Eksistentialismi, globaali pääomakasautuminen ja yhteiskunnan muutos

0. Maailmanhistoria aikana maapallolla on ollut lukemattomia eri kulttuureja ja erilaisia valtakuntia. Niiden valtapiirit ja rajat ovat muuttuneet jatkuvasti. Aluksi niiden välillä ei ollut edes rajoja. Valtapiirin hallitsijalla uskottiin olevan yliluonnollisia voimia (henki) ja uskontojen harjoittajat tarjosivat tukea alueen hallitsijalle niin että kansa oppi sulautumaan kuninkaiden valtapelien nappulaksi.

Vuorovaikutus eri kulttuurien ja valtapiirien välillä on ollut kautta aikain jatkuvaa. Siihen on liittynyt jatkuvasti sotia.

Historialliset kartat todistavat siitä, että pelkästään Euroopassa on tuhansia vallitettuja ”Karjalan kannaksia”. Yksikään valta tai valtapiiri ei ole pysynyt ikuisesti vallassa. Valtioiden rajat ovat olleet katkeamatta suuressa muutostilassa.

Myös yritykset muodostaa yhteiskunnallinen malli mikä ei aiheuta konflikteja ja sotia on jäänyt haaveksi.

Historia viittaa vahvasti siihen, että mytologinen ihmiseläin ei pysty ylläpitämään jatkuvaa rauhantilaa.

*

Mitä ”maailmassa oleminen” on?

Samaan aikaan kun maailma on ollut ”katkeamattomassa melskeessä ja muutoksen tilassa” ihmiset ovat ihmetelleet sitä mitä ”maailmassa oleminen” on?

Onko kaikki tapahtuva seurausta jonkun hengen vai järjen vai joidenkin vahvojen yksilöiden vaikutusta?

Tuosta ihmettelystä on saanut alkunsa uskonnot, filosofiat ja yhteisölliset ja yhteiskunnalliset mallit.

Ihmiset eivät kuitenkaan huomanneet sitä, että vastaus maailmassa olemisen ihmettelemiseen löytyy heistä itsestään, sillä ihmisen ”tajunta ja tietoisuus” sisältyy ihmiseen itseensä.

Tähän havaintoon herääminen tapahtui vasta kun ”maailmassaolon melske” ajautui umpikujaan. Filosofi Jean-Paul Sartren eksistentialistinen filosofia ihmisenä olemiseen heräämiseen liittyviä seikkoja.

Maailmassa olemista ei voi selittää millään yksilön ulkopuolisella, esimerkiksi hengellä, materialla tai järjellä tai persoonalla. Ihmisenä ”maailmassa olemista” ei voi selittää myöskään auktoriteettien kuten uskon tai järjen ja ”tietämisen” pohjalta.

Eikä omaa elämää pidä erehtyä elämään ”talutusnuoran perässä”. Jokaisen meistä tulee ottaa vapaus, valinta ja vastuu omiin käsiinsä.

Ihmisyksilö on tärkeämpi kuin yhteisö ja organisaation valtapeli. Jos organisaatio loukkaa yksilön vapautta ja oikeutta omiin aistimuksiin, havaintoihin ja käsityksiin tuo organisaatio pitää muuttaa tai hävittää kokonaan.

Eksistentialimin keskeinen ajatus on jokaisen tähän maailmaan syntyneen ihmisen yksilöllinen vapaus ”itselleen olemiseen”. Se merkitsee itsensä tarkkailemista, irtaantumista keinotekoisesti ylläpidettyjen myyttien, uskomusten ja järjenkäytön (”tietämisen”) ja auktoriteettien kahleista.

*

Modernin aikakautemme historia on merkinnyt yksilön minän (subjektin) sitomista ja sulauttamista osaksi ihmisten muodostamaa ”massaa” ja osaksi kansaa edustavan valtaeliitin valtapelejä.

1700-luvun lopulta lähtien käynnistyi Euroopassa uusi yhteiskunnallinen kehitys, jota alkoi leimata järjen käyttö sekä koneellistuminen ja teollistuminen. Uusi teollis-kapitalistinen yhteiskunta muutti myös sosiaaliset ja kulttuuriset suhteet ja rakenteet.

Tuon jälkeen valtaosa ”työväenluokasta” tuli sadassa vuodessa palveluammattien harjoittajia ja revisionistisen ammattiyhdistysliikkeen kannattajia. Moderni teknologinen elämäntapa levisi tyyleineen kaikkialle maapallolla.

Nyky-yhteiskunnan suurin ongelma on se, että valistuksen esimoderniin ideaan perustuva nykyinen yhteiskunta pohjautuu vanhaan yhteiskunta- ja valtiofilosofiaan. Nykyiset valtiot pohjautuvat 1700-luvulla vallinneeseen ”tieteelliseen käsitykseen” ihmisestä, kansoista ja ”roduista”. Koneellistuminen johti siihen, että ihmistäkin alettiin pitämään koneen kaltaisena olentona.

Valistukseen ja kansallisromantiikkaan (nationalismiin) perustuvat länsimaiset nykyvaltiot pohjautuvat myös raamatulliseen uskomukseen siitä, että ihminen on pohjimmiltaan HYVÄ ja pystyy JÄRJEN käytöllä aikaansaamaan hyvää.

Ikivanha Raamatun viisaus varoittaa kuitenkin ihmistä pyrkimästä kaikkivaltiaaksi ”tieto-olennoksi”.

1700-luvulla ajateltiin, että kansassa ja inhimillisen järjen käytössä piilevien ominaisuuksien uskottiin johtavan uuteen aiempaa parempaan yhteiskuntaan. Mutta ennen uuden yhteiskunnan perustamista piti hävittää siihenastiset AUKTORITEETIT ja yliluonnollisten voimien uskomiseen perustunut YKSINVALTIUS.

Tämä osoittautui kuitenkin utopiaksi. Myös uusi ”tieto on valtaa”-kulttuuri ja -yhteiskunta synnytti uuden valtaeliitin ja uudet auktoriteetit. Usko järjen käyttöön ja jalostettuun kansaan romahti maailmansotien jälkeen täysin.

*
Valistuksen ja kansallisromantiikan ohjelma perustuu yksinkertaiseen suunnitelmaan. Kun auktoriteetit on kansanvallankumouksella tuhottu ”ihmisjärjen” tuottamaan ”tietotuotantoon ja tietoon” uskoen voidaan aloittaa kansan valistaminen, sivistäminen, valvominen, holhoaminen ja kansanvaltaisesti edustaminen (”valistuneen” poliittisen eliitin muodostaminen).

Tämä uudistusohjelma ulotettiin koskemaan myös arkkitehtuuria, uuden yhteiskunnan uusiin rakennetyyppeihin kuului esimerkiksi koulu ja vankila.

Tämä uusi yhteiskuntamalla johti kuitenkin kansan ”hiljentämiseen” eli ”SUBJEKTIN (minän) KUOLEMAAN”. Autonomisen minän tuhoutuminen teki mahdolliseksi kokonaisen kansan ”massoittamisen”. Tämä mahdollisti esimerkiksi natsien valtaannousun ja maailmansotien syttymisen.

Jean-Paul Sartre loi ihmisenä olemista korostaneen filosofian nähtyään 1930-luvun Saksassa sen kuinka saksalaiset luovuttivat ”olemattomuuden tilassa” yhtenä yhteisenä ”massana” kaiken vallan natseille ja Hitlerille, Saksan kansan suurelle johtajalle. Hitler lupasi toteuttaa Saksan kansan tahdon.

Nietzschen luomalla termillä ”ORJAMORAALI” viitataan kristittyjen ”ITSESENSUURIIN”, ihmisen luonnollisten viettien tukahduttamiseen. Tätä ominaisuutta roomalaiset vallanpitäjät osasivat käyttää valtapelissään hyväkseen juuri kun Rooma oli hajoamassa. Mitä orjamoraalimpi kansa sitä helpompi yhteiskunnallisen eliitin valtapeli.

Eksistentialsitina Sartre puhui TIETEELLISEN asennoitumisen yhteydessä ”HUONOSTA USKOSTA” ja EPÄAUTENTTISESTA (epäaidosta) ”VALMIIN MAAILMAN IDEASTA” (”…kaikki sujuu, kun käytetään kojeita ja koneistoja…”, kts. Sartren romaanissa Inho). Nykyisin palvotaan erityisesti tietokonetta. Maailman uskotaan tulevan sen avulla lopullisesti valmiiksi.

Nyky-yhteiskunnassa ihmiset antavat valtaeliitin valvoa ja holhota itseään aivan vapaasti ja luottavat kaikessa valtaeliitin valtapeleihin. Siinä olo on kuin kaikkea maailmassaoloa ohjailisi koko ajan ”HYVÄ HALTIJA”.

*

Kun avaa päivittäin TV-uutiset, kuvaruutuun ilmestyy joka kerta joku viisaaksi heittäytynyt ”tietäjä”, joka myy suomalaisesta yhteiskunnasta kuvaa, jonka mukaan kaikki on Suomessa pieniä yksityiskohtia myöten koko ajan hallinnassa.

Tämän päivän flunssaviruksetkin ovat muka samoja tunnettuja viruksia kuin aikaisemmin. Ja luntakin tuntuu satavan täsmälleen sen verran kuin sääennuste lupasi. Kun ”kaikkea hyvää tehdään” kaikki tuntuu pyörivän kuin kone.

Ihmiset ovat luovuttaneet kaiken ”NÄKYMÄTTÄMÄN KÄDEN” ohjaukseen. Valtaeliitin on siksi helppo toteuttaa myös äärimmäisen ahneita valtapelisuunnitelmiaan.

*

TV-uutiset eivät kerro koskaan sitä, että pintakuoren takana on kapitalistisen pääomakasautumisen mörköjä. Ne odottavat yötä päivää poliittisten puolueliitin päätöksiä päästäkseen ahmimaan suihinsa kaiken ahmittavissa olevan.

Brasilian metsien (maapallon keuhkojen) hyödyntämisestä puutavarana kuuluisaksi tullut Metsäteollisuutemme ei päässytkään kaatamaan Suomen metsiä rikkaiden maatilanomistajien hyväksi puutavarana ja bioenergiana.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu terävöityy samaan aikaan Suomessa koko ajan.

*

Valistuksen esimoderni valtioaate osoittautui yhtä epäonnistuneeksi kuin aikaisempi yhteiskunta-aate. Ihminen ei jalostunutkaan ”järjellä ja tietämisellä” vaan pysyi samanlaisena kuin aina ennenkin.

Kapitalistinen rahavalta näki syntyneessä uudessa tilanteessa markkinaraon ja viihteellisyys alkoi kasvaa räjähdysmäisesti tuotannossa. Kansalaisten rappiotila syveni syvenemistään.

Ihminen osoittautui ”mytologiseksi eläimeksi”, joka elää ”yhteiskunnallisista järkiprojekteista” huolimatta kulttuurinsa, myyttiensä ja uskomustensa varassa. Myös ihmisen taipumus pahan tekemiseen säilyy samana valistamisesta huolimatta.

”Ihmisluontoromantikko” Rousseaun ja ”järkimies” Voltairen ”valistava peli” on pelattu loppuun. Ihmiskunta ei voi jatkaa tällä tiellä. Ilman uutta kansainvälistä kulttuuria ja myytistöä ihmiskunta kulkee nopeasti kuilun reunalle.

Ihmiskunta on kuitenkin vieläkin pelastettavissa. Joka suhteessa vapaiden yksilöiden on mahdollista oppia kasvamaan eksistentialistisiksi yksilöiksi, jotka tekevät kaikki ratkaisunsa vapaasti oman tahtonsa pohjalta myös siitä vastuunsa kantaen.

*

Vaikka käsitys ihmisestä ja luonnosta on muuttunut viimeksi täysin nykyiset valtiot toimivat vieläkin vanhojen yhteiskunnallisten aatteiden varassa. Ja pitävät samalla vaarallisena sitä, että ihmisyksilö vapautetaan kahleistaan.

Nationalistinen valtio on varoitta esimerkki vallalla olevasta vanhasta yksilöt massoittavasta valtioajattelusta.

Nationalistien romanttisiin suunnitelmiin oman valtion perustamisesta sisältyy käsitys oman ”kansanhengen ennalta ohjelmoimasta” menneisyydestä HISTORIASTA (”hengensuunnitelmasta”).

Eniten tämän ajattelutavan taustalla on ollut teologiaa opiskelleen saksalaisen Hegelin omaksumat raamatulliset käsitykset (Jumalan hengen valitsema kansa ja sille varattu pyhä maa-alue Israel).

Nationalismiin vaikutti suuresti pyrkimys yhdistää pirstaleinen Saksa yhdeksi vahvaksi valtiojärjestelmäksi.

*

Nationalistisen valtioajattelun iskulause on ”yksi mieli, yksi kieli ja yksi kansa”. Sillä korostetaan kansan yksimielisyyttä ja yhdenmukaisuutta.

Kansallisvaltion sisällä ei ole kuitenkaan koskaan yhtä yksimielistä ”kansakuntaa” vaan lukuisia kansanryhmiä joilla on usein myös oma kieli. Suomessa niistä suurimmat ovat saamelaiset ja ahvenanmaalaiset.

Kyseiset kansanryhmät, joilla on myös erilainen kulttuuri kuin ”valtaväestöllä” joutuvat kuitenkin elämään alistetussa asemassa suhteessa nationalistiseen valtakulttuuriin. Toisinaan niille myönnetään ”valtakultturissa” autonomia.

