1.
Isäni Lauri Paaso oli nuorena uskovainen mies, myöhemmin hän oli innokas Maalaisliiton (poliittisen puolueen) kannattaja. Hän ”tiivisti” vanhoilla päivillään maailmassaolonsa kirjoittamalla sukuhistorian nimeltä Kuivaniemen PAASO SUKUNSA juurilla (1983). Hän rakensi eläkepäivikseen kesämökkinsäkin lapsuudenkotinsa Kuivaniemen Veskaan. Äitini ja isäni avioeron jälkeen vanhempani asuivat kaupunkikerrostaloasunnoissa.
Kun kävin silloin tällöin äitini kerrostaloasunnossa, hän sanoi, että ”tämä on meidän kotimme”. Ja aina kun äitini näki tien varrella punaisen mökin, hänestä se oli kotimme.
Mutta hänen ”todellinen kotinsa” oli tuolla puolen ”Jumalan Taivasten valtakunnassa”.
*
Mutta minä ajattelen, että ”ihminen on maailmaan heitetty”. Minulla ei ole mitään muuta paikkaa tässä maailmassa, voisi kutsua kodiksi kuin tämä maapallo ja siinä ”itselleen oleminen” keskellä kaikkea muuta elollista elämää.
Eikä tuossa mytologisen ihmiseläimen ”itselleen olemisessa” ei voi tietää huomisesta mitään eikä tässä maailmassa ole mitään mikä olisi ”räätälöity” juuri minua varten.
Eikä mikään ole täällä ”varmaa, tietoista ja hallittua” vaan ”epävarmaa, sattumanvaraista ja hallitsematonta.
*
Minun sisareni ja sukuni on koko ihmiskunta ja muu elollinen elämä tällä planeetalla.
Konkreettinen maailmassa oleminen ”todellisuus” on kokonaisuus. Esimerkiksi puute ja turvattomuus koskee kaikkia maapallon ihmisiä. Ihmisten velvollisuus on auttaa hädässä kaikkia muita ihmisiä maapallolla, ei vain ”omia”.
Universaalisuus on marxilaisia ja eksistentialisteja eniten yhdistävä tekijä. He eivät toimia ”perheen, suvun tai valitun kansakunnan edustajana” nationalistisesti vaan he edustavat kaikkia ihmisiä. Luokittelematta ihmisiä hyviin kunnollisiin ja pahoihin epäkelpoihin ihmisiin.
*
Vastustan eniten sellaisia valtaohjelmia, joissa yhden kansan ”rotuun, kieleen ja kulttuuriin” vedoten sulkeudutaan omaan ”karsiaan”. Ja sen jälkeen ylistetään jankuttamalla ”omaa neroutta” kilpailussa muiden vastaavien ”karsinoitujen valtioiden” kanssa.
Maapallo kehittyy parhaillaan nopeasti kohti ylikansallista kulttuuria ja vallankäyttöä.
Mitä pitemmälle tuo muutos ”alati kasvava ja voimistuva globaali valta” etenee, sitä vähemmän on merkitystä maapallon paikalliskulttuureilla kuten kuntaorgaaneilla.
Heimoveljeyttä nationalistisesti korostava maalaisliittolainen maakuntahallintovalta on syöksymässä jatkossa umpikujaan. Maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla on havaittavissa yksipuolisesta maatalouselinkeinon suosimisesta muusta Suomesta poikkeava autoliikennekulttuurikin. Koko maata koskee kuitenkin yksi ja sama likennelaki ja sen noudattamista valvoo valtiollinen poliisi. ”Lakeuden laki” on siinä pelkkä ”normiton myytti”.
*
Ylikansallisen vallan jatkuva kasvu on johtanut kansallisvaltioiden edustuksellisen vallan lujittamiseen ja samalla oman paikallisvallan vallankäytöstä riisumiseen (valtuustot). Suomessakin edustuksellinen valta on tehnyt täyskäännöksen kansan suunnasta kohti uutta globaalia taloudellista ja poliittista valtaa.
Eliittimme ensimmäinen käännös kohti globaalia valtapeliä tapahtui ylikansallisen uusliberalismin yleistyessä Suomessakin.
Se johti vallan alas delegointiin ja yksityistämisvillitykseen. Osakeyhtiölain mukaisen valtapelin harjoittaja ei saa luovuttaa yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa yhteiskunnallista valtaa käyttäville kunnanvaltuutetuille. Yksityistäminen myrkytti koko Suomen valtion.
Esimerkiksi Suomen valtakunnallisen osallisuushankkeen 1996–2000 tavoitteena oli lisätä kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista. Mutta kyseinen hanke merkitsi edustuksellisen vallan lisäämistä (vaalien äänestämisaktiivisuuden kohottamista).
Turussa romutettiin tuolloin sisällöllisesti lähiöprojekti, suunnitteluun osallistumisen projekti, esteettömyysprojekti ja maahanmuuttajien lähiöasumisen kehittämisprojekti. Niiden tilalle nostettiin virkavalta, edustuksellinen poliittinen valta ja muut edustukselliset organisaatiot (kuten lähiöiden huoltoyhtiöt). Ja seuraavaksi nuo hankkeet lopetettiin.
Seuraavaksi Turun valtaeliitti keskittyi vuosikymmenien aikana likaantuneiden käsiensä pesuun. Kulttuuripääkaupunkivuodella 2011 piti pyyhkäistä koko pöytä puhtaaksi mutta lopputuloksesta tuli paha krapula (säätiö ja rahavallan käyttö).
Turusta Kauhavalle muutettuamme näin kuinka vanhat talot ja taajamien puut kaatuilivat massiivisesti kohti maata mutta kukaan ei räpäytellyt tuolloin edes silmiään. Turussa olisi vastaavassa tilanteessa räjähtänyt käyntiin kokonainen vallankumous.
Kirjoitin ”vallattomasta valtuustosta” viimeksi seuraavan mielipidekirjoituksen (kirjoitettu sanomalehti Ilkalle 13.2.2017)
”SOPIVASTI VALTAA?
Kunnallisalan kehittämissäätiön teetättämän kyselyn mukaan noin 60 % suomalaisista on sitä mieltä kunnanhallituksilla ja -valtuustoilla on valtaa sopivasti (12.2.2017, yle.fi).
Kyseinen säätiö tunnusti kyselyn julkistamisen yhteydessä sen, ettei valtuustoilla ole sote-uudistuksen jälkeen yhtä paljon valtaa kuin ennen (valtuustovaltaahan siirtyy jatkossa maakuntavaltuustoon).
Säätiön mukaan kansa luottaa kuitenkin kuntien päätöksentekojärjestelmään ja valtuustovalta on ollut säätiön mielestä suomalaisen demokratian menestystarina.
Millaiseksi valtuustojen valta muuttuu sote- ja suurkuntauudistuksen johdosta on vielä osaksi arvoitus?
Valtakysymykseen vastaaminen on vaativa tehtävä, suuri osa kyselyyn vastaajista ei ottanut siksi kantaa koko asiaan.
1980-luvulla kunnissa Suomessa käynnistettiin uusliberalistinen politiikka. Muutos johti siihen, että valtuustovaltaa delegoitiin alaspäin niin paljon, että esimerkiksi Turussa valtuuston kokouksia piti perua tuon tupostakin koska niihin ei löytynyt päätettäviä asioita.
Seuraavaksi käynnistettiin Suomen hallitusohjelmalla valtakunnallinen osallisuushanke 1996–2000. Hanke käynnistettiin alhaisten vaaliäänestysprosenttien takia, ei siksi, että olisi haluttu lisätä kansan osallistumista ja vaikuttamista. Havaitsin tämän toimimalla pari vuotta kaupunginhallituksen päätöksellä 1999 kuntalaisten suunnitteluun osallistumisen avustajana. Sain auttaa asukkaita kaikessa muussa paitsi KHO.lle suunnattujen valitusten tekemisessä.
Suomalaisessa demokratiassa on vallinnut aina isoin huoli edustuksellisen vallan oikeuttamisesta.
Omasta mielestäni valtuustoilla on jatkossa sopimattoman vähän valtaa.”
(tämä kirjoitukseni julkaistiin Ilkassa 14.2.2017)
*
Kun ihminen ajattelee jo elettyä elämää tai huomista tuo pohdinta liittyy inhimilliseen olemiseen (ihmisenä olemisen kokemiseen).
Ihmisenä oleminen tapahtuu kulttuuristen myyttien ja kuvitelmien pohjalta mutta irtaantumalla ”konkreettisen olemiskokemuksen” tiellä olevista ”upottavista esteistä” voi päästä parempaan selvyyteen maailmassa olemisesta.
Pahimpiin ”upottaviin esteisiin” kuuluu epäuniversaalin nationalistisen valtion ja nationalistis-regionalistisen seudun sisällä vallitsevat uskomukset ja kuvitteellisuudet.
(Koska termin ”todellinen” sisältö (merkitys) on tulkinnanvarainen ja kiistanalainen, kukaanhan ei voi antaa lopullista vastausta kysymykseen ”mikä on todellista”, käytän olemassaolon kuvaamisen yhteydessä termiä ”konkreettinen olemassaolo”, en ”todellinen olemassaolo”tai ”olemassaolon todellisuus”.)
*
Käsitys vapaudesta osana kansallisvaltion idealistista ohjelmaa ja fatalistinen kuvitelma valtion suojaan suljetusta kansakunnasta on ”itselleen olemisen” vastaista (epäeksistentialistista).
Myöskään ”taiteesta tietämiseen ja taideohjelmiin” perustuva ”taide”, vaikka se olisi vapaa yhteiskunnan poliittisista ja taloudellisista valtapeleistä, on myös eksistentialistista.
