• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Blogit Yksilön ja taiteen vapaus

Elämäntapana konehelvetti (2)

Jukka Paaso kirjoittanut Jukka Paaso
14.9.2015
kategoriassa Yksilön ja taiteen vapaus
Lukuaika: 8 min

Sain 1990, 1992 ja 1996 filosofi Georg Henrik von Wrightiltä lyhyet kirjeet. Ensimmäisessä postissa hän kehui Aluesuunnittelu-lehteen 1/1990 kirjottamaani kirjoitusta ”Kaupunkikone” ”kiintoisaksi ja tendenssiltään oikeaksi”.

Tuon jälkeisen yhteiskuntakehityksen nähtyäni ajattelin, että hän halusi rohkaista minua pohtimaan samaa koneaihetta lisää.

Kulttuurivihkojen blogikirjoituksessani ”Elämäntapana konehelvetti” (27.7.2015) kerroin, että maailmankirjat ovat nyt sekaisin ja ihmiset joutuvat siksi etsimään vastauksia siihen, mistä kaikesta käynnissä oleva kehitys johtuu. Minulla on nykytilanteesta oma näkemykseni.

Syitä käynnissä olevaan onnettomuuteen löytyy monilta eri tasoilta.

Kerroin omassa arjessani (eläkepäivillä) kokemistani ongelmista, joita koneellistuminen ja robotisoituminen on aiheuttanut.

Käynnissä oleva teknis-taloudellinen kehitys on johtanut siihen, että kansalaiset palvelevat enenevästi poliittista ja taloudellista järjestelmää ja systeemieliittiä.

Valtaeliitti on yrittänyt myös syyllistää kansalaisia kehityksen hallitsemattomasta vyörystä, kuten ympäristökriisin aiheuttamisesta.

Kansalaisyhteiskunta ja elämismaailma toimivat alati etäämpänä syteemivallasta. Kansa on vieraantumassa valkokauluksisesta eliittivallasta.

Vallankäyttäjät vannovat tarkoittavansa meille ”kaikkea hyvää”, mutta todellisuudessa valtaeliitin toimista syntyy koko ajan ”paljon pahaa”.

Suurimman virheen vallankäyttäjät tekevät, kun he aiheuttavat toimillaan ihmisenä olemisen perimmäisten ehtojen murentamista ja yksilön tuhoutumista sisältä päin.

Kirjoitin näin 2012 omakustanteeseeni Ikkuna (Jukka Paaso, Ikkuna, Kauhavan kuva 5. osa, ISBN 978-952-67631-4-9).

Kirjoitukseen vaikuttivat ehkä eniten Michel Foucault’n valtafilosofa ja Liisa Saariluoman kirja Postindividualistinen romaani (1992), jossa kerrrotaan siitä kuinka yksilö tuotetaan yhteiskuntakoneistossa.

Emme ole vapaita ja autonomisia olentoja ihmisinä niin kuin monet kuvittelevat. Vapauden ja riippumattomuuden tunne paljastuu usein hetkessä harhakuvitelmaksi.

Yhteiskunta tuottaa meidät yksilöinä osallistuessamme yhteiskunnalliseen toimintaan. Sen jälkeen yhteiskunta valaa meidät yhteen ja samaan ihmismassojen muottiin.

Uusille hitlereille ja stalineille sekä joukkosodille on kaiken aikaa valmiina elävä kasvualusta.

Nyt kun nationalistiset valtiorakennelmat natisevat ylikansallisissa myrskyissä (liittoumat, sodat ja pakolaistulvat), se todistaa siitä, että kysessä on täysin uusi ilmiö maailmanhistoriassa. Tuohon uuteen ilmiöön sisältyy myös nykyinen konehevetti.

Georg Henrik von Wright on kirjoittanut filosofina lukuisia hyviä ja syvällisiä kirjoituksia alati lisää monimutkaistuvan ja teknistyvän yhteiskuntamme synnyttämistä vaaroista.

Nationalistinen eliittimme on ollut siksi pitkään vaiti von Wrightistä hänen kuolemansa jälkeen, vaikka von Wright oli maamme tunnetuin filosofi maailmalla.

