on kirjoittanut romaaniin ”Maa on syntinen laulu” esimerkiksi että ”Sinä olet synnissä siitetty, sonnassa ja loassa kasunnut ihmisen penikka – – nautit viinasta ja pontikasta – – kourii edessään istuvan naisen rintoja…Sinä tulit tänne Perkeleen käskystä”.  

*

Lapuan ja Kauhavan kulttuurialueeseen sisältyy puukkojunkkareista tunnettu maatalousvaltaisen yhteiskunnan ilmiö ”häjyily”. Sen pohjalla on ikivanha suomalainen väkivaltakulttuuri. 

Siinä erimielisyydet ratkaistiin mies miestä vastaan. 

Härmänmaa tunnetaan myös ”häjyilylaulujen” alueena, kyseinen laulu on osa laajempaa pohjoista lauluperinnealuetta, jossa laulu toimii musiikin keskeisenä esityskeinona. 

Tämä ilmiön taustalta löytyy ehkä barbaarikansan kalevalainen klaanikulttuuriperintö.

Häjyt riehuvat juhlaan kutsumattomina ja haluavat kutsumattomia myös ollessaan ”sisällä ulkopuolella”. Vastavoima eli heränneet korostavat uskoon ”hurahtamista” (heräämistä) ja ”oikean uskon” levittämistä. 

Puukkojunkkarihäjyissä ja uskoon hurahtaneissa körteissä on sama tendenssi. 

Molemmissa ollaan ”meno päällä”.   

*

Hartaus on keskeistä körttiläisyydessä. Hartaus päästetään ilmoille laulamalla virsiä, puhe saa kestää körttikohtaamisessa korkeintaan viisi minuuttia. Mutta ”puhumatta paras”.  

*

Luin sanomalehdestä uutisen ”Muistoseurat-elokuva nousi katsojasuosikiksi Y-Kinossa” (Aviisi 4.1.2018). Koska en ymmärtänyt uutisesta mitään menin katsomaan tuota elokuvaa.  

Vasta tuon jälkeen ”päässäni alkoi raksuttamaan”. 

Tuossa näyssä avautuu tuppukyläelokuvakaupunki Kauhavan kuvaruutuun ”tosi paikallispohjalainen juttu”. 

Elokuvan suosio on ollut paikallisen väestön keskuudessa ennen näkemättömän suuri. 

Mutta mitä minä näin ja ymmärsin tuosta ”elokuvasta” vapaana yksilönä. 

Politiikan harjoittamisen temput ovat moninaiset. 

Elokuvan muoto rakentuu varovaisesti liikahtelevasta värikuvasta, peltohorisontista, töksähtelevästä kyläteatterisemiotiikasta, pätkittäin vaihtelevasta äänilaulusta ja paikan ikiomasta ”huumorimyytistöstä”. 

Kaiken taustalta kuului virsi ”me itte, ei te – ulkopuoliset”. 

Tässä omaan yhteisöön sulkeutumisen ”me itte”-taiteessa” näkyi maalaisliittolaisen poliittisen valtapelin ja kulttuurisen yhteenkasvamisen myytti. Toisinajattelu, varsinkin ”vapaa-ajattelu” on siinä kokonaan kielletty.   

Elokuvan sisältö rakentui aineksesta, jossa näkyy suurkuntaliitoksesta poikinut liitoskuntien välinen riitely. Härmä on siinä ”Kauhavan Perkele”. 

Kauhavan entinen valtuuston puheenjohtaja (keskustapuolue) kuskaa elokuvassa mustalla pakettiautolla paikallista perhe- ja sukulaisyhteisöä laidasta laitaan. 

Kyläteatterin pääesiintymislava on Kangas-Annalan lintujensuojelualueen läpi vastarinnasta huolimatta rakennettu noin 20 km pitkä kallis ja tarpeeton maantie ”muistoseurarata”.

Tien yllä taivaalla syöksyilee virrenlaulun säestyksellä LSK:n lentokoneet, ei linnut. Juuri peruskorjattu Kauhavan rautatieasema on autio. 

Kaiken peittoaa pappi, mustakantinen virsikirja ja uskovaisuus. 

”Parves on paree lentää” keskellä kepuhenkistä maatalousseutua.         