*
Modernissa teollis-kapitalistisessa kulttuurissamme on omaksuttu ”maailmassa olemisesta” käsitys, mikä perustuu uskomukseen ja kuvitelmaan ”järjen, tiedon ja vallan” käyttämisestä niin, että se johtaa ”tietoisesti hallittuun” kehitykseen.
Siinä uskotaan, että ”maailmassa oleminen” tapahtuu koko ajan ”tietoisena tahtotilana” ja että TULEVAANKIN kehitykseen voi vaikuttaa järkeilemällä ”tieto on valtaa”-periaatteella.
Siinä myös uskotaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.
Tämä on kuitenkin pelkkä kuvitelma. Yleinen kehitys etenee ”hallitsemattomasti ja villisti”, tulevaisuudesta ei voi tietää mitään eikä ihminen ole pohjimmiltaan hyvä olento.
*
Nykyajan valtapoliittinen ”uutistieto” (TV-uutiset jne.) on vallan edustamien mielikuvien tyrkyttämiseen ja kansan kiihottamiseen perustuvaa propagandaa ja ”pirstaledataa”. Aikamme uutiset perustuvat harvoin ”uutisanalyyseihin”, tuolloinkin ne pohjautuvat ”tietämisen ja hallitsemisen harhaan”.
Ihmisenä olemisen kannalta olisi kuitenkin tärkeintä ”nähdä näkymätön” eli ”pirstale-datan tausta”, liikkeellä oleva ”ajan suuri pääaalto”, ”kulttuurisen kehityksen pääsuunta” sekä tunnistaa siihen liittyvät myytit.
*
Kansalaisia kiihottava propagandistinen uutisointi on lisääntynyt viimeksi räjähdysmäisesti Yhdysvaltojen presidentinvaali ratkettua äskettäin yllättävällä tavalla.
Presidentti Trumpin protektionistinen taloussota ja mediasota saattaa vaihtua pahimmassa tapauksessa ”megaväkivallaksi” (konkreettisiksi sodiksi). Samantyyppinen ”kierre” on johtanut ennenkin väkivaltaan (maailmansodat).
*
Väkivallan käytön torjumisessa edesauttaa parhaiten se, että jokaiselle ihmiselle annetaan yksilöllinen vapaus ”itselle olemiseen”. Päinvastainen kehitys tekisi taas kerran maapallon ”kansakunnista” pelkää ”massaa ja kasvotonta väkivaltaa”.
Vapaata inhimillistä yksilöä ei saa ”korvata” yksilöä ”edustavalla valtaeliitillä”, ”tietouskolla” eikä teknisillä tietokoneilla, internetverkoilla, roboteilla. Niissähän on kyse ihmiselle olemiselle vieraista ”pinnallisuuksista”.
Kun tuonpuoleiseen ”jumaluushenkeen uskova” julistaa ”ennustuksen ja sanan” mukaista maailmanloppua siinä ei voi olla kyse muusta kuin ihmisen luomasta kuvitelmasta.
*
”Lopun aikojen” ennustaminen on erehdys koska tuolloin vapaa ihminen ei halua tehdä omia valintoja ja ratkaisuja eikä kanna itse vastuuta vaan heittäytyy ”kuvitteellisten voimien” johdateltavaksi.
Tulevaisuus on avoin ja vyöryy aina eteenpäin ”sattuminen vyöryssä” ihmisen toiminnasta riippumatta. Mitään ei ei voi tapahtua huomisessa ihmisen luoman ohjelman ohjauksessa ”tietoisesti, varmasti ja hallitusti”.
Ihminen voi ainoastaan toivoa, että ”sattumien vyöryn huomisessa” tapahtuisi vain hyvää.
Ihminen voi vain unelmoida paremmasta huomisesta.
*
Ihmislajin muodostama yhteisö ja kulttuuri muodostui maapallon evoluution jossakin vaiheessa muotoon, jossa osana evoluutiota kehittynyt ihmislaji alkoi kuvitella irtautuneensa muun elollisen elämän (maanpäällisen elollisen luonnon) ”yläpuolella olevaksi” olennoksi. Tuossa vaiheessa ihminen omaksui uskonnon.
Siinä ihminen samaistui tuonpuoleiseksi ”jumaluusolioksi”. Siinä oli kuitenkin kyse ”idealistisesta maailmassolokäsityksestä” mikä johti kieroon luontosuhteeseen, jossa ihminen nielee suuhunsa rajatta muuta elollista luontoa.
*
Idealismin vastaiseen maailmassaolokäsitykseen ja materialistisen maailmankuvan yleistymiseen vaikuttaneen, aluksi yliopistossa teologiaa opiskelleen (myöhemmin kommunistin) Ludwig Feuerbachin (1804-1872, Kristinuskon olemus, 1841) mukaan ihminen heijastaa uskonnossa tuonpuoleiseen maailmaan itsessään piileviä idealisoituja ominaisuuksia kuten ”hyvyyttä”.
Uskonto on Feuerbachin mielestä ihmisen itsestään taivaaseen heijastamaa maanpäällistä ”todellisuutta”.
Kristityn ”Taivas” ei voi olla muuta kuin alun perin ihmisen itsensä luoma ajatus.
Ihmisen julmuutta pidetään ”eläimellisyytenä”. Ihmisen pahuus todistaa omalta osaltaan sitä, että ihminen ja eläin on alkuperältään yhtä samaa, osa evoluutiota.
Feuerbach korosti filosofina sitä, että ihmisenä olemiseen kuuluu myös ruumiillinen ja aistillinen olemassaolo.
*
Kun seuraa eläinten käyttäytymistä, havaitsee sen olevan täynnä samoja eleitä ja käyttäytymismuotoja kuin ihmisessä. Ihmisen ja eläimen välillä on evoluutioon liittyviä samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia.
Ihmiseen on sisäänrakennettu ”merkkejä” evoluution kaikista vaiheista.
Kissamme ei etene ”aamupuuhissaan” joka päivä saman ”kaavion” mukaan vaan vaihtelevasti, ei ”mekaanisesti” samoja toistellen. Kissamme jättää välillä tekemättä jotain ja tekee välillä aivan uutta, silmissäni ”vanhassa tutussa tilanteessa”.
Kyseinen ilmiö muistuttaa ihmisen kykyä toimia eri hetkinä ja tilanteissa uudella tavalla. Kyseinen ilmiö sisältyy mahdollisesti evoluutioon. Säännöllisesti joka päivä saman ”radan ja sanan mukaan vaeltaminen” tuntuu luonnottomalta.
*
Ihmisen kulttuuria ja myyttejä tarkastelemalla havaitsee, että ihmisellä on ollut vahva taipumus kuvitella itsestään kaikenlaista HYVÄÄ. Länsimaisessa kulttuurissa ihminen kuvittelee olevansa pohjimmiltaan hyvä ja luulee olevansa luotu johtamaan muita kansoja (siirtomaaherruus, ”maailmanpoliisi” jne.). Mutta onko ihminen hyvä vai paha? Puhe ihmisen pahuudesta on noussut otsikoihin vasta nykyaikana.
Muinaisessa Kiinassa harjoitettiin myös filosofiaa ja uskontoja. On luultavaa, että ne ovat vaikuttaneet varhain myös länsimaisen kulttuurin kehitykseen.
Ja Kiinan kulttuuri saattaa vaikuttaa jatkossa uudestaankin suuresti maapallon muihin suuriin kulttuureihin.
Vanhin Kiinan vaeltavista filosofeista oli Kungfutse (”mestari Kung”, hän kuoli 479 eKr.) Kungfutsealainen HUNTSE (hän eli noin 300-237 eKr.) väitti, että ihminen on luonteeltaan PAHA ja että ihmisen saa elämään moraalisesti ainoastaan ankarilla käskyillä. Tuo käsitys vastasi melko tarkasti ns. ”filosofian sadan koulun” eli OIKEUSkoulun ajatuksia.
Huntsen mukaan ”Ihminen on LUONNOSTAAN PAHA; hänen hyvyytensä on vain harjoittelua. Nykyisin elävän ihmisen perusluonto on TAVOITELLA VOITTOA – – tuloksena on TAISTELU – – Ihminen – – VIHAA LUONNOSTAAN muita – – Siksi opettajien ja lakien SIVISTÄVÄ vaikutus sekä riittien (lisäys JP: USKOMUSTEN ja myyttien) ja OIKEUDENmukaisuuden OPETTAMINEN ovat kertakaikkisen välttämättömiä – – ” (lähde: Suuri maailmanhistoria, Kulttuurien synty 1200-200 eKr., osa 2, 1983, sivut 31-32, suurennokset ovat Jukka Paason tekemiä).
Länsimaisen uskontoperinteen mukaan ihminen on pohjimmiltaan HYVÄ mutta syntiinlankeemuksessa ihminen teki Jumalan kiellosta huolimatta PAHAN TEON.
Raamatun myytissä kerrotaan kuinka ” – – Jumala loi ihmisen omaksi KUVAksensa – – ” (lisäys JO: vrt. SANA) mutta varoitti luomaansa ihmistä, että ” – – hyvän- ja pahan TIEDON puusta älä syö – – ”. Jumala varoitti ihmistä ”tietämästä”.
Ihminen kuitenkin pyrki ”tietämään” syömällä häneltä kielletyn tiedon puun hedelmiä. Kyseinen Raamatun kertomus varoittaa ihmistä ”tietämästä” koska tuo pyrkimys johtaa suuriin vaaroihin ihmisten elämässä.
Raamatun myytistön mukaan ihminen ei voi tulla pahan teon jälkeen ”suoraan” uudestaan hyväksi mutta hän voi saada anteeksi pahat tekonsa Jumalan ihmiskunnalle antaman armolahjan, Jumalan pojan Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman (ristiinnaulitsemisen) kautta.