Kirjoituksessa ”Ongelmallinen teollisuusyhteiskunta” (Georg Henrik von Wright: Tieto ja ymmärrys, 1999, sivuilla 74-75) hän sanoo, että ”– – teknifioituneen yhteiskunnan komplikaatiot ovat niin suuria, että demokraattisen osallistumisen virallisiin päätöksentekoprosesseihin TÄYTYY ajan mittaan kuihtua tyhjäksi kannattamisen ja vastustamisen mahdollisuudeksi käsittämättömien vaihtoehtojen edessä. Yksilöllinen vapaus supistuu – –” ja että ”– – Nyt on uhka demokratiaa kohtaan nousemassa samoista voimista, jotka toisessa maailmansodassa esiintyivät demokratian puolustajina. Pitkälle teknologista ja byrokraattisesti keskittynyttä yhteiskuntaa on tosinaan nimitetty ’pehmeäksi fasismiksi’ – – Itse puhuisin tässä yhteydessä ’olosuhteiden diktatuurista’ – – ”.

Jos tämä uusin länsimaisen kulttuurimme teknis-teollis-kapitalistinen koneyhteiskuntakehitys leviäisi maailmanlaajuiseksi, se johtaisi hetkessä raaka-aineiden loppumiseen.

Koneyhteiskunnan henkiset seurausvaikutukset olisivat sitäkin dramaattisemmat.

Kulttuuripiirimme konearjessa törmää jatkuvasti kafkamaisiin elämäntilanteisiin.

Niiden taustalla on von Wrightiä lainatakseni ”vaihtoehdoton pakkomarssi kohti tulevaisuutta” (kts. mainitsemani teoksen sivulle 75).

Nykyinen atk-yhteiskunta ja niin kutsuttuun ”teknologiseen elämäntapaan” (konehelvettiin) kasvatettu kansa (yhteisö) on helppo tuhota hetkessä totaalisesti uusimman tietoteknisen hakkerihyökkäyksen avulla.

Hakkerointitekniikalla voi pysäyttää sekunnissa kokonaisen valtion. Ja avata minkä tahansa salaiseksi julistetun tiedon.

Työväenaatteen ja ammattiyhdistysliikkeen hiljentäminen ei sekään pelasta porvarillis-kapitalistista yhteiskuntaamme luisumasta syvenevään kriisiin.

Kansan ja sen pettäneen valtaeliitin välinen kuilu syvenee Suomessakin.

Pakolaisvirrat kiihtyvät, nationalistiset kansallisvaltiot kriisiytyvät ja länsimaisen kulttuuriherruuden loppu lähestyy.

Ylikansallisen vallan päällemme vyörymistä ei voi pysäyttää mikään.

Käynnissä olevalle yhteiskuntakehitykselle täytyisi löytää uudet aatteet ja keinot. Uusliberalismin tie on kuljettu loppuun.

Tähänastisenkehityksen pääiskulause ”tieto on valtaa” juontaa ajatukseen ihmisestä itsenäisenä rationaalisena oliona.

Kyseisen ajatuksen tukipilari René Descartes (1596–1650) teki ihmisestä jumalallisen kaikkitietävän ja kaikkihallitsevan (valta)olennon. Olennon joka voisi olla ja elää ilman ahdistusta ja tuskaa.

Descartes erotti toisistaan sielun ja ruumiin. Monet filosofit hänen jälkeensä kuvittelivat ihmiskehon toimivan ”kellonkoneiston” lailla.

Siis jos ihmisen päätä särkee, särky häviää kunhan vain ottaa särkypillerin.

Ihmisenä oleminen ja eläminen toimii kuitenkin kokonaisvaltaisesti.

Jean-Paul Sartren luoman eksistentialismin toivoisi saavansiksi lisää kannattajia myös valtaeliitin keskuudessa.

Eksistentialismi eroaa länsimaisen filosofian rationaalismiperinteestä siinä, että se hylkää ajatuksen, jonka mukaan ”varmin todellisuus” on ”rationaalinen tietoisuus” (Descartes).

Sartren mukaan intentionaalisuus on sidoksena maailmaan. Hänen mukaansa tietoisuuden rakenteeseen sisältyy transsendenssi. TIetoisuus syntyy olion tukemana.

Nyt kannattaa vilkaista Sartren romaania Inho (1981). Inhon sivulla 191 Sartre kirjoittaa: ”Oksien päät vilisivät olemassaloa”.

Tuota ennen sivulla 183 Sartre sanoo ”Silloin valkeni. Henkeni salpaantui. En olut koskaan aikaisemmin aavistanut mitä merkitsee ’OLLA OLEMASSA'”.

