Oleminen.
”Ihmisenä oleminen tarkoittaa: olla kuolevainen maan päällä, mikä tarkoittaa: asua.” (Martin Heidegger, Esitelmiä ja kirjoituksia, osa II, suomennos Jaaksi Kupiainen Luoto Vaden, 2006, sivulla 24).
Asuminen.
Muinaissaksaksalainen sana rakentamiselle, ”buan” (Jukka Paason lisäys: nykysaksaksi ”bauen”), tarkoitti asumista.
Sana sanoo: jäädä pysytellä.” (lähde sama kuin alussa, lainaus sivulta 24).
”Asuminen, että on tuotu rauhaan (Frieden), tarkoittaa: jäädä aidatuksi suojaan (Frye), eli vapaaseen (Freie), joka suojaa jokaisen olemusta. Asumisen peruspiirre on tämä suojaaminen.” (lähde sama kuin alussa, lainaus sivulta 27).
Koti.
Asunto, asuminen ja koti ovat eri asoita. Maahanmuuttajilla ei ole Suomessa oikeutta niihin kaikkiin. Maahanmuuttajien kodittomuuteen pakottaminen on ihmisyysrikos. Suomi on korruptoitunut ja rikollinen valtiolaitos.
Olemattomuus ja olio.
”Niin vaivalloista on kuvitella olemattomuutta. Nyt tiedän: oliot ovat yksinomaan sitä, miltä ne näyttävät – ja niiden takana… ei ole mitään.” (Sartren Inho, sivulta 141, painos vuodelta 1981).
Olen huomannut aina sen, että vesi-, öljy- ja akryyliväriellä maalatessa sattuman valu on läsnä joka siveltimenvedossa ja väripinnassa. Sen näkee koko ajan omin silmin.
Luova tarina on syntymässä, kun kaikki on vielä valumärkänä. Myös piirtäjän elävä viiva on ”valuva viiva”.
Kaikki ei ole olemassaolossa ja elämssä järjellistä ja hallittua. Tuntuu siltä kuin väri olisi karannut villisti jokaisen siveltimenvetoliikkeen alta omille teilleen.
Mustassa valussa kaikki on pelkkää sattuman valua. Musta valu kertoo siitä, että sattuma ja hallitsemattomuus ”hallitsee” nykyistä ”tieto on valtaa”-aikakautta.
”Sattuman valu” kuuluu taideteoksen syntymiseen. ”Valu on luovuutta” ja ”luovuus on valua”.
Valu on kykyä uudistaa ja uudistua. Vanhalle kulttuurille ja myytistölle muutosvauhtia valulla!
Valuun sisältyy pajon muutakin mielenkiintoista kuin värin valuminen. Yksittäinen väri ja eri värien samanaikainen vuoropuhelu, yhteisvaikutus ja niin kutsuttu ”väritasapaino” vyöryy myös eteenpäin ”villisti ja tasapainotomasti” ilman ehdottman varmaa järjen käyttöä ja ”lukkoon lyömistä”.
Onko väri pelkkä olio?.
”Ei tarvitse kuin vähän painaa ja putkesta pursuu kummajaisia, joita sanotaan väreiksi. Ne pursuavat juhlalallisina, heleinä, mietteliäinä…” (Kandinsky, Kuvataiteen tosinajattelija, Suomen taiteilijaseura, sivulla 56, 1985).
Ei-esineellisyyttä ja henkisyyttä taideteokseen tavoitetellut, ensimäisen abstraktin maalauksen maalannut moskovalais-muncheniläinen Kandinsky, oli kiinnotunut teosofiasta.
Väriolio alkaa helosti elämään ”oma olemista” kuvantekijän tunnetiloissa. Kandinsky rakasti ihmishengen vaupauttavia voimia luovassa työssä.
Eksistentialistisen filosofian luonut kirjalija Sartre rakasti myös yli kaiken yksilön henkistä vapautta, vaikka oli marxilainen ja ateisti. Marxilasuus ei ole pohjimmiltaan massavallan vaan vapaan yksilön ”itselleen olemisen” aate.