Myytti jollekin yhtä kieltä puhuneelle kansalle kuuluvasta ”kansakuntareviiristä” (kulttuuri ja alue) muodostettiin keinotekoisesti kansan varhaishistorian ”kansalliseepoksen” pohjalta (eepos = kansallinen sankaruustarina ja runomittainen kertomus). Suomessa tuota kertomusta ”Kalevalaa” koottiin keinotekoisesti kasaan eri läheistä ja syntynyttä tarinakokonaisuutta muokatiin useaan otteseen kirjoittamalla se kokonaan uudestaan.

Ja kun kansalle oli löydetty ”järkisunnitelmallisesti hengen johdatuksessa” oma maa-alue kyseinen ”nationalistinen reviiri” voitiin rajata ja sulkea valtionrajoilla muilta kansoilta ja kulttuureilta. Syntyi iksulause ”maassa maan tavalla”.

Tämän tyyppinen ajattelu on aikansa elänyt myytti. Mutta jos joku pitää tämän tyyppistä ajattelua kuitenkin ”faktana ja totena” hän erehtyy pahasti.

*

Nykyisin ei ajatella maapallon väestön jakautuvan rotuihin. Tänä päivänä ajatellaan universaalisesti ja ylikansallisesti ja kiinnitetään enemmän huomiota ihmisten muodostamien yhteisöjen kulttuurieroihin ja mytteihin.

Myös ihmisten ”maailmassa oleminen” käsitetään nykyisin eri tavalla kuin aikaisemmin.

Uusimmassa ”olemassaolokulttuurissa” korostetaan ihmisten yksilöllistä vapautta ”itselleen olemiseen” pyrkimättä alistamaan ihmisyksilöitä kuvattuun uskomukseen ja nationalistiseen valtioon.

Ilman uutta yhteiskunnallista ajattelua kulttuuria ja myytistöä ihmiskunta tulee kuitenkin samat virheet uudestaan kuin tähän asti. Vanhaan ei saisi enää tukeutua.

Kaksi viimeksi käytyä maailmansotaa todistaa vakuuttavsti, että nykyiseen ”moderniin kapitalistis-teolliseen yhteiskuntaan” sisältyy suuria epäkohtia.

*

Koska yhteikunnallinen valtaeliitti haluaa kaiken näyttävän siltä, että kaikki on hallinnassa se soveltaa valtapeleissään periaatetta ”tieto on valtaa”. Se teetättää siksi hetkeä ennen vaalejakin kyselyjä ikään kuin se ”tietäisi” jo etukäteen myös vaalitulokset. Kansanäänestyksiä kansaa edustava valtaeliiti pitää vaarallisina.

Kansan jatkuvasta valvomisesta, ohjailusta ja edustamisesta on päästävä kokonaan eroon eikä ihmisen järjellä tuottamaan ”tietoon” ei pidä uskoa kritiikitömästi ”ihmeenä”.

Yksilövapaus sidottuna paikalliseen ”kansakuntayhteisöön” ja valtio-organisaatioon ei merkitse aitoa vapautta. Ainoa konkreettinen vapaus sisältyy vapaan yksilön ”itselleen olemiseen”. Vastuuta ei voi siinä luovuttaa koskaan muille.

*

Luonnossa ja kulttuurissa on kyse lukemattomien asioiden ja ilmiöiden välisestä vuorovaikutteisesta kokonaisuudesta.

Esimerkiksi metsää ei pidä nähdä luonnon kokonaisuudessa pelkkänä puutavarana vaan monipuolista elollista luontoa sisältävänä miljöönä.

Maaseutukulttuurissa luonto nähdään kuitenkin yksipuolisesti hyötykohteena ja samalla metsä ensisijaisesti puutavaralähteenä. Tämän tautalla on kristinusko ja maaseudun kansankirkko. Tuossa uskossa Jumalan luoma luonto on luovutettu ihmisen syötäväksi.

Luonnonsuojelun päätavoite on yrittää estää elollisen luonnon yksipuolinen tarkasteleminen ja riistohyväksikäyttö.

Luonnonsuojelun tärkein tavoite on edistää ymmärtämään hyvää luontosuhdetta.

*

Maaseutukulttuurissa taide ymmärretään taitavana käsityönä, toisinaan pelkkänä koristeiden tekemisenä. Taiteen aiheetkin (teoksen sisältö) halutaan tuolloin valita omasta kulttuurista, tietämättä, että niissä on kyse ”ulkopuolisesta” lainasta ja oman kulttuurin myyteistä.

Kaupunkikulttuurissa taiteeseen sisältyy täysin vastakkaisia käsityksiä ja ulottuvuuksia kuin on maaseutukulttuurissa. Kaupunkikulttuurissa kasvaneiden taiteilijoiden tekemä nykytaide liittyy eniten vapaan yksilön olemiskokemukseen.

 

1. Käyttäessään samoja moderneja autoja ja muita koeita sekä samanlaisia moderneja muotivaatteita ja omaksuessaan samoja moderneja tyylejä kuin vallitsee muualla maassa paikalliset ihmiset kuvittelevat, että heidän oma paikallinen kulttuurinsa ei poikkea maan yleisestä kulttuurista. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys.

Tuon pintakuoren takaa paljastuu kaikkialla kokonainen erilainen kulttuurimaailma.

Paikallinen kulttuuri voi kehittyä kokonaisuutena ja kulttuurin osa-alueina täysin erilaiseksi kuin on jonkun toisen seudun tai valtakunnan kulttuuri.

Esimerkiksi ympäristölainsäädännön mukainen käsitys rakennussuojelusta ja puunkaadosta taajamissa voi poiketa niistä paikallisessa kulttuurissa täysin valtakunnallista normeista ja määräyksistä.

Siinä taajaman vanhojen hisritalojen esimerkiksi annetaan mädäntyä mustina pystyy ja ainoan taajamapuiston puita voidaan kaataa nurin kuin maatilan talousmetsää (Kauhava).

Omien suosiminen ja ”ulkopuolisten” syrjiminen (”me emme tarvitse muita”) liittyy myös tähän ilmiöön. Ulkopuolisten pelätään vaativan uudistamaan paikallista käytäntöä valkaunnallisen normin ja käyntännön mukaiseksi.

Paikallinen hallintokulttuuri voi toimia täysin eri tavalla kuin vatakunnan lainsäädäntö ja määräykset edellyttävät. Kulttuurinen pokkeaminen ei tapahdu yksittäisinä poikkeamisina ”syrjähyppyinä” vaan kulttuuriin sisäänrakennettujen ominaisuuksien pohjalta jatkuvasti.

Myös käsitys nationalismista voi muodostua paikallisella tasolla aivan erilaiseksi kuin valtakunnan tasolla. Hyvä esimerkki tästä on 1930-luvun lapuanliike, siinä paikallinen kulttuurieliitti kaappasi mielivaltaisesti itselleen ylimmän valtiovallankin.

Nationalsimin tavoite ”yhtenäinen kansakunta” ei voi toteutua koskaan täysin. Myös Suomi on tänä päivänäkin hyvin pirstaleinen kulttuurina ja valtiona.

Maaseutuvaltaisessa kulttuurissa suositaan kuitenkin eniten nationalistisia arvoja. Esimerkiksi glomaali, ylikansallinen, monikulttuurinen ja universaalinen toiminta sekä modernismin ja eksistentialismin mukainen ajattelu koetaan siinä outoina asioina.

*

Miksi Vaasasta tuli 1918 valkoisen vallan pääkaupunki? Miksi Etelä-Pohjanmaalle syntyi ”Suomen hallituksen joukkojen tukialue” ja ”valkoisen vallan” ensimmäiset ns. ”esikunnat” (Vaasa-Ylihärmä-Seinäjoki)?

Tähän löytyy varmasti monta vastausta. Mutta ei yhtä ”tyhjentävää perustelua”. Eteläpohjalaisten mielstä oikea vastaus on ”maakunnan isänmaallisuus”.

Vuoden 1918 alun tapahtumat ovat vaikuttaneet suuresti eteläpohjalaiseen nykykulttuurin sisältöön. 1900-luvun alun historiaa palvotaan lakeudella enemmän kuin missään muualla Suomessa.

*

Eteläpohjalaisen median mukaan ”maatalousvaltainen LAKEUS on niin KOMIAA”.

Kenen ja minkä kannalta lakeus on ”komiaa”?

Tuon väitteen tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin sen, ettei kaikki ole lakeudella suinkaan ”komiaa”.

Seudun yksipuoliseen maa- ja metsätalouselinkeinoon sekä kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen rakenteeseen sisältyy myös isoja ongelmia.

*

Lakeuden kulttuuri, myytistö ja arvomaailma poikkeaa monin kohdin suuresti muun Suomen vastaavasta rakenteesta.

*

Suomen maaseudulla tapahtui 1900-luvun alkupuoliskon aikana PIENTALOVALTAISTUMINEN (maatalosvaltainen valtio ja paljon pieniä maatiloja). Tämä vaikutti tuolloin suuresti yhteiskunnan kulttuuriseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään. Jälki siitä näkyi esimerkiksi lapuanliikkeen ja SMP:n muodossa.

1950-luvun jälkeen maatilojen määrä alkoi VÄHENTYÄ ja KOKO TILAKOKO SUURENTUA. 2014 Suomessa oli yhtensä noin 58 000 maatilaa. Maatila voi olla viljatila, karjatila tai erilaisten luonnovarojen hyödyntämisen yhdistelmä.

Teollistuminen ja kaupungistuminen murtaa koko ajan myös MAASEUTUKULTTUURIA. Kansainvälistyminen ja kaupungistuminen on yleistynyt ja Suomessa on myös ensimmäinen metropolialue. Se kurkottautuu jo Tallinnan suuntaa tullakseen vieläkin kilpailukykyisemmäksi.

*

Ylikansallinen Euroopan unioni suosii SUURTILOJA. Myös uusin maatalouspolitikka on aiheutanut Suomessa YHTEISKUNNALLISTA LIIKEHDINTÄÄ koska suurtilojen taloudellinen tukeminen suosii rikkaimpia. Pientilojen yhdistäminen kapitalistisiksi suurtiloiksi liittyy aikamme pääomien kasautumisilmiöön, Suomen pääministerinäkin on nykyisin miljonääri.

*

MAATILAKULTTUURI merkitsee pikkuyhteisöihin sulkeutumista (perhe, suku ja klaani). Maatilakulttuuri perustuu keskellä luontoa tapahtuvan paikoillaan pysymiseen sekä ympäröivän luonnon jatkuvaan hyödyntämiseen (metsä, turve, sora jne.) maatilan hyväksi.

Tämän vastakonta on kapitalistis-teollinen kaupunkikulttuuri. Se merkitsee suuria teollisia tavaratuotantolaitoksia ja palkkatyötä tekeviä työläismassoja sekä jatkuvaa liikkumista ja jatkuvasti uusia olosuhteita ja uusien ihmisten kohtaamisia. Siitä syntyy maaseutukulttuurin väkevä vastakohtaisuus.

Moderni ulottuu kuitenkin myös maatiloihin. Koneellistettu maa- ja metsätalous on kapitalistinen yrittäjyyden muoto, johon sisältyy uusia kulttuurisia ja sosiaalisia muotoja sekä tyylejä. Uusi suurtilavilejely on sekoitus uutta teollista tyyliä ja perinteistä maaseutuelämää.

*

Maatilat ovat olleet kunnille merkittävä verolähde. Kansainvälistyminen on heijastunut kuitenkin tähänkin. Esimerkiksi talouspakotteet ja maataloustukien viivästyminen ovat aiheuttaneet viimeksi maatiloille suurta päänvaivaa.

Maatalouselikeinon harjoittamiseen vaikuttaa nykyisin myös esimerkiksi ilmastosopimukset. Ne eivät tue esimerkiksi metsien hyödyntämistä missä mittakaavassa tahansa.

Konellistuminen, teollistuminen, kansainvälistyminen ja modernisointi muuttaa koko ajan maatalouselinkeinonkin harjoittamista.

Kansainvälinen vallankäyttö ja ylirajainen liikkuminen lisääntyminen lisääntyy koko ajan nopeasti. Jos joku paikallinen nationalistinen valtarakenne ryhtyy toiminaan päinvastaisella tavalla tuo valta (esimerkiksi puolue) tuhoutuu.

*

Tarve TUOTTAA jatkuvasti RAVINTOA maapallon nopeasti lisääntyvälle väestölle on itsestäänselviö.

Mutta MAASEUTUVALTAISEN KULTTUURIN ykspuolinen suosiminen on nykyaikana kokonaan eri asia.

Moderni globaali taloudellinen ja poliittinen vallankäyttö perustuu jatkossakin teollistumiseen ja siitä seuraavaan kaupungistumiseen.

 

 

2. Käynnissä olevan yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtäminen edellyttää sitä, että tuntee historiaa ja että osaa tehdä paikallisella tasolla havaintoja parhaillaan käynnissä olevasta kehityksestä (paikallisesta kulttuurista ja myytistöstä).

Uusliberalistinen politiikka johti 1980-luvulta lähtien moniin taloudellisiin ja poliittisiin vapauttamispyrkimyksiin. Kansainvälisellä tasolla on tapahtunut äskettäin muutos, jossa monet nationalistiset valtiot alkoivat sulkeutumaan uudestaan suvaitsemattomina ”valtiokarsinoihinsa”. Siitä ei voi kuitenkaan tullaa muuta kuin väliaikainen ilmiö.