Kankaan kylässä kerättiin iso nimilista kuntaliitosta vastaan ja luonnonsuojelijatkin saivat kasaan paksun vastustajaluettelon. Kauhavan RIITELEVÄ suurkuntavaltuusto ajaa seuraavaksi häjyillen päin sotea ja maakuntauudistusta. Mistään ei tule siinä mitään koska Kauhava kukkoilee muiden liitoskuntien edessä. 

Kanta-Kauhava on jo etukäteen pullollaan uusia yksityisiä terveystaloja ja täysiä puoluekassoja.  

*

Ihmisen pitää ylittää nyt paikallinen, regionalistinen ja kansallinen. Nyt pitää kunnioittaa moninaisuutta, pakolaisten auttamista sekä kansainvälisyyttä luonnon ja ihmisen hyväksi. 

Suomalaisuuden korostaminen, heimoveljeys ja tuppukyläkukkoilu ei saa merkitä mitään.

*

Kirjoitin 6.1.2018 seinäjokilaiseen Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen:

 

”HÄJYKULTTUURIN ALKUPERÄ

Kun luin 1970-luvulla Heikki Ylikankaan kirjaa ”Härmän häjyt ja Kauhavan herra” en osannut aavistaa, että muuttaisin jonain päivänä samalle seudulle asumaan. Täällä näkee tuon tarinan terävämmin. 

Olen  havainnut, että myyteillä ja uskonnolla on Härmänmaan kulttuurissa vieläkin vahva asema mutta moderniin lainsäädäntöön ja hallintovaltaan suhtaudutaan täällä yhä epäilevästi. 

Puukkojunkkarit tunnettiin täällä muinoin ”Lapuan häjyinä” (vrt. 1930-luvun lapuanliike). Tähän sisältyy oma ”kirjoittamaton laki” ja ”ylimmänkin vallan omiin käsiin kaappaaminen”.      

Ylikankaan mukaan puukkojunkkariuden aiheutti se, ettei paikan maatalouskulttuurissa ollut jakaa kaikille pojille omaa tilaa. Kyseinen historianäkökulma ei kuitenkaan selitä seudun häjykulttuurin alkuperää. 

Kulttuuriset myytit näkyvät aina yhteisössä ja historiassa. Historiasta ei voi olla ”yhtä kaikille yhteistä todellisuutta”. 

Onko ”häjyily” todellista vai kuviteltua (”todellisuudeksi kuviteltua” tai esimerkiksi kunnan imagopeliä). Vaikka usein sanotaan, että ”runoilijat eivät piittaa todellisuudesta”.

Wittgensteinin ajattelua voi tulkita siten, että ”todellisuus” on kätketty myös lauletun runokielen sisälle. Löytyisikö 1800-luvun häjyilystä ja jonkun muinaisesta ”klaanihäjyilystä” tarinasisällöllistä ja laulurunorakenteellista samankaltaisuutta?   

Jos häjyilyn taustalla on muinaiskulttuuri sen merkit saattaa tunnistaa ainakin eteläpohjalaisen laulualueen ”häjylauluista” (kts. Kauhavan joulu 2017, Timo Leisiö: Häjylaulut ja Lappi (eteläsaamelaisvaikutus eteläpohjalaisten rekilaulujen sävelmärakenteessa).   

Eteläpohjanmaan murre on leveää. Kerttu Karhun murresanakirjan ”ehroon tahroon” mukaan sanalla ”häjy” tarkoitetaan ”nuorinta” (lasta), toiseksi ”huonoa ja pahaa”. Tämän pohjalta voi ajatella, että ”häjy” merkitsee ”keskenkasvuinen häiritsijätyyppi” tai ”häirikkö”.     

Hegelin idealistinen nationalismifilosofia ja 1800-luvun alun romantiikka johti kansallisuusaatteeseen, jossa jonkun kansanryhmän ”kansalliseepoksella” ja ”kansallismaisemalla” on keskeinen merkitys. 

*

Kansallisuusaatteen eräs peruskivi liittyy kuvitelmaan siitä, että kansa polveutuu jostakin muinaisesta sankarimaisesta valtiaasta ja päälliköstä.   

Saksan kansalliseepos Niebelunginlaulu oli alun perin ritarihenkinen sankaritarinakokonaisuus. Siitä on säilynyt kymmenen täydellistä keskiaikaista käsikirjoitusta ja muita kirjoituksia. 