Proletariaatin ”marxilainen massavalta” on vapaiden yksilöiden liittotumista yksilöyhteisölliseksi vallaksi.
Väri oliosta mielikuvaobjektiksi.
”Taiteiljalle väri, kukkakimppu, lusikan kilahdus lautasella ovat olioita mitä suurimassa määrin: hän pysähtyy…laatuun…viehättyy siitä.
Tämän väriobjektin hän siirtää kankaalleen; hän muuttaa sen mielukuvaobjektiksi, ja tämä on ainut muutos jonka se kokee.
Värin ja äänten ymmärtäminen kielenä on siis hänestä mahdollisimman kaukana…maalari ei halua piirtää merkkejä kankaalleen, hän haluaa luoda olion ja jos hän yhdistää punaista, keltaista ja vihreää ei näiden yhdistelmä…merkitystä…se ei välttämättä viittaa…toiseen ojektiin.
Epäilemättä tässä yhdistelmässäkin piilee sielu – – luodut objektit heijastavat hänen syvimpiä tarkoitusperiään. Mutta ne eivät koskaan ilmaise hänen vihaansa, hänen tuskaansa – – kuin sanat tai kasvojen ilme: ne ovat tämän tunteen kyllästämät.
Ja koska hänen tunteensa ovat liukuneet näihin värisävyihin, joissa itsessään jo oli eräänlainen merkitys, ne sekoittuvat ja hämärtyvät: kukaan ei voi niitä enää täysin tunnistaa kankaalla – –”. (Sartren teoksesta Mitä kirjallisuus on?, sivulla 18, suomennoksesta 1967).
”Juuri tätä epäaitoa elämäntapaa eksistentialismi arvostelee. Se vaatii aitoutta – – ettei – – auktoritettia ole olemassa. Tähän liittyy eksitentialismin keskeinen ongelma.
Se johtaa subjektivismiin – – jokaisen valinnan ja ratkaisun – – kunhan se on tehty tietoisesti ja aidosti täytyy olla yhtä hyviä – – perimmäinen valinta joka vasta tuo elämään varsinaisen aitouden koskee Jumalaa – – päätyi marxismiin – – itsemurhaan”. (Jussi Kotkavaara ja Seppo Nyyssönen teoksessa Ajatus, koulujen opettajanmateriaalia johdatukseksi filosofiaan, 1994).
Vaikka nationalismi on mielikuvitusta orjamoraaliset syvimmän sisimpänsä tukahduttaneet massayksllöt pitävät nationalismia ylimpänä auktoriteettinaan.
Filosofia ja ajattelu.
Wittgensteinin mukaan kieli ei edusta mitään totuuden maalmaa ja yritykset esittää kokemuksesta riipumattomia varmoja filosofisia tietoja ovat turhia.
Heideggerin mukaan fllosofia ja ajattelu ovat eri asoita.
Viisainta on ajatella, olla filosofoimatta.
Mitä? Maailma, maailmankuva, ihmiskuva.
Runo.
..mustaa/muiston suihkua/kapuat päivänvaloon.
(Paul Celan, Niin kuin kivelle puhutaan, Käärmevaunuissa-runon kolme viimeistä riviä, 1993).
Runon sanaleikki, salaperäisyys, moniviittauksellisuus ja -merkityksellisyys.
Koska runoilijat eivät välitä tosiasoista onko runoilija TOSIASIOIDEN SUHTEEN väärässä (mikä ihmeen tosi asia ja suhde?)? Minusta anoastan runoilija on ”oikeassa”.
Viisastelijat vaetkoot!
Väittää, tietää. tieto, tajunta, tietoisuus, totuus, epätotuus, epätodellinen, tosiasia, tosi, todellinen. Varmuus. Halittu. Valta. Kieli, kielen rajat. Kielirajan ylitys tai alitus filosofoimalla?
Eksistentiaalifilosofia, eksistenssi, olemassaolo, oleminen, olematon, olevainen, olio, olento, oleminen itsessään, oleminen itselleen. Eämyksellinen, elämys, elämyskertomus.
”Olematon olio”, ei? ”Olio itselleen”, ei? Olion olemassaolo, ei? Mitä hemmettiä!