*
Rappiotilaan luisunut ”Välimeren maailma” eli Rooman valtakunta otti palvelukseensa uuden kristillisen uskonkäsityksen ja sulautti sen osaksi eurooppalaista ja länsimaista kulttuuria.
Friedrich Nietzsche (1844-1900) arvosteli ankarasti sääliin ja armahdukseen pohjautuvaa kristinuskoa ihmisen luontaisten viettien tukahduttajana.
Nietzsche piti kristinuskoa ”orjamoraalisena”.
Nietzschen luomia muita uusia 1800-luvun filosofisia käsitteitä oli myös ”tahto valtaan”, ”tieto on valtaa” (pyrkimys itsensä toteuttamiseen, ei vain poliittisena valtaideana) sekä ”Yli-ihminen”.
*
Jos väittää, että ihminen on luonnostaan paha ja tukahduttaa silti siihen liittyviä viettejä, joutuu ristiriitatilanteeseen. Länsimaisessa kristinuskossa kuitenkin ajatellaan, että ihminen on luonnostaan HYVÄ.
Jean-Paul Sartre näki ja koki toisen maailmansodan pahuuden ja loi uuden eksistentialistisen filosofian. Se perustuu yksilön kansakunnasta ja valtiosta irtaantumiseen. ”Vapaus valtiossa” ei ole eksistentialismin mukaan yksilön perimmäistä vapautta ja vapaata valintaa.
”Länsimaisen kulttuurin hyvyysprojekti” sai äskettäin ankaran takaiskun kun lännessä HYVÄNÄ pidetty USA:n kansa valitse presidentin, joka on eri mieltä amerikkalaistenkin hyvyydestäkin kuin länsimainen maailma. Tuo presidentinvaali paljasti kuitenkin USA:n todelliset kasvot.
*
Kun kaksi armeijaa A ja B sotivat keskenään väkivaltaisesti käytävien yhteenottojen vaiheista ja lopputuloksista ei voi tietää kukaan ennalta. Ja kun sota päätyy tapahtuneesta sodasta voi laatia lukemattomia erilaisia tulkintoja ja kertomuksia (historiat). Tai kun kaksi valtiota C ja D ryhtyvät käymään keskenään taloussotaa.
Nuo kertomukset armeijoiden väkivaltaisista yhteenotoista ja talouspakotteiden saaliinhimoisuudesta toimivat mytologisen ihmiseläimen myytteinä.
Tavoitella saaliinhimoisesti voittoja talouskilpailuissa, pakottaa taloudessa toinen osapuoli tappioihin ja käyttää suotta väkivaltaa viittaavat siihen, että ihminen on paha mytologinen eläin.
Esimerkiksi väite, että yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä venäläistä sotilasta on väkivaltaiseen yhteenottoon liittyvä myytti.
*
On myös pahuutta ”pakottaa” näkemään ja ymmärtämään maailmassa oleminen yhdellä kaikille yhteisellä tavalla, sillä ”maailmassaolonkäsityksiä” on yhtä monia kuin on ihmisiä maapallolla.
Yhteen yhteiseen näkemistapaan pakottamista tapahtuu esimerkiksi eteläpohjalaisessa epäeksistentialistisessa maatalouskulttuurissa.
Toiseksi Suur-Kauhavan vaakunassa on silmiinpistävällä tavalla väkivaltaan liittyvät symbolit (puukon helavyö ja maltan risti). Siinä ollaan valmiina hyvään vedoten tekemään pahaa.
Länsimaiselle kulttuurille on tyypillistä hyvään vedoten tehdä pahaa. Näin tapahtui esimerkiksi ristiretkien yhteydessä (taustalla armoKUOLEMAjulistus).
Tämä pitäisi olla päinvastoin, ihmisen pahuuteen vedoten pitäisi vaatia ihmistä tekemään hyvää.
Väkivaltaan perustuva oikeaan uskoon käännyttäminen ei voi olla muuta kuin pahuutta.
Tärkeämpää on myös se miten uskoo kuin mitä uskoo (Kierkegaard). Kaikki uskonnot ovat samanarvoisia.
*
Jokamiehen tietokoneen keksiminen ja yleistyminen synnytti puolessa vuosisadassa niin kutsutun ”TIETOYHTEISKUNNAN” ja tuohon uskomukseen liittyvän ”internet-SOMEN” pohjalta utopian uudesta paremmasta ja ”viisaammasta” yhteiskunnasta.
Fenomenologian, hermeneutiikan ja eksistentialismin mukaan ajatus ”tietoyhteiskunnasta” on kuitenkin harha ja utopia.
Fenomenologialla viitataan ”oppiin ILMIÖISTÄ” (”Husserlin ilmiöoppi”). Hermeneutiikassa korostetaan olemisen, ymmärtämisen ja TULKINNAN ehtoja (”Heideggerin tulkintaoppi”).
*
Evoluutiossa kehittynyt biologinen ihminen on vapana yksilönä ”itselleen olemisessaan” ilmiöitä syvällisesti tulkitseva olento. Mutta tietokone on toisin kuin ihminen, tekninen laite eli kone, läjä muovia ja metallia. Kone ei ”tiedä” eikä ”ymmärrä”.
Eksistentialistisen ajattelun mukaan ”tieteellinen asennoituminen” ja ”tietousko” on itsepetosta ja ”huonoa uskoa” (Sartren mukaan ”mauvaise foi”).
”Huono usko” on sitä, että ihminen pettää itseään uskomaan, ettei hänellä ole valintaa ja samalla ihminen pakenee radikaalia vapauttaan ja valintoihin liittyvää ahdistusta. (katso tästä seikasta esimerkiksi Esa Saarisen kirjoitusta ”Fenomenologia ja eksistentialismi” teoksessa ”Vuosisatamme filosofia”. 1987, luku ”Sartre ja tieteen itsepetos” sivulla 137).
*
Myöskään vapaa taiteellinen luovuus ei perustu ennakkokäsityksiin tai ”tieteelliseen asennoitumiseen” ja ”tietämiseen”.
Tietokone kehitettiin periaatteella ”tieto on valtaa”. Luova taiteellinen prosessi ei perustu kuitenkaan tuohon periaatteeseen. Luovassa työskentelyssä ei pyritä myöskään valtaan.
Paras esimerkki ohjelmattomasta luovasta työskentelystä on vapaa ja ennakkoluuloton
DADA.
Siinä valitaan pelkästään esimerkiksi väri ja värin ihmimillisyyteen vain tutustutaan ja värin kanssa leikitellään milloin mitäkin ja mitenkin.
Ilman päämäärää ja ohjelmaa.
*
Tulevaa kehitystä (tulevaisuutta) koskeva käsitys on aina ihmisen itsensä muotoilema. Tulevaisuuden ”tietoinen ja hallittu” ennakoiminen” ei ole mahdollista ilman ihmisen itsensä tekemää ennakkomuotoilua.
Mitä enemmän kaikki tuntuu etenevän ”hallitusti ja varmasti” sitä epävarmemmalla pohjalla kaikki on.
*
Kuvitelma ”hallitusta ja turvallisesta yhteiskuntakehityksestä” on myös harha. Se ei voi olla mitään muuta kuin unelma.
Täydellisimmin tästä todistaa ihmiskunnan menneisyys (historia), se on ollut kaikkea muuta kuin hallittu.
Tästä todistaa myös hyvin katsaus ”tieteellisiin tutkimussektoreihin”.
Muinoin kuviteltiin, että raudan valmistusta osanneella henkilöllä on yliluonnollisia henkisiä kykyjä (magia). Myöhemmin opittiin ”ymmärtämään”, että raudan valmistaminen liittyy materian alkuaineisiin (kemia).
Kehitys johti joukon vastaavalla tavalla uusiin käsityksiin muistakin yliluonnollisina pidetyistä ”ilmiöistä”. Noita uusia käsityksiä alettiin pitää ”tietona” (1). Kyseisestä ajattelutavasta tuli samalla materialistisen maailmankuvan perusta (tietäminen ja aineellisuus).
Noihin uusiin käsityksiin lukeutui esimerkiksi matematiikka ja fysiikka. Kun uusia käsityksiä oli suuri määrä siten syntynyttä ”uusien käsitysten ”sektoriympyrää” alettiin kutsua ”megatieteeksi ja megatietämiseksi” (2).
Tuon ympyrän jokainen ”sektori” edusti aluksi yhtä ”tieteenalaa”.Yhdistämällä ympyrän eri sektoreita ja luotiin ympyrään lisää uusia sektoreita.
Sektorit kasvoivat kasvamistaan eikä sektorien kasvulle tullut loppua.
Tästä huolimatta ei haluttu tunnistaa sitä, että uusien tieteenalojen lukumäärästä on muodostumassa äärettömän suuri luku. ”Tutkimussektorien ympyrä” ei tule ikinä ”valmiiksi”.
Tämä merkitsee sitä, että ihminen ei ”tiedä” eikä ole ”tieto-olento”.
*
Kun ihminen kokosi yksittäisiä ”tieteen sektoreita” kasaan (kemia, matematiikka, fysiikka, luonnontiede, psykologia, sosiologia, estetikka jne.) ihminen alkoi vain KUVITELLA, että joka kerta ihminen ”tietää” ja on ”tietävä tieto-olento”.
Tuota uskomusta ei horjuttanut sekään, että ihminen joutui tutkimaan (uudistamaan) yhä uudestaan jo tuottamaansa ”tietoa” (”vanhentunutta tietoa”) sekä ”tutkimaan” uudestaan samoja täysin asioita kuin hän oli aikaisemmin ”tutkinut” sekä hankkimaan ”uutta tietoa” sellaisesta josta ihmisellä ei ollut aiemmin mitään ”tietoa”.