Mutta Suomen kansan sankaritarina piti keksiä tyhjästä.

Suomen Kalevala on koottu erillisistä palasista, pääasiassa siellä täällä laulettujen säkeiden pohjalta. Kalevalaa muokattiin sankarilliseksi kokonaistarinaksi kirjoittajan kynänpäässä monessa vaiheessa. 

Sohnista eli Soinista kertova Viron kansanrunokokoelma Kalevipoeg on tässä hyvä vertailukohde, sen kasaamisen aloitti saksalais-virolainen Faelmann, joka kuului Elias Lönnrotin ystäviin. 

Kirjassa ”Kalevalan Kullervo-taru Etelä-Pohjanmaan murteella” (Kääntänyt Aulis Rintala, 2000) on kappale ”Jälkisanat”, jossa kerrotaan, että Kullervo-tarusto on kerätty pääosin Inkeristä ja Karjalasta mutta Kullervo-tarun runkona on läntistä perua olevan Kalevanpoika-runon toisinnot. Sankarinimi Kalevasta on muunnos Kullervo. Kullervo on johdettu sanasta ”kulta” tai ”päänuppu”. 

Turun seudulla oli muinoin läheinen suhde Pohjois-Viroon (esimerkiksi Saarenmaahan). Suomensukuiset väestöryhmät saapuivat Virosta Suomenniemen eteläosaan ja asettuivat asumaan kolmeen eteläiseen suuralueeseen: Länsi-Suomeen, Hämeeseen ja Itä-Suomeen (Jussi-Pekka Taavitsainen). Valtaosin hämäläistaustaisia siirtyi eräreittejä pitkin Vaasan edustalle Kyröön (Armas Luukko) ja siitä myöhemmin Härmään asti.”     

*

Körttien virsikirja on ”Siionin laulut” (W. Malmivaara). 

Kauhavan körtit kävivät kesällä 2017 laulamassa kansainvälisen IBA-alueen läpi rakennetulla maantiellä ja silta-alueella Siionin virsiä. Kyseisen kohteen ympäristöarvoista ei tuossa yhteydessä edes hiiskahdettu. 

Kristillisen uskon harjoittaminen virsiä laulamalla on kauhavalaisten oman arvomaailman mukaista toimintaa. Ilmastonmuutos pyyhkäisee kuitenkin Kauhavankin yhdeksi ”raakamaalaakeeksi aakeeksi”.  

Kauhavalaisten luontosuhde on utilistinen. 

Siinä luonto on pelkkä taloudellisen hyödyn irtioton kohde. 

Maatalouden harjoittamisen ja uskonnollisten laulujen laulamisen pohjalla on protestanttinen kulttuuriperinne, jossa yhtyy työn tekeminen ja rukoilevaisuus.     

Aina kun kauhavalaiset kokoontuvat yhteen, aletaan laulamaan mustakantisista kirjoista virsiä. Kesken taidenäyttelyn avajaistakin.

*

Kolmesataa kilometriä Härmänmaalta pohjoiseen sijaitsee Kuivaniemi ja isoisäni, maanviljelijä ja lestadiolainen saarnamies Eino Paason, ja isoäitini, kansakoulunopettaja Emmi Paason, (omaa sukua Ellilä) maatila. 

Kuivaniemen Veska tunnetaan esi-isäni Jaakko (”Jaska”) Paason lausahduksesta 

”Tuo ei oo viisas, ko ei käy Veskasa”. 

Isoisäni maanviljelijä ja saarnamies Eino Paason pojasta, isäni veljestä Hannes Paasosta, joka toimi kuivanimellä muurarina maanviljelijänä ja myös saarnamiehenä tuli Suomen eduskuntaan Helsinkiin Maalaisliiton kansanedustaja ja poliittinen vallankäyttäjä muutenkin.   

Einon saarnassa ”Niin kuin sade ja lumi” (pidetty lestadiolaisten suurissa seuroissa Rovaniemellä 9.7.1936) vilahtelee uskontoon liittyvien asioiden lisäksi myös puhetta luonnonilmiöistä ja yhteiskunnasta. 

*

Isoisäni Eino Paason entinen maatila on hyvin kuivalla alueella ja tilan yhdellä ulkosivustalla on jääkärien piilomaja. ”Ryssä” haravoi alueella jääkäreitä.    