Onneksi takataskussamme on hulluus ja hölynpöly – DADA. Sen valussa kaikki on mahdollista satuman ja tietämättömyyden ansiosta. Vaikka myös ”olion olemassaolo”.
Itse vaihdoin kesällä 2014 siveltimenvedot ja värin kaatamisen kirveeseen, jolla löin reikiä peltiseen maalauspohjalevyyni. Voi kuinka se helpotti.
Väri alkoi valua reikien kutta levyn tummalle takapuelelle, jota olin käyttänyt palavan öjytynnyrin kantena. Takapuolesta tuli paljon koskettavampi taideteos kuin etupuolesta.
Omakustanteessani Jukka Paason kuvataide (Kauhava 2014) on yksityiskohtainen kuvaus tuon teoksen syntyvaiheista (ISBN 978-952-6675-22-0).
Vinkki: ISBN:lle jaetaan omakustanteista vapaakappaleet (6 kpl).
Kaksikymmentä vuotta sitten kesällä 1996 kun maalasin öljyvärimaalausta huomasin, että palettilvyni (märät sekoitusvärit lastulevyllä) on paljon koskettavampi kuin työstämäni maalaus. Tein paletin väri- ja muotomaailmasta muutamalla siveltimenvedolla omakuvan, signeerasin sen ja laitoin palettini maalauksena seinälle.
Hulluus, jonka edessä porvari vapisee, on nerokkuutta, jota ilman vanha kulttuuri ja myytistö ei uudistu.
Terveisiä lakkautettua lentosotakoulua itkeville militaristisen kasarmikulttuurin kauhavalaisille ja muille USA-, amerikka- ja pesäpallohenkisille villiä länttä matkiville Härmänmaan häjyille.
Painakaa puukko tuppiin ennen kuin se on liian myöhäistä itsellenne.
Olen ehdottanut toisessa omakustanteessani (Kauhavan moderni kulta-aika, 2014) hiljaisuuden ja rauhan puistoa Kauhavan entiseen kirkonkylään tunkeutuvan lentokenttäkiitoradan päähän. Suuunnitelmassani puiston yli liitelee vitivakoinen tunturipöllö kohti maalimankuulua Kangas-Annalan maantietä, läpi kansainvälsen lintujensuojelualueen IBA:n.
Kyseinen tiehanke voi mennä läpi koneiston ainoastaan kunnan ja valtion korruptoituneen virkavaltaeliitin yhteispelillä, puoluepolitiikan ja oikeuslaitoksen tuki mukaan lukien. Siis lakeuden eli Etelä-Pohjanmaan maakuntaudin voimalla.
Hyvästi Kauhavan entisen sotilaskentän rikollisen korkeat meluarvot (jopa 120 dB). Ottakaa sotilaslentokonemelulle sokeat kauhavalaiset melusuojaimet korvistanne nyt kun leikkaatte haudanhiljaisen taivaan alla pikkuruisella ruohonleikkurillanne pihanurmikkoa.
Turha on ”itsehillityn ja viisaan” eliitin pinnistellä ylpeänä eteenpäin nokka pystyssä hienoissa silkkivaatteissa ja pintakiiltomaisissa käytöstavoissa.
Porvari rakastaa eniten näköiskuvia, joissa poseeraa narsistiporvari perhensä, sukunsa ja kalannnsa kanssa.
”Porvarillinen taide on väline tai ei mitään. Se varoo kajoamasta periaatteisiin – – se varoo luotaamasta liian syvälle ihmissydämeen, koska se pelkää löytävänsä sieltä epäjärjestystä. Porvailinen lukijakunta ei kammoksu mitään niin paljon kuin lahjakkuutta, uhkaavaa ja onnellista hulluutta – –” (Sartre, Mitä kirjallisuus on?, sivulla 105).
Eteäpohjanmaan maalaisliittolais-keskustalainen turvenuija-armeija käy parhaillaan uutta nuijasotaa etelän modernia aatelistoa vastaan alkiolaisen kulttuurin ja myytistön pönkittämiseksi koko valtakunnassa.