*

Nationalistisen Suomen uusi ”monikerroksinen edustamisjärjestelmä”, jossa sama henkilö valitaan ensin kunnanvaltuustoon, seuraavaksi maakuntavaltuustoon ja seuraavaksi eduskuntaan ja myös Euroopan unioniin, on demokratian vastainen.

Käynnissä on muutos, jossa valta siirtyy alhaalta kohti ylikansallista vallan kekittymistä.

Mainittu uusi edustamisjärjestelmä ei tee kuitenkaan kansallisvaltioista vahvempia suhteessa globaaliin rahavaltaan ja poliittiseen valtaan. Myös vanhojen valtioiden ”pois kuihtuminen” on käynnistymässä. Se tapahtuu kerroksittain, ensin häviää uuden edustmisjärjestelmän alin kerros.

*

Omaan kuoreen sulkeutuminen on voimmakkainta maakuntatasolla ja paikalliskultturisilla tasoilla (kylä ja kunta). Mutta tuota kerrosta ei pelasta enää mikään.

Nopea globaalin taloudellisen ja poliittisen vallan kasautuminen ja keskittyminen tekee tämänhetkisestä ”uusnationalistisesta trumpismista” väliaikaisen ilmiön.

Edes Yhdysvallat ei pysty katkaisemaan ylikansallista kehitystä, missä vapautta ja suvaitsevaisuutta tullaan lisäämään entisestään (vapaa liikkuminen jne.).

*

Aina kun puhe on ”demokratiasta” täytyy muistaa, että länsimaisesta ”demokraattisesta yhteiskunnasta” on tehty lukematon määrä kokeiluja. Niitä on tehty muinaisesta Kreikasta lähien satoja.

Yhtä ainutta oikeaa demokratiaa ei ole ollut koskaan eikä sitä voi syntyä.

Myös ”demokratiaan sisältyvistä arvoista on oltu aina montaa eri mieltä. ”Yhteiskuntasysteemit ja yhteiskunnan arvot” ovat vaihdelleet jatkuvasti suuresti.

Yhteiskuntaa leimaa aina jatkuva muutos ja epävarmuus.

*

Suomalaisessa yhteiskunnassa on parhaillaan käynnissä nyt niin suuria valtamuutoksia, että se edellyttäisi uutta perustuslaki (yhteiskuntasopimusta) mutta eliittimme ei siihen suostu.

Keskustan PAAVO VÄYRYNEN on kirjoittanut kirjoituksen ”Suurempi sotku on tulossa” (KauppaSuomi-lehti, vikko 6/2017, sivu 44). Siinä hän sanoo maakunta- ja sote-uudistuksesta, että

”Keskustaväelle uudistusten kokonaisuus on markkinoitu väitteellä, että puolue saa toteutetuksi VUOSISATAISEN TAVOITTEENSA, MAAKUNTAITSEHALLINNON”.

Vahva ”maakuntavaltio” on kuitenkin utopia.

Uusista maakunnista on kuitenkin tulossa maakunnan eliitin regionalistisia ”pienoisvaltoita”. Ne tulevat repimään valtiolliseen yhtenäisyyteen pyrkimistä entisestään. Suomen pirstaloituminen on samalla täydellistymässä.

Kylien kehittämisestä puhuminen on jo päättynyt ja paikallisista läpipalveluista ollaan luopumassa kokonaan. ”Lähimiljöö” oli ja meni eikä palaa koskaan. Ihmiset mukaan lukien.

*

Paavo Väyrynen veikkaa, että kuntien valtuustovalta siirtyy pääkaupunkiin ja maakuntakeskuksiin. Siis pois maaseudulta kapunkeihin.

Suomen kuntien valtuustoilta meni ensimmäisen kerran valta 1980-luvulla uusliberalisismin läpimurron myötä. Tuolloin valtuustovaltaa delegoitiin ylhäältä alas virkamiehille ja lautakunnille.

Nyt kuntien valtuustovallan hävittäminen viimeistellän maakuntavaltuustoilla.

Uusliberalismi johti myös julkisen vallan laitosten yhtiöittämiseen ja yksityisen sektorin vahvistamiseeen myös julkisessa hallinnossa. Osakeyhtiölaki ja demokratia ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset koska yhtiön ei ole pakko luovuttaa kaikkea tietoa julkista valtaa käyttäville.

Globaalin vallan nopea kasvu hävittää paikallisen vallan maapalolta. Yksityinen sektori pääsee siksi valtaamaan julkiseen valtaan perustuneet tasot.

Lopputolokseksi on tulossa päätöksentekoelimiä, joilla ei ole julkista valtaa ja kansa, joka ei halua osallistua ja vaikuttaa vaaleissa.

Kansa on pakko luovuttaa enenvästi valtaa sitä ”edustavalle” nationalistiselle valtaeliitille mutta kansallisvaltio pysyy heikkona jatkossakin.

*

Globaali kehitys tulee kuitenkin nähdä hyvänä asiana. Käynnissä oleva muutos täytyy hyväksyä, koska sille ei voi olla muuta vaihtoehtoa.

Esimerkiksi uusia maailmansotia ei voi estää ilman uutta tähänastista määrätietoisempaa ylikansallista vallankäyttöä. Nykyinen ”kansainvälinen politiikka” on pelkkää sirkusta.

Uusimman yhteiskuntakehityksen pahin ongelma liittyy nationalististen valtoiden itsekkyyteen. Globaalin kapitalismin nopea kasvu vaientaa kuitenkin vanhan valtioeliitin.

Jäljelle ei jää muuta kuin marxilainen ja eksistentialistinen ajattelu.

Ainoastaan niihin sisältyy mahdollisuus nousta valtaan myös ylikansallisella tasolla.

*

Kylän, kunnan, maakunnan ja kansallisvaltion pohjalle rakentuvassa yhteiskuntamallissa on kyse ”neljästä eri demokratiasta” (ideologiset jne. erot). Ne toimivat asukkaiden (kansan) sekä kansalaisia edustavien päättäjien kannalta eri tavalla.

Kylämallissa korostetaan paikallista pienyhteisöä ja sen osallistumista ja vaikuttamista. Kuntamallissa korostetaan kaikkien kylien ja kunnan osa-alueiden yhteistä vallankäyttöä (valtuusto).

Maakuntamallissa korostetaan nationalismiin sisältyvää ”heimoaatetta” ja ”kuntayhteisödemokratiaa”. Kuntien välinen yhteenkuuluvuustunne on kuitenkin utopia.

Nationalistisessa valtiomallissa suojellaan väkivaltaisesti vallatun ja keinotekoisesti rajatun ja militaristisesti vartioidun alueen kuvitteellista ”kansakuntaa”.

Koska nuo neljä mallia ovat kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa kansallisesti ja ylikansallisesti, noiden neljän (nykyisin enää kolmen) mallin ”demokraattisuutta” pitää tarkistaa jatkuvasti. Valtaeliitti ei kutenkan sitä tahdo. Käynnissä olevasta muutoksesta tulee ainoastaan muodollinen.

Globaali taloudellinen ja poliittinen voimistumiseen on pakottaa valtiot muuttamaan nyt ”valtiosisäistä järjestystään ainoastaan muodollisesti.

Suomen suurkuntauudistus on tästä hyvä esimerkki. Se vetää pahimmassa tapauksessa Suomen valtoilta lopullisesti ”jalta alta”.

*

Mitä vahvemmaksi globaali kapitalistinen valta muuttuu, sitä nopeammin tuhoutuu entinen ruohonjuuridemokratia. Kylät ja kunnat ovat haihtumassa maapallonlaajuisesti pois. Seuraavassa vaiheessa häviävät maakunnat ja kokonaiset valtiot.

Jäljelle jää pelkkiä ylikansallisia valtaorganisaatioita.

Samaan aikaan kun yhteiskunnallinen valta irtaantuu yhä kauemmas paikalliselta tasolta, välimatka yksilöiden ja uusien suurten valtaorganisaatioiden välillä tulee äärettömän pitkäksi.

Aikaisempi yksilön yhteiskunnalliseen organisaatiovaltaan sitouttaminen liittyi ”subjektin kuoleman” (vrt. Jean-Paul Sartren kirjoitus ”Minän ulkoisuus”, alun perin vuodelta 1937, suomennos ja esipuhe Antti Kauppinen 2004). Sen rinnalle tulee yksilön ”olemisen tarkoituksettomuus”.

”Maailmassa olemisen mielekkyys” on pelastettavissa tuo jälkeen ainoastaan tarjoamalla maapallon kaikille yksilöille eksistentialistinen vapaus ”itselleen olemiseen”. Jokainen subjekti voi ja saa harjoittaa sen jälkeen vapaasti omaa elämäänsä.

Nationalistisen valtion aikana yksilöt oli sidottu joka hetki yhteiskunnallisen vallan (kuntaorgaanin ja valtiovallan) jatkuvasti harjoittamaan valtapeliin ja kansalaisten valvomiseen. Uudessa tilanteessa yksilöt ovat vapaita tuosta vallankäytöstä.

Samaan aikaan toteutetaan edelleenkin ylikansallista vallankäyttöä, mutta sillä ei puututa yksilövapauteen sitouttamalla subjekteja yhteiskunnallisiin valtapeleihin. Uuden globaalin vallan tehtävä on edistää kansainvälisiä ihmisoikeuksia, suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä turvallisuutta ja rauhaa.

 

 

3. Maapallonlaajuiseen vapaaseen talouteen ja ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkumiseen perustuva globaali kapitalistis-teollinen kehitys aiheuttaa koko ajan palkkatyön lisäarvon hyödyntämiseen perustuvan kapitalistisen pääoman kasautumista.

Sen jäljet näkyvät myös paikallisella tasolla. Eräs tuore esimerkki tästä on Kauhavalta.

Kauhavalla sijaitseva teollisuuslaitos Finn-Power on siirtymässä (2018) lakeuden keskukseen Seinäjoelle (Ilkka, 8.2.2017). Seinäjoelle siirtyminen tapahtuu yritykselle edullisten kansainvälisten olosuhteiden mukaisesti.

Samalla väistyy taas kerran maaseudun arvomaailma. Vanhojen arvojen tilalle on tulossa uusia arvoja ja tyylejä.

Finn-Power muuttaa Seinäjoelle mutta Seinäjoella on vielä pitkä matka kaupunkikulttuuriin. ”Maalaiskaupungilla” on pitkä synnytystuska kaupungiksi.

*

Finn-Powerin siirtoa oli suunniteltu kokonainen vuosi mutta seudun tiedotusvälineissä ei ole näkynyt siitä yhtään uutista. Tämä on uusimman yhteiskunnallisen kehityksen mukaista, suurkuntauudistustakin on rakennettu ylätasolla, paikallisen väestön kanssa ei käydä nykyisin missään vaiheessa vuoropuhelua. Ja päätöksistä aiheutuvat ikävät muutokset todetaan vasta jälkikäteen.

Kuntalaisten ja työntekijöiden on pakko vain alistua jo tehtyihin päätöksiin. Finn-Powerin lähtö ei ollut ainoastaan imagotappio. Kunnan tulisi järjestää seuraavaksi kauhavalaisille julkisia yleisötilaisuuksia, jossa käsiteltäisiin Kanta-Kauhavan kulttuurimurroksen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Se olisi myös oikea keino purkaa syntynyttä henkistä ahdistusta.

*

Maatalouselinkeinon varaan rakentuva kulttuuri törmää kaikkialla uuteen globaaliin kapitalistis-teolliseen kulttuuriin ja jälki on sen mukaista.

Kun kauhavalaissyntyinen Jorma Lillbacka perusti 1969 Alahärmään pienen konepajan Lillbackan metalliteollinen yrittäjätoiminta ja paikallinen maatalouskulttuurinen valtapeli törmäsivät pahiten toisiinsa Kauhavalla.

Alahärmässä teollinen toiminta on kasvanut huomattavasti sujuvammin kuin Kauhavalla. Teollistuminen on edennyt Alahärmässä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Lillbackan jäljet tunnetaan parhaiten Alahärmän huvikeskuksesta Power-Parkista (Suomen suurin). Kauhavalle rakennettiin 1984 kuntaorgaanin myötävaikutuksella Lillbackan tehdaskompleksi, Lillbacka OY:n Kauhavan tehdas (levytyötekniikka).

Finn-Powerin muutto Seinäjoelle tapahtuu samaan aikaan suurkuntauudistuksen kanssa. Seinäjoen työpaikkoihin pääsee Kauhavaltakin käsi mutta matkasta tulee pitkä. Muutos houkuttelee työntekijöitä muuttamaan Seinäjoelle.

Näin ”luonnonlaki” toimii. Liikkuminen kurkottuu kaikkialle ja tuo mukanaan kaikki kapitalistis-teollisen kulttuurin jäljet. Ja murtaa lopuksi ”paikkaan ja turpeeseen sidotun” vanhat konservatiiviset maatalouskulttuurit.

*

Eteläpohjalaisen maatalouskulttuurin jäljet huomaa helpoimmin pienistä detaljeista.

Esimerkiksi kun olen havainnut kuvantekijänä rakennuksen ja luonnon välisen suhteen kauneuden olen jälkikäteen havainnut, että tuo suhde koettu ”haitalliseksi” ja se (suhde) on pyritty siksi hävittämään. Sen taustalla näkyy utilistinen luontosuhde, siinä hävitetään luonto.

Muuhun helppotajuiseen kulttuuriseen detaljitarkasteluun sisältyy esimerkiksi paikallisen väestön sanankäyttö, murrepuheen sisältö ja muoto.