Samalla sivulla 183 hän kertoo, että ”Meri ON vihreä, tuo valkea piste tuolla ON lokki, mutta minulta puuttui tuntu sen olemassaolosta, siitä, että lokki oli ”olemassa-oleva-lokki”. Tavallisesti olemassaoloa ei havaita. Se on läsnä, ympärillämme, meissä, se on yhtä kuin me, ei voi lausua kahta sanaa puhumatta siitä. Ja lopuksi: se on koskettamatonta.”.

Seuraavalla sivulla hän sanoo: ”Olemassaolo täytti kastanjan juuren jokaisen solun. Tahi peremmin sanoen juuri, puutarhan portti – – olivat lakanneet olemasta erillisinä olioina”.

Puun oksa on filosofisen terminologian mukaan OLIO.

Sartren mukaan OLEMASSAOLO on ennen OLEMUSTA. Siis ensin ”olemassaolo”.

Filosofi Platonin (427–347 eKr.) ja kirkkoisä Augustinuksen (354–430 jKr.) mukaan asia on päinvastoin.       

Augustinus antoi kristillisen asun Platonin filosofialle. Augustinus viisasteli kristillisenä eliittinä todistaakseen uskomiseen liittyvän Raamatun joka suhteessa todeksi.  

Platonin mukaan ihmisen olemassalon perusta on ikuisissa substansseissa (aineet ja oliot). Augustinuksen mukaan Jumala loi ikuiset substanssit jotka ovat ihmisen olemassaolon perusta.   

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ensin autioon ja tyhjään maahan taivaan, maan, valon sekä muun maanpäällisen ja vasta sen jälkeen henki (Jumala) loi ihmisen. Siis oleminen (ihmisenä oleminen) alkoi vasta seuraavassa vaiheessa.

Filosofi René Descartes (1596–1650 jKr.) hylkäsi jumalallisen auktoriteetin ja kumarsi pelkästään ”abstraktia ihmisjärkeä” lausahtaen: ”ajattelen, siis olen”. Sartre ei hyväksynyt tätä, ei myöskään luomisketomusta eikä Platonin ajattelutapaa.

Teoksessa Mitä kirjallisuus on? (1948, suomennos 1967) Sartre sanoo (suomennoksen sivulla 48), että ”– – lukijan täytyy kaikki keksiä ohittamalla jatkuvasti se, mitä on kirjoitettu – – hänen (=kirjailjan, lisäys Jukka Paaso) asettamiensa viittojen välillä on tyhjyys – –”.

Koska kone ei ole hermeneuttinen olento, ”koneiden maailmassa” ei ole vastaavasti tyhjyyttä. Kone pysyy ”konemaailmassa” joka hetki kaiken keskipisteenä.

Teollis-kapitalistisessa yhteiskunnassamme käytössä oleva ”tieto on valtaa” -vallankäyttöperiaate muistuttaa Platonin opetusta. Hänen mukaansa hallitsijoiden (siis valtapoliitikkojen) tulisi olla filosofeja ja päinvastoin. Siis kaiken tietäviä (tieto) ja hallitsevia (valta) ihmisiä.

Absraktin järjenkäyttöön (Descartes) perustuvan kone- sekä ”tieto on valtaa”-yhteiskunnan helvetillisyys aukenee parhaiten omien arkikokemusten pohjalta.

Ihmisen arki tapahtuu konkreettisessa maailmassaolossa. Siinä täytyy muistaa kysyä yhtenään sisäistä suuntautumistaan. Sekä sitä kenen kannalta jotain tehdään.

Miksi paikkaan naulittua lankapuhelinta seurannut ”paikaton matkapuhelin” eli kännykkä on ihmiselämän arjessa välttämätön laite?

Kenen kannalta välttämätön? Kännykkäteollisuuden ja operaattorifirmojen vai kännykän käyttäjän?

Mitä enemmän meihin suhtaudutaan kuin koneen jatkeeseen, sitä vähemmän on jäljellä ihmisarvoista elämää. Ihmisyys on loppumassa nykyisen konemaailman keskellä.

Kerroin aikaisemmin (blogi 27.7.2015), että kolmesta kännykästämme yksi oli yli viikon mykkänä, mutta syytä siihen ei ilmoitettu meille ennen kuin soitimme operaattorifirmaan.

Puhelimemme oli mykistänyt robotti. Koneesta oli tullut Herramme.

Ongelmamme syntyi maksamatta jääneestä puhelinlaskusta. Maksamaton lasku merkitsee usein köyhyttä.  
Puheinlaskuamme ei tullut koskaan postilaatikoomme. Se oli kadonnut jostakininhimillisestä syystä johonkin.