Turvenuijien aseena on nyt nyrkin ja puunuijan sijasta taide.
”Taide on olemassa vain toista ihmistä varten ja toisen avulla. Lukutoimitus tuntuu itse asiassa olevan havainnoimisen ja luomisen synteesi” (Sartre, Mitä kirjallisuus on?, sivulla 47) ”– – teos on olemassa vain jos sitä katsellaan” (Mitä kirjallisuus on?, sivulla 51).
Romanttinen historiakäsitys ja epäromanttinen yhteiskuntaraunio.
Teini-iässä koskettavinta oli minusta linnut (lintujen värit, äänet ja liikkeet), liikuttava luontoympäristö (järvi, pellot ja metsät) ja vapaa taide (varsinkin abstraktin ekspressionismin hengessä harjoitettu maalaustaide).
Ylioppilaskirjoituksen jälkeen minua alkoi kiinnostaa nykyarkkitehtuuri ja Vanhan Porvoon tunnelmallinen puukaupunkimiljöö.
Valta samutti tuo jälkeen sisimmästäni valon ja ilon sekä pimensi kaiken näkyvän.
Herkät tunteelliset olotilani alkoivat himmentyä, kun jouduin 1980-luvun alun Turussa vastakkain yhteiskunnallisten valtatapelien kanssa.
Kirjoituksessani Tserisiien saari (kuvitus 1989, fiktiivinen teksti 1992) sankari oli itseään jalostava ihminen, mutta huomasin jo noihin aikoihin, että ihmisen elämellisyys estää ihmisen jalostumisen ja että yhteisöllisissä valtapeleissä massa muuttu pedoksi.
Eliitti raapii jokaista vapaata yksilöä luuytimeen asti. Nyky-yhteiskunnasta on tullut siviilielämän polttouuni vapaiden yksilöiden hävittämiseksi.
Jäljelle jää aivoton massa, mikä antautuu Suuren Johtajan helvetilliseen valtapeliin.
Mätänevän yhteiskuntamme rungon kirvelevin toukka, eduskunnan puoluevaltaeliitti elää silmänkääntötempuilla. Sisäpoliittista nykykriisiä muokataan parhaillaan reserviläiskirjeellä ulkopoliittiseksi. Taivaalla ja meren syvyyksissä kummittelee nyt mukamas yötä päivää itse RYSSÄ.
Porvari ehti riehua taas kerran tuvassa. Ja jälki on sen mukaista: epäonnistunut suurkuntauudistus, valtion mammuttivelka, ylisuuri alijäämä sekä sata muuta helvettiä köyhien nielaistavaksi. Tätä konetta ei voi enää korjata.
Suomi on raunioina, korruptoituneella eliitillä on housuissa vetelä paska takana ja iso märkä kusiläiskä edessä.
Lopettakaa kansan kusettaminen.
Horisontissa lekeuden yläpuolella näkyvän tuhoamisleirin portissa ei lue ”työ tekee vapaaksi” vaan ”tieto on valtaa”. Tietotuotannon muruset satelevat päällemme samalla hetkellä kun uusliberalistisen kapitalismin maailmanlaiva pamahtaa päin kallioluotoa.
Maailmanloppu on ollut jo monta kertaa. Ja universumi hoitaa miljoonien vuosien aikamyllyssä loput.
Ei ”älkää ymmärtäkö väärin”, vaan ”älkää ymmärtäkö”.
Nyt kummittelee valun ja sattuman merkityksen aave.
Läpinäkyvä lasiruutu.
Maapallo on täynnä kiiltäviä putipuhtaaksi pyyhittyjä steriilejä lasiruutuja. Läpinäkyvien ruutujen takana on syötillä miljoonia uusia tavaroita hyväosaisille.
Pitäisikö meidän huono-osaisten vain kiittää siitä, että tavaratulva muotoili meistä epävapaita ja vieraantuneita.
”Paksu lompakko – helppo on lempeä pyytää” (Tuomari Nurmio).
Paksu lompakko ja olet hujauksella lasin takana keskellä uusimman muodin mukaisia tavaroita.
Kaikkien maiden ikkunansärkijät yhtykää!