 

 

4. Ihmislajin muodostamissa kulttuureissa on havaittavissa jatkuvassa muutostilassa olevia arvoja, asenteita ja tyylejä.

Ihmisellä, mytologisella eläimellä on kuitenkin taipumus kuvitella, että kaikki on ja pysyy yhtenä ja samana. Samalla ihmiset pyrkivät siinä ylläpitämään yhtä ja samaa ”totuutta”.

Kaiken tulisi jatkua siinä ikuisesti samalla tavalla. Ja vanhojen ”häiriötekijöiden” kuvitellaan haihtuvan siinä koko ajan pois tieltä.

Ihmisten kulttuurin peruspiirre on kuitenkin jatkuva monisäikeisyys sekä jatkuva dynaaminen muutos. Se yllättää jatkuvasti ”staattisen maailman harhaan” pysähtyneet ihmiset.

Toiseksi ”vanhat häiriötekijät” saattavat palata uusien muutosten yhteyksissä takaisin yhteiskuntaan. Monet näkevät sen mukaisesti esimerkiksi Trumpissa ”uuden Hitlerin”. Trumpin valintaa Yhdysvaltojen presidentiksi seurannut myös ”uusi mediasota”. Nämä todistavat siitä, että Trump ole pelkkä häiriötekijä.

”Nykykäytäntöjä pyörittävät” valtapiirit koittavat nyt uskotella koko maapallon väestölle, että kaikki meni tuossa USA:n vaalissa ”vastoin yhtä ainutta oikeaa maailmanjärjestystä”.

Mutta tuo järjestytä ei ole ollut koskaan edes olemassa, puhe siitä on pelkkä kuvitelma.

Ihmiskunta kulkee nykyisin eteenpäin ikään kuin sirkuspellen narua pitkin, tuolta köydeltä putoilee kohta maahan vähän väliä kokonaisia kansakuntia.

Kun ”uusnationalistinen trumpismi” päättyy, sen jälkeen käynnistyy uudestaan ”ylikansallinen vapauttamisen aate ja liike” sekä myös ympäristöpakolaisten aalto.

Tuo jälkeen puolet Suur-Kauhavankin väestöstä on ulkomaalisia. Ympäristöpakolaisuus murtaa lopullisesti Kauhava-Härmänmaan vanhan suku- ja klaanikulttuurin.

*

Ihmisillä myös taipumus ajatella, että ihminen on koko ajan pohjimmiltaan pelkästään HYVÄ tai pelkästään PAHA. Tai, että ihminen on välillä hyvä, ajoittain paha (esimerkiksi maailmansodat).

Mutta ”todellisuudessa” ihminen on koko ajan sekä hyvä että paha. Hyvyys ja pahuus kätkeytyy koko ajan ”jokaiseen hetkeen ja väliin”.

Ne jotka nostavat toisia pelastukseen ovat yhtä pahoja kuin ne jotka manaavat toisia helvettiin.

*

Ihminen on myös kuvitellut, että hänellä on kyky luoda yhteiskuntamalli, mikä johtaa pelkästään hyvään. Sellaisen mallin luominen ei ole kuitenkaan mahdollista. Historian varoittavimpia esimerkkejä kyseisestä harhakuvitelmasta on ollut valitus ja nationalismi.

Eksistentialismin (vapausajattelu) sekä Kierkegaardin (tärkeintä on se ”miten uskoo”, ei se mitä uskoo) ja Nietzschen (orjamoraali) filosofian pohjalta koko mainitsemani ajattelutapa on paha erehdys.

Paikallisen tason pienyhteisöt ovat kuolemassa globaalin vallan laajetessa. Pelastettavissa ei ole tässä kohtaa muuta kuin yksilöiden vapaus.

Käynnissä olevan kehityksen jälkeen jäljelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin ”marxilainen” maailmanvaltion perustaminen siten, että jokaisella maailmaan syntyneellä ihmisyksilöllä on vapaus ”itselleen olemiseen”.

 

 

5. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa syntynyt marxilainen työväenliike murskattiin lähes kaikkialla Euroopassa väkivallalla. Punaisen liikkeen aktivistit joutuivat pakenemaan maasta toiseen ”porvariston valkoista terroria” mutta yhteenotot päättyivät ja vaihtuivat uudeksi arjeksi jossa punaisten ja valkoisten yhteenotosta puhuminen oli ensin arka puheenaihe. Mutta seuraavassa vaiheessa syntyi ”uusi yhdessä elämisen kulttuuri” ja se sisälsi hyvin erilaisia uusia muotoja.

Tuoreet sanomalehtiuutiset paljastavat myös hyvin vallitsevan kulttuurin. ”Lähde mukaan näytelmän…JÄÄKÄRIN ÄITEE -näytelmän harjoitukset alkavat…(Suur-Kauhavan) Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseuralla” (Aviisi, 9.2.2017). Tässä ”1918-voittajien” kulttuurissa voittajat integroivat väestöä ”valkoisten voittajien kulttuurin alkujuurille”.

Tämä kertoo paikoilleen pysähtymisestä, on ikään kuin sota 1918 olisi tapahtunut eilen. Huomaamatta sitä, että maailma on muuttunut moneen kertaan viimeisen yli sadan vuoden aikana.

Mutta millaisia muotoja uusi aika ja ”uusi yhdessä elämisen kulttuuri” on saanut. Se ei ole pelkästään sitä, että valtaosa ”1918-häviäjistä” eli punaisista ja heidän jälkipolvestaan alistui uuteen valtaan tai ryhtyi uudessa kapitalistisessa valtiossa sosiaalidemokraattien politiikan ja ammattiyhdistyksen kannattajiksi (revisionisteiksi).

Tämä suomalainen, vuoden 1918 jälkeinen ”voittajien ja häviäjien kulttuuri”, on vielä valtaosin tutkimaton seikka.

Punaisen aatteen loivat oman aikansa suuret ajattelijat ja filosofit (Marx jne.). Heidän luomilla uusilla ”ajatuskeksinnöillä” on ollut muitakin käytännöllisiä ja ajatuksellisia ulottuvuuksia kuin se mikä liittyi aikoinaan työläisten valtaannousuun. Materialistinen maailmankäsitys on ainoastaan eräs niistä. Kyseiset ”ideat” pulpahtavat jatkuvasti eri yhteyksissä ”rivien välistä” tämänkin ajan olosuhteisiin.

Marxilaisen filosofian pääajatus on se, että aineelliset (taloudelliset) suhteet ”sanelevat ja määräävät” kaikki muut suhteet. Marxilaisen filosofian pohjalta on mahdollista luoda muunkinlaisia arvoja ja asenteita yhteiskunnassa kuin vain ”punaisia määräämissysteemejä”.

Täydentämällä marxilaista ajattelua eksistentialistisella filosofialla ja muilla uusilla ajattelutavoilla on mahdollista kehittää koko joukko uusia uuden yhteiskunnan perustuskiviä.

Uusia yhteiskuntamalleja ja niihin sisältyviä arvojen ja asenteiden maailmoja voi olla ääretön määrä.

On virhe kuvitella, että ”totuutta on vain yhtä lajia”.

Tämä mahdollistaa unelman myös universaalisia arvoja korostavasta nationalistisen ajattelun vastaisesta yhteiskunnasta, jossa huolehditaan maapallon laajuisesti sotien lopettamisesta ja rauhaolojen jatkuvasta ylläpitämisestä ja yhteiskunnan avoimuudesta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta.

Hajanaisen yhteisön yhteen kokoaminen voi tapahtua muullakin tavalla kuin yhteisellä viholliskuvalla. Myöskään reviirien tunkeminen niin lähelle toisiaan, että se johtaa jatkuvan sodankäyntiin ja yhden ainoa reviirin säilymiseen alueella, ei myöskään ole oikea keino johdatella ihmisiä (kulttuurisia ja mytologisia eläimiä) yhteistyöhön.

Tämän ymmärtämien on paljon tärkeämpää kuin esimerkiksi se, että Kauhavalla ja koko maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla täytyy ymmärtää jatkossa esimerkiksi väestön osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä seudun elinkeinorakenteen monipuolistamiseen liittyvät arvot.

 

 

6. Maatalouselinkeinon harjoittamiseen liittyvä eteläpohjalainen ”maatilakartanokulttuuri” syntyi Ruotsin kruunun aikaisen sarkajaon jälkeen 1700-luvun isojaon yhteydessä. Uudistuksessa muodostettiin keskitettyjä maatilakeskuksia. Uudistus aiheutti siihenastisessa yhteiskunnassa suuren sosiaalisen ja kulttuurisen muutoksen.

Maatilakeskuksista alkoi muodostua kokonaisia itsenäisiä ”pienoisvaltioita”. Tärkeinä olisi siinä irtaantuminen ja sulkeutuminen irti kaikesta muusta ympäröivästä maailmasta. Ja syödä ”kartanon” lähipiiristä suihinsa kaikki mahdollinen luonnonmiljööstä.

Mutta tulevat maakuntahallintokeskukset tulevat muodostamaan vieläkin konkreettisimpia ”pienoisvaltioita”. Ne tulevat syömään isoja palasia koko valtakunnasta.

Koko ihmisen olemisesta ja elämisestä on tullut lakeudella ”maatilakartanoiden riistaa”. Yksipuolinen maatalouselinkeino on johtanut kehitykseen, jossa lakeudelle on jäämässä pelkkiä miehiä.

Naiset muuttavat sitä ennen taajamiin ja teollistuneisiin kaupunkeihin palveluammatteihin.

Porvarillisen kartanoväen nousu palvelusväen yläpuolelle aiheutti sosiaalisen eriytymisen lisäksi myös alueellista segregaatiota (torppareiden asuminen erillään kartanosta) sekä uutta puoluepoliittista liikehdintää (SMP/PS).

*

Yli 700 vuotta vahasta kaupungista, Turusta Kauhavalle (eli Kauhava-Härmänmaalle) muuton (kevät 2011) jälkeen olen oppinut ymmärtämän, että muutimme eteläpohjalaisen kulttuurin ja myytistön ydinalueelle. Seudun keskuksena toimii rautatieristeys, ”maaseutukaupunki Seinäjoki” mikä on syntynyt viereisen Ilmajoen maaseutukunnan syrjäkylään.

1700-luvun isojako aiheutti myös Etelä-Pohjanmaalla kummallisen suhteen luontoon sekä rakennettuun ympäristöön. Tähän vaikutti eniten maatalouselinkeinon harjoittaminen.

Maatiloilla oli tapana jättää vanhat käytöstä poistuneet talot mätänemään rakentamispaikalleen, vasta kun vanhat rakennukset olivat kartanolla mätinä kaatumaisillaan, ryhdyttiin purkutöihin koska se oli tuolloin ilman koneita helpointa kirveellä.

Kartano toimi samaan aikaan asuinpaikkana, karjapihana ja kaatopaikkana.

Kaikki arjen aikana syntynyt jäte ja romu kasattiin tilakeskuksen eri nurkkiin. Siinä avaimenreiästä lähtien jokainen rako tukittiin jollakin esineellä, kappien- ja sohvienalustat täytettiin toisilla tavaroilla ja rojua täyteen tulleet komerot pantiin lumppuineen päivineen naulaamalla lukkoon.

Ulkona koko pihapiiri muistutti samalla tavalla ”lakeuden maatilatavarafetismistä”.

*

Tämän ilmiön jäljet näkyvät myös Kanta-Kauhavan keskustaajaman (entisen Kirkonkylä-Kauhavan) ”kaaoksellisessa kaupunkikuvassa”.

Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että viranomaisten ohjaus ja valvonta MRL:n ja ympäristölainsäädännön mukaisesti on laiminlyöty usein kokonaan. Siinä on kyse kokonaisesta paikalliskulttuurisesta ilmiöstä.

Tärkeimmäksi on tullut noudattaa täällä ”Kauhavan lakia” valtakunnan määräysten ja lain sijasta. 


7. Ihminen on kulttuurinsa ja myyttiensä varassa elävä kuvitteleva eläin. Ihminen ei ole ”järkipohjainen tieto-olento”. Ihminen toteuttaa kaiken myyttiensä pohjalta.

Poliittisten puolueorganisaatioiden tapana on laatia PUOLUEOHJELMIA. Niiden kuvitellaan olevan järkipohjaisia vallankäytön ohjelmia mutta ne ovat ”todellisuudessa” kuvitteellisia myyttejä. Puolueohjelma on kuitenkin myytti. Ja puolueiden välillä käydään jatkuvaa myyttien taistelua. Puoluevalta on pelkkää ”tieto on valtaa”-kuvittelua.

Varsinaisen uskovaisuuden ja puolueuskovaisuuden välillä ei ole mitään eroa. Ne ovat kaksi yhtä ja saamaa myytteihin liittyvää ilmiömaailmaa. Puoluekokouksetkin aloitetaan riitillä ”valan vannomisella ja virrellä” (uskonnollisella palvontamenolla).

*

Maalaisliiton (poliittisen puolueen, nykyisen Suomen keskustan) ideologisena johtohahmona pidetään Santeri Alkiota (1800-luvun lopun Aleksander Filanderia). Hän toimi yhdistystoiminnan ja puoluepolitiikan lisäksi myös sanomalehtimiehen ja kirjailijan rooleissa.

Romaanissaan ”Jaakko Jaakonpoika” (1913) Alkio kuvaa maan omistamisen ja viljelemisen tuottamaa onnea ja tyydytystä. Alkiosta tuli ”maahengen apostoli”. Tämä johti utilistiseen luontosuhteeseen ja luonnonvarojen rajattomaan riistämiseen hänen perustamassaan valtapuolueessa.