Eino Paaso kirjoittaa, että ”Kiitos jumalalle, että tämä armolupaus on nytkin toteutunut. Valtakunnan evankeljumi on menestynyt.” (lähde Hän on meidän rauhamme, saarnoja ja kirjoituksia kotihartautta varten, toimittanut Viljanen ja Lappalainen, 1948, sivut 149-151). 

Maalaisliittolainen ajattelu (puolue ja valta) korostaa maataloutta. ”Maakansalle” maailma ei ole kosmos tai luonto vaan ”Jumalan valtakunta”. 

Siinä Jumala ei ainoastaan luovuta uskovilleen vesisadetta viljapelloille ja kaunista poutasäätä kasveille, jotta ihmiset voisivat käyttää hyväksi kaikkea luonnon rikkautta. 

Lisäksi Raamatun mukaan Jumala antaa uskovilleen myös anteeksi heidän syntinsä ja vapauttaa heidät henkisistä tuskista.     

Maapallon luonnon hyväksikäyttö on lausuttu Raamatussa ja mitä enemmän uskoo Raamatun sanaan sitä täydellisemmin maapallon luonto kurjistuu ja kriisiytyy yhteiskunta. 

Ilmastonmuutos ei ole sattuma vaan ihmisen aiheuttama.

Ihmiskunnan ainoa vaihtoehto on nyt nöyrtyä ja ”seurata luontoa” (kuten tehtiin muinoin antiikissa) eikä kuvitella saavansa käyttää maapallon luontoa ja luonnonvaroja rajattomasti. 

Esimerkiksi hiilinielujen laskeminen (matematiikan pohjalta) on erehdys ja huijaus. Jokainen vapaa ihmisyksilö kysyy tuon nähtyään, että onko tuossa mitään mieltä ja tulkitsee merkityksiä ja ponnistelee sen jälkeen tullakseen luonnon seuraajaksi. 

Maailma ei ole kone eikä ilmastonmuutoksen ”haitat ja suuntavirheet” ole korjattavissa yksinkertaisesti ”säätelemällä nappuloita”.  

Myös moderni ekologinen ”tieto on valtaa”-ajattelu on vakava erehdys ja virhe.  

*

Maapallon merialueilla on yhä enemmän kuolleita vyöhykkeitä, sillä meristä hiipuu happi (Yle.fi 8.1.2018).

Kun ihminen on järkyttänyt ihmisen suhdetta luontoon ajattelunsa, kykyjensä ja työnsä voimalla ihminen kuvittelee ja olettaa, että hän voi työnsä avulla myös palauttaa luonnon järkkyneen tasapainon ”normaaliin rytmiin”. Tätä virheellistä ajattelutapaa ihminen kutsuu teknologiesksi ajattelutavaksi.

Sanalla teknologia viitataan raaka-aineiden jalostusmenetelmiin sekä tekniikan menetelmin ja hyväksikäyttöön. 

Ihmisen luoman tekniikan kokonaisuudesta käytetään nimitystä teknosysteemi erotukseksi ekosysteemi, ihmisen luonnonympäristön kokonaisuudesta. Ekologia tarkoittaa tietoa ekosysteemistä, ihmisen elinympäristöstä (Reijo Wilenius, Ihminen, luonto ja tekniikka, 1987, sivut 84-85).

Ylen tuoreen kyselyn mukaan (Yle, taloustutkimus, 8.1.2018) suomalaiset sysäävät vastuun ilmastonmuutoksesta poliitikoille ja luottavat eniten teknologiaan parhaana keinona hillitä ilmastonmuutosta.

Polliittisen vallan vaihtaminen kansallisella tasolla sekä uudet tekniset temput eivät kuitenkaan vaikuta ”ilmaston tervehtymiseen”. 

Ilman uusia ylikansallisia arvoja ja asenteita sekä luonnon seuraamisen oppimista ollaan joka tavalla väärällä tiellä.    

*

Usko tietämiseen ja tiehallitsemiseen ”tieto on valtaa” ei näytä kuitenkaan hellittävän. Kansa on opetettu ja se on oppinut luottamaan ”tieto on valtaa”-periaatteeseen.  

