Yle on julkaissut uutissivustollaan artikkelin, jossa esitetään seitsemän kysymystä HX-hävittäjähankkesta ja haastatteluin saadut vastaukset niihin. ”Katso tästä seitsemän kysymystä ja vastausta hävittäjähankinnoista”, mainostaa Yle Facebook-sivullaan. Kysymykset ovat kaikki sellaisia, joissa kyseenalaistetaan hävittäjähankintojen tarpeellisuus, kun taas vastauksista selviää, kuinka kaavaillut hävittäjähankinnat ovat välttämättömiä, vieläpä juuri suunnitellussa laajuudessa, ja että niistä luopuminen olisi mitä huomattavin turvallisuusriski. Artikkeliin on haastateltu kolmea asiantuntijaa (ja referoitu yhtä aiemmin haastateltua), joiden kaikkien kanta on tällainen.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että tämä ei ole sattumaa, vaan koko jutun konseptina on nimenomaan ollut se, että epäileviin kysymyksiin hankitaan hävittäjähankkeen tarpeellisuutta perustelevat vastaukset. Kiistanalaisessa aiheessa tällainen on kaukana tasapuolisesta journalismista, jollaista Ylen kaltaiselta julkisen palvelun laitokselta voisi odottaa. Mainitunlainen artikkelikonsepti muistuttaa pikemminkin hankkeen omaa tiedotusmateriaalia kuin journalismia. Samanlaista konseptia Yle Uutiset on muistaakseni taannoin toteuttanut eläkeindeksiä ja -rahastoja koskevassa artikkelissa.
Ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä siis lähestytään siten kuin niihin olisi olemassa ”oikea” vastaus ja ratkaisu, joka on sama kuin valtiovallan voimassaoleva virallinen linja, ja tätä epäilevät ovat yksinkertaisesti väärässä. Asioiden poliittisuus ja kiistanalaisuus häivytetään – ”asiantuntijat” vastaavat, ikään kuin ei olisi olemassa lukuisia asiantuntijoita, jotka ovat esimerkiksi hävittäjähankkeen tarpeellisuudesta toista mieltä. Tällaista artikkelikonseptia toteuttaessaan Yle menettää journalistisen uskottavuutensa ja näyttäytyy valtion tiedotus- ja propagandakanavana – kammoksumansa Venäjän malliin.
Kuvitellaanpa vielä artikkeli, jossa olisi päinvastainen asetelma: hävittäjähanketta puolustavia lyhyitä väittämiä tai kysymyksiä, jotka hanketta vastustavat asiantuntijat sitten osoittaisivat vääriksi. Sellainen voisi toimia rauhanjärjestön lehdessä tai kampanjamateriaalissa, mutta on mahdotonta kuvitella Ylen julkaisevan sellaista artikkelia. Kuvitelman mahdottomuus vahvistaa sen, että Yle on valinnut puolensa – ehkä ilman, että kukaan on tietoisesti näin päättänyt.
Toivottavasti Ylen ”journalismi” sisuunnuttaa mahdollisimman monen lukijansa allekirjoittamaan kansalaisaloitteen hävittäjähankkeen pysäyttämiseksi ja uudelleenarvioimiseksi.
Jotteivät kaikki Yle Uutisten palveluksessa työskentelevät nyt suuttuisi, pitänee vielä todeta, että kyllä siellä myös hyvää ja välillä suhteellisen tasapuolistakin journalismia tehdään. Poliittiset paineet ja tendenssit taitavat vain olla siellä nykyään jopa vahvempia kuin kaupallisissa viestimissä.