Maalaisliitto alkoi toteuttaa valtapoliittisena puolueena epäeksistentialistisen Santeri Alkion (Aleksander Filanderin) ”maaseutunationalistista aatetta”, johon sisältyi myös mystiikkaa.

Tuon myytistön vaikutus Suomen keskustan nykyiseen valtapolitiikkaan on vielä tarkemmin tutkimatta. Mutta sitä tullaan jatkossa selvittämään ja avaamaan entisestään. Jo nyt näyttää siltä, että puolueen nimeltä Suomen keskusta valtapoliittisen ideologian alkuperällä ei ole mitään tekemistä nykyajan kanssa.

Jokainen kuvaus jo tapahtuneesta, menneestä on aina kuvitteellinen kertomus. Suomen keskusta maalailee Santeri Alkosta fiktiivistä kertomusta pysyäkseen ikuisesti vallassa.

Santeri Alkio ei pitänyt Jeesusta Jumalan poikana vaan lähinnä profeettana. Kansanheränneiden suuresti kannattama poliittinen puolue nimeltä Suomen keskusta pitää kuitenkin Alkiota profeettanaan.

Suomen keskusta toteuttaa Santeri Alkion luomaa ”epäalkiolaista”. Maalaisliiton (Keskustan)perusta on Alkion omaksumassa ”maahenki”-myytissä. Suomen keskusta onkin ainoa luonnonvarojen rajattoman hyödyntämisen tähtäävä valtapuolue Suomessa.

Muinaiseen luonnonläheiseen kulttuuriin sisältyi idealistinen kuvitelma, minkä mukaan luonnossa asustaa kokonainen HENKIEN VÄKI kuten hiisiä ja haltijoita. Erätaloudesta maaseutukulttuuriin siirtymisen aikana tuohon ikivanhaan HENKIUSKOON ja HURMOSHENKISYYTEEN sisällytettiin myös idealistista kansallismielisyyttä.

Maalaisliitto (puolue, nykyinen Suomen keskusta) on omaksunut poliittisena puolueena nationalismimyytin, minkä ydin on ”maamyytti”. Vuonna 1999 perustettiin siksi Maaseudun Sivistysliiton toimesta Maahenki Oy.

Sen tavoitteena on edustaa maaseutukulttuurin päämäärien toteuttamista. Lisäksi se harjoittaa myös mm. liiketoimintaa. Millaisia ja kenen päämääriä maaseutukulttuurilla toteutetaan? Samana vuonna 1999 syntyi ajankohtainen keskustapuolueen ”työreformi”.

Karl Marx sanoisi, että siinä on kyse tyypillisestä ”porvariston kapitalistisesta työreformista”, jolla pyritään murtamaan työväestön intressit, nyt ammattiyhdistysliike.

Millainen on entisen Maalaisliiton, nykyisen alkiolaisen Suomen keskustan, poliittisen valtapuolueen arvot, luontosuhde ja ihmissuhteet?

Keskustan luotosuhde on patavanhoillinen. Toiseksi puolue suosii rikkaita. Kolmanneksi keskusta on kaupunkikulttuurin ja modernismin vastainen. Neljänneksi Keskusta on epäeksistentialistinen. Aviopuolison perheen ja suvun kautta eläminen on siinä sääntö.

*

Koneen keksiminen ja koneellistaminen mahdollisti teollisen tavaratulvan ja kapitalistisen talouden. Teollisuus aiheutti massiivisen muuttoliikkeen maaseudulta kaupunkien tuotantolaitoksiin. Palkkatyötä tehnyt tehdasköyhälistö mahdollisti pääomien kasautumisen.

Muutto maaseudulta kaupunkeihin tapahtuu nykyisin räjähdysmäisellä nopeudella. Kaupunkikulttuurin arvot, tyylit sekä moderni asuminen leviävät kaikkialle. Uudet tyylit muuttavat maaseutukulttuurin aivan toiseksi. Mitä maaseutukulttuurin päämääriä

*

Santeri Alkion ideologiasta ja puoluevaltaopista on aiheutunut luonnosta vieraantumista, yhteiskunnallista kahtiajakautumista, ”valkoisen vallan” sekä SMP-kapinaa ja PS-uusnationalismia.

Alkio toimi nuorisoliikkeen ja puoluepoliittisen toiminnan lisäksi myös sanomalehtimiehenä ja kirjailijana. Hänen omaksumaa maailmankuvaa on helppo tutkia koska hän kirjoitti päiväkirjaa. Aikaisemmin on tutkittu Santeri Alkion päiväkirjoja 1917-1922.

*

Timo Laanisen pro gradu -tutkielmassa ”Santeri Alkion uskonnollinen maailma päiväkirjojen valossa 1914–1930” (2016) kerrotaan, että hän rukoili säännöllisesti Jumalaa, Jumala oli hänelle persoonallinen voima. Siinä, että Alkiota kiinnosti miehiset luonteet, voi nähdä maatilakeskuksen ”kartanoisännän” ihailemista.

Myös alajärveläinen J. Pesonen on kysynyt sitä, oliko Santeri Alkio ”alkiolainen”? (mielipidekirjoitus, Ilkka 27.8.2016).

Kolminaisuusoppia (Isä, Poika ja Pyhä Henki) Alkio ei ilmeisesti tunnustanut ja hänen suhteensa myös lakeuden herätysliikkeisiinkin oli ristiriitainen. Alkion uskonnollisessa ajattelussa on nähty yhtäläisyyttä Jehovan todistajiin.

Jehovat uskovat, että nykyinen maailmanjärjestys (kansallisvaltioineen ja kansakuntineen) korvataan MAANPÄÄLLISELLÄ JUMALAN VALTAKUNNALLA. Jehovista ”ORJALUOKAN voidellut” pääsevät taivaaseen, muut (ojaluokkaan tunnustautuvat) odottavat maanpäälliseen paratiisiin pääsyä.

Kyseinen liike syntyi Yhdysvalloissa 1870-luvulla ja levisi Suomeen 1910-luvulla. Suomalaisten siirtolaisuus Amerikkaan tapahtui 1867–1930 ja Etelä-Pohjanmaa kuului sen tärkeimpiiin lähtöalueisiin, tämäkin viittaa siihen, että Alkio oli saanut uskonnollisia vaikutteita valtameren takaa Jehovilta.

Laanisen mukaan ”Alkion omintakeiset uskonnolliset käsitykset nousivat myös poliittisiksi kysymyksiksi erityisesti kansalliseen kokoomukseen”.

Jehovantodistajat eivät tunnusta Kristuksen jumaluutta. Santeri Alkionkin mukaan Jeesus oli lähinnä profeetta. Jehovien uskonharjoittamisessa on keskistä maailmanlopun odotus.

Se ei merkitse heidän mukaansa koko maapallon tuhoutumista. Jehovien mukaan maailmanlopun piti tulla jo vuonna 1914 mutta nykyisin he uskovat, että tuona vuonna alkoi ”lopun aika”.

Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914.

Alkion hengellinen ja poliittinen ajattelu on vielä monin yksityiskohdin selvittämättä. Snellmanilainen nationalismi ja nationalismipohjainen puolueuskovaisuus ovat yhtä ja samaa taikauskoa.

 

 

8. Entisen Kirkonkylä-Kauhavan koulukeskus valmistui 1983. Nyt sama ylpeydenaihe muistuttaa rakennusjätekasana ”sortunutta pyramidia”.

Kanta-Kauhavan entisessä kirkonkylässä puretaan parhaillaan 1950-luvulla rakennettua kunnantaloa. Viime vuosien aikana on purettu monia muita rakennuksia. Esimerkiksi entinen ”lääkäritalo” ja kunnan taidetalo on tyhjänä ja odottaa purkajia. Kauhavan lentosotakoulu lopetti jo pari vuotta sitten. Käynnissä on syvä yleinen ja paikallinen kulttuurimurros.

Lapuan entisen kirkonkylän vireen sijoittunut muutaman vuoden takainen Ideapark-suunnitelma (kauppakeskus ja siihen liittyvä asutus) aiheutti lakeudella taloudellisen kilpailutilanteen. Sen vaikutus heijastuu vieläkin Kauhavalle vaikka Ideapark pantiin ”jäihin”. Ideaparkin kaupallinen vaikutusalue ulottui Vaasan seudulle saakka.

Ideapark jäi rakentamatta talouden yleisen heikkenemisen ja ”poliittisen automarketkohun” takia. Ideapark olisi nielaissut heti valmistuessaan Lapuan keskustan nykyiset palvelut (kävelykatumiljöön) läheisen valtatien varteen ja Ideaparkin isku olisi tuntunut Kauhavalla saakka (noin 10 km etäisyys). Ideapark-hanke on syntyessään niin suuri, ettei kauhavalaisilla olisi ollut mitään mahdollisuutta tehdä sille vastavetoa.

*

Paikallislehti Komiat (1.2.2017) otsikoi uutisensa ”VIHDOINKIN” ja kertoi, että tällä hetkellä Kanta-Kauhavan vanhassa keskustassa sijaitseva S-market siirtyy syrjään uusiin tiloihin Kauhavantien viereen Mäki-Hannukseen eli paikkaan, johon piti tulla kauhavalaisten vastaveto Lapuan Ideaparkille. Kauhavalle oli tulossa mm. Ikea.

Tuosta Komian uutisesta huomaa, että harmaa puolueraha haisee taas jossakin välissä hetkeä ennen kunnallisvaaleja 2018.

*

Tuleva ”Kauhavan Ideapark 2017″ aiotaan rakentaa lähelle Etelärannan uutta pientaloaluetta. Paikalle on rakennettu jo uusi liittymä ja tieyhteys. Entisen Kauhavan keskustaa ollaan nyt siirtämässä kunnan virkamiesjohdon toimesta jo kolmanteen paikkaan, nyt ensimmäisen kerran joen eteläpuolelle.

Vaikka asukkaiden kauppamatka pitenee jatkossa moninkertaisesti kaavoitusmonopolin haltija eli kunta ei ole kysynyt asiassa asukasmielipidettä lainkaan. Rollaattoria käyttävistä vanhuksista on tulossa tuon kuntaprojektin suurin häviäjä, matkasta uuteen S-markettiin tulee keskimärin useita kilometrejä pitkä.

*

Kauhavalla ei saa edes lausahtaa sanaa ”kommunisti”. Härmässä pitää supista tuosta sanasta vieläkin hiljempää.

Jääkäriliikkeen ja valkoisen vallan palvonta kukoistaa Suomen maatalousvaltaisimmalla Suur-Kauhavalla ikään kuin jääkärit ja valkoiset toimisivat vieläkin ”kanteleen säestyksellä”.

Uuden suurkunnan vaakunassakin komeilee helavyö (puukolle) ja maltan risti. Siis pistin (väkivalta) ja militarismi.

*

Vanha kirkonkylä-Kauhava on lahoamassa nopeasti. Vanhojen rakennusten purkaminen ja puunkaato jatkuu entiseen tyyliin. Eikä kauhavalaiset edes huomaa, että ”taas puretaan Vanhaa Kauhavaa”. Eikä kenenkään silmä edes räpsähdä.

Olen pohdiskellut usein syytä tuohon ilmiöön. Kauhavalaiset jättävät yleisesti oman vanhan talonsa mätänemään tai korjaavat sen pilalle. Asiantuntijoiden perinnerakentamisesta heillä ei ole käsitystäkään.

*

Tuo huomaamattomuus ja välinpitämättömyys on seurausta lakeuden maatilakartanokulttuurista, jossa toinen puoli kartanon rakennuskantaa on mätänemässä ja kaatumassa kohti maata samaan aikaan kun toisella puoliskolla rakennetaan uutta.

Valtakunnallisella tasolla pyritään kuitenkin säilyttämään vanhaa rakennuskantaa esimerkkinä jälkipolville siitä, mitä on jo ollut. Siitä on runsaasti valtakuunnallisia ohjeita ja määräyksiä.

”Historiallisen jatkuvuuden” huomioimisen lisäksi vanhan rakennetun miljöön on todettu olevan osa ihmisen minuutta (identiteetti).

Restauroinnilla viitataan vanhan rakennetun ympäristökokonaisuuden, rakennuksen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseen mahdollisimman alkuperäisenä. Tämä toteutetaan kertakäyttökulttuurin vastaisesti korjaamalla taloa siten, että rakennus kestää ajan hampaassa mahdollisimman pitkään (oikeat materiaalit, työtavat, vanha rakennustekniikka jne.).

*

Ympäristöpsykologian mukaan vanhat rakennukset ja rakennetut ympäristöt muodostuvat osaksi asukkaiden identiteettiä ja minäkuvaa, mutta tuolle ajatukselle ei anneta Kauhavalla hallinnossa arvoa. Valtakunnan rakennussuojelulain ja kaavoituksen mukaisen rakennussuojelun tehtävä ei näytä koskevan kauhavalaisia.

Mielivaltaisesti (improvisoiden) kasattu Kosolanmäen ulkoilmamuseo, Iisakki Järvenpään puukkomuseo sekä Kauhavan taidetalo ovat olleet säästösyistä vuosikaudet suljettuina. Noidenkin paikkojen rakennukset kallistelevat kohti maata aina vain lahompina.

Kosolanmäkeä on alettu käyttämään myös uusien modernien omakotitalojen rakennuspaikkana.