”Tietäminen” tuli osaksi teollis-kapitalistisen yhteiskunnan ”akateemista tietotuotantoa” sekä yhteiskunnallista vallankäyttöä. Tämä merkitsi sitä, että ”tieto on valtaa”.
”Tiedon tuottamisesta” tuli taloudellisen ja poliittisen vallankäytön keskeisin työkalu. Vuosisatoja aikaisemmin se oli ollut ”uskontiedon tuottaminen” (kristillisen kirkon valta).
Mutta uusin kehitys ei todista mitään siitä, että ihminen (mytologinen eläin) on pohjimmiltaan ”tieto-olento”. Tai että ihmisellä on ”hallussa tietoa” tai että ihmisellä on kyky ”hallita yleistä kehitystä” tai että ”kaikki edistyy”.
Ainoastaan siinä tilanteessa, että ihminen tietää IHAN KAIKEN itsestään (olemassaolostaan) ja kaikesta muusta elollisesta luonnosta ihminen voisi pitää itseään ”tieto-olentona” ja väittää ”tietävänsä”.
Mutta ihminen, mytologinen eläin, olisi tuolloin Jumalan kaltainen kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento.
Mutta sitä pidettäisiin ei-uskovaisten ”tietävien” keskuudessa ”epätodellisena kuvitelmana”. Toiseksi uskovaisia varoitetaan Raamatun kertomuksissa pykimästä Jumalan tasolle.
*
Itseään (olemassaoloa), eläintä (”eläinolemassaoloa”) sekä säämuutoksia (ilmakehää) tarkkailemalla ihminen pääsee parhaiten selvyyteen siitä, että ”elämä” synnyttää loputtomasti uusia kysymyksiä.
Ihminen ei ”tiedä” sitäkään mitä elollinen luonto ja elämä on.
Kun katsoo tunnin välein saman paikkakunnan säätä, esimerkiksi lämpötilakäyrä vaihtuu jatkuvasti aivan erilaiseksi. Myös usean vuorokauden pituisia säänennusteita voi kritisoida monesta eri näkökulmasta niin, että ennusteessa ei ole kyse tulevan säämuutoksen ”tietämisestä”.
Kysymykset eivät lopu inhimillisen ”maailmassa olemisen” aikana ikinä.
*
Jos ihminen tietäisi kaiken tuota ”kaiken tietoa” voisi kutsua ”metatiedoksi”. Se todistaisi siitä, että ihminen olisi ”kaikkivaltias”. Tuolloin ihminen olisi tullut ”kaikkivaltiaaksi kaikkitietävänä” ja samalla jumaluuden kaltaiseksi olennoksi.
Mutta niin ei ole tapahtunut eikä niin voi tapahtua ikinä. Ihminen, mytologinen eläin, on yksi eläinlaji maapallon muiden eläinkunnan eläinten joukossa.
*
Tieteellisten julkaisujen lukumäärän nopea kasvukaan ei todista ”tietämisestä ja tiedon kasvusta”. Se ”todistaa” ainoastaan ”datakasvusta” sekä siitä kuinka ”tiede- ja tietosuko” lisääntyy yhteiskunnassa. ”Hallitun maailman sisällä elämiseen” uskomiseen on harhaa ja sokeutta.
Miksi verovaroin rahoitetun Yleisradion TV-uutisten loppuvaiheessa kerrotaan joka kerta urheilu-uutiset? Tuolloin on usein kyse urheilulajista, josta on selvillä ainoastaan kaksi prosenttia television katsojista. Valtaosalle TV-katsojista kyseinen urheilu-uutinen on pelkkää mytologisen eläimen ”kilpailupyörähtelyä”.
*
Ilmakehä, elollinen luonto ja ihmiskunta elää tänään keskellä ihmislajin aiheuttamaa kaaosta. Ihminen kuvittelee kuitenkin vieläkin voivansa korjata paljastuneet ”heikkoukset ja viat”. Siinäkin ihminen on yliarvioi itsensä ja aliarvioi muun elollisen luonnon.
Samaan aikaan kun maapallolla vallitsee nykyinen kaaos, teollis-kapitalistinen kehitys vain laajenee ja voimistuu.
*
”Tieto on valtaa”-uskomus vaikuttaa vieläkin kaikkeen nykykulttuurissa.
Perussuomalaisten uskontunnustusta ”onks tietoo” on vain täydennetty viimeksi puheella mielipiteestä muodossa ”neutraalisti” ja ”ilman kritiikkiä”.
Kritiikitön mielipide ei ole kuitenkaan mikään mielipide. Mielipiteeseen sisältyy aina jännite.
Tietouskoon perustuneet poliittiset ja taloudelliset valtapelit ovat johtaneet siihen, että valtaeliitti on onnistunut yhdenmukaistamaan koko kansan alamaisekseen.
Tuota massoittamista on seurannut ”subjektin kuolema”. Siitä ei voi päästä eroon ilman eksistentialistista yksilövapautta.
*
Ihminen kohtelee taas kerran kaaoksen keskellä hädässä elävää toista ihmistä äärimmäisen huonosti. Nationalistinen valtio ei ole kuitenkaan yhdellekään ihmiselle ”hallittu ja turvallinen paikka”.
Elokuvataiteilija Aki Kaurismäki sanoi äskettäin, että ”Hallitukselle ja Migrin (maahanmuuttoviraston/JP) johdolle en hattuani nosta” (Ilkka 28.1.2017). Myös ”suomalaisnationalistinen maahanmuuttofasismi” on tämän aikakautemme ”todellisuutta”.
2. Taiteella on nykytilanteessa kaikista suurin merkitys ihmiselle ja yksilölle koska taide ei pohjaudu ”tietouskoon” eikä ”tieteen tietotuotantoon” vaan pelkään olemassaoloelämykseen ilman pyrkimystä tai halua ”tietää”.
Miljoonista taideteosten lukijoista (sana) ja katsojista (kuva) on tulossa taiteen ”elämyksellisinä” kokijoina (huomaa. tuon sanan pohjalla on haiskahtaa sana ”eläin”) ja tekijöinä kaiken ”maailmassa olemisen” pääasia.
Nykyihmisen merkittävin suurin liittyy eksistentialismiin eli ”taiteen eksistentialismiin” sekä ”modernismin eksistentialismiin”.
Tulevaisuus on siinä ”avointa tyhjää ja ohjelmatonta pöytää”.
Ainoastaan DADAISTINEN TAIDE voi enää pelastaa siitä vähästä mitä on vielä jäljellä.
*
Jos dadisti Marcel Duchamp (1887-1968) eläisi nyt vuonna 2017 heti ensimmäiseksi hän käskisi lyömään säpäleiksi aikamme ”vanhan maailman” niin, ettei yksikään ihminen kuvittelisi ”tietävänsä” jotain, ettei kukaan ymmärtäisi tuon jälkeen enää yhtikäs mistään yhtikäs mitään.
Sillä se ei kuulu taiteeseen.
*
3. Eksistentialistit ”absoluuttisen vapauden” kannattajat ovat kyseenalaistaneet teollis-kapitalistisen maailman omaksumat filosofiat.
Esa Saarinen toteaa kirjoituksessaan ”Fenomenologia ja eksistentialismi”, että femonologis-eksistentialistinen suuntaus on modernin filosofian kolmas pääsuuntaus. Kirjoituksen alaviitteen mukaan tämä on mainittu Georg Henrik von Wrightin kirjoituksessa ”Filosofian tila ja tulevaisuus”.
Mutta von Wrightin kirjoituksessa ”Filosofian tilasta ja tehtävästä” hän puhuu aikamme filosofian yhtenä pääsuuntauksena fenomenologis-hermeneuttisesta suuntauksesta (kyseinen kirjoitus ja maininta on kirjassa ”Johdatus filosofiseen ajatteluun”, katso sivu 154, kirjan on toimittanut R. Wilenius, P. Oksala, L. Mehtonen ja M. Juntunen, 1982).
Von Wright käsittelee tuossa kirjoituksessa myös erikseen termiä ”hermeneutiikka”. Hän näkee siitä kaksi erilaista tulkintaa. Hän kytkee Sartren toiseen väljempään tulkintaan hermeneutiikasta.
*
Filosofinen ajattelu on muuttunut jatkuvasti eri aikakausina. Erilaisten filosofisten suuntausten yhteydessä tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja ja johtopäätöksiä, varsinkin filosofioiden yksityiskohdista.
Tämäkään ei kuitenkaan todista siitä, että ihminen ”tietää” ja on ”tieto-olento”. Päinvastoin.
Monien filosofien mielestä yleinen kehitys edistyy ja kulkee kohti parempia aikoja. Toisten ajattelijoiden ja vallankäyttäjien mielestä myös puhe ilmastonmuutoksen uhasta on huijaus.
Vaikka von Wright ei ollut itse eksistentialisti, hän kritisoi humanistisiin arvoihin suuntautuneena rationalistisena filosofina ankarasti aikamme teollis-kapitalistisen ajan tietouskoa sekä poliittista ja taloudellista vallankäyttöä.
Hän tuli länsimaisen kulttuurimme tulevaisuuden suhteen äärimmäisen pessimistiseen johtopäätökseen. Hänen mielestä kulttuurimme elää viimeisiä aikoja.
Von Wright arvosti myös Karl Marxin filosofiaa ja näki siinä piirteitä humanismista (”marxilainen humanismi”). Myös Sartre oli kiinnostunut Marxista.
Filosofi Karl Marx on Sartren (eksistentialistista) ja von Wrightin (loogis-analyyttista) filosofiaa yhdistävä tekijä.
*
Myös ihmisen maailmassa olemiseen sisältyy rajoja. Jos ei kuitenkaan välitä mitään noista rajoista ajautuu suuriin vaaroihin.