”Miten sinun käy, kun ilmasto muuttuu? Tutki tulevaisuuttasi muhkeasta Tehtävänä tulevaisuus – paketista”, Yle Areena ”Tehtävänä tulevaisuus – ratkaisuja ilmastonmuutokseen” (yle.fi, 27.12.2017). Siis siitä vaan lämmintä päälle jos tuulee liikaa kylmää?

Nyt koko ihmiskuntaa on vastassa ”voittamaton armeija” nimeltä luonto.

*

Hegelin taivaallinen henkiusko ja kansanromanttinen maallinen valtiousko ovat samaa kristillistä juurta. 

Hegel aloitti teologiasta ja hegeliläisen henkiuskon perusta on siksi kristinuskossa. Hegel yritti tehdä filosofiallaan kristinuskosta ristiriidattoman käsitejärjestelmän. 

Se on kuitenkin taikauskoa sillä kaikkitietävä ja kaikkivaltias ristiriidaton ja synnitön kaikkeus on myytti ja utopia. 

Hegelin idealistisessa henkifilosofiassa ”henki toteuttaa maailmansuunnitelmaa”. 

Siinä kaikki kulkee dialektisten prosessien kautta kohti kypsempää ja ristiriidattomampaa tilaa. 

Edistys on kuitenkin yksi myytti muiden myyttien joukossa.

*

Nationalistinen valtiovalta tekee maallisen (edustuslaitos) ja taivaallisen (valtiokirkollisen) voiman välillä liiton ja kaappaa valtio-orgaanille koko pyhän Jumalan paikan. Ja kansa makaa ”yhtyneen valtaeliitin” edessä orjamoraalisesti rähmällään. 

Yksikään valtio ei pärjää enää olympialaisissa ilman ”aineita” (doping). 

Urheiluhulluus on ”kansakuntahulluutta”, jossa kansat hurraavat kurkut suorana kilpaa.

*

Mutta kaikki eivät jää kiinni kaikesta.

Mutta kun kansallisvaltion idea murtuu, urheilukilpailutkin lopetetaan. 

*

Jumalaan ja jumaliseen järkeensä samalla kertaa uskova ihminen kulkee kohti nopeasti syvenevää ympäristökatastrofia. 

Luonnosta tuli ihmiselle peto. Mutta eihän siinä näin pitänyt käydä? 

Kristillinen eksistentialisti (Kierkegaard) ja ateistieksistentialisti (Sartre) eivät voineet hyväksyä Hegelin henkifilosofiaa, koska se hylkää inhimillisen rakastamisen.  

Valtiousko ei saa olla kaikki kaikessa.

*

Uskovaisuutta tai eettisyyttä korostavien ihmisten vaatimukset ovat täynnä ristiriitaisuuksia. Kristillinen uskonoppi on myös ”itsessään” sinällään ristiriitainen. 

Ihmisenä oleminen on aina ristiriitaista ja ahdistuksellista. Ihmisen on pakko jatkaa loppuun asti ahdistuneena mutta vapaana, merkityksiä tulkitsevana, valintoja tekevänä ja vastuun kantavana luonto-olentona. 

Tuosta kaikesta ei pidä irtaantua hetkessä syntien anteeksisaamisessa. ”Simsalapim” ei ole olemassa.       

*   

Sisä-Suomen ”kalevalaisen laulukansan” alun perin barbaaritalonpojan Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) kristillinen herännäisyys ja suomalaisten sivistykselliseen nationalismiin ravistelu ajoittuvat samaan ajankohtaan, 1800-luvun alkuun. 

Tämä ei ollut sattuma.

Herännäisyys” ja  ”kansakuntauskoon herääminen” ovat syntyneet samassa hengenvedossa. Sinä ”kansalliseen valtiouskoon herääminen” nähtiin Jumalan (hengen) tahtona.   

*

Savolais-pohjalaisten heränneiden ja pohjoisten lestadiolaisten uskonkäsitys ja -harjoittaminen poikkeaa selvästi toinen toisistaan. 

Niiden väliset yhteiset piirteet koskevat yhteiskunnallisia seikkoja kuten maatalouden harjoittamista, maalaisliittolaisuutta, nationalismia, jääkäriliikkeen palvomista sekä valkoista valtaa.

Lestadiolaisuuteen sisältyy samalla tavalla kuin herännäisyyteen kansanjoukkojen suurkokoontuminen kristillisen uskon merkeissä. 