Operaattorifirma oli toimittanut maksamattoman laskumme lakiasiaintoimistoon (toimiston taustalla on ”riippumaton” yhteiskuntaspimuksellinen valta ”oikeuslaitos”) ulosottotoimenpiteitä varten.

Maksoin laskun ja soitin heti sen jälkeen lakitoimistoon, mutta en saanut henkilökunnalta vastausta, koska toimisto kehitti parhallaan omaa robottivastaajaa numeroonsa. Toimiston automaattivastaaja ilmoitti toimiston nauhoittavan siksi puheluni.

Onnistuin onneksi keskeyttämään suunnitelman ulosottotoimenpiteiksi operaattorin kautta (puhelu).

Viimeksi kännykkäongelmia syntyi puhelinliittymän vaihtamisen johdosta elokuussa 2015.

Koska minun oli kysyttävä ensin vaihtamiseen liittyviä käytännön neuvoja, soitin monta kertaa operaattorin valtakunnalliseen asiakasneuvontapalveluun, mutta jumiuduin joka kerta robottivastaajaan.

Onnistuin (kumma kyllä) läpäisemään lopulta robottivastaajan (se kysyi konemaisesti minulta samalla äänellä mitä kieltä haluaisin puhua jne.). Lopukisi sain kiinni firman työntekijän, joka antoi ihmisenä minulle ”henkilökohtaista palvelua” ajatukseni toteuttamiseksi.  

Laskun siitä ”puheajan mukaan” maksoi tietysti soittaja eli minä.

Yhteiskuntamme on asettanut tavoitteksi vähentää taloudellisista syistä ”henkilökohtaista palvelua” kansalaisille ja lisätä ”robottipalveluja”.

Olemisen ja elämän mielekkyys rakentuu kuitenkin inhimillisestä vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Kasvotusten, toisen ihmisen tuoksunkin nenässä tuntien.   

Seuraavaksi tietokoneeseeni oli ilmestynyt radioaaltosähköisesti kaksi liittymäfirman sähköpostia.

Toisessa postissa oli neljä liitettä. Kun tulostin tulostimella kyseisiä posteja, tietokoneeni imoitti minulle, että tulostimeni muste on loppumassa. Kone kertoi, että voin tehdä mustetilauksen koneellani myös suoraan sähköisenä.

Seuraavaksi känykkääni tuli kolme viestiä operaattorilta.

Seuraavaksi postilaatikkoomme ilmestyi kaksi saman operaattorin lähettämää kirjettä.

Sain operaattorilta luettavaksi pienen kirjan verran erilaisia aineistoja, yleisneuvoja, sopimusehtoja, lomakkeita ja niin edelleen.

Saamaani aineistoon sisältyi myös uusi muovinen ”sirukortti”, jossa oli kaksi eri sirukokoa. Syytä kokoeroon en tiennyt.

Näin kännykän teräslevyyn himmeästi kaiverretusta kuviosta juuri ja juuri, kumpi siru (pieni vai iso) asennetaan ja miten päin siru tulisi asentaa kännykkääni.

Aineiston mukaan uusi liittymä pitää ensin ”aktivoida” tietokoneellani. Se tapahtuu joskus myöhemmin (sirua piti pitää siksi aina mukana) operaattorin ilmoittamana päivänä ja kellonaikana. Tuolloin kännykkä avataan takapuolelta, vanha ”siru” poistetaan ja sen tilalle laitetaan uusi ”siru”.

Mitä ”aktivointi” tarkoitti, jäi minulle epäselväksi. Sekoitin ”aktivoinnin” tilausnumeron mukaiseen ”tilausvahvistukseen”. Aktivoinnissa tietokoneellani tarvitaan pankin ”tunnusluku” ja ”salasana”.

Jos joku ei tiedä mitä mainitsenani termit tarkoittavat, heitä varten on olemassa atk-sanakirjoja. Jos jollakin on paksut sormenpäät, joilla kännykän avaaminen ja sirun vaihtaminen on hankalaa siihen ei ole mitään apua.

Esimerkiksi vanhuksilla ei ole tavallisesti tietokonetta ja sen käyttötaitoa.

Tietokonemallit uusisutuvat yhä tiheämmin ja uutta atk-teknikkaa sovelletaan nykyisin lähes kaikkiin myytäviin tavaroihin, pikkulasten leluista lähtien.

Kun ”aktivoin” (tilausvahvistuksen suorittaminen tietokoneella), kyseinen automaattiohjelma ei ilmoittanut minulle lopuksi sitä, onnistuiko toimenpiteeni, mutta houkutteli minut avaamaan seuraavan sivun. Se oli operaattorin mainossivu, jossa oli hintoineen päivineen nähtävillä esimerkiksi myytäviä kännyköitä.