Teollis-kapitalistisen aikakauden ihminen on tehnyt tuossa suhteessa virheen. Hän on pitänyt kaikki avoimena teollis-kapitalistisen kehityksen syvenemiselle. Tämä koskee yhtä paljon uusliberalismia kuin protektionismia (tiukat rajat, nationalistisen valtion suojelujärjestelmä).
*
Eksistentialisti Jean-Paul Sartre eli miljoonakaupunki Pariisissa taiteilijan (kirjailijan), filosofin ja yhteiskunnallisen osallistujan elämän. Hän ei harjoittanut ainoastaan filosofiaa vaan käytti kirjailijana filosofointia ”sanataiteellisten maalaustensa pohjana”. Sekä osallistui samaan aikaan myös valtapoliittiseen yhteiskuntakeskusteluun.
Sartre eli Sokratesin lailla filosofin elämän. Hän ei yltänyt ajattelijana ainoastaan Platonin, Aristoteleksen ja Kantin tasolle, hän oli myös osallistujana ja vaikuttajana Sokratesin tasolla.
Sokrateskin kieltäytyi ”Nobelista”.
Sokrates myönsi oikeudenkänninsä aikana, ettei tiennyt mitään, mutta oli paljon viisaampi juuri siksi, että oli selvillä tietämättömyydestä.
Sokrates joutui poliitikkojen ”valtapelejä tahrittuaan” (valtapelureita väittelyissä ärsytettyään) oikeuden eteen ja tuomittiin kuolemaan.
Valta ei päässyt kuitenkaan hänestä eroon, päinvastoin. Sokratesin kuolemantuomio synnytti kokonaisen uuden ”ajattelu- ja toiminta-aallon”, minkä kärki suuntautui valtapelaajia vastaan.
*
Tärkeintä on kysyä nyt sitä, onko aikamme ”akateeminen filosofia” ainoastaan turhaa (vrt. Wittgenstein) vaan myös sitä onko se vaarallista.
Eksistentialismia lukuun ottamatta nykyfilosofia kumartaa järjen ja vallan käyttöä, korostaa ”tietämistä ja hallitsemista” sekä korostaa uskomusta ihmisestä ”tieto-olentona”.
Uusin kehitys (sodat, ilmastonmuutos sekä elollisen luonnon kurjistuminen) todistaa vakuutavasti siitä, että tämä uusinkin kehitys etenee ”sattumien vyöryssä” mutta ei valtapoliittisen ”tietoisen, ohjelmoidun ja hallitun” pohjalta.
Ilmastonmuutoskin etenee maapallolla paljon nopeammin kuin ”ilmastotutkijat” väittävät.
Tämä merkitsee sitä, että valtioiden rajoilla on kohta miljoonia ympäristöpakolaisia. Sotapakolaisten aallot ovat noihin aaltoihin nähden pikkuluokkaa.
*
4. ”VAIHTOEHTOLIIKKEET”
Teollis-kapitalistisen nykykulttuurin mukaisessa ajattelussa on kytketty yhteen menneisyys (”historiatiede”), nykyaika (”tämän päivän tiede ja tutkimus”) sekä tulevaisuuteen suuntautuminen (”tulevaisuustutkimus” ja skenaariot) koska yleisen kehityksen uskotaan etenevän ”varmasti ja hallitusti”.
Kulttuurimme ns. ”siviiliolotkin” muistuttavat jatkuvaa sotatilaa koska kaiken uskotaan perustuvan ”järkeen, tietämiseen ja hallitsemiseen”.
”Rauhanajan” taloudelliset ja valtapoliittiset riidat sekä väkivaltaiset yhteenotot ja sodat todistavat siitä, että ”vahva usko tietämiseen ja hallittuun kehitykseen” murtuvat ihmisen organisoimissa ja hallitsemissa systeemeissä yhdessä hetkessä.
USA:n presidentin valtaa käyttää nyt henkilö (Trump), jota muu maailma pitää tiedotusvälineissä ”vääränä valintana”. Tämäkin todistaa siitä, että ”hallittu länsimainen kulttuurimme” vyöryy eteenpäin sattumissa.
*
Toisen maailmansodan jälkeen on syntynyt uusia ns. vaihtoehtoliikkeitä, mitkä ovat kyseenalaistaneet tähänastisen ajattelu- ja toimintatavan.
Vaihtoehtoliikkeiden syntymistä on syytä pitää sinänsä hyvänä asiana. Mutta vaihtoehtoliikkeiden osallistuminen nyky-yhteiskunnan valtapeleihin on synnyttänyt enemmän uusia ongelmia kuin ratkaissut vallitsevia ongelmia.
Esimerkiksi alkuperäinen kommunismi on johtanut ”uusvasemmistolaisiin vaihtoehtoliikkeisiin” kuten sosiaalidemokraatteihin sekä ”punavihreään” vasemmistoliittolaisuuteen (Suomi). ”Vaihtoehtoliikkeisiin” kuuluu myös esimerkiksi poliittiset ”vihreät” (Suomi).
Monet vaihtoehtoliikkeet ovat olleet aluksi niin sanottuja ”yhden asian liikkeitä”.
Valtapeleihin osallistuessaan vaihtoehtoliikkeet ovat kuitenkin osoittautuneet nykyisen teollis-kapitalistisen valtakulttuurin ”uusiksi haaroiksi ja jatkumoiksi” koska ne kilpailevat porvarillisten valtapuolueiden kanssa samoista arvoista ja päämääristä.
Valtaannousun jälkeen nuo liikkeet ovat alkaneet soveltamaan samaa ”järkeilyn ja tietämisen ohjelmaa” kuin porvarillinen teollis-kapitalistinen ”valtakulttuuri” soveltaa.
Äänestäjien kosiskelemisesta ja kannatuksen kasvattamisesta on tullut pääasia. Sitä harjoitetaan yhtä paljon henkilökohtaisen hyödyn tavoittelun ja pienen eliittiryhmän edun lisäämisen takia.
*
Monet vaihtoehtoliikkeenä aloittaneet puolueet ovat pyrkineet kasvamaan uudeksi ”yleispuolueeksi”.
Suomen vihreät ovat ilmoittaneet, että heidän puolueensa tavoitteena on kohota isojen puolueiden rinnalle uutena isona yleispuolueena. ”Vihreä leijona” aikoo nujertaa ”sinisen leijonan”.
Vihreät eivät halua, että heidän valtapuolueensa kutistuu samalla tavalla valtakunnallisesti pieneksi tekijäksi kuin kutistui aikoinaan SKP:n ja SKDL:n välisessä kädenväännössä nykyinen ”punavihreä” Vasemmistoliitto.
Vihreän liiton ja Vasemmistoliiton tulisi tehdä vaihtoehtoliikkeinä uusia rohkeita yhteiskunnallisia avauksia sen sijaan, että ne myötäilevät valtapuolueiden edustamaa yhteiskunnallista valtavirtaa.
Tätä aiheeseen liittyviä seikkoja voi pohtia lukemalla esimerkiksi teosta ”Ympäristökysymys” (1991, toimittanut Ilmo Massa ja Rauno Sairinen). Siinä on aiheeseen liittyvä kirjoitus sivulla 180-194, Olevi Borg ”Vihreät – vihreä liike politiikassa”.
*
Yleispuolueiden toimintaperiaatteisiin sisältyy esimerkiksi jatkuvaan taloudelliseen kasvuun (kasvuideologiaan) sekä yleiseen edistykseen uskominen.
Vaihtoehtoliikkeiden keksinnöt kuten ”kierrättäminen” merkitsevät ainoastaan uutta toimintalinjaa tähänastiseen teollis-kapitalistisessa valtapelikulttuuriin. Niissä ei ole kyse konkreettisesta vaihtoehdosta nykyiselle ajattelutavalle ja yhteiskunnalliselle vallankäyttösysteemille.
5.
Valistuksen ”kansanvalvonta ja -sivistys, nationalistinen valtiovaltapeli, ”tietousko” ja ”moderni data” hiljensi subjektin sekä hävitti yksilön vapauden ”itselleen olemiseen”.
Jäljelle jäi pelkkä DADA (ohjelmaton taide).
Ainostaan ohjelmaton luova ajattelu ja toiminta voi muuttaa jatkossakin kulttuurimme ongelmallisia perusrakenteita kuten ”tieto on valtaa”-uskoa sekä ihmisen kieroa luontosuhdetta.
Parhaita saavutuksia tästä uudesta ajattelutavasta on nykytaiteessa.
Dadasta ja eksistentialistisesta taiteesta tuli merkittävin teollis-kapitalistisen yhteiskunnan kulttuurista perusrakennetta ravisteleva seikka.
Tuossa ravistelussa korostui vapaus ja vapaan yksilön ”itselleen oleminen” ja ”nyt”-hetken merkitys.
Myös 1960-luvun ”nuorisoliike” sai voimansa dadasta ja eksistentialismista. Dadalle ainoa ”valta ja hallitsija” oli ”vallaton sattuma”.
Eksistentialistisen ajattelutavan mukaan vapaa yksilö tekee omassa ”itselleen olemisessa” valinnat ja ratkaisut sekä kantaa niistä vastuun.
Hän ei tukeudu koskaan muihin ihmisiin tai auktoriteetteihin.
Meidän DADAISTIEN on elettävä JUURI NYT ”TÄMÄ HETKI”.
Dadailen vielä kun voi olla ja elää.
*
Uuden päivän alkaminen merkitsee eksistentialistille sitä, että kaikki täytyy aloittaa uudestaan ihan alusta.
Alati uusiutuvassa olosuhteessa ei voi tukeutua jo elettyyn EILISEEN.