Lestadiolaisten saarna on pitkä ja siinä korostuu ”rationaalisen sanan” käyttäminen veisaamisen ja hurmoksellisen tunnelmoinnin sijasta.  

Pesukoneen ympyräikkuna ja televisio on lestadiolaisukovaisille Saatana. 

*

Kun körttien mielestä Jumala on suuri ja vahva, pieni vapiseva ihminen kutistuu Herran rinnalla kääpiöksi, lestadiolaisen uskovaisena eläminen merkitsee myös ponnistelua itsensä isommaksi kasvattamiseksi.

Körtit ja lestadiolaiset ovat saaneet paljon vaikutteita valistuksen ja varsinkin nationalismista. 

*

Voltaire kannatti ”viisasta ihmistä”. Valistuksen iskulause ”järki ja vapaus” ei kuitenkaan tyydyttänyt valistusfilosofi Rousseauta, hän vastusti järkeilevää ajattelua ja korosti kaikkea ”aitoa ja alkuvoimaista” sekä näki ”kansassa rahvaassa” alkuvoimaa jota piti hänen mielestään suojella ”sivistämisenkin turmelemiselta”. 

”Kansa” edusti romantiikkaan taipuvaisen Rousseaun mielestä ”ihmisyyttä”. Veikko Vennamo lausahti tämän saman ajatuksen valtapelurina ”kyllä kansa tietää”.  

Suomen valtiokirkko, kansankirkko ja kansaa edustava maallinen puoluevalta on neulottu täällä jo kauan sitten yhteen yhdeksi sinivalkoiseksi ”isäntämaavaatteeksi”.     

*

Ei tullut Jerusalemista juutalaisten pääkaupunkia. Myös islamistit ja kristityt saivat jäädä Jerusalemissa koteihinsa. 

*

”Me emme tarvi muita” sanotaan despoottisuuden kyllästämällä Kauhavalla. Ja miehen tulee pitää sanansa. 

Sota- ja ympäristöpakolaisille ”kauhavalaaset sanoo EI!” koska he eivät ole ”omia”. 

*

Pakolaisuus on määritelty tähän asti vainon ja ihmisoikeusrikkomusten mutta ei ilmastonmuutoksen pohjalta (Luonnonsuojelija 4/2017). 

Kun ymoäristöpakolaisuus ”räjähtää liikkeelle” kauhavalaisten kello” alkaa soida uudella tavalla. Ympäristöpakolaisethan valtaavat tuolloin koko Kauhavan entisen lentosotakoulualueen? 

Lähimmäisenrakkauden arvostamisen merkki voisi olla tuossa tilanteessa Siionin virsien laulaminen tuhoutuneesta kotimaastaan (esimerkiksi vedennousun alle jääneeltä saarelta) pitkälle pakomatkalle pakotetuille ihmisille.  

 

 

JÄLKIKIRJOITUS 

 

Kaikkitietävä ja -hallitseva ihminen on pelkkä harhainen unelma. 

Ihminen ei opi koskaan virheistään mitään.

*

Ihminen on luonto. 

Niitä molempia voi vain tarkkailla ja seurata. 

Teollisen kapitalismin moderni (uusi aikakausi) on päättymässä nykyiseen postmoderniin aikaan. 

Myös luonto reagoi nyt käynnissä olevaan ihmisen yhteiskunnalliseen muutokseen (”ilmastonmuutos” ja postmoderni aika).

*

Ihmiskuntaa on nyt vastassa ”voittamaton armeija” nimeltä luonto. 

Luin Helsingin Sanomista (HS 10.1.2018) uutisen ”Sisarukset ryhtyivät ilmastotaisteluun”. 

Portugalissa äskettäin tapahtuneen pitkäaikaisen ja massiivisen metsäpalon jälkeen nuoret ryhtyivät oikeustoimiin edustuksellista valtaa vastaan ihmisoikeuksien puolesta.  

*

Onko kansaa edustava ja lakeja säätävä poliittinen valta ja laillista yhteiskuntaa toteuttavat virkamiehet vastuussa ilmastomuutoksestakin? 

Ei ole. 

(Mutta puolue on pahin.) 

Syyllinen ilmastonmuutokseen on myös kansa ja  kansankulttuuri. 

Kepissä on aina kaksi päätä. 

Kun toinen pää syytää tavaroita toinen pää kuluttaa niitä vaatimalla lisää tavaroita. 