1921 palaneen Kauhavan puukirkon (kansanrakentaja Antti Hakola) tulipalolta säilynyt ulko-ovi oli pitkään navetan ovena (kts. Timo Pietiläinen, Kauhavan historia 1, 1999, sivu 393)mutta kyseinen navetta on purettu ja tuo ovi on ollut pitkään kadoksissa.

Juorujen mukaan kadonnut puukirkon ulko-ovi on jonkun navetan takana kaiken muun ”romun” joukossa. Ja Kauhavalla on kuulemma myynnissä muitakin vanhoja ”korkeita kirkonovia”.

*

KONSERVOINNISTA kauhavalaiset eivät ole kuulleet koskaan. Sillä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi vanhan ulko-oven halutaan säilyvän kunnossa pitkään. ENTISÖIMISELLÄ (josta he eivät ole myöskään kuulleet) viitataan taas pyrkimystä palauttaa vanha ovi alkuperäiseen ”kuntoon ja asuun”.

Esimerkiksi näistä termeistä sekä termistä ”restaurointi” voi kuitenkin olla eri filosofisten näkökulmien pohjalta montaa eri mieltä.

Koska kauhavalaisille on tärkeintä sulkeutua maaseutukulttuurisesti perinteiseen perheen, suvun ja klaanin ympyrään he eivät tarvitse tietämättöminä näissäkään asioissa ”muiden neuvoja”.

*

Kauhavan entisen kunnanjohtajan kerrotaan lausahtaneen ”Kauhava ei tarvitse omaa JURISTIA koska minä tunnen Suomen lainsäädännön riittävän hyvin”. Esimerkiksi Kangas-Annalan tie- ja siltahankkeen historia todistaa kuitenkin aivan muusta.

Kauhavalla ei voi olla huomaamatta sitä, että ”täällä ei ole tarvittu muita” hyvin monissa asioissa.

Entinen kunnanjohtaja oli ollut aikaisemmin omavaltaisten puukkojunkkareiden Härmässä kunnanjohtajana.

Härmäläisten ihanne ei ole nationalistisen Suomen perustaja J. V. Snellman koska tuo kansallissankari pani armeijan ja poliisin hiljentämään Härmänmaan perinteeksi tullutta riehumista.

*

Alahärmässä juhlittiin tammikuussa 2017 Ylihärmän ”tynkäesikunnan infotaulua” (Komiat 1.2.2017 ja Aviisi 2.2.2017). Mannerheim vietti VAJAAN VUOROKAUDEN ”talonpoikakartanoiden” maatalousvaltaisella Ylihärmällä mutta siirtyi Seinäjoelle heti aamupäivällä 28.1.1918. Infotaulu todistaa eniten härmänmaalaisten halusta puolustaa isänmaata vieläkin vuoden 1918 alun hengessä.

Mannerheim suunnisti Vaasasta puukkojunkkarien ydinseudulle (alahärmäläinen Isotalo ja ylihärmäläinen Rannanjärvi) koska ”valkoinen armeija” kaipasi kiireesti sopivia miehiä käynnissä olleeseen ”väärinajattelu- ja vapauttamissiivoukseen”.

Maatalousvaltaisella Härmänmaa-Kauhavalla ei ylläpidetä ”sisäsiittoista rähmälläänoloa” ainoastaan paikallisilla joululehdillä vaan myös ”pyhällä sanomalehtikolmiolla” (Ilkka-Komiat-Aviisi). Mieluiten ollaan ”kaksineuvoisen rähmällään”.

Syystä ja toisesta johtuen kyseiset paikallisuutislehdet hyrräävät keskustapuolueen, entisen Maalaisliiton tahdissa.

*

Ja uudesta ”komiasta” Suur-Kauhavasta on seudulla ilmassa pelkkiä suuria odotuksia. Konkreettinen näyttö uudesta toimivammasta ja paremmasta Kauhavasta puuttuu kokonaan.

Tähän asti on eletty veronmaksajille kalliiksi tulevaa purkufirmojen, ruokakassikuljetustaksien, koulukuljetusbussien sekä puoluekassojen kulta-aikaa.

Uudesta Kauhavasta on tulossa toiminnallisesti ja aluerakenteena aivan toinen.

Pahimmassa tapauksessa Suomen suurkuntauudistuskin epäonnistuu kokonaan koska siitä tulee valtiollisellakin tasolla ylikallis huonosti toimiva kokonaisuus.

*

9. Sana KULTTUURI ei viitata ainoastaan kehittyneeseen ja sivistyneeseen ”hyvään hengenviljelyyn”. Sillä voi viitata yhtä paljon barbaariseen, alkeelliseen ja sivistymättömään kulttuuriin.

Ihmisen, mytologisen eläimen KULTTUURI JA MYYTIT eivät ”avaudu” koskaan hetkessä ”yhteisöllisen pintakuoren takaa”. Paikan kulttuurista ei voi päästä koskaan hetkessä selville.

”Filosofinen antropologia” eli ”paikallisen väestön kulttuurin ja myytistön tarkkailemiseen liittyvä filosofointi” avaa parhaita näkymiä ”paikallisen pintakuoren” alle.

Kulttuuri sisältää opittuja tapoja sekä tyylejä. Niitä voi havaita väestön puheesta, kielestä ja toiminnasta. Kulttuuri sisältää käsityksen siitä mihin yhteisöön minä kuulun sekä kuka minä olen (identiteetti). Kulttuuriin kuuluu myös paikkakunnan tavat sekä alueella vallitsevat ihmissuhteet sekä luontosuhde.

Paikallinen kulttuuri liittyy aina myös alueen elinkeinorakenteeseen ja valtasuhteisiin. Vallitseva elinkeino voi liittyä esimerkiksi maatalouteen. Valtasuhteet voivat näkyä tuolloin esimerkiksi avioliitoissa ja yhteiskunnallisen vallankäytön organisoimisessa.

Paikan kulttuuri ja myytistö on aina kokonaisuus. Ne voi vaihdella samalla hyvin paljon.

Esimerkiksi maaseutu ja kaupunkiseutu muodostaa kaksi hyvin erilaista kulttuurista kokonaisuutta. Kulttuuri voi saada myös aivan pienellä alueella asuvissa yhteisöissä hyvin erilaisia ja kummallisia muotoja (tavat jne.).

Ulkomailla kohtaa kulttuurisia kokonaisuuksia, joihin sisältyy esimerkiksi täysin eri kieli ja uskonto.

*

Suomalaisnationalistinen romantikko Samuli PAULAHARJU, lakeuden Runeberg, kertoo kirjassa ”Härmän aukeilta”, 1966 (alun perin 1932), että ”Vaasan Jaakkoo, maisteri J. O. Ikola, OIKEA HÄRMÄLÄINEN, antoi sysäyksen – – lähtemään kerran (Oulusta/lisäys JP) Etelä-Pohjanmaankin lakeuksille – – entistä etsimään – – ja täällä aukeni taas uusi maa ja kansa – – tumma kansa, ylpeä, pystypäinen, jyrkkä ja rehti maanraataja..heränneittenkin seura – –”. Kirjan takakannessa sanotaan, että ”– – siinä on maanaukeaa möyriä härmäläisten ja puskea jumalantuulten – –”.

Puhe ”eteläpohjalaisesta energiasta ja tahdonvoimasta” on kuitenkin nationalistis-regionalistinen myytti.

Varsinkin väkivaltaisessa mieskäyttäytymisessä ei ole mitään ihailtavaa, miehen väkivalta on antanut aihetta perustaa naisten ja lasten suojaamiseksi turvakoteja viimeksi myös lakeudelle.

*

Esimerkiksi nuijasotaa, puukkojunkkareita ja lapuanliikettä koskevilla kertomuksilla ylläpidetään tietoisesti väkivallan ihailemisen perinnettä. Nationalismiin yhdistettynä tuosta miehisestä vallankäytöstä tulee helvetti.

Maatalouskartanoiden eteläpohjalainen isäntäkulttuuri on aiheuttanut yhteisöissä monia ongelmallisia ilmiöitä.

Etelä-Pohjanmaan valtuustovaltaa käyttää eniten valtaa patriarkaalisesti tietysti miehet (kts. Ilkka 11.9.2016). Säännön vahvistava poikkeus Soinin kunta, sijaitsee sisä-Suomen suunnalla ja on samalla aivan eri kulttuuripiirissä.

Feministinen naisliike on lakeudella vieläkin aivan olematon.

 

 

10. Kiina oli jo ennen ajanlakumme alkua merkittävä kulttuuri ja valtiomahti.

Suur-Kiina syntyi kun Qinin (”siinin” eli ”kiinan”) valtio sulautti itseensä kaikki muut kiinalaiset osavaltiot. Kiinan keisarikunta perustettiin 221 eKr ja Kiina oli tuon jälkeen alueeltaan suurempi kuin mikään muu siihenastinen valtakunta.

Ihmislaji on vaikuttanut Kiinassa paljon ennen kuin Euroopassa.

Kommunisti Mao Tse-tungin käynnisti toisen maailmansodan jälkeen kommunistisessa Kiinassa kulttuurivallankumouksen karsiakseen järjestelmästä ”löysät pois”.

Maon kuoleman jälkeen Kiinan kommunistinen puolue ryhtyi käyttämään hyväksi myös kapitalismia. Tämä on uusprotektionisti Trumpin mielestä ongelma, johon hän haluaa vaikuttaa.

Kiinan väkiluku on noin 1,4 miljardia (2013), koko maapallon väkiluku oli samaan aikaan noin 7 miljardia. Kiinassa on sallittu ainoastaan yksi puolue, kommunistinen puolue.

Kiinan kommunistisen kansantasavallan ns. ”vapautusarmeija” on maapallon suurina, siihen kuuluu 2,8 miljoonaa sotilasta.

*

Universaalisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja monikulttuurisuuteen pyrkivän maailmanvaltion perustamisessa on käytettävä hyväksi kiinalaista suurvaltakulttuuriperinnettä. Siinä ei sallita jonkun kansan- ja kieliryhmän sulkeutumista omaan alueeseensa, jotta se voisi harjoittaa muista kansoista ja paikoista irrallista elämää.

Mutta ilman eksistentialistista yksilövapautta äärettömän kurinalaisesti hallittu maailmanvaltio ei voi toimia. Tässäkin suhteessa Kiinan kulttuurin tutkiminen on hyödyllistä mainitsemaani uuteen maailmanjärjestykseen pääsemiseksi.

Tässäkin on keskistä selvittää vanhaa ja uutta kulttuurista kehitystä ja siihen liittyviä myyttejä.

 

 

11. Vanha maatalousyhteiskunta oli aivan erilainen kuin uusi moderni maatalousyhteiskunta. Tuon eron synnytti teknillistyminen, koneellistuminen ja teollistuminen.

Se mahdollistaa ”modernit yhden miehen suurmaatilat” (monitoimikone ja puukaato, teknistetty suursikala jne.). Tästä on aiheutunut samalla uusi yhteiskunnallinen kysymys: onko oikein, että pienellä väestöryhmällä on oikeus käyttää hyväkseen luonnonvaroja rajattomasti ja rikastua modernilla tekniikalla tehokkaaksi tehdyllä maa- ja metsätaloudella upporikkaaksi. Uusimman elinkeinorakenteen useimmissa haaroissa ei ole vastaavaa tilaisuutta lainkaan.

Modernin metsä- ja maatalousyhteiskunnan yksipuolisen suosimisen arvostelemisella on myös monia muita hyviä perusteluja. Näitä solmukohtia entinen Maalaisliitto (valtapoliittinen kansalaisten edustajia ohjaileva puolue nimeltä Suomen keskusta) ei ole osannut avata tähän päivään mennessä vähääkään. Suomen keskusta on ollut aina rähmällään rikkaiden edessä. Ja vähiten tuo puolue on arvostanut teollisen aikakauden palveluammateissa toimivia.

*

Tieteen keskustoimikunnan puheenjohtajan sosiologiprofessori Erik Allardtin kirjoituksen ”Yhteiskuntamuoto ja yhdenmukaisuuden paine” (”Suomi muutosten yhteiskunta”, toimittanut Pertti Suhonen, 1989) mukaan MAATALOUSYHTEISKUNTA JA KANSALLISVALTIO EIVÄT SOVI YHTEEN koska teollinen yhteiskunta edellyttää KULTTUURISTA yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta ja koska teollisessa yhteiskunnassa VALTIOLLISET JA KULTTUURISET rajat yhdistyvät.

Uutteen valtiolliseen yhteiskuntamuotoon sisältyy myös kansainvälistyminen. Siihenkin sisältyy yhdenmukaistamisen paine.

Suomen maatalousvaltaisimmat kunnat sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla. Yksipuolisesti maatalousvaltainen Etelä-Pohjanmaa ei ole pystynyt vastaamaan uusimpiinkaan haasteisiin. Ylikansallinen kehitys voi romahduttaa elinkeinorakenteeltaan yksipuoliset maakunnat yhdessä hujauksessa.

*

Lakeuden regionalistisen kulttuurin maatalousvaltaisuutta palvotaan samaan aikaan kun muu nationalistinen Suomen valtioinstituutio on irtaantunut maaseutukulttuurista teollistumalla, kaupungistumalla ja kansainvälistymällä, sekä yhtenäistymällä ja yhdenmukaistumalla myös kulttuurisesti.

Etelä-Pohjanmaan historia todistaa vakuuttavasti nuijasodasta, Suomen sisällissodasta ja lapuanliikkeestä lähtien siitä, että lakeuden regionalistisen kulttuurin ja muun Suomennimen kulttuurin välinen jännite on purkautunut usein väkivaltaisina yhteenottoina.