Eksistentialisti ei tee suunnitelmaa HUOMISEKSI, ei ennustetta, ei kyselyä eikä ohjelmaa HUOMISEKSI.
DADAISTILLE vaali on joka kerta vallankaappaus. Vaalien pitäminen ei ole ainoastaan ”virhemarginaalin todistelemista” vaan sitä paljon pahempaa.
(Eksistentialisti ei yritä tietää jo ennen vaaleja kuka vaalit voittaa. ”Tietäminen ja ohjaileminen” esimerkiksi kyselyjä ”ennalta haluttuihin vastauksiin ohjailevasti virittäen” ennen vaalia on tahallista propagandan harjoittamista ja rikos demokratiaa kohtaan.)
Dadaistista taidetta tehdään ilman ”tietämistä”, suunnitelmaa ja ohjelmaa. Dadassa kaikki tapahtuu sen mukaan, miltä kulloinkin sattuu tuntumaan.
Dada todistaa siitä, että meistä kaikki ovat luovia ja taiteellisia, ei vain ns. ”taiteilijat”.
Dadassa jokainen alkava uusi hetki ja päivä on ”avoin puhdas pöytä”.
*
Eksistentialistinen historiakäsitys sekä eksistentialistinen suhtautuminen tulevaisuuteen poikkeaa teollis-kapitalistisen aikakautemme vallitsevasta tulevaisuuteen suuntautumisesta koska vapaan yksilön ”itselleen oleminen” ei pohjaudu ”järkeilyyn”, ”tietämiseen”, ”hallitsemiseen” ja ”ennalta ohjelmoimiseen”.
Nykykulttuurin uskossa ”tieteeseen” ja ”tietoon” sekä ”tieto on valtaa” -ajattelutavassa pyritään pääsemään varmaan käsitykseen myös TULEVAISUUDESTA laatimalla skenaarioita mahdollisesta tulevasta kehityksestäkin (”tulevaisuustutkimus”).
Se on paha erehdys sillä ihmistä ei tarvita tuon jälkeen enää lainkaan.
Tuon jälkeen robotit voivat korvata ihmisen ja käydä myös äänestämässä valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa.
*
Vapaan yksilön ”itselleen olemisessa” tarraudutaan tähän ”nyt-hetkeen”, ei eiliseen eikä huomiseen.
Kaikki voi tapahtua siinä hetken päästä aivan toisin kuin siihen asti tapahtui tai kuviteltiin.
Tuota ilmiötä voi verrata esimerkiksi vuodenaikoihin ja säähän (sattuman mukaisiin ilmakehän vaihteluihin).
*
Jokaisen päivän jälkeen tulee yö. Jokaisen kesän jälkeen syksy, talvi ja kevät. Mutta nuo vaihtelut (ilmiöt) etenevät aina ”sattumanvyöryn” mukaisesti ilman, että ihminen voi tietää mitä juuri äskettäin tapahtui ja ”mitä seuraavaksi on tapahtumassa”.
Ilmatiede eli meteorologia tutkii säätä tietokoneiden avulla ilmakehän säähavaintoja ja ”tietoteknisiä” säämalleja. Tuossa yhteydessä käytetään ”tietoja”, mitkä liittyvät esimerkiksi lämpötilaan, ilmanpaineeseen, ilmavirtauksiin sekä sateiden esiintymiseen. Kyseiset elementit ovat ”luonnontieteellis-teknisiä”. Sitä vastoin säämuutosprosessi liittyy maapallon evoluutioon.
Säätieteilijät (”tietäminen”) voivat tarjota meille ainoastaan ”aavistuksenomaisen hiukkasen” siitä mitä sää viimeksi oli sekä miten sää mahdollisesti etenee tulevaisuudessa.
Paikallinen sää voi näyttää seuraavana päivänä aivan erilaiselta kuin sääuutisten lukija kertoi ”tulevasta säästä” edellisenä iltana. Monta päivää, viikkoa ja kuukautta koskeva sääennuste pysyy ihmisen ”tietämiskeinoilla” ikuisesti saavuttamattomissa.
Ilmakehän osana ”sattuman vyöryssä” etenevä sääPROSESSI ja moderni sääENNUSTE ovat siis kaksi eri asiaa. Tietotekninen kehitys on auttanut ihmistä ymmärtämään sääprosessia (nykyhetki) ja laatimaan tarkempia ennusteita tulevasta säästä (tulevaisuus) mutta se ei todista mitään siitä, että ihminen ”tietää”.
Säästä ”tietäminen” edellyttää sitä, että tietää kaiken evoluutiosta, ilmakehästä ja säästä ja samalla siitä miten ilmakehän ja maapallon elollisen elämän välinen suhde on kehittynyt.
Esimerkiksi ilmakehän ja maankamaran (jäätiköt jne.) välinen suhde askarruttaa nykyisiä säätutkijoita koska he eivät ole päässeet siitä selville. Myös monet muut käsitykset säästä ja ilmakehästä ovat vasta muotoutumassa. Samaan aikaan aiemmat käsitykset säästä ja ilmakehästä vanhenevat. Ihminen joutuu ihmettelemään ikuisesti säätä ja ilmakehää.
Moderni sää- ja ilmatiede merkitsee sitä, että ”faktaihminen” (Husserl) asuu ”faktatalossa” (vrt. hometalo) keskellä ”faktasäätä”.
Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin ”huonoa uskoa” (Sartre).
*
”Matalaenergiatalot”, joissa on paksu lämpöerityskerros on heti valmiina valmis hometalo. Ja vaikka ”uusia faktataloja” (moderneja uudisrakennuksia) kuivatetaan kuukausia rakennuskosteudesta ennen käyttöön ottoa ja vaikka keksitään muita uusia ”sisäilmaongelmaongelmattomia teknisiä rakenteita” se ei todista mitään siitä, että ihmisen maailmassaolo on ”tietovaltaista ja hallittua”.
Rakennuksen ulkoseinää ei saa tehdä liian paksuksi, rakennuksen ulkoseinän täytyy hengittää hyvin mutta se ei saa päästää liikaa kylmää sisätilaan.
*
Viimeksi solmittiin Pariisissa ilmastonmuutokseen liittyvä ilmastosopimus. Uusin kehitys on johtanut siihen, että vastaava uusi sopimus täytyy solmia jo kohta uudessa kansainvälisessä tapaamisessa.
Toisten mielestä koko puhe ihmisen aiheuttamasta ilmastomuutoksesta on huijausta. Valtaosa maailman ”asiantuntijoista” on kuitenkin täysin tuosta seikasta päinvastaista mieltä.
Metsä on paljon enemmän kuin pelkää puutavaraa. Metsä on hyvin monipuolisen elämän miljöö.
Eikä ympäristökriisi koske ainoastaan ilmastoa, se koskee myös lastemme tulevaisuutta sekä sitä onko kuolleiden valaiden vatsa huomennakin täynnä merillä nieltyä muovia.
Maapallolla täytyy olla huomennakin ”metsiä keuhkoina” ilman noiden keuhkojen köyhtymistä ”rikkaiden bioenergiariiston” takia.
6. Kirjoitin seinäjokilaiseen maakuntalehti Ilkkaan 18.1.2017 seuraavan suurkuntauudistusta koskevan mielipidekirjoituksen:
”KALLIS JA LUONNOTON SUURKUNTA
Olen ihmetellyt usein sitä, onko ”Seinäjoen kaupunki”, lakeuden keskus ”lintu vai kala”?
Kun kirjoitin maakuntalehti Ilkkaan (15.7.2014), että ”Mistä kulttuurista haitarinsoiton säestyksellä ”oluttuopista rokaten nielaistu Seinäjoen tangomarkkinat oikein kertoo?” viittasin tällä ristiriitaan, jossa yhtyy VANHA romanttinen tunnelmavirittäminen (tangomusiikki) ja NYKYAIKAINEN pubikaljoittelu ”Seinäjokikarnevaali”.
Viittasin tuolla tekstillä siihen ristiriitaan, jossa yhtyy ilmajokilainen maaseutukulttuuri ja kaupunkikulttuuristen alkeiden harjoittelu Seinäjoella. Kaupunkihan on perustettu vasta vuonna 1960. Seinäjoella ei ole takanaan pitkää kaupunkikulttuurista traditiota.
Jonkin matkaa Seinäjoesta pohjoiseen sijaitsevassa ”Kauhavan kaupungissa” vallitsee vastaavanlainen kulttuuri.
Nyt kun entinen ”Kirkonkylä-Kauhava” (nimellisesti ”kaupunki”) on liitetty Härmiin ja Kortesjärveen uusi Suur-Kauhava on poikinut ”Lapuan lain” jatkoksi ”Kauhavan lain”. Tästä todistaa parhaiten Kangas-Annalan tie- ja siltayhteyden avaaminen joulukuussa 2016 vastoin valtakunnallisia määräyksiä ja lainsäädäntöä.
Myös Suur-Kauhavakin on kohta täynnä tyhjiä julkisia rakennuksia kuten entisiä kyläkouluja. Purkufirmoille kyllä riittää tuolloin töitä. Ja puoluekassoille kulta-aikoja.
Uuden suurkunta-aluerakenteen tekemiseen sisältyy kokonaan uusien koulujen rakentaminen mutta se tulee rutiköyhälle Suomelle ylikalliiksi.
Uudetkin koulut rakennetaan vanhan rakennustekniikan mukaisesti uusiksi ongelmataloksi. Siinä ilmakehän ja ihmisen tekemän ”pesän” (rakennuksen) välinen suhde on ulkoseinän kohdalla luonnoton.
*
Ongelman ydin on tässäkin ihmisen kiero luontosuhde.