Kun operaattori oli saanut iskettyä kiilan yksityisyyteemme, se käytti samalla tilaisuutta hyväkseen manostaakseen tuotteita. Mielestäni siinä oli kyse yksityisyyden loukkaamisesta.      

Ennen ”aktivointia” kännykkääni tuli kafkamainen viesti, että ”aktivointi” (”sirun” vaihtaminen ja liittymän käyttöönotto) suoritetaan kello 13.31.

Siis kello 13.31.

Kun kymmenentuhatta ihmistä vaihtaa tämän saman ”putken läpi” puhelinliittymän, niin voi kuvitella kuinka monta ihmismieltä onnistutaan sen aikana pahoittamaan mielensä.      

Naapurini soitti minulle tuota ennen tilaamastaan lämpöpumpusta.

Koska pumpusta ei kuulunut mitään, naapuri tiedusteli pupun tuottajalta asiaa puhelimitse.

Pumppuja kaupitellut liikemies oli ilmeisesti mennyt konkurssiin koska hän ilmoitti, ettei pumppua lähetetä ostajalle vaikka pumppu oli jo maksettu.

Liikemies oli lyönyt heti tuon jälkeen luurin kiinni.

Kyseisen rahasumman takaisin saaminen saattaa tulla niin kalliiksi, että viisainta on unohtaa koko juttu.

Köyhimmillä ei ole tässäkään oikeusvaltiossa varaa kalliiksi käyviin lakimiehiin ja oikeudenkänteihin.  

Avainsanat: aluesuunnittelueksistentialismiGeorg Henrik von WrightInhoJean-Paul SartrekoneellistuminenkonehelvettilämpöpumppuLiisa SaariluomaMichel FoucaultMitä kirjallisuus on?Postindividualistinen romaaniRené DescartesrobotisoituminenteollisuusyhteiskuntaTieto ja ymmärrys

Uusimmat

Virpi Alanen: Kaupunkilintu

Tervetuloa keväiseen runo- ja kirjailtaan 20.5.!

9.5.2025
Uusi Nootti-museo tuntee idänsuhteiden koko kirjon

Uusi Nootti-museo tuntee idänsuhteiden koko kirjon

7.5.2025
Jyväskylän Kevät: Onko Suomessa Ateenaa?

Jyväskylän Kevät: Onko Suomessa Ateenaa?

6.5.2025
Vuokralle tarjotaan: työpiste Helsingin Suvilahdessa Kulttuurivihkojen toimitilassa

Vuokralle tarjotaan: työpiste Helsingin Suvilahdessa Kulttuurivihkojen toimitilassa

6.5.2025

Rauhanmanifesti raikaa ikkunoista Eurooppa-päivänä 9.5.

2.5.2025
Kulttuurivihkojen keväässä runsas runousanti

Jyväskylän Kevät: Keskustelu kirjan Henki ja elämä pohjalta

29.4.2025

Valikoiva rasismi: suomalainen ryssäviha ja Ukrainan sota

22.4.2025
Jyväskylän Kevät: Naisnäkökulma eettisyyteen

Jyväskylän Kevät: Naisnäkökulma eettisyyteen

17.4.2025
Uusi elokuva kertoo Etyk-prosessista: ”Diplomaattiset prosessit voivat saada aikaan positiivisen ja kestävän muutoksen”

Uusi elokuva kertoo Etyk-prosessista: ”Diplomaattiset prosessit voivat saada aikaan positiivisen ja kestävän muutoksen”

16.4.2025
Kulttuurivihkojen kunta- ja aluevaalistudio

Kulttuurivihkojen kunta- ja aluevaalistudio

14.4.2025

Sote-palvelujen karsiminen on poliittinen valinta – vaihtoehtoja on!

13.4.2025
Kulttuurivihkot valvoo vaali-iltana

Kulttuurivihkot valvoo vaali-iltana

10.4.2025
Kulttuurivaalit! – Helsingin kuntavaalipaneeli

Kulttuurivaalit! – Helsingin kuntavaalipaneeli

10.4.2025
Kolme ystävää – Tarinankerronnan ilot ja surut

Kolme ystävää – Tarinankerronnan ilot ja surut

10.4.2025
Tampere Film Festival on Suomen kansainvälisin elokuvatapahtuma

Tampere Film Festival on Suomen kansainvälisin elokuvatapahtuma

5.4.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info