Niissä lakeuden talonpojat ovat asettaneet ”oman lakinsa” yhtenäisen valtiollisen lain yläpuolelle. Se johtaa samalla väkivaltaan ja militarismiin.

Noiden historiassa mainittujen yhteenottojen taustalla on näkynyt myös sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen (segregaatioilmiö kuten ”torpparilaitos”). Kyseinen ilmiö on torjuttavissa elinkeinorakenteen monipuolistamisella teollisesti sekä kaupunkikulttuurilla ja kansainvälisyydellä.

Eteläpohjalaiset eivät näe uhkakuvia ainoastaan kommunisteissa ja sosialisoinnissa. Heille on yhtä suuri uhka kansainvälistymisessä, monikulttuurisuudessa ja suvaitsevaisuudessa.

Itseellisiin ”maatalouskartanoihin” perustuvan modernin koneellistetun maatalousvaltaisen yhteiskuntamallin suurin epäkohta ei ole se, ettei se työllistä muita kuin ”kartanon” oman väen sekä kaivinkoneita ja monitoimikoneita omistavia pikkufirmoja.

Huomionarvoisin seikka tuossa yksipuolisessa elinkeinorakenteessa on se, että se synnyttää yksipuolisen konservatiivisen ja suvaitsemattoman kulttuurimuodon (arvot, asenteet, tyylit jne.). Siihen sisältyy protestanttinen etiikka, utilistinen luontosuhde sekä valtakunnan tasolla se politiikkaan, jossa suositaan varakkaista viljeleviä maa- ja metsäomistajia, maatilafirmoja.

Pienten tilojen lopettaminen on aiheuttanut irtaantumista Suomen keskustasta (Maalaisliitosta) sekä poliittista ääriliikehdintää (SMP ja PS) ja valtiollista valtapeliepävarmuutta.

 

 

12. Eksistentialistinen vapauskäsitys merkitsee yksilön vapautta ”itselleen olemiseen”, siinä vapaus on konkreettista yksilöllistä vapautta ja se on sitä vasta kun maailomassa oleminen ei tapahdu esimerkiksi jonkun tai joidenkin muiden ihmisten kautta.

Maaseudun epäeksistentialistisessa maatalouskulttuurissa perheellä, suvulla, klaanilla (suvut) sekä heimolla on perinteisesti yksilön elämän kannalta isoin merkitys, se on merkinnyt samalla muiden kautta olemista ja elämistä. Se on samalla individualismin ja eksistentialismin vastaista. Samalla korostuu suvaitsemattomuus ”ulkopuolisia” ja toisenlaisia kohtaan.

Maatalouskeskuksen elämä tapahtuu tiiviissä vuorovaikutuksessa oman pienen yhteisön kanssa. Perheen ja suvun siteestä muodostuu siinä erityisen vahva. Maatalouskeskuksen elämä sisältää myös ankaran sosiaaliseen elämään ja vallankäyttöön liittyvän hierarkian, siinä isäntäväki sijoittuu palvelusväen yläpuolelle.

Tämä johtaa jyrkkiin eroihin sosiaalisessa elämässä (yltäkylläisinä elävät sekä puutteessa elävät) sekä fyysisessä miljöössä (erikseen ”kartano” ja torppariasutus).

Eteläpohjalaisessa maatalouskulttuurissa sulkeudutaan omaan sisäpiiriin (perhe, suku jne.) sekä omaan ”näppäryyteen”. Eteläpohjalainen lausahdus ”me emme tarvitse muita” tarkoittaa, että ”me emme halua tänne muita”. Tämä merkitsee samalla sitä, että jokaisen liikkeitä ja tekemisiä tarkkaillaan päivästä toiseen tarkoin niin, ettei kukaan pääse tekemään mitään ”omin päin”. Jos jotkut tekevät kuitenkin tosin, heidät leimataan pilkan kohteeksi.

Sisäympyrään sulkeutuminen on kuitenkin ongelma. Eikä se ole sitä pelkästään sukulaisavioliittoihin liittyvien sairauksien takia vaan monesta syystä.

Kaupunkikulttuurissa ja kansainvälisessä kulttuurissa on päinvastoin, siinä toisenlaisia halutaan, etsitään ja tarvitaan koko ajan. Samalla syntyy tervettä kulttuuria ja DNA:ta.

Yksipuolisesta elinkeinorakenteesta (maatalous) ja sosiaaliseen pikkuympyrään sulkeutumisesta aiheutuu despotismia ja korruptiota. Sekä sosiaalista ja kulttuurista massoittumista, ”paikalliskansan rähmälläänoloa” sekä ”valtaeliittikukkoilua” (isäntäväki).

*

Suomen nykyisen valtion sisällä oli erätalouden ja varhaisen maatalouden aikana lukemattomia paikalliskulttuureja. Nykyisen Suomen keinotekoisen valtioalueen rajojen sisällä sen eri osa-alueet kehittyivät erilaisissa vuorovaikutuksissa ympäröivien alueiden kanssa eri suuntiin.

Kyseisestä vuorovaikutuksesta saa hyvän käsityksen esimerkiksi Greta Karste-Liikasen tutkimuksesta ”Pietari-suuntaus kannakselaisessa elämänkentässä, 1968). Turun Pietari-seuran järjestää Turussa hyviä luentosarjoja ja äskettäin niihin kuului teema ”Karjala kahden kulttuurin välissä” (Rainer Knapas), sekin valaisee mainitsemaani vuorovaikutusta.

Vastaavan tyyppinen kehitys (esimerkiksi Merenkurkun kohdalla) on vaikuttanut omalta osalta Suomen valtion nykyiseen kulttuuriseen ja valtapoliittiseen pirstalemaisuuteen. Lapissa, Ahvenanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla vaikuttaa Suomen nationalistisesta valtiolaitoksesta poikkeavimmat osa-alueet.

Koska Suomen valtion perustaminen johti kaikille (alueet ja yhteisöt) yhteisten lakien määräysten ja tapojen noudattamiseen se synnytti paikallisissa kulttuureissa usein syvää ärtymystä.

Rajansa sulkenut nationalistinen valtio kilpaillee samaan aikaan muiden suljettujen nationalististen valtioiden kanssa. Toisia vieraita nationalistisia valtioita pidetään oman maan kannalta ystävällisinä, toisia vihamielisenä, rajanveto liittyy tässä tavallisimmin kulttuurieroon. Tämä johtaa uhka- ja viholliskuvien luomiseen ja ylläpitämiseen, esimerkiksi Suomen keskeisin uhkakuva on liittynyt aina Venäjään.

*

Lapuanliike syntyi Suomen itsenäistymisen alkuvaiheessa ja kyseinen paikalliskulttuurinen vastarintaliike Suomen valtiovaltaa vastaan liittyy ”väärin ymmärrettyyn suomalais-kansalliseen nationalismiin”. Uudet yritykset ottaa ylin valta paikallisen tason käsiin ovat tuomittu epäonnistumaan.

 

 

13. Kauhavan kasarmille sijoitettiin pari vuotta sitten PAKOLAISIA valtiovallan käskystä antamatta paikallisen julkista valtaa käyttävän hallinnon juurikaan vaikuttaa sijoituspäätökseen. Tapahtuma järkytti eniten kuntalaisia.

Uusi SUURKUNTA ei ole kuitenkaan mikään ”maatilakartano” jossa pidetään huolta ainoastaan ”omista”, uuteen kuntaan mahtuu myös ”ulkopuoliset hädänalaiset”. Uusi suurkunta täytyy johtaa uuteen kulttuuriin ja myytistöön.

Uusi MAAKUNTAHALLINTO etenee samalla tavalla. Sekin tule kuitenkin järkyttämään eniten paikallisväestöä.

Jatkossa lakeuttakin tulee hallitsemaan ylikansallinen valta ja valtiovalta. Siinä ”nimismies” palaa näin tuon tuostakin hevospiiskansa kanssa lakeudelle. Se aiheuttaa taas kerran raivoa ja vihaa. Mutta raivoaminen ei auta.

Tämä käynnissä oleva kehitys todistaa siitä, että ylikansallinen raha- ja talousvalta sekä uusin poliittinen valta on syrjäyttämässä nationalistisen valtion vallan ja että samaan aikaan kansallisvaltio ohittaa vanhat paikalliset valtarakenteet.

Mutta kansalaiset ovat vähitellen heräämään paikallisen valtuustovallan hävittämiseen (kts. esimerkiksi Reijo Ojennuksen mielipidekirjoitus ”Kunnat itsenäisyystaisteluun”, Ilkka 7.2.2017)

Samaan aikaan kun edustuksellista paikallisvaltaa ajetaan alas vanha perhe-, suku-, klaani- ja heimoajattelu ”pyhä perhe” (Marx) murenee ja se on korvautumassa yksilövapautta korostuvalla eksistentialistisella ajattelulla.

Vanhaa ”ruohonjuurivaltaa” ei voi palauttaa ”paikallisilla vastarintaliikkeillä” kuten kauhavalaisilla ”Kangas-Annaloilla”. Vähiten väkivallalla ja militarismilla (esimerkiksi talonpoikien lapuanliike).

Aikansa eläneen maatalouskulttuurin väkinäinen ylläpitäminen tulee estää ja elinkeinorakennetta pitää monipuolistaa.

Nykyinen kulttuuri ylläpitää varakkaiden rikastuttamista entisestään. Suomenkaan väestöstä puolet ei omista mitään muutta kuin oman työpanoksensa.

*

Suurkunnan aluerakennetta pitää suunnitella samaan aikaan kun suuralueen uutta rakennetta tarkastellaan pelkästään esimerkiksi ”teknisten funktioiden” ja talouden (rahan) näkökulmasta.

SUURKUNNAN YLEISKAAVA voidaan laatia myös vaiheittain, eräs suuri kysymys syntyy tuolloin siitä niveltyvätkö eri vaihesuunnitelmat kokonaisuudeksi. Mutta tätäkin hankalampi kysymys on se, pohjautuuko ”kokonaisyleissuunnitelma” enemmän ”tietotuotantoon ” kuin hermeneuttisen ihmisen huomioon ottamiseen.

”Tieto on valtaa” – yleiskaavalla laiminlyödään inhimilliset tekijät. Siinä valtaeliitti hankkii kattorakenteena ”tieto on valtaa”- suunnittelutiedot, asettaa tavoitteet ja asettuu ihmisyyden yläpuolelle.

*

14. Liikkuminen ja rakentaminen on tapahtunut harvaan asutulla lakeudella aina joen ja sen varteen tehtyjen maanteiden varassa. Tuosta nauhamaisesta rakenteesta aiheutuu paljon liikkumista. Teollisen kulttuurin ja lakeuden ”kartanoiden” auroistuminen on lisännyt yksityisautoilua. Amerikansiirtolaisuus aiheutti auton ihailemista. Parkkipaikat ovat lakeudella puollollaan yksityisautoja. Monissa maatiloissa on käytössä useita henkilöautoja. Maatalouselinkeinon lakeudella vallitsee kokonainen oma liikennekulttuuri.

*

Kauhava on syntynyt 1600-luvun alussa itä-länsi-suuntaisen Kauhavanjoen varrelle. Joen molemmin puolin näkyy vieläkin vanhat maantiet. Ensimmäinen kirkko rakennettiin joen eteläpuolelle mutta varsinainen kirkonkylätaajama kasvoi joen pohjoissivulle. Monet rakennemuutokset alkoivat ravistelemaan Kauhavaa. Keskustataajaman uudet rakennukset tehtiin usein rakennusteknisesti aivan väärin.

Helmikuun 2017 alussa purettu homeongelmatalo Kirkonkylä-Kauhavan kunnantalo valmistui sodan jälkeen 1957. Kauhavan liikekeskusta sijaitsi noihin aikoihin kyseisellä alueella, johon sijoittui myös Kauhavan työväentalo, terveysasema ja tiilikirkko ja koulukeskus joen toisella sivulla. Kantakauhavalla on ollut koko 1900-luvun noin 8000 asukasta. 1930–1950 se oli noin 10 000.

Kauhava oli nimellisesti kauppala vuodesta 1974 lähtien ja kaupunki vuodesta 1986 lukien. Uusin kehitys johti 2000-luvun alussa kuntaliitosneuvotteluihin (neljän kunnan yhteinen suurkunta).

*

Seuraavassa vaiheessa Vanhan Kauhavan liikekeskusta alkoi siirtyä idästä länteen lähelle linja-autoasemaa ja rautatieasemaa. Tästä aiheutui ensimmäisen kerran suurta liikkumisen lisääntymistä, koska esimerkiksi matka länsipäästä 1975 valmistuneelle terveysasemalle tuli hyvin pitkäksi.

2010-luvulla käynnistyi kolmas rakennemuutosvaihe. Kanta-Kauhavan liikekeskusta alkoi siirtyä nyt Kauhavanjoen eteläpuolelle Lapualle johtavan valtatien varteen. Tämä ratkaisu lisää liikkumisongelmia entisestään. Suurimpana liikkumisongelmat tulevat olemaan Suur-Kauhavalla. Se tulee perustumaan yksityisautoiluun ja liikkumismatkasta palvelupisteisiin tulee jopa yli 50 km (keskimäärin).

Joen eteläpuolinen uusi Kanta-Kauhava sijoittuu lähelle Lauttamuksen uutta asuntoaluetta. Ratkaisusta näkyy se, että vanhan Kauhavan toivotaan katoavan kokonaan sillä se ei ole enää kuntajohdolle ylpeyden vaan häpeän aihe. Vanha Kauhava täyttyy tyhjistä liiketiloista ja purkuvalmiista taloista. Siitä on tulossa kokonainen rauniokaupunki.