Arkkitehti Maija Kairamon mukaan ”Modernia rakennustekniikkaa leimaa siis läpeensä vieraantuminen luonnosta – – vanhat puiset että kivirakenteiset talot – – pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvin luonnonvoimia myötäileviksi” (kts. Arkkitehti 7/1984, Puheenvuoro ”Arkkitehtuuri – memento mori”).
Vaikka uusimman muotoilun ja tyylin mukaisia koulurakennuksia kuivatettaisiin ennen käyttöön ottoa kuukusia ”rakentamisaikaisesta kosteudesta” niistäkin tulee oppilaat ja opettajat sairaiksi tekeviä ongelmataloja.
Nykyisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa toteutetut ”uudistukset” ovat olleet jatkuvasti muodollisia.
*
Seuraavaksi kirjoitin Ilkkaan 25.1.2017 tämän lyhyen kulttuuriin ja arkkitehtuuriin liittyvän mielipidekirjoituksen:
”MAASEUTU KESKELLE SEINÄJOKEA
Kaupunkikulttuuri on ollut kautta aikojen maaseutukulttuuria monipuolisempi, korkeampitasoisempi ja suvaitsevampi.
Kaupunki on korkeimman sivistyksen kehto.
Siksi Ilkan (24.1.2017) otsikko ”Maaseutu osaksi kaupunkia” on hyvin kummallinen.
Pitäisikö Seinäjoen modernin Aaltokeskustan viereiselle isolle puistoalueelle siirrellä ilmajokilaisia latoja ja fooninkeja ”maaseutukeskukseksi”?
Seinäjoen keskustahan löytyy jo nyt esimerkiksi vanhoja maaseudun ulkorakennuksia.”
*
Seinäjoen asuntomessuille (2016) siirrettiin jo eteläpohjalainen maaseutukulttuurinen ”fooninkitalo” todistamaan nykyajan hengessä siitä, että lakeudella ”priimaa pakkaa tulemaan”.
Kun seinäjokilaiset vierastavat Aallon MODERNIA arkkitehtuuria he vierastavat modernismia, sen merkkejä ja myyttejä.
*
Esa Saarisen kirjoituksessa ”Modernismin tulevaisuus” (Teoksessa ”Tulevaisuus”, Georg Henrik von Wrightin 70-vuotispäivän juhlakirja, 1986). Saarinen pohdiskelee tuossa kirjoituksessa mitä moderni ja modernismi on ja onko modernismi mahdollista.
Saarisen kirjoituksessa on alakappale ”Modernismin eksistentialismi”. Siinä Saarinen toteaa, että modernismilla ja eksistentialismilla on sukulaisuutta.
Seinäjokilaiset kammoksuvat eteläpohjalaisssyntyisen arkkitehti Alvar Aallon Aaltokeskustaa myös modernismin ja eksistentialismin sukulaisuuden takia.
Alvar Aalto sai nuoruudessaan klassistisen tyylin arkkitehtikoulutuksen eikä hän päässyt sen vaikutuksesta eroon edes modernistiarkkitehtina. Klassismia (fooninki) ihailevat eteläpohjalaiset vierastavat Aaltokeskustaa siitäkin huolimatta, että sen modernismi on tietyissä piirteissään ”konservatiivista klassismimodernismia”.
Seinäjokilaisten oma kulttuuri pohjautuu eteläpohjalaisen maatalouskulttuurisen MENNEISYYDEN ihailemiseen. Seinäjoen asemakeskuksen viereisessä kapakassa ”Härmän häjyt” on seinällä puukkojunkkareita Antti Isontaloa ja Antti Rannanjärveä esittävä valokuvakin.
Seinäjoen kulttuurin on vanhan maatalousvaltaisen ja nykyaikaisen tyylin sekoitus.
Seinäjoen kaupunki syntyi aikoinaan maatalousvaltaisen Ilmajoen syrjäkylään.
*
Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Aaltokeskusta on niin sanottu ”monumentaalikeskusta”.
Se rakennettiin pian Seinäjoen kaupungiksi tulon (1960) jälkeen. Kaupunkitaajama haluttiin puhkeavan kukkaan yhdessä hetkessä, siihen ei olisi tarvittu satoja vuosia kuten esimerkiksi Turussa.
Tuo seinäjokilaisten ajatus oli kuitenkin tuomittu kuolemaan heti syntyessään.
Ensimmäiseksi tuolle alueelle suunniteltiin suuri Turun tuomiokirkon mahtipontisuutta ”matkiva” kirkko. Siitä piti tulla koko LAKEUDEN MAAKUNNAN uusi hiippakuntakirkko mutta tuo tavoite ei toteutunut.
Lakeuden klassistinen puurakenteinen hiippakuntakirkko sijaitsee vieläkin Lapualla.
Ajatus Seinäjoen modernista monumentaalikeskustasta syntyi vasta paikan kirkkovaiheen jälkeen.
Aaltokeskustan vieressä on kaksi itsenäistymiseen liittyvää isänmaallista kohdetta: Mannerheimin näköispatsas sekä Kuortaneelta lähteneen Alvar Aallon nuoruudentyö, puinen klassistinen suojeluskuntatalo (se liittyy Suomen sisällissodan 1918 valkoiseen valtaan).
Seinäjoen Aaltokeskusta ja sen lähimiljöö kielii siitä, että suomalaisen yhteiskunnan vanhoja nationalistisia perusrakenteita ei haluta uudistaa. Ne halutaan suojella suurimpana arvona.
Viimeksi paikalliseen kaupunkiin haluttaisiin liittää myös merkkejä maaseutukulttuurista. Tämän taustalla on tänä päivänä puolue ”Suomen keskusta”. Lakeus on kuitenkin ollut aikaisemmin ja on tänä päivänäkin syrjässä ”Suomen keskustasta”.
*
Seuraavaksi kirjoitin Ilkkaan tämän mielipidekirjoituksen (31.1.2017):
”KELKASTA PUDONNEISTA
Yhteiskunnan uudistuminen tuottaa monille tuskaa. Koska nuo ihmiset haluavat pysyä tiukasti vanhoissa arvoissa ja aseteissa he ”putoavat kelkasta” ja yleinen muutos (arvot ja tyylit) jää heiltä huomaamatta.
Eino Wiitalähteen kirjoitus ”Maakuntien perusta” (Ilkka 29.1.2017) sekä Kaija Honkalan kirjoitus ”Ilkka-lehti pysyköön lestissään” (Ilkka 31.1.2017) ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Wiitalähteen mielestä maaseudun nykyongelmat johtuvat siitä kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Suomen kaupungistumistakaan hän ei huomannut mainita.
Vieläkin ”Maakuntien perustaa” ja ”lestissä pysymistä” kannattavien pitäisi hävittää pihalta modernit maatalouskoneet, myydä pois oma henkilöauto, riisua muotikengät jalasta, ottaa päästä Nordean lippalakki, repiä nykyaikaisia tauluja seinältä ja kirjoja hyllyiltä, hävittää mikrouuni keittiöstä ja poistaa hajuvesipullo pesuhuoneesta.
Vihreiden suurin kannattajajoukko ei sijoitu luontoalueille vaan metropoli Helsinkiin. Seinäjoen valtuustossa on yksi vihreä. Suur-Kauhavalla ei ole kuin muutama luonnonsuojelija, kauhavalaisten ja härmänmaalaisten luontosuhde on agraarikulttuurista. Kauhavan kuntayhteisö ehti yhtenäistyä arvoiltaan niin täydellisesti, ettei kunnan valtuutetuista (internet) ollut muutama vuosi sitten mainintaa edes valtuutettujen puoluekannasta!
Porvoossa ja Vaasassa ruotsinkielisyys aiheuttaa yhdenmukaistamispaineita. Turku oli ennen toista maailmansotaa pikkukaupunki mutta sodan jälkeen sen kulttuuri ja myytistö on ollut suuressa murroksessa ja kaupunki on nykyisin Turku täynnä pieniä anarkistisia vaihtoehtoliikkeitä.”
7. Monumentaalikeskustat symbolisoivat yhteiskunnallisen vallankäytön ylimpiä arvoja ja toimintoja. Monumentaalikeskusta ”huutaa”, että maailma on kokonaisuuten järjestyksessä.
Jokainen uusi yhteiskunta rakentaa oman monimentaalikeskustansa ja hävittää vallankumouksen yhteydessä usein myös vanhan systeemin rakennetun miljöön.
Toisinaan aikaisemman vallan rakennuttama miljöö halutaan kuitenkin säilyttää.
Esimerkiksi kommunistien valtaannousu 1900-luvun alun Pietarissa tapahtui siten, että Pietarin vanha rakennettu miljöö haluttiin säilyttää tuleville ”punaisille sukupolville” varoittavana esimerkkinä ”valkoisesta vallasta”.
Haluttiin näyttää uusille vallankäyttäjille, kommunisteille millaisin muotoihin vanha valta ja systeemi johtaa.
Venäjän kommunistien vallankumouksessa suuntauduttiin tulevaisuuteen muuttamalla radikaalisti yhteiskunnan perusrakenteita (sosialisointi jne.) mutta uudistusohjelman liitettiin sekin, että kaikkea vanhaa ei pidä ryhtyä hävittämään.
*
Suomen tunnetuin monumentaalikeskusta on autonomian alussa Helsinkiin rakennettu Senaatintoriaukio. Sen keskipisteenä on kuvaavasti Venäjän keisaria esittävä patsas.
Kyseinen aukio on ei ole Suomella ainoastaan arvokas muistomerkki. Autonomian aikana (1908-1917) luotiin Suomen valtion alkuperäiset instituutiot ja hallintokäytännöt tuossa miljöössä. Ne olivat edellytyksenä sille, että Suomi saattoi itsenäistyä. Se ei olisi onnistunut ilman Venäjän kommunistista vallankumousta.