Mikään luonto ei kestä sellaista.   

*

Sitäkään kansa (”reaalipoliitikoista” puhumattakaan) ei ole huomannut, että ”todellisuus”, johon yhteiskunnan aineellinen ja aineeton perusta on rakentunut, on murtunut säpäleiksi. 

”Todellisuus ei ole totta” eikä ”tieto ei ole valtaa”. 

Näin se on ollut aina.  

*

Elämä ja oleminen ei ole kone.

Ilmastonmuutoksessa ennen rutikuiva maa valuu läpimärkänä ja vesi virtaa päinvastaiseen suuntaan kuin ”sen kuuluisi virrata”. 

Rauhallinen tyyni ilma vaihtuu ilmastonmuutoksessa riehuvaksi myrskyksi ja lämmin leuto tuuli tuntuu jääkylmältä.  

Myös ajatukset ja sanat ovat murtuneet. 

Yhteisöt ja myytit eivät ole enää entiset.

*

Valtaeliitin kansaan kohdistama ”aktiivimalli” ja kansaa edustavien kansanedustajien sopeutumiseläkemalli ovat aiheuttamassa Suomessa konfliktin. 

Kansan ja ”kansaa edustavan” eliitin välinen yhteenotto kovenee, kun ilmastonmuutos syvenee. 

Kovin kansan vastaisku on vaaleissa äänestämättä jättäminen.   

Muodin muotikin on murtumassa.

Seksuaalisen häirintään liittynyt villitys on saanut aikaan vastareaktion ”Raiskaus on rikos, ritarillisuus ei ole” (yle.fi 9.1.2018). Puritanismin vaara vaanii taas ja yrittää nielaista vapausaatteen suuhunsa.

Ilmastonmuutos sekoittaa ihmisten päät. 

*

Yksinkertaisuus, se mitä kutsuttiin rationalismiksi ja realismiksi, oli ja meni. 

Monivärisyys ja -säikeisyys, nyt eletään postmodernia aikaa jossa ”kaikki on ristiriitaisena ympäri”. 

Minä on murskana ja subjekti on kappaleina mössönä massassa. 

*

Historiallinen jatkuvuus on myytti. Ponnistaa ”menneisyydestä” kohti tulevaa on ollut aina huijaus. 

Aika on kutistunut ja historia on ”tässä ja nyt” arvoituksena.

Liikkuminen on kasvanut äärirajoille ja välimatkat ovat hävinneet (vrt. ns. ”kaukolennot”).

*

Kauhava kituu, koska tuppukylä jankuttaa sama sukua ja tarinaa. 

Moderni läiskii tuppukyläkulttuuria päin naamaa mutta mikään ei muutu. 

*

Uusliberalistis-kapitalistinen porvariperhe on vielä hetken paras.  

Mitään ei tapahdu mutta jotakin uutta orastaa.  

*

Maapallon ilmastonmuutos on edennyt samaan aikaan ja samansuuntaisena kuin ihmisen muutos muuttaen ilmiöiden ja asioiden merkityksiä ja käsitteitä. 

Luonnosta on tullut haavoittunut, raivoava hirviö. 

Ihminen on hirviö.   

*

Crusoen kuolema on tapahtunut ja valtamerien monet saarivaltiot ovat jääneet veden alle. 

Seuraavaksi etenee ennen näkemätön kansainvaellus. 

Ihmismassojen vyöryä ei pysäytä nyt kansallisvaltion rajalla perusmaamiinatkaan. 

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää inhimillisyys ja auttaminen. 

Tervetuloa tänne mustat. 

*

Kuolema kansallisvaltiolle. 

Elämä yksilövapaudelle ja monikulttuuriselle maailmanvallalle. 

Ilmakehä, luonto ja ihmiskunta ei ole kone.   

*

Jäljellä on eksistentialistinen ”itselleen oleminen”. 

Kaikki on tänään ”tässä ja nyt”.  

*

Dada vastaa ajattomuutta, liikkumattomuutta, tilattomuutta, paikattomuutta ja yhteiskunnattomuutta. 

Kuolema tietämiselle. Ainoastaan ristiriidassa on ”järkeä”. 

”Yhteisöllinen realismi” – maassa makaava ruumis.

*

Länsimaisen kulttuurin viimeiset hengenvedot.