Kolmas muutosvaihe käynnistyi kilpailutilanteessa, minkä taustalla oli kapitalistinen rahavalta (pankit) sekä isot rakennusliikkeet. Niiden uusin tavoite on ollut rakentaa mammuttimaisia ostamis- ja kuluttamiskeskuksia (automarketteja). Poliittiset puolueet ovat liittyneet kyseisiin projekteihin ahnaasti läpinäkymättömän korruptiivisen puoluerahoituksen takia. Tällaista jälkeä syntyy muotiin tulleella ”kehittämisjohtamiskaavoituksella”.

Lapualle oli tulossa kyseisen valtatien varteen noin 10 km päähän Kanta-Kauhavan keskustasta uusi Ideapark-niminen kauppakeskus. Se uhkaa tyhjentää myös Lapuan liikekeskustan. Lapuan talonpojilla ja liikemiehillä on omat ”lautakasat” ja ”kehittämisjohtajakaavoittajat”.

Suur-Kauhavan johto haluaa tehdä vastavedon Kanta-Kahvan ”Ideanparkilla”. Keväällä 2017 on kuntavaali ja puolueet tarvitsevat taas kerran puoluekassoihin harmaata rahaa. Vuoden 2017 alussa olleen uutisen mukaan kyseiselle alueelle sijoittuu ensimmäisenä iso uusi S-market.

Suurkunnasta ei tule uusi lähipalvelukunta. Uusia isoja palvelupisteitä nousee ehkä eniten Härmänmaalle, esimerkiksi uusi sosiaali- ja terveyskeskus sekä koulukeskus.

 

 

15. Vaikka kauhavalaiset huudahtivat heti lentosotakoulun lähdön jälkeen ”kauhavalaaset sanoo ei” entiselle kasarmille perustettiin pakolaisten vastaanottokeskus. Kohta Syyrian kaupunkisotia pakoon lähteneillä on Kanta-Kauhavalla kauhisteltavana ”omatekoinen raunio-Kauhava”. Modernia rakennussuojeluakaan ei Kauhavalla tunneta. Ja Suomen valtion ympäristölainsäädäntöä tulkitaan usein miten huvittaa.

Ilmajokilaisesta syrjäkylästä vuonna 1960 syntynyt ”Seinäjoen kaupunki” aikoo kehittää keskustaansa. ”…nämä kunnostamattomat rakennukset eivät sovi lainkaan. Mikäli rakennukset ovat säilyttämisen arvoisia, eikö niitä voisi siirtää arvoiselleen paikalle?” (SDP:n varavaltuutettu Helena Koivusaari, Ilkka 4.2.2017).

Nyt kun keskustalainen pääministeri Juha Sipiläkin on muuttanut Oulusta Helsingin seudulle voisiko koko Seinäjoenkin siirtää Helsingin lähiöksi?

Tuon ajatuksen toteuttaminen ei kuitenkaan onnistu monestakaan syystä. Ensinnäkin modernin rakennussuojelun mukaan rakennus täytyy säilyttää alkuperäisellä paikalla. Siis Seinäjoki lakeudella.

Vanhojen rakennusten siirtely uusiin paikkoihin ”kaupunkikuvan parantamiseksi” olisi epäviisasta ja sivistymätöntä. Seinäjoen kohtalona on kaupunkikulttuurinen historiattomuus.

 

 

16. Hegelin nationalistiseen henki-idealismiin sisältyi ajatus aistikokemuksen ylittävästä dialektisesta järjestä. Karl Marx ei hyväksynyt idealistista henkiajattelua mutta piti Hegelin dialektiikkaa kehittämiskelpoisena ajatuksena.

Dialektiikkaan liittyvää kritiikkiä esitti myöhemmin positivistien lisäksi myös Jean-Paul Sartre eksistentialistina.

Positivistien mielestä ihmisen pitää tuketua aisteihin ja torjua kaikenlainen ”hegeliläinen ja muu henkispekulaatio”. Vuonna 1960 ranskaksi ilmestyneessä Sartren kirjoituksessa ”Dialektisen järjen kritiikki” on kriittisiä ajatuksia Marxin filosofiaan liittyvästä dialektisesta järjenkäytöstä.

Marxin esittämät ajatukset OLEMUKSESTA (essentialismista) ja ILMIÖISTÄ sekä Sartren esittämät (eksistentialistiseen) OLEMISEEN liittyvät kysymykset ovat tässä yhteydessä huomion arvoisia.

Sartren mukaan OLEMINEN edeltää OLEMUSTA.

Sartre torjuu käsityksen minkä mukaan ihmisellä olisi (jo alun perin) jokin olemus (”luonnollinen muoto”) jota ihminen toteuttaa elämässään. Sartren mukaan ensin tapahtuu olemista ja vasta sen jälkeen ihmiselle muodostuu olemus.

Filosofian lisensiaatin Matti Juntusen mukaan ”Kuuluisaksi on tullut Marxin argumentti empirististä VULGAARITALOUStiedettä vastaan”, Marxin mukaan

”Jos OLEMUS ja välitön ILMIÖmuoto lankeaisivat yhteen , olisi kaikki TIEDE tarpeetonta” (Johdatus filosofiseen ajatteluun, 1982, sivut 140-141, suurennokset JP).

Karl Marxin Pääoman (ensimmäinen osa). Petroskoi 1957 lopussa on vireraskielisten sanojen luettelo. Siihihen sisältyy sana ”vulgääritaloustiede” Marxin mukaan (sivulla 819). Tuolla sanalla viitataan porvarilliseen kansantaloustieteeseen, jossa ei tutkita porvarillisia tuotantosuhteita (päinvastoin kuin klassillisessa taloustieteessä) vaan julistetaan ikuisiksi totuuksiksi porvariston omahyväiset käsitykset omasta maailmastaan.

Ilmiöiden maailmaa (ilmiö=fenomeeni esiintymä, muutos tapahtuma) on pidetty metafysiikassa usein erillisenä ”todellisuudesta” tai olemuksesta. Toisen käsityksen mukaan ”ilmiömuutos esiintyy todellisuudessa”.

*

Karl Marx näki samalla tavalla kuin runoilija Baudelaire aikakautensa modernin tekniikan, koneellistumisen ja teollistumisen, molemmat tekivät siitä omalla tavalla johtopäätöksensä. Marx näki syntymässä olevan tavaratulvan (vieraantumisen) ja tehtaiden työläisjoukot (köyhälistö). Marx ymmärsi, että käynnissä on iso yhteiskunnallinen ja taloudellinen (kapitalismi ja pääomien nopea kasautuminen) muutos. Ja että käynnissä oleva mullistava muutos antoi aihetta muuttaa siihenastiset valtasuhteet.

Marx näki, että teollistumisenkaan aikana valtaosalla ihmisistä ei ole mitään aineellista omaisuutta, he omistavat ainoastaan oman työnsä. Kun hän ymmärsi mistä se johtui, hän tunsi sääliä työläisköyhälistö kohtaan.

Marx ei voinut pohtia 1800-luvun puolivälissä yksilölliseen vapauteen ja INHIMILLISEN OLEMISEN liittyviä kysymyksiä. Olemiseen liittyvät näkökulmat tulivat ajankohtaisiksi vasta Marxin kuoleman jälkeen (1900-luku, maailmansodat, subjektin kuolema jne.). Olemisen suuri filosofi Sartre ei ollut sattumalta kommunisti ja Marxin ihailija.

Teollisen kapitalismin aikana luonto on kurjistunut ja ihmiselämä on epäinhimillistynyt. Vaikka luonto on jo riekaleina, siitä pyritään ottamaan loputkin irti. Ja ihminen nähdään pelkkänä tavaran ja rahan tuottamisen välineenä, talouden hyödyn irti ottamisen kohteena sekä poliittisen vallankäytön välineenä, sodissa tykinruokana.

Marx ja Sartre ovat molemmat suuria humanisteja, molemmat taistelivat ihmisen ja inhimillisyyden puolesta. Marxin maailmassa olemisen kokemus pohjautui samalla tavalla kuin Sartrella pyrkimyksenä konkreettiseen ja universaaliseen ihmisenä olemiseen ylittämällä tuon pyrkimyksen teille tulleita esteitä.

Miksei sanaa kommunisti saisi lausua ääneen? Mitä pahaa siinä on?

*

Karl Marxin ehkä arvokkain teos on ”PÄÄOMA” (Kansantaloustieteen arvostelua, 1. osa), saksaksi ”Das Kapital, Kritik der politischen Ökonomie eli ”Poliittisen talouden kritiikki” on tuolle teokselle osuvampi nimi). Marxin kirjoittaman ”Pääoman” (1. osa vuodelta 1867) päämäärä on Marxin mukaan selvittää kapitalismin eli porvarillisen yhteiskunnan ”taloudellisen liikunnanlain selvillesaaminen”.

Marx lahjoitti ihmiskunnalle monia uusia kysymyksiä ihmeteltäväksi. Esimerkiksi työnteon ARVO, työn LISÄARVO, PÄÄOMAN kasautuminen sekä kuinka palkkatyöläinen tuottaa pääomaa ja LISÄÄ SEN ARVOA. Marxin mukaan teollistumisen yleistyessä TYÖN HYVÄKSIKÄYTTÖ tapahtuu ”…pääomien kasautumisen kautta, pääomien kasautuessa, siinä ”…Yksi kapitalisti lyö maahan monta muuta kapitalistia…” (Karl Marx, Pääoma, ensimmäinen osa).

Pääoman lopussa (kappaleessa ”Pääoman kasautumisprosessi”) on kirjoitus ”Uudenaikainen siirtomaateoria”. Esimerkiksi ”halpatyövoima” oli jo tuolloin muodostumassa maailmantalouden kehitykseen vaikuttavaksi tekijäksi. ”Työperäisen maahanmuuton” ilmenemistä ei Marxin teoksessa luonnollisestikaan käsitellä. Siinä ei myöskään käsitellä tänä päivänä ajankohtaista pakolaiskysymystä (sotapakolaisuus ja ympäristöpakolaisuus). Marx ei voinut tuntea myöskään tietotekniikan ja robottien vaikutusta kehitykseen.

Luonnon hyvinvoinnin turvaamisesta sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta on tullut ihmiskunnan kohtalonkysymys.

Marxin filosofia on rikastuttanut länsimaista kulttuuria. Eksistentialistisen yksilövapausajattelun sekä marxilaisen filosofian yhdistämisellä on tulevaisuus edessään.

*

Eksistentialistiseen olemiskäsitykseen ei sisälly dialektinen järkeily. ”Tietämiseen uskominen” on eksistentialistille ”huonoa uskoa”.

Ihmettelemistä, selvittämistä ja ”tutkimista” ei voi lopettaa koskaan. Mutta kaikkea sitä vastaan voi luoda kriittisen asenteen, missä yritetään uskotella toisille, että ihminen ”tietää” ja on pohjimmiltaan ”hyvä ja tietävä olento”.

Ilman uudenlaista suhdetta ”tieteeseen” ja ”tietämiseen” luontoa ja koko ihmiskuntaa uhkaa lopullinen tuhoutuminen.

 

 

17. Presidentti miljonääri Trumpin (USA) ja pääministeri miljonääri Sipilän (Suomi) sota mediaa vastaan on sotaa uutta kansainvälistä taloudellista ja poliittista maailmanjärjestystä ja demokratiaa vastaan uuden ”liikemiespoliitikon” näkökulmasta.

Mutta tuon kädenväännön on häviämässä ”uusprotektionismi”, ”raunio-unionismi” ja ”kiihkonationalismi”.

”Trumpilainen uusnationalistinen amerikkalaisuusinnostus” on vastareaktio globaalin poliittisen ja taloudellisen kehityksen voimistumiselle.

*

Trumpin valinnan jälkeen ”uuden informaatiosodan tykit” ovat paukkuneet katkeamatta päivästä toiseen. Miten tuo kyseinen uusi ilmiö on syntynyt, mitkä valtapiirit ovat sen taustalla ja mihin vastaava menettely johtaa yleistyessään?

Huomion arvoisin seikka nyt tapahtuvassa on USA:n ja kommunistijohtoisen Kiinan välisessä suhteessa mahdollisesti tapahtuva muutos. Kun Neuvostoliitto romahti kapitalismin ja länsimaisen kulttuurin uskoteltiin kaapanneen kaiken. Mutta jäljelle jäi kommusnitijohtoinen Kiina. Mitä tapahtuu jos Kiina romahtaisi? Lännestäkään ei jäisi sen jälkeen luultavasti mitään.

*

Yhdysvaltain kulttuuri ja talous on ollut jo pitkään alamäessä, Kiinan kohdalla tilanne on ollut päinvastainen. Kiina on jo ohittanut maapallon talousmahtina USA:n.

Kaikista isoin talousmahti maapallolla on kuitenkin ”räjähdysmäisesti paisunut” globaali kapitalistinen pääoma. Se on heijastunut Suomeenkin asti. Ja sen jälkiä ei voi olla huomaamatta.

Suomessa isänmaa-innokkaimmat konservatiivit palauttaisivat maaseutuvaltaisen Suomen. Mutta perinteiseen markkaan ja kansantalouteen ei ole paluutietä. Kehitys on jo johtanut uuteen ylikansalliseen maapalloon. Se on monikulttuurinen ja suvaitseva. Uusin valta on voittamaton jättiläinen.

Yksittäisten valtioiden taistelu sitä vastaan on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Jukka Paaso