Nyt tuo sama paikka on vieläkin Suomen valtiolaitoksen ylimmän vallankäytön symboli.
*
Helsingin Senaatintorin valtasymbolinen rakenne koostuu nelisivuisen aukion rakennuksista aukion kolmella sivulla: kirkko-yliopisto-maallinen valta.
Neljännellä sivulla on ”aukuin toisarvonen rakennuskanta”, esimerkiksi paikallisen helsinkiläisen kaupunkiporvariston valtaa kuvaava kaupungintalo.
Venäjän keisarillista suurvaltaa symbolisoivat isot pietarilaisen empiren tyyliset rakennukset hallitsevat Senaatintorin aukion arkkitehtuuria. Senaatintorin empire juontaa alun perin Pietarin arkkitehtuuriin.
1703 perustetun Pietarin länsimaisella arkkitehtuurilla ylistettiin länsimaisen kulttuurin Ranskan suurta vallankumousta ja valistusaatetta. Länsimaisen Pietarin uudistuspolitiikan loi (arkkitehtuuria myöten) Venäjän hallitsija Pietari Suuri. Hänen irrotti Suomen Ruotsista ja avasi sillä suomalaisille tien kohti valtiollista itsenäisyyttä.
Pietarin perustamisen ja länsimaistamisen (”ikkuna-avaaminen idästä länteen” Suomenlahden itänurkkaan) taustalla oli pyrkimys rikastuttaa venäläistä kulttuuria länsimaisella kulttuurilla sekä käyttää siinä valistuksen hengessä hyväksi myös kaupunkirakentamista ja arkkitehtuuria yhteiskunnallisen vallankäytön välineenä (tästä uudesta periaatteesta on kirjoittanut Michel Foucault).
*
Suomen työväki kokoontui Senaatintorin aukiolle yleislakkoon 1906 koska se koki puutetta ja eriarvoisuutta. Syitä lakkoon oli monia, maaseudun köyhälistön kurjista ja epäoikeudenmukaisista olosuhteista johtuen, maatilakartanoisäntien vallankäyttöön liittyneestä torpparilaitosongelmasta lähtien.
Viimeksi Helsingin Senaatintorilla nähtiin 2016, 60 vuotta vuoden 1906 jälkeen, maanviljelijöiden ”mielenilmaus” (huomaa: uusi aikamme termi) Tuolloin tuo tori oli täynnä traktoreita.
Viljelijät protestoivat tuolloin EU-tukein maksamisen viivästymisestä mikä aiheutti kyseisen ammatin yrittäjille isoja taloudellisia ongelmia.
Katsomalla valokuvasta noita kahta mielenosoitusta (vallan aukiolla ensin ihmiset sitten traktorit) havaitsee sen, että ihmismielenosoituksen ja ”modernin traktorimielenilmauksen” välillä on valtava jännite.
Mitä kaikkea voisimmekaan ajatella noiden kahden erilaisen protestin (mielenosoituksen) erosta? Ainakin sitä, että ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta tukeutumalla VANHOIHIN KULTTUURISIIN MYYTTEIHIN.
8. Kirjassa Tulevaisuus (Georg Henrik von Wrightin 70-vuotispäivän juhlakirja, 1986) on Esa Saarisen kirjoitus ”MODERNISMIN TULEVAISUUS”. Saarisen mukaan ”MODERNISMI – – on uutta, tuoretta ja vallitsevasta poikkeavaa painottuva suuntaus, joka huutaa itsensä IRTI MENNEESTÄ ja heittäytyy kiinni omaan aikaansa: NYKYHETKEEN” (sivu 329).
Eteläpohjalaisessa maatalouskulttuurissa kuitenkin palvotaan ja ylläpidetään vanhaa maatalousyhteiskuntaa, modernistit taas kammoksuvat mennyttä aikaa.
Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa tapahtuva rikkaiden suosiminen ja eriarvoisuuden aiheuttaminen ei ole modernin aikamme arvomaailman mukaista.
*
Kyseisessä kirjoituksen ”MODERNISMIN TULEVAISUUS” alakappaleessa ”MODERNISMIN EKSISTENTIALISMI” Esa Saarinen sanoo, että ”MODERNISMIN AIKAKÄSITYS henkii EKSISTENTIALISMIA – – on itsepetosta yrittää siirtää palaakaan VAPAUDEN VASTUUSTA MENNEISYYTEEN – – Ihminen on vapaa nimenomaan koska menneisyys on aina eksistentialistisesti muuta kuin mitä ihminen on itse. Menneisyys on ”olevaa ITSESSÄÄN” – – ihminen itse taas on ”olevaa ITSELLEEN” (sivu 339).
Saman kirjoituksen sivulla 329 Esa Saarinen sanoo, että ”mitä paremmin modernismi pysyy HISTORIAN virrassa pinnalla, sitä varmemmin se menettää ne PITKOSPUUT, joille sen oma modernismi alun perin rakentui”.
POSTMODERNI ARKKITEHTUURI teki maailmalla jo 1960-luvulla Seinäjoen Aaltokeskustan arkkitehtuurista vanhanaikaisen ”modernin turistinähtävyyden”. Myös Aallon tekemiä kirjoituksia pidetään nykyisin ”oman aikansa tuotteina”, niillä ei ole mitään sanottavaa 2000-luvulle eikä tulevaisuuteen suuntautumiselle.
*
Esa Saarinen lainaa mainitun kirjoituksensa ”Modernismin tulevaisuus” (sivu 337) kirjailija Olavi Paavolaisen teosta ”Nykyaikaa etsimässä” (1927).
Paavolainen on kirjoittanut ”Me elämme UUTTA LUOVAA AIKAA. On ONNELLISTA tällaisena AIKANA olla NUORI – – TULEVAISUUDEN TOTUUDET eivät ole vielä hahmottuneet”.
Eksistentialismissa ajatellaan kuitenkin tulevaisuudesta ettei siihen sisälly myöskään ”totuuksia”.
Teoksen ”Tulevaisuus” kirjoituksessa ”Modernismin tulevaisuus” Esa Saarinen lainaa myös dadaisti Hans Richterin sanoja (sivulla 338) :
”Dadan ainoa ohjelma oli: Irti kaikista ohjelmista”
Tuon jälkeen Saarinen sanoo (samalla sivulla), että ”DADA siis ensimmäisen kerran taiteen historiassa tajusi ja tavoitti ”ABSOLUUTTISEN VAPAUDEN kaikista ennakkokäsityksistä – – ”.
ABSOLUUTTINEN VAPAUS ”ITSELLEEN OLEMISEEN” on eksistentialismin keskeinen arvo.
Eksistentialismin taustaa tarkasteltaessa tulee mieleen myös Ernst Barlacin (1870-1938) veistoksen ”SÄÄLI” (1919) sekä ”eksistentialistisen taiteen” edustajan Alberto Giacomerttin (1901-1966) veistoksen ”KÄVELEVÄ MIES” (1960) välinen yhtäläisyys.
Barlacin teos on tehty ensimmäisen maailmansodan aikoihin, Giacomerttin heti toisen maailmansodan jälkeen.
*
Taiteen ja arkkitehtuurin maailma on ollut teollis-kapitalistisena kautena (eniten 1900-luvun alussa) lukemattomien uusien kokeilujen kohteena.
Arvokkainta noissa kokeiluissa on ollut vanhojen arvojen ja asenteiden murskaaminen uudistamalla nykyisen yhteiskunnan kulttuurista perustaa.
Ilman teollis-kapitalistisen kulttuurin perusrakenteiden radikaalia uudistamista ihmiskunta on tuomittu tuhoutumaan.
Kulttuurimme ilta-auringon lakua ei voi olla huomaamatta.
USA:n äskettäistä vallanvaihtoa on seurannut eri puolilla maapalloa rahanarvon äkkinäinen nousu mutta tuo prosessi voi päättyä rajuun alassyöksyyn.
Uuden perustettavan ”maailmanvaltion” vapauskäsityksen täytyy pohjautua toisaalta eksistentialistiseen yksilövapauteen, toisaalta sen täytyy pohjautua (samanaikaiseen) maapallon yksilöiden sitoutumiseen ”kurinalaiseen maailmanvaltiokäsitykseen”.
Samalla pitää lopettaa vanhojen valtioiden karsinoituminen sekä ”ehdollistetut vapausaatteet” (mahdollistaa yksilövapaus valtioon sitoutumalla).
*
Kun katselen viimeksi kuluneina vuosina tekemiäni DADAISTISIA kuvateoksiani, näen niistä, että ne ovat jo eilispäivää. En halua aloittaa siksi uudesta dadaististen teosten tekemistä.
En tiedä enkä halua tietää mitä seuraavaksi teen, annan kaiken vain olla ja annan tulla kun jotain on tulossa.
Maailmassa olemiseen sisältyy jatkuva muutos. Ihmisen täytyy siksi suuntautua koko ajan tulevaisuuteen.
Uudistamaan vallitsevaa kulttuuria ja siihen sisältyviä myyttejä.
*
Ihmislajin kapitalistis-teollisen vaiheen aikana maapallon elolliselle luonnolle aiheuttamat uhat ja vauriot ovat niin vakavat, että maapallon kaikkien valtioiden ja yhteiskuntien täytyy ryhtyä töihin yhteiskunnan koko perustan uudistamiseksi.
Ilman uutta universaalia ajattelua, johon sisältyy karsinointia ja syrjintää aiheuttavan vanhan valtiosysteemin, nationalistisen valtiosysteemin hylkääminen ei voi päästä kohti uutta suvaitsevaa ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia kunnioittavaa globaalia sisaruutta.
(kirjoituksen kaikki tekstisuurennokset ovat Jukka Paason tekemiä